Rypälesato talteen

Samettikukat, taustalla pensasmustikka

 
Auringonpaiste houkuttelee puutarhaihmisen pihalle syyshommiin. Niitä töitä totisesti riittäisi vaikka kokonaiselle komppanialle. Syksy on silkkaa siivoamista, kun purkit ja purnukat on tyhjennettävä ja kuskattava talvisäilöön. On istutettavaa, siirrettävää, leikattavaa, kitkettävää, kantattavaa. Loputon lista, joka onneksi kyllä lyhenee. Joko tekemällä tai jonnekin tulevaisuuteen siirtämällä. Tietääkö joku verkkokauppaa, josta voisi tilata itselleen lisätunteja? Tai peräti kokonaisia päiviä? Ottaisin mielelläni tuleviin viikkoihin kuhunkin vaikkapa yhden ylimääräisen lauantaipäivän.

Viinirypäle Zilga

Viikonloppuna ryhdyin viininkorjuuseen. Rypäleet alkoivat olla jo kypsiä. Mustarastaat ovat ilmestyneet pihapiiriin. Toistaiseksi ne ovat napostelleet aronioita ja ampuneet sitten ylilennoillaan sinimustia läiskiään terassin lattialle. Jokunen tintti on rapistellut myös pergolan valokatteessa. Vielä eivät ole siirtyneet rypäleruokintaan, mutta pelkäsin senkin olevan pian edessä. Oli siis ajankohtaista aloittaa rypäleiden korjuu.

Siirsin korkeat A-tikkaat pergolaan, laitoin korin roikkumaan tikkaisiin s-koukulla. Sakset hyppysiin ja nainen korkeuksiin. Pergolan puolelta oli helppo napsia rypäletertut koriin. Osa köynnöksestä kiemurtelee pergolan ulkopuolella. Sieltä rypäleiden korjaaminen olikin hieman hankalampaa, kun tikkaille ei meinannut löytyä riittävän tasaista pystytyspaikkaa. Onnistuin kuitenkin ja sain sadon korjattua.

Pergolan katossa lilluessaan rypälesato näytti toki mukavan runsaalta, mutta silti yllätyin niiden runsaudesta. 10 litran ämpäri täyttyi nopeasti, joten loput laitoin vatiin.

Zilga on makea, joskin melko pienikokoinen. Jokaisessa rypäleessa on tietenkin kivi sisällä. Syödessä kivi on helppo sylkäistä suustaan, mutta hillon tai marmeladin valmistuksessa jokainen rypäle olisi pitänyt käsin tyhjentää kivistä. Siihen en ryhtynyt. Paljon meni aikaa jo siihenkin, kun irrotin rypäleet tertuista.

Netistä löysin Patalintu-blogin, jossa on hyvä rypälesiirapin/-mehun ohje. Jätin pari litraa terttuja naposteltavaksi sellaisenaan. Lopuista valmistin rypälesiirappia. Aika hyvää.

Colchicum autumnale - Syysmyrkkylilja

Keikkuessani tikkailla rypälesatoa korjaamassa, Ukkokulta haketti aiemmin leikatut syreeninoksat. Saatuani rypälesiirapit valmiiksi, kävin vielä kiertämässä kameran kanssa puutarhassa. Ruusupenkin syysmyrkkyliljat ovat avautuneet. Löysin myös muissa paikoissa mullasta esille ponnahtaneita myrkkyliljoja.

Parthenocissus inserta - Säleikkövilliviini

Talon seinustalla kasvaa säleikkövilliviini, jonka leikkaan joka syksy alas. Parempi olisi kaivaa koko villiviini pois ja istuttaa se johonkin järkevämpään paikkaan. Joku outo aivoitus sai minut aikanaan villiviinin talon L-nurkkaukseen istuttamaan. Kaunishan se siinä on, mutta säleikkövilliviininä kaipaa ainakin alkuun tukemista. Kesän mittaan köynnös kasvaa metritolkulla ja rehevöityy peittäen osan olohuoneen ikkunasta. Siinä yksi syy, miksi leikkaan villiviinin alas syksyllä, jotta se aloittaa kasvunsa kokonaan alusta taas keväälllä.

 
Jonkun kerran olen ottanut kyseisestä villiviinistä oksia maljakkoon. Osaan on tullut juuret jo maljakossa, osan olen laittanut ruukkumultaan ja siihenkin ovat juurtuneet. Kuvassa syreenin oksille kiipeävä villiviini on yksi tällainen maljakossa juurensa kasvattanut yksilö. Myös naapurin puoleiseen tukimuuriin olen istuttanut yhden poikasen jatkamaan elämäänsä.

Kesällä annoin kylässä käyneelle ystävälle pari ruukkuun siirrettyä villiviinin tainta. Olivat kasvaneet jo pitkiksi hujopeiksi, eikä minulla ollut ideaa niiden istutuspaikaksi. Ystävän pihalla ne pääsivät uuden elämän alkuun.

Acer ginnala - Mongolianvaahtera

Kunta istutti alueemme katu- ja kunnallistekniikan remontin yhteydessä muodostuneelle puistoalueelle, aitamme läheisyyteen kolme mongolianvaahteraa syksyllä 2018. Yksi vaahteroista on edelleen kitukasvuinen, mutta sinnittelee sentään pienellä elämänliekillä. Kaksi muuta sen sijaan ovat ilmeisesti vihdoin kotiutuneet ja päättäneet ryhtyä kasvuun. 

Kuvan etualalla oleva hukkuu kaikessa punaisuudessaan taustan aidalla köynnöstelevään villiviiniini. Vasemmanpuoleinen mongolianvaahtera ei aivan yhtä punaisena liekehdi, mutta upea syysväri on siinäkin. Ajatuksissani kiitän ja kumarran kunnan puutarhuria joka kerran näitä hienoja pikkupuita katsoessani. Käyn muutaman kerran kesässä kitkemässä puiden tyveltä suurimmat rikat ja leikkaan nurmikon niiden ympäriltä. Näistä on iloa niin meille kuin muillekin vuosiksi eteenpäin.

Koristeomenapuu Musta Rudolf yläpihalta kuvattuna.

Jos ovat hienoja puistoalueen mongolianvaahterat, on kyllä upea myös ikioma Musta Rudolfini. Istutin sen kesällä 2017. Pikkupuu ei vielä ole kovin korkea, mutta leveyttä sille on tullut sivuille sojottavine oksineen. Siksi sitä on vaikea kuvata lähietäisyydeltä. En myöskään haluaisi joka kuvaan taustalle meidän puuvajaa tai puiston vastakkaisen puolen naapurin pihamökkejä. Musta Rudolfin lehdet ovat juuri noin punaiset läpi kasvukauden, joten sen leiskuvaa ulkomuotoa ei tarvitse syksyyn saakka odottaa. 

Musta Rudolfin kasvukorkeus on 3-6 m. Yhä paremmin pääsen sitä yläpihaltakin tulevina vuosina ihailemaan.

Parthenocissus quinquefolia - Imukärhivilliviini

Lapissa kuulemma ruska on hienoimmillaan. Löytyy sitä onneksi ihan omaltakin pihalta. Siitä pitävät aidan imukärhivilliviinit huolen.

Antoisia syyspäiviä  kaikille!

Sähellystä ajastamisen kanssa

 
Käytän juttujeni julkaisemisessa aika paljon ajastusta. Aina ei mene senkään kanssa, kuten pitäisi. Ajastin aiemmin kirjoittamani jutun sunnuntai-iltana julkaistavaksi tänään, maanantaina. Epähuomiossa ajastukseen tuli väärä päivämäärä, jonka vuoksi juttu päivittyi syyskuun 14. päivälle eli viime viikon tiistaille. Blogger ei suostunut muuttamaan jo julkaistun jutun päiväystä myöhemmäksi. 

Mikäli aihe kiinnostaa, pääset lukemaan sen joko tästä Täydellisyys ei kuulu puutarhaan tai menemällä 14.9. päivättyyn julkaisuun.

Pahoittelen sähellystäni. Mukavaa alkanutta viikkoa!

 

Syksyähän tämä

Kovin on ollut aamut koleita. Alimmillaan mittari on näyttänyt +3℃. Päivälläkin lämpöä on ollut parhaimmillaan +12℃ auringonpaisteesta huolimatta. Pihatöitä tehdessä tulee pian lämmin, joten turha tuijottaa mittarilukemia. Vaikka syksyn saapuminen merkitsee puutarhurille enemmän siivoamista ja talveen valmistautumista, hyötyliikunta ulkona on aina piristävää.

Kasvimaa alkaa olla tyhjä. Pari kurpitsaa on vielä korjaamatta. Persiljaa ja ruohosipulia on tarkoitus leikata pilkottavaksi pakastimeen. Kehäkukista pitäisi kerätä siemeniä ensi kesää varten. Sametti- ja kosmoskukat kukkivat edelleen ahkerasti. Niiden tyvellä muutama koristeporkkana Dara odottaa siirtoa kukkapenkkiin.

 
Kävin ostamassa pari uutta lavakaulusta. Niiden löytäminen olikin vaikeaa, eikä varsinkaan mustia ollut enää missään. Kauppiaat ovat myyneet kaikki kesäkauden tavarat, joten vinkeät puutarhaideat on suosiolla jätettävä ensi vuoteen. Onneksi yhdestä kaupasta sain kaksi käsittelemätöntä lavakaulusta, jotka sudin itse mustiksi Ecogarden-puuöljyllä.

 
Sijoitin lavakaulukset alapihan ison vaahteran ja puistoaidan väliseen nurkkaukseen, johon isojen puunjuurien vuoksi ei voi istuttaa mitään. Laitoin pohjalle maanrakennuskankaan, jotta lähellä kasvavat vadelmat eivät tunge versojaan laatikkoon. Ajattelin täyttää nyt syksyllä pohjaosan lavakauluksesta oksasilpulla, haravoiduille lehdillä ja kesäkukkaruukkujen mullalla. Keväällä sitten komposti- ja säkkimultaa päälle. 

Kylvän uuteen laatikkoon ainakin kosmoskukkia, jotka korkeiksi kasvaessaan täyttävät kivasti tyhjän tilan ja toimivat samalla myös ohikulkijoiden ihasteltavana. Kosmoskukkia pitää kasvimaalla joka kesä olla. Ehkä ensi kesänä niiltä vapautuva vanhempi lavakaulus saa jotain matalampaa asukikseen.

Kasvihuone oli tarkoitus pestä runsas viikko sitten, kun oli pari kesäisen aurinkoista ja lämmintä päivää. Katto-ränni -rempan vuoksi oli paljon muuta hommaa, joten ehdin jo miettiä pesun siirtämistä keväälle. Innostuin sitten kuitenkin kiskomaan letkun alapihalle ja ryhdyin puunaamaan niin kasvaria kuin istutusastioitakin. 

Kasvihuoneen ulkopinta on vuoden aikana alkanut vihertää, joten käytin pesuun samaa biohajoavaa ainetta, jolla pesimme keväällä pergolan valokatteen. Hyvin pienellä pesuainemäärällä lika lähti helposti ja kasvihuone kirkastui kummasti. Käyn pinoamassa istutuslaatikot, kunhan ne ovat kauttaaltaan kuivuneet. Muutenkin kasvihuone toimii talviajan lähinnä kasvihuoneen yhteydessä tarvittavien tarvikkeiden ja joidenkin puutarhakoristeiden säilytyspaikkana.

Yksi iso ja vähän tylsäkin urakka on yliviivattu työlistalta. Keväällä pääsee taas kiikuttamaan taimet suoraan kasvariin, kunhan siellä on ensin tavarat laitettu paikoilleen.

Oksasilppurille työtä odottamassa

Ukkokullan kanssa karsimme yläpihan syreenejä. Niitä kasvaa yläpihalla, rinteen kummassakin päässä. Puiston puoleista kasvustoa on leikattu hyvin vähän. Joitakin vanhimpia runkoja olen välillä poistanut niiden alkaessa kuivua pystyyn. Hakettaminen saa odottaa, kunnes kattorempan telineet puretaan ja kulkuväylät vapautuvat käyttöömme.

Vasenrinteen yläreunan pihamaalle kallistuvat syreenit.

 
Kesän aikana pari vanhaa unkarinsyreeniä oli käytännössä kuollut pystyyn. Niiden poistamisen lisäksi leikkasin pihan puolelta alimpia oksia. Kunnan puolella ollut sankka metsikkö sai aikaan sen, että syreenit kallistuivat voimakkaasti valoa kohti eli meidän pihalle. Metsän kaatamisen jälkeen valoa tulee joka suunnasta, joten syreenitkin ovat alkaneet vähitellen kasvaa tasaisemmin.

 
Rinteen toisessa päässä syreenit ovat uudempia. Niille on riittänyt valoa, joten ne ovat kasvaneet korkeiksi ja pystyiksi. Poistin sieltäkin nuorempia syreenejä ja sinne tänne nousseita pikkuversoja, jotta syreenit olisivat puumaisempia, eikä alueesta muodostuisi pelkkää pikkuversopusikkoa. 

Innostuksen tällaiseen sain Päivänpesää elämää -blogin Katjan Suvena-postauksesta 31.1.2021. Katjan ilmavaan syreeninäkymään päästäkseni minun on ehkä poistettava ainakin yksi syreeni tuolta keskeltä, sillä nyt joukko kasvaa todella tiiviinä rykelmänä. 

Toisaalta, leikkimökki saattaa lähiaikoina lähteä muualle. Sen alin hirsikerros kaipaa kengittämistä, eikä meillä ole intoa leikkimökin kunnostukseen. Ei myöskään tarvetta sen säilyttämiselle. Joku saa hyvän leikkimökin, jos vain viitsii sen purkaa, kuskata pois ja kunnostaa omalle pihalleen. Syreenitilanne tsekataan tarkemmin, kunhan leikkimökin kohtalo on ratkennut.

Osa kesäkukista lähti kompostiin katto/ränni-rempan alta. Osalle se oli jo muutenkin ajankohtaista, sillä kesä ei ollut niiden suhteen paras mahdollinen. Vaikka toisin luulisi. Ruukut odottavat pihalla pesua, jonka teen samalla, kun pesen terassin ja pergolan puupinnat remppapölystä ja kesän jäljistä. En ole enää vuosiin kantanut tyhjiä ruukkuja kellariin, vaan ne ovat viettäneet talven talon seinustalla.

Ruukkuja tyhjentäessäni sain muutamia leikkokukkia maljakkoon. Daalioista Cafe au Lait on kukkinut elokuusta lähtien kauniisti. Kattorempan kunniaksi se avasi kaksi nuppua. Joskin kukat jäivät elokuisia pienemmiksi. Juurakot laitoin kellariin sanomalehden päälle kuivumaan. Siirrän ne omaan säilytyspaikkaansa myöhemmin.

Sisäänkäynnissä kesän viettäneestä hortensiasta leikkasin myös kukat maljakkoon. Uusia nuppuja siihen ei ole avautunut tuota yhtä lukuunottamatta enää aikoihin. Joitakin ruukkuhortensioita olen istuttanut loppukesästä tai syksyllä maahan. Kaksi niistä nousee joka kevät - tai pikemminkin kesä, mutta eivät kuki. Eikä niistä kovin suuria puskia näytä kasvavan.

Colchicum autumnale Waterlily

 
Ensimmäinen syysmyrkkylilja on noussut kukkimaan alapihan Ruusupenkissä. Kukan nähdessäni ilahduin, mutta sain myös pienen sätkyn. Olen nimittäin kokonaan unohtanut istuttaneeni tämän viime syksynä. Ihme, etten ole onnistunut hävittämään impiä kaivaessani penkissä kesällä useampaan kertaan.

Pian on aika päivittää tämän syksyn sipuli-istutuslista. Ehkä olisi syytä harkita sipulilistan ja kasviluettelon yhdistämistä, jotta en jatkossa toheloisi istutusteni kanssa. Syysmyrkkyliljat ovat aika tyyriitä, enkä muutenkaan soisi niitä menettäväni.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

Syysvuokko senkun kukkii ja kukkii. Kiemurapenkin syysvuokosta on vihdoin kasvanut toiveideni puska. Nuput ilmestyivät tänä vuonna jo heinäkuussa. Pelästyin saavani pikakelauskukinnan, enkä siis saisi nauttia tästä loppukesän ja syksyn kauneimpiin kuuluvasta ihastuksen kohteesta. Niin ei käynyt. Syysvuokkoon tuli runsaasti nuppuja. Koko ajan on ollut sekä avautuneita kukkia että nuppuja eri vaiheissa. Kukintaa on siis kestänyt kohta kaksi kuukautta.

Anemone hupehensis - Syysvuokon siementaimi

Keväällä löysin Kiemurapenkistä syysvuokon siementaimen. Laitoin sen etureunaan kiviä, jotta en vahingossakaan kitkisi pikkuista rikkaruohona pois. Yllätyksekseni siihen ilmestyi kolmen nupun rykelmä, joista ensimmäinen on jo auennut. Annan vauvan kasvaa lähellä emoaan ainakin toistaiseksi. Keväällä mietin, siirtäisinkö lapsukaisen johonkin toiseen paikkaan. Jos hän vain talvesta selviytyy. Olopihalla on jo toinen syysvuokko, mutta Pikkupuutarhassa voisi olla kivasti tilaa.

Monet Puutarhan Lumo -blogia seuranneet tietävät, että Kruunuvuokolla on 10 kärhösormea. Sen lisäksi hän on myös taitava havujen muotoilussa (kuten linkistä avautuvasta postauksesta käy ilmi). Jonkun verran olen omia havujani leikannut, mutta oppimista siinä tehtävässä riittää. Enpä ole kovin syvällisesti asiaan edes perehtynyt, mutta josko nyt olisi aika.

Tavallinen sähkökäyttöinen pensasleikkuri meillä jo on. Sitä olen opetellut ja oppinutkin käyttämään, vaikka käsivoimia se vaatii. Kovin pitkään ei vain jaksa laitteen kanssa heilua. Tikkaita on siirrettävä vähän väliä ja silti jää korjattavaa. Kruunuvuokon vinkistä hankin pienikokoisen, akkukäyttöisen oksa/ruoholeikkurin, jolla on helpompi leikata pieniä kohteita ja varsinkin viimeistelyssä se on näppärä. 

Myyjä vähätteli laitteen tehoa ja akun kestoa kehottaen minua ostamaan tuplasti kalliimman laitteen. Saattoi olla oikeassa, mutta tylyllä käytöksellään ja huonolla palvelumentaliteetillaan sai minut heti vastahankaan. Päädyin halvempaan malliin, kun se oli tarjouksessakin. Ensimmäisten kokeilujen jälkeen olen aivan tyytyväinen hankintaani. 

Echinacea purpurea - Punahattu

Punahattujen yhä kukkiessa olen jo piilottanut multaan kaupoista ostamani pikkusipulit. Nettitilauksista toisesta tuli ilmoitus, että tuotteet on kerätty ja lähtevät pian matkaan. Vaikka syksy tuntui tulleen yllättäen ja aikaisin, aika samoissa mennään, kuin muinakin syksyinä. Päivä sinne tai tänne ei maailmaani hetkauta. Ellei sitten lunta lykkää, mutta eipä ole ainakaan ennusteissa. Kylmyyttä kyllä. 

Calendula officinalis - Kehäkukka

Viikonloppu on taas käsillä. Tätä kirjoittaessani torstai-ilta on jo pitkällä, mutta pihalla kolisee. Remppatelineitä puretaan, mikä on ilahduttava asia. Remppafirma siistii jälkensä, mutta ihan varmasti siistittävää jää minullekin. On siis tiedossa, mitä viikonloppuna puuhaan.

Raikkaita syyspäiviä ja kivaa viikonvaihdetta ihan jokaiselle!

Täydellisyys ei kuulu puutarhaan

Pörriäiset ovat ihastuneita alppipiikkiputkeen.

 

Puutarhaharrastus on opettanut minulle vuosien mittaan valtavasti uusia asioita. Tietoa on tullut kartutettua kirjoista, tv-ohjelmista ja kokemuksia muiden harrastajien kanssa vaihtamalla. Internetin aikakaudella tiedon hankkiminen on muuttunut yhä helpommaksi. Toki myös haitallista tietoa on tarjolla, minkä vuoksi on toisinaan suhtauduttava kriittisesti saamaansa tietoon.

Puutarhaharrastus on myös muokannut minua ihmisenä. Täydellisyydentavoittelijana olen joutunut tarkastelemaan omia vaatimuksiani, joustamaan niiden toteutuksessa tai peräti luopumaan monista asioista kokonaan. Luontoa tai säätä ihminen ei voi omien tarkoitustensa mukaisiin muotteihin tunkea. Jos sellaista kuvitelmaa elättelee, saa painia jatkuvan stressin, riittämättömyyden ja mielipahan kanssa.

Tarjoilu pelaa salkoruusussa.

Kulunut kesä on ollut puutarhaharrastajan näkökulmasta täynnä haasteita. Pitkään jatkuneet helteet ja kuivuus kurittivat kasveja. Kasveissa oli jos jonkinlaista poikkeavaa väriä ja muotoa, mikä laittoi epäilemään tauteja ja tuholaisia. Eikä ötököistäkään ollut puutetta. Kirvoja on joka kesä ainakin ruusuissa, mutta nyt pilvin pimein monissa muissakin kasveissa.

En ole kovin taitava tunnistamaan ötököitä. Vähitellen oppi siinäkin tuntuu karttuvan, kun puutarhahommissa tulee vastaan kaikenlaisia mönkijöitä. Kovin moni niistä tuskin on ihmiselle vaarallinen. Siitä huolimatta olen aika arka ottamaan käteen mitään toukkia tai lentäviä otuksia.

Seuraan aktiivisesti uutisia ja maailman tapahtumia. Olen huolissani ilmastomuutoksesta, luonnon tilasta ja monimuotoisuuden kapenemisesta. Koitan omalta osaltani tehdä parhaani, etten toimillani aiheuta ympäristölle vahinkoa. Puutarhaharrastuksessa tämä tarkoittaa mm. sitä, etten käytä myrkkyjä, en kylvä maahan suolaa enkä pesuaineita. Joku totesi kesällä oivallisesti, että harvan puutarha kaipaa pesuaineilla terästettyä puhdistusta. 

Enemmänkin varmasti voisi tapojaan parantaa, mutta parempi edes jotain tehdä, kuin heittää hanskat tiskiin ja ajatella toimien kuuluvan jollekin muulle.

Pyjamalude villiporkkanan kukassa.

Seuraan facebookissa muutamia puutarha- ja luontoryhmiä. Kiinnitin kesällä huomiota, kuinka ihmiset olivat todella huolissaan jokaisesta pienestä pilkusta kasvin lehdellä tai milloin mistäkin puutarhassa mönkivästä ötökästä. Ihmetteleminen ja pieni huolikin on luonnollista. Varsinkin, jos se johtaa asiallisen tiedon hankkimiseen ja sen mukaiseen käyttäytymiseen. 

Jokainen outo ilmiö näytti aiheuttavan ihmisissä tarpeen päästä mahdollisimman nopeasti niistä eroon, keinolla millä hyvänsä. Vastavalmistuneen pihan nuori omistaja voi ymmärrettävästi olla aika noviisi uusien asioiden edessä. Niin olin aikoinaan itsekin ja osittain olen vieläkin. Silti hämmästyin kysymyksista ja kommenteista noussutta melkeinpä vihaa ja hävitysvimmaa.

Muurahaiset tankkaamassa mettä pionin nupussa.

Facen Puutarhan parhaaksi -ryhmässä oli elokuussa seuraava biologi Leena Luodon kirjoitus, jossa edellä tuomani asia on hyvin tiivistetty.

"Eliöiden haitallisuus puutarhassa

Tänä kesänä olen pitänyt useita puutarhakävelyitä ja muutama on vielä jäljellä. Ihania puutarhoja ja innostunutta porukkaa.

Mutta viekö innostus siihen suuntaan, että puutarhassa ei saisi olla muuta kuin kasvit ja niiden hoitaja. Ei reiällisiä tai kärpistyneitä lehtiä, ei otuksia kiipeämässä kasveja pitkin.

Usean herukkapensaan, luumupuun ja monen muun kasvin äärelle pysähdyttiin keskustelemaan. Keskustelu alkoi: Mikä tätä vaivaa, revin jo osan pois, ruiskutin sitä sun tätä. Pitääkö kaivaa koko kasvi pois.

Toistaiseksi yhdestäkään herukkapensaasta ei olisi tarvinnut lehtiä riipiä, ruiskuttaa ainetta, joka tuhoaa KAIKKI lehdillä eläneet, mutta nyt tässä vaiheessa kesää itsestään poistuneet otukset.

Kaikessa tässä perimmäisinä kysymyksinä aina ensin pitäisi olla : Mitä haittaa havaittu otus on saanut aikaan? Onko se tuhonnut kohteen täydellisesti? Mikä otus on kyseessä?

Nyt puhutaan luonnon monimuotoisuuden hupenemisesta. Puutarhat ja palstat ovat, etenkin kaupungeissa oleellinen osa luontoa. Jos niissä ei olisi reiällisiä lehtiä, niin mistä se kertoisi. Jos olet huolissasi luonnon tilasta, voit vähentää huolenaiheita puutarhassa, sillä harvoin reiälliset ja kärpistyneet lehdet vaativat toimenpiteitä."

                                                Leena Luoto: Facebookin Puutarhan parhaaksi -ryhmässä 08/21 

Leppäkertut tutkimassa ruusuorapihlajaa.

Linnut, perhoset, kaikenlaiset ötökät kuuluvat luontoon, myös isoihin ja pieniin puutarhoihin. Osa niistä on hyödyllisiä, jotkut eivät. Joku tehtävä niillä jokaisella on, vaikka se ei meille koskaan valkenisi. Kaunis perhonenkin on aluksi toukka. Jos palat halusta hävittää jokaisen näkemäsi toukan, eivät perhoset ehkä koskaan lennä puutarhassasi. Kun myrkytät tuholaisen, tapat samalla monta hyödyllistä ötökkää, tai ainakin vahingoitat niiden elinmahdollisuuksia. Luonnossa pienetkin teot aiheuttavat domino-ilmiön.

Varjohiipan pitsiksi haurastunut lehti.

Puutarhasta on mahdotonta tehdä täydellistä, mitä se sitten itse kullekin tarkoittaa. Eikä täydellisyydessä puutarhan rakentajan kannalta ole mitään mieltäkään. Kasvien on tarkoitus kasvaa ja kukoistaa, kunkin vuorollaan, yhdessä ja erikseen. Aina välillä joku kasveista heittää henkensä, eikä syy välttämättä selviä koskaan. 

Puutarhan rakentaminen on mielenkiintoinen ja loppumaton projekti. Se haastaa tekijänsä yhä uudelleen. Koskaan ei tiedä, mikä on seuraavana keväänä toisin. Puutarhaharrastuksessa yhden kasvin lähtö voi merkitä uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia. Raamit säilyvät vuodesta toiseen, mutta monet muut elementit vaihtuvat säännöllisen epäsäännöllisesti.

 
Pakko myöntää, että minua pelottaa puhua tällaisista asioista julkisesti. Vuoropuhelu monista tärkeistä asioista muuttuu helposti tarpeettomaksi loan heitoksi, varsinkin somessa. Mielipiteitä on joka lähtöön, kuten saa ja pitää ollakin. Aikuisen ihmisen on kyettävä keskustelemaan toisen ihmisen kanssa asiallisesti siitäkin huolimatta, että mielipiteet eivät miellytä. 

Niin kauniita kuin sammaloituneet kivet puutarhassa ovatkin, puutarhurin itsensä on parempi jatkaa vierimistä välttääkseen sammaloitumisen. Meillä jokaisella on paikkamme ja tarkoituksemme tällä maapallolla. Olkaamme avoimen uteliaita uusille asioille.

Kattoremppaa ja Espan kukkia

Meno on meidän tontilla tällä hetkellä kovin hektistä, sotkuista ja meluisaa. Keskiviikosta lähtien olemme eläneet kattoremppatyömaan keskellä käytännössä aamusta iltaan. Täytyy kyllä ihailla porukan näppäryyttä ja nopeutta. Keskiviikkona rakennustelineet tuotiin pihalle ja suurimmaksi osaksi myös pystytettiin. Torstaiaamuna alkoi vanhan kato purku kattotiilien irrottamisella ja perjantaina laitettiin jo uudet kattopellit.

Leikkasimme talon seinustojen läheisyydestä lähes kaikki kasvit maan tasalle, sillä rakennustelineet vaativat tilaa. Myös talon puistopäädyn köynnöshortensiaa oli leikattava osin voimakkaasti, jotta uudet rännit voidaan asentaa. Vanha kattomateriaali nostetaan suoraan etupihalla olevaan isoon autoon ja uusi nousee samaa reittiä ylös. Silti talon ympäri kulkevat käytävät, terassi ja ikkunalaudat ovat täynnä roskaa. Porukka siivoaa iltaisin ennen työmaalta lähtöä suurimmat roskat pois. Projektiin kuuluu myös urakan jälkeen pihan siivous ja jälkien korjaaminen.

Vaikka remppaporukka kulkee pääasiassa telineillä, ovat kulkuväylien reunustojen kasvit kokeneet kovia. Tila yksinkertaisesti loppuu kesken ja välillä niin rakennustarpeita kuin -välineitäkin lojuu kasvien seassa. Koska rakennustelineet ahmaisevat kulkuväyliltä ison osan, on kulkiessa paikoin astuttava kasvuston päälle. 

Joku kasvi saattaa hyvinkin ottaa nokkiinsa lopullisesti. Valtaosa siipeensä saaneista kasveista on perennoja, jotka tässä vaiheessa syksyä ovat aloittamassa matkaansa talvilepoon.

Puutarhan kannalta kattoremppa olisi voinut alkaa ehkä vähän myöhemmin. Toisaalta, nyt voi rempparoippeiden siivoamisen oheen ujuttaa myös normaalin syyssiivouksen aloittamisen. Muutaman päivän kuluttua talossa on uusi katto ja rännit. Pian mennään uudenuutukaisina kohti uutta kevättä.

Pihahommat eivät nyt oikein onnistu. Kellariin joutuu ujuttautumaan vatsa littanana parin tolpan välistä ja autotallin oven edessä seisoo jättikokoinen lavakuormuri. Ei siis leikata nurmikkoa. Toki olen alapihalla tehnyt yhtä sun toista, mutta pääasiassa olen keskittynyt kodin siivoamiseen ja pyykin pesemiseen.

Yhtä laatikkoa läpikäydessäni löysin vanhoja puutarhapapereita. Mm. Kotipuutarhalehden numeron 4/1984. Silloin se on ollut A5-kokoinen. Suurin osa kuvista ja mainoksista on mustavalkoisia. Artikkelien sisältö pätee tänäkin päivänä.

Samaisessa laatikossa oli myös paksu pinkka espoolaisen Tolppolan taimiston kuvastoja/hinnastoja, joista vanhin vuodelta 1984 kuvassa. Vuonna 1953 perustettu Tolppolan taimisto on yhä voimissaan, vaikka jostain syystä siellä tulee harvemmin käytyä ostoksilla. Meidän omenapuut ja marjapensaat sekä moni pensaskin on sieltä ostettu.

Espan puiston kesäkukkaistutuksia

Torstaina kävin asioilla Helsingissä. Edellisestä Hesa-kerrasta taitaa olla yli vuosi. Menin tällä kertaa ihan bussilla, mikä sekin tuntui omituiselta. Koronan vuoksi vähänkin ylimääräiset menot ovat karsiutuneet ja muut kulkemiset hoidettu omalla autolla. Olisin joutunut jättämään auton kauas asiointikohteestani, joten päätin lähestyä sitä yhdistämällä bussimatkaan kävelyn.

Varasin tarkoituksella riittävästi aikaa, jotta ei tarvinnut hikipäässä juosta. Niinpä kiersin Espan puiston kautta nähdäkseni tämänvuotiset kesäkukkaistutukset. Hienoja ovat. Reunuskasvina vaaleanpunaista ahkeraliisaa, paria kolmea erilaista daaliaa, heinäkasveja ja muutamia muita, joita en osannut nimetä. 

Kappeli-ravintolan terassikaiteella oli kivasti petuniaa/miljoonakelloa ja hopeaputousta. Siinäpä oiva vinkki ensi kesän laatikkoistutukseksi.

Näissä isoissa ruukuissa Espan lavan edustalla ja puistokäytävien avarammilla alueilla oli laitettu hopeanharmaata, isolehtistä kasvia. Kaukaa katsottuna se näyttää aivan rusetilta.

Tällainen jättiruukku voisi olla kiva omassakin pihassa. Jos siis pihassa olisi tilaa ja avaruutta, jolloin ruukku kasveineen pääsisi oikeuksiinsa.

Monet kaupat, ravintolat ja kahvilat ovat viime vuosina panostaneet julkisivujensa ja sisäänkäyntiensä istutuksiin. Luo viihtyisyyttä niin palveluita käyttäville kuin ohikulkijoillekin.

Asioilla vierähti pitkä aika. Olin suunnitellut meneväni asioinnin päätteeksi jonnekin kivaan kahvilaan syömään salaatin tai jotain muuta pientä. Kävi taas, kuten lukuisat kerrat ennenkin. Kaivoin laukusta aikataulun ja suunnistin kohti bussiterminaalia. Kampissa sentään pysähdyin kuvaamaan hauskan kukka-asetelman. Varmaan jostain olisi löytynyt selityskin tälle, mutta kiire painoi mielessä, enkä jaksanut pyöriä kylttiä etsimässä. Syyssipulit minulle nousi mieleen ensimmäisenä. Eikös tuolla keskellä ole ihan selvästi laukkoja ja pari anemoneakin näkyisi olevan.

Matkalla bussilaiturille on ohitettava kirjakauppa. No, sehän ei sisälle pujahtamatta onnistu. Sain veljenvaimolta lahjakortin kyseiseen kirjakauppaan, joten laitoinpa kortin viuhumaan. Niin paljon olisi ollut mielenkiintoisia syysuutuuksia tarjolla. Budjettini onneksi bussin lähtöaika lähestyi, eikä ollut aikaa pähkäillä ja pyöritellä jokaista himoitsemaani kirjaa. Kuvan nippu sujahti kassiin ja sitten vain kassan kautta kipinkapin linja-autolle.

Perjantai-iltaan mennessä talo oli jo saanut uudet pellit, lumiesteet ja uudet ilmastointitötteröt sekä otsalaudat. Porukka kulki vielä keräämässä roskia ja etsimässä magneettivempaimen avulla ruuveja ja muttereita. Maanantaina laitetaan uudet rännit ja syöksytorvet, palotikkaat ja tehdään viimeistelytöitä. Katsotaan, ehtivätkö purkaa telineet vai jääkö se tiistaille. 

Kattotiimi on tehnyt pitkää päivää. Aloittavat ennen aamukahdeksaa ja jatkavat lyhyen ruokatauon pidettyään lähemmäs iltakahdeksaa. Paljon myöhäisemmäksi ei tähän aikaa voisi työpäivää venyttääkään, kun aurinko laskee ja tulee pimeää.

Sain sitten keplottelemalla ruohonleikkurin autotallista alapihalle. Nurmikko kasvaa ihan kesäiseen malliin ja sen leikkaamalla saa heti puutarhaan siistin yleisilmeen. Tulipa samalla silputtua melkoinen määrä alas leijuneita vaahteranlehtiä.

Viikonloppu hurahti ohi aivan liian nopeasti. Mukavaa viikon alkua kaikille!