Alvar Aallon jäljillä Paimion parantolassa

Tein kesäpäiväretken Paimioon, jossa kävin tutustumassa Alvar Aallon suunnittelemaan Paimion parantolaan. Aino ja Alvar Aalto voittivat 1929 järjestetyn arkkitehtuurikilpailun Varsinais-Suomen tuberkuloosisairaalaksi. 

Rakennus valmistui 1933. Tuberkuloosisairaalana se toimi 1960-luvulle saakka. 1970-luvulla se muutettiin yleiseksi sairaalaksi. Sairaalatoiminta rakennuksessa loppui 2014, jonka jälkeen vuoteen 2021 saakka osassa rakennuksessa toimi Mannerheimin Lastensuojeluliiton lasten ja nuorten kuntoutussäätiön käytössä.

Tällä hetkellä rakennuksesta vastaa Paimion parantola-säätiö. Rakennusta suunnitellaan haettavaksi muutaman muun kohteen ohessa Unescon maailmanperintökohteeksi.

Ymmärtääkseni rakennuksessa pääsee katsomaan esille asetettuja näyttelyitä. Myös toisen kerroksen ravintola Toivo on yleisölle avoinna. Opastettu kierros on varattava etukäteen. Se on maksullinen. Suosittelen opastettua 1,5 tunnin kierrosta, sillä siinä saa rakennuksesta, sen historiasta ja tuberkuloosisairaalasta hyvän käsityksen. 

Käynnillämme kuulin etenkin heinäkuun olevan erittäin suosittu. Valitsemallemme kierrokselle oli tulijoita nelisenkymmentä. Kuljimme erillisinä ryhminä kahden oppaan kanssa hiukan eri tahdissa, jotta sujuva kulku ja opastuksen kuuluvuus oli taattu.

Kävelimme rakennuksen ympäri ennen sisätilojen opastettua kierrosta. Korkeat männyt sopivat hyvin valkoisen kivirakennuksen kehystäjiksi. Aikanaan tuberkuloosisairaaloita rakennettiin metsien läheisyyteen, koska havupuilla uskottiin olevan keuhkoille tervehdyttävä vaikutus. 

Sairaala-alueella on ollut jonkun verran istutuksia, joista jäljellä on pieni osa. Rakennuksen etupuolella on ollut myös suihkulähteitä, jotka eivät ole enää vuosiin toimineet. Sinänsä hieno mäntymetsikkö ei kaipaa suuria istutusalueita. Rakennusta ympäröi nurmikko, joka rajautui kivasti valoisaan mäntymetsään.

Heti sisäänkäyntiaulassa näkyi Aallon tunnistettava kädenjälki. Vastaanotto- ja infotila aaltoili tuttuun tapaan.

Rakennuksessa ja huonekaluissa on säilytetty aika hyvin Aallon suunnitelmat yksityiskohtia myöten. Minulle oli yllätys, miten moderni Aaltojen ajatusmaailma on ollut jo 1930-luvulla.

Parantola on 7-kerroksinen. Kuudessa kerroksessa on potilashuoneita. Ylimmässä eli 7. kerroksessa on ulkoterassit, jonne potilaat menivät kolme kertaa päivässä lepäämään. Ainoastaan yli -15 pakkasasteessa ulkolepo jätettiin väliin.

Pääaulasta kulki kaksi hissiä. Tarina kertoo, ettei potilaat olisi saaneet niitä käyttää, koska vähäinenkin liikunta katsottiin osaksi hoitoa ja kuntoutumista. Toisen version mukaan toinen hissi oli henkilökunnalle, toinen potilaille. Rakennuksen potilashuonepäädyssä on ns. maisemahissi eli hissin ulkoseinä on lasia. Tämä hissi oli vain osastonhoitajien käytössä.

Porrasaskelmat on suunniteltu matalammiksi ja syvemmiksi, jotta niissä nouseminen olisi huonokuntoisellekin helpompaa.

Keltainen väri on alkuperäinen, Aallon suunnittelema. Sen tarkoitus oli ilahduttaa ja tuoda valoa muuten vaikeaan elämään. Portaan sivun turkoosi on nimetty Paimion siniseksi. Sille on annettu oma värikoodi ja halutessaan on mahdollista maalikaupassa sekoituttaa omaan maalipurkkiin Paimion sinistä. Tätä sinistä väriä näkyi mm. joissakin ovissa. Käsijohteen taustan harmaaksi maalattu kaistale on valittu helppohoitoisuuden vuoksi. Kädet saattaisivat kulkiessa tahrata valkoista seinää. Harmaassa lika ei näy yhtä helposti.

Parantolaan on mahtunut 286 potilasta, kaksi kuhunkin huoneeseen. Kussakin kerroksessa oven ja oviseinän väri vaihtelee. 

1930-luvulla Suomessa kuoli vuosittain lähes 10 000 ihmistä tuberkuloosiin. Parantoloihin otettiin sellaiset potilaat, joilla oli toivoa selviytyä. Monet potilaat olivat parantolassa kuukausia, jotkut jopa vuosia. Lääkehoidon kehittyessä kuolleisuus alkoi laskea nopeasti. Vuonna 1950 kuolleisuus tuberkuloosiin oli 93,1/100 000 ja vuonna 1960 enää 26,0/100 000.

Toisessa kerroksessa on suuri ruokasali, johon liikkumaan kykenevät potilaat tulivat syömään. Ruokasalin päällä on lukusali, jonne käynti on kolmannesta kerroksesta. Siellä potilailla oli mahdollisuus lukea ja vaikkapa opiskella. Potilaita ihmetytti, kuinka iso huone saadaan "riippumaan" katosta.

Ruokasalissa on isot ikkunat. Luonnonvalo oli Aalloille tärkeä asia. Eri suunnista tulevan luonnonvalon takaamiseksi ikkunoita on tiloissa paljon. Lukusalissa valo tulee huoneeseen kolmesta suunnasta.

Ruokasalin toisessa päässä näkyy kolme pyöreää ja yksi pitkulainen aukko. Seinän takana on projektorihuone, josta käsin potilaille voitiin näyttää mm. elokuvia ruokasalin vastakkaiselle seinälle.

Aallot suunnittelivat itse rakennuksen lisäksi myös runsaasti huonekaluja, valaisimia ja muita yksityiskohtia. Kuvan lamppujen ympärille on suunniteltu lasikupu, jotta valaisimet eivät keräisi niin paljon pölyä ja niiden puhdistaminen olisi helpompaa.

Ruokasalissa on myös kuvan takka. Aalto halusi takan sulautuvan ympäristöön, jonka seurauksena se ei toiminut kunnolla. Savuhormi on takan ja seinän välissä matalalla. Tarina kertoo, että koska parantolassa alkoholin käyttö oli kielletty, kekseliäät toivat omia juomia ruokasaliin ja piilottivat pullot takkaluukkujen taakse.

7. kerroksen terassilla levättiin kolmesti päivässä: 1,5 tuntia aamulla ja iltapäivällä, kaksi tuntia päivällä. Kylmimpiä säitä varten saattoi pujahtaa nahkaiseen, turkisvuoriseen pussiin.

Keskipäivän ulkoilu oli tarkoitettu ainoastaan lepäämiseen. Silloin ei voinut lukea eikä seurustella vieruskaverin kanssa.

Kattoterassin viiston osuuden parvekkeet ovat olleet aiemmin samalla tavoin avonaisia, kuin pääterassi. Myöhemmin ne on lasitettu.

Parantolan ensimmäisenä vuotena terassin katon reuna päättyi kuvan valkoiseen osuuteen. Tällöin huomattiin, että potilaat ovat liikaa mm. sateen armoilla, jolloin Aalto suunnitteli katolle jatkeen. Se otettiin käyttöön 1934.

Ylhäältä on komeat näkymät alas nurmikolle ja ympäröivään mäntymetsään. Pyöreät puukannet kätkevät alleen suihkulähteet, jotka eivät enää toimi.

Parantolan valmistuessa 1933 ympäröivien mäntyjen latvat eivät ulottuneet lähellekään kattoterassia. Siksi terassille tuotiin kasvialtaita, joihin istutettiin pääasiassa pieniä mäntyjä. Näin makuuasennossa olevat potilaat saivat pilvien lisäksi nähtäväkseen myös vähän vihreää.

Paimon parantolassa moni yksityiskohta on viimeisen päälle mietitty ja suunniteltu. Ulkonäön lisäksi tärkeää oli toimivuus ja hygieenisyys. Potilashuoneiden lavuraarit on suunniteltu siten, että vesi lorisisi mahdollisimman lempeästi. Lavuaarien keskellä on sylkykuppi.

Potilashuoneissa valaistus on epäsuora, ettei se häikäisisi sairasta ihmistä. Katon tumman värin on ajateltu rauhoittavan potilasta. Rakennuksessa on yllättävän paljon kehittynyttä talotekniikkaa.

Jokaisella potilaalla on oma vaatekaappi. Se ei ulotu lattiaan saakka, jotta siivoaminen olisi helpompaa. Kaapin pyöreät muodot on niinikään suunniteltu helpommin puhtaana pidettäviksi.

Aalto suunnitteli vartavasten parantolalle tuolin, jossa keuhosairas potilas voisi istua rintaranka ulospäin hengitystä helpottaakseen. Materiaali ja muoto palvelevat jälleen puhdistettavuutta ja hygieenisyyttä.

Paimio-tuolista tuli yksi maalman tunnetuimmista design-klassikoista. Merkittävä määrä parantolaa varten muotoilluista huonekaluista päätyi myös vuonna 1935 perustetun Artekin tuotantoon.

Ovenkahvatkin saivat oman pienen säväyksensä. Lääkärit ja hoitajat kulkivat pitkiä käytäviä työasut leyhyen, jolloin oli vaara, että lääkärin työtakki tarttuu oven kahvaan. Niinpä kahva kulkee omassa urassaan, eikä se ole vaaraksi ohikulkijan helmoille.

Tämän oven väri on myös Paimion sinistä.

Parantolarakennuksen yläkerrassa oli muutamia yksiöitä nuorille hoitajille. Pesutilat sijaitsivat käytävillä, ruokailu tapahtui ruokasalissa. Ajan hengen mukaan hoitajat olivat naimattomia, sillä vuorotyö ei sopinut perheelliselle.

Lääkäreille oli rivitaloasuntoja, jotka näkyvät puiden takaa. Ylilääkärillä oli omakotitalo, jossa toimii tänä päivänä päiväkoti.

Alvar Aallosta ollaan montaa mieltä. Vierailu Paimion parantolassa lisäsi omaa arvostustani tätä arkkitehtiä kohtaan. Rakennus kokonaisuutena on hieno. Taloon on tuotu paljon kehittynyttä tekniikkaa ja moderneja ratkaisuja. Monet yksityiskohdat on mietitty hyvin perusteellisesti sairasta potilasta ja häntä hoitavia sekä muita rakennuksessa työskenteliviä ihmisiä ajatellen.

Oliskos nyt liljojen vuoro esittäytyä?

Lilium Spring Pink

Onkin vierähtänyt pidempi tovi uusien liljojen istuttamisesta. Kirjanpitoni mukaan kuvan Spring Pinkit olen istuttanut keväällä 2020. Niitä on sisäänkäynnin Bermudassa myös aiemmilta vuosilta istutettuina. 

Kesällä kukkivia liljoja voi ostaa ja istuttaa keväällä. Niitä on hyvin saatavissa myös muiden syyssipulien aikaan. Voisinkin tänä syksynä panostaa myös uusiin kesäliljoihin, sillä kuivuuden aiheuttamia aukkopaikkoja löytyy runsaasti täytettäväksi.

Lilium Spring Pink

Minusta Spring Pink on yksi kauneimmista liljoista. Väri vaihtelee hennosta vaaleanpunaisesta valkoiseen. Hieno yksityiskohta on terälehtien tyylikäs tumma rajaus, joka korostaa tyven ruskeita pilkkuja. Tätä myydään kerrottukukkaisena. Osa kukista onkin hivenen kerrottuja, mutta iso osa yksinkertaisia. Kauniita joka tapauksessa.

Lilium Sweet Surrender

Toinen mielililjani on tiikerililja Sweet Surrender. Näitä olen istuttanut monena vuotena ja lisääkin voisin istuttaa. Tänä kesänä liljojen varret ovat edellisvuosia matalampia, mikä johtunee kuivuudesta. Sweet Surrenderin kukka nuokkuu aina alaspäin, joten kuvattaessa pitäisi kellahtaa nurmikolle saadakseen suoran kuvan kukasta. Kaikki Sweet Surrenderini eivät ole vielä auenneet, joten kuvaamista ja ihasteltavaa riittää vielä eteenpäinkin. Hyvä, etteivät kaikki pöllähdä kukkaan samanaikaisesti.

Lilium Mapira

Olen istuttanut lukuisia tummia liljoja, mutta niistä ainoastaan Mapira nousee vuosi toisensa jälkeen kukkimaan. Kuvassa väri on viininpunainen, mikä taasen johtuu aamuauringon valon osumisesta terälehtien taakse kuvaustilanteessa. Mapiran kukka katsoo aina niin paljon alaspäin, että sen äärellä pitäisi kuvatessa maata selällään maassa.

Mikä lie lilja Mix-pussukasta.

Sorrun usein kaikenlaisiin mix-pussukoihin, joiden pahvikannen kuvassa on useita kivan näköisiä kukkia. Yleensä juuri haluttua väriä on yksi kappale tai ei ainuttakaan. Ei voi tietää, tuurilla mennään. Kuvan lilja on Asiatic-sekoituspussista, jossa piti olla vaaleaa ja tummaa. Tuli vain vaaleaa, mikä ei sinänsä ole ollenkaan paha.

Lilium Peach Dwarf

Hennon oranssisävyiset Peach Dwarf-liljat ovat OmaPiha-lehden tilaajalahja vuodelta 2015 (ellen ihan väärin ole kirjannut). Ne ovat nousseet uskollisesti vuodesta toiseen, mutta tänä vuonna vain kolmen kukan voimin. Ehkä kuivuus vaivaa niitäkin. Peach Dwarf on muita liljoja matalampi, jolloin se sopii esimerkiksi penkin etuosaan. En ole törmännyt tähän liljaan kotimaisissa kaupoissa. Ehkä sitä on saatavissa ulkomaisista nettikaupoista?

Lilium Rosella's Dream

Rosella's Dreamia istutin Kiemurapenkkiin 2016. Kumppaniksi istutin samanaikaisesti myös niinikään vaaleanpunaisia Nataliaa ja Antoniaa, mutta ne eivät ole pärjänneet. 

Kiemurapenkin päässä valtaa on vahvasti ottamassa syysasteri Patricia Ballard. Ilmeisesti se ei kuitenkaan häiritse liljoa, joiden sipulit ovat aika syvällä maassa. Ballardia olen jopa kitkenyt aika reilulla kädellä, koska en halua yhtä kasvia koko penkkiä täyteen. Ja Ballardia kasvaa myös muualla. Ihmettelen, miksi Patricia Ballard ehtii vain harvoina syksyinä kukkimaan. Paikka on lämmin ja kukka loppusyksyn kaunistus, jos vain kukkisi.

Jälleen nimetön liljaistutus

Ruusupenkin päädyssä kasvavan tuijan kupeessa kasvaa jälleen jonkun mix-pussukan liljoja. Nimi on kadonnut ja istutuspaikka tyhmä. Tuija ahdistelee liljoja, jotka koittavat väistää isompaansa kallistumalla oikealle. Tuija tosin kapenee huomattavasti, kunhan ehdin sen versoja lyhentämään. Joka tapauksessa on myönnettävä, että kasveja istuttaessa etäisyysessä olisi huomioitava myös tulevaisuus.

Liljojen siirtämisessä on haastetta kerrakseen. Istuttaessa liljansipulia sitä harvoin tunkee maan syvyyksiin. Kun yrittää kaivaa jotain liljasipulia ylös, onkin porauduttava Kiinaan saakka. Siitä huolimatta pahimmillaan halkaisee sipulin lapiolla kahtia. Turvallisinta hankkia mieluisia liljoja lisää ja jättää omituisiin paikkoihin istutetut rauhaan.

Mistähän johtuu, että monet hienot liljat tulevat ja menevät? Sen sijaan nimettöminä halvalla ostetut oranssit ja keltaiset nousevat ja kukkivat vuodesta toiseen. Joskus liljakukko niitä vähän kurittaa, mutta koskaan ei niin paljon, että loukkaantuisivat lopullisesti. 

Liljoista sitten muihin juttuihin.

Saatuamme kivituhkaurakan kärrätyksi ja levitetyksi, siirryimme Pojan kanssa marjapuskiin. Herukat alkoivat olla kypsää tavaraa. Keräyskohteena oli kaksi isoa punaherukkapensasta ja yksi valkoherukka. Kerääminen sujui joutuisasti jutellessa ja maailmaa parantaessa. Poika keräsi muutaman rasiallisen kokonaisia marjoja suoraan pakkaseen laitettavaksi. Muut marjat marjat poimimme ämpäriin.

Laitoin mehumaijan samantien porisemaan. Arkkupakastin olikin jo päällä, kun laitoin sinne pari viikkoa sitten kaksi laatikollista mansikoita. Herukkamehun valutin suoraan puolen litran pakastusrasioihin. Niitä on kätevä sulattaa talvella mehua ja kiisseliä varten. Tai mitä nyt herukkamehusta keksii tehdä. 

Viinirypäle Zilga

 
Kunhan karviaiset kypsyvät, keitän senkin todennäköisesti mehuksi. Samoin Zilga-rypäleet, joita on pergolan katossa kypsymässä varmaan pari ämpärillistä.

Jouduin viime vuonna ostamaan uuden mehumaijan, kun vanha 9 litran mehumaija ei toiminutkaan induktioliedellä. Naapurikylän marketista löytyi 7 litran ruostumattomasta teräksestä valmistettu kotimainen mehumaija, joka toimii oikein hyvin. Itse asiassa hieman pienempi maija on helpompi käsitellä ja puhdistaa.

Lauantain suunnitelmissa oli sisäänkäynnin reunan kuivuudessa kärvistelevän kapean alueen uusiminen. Se homma siirtyi johonkin toiseen päivään, kun muistin perjantain kauppareissulla ostaa syyslannoitetta. Viime vuonna syyslannoitteen levittäminen taisi jäädä väliin. Lauantai valikoitui levityspäiväksi siksi, että sunnuntaille on luvattu sadetta. Lannoitteen ainesten sanotaan imeytyvän paremmin kosteaan maahan.

Ensin koitin sekoittaa lannoitetta kastelukannulliseen vettä. Hölmö idea, sillä lannoite ei sekoitu yhtään mihinkään. Suurin osa lannoiteesta solahti kätevästi kannusta veden mukana ulos, mutta osa jäi myös kannun pohjalle. Muutaman kannullisen tällä tavoin levitettyäni palasin vanhaan tapaan eli ripottelin kauhalla rakeita suoraan ämpäristä istutusten lomaan. Sade hoitakoon imeytystehtävän.

Ostin kaksi 20 l:n säkkiä, koska yhden säkillisen riittävyys on 600 m². Aika tyyristä tavaraa.

Lathyrus latifolius - Ruusunätkelmä

Syyslannnoitteen levittämisen jälkeen innostuin kitkemään Syyspenkin ja osan Vapaapenkistä. Istutinpa samalla penkkiin koko kesän purkissa odottaneen Lidlistä juurakkona ostetun siankärsämön. Väristä ei ole tietoa. 

Kuvassa Syyspenkin Mustan Rudolfin viereen noussut ruusunätkelmä, joka on jo kukkimisensa kukkinut. Kasvatin ruusunätkelmän siemenestä, mutta nyt en kuolemaksenikaan muista, keneltä siemenet sain. Hämärästi muistan, että ne olisivat peräisin Tuplasti terapiaa -blogin Pirjolta.

Valkoinen syysleimu 'David' ja takana kultakärsämö

Puutarha- ja pihatöiden tuoksinassa en ole pahemmin ehtinyt kuvauskierroksille. Ennen tämän postauksen aloittamista kipaisin pikaisesti näpsimässä muutamia kukkakuvia. Puutarha ei paljon emäntäänsä odottele, vaan elää ihan omaa elämäänsä edeten kukin kasvi vuorollaan. Minusta syksy ei ole vielä lähelläkään, mutta niin vain syysleimu David on jo täydessä kukassa. Tosin se kukkii yleensä viikkotolkulla, joten siinä mielessä ei vielä tarvitse villahousuja kaapista kaivaa. Kultakärsämö ei suinkaan jää Davidille kakkoseksi, mutta kuvassa kylläkin hiukan sivuun.

Naapurin Mamis tarkastauskierroksella

Naapurin Mamis tuli tarkastamaan, miten meidän kivituhkaurakka etenee. Se taisi kummastella leikkimökin eteen muodostunutta varastokasaa, joka poistuu ajallaan. Pari iltaa sitten Mamis hiipi illalla avoimesta ovesta sisäänkin. Toisinaan se tekee tupatarkastuksen kiertämällä kämpän. Tällä kertaa se palasi samantien takaisin pihamaalle.

Tyttären 18-vuotias Nemo

Tytär lähti viikonloppureissulle ja niinpä me kävimme ruokkimassa ja rapsuttamassa kissoja. Nemo tuli valvomaan, että varmasti kastelen kaikki kesäkukkaset.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Perjantai-iltana nypin pergolan laatikoiden petunioita ja huomasin, että kelloköynnöksiin on jo tullut nuppuja. Toisen pylvään köynnöksessä on jo useampi isokokoinen nuppu. Toisenkin pylvään köynnöksestä löytyi pari pienempää ja seinustan kolmannesta kelloköynnöksestä pikkuruisia nupun alkuja. Nuppuvaihe kestää aika pitkään, joten kukkia saa vielä odotella. Kiva, että kukkia on tulossa, eikä niitä selvästikään tarvitse elokuun viimeisille päivillä saakka odottaa.

Ammi majus - Isosudenporkkanan nuppu

 
Pikaisesti sunnuntain sääennustetta vilkaistessani huomasin, että luvatut sateet ovat kadonneet kartalta. Pihalla puuhailua todennäköisesti siis tiedossa.

Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille!

Kärhöt - joka kesä yhtä kaivattuja

Clematis Princess Kate

Puutarhan kuvaaminen ja kasveista jutusteleminen kulkee nyt kovasti jälkijunassa. Maanantai-iltapäivällä pihaan tuli kuorma-autolavallinen kivituhkaa, jonka levitys oli aloitettava heti, jotta autoja ei tarvinnut pitää päivätolkulla katua tukkimassa. Tosin saimme ne mahtumaan aika hyvin varaparkkipaikalle. Onneksi poika tuli avuksemme kärräämään ja levittämään. Tiistai-iltana oli 12 kuutiota likimain kaikki levitetty. Pari kasaa varastoitiin odottamaan muiden suunnitelmien toteuttamista. 

Ajattelin, että aamulla kaikki lihakset olisivat jumissa ja sängystä nousu vaikeaa. Kaipa kesän tähänastiset aherrukset ovat pehmittäneet lihakset valmiiksi joustaviksi, eikä kummempia kipuja ilmestynyt.

Clematis Princess Kate

Tämä kesä ei selvästikään ole kärhöjen juhlaa. Suurin osa on elossa ja kukkiikin, joten tyytyväisyyteen on aihetta. Varmaan edellisten kesien ja kuluneen kesän kuivuus on vaikuttanut kärhöjen vointiin. Vuosi sitten kastelin kärhöjäkin kuivimpina kausina. Tänä kesänä jäivät nekin enemmän oman onnensa nojaan.

Viime kesän silmäteräni Princess Kate on ilokseni hengissä ja kukkii kivasti. Kukat ovat minusta viime vuotista suurempia. Oma kokemukseni on, että kotiuduttuaan kärhöt kasvavat rehevimmiksi ja kukkivat runsaammin. Kunhan ne ensin saa pysymään hengissä ensimmäiset vuodet.

Clematis Hagley Hybrid

Hagley Hybrid aloitti kukinnan ensimmäisten joukossa. Siinä on muutama viallinen kukka. Aihetta sivusi myös Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna. Onko syynä kuivuus vai kevään kylmyys? Kunpa tietäisi.

Clematis Pink Fantasy

Pikkupuutarhan Pink Fantasy näyttää näissä kuvissa hyvin samanlaiselta kuin Hagley Hybrid. HH on luonnossa kuitenkin selvästi vaaleampi ja sinililampi. Ja Pink Fantasy vastaavasti pinkimpi.

Clematis Pink Fantasy

Pink Fantasyn olen tyhmyyksissäni istuttanut samaan köynnöskaareen kahden alppikärhön kanssa. Kaaren toisella puolella kasvaa sininen alpina, Pink Fantasyn kanssa samalla puolella tarha-alppikärhö Columnella. Alppikärhöt ovat lopettaneet kukintansa ajat sitten, joten Pink Fantasyn ei tarvitse kilpailla loistosta muiden kanssa. Jos vain alppikärhöjen uumenista saa näkyvyyttä.

Köynnöskaari on niin tupaten täynnä alppikärhöjen versoja, ettei alta kohta mahdu kulkemaan. En osaa päättää, leikkaanko kaikki syksyllä matalaksi. Varsinkin alpina on hyvin risuinen. Joskin uusi kasvusto peittää juuri nyt pahimman risuisuuden. Jos leikkaan syksyllä, menetän kevään kukinnan. Jos siirrän leikkaamisen kukinnan jälkeiseen aikaan, en ehkä raaski vihreää komeutta leikata laisinkaan. Ääh, miten hankalia päätöksiä.

Clematis Aljonushka

Ruusupenkin Aljonushkat porskuttavat täysillä. Kasvukorkeus on hieman aiempia vuosia matalampi, koska kaivoin Aljonushkan toissa vuonna ylös ja siirsin muutaman metrin oikealle. Mielestäni kaivoin huolellisesti ison juuripaakun, mutta niin vain vanhaan paikkaan jäi juuria. Nyt minulla on sitten kaksi Aljonushkaa. Ei haittaa tippaakaan. Vanhemmasta on iloa myös naapureille, kun se näkyy heille paremmin.

Clematis Aljonushka

Aljonushka on osoittautunut helpoksi ja terveeksi kärhöksi. Tänä kesänä sen kukat ovat isoja. Ainoa haitta, jos sen sellaiseksi  kokee, on tarve tukemiseen. Aljonushkalla ei ole kärhiä, joilla se tarttuisi vaikkapa köynnöskaareen tai verkkoon. Minulla on kaksi puolikaaren muotoista, 150-senttistä metallitukea, joiden sisällä Aljonushka pysyy hyvin pystyssä.

Clematis Madame Julia Correvon- Tarhaviinikärhö

 
Madame Julia Correvon avasi tällä viikolla vihdoin ensimmäiset nuppunsa. Kukkia on tulossa useampi, mutta osa niistä on rikkonaisia. Lienee sama syy, kuin Hagley Hybridillä: kuivuus tai kevään hallat tai molemmat yhdessä?

Riittää, että Julia on hengissä ja muuten hyvävointisen näköinen. Olen tykästynyt näihin tarhaviinikärhöihin. Ne ovat osoittautuneet kestäviksi ja runsaskukkaisiksi. Kukat eivät koollaan kilpaile loistokärhöjen kanssa, mutta joskus määrä korvaa koon.

Clematis Polish Spirit - Tarhaviinikärhö

Polish Spirit on tänä vuonna tavallista hitaampi avaamaan nuppujaan. Keväällä siinä oli aiempia vuosia enemmän kuivuneita/paleltuneita oksia, joihin ei ilmestynyt elämää. Leikkasin niitä pois, jonka jälkeen kärhö käytti aikaa uusien versojen kasvattamiseen. Polish Spirit kukkii aloitettuaan yleensä pitkälle syksyyn. On ihan hyvä, etteivät kaikki näytä parastaan samaan aikaan.

Clematis fargesioides 'Summer Snow' / 'Paul Farges' - Lumikärhö

Lumikärhössä on jo valtavasti avautuneita kukkia. En vain ole ehtinyt käydä sitä kuvaamassa. Vuosi sitten kävin täällä blogistaniassakin keskustelua lumikärhön leikkaamisesta. Jotkut sanoivat, etteivät leikkaa sitä ollenkaan. Jotkut taasen leikkaavat välillä varsin matalaksi. Edelliskeväänä rohkenin leikkaamaan lumikärhön noin metrin korkeudelta. Tänä keväänä otin vain joitakin, lähinnä korkeimpia oksia pois. 

Vuodesta 2016 asti kasvanut lumikärhöni on keväisin aikamoinen risukasa. Varsinkin latvukset kuivuvat ja paleltuvat talvisin, joten ne on leikattava pois. Ensi keväänä leikkaan tämän kärhön kunnolla, enkä vain tyydy riipimään oksaa sieltä toista täältä. Lumikärhö on hyvin voimakas- ja nopeakasvuinen kärhö. Jollei mitään kummallista tapahdu, leikaamisen jälkeenkin se ehtii kasvaa ja kukkia kesän aikana entiseen tapaan.

Clematis viticella Black Prince - Viinikärhö

Jollain muulla nimellä hankittuna ja vuosia puutarhassani kasvanut viinikärhö sai pari vuotta sitten vihdoin nimen, kun Navettapiian puuhamaa -bloggari veikkasi sitä Black Princeksi. Satavarma en edelleenkään nimestä ole, mutta en ole muutakaan ahkerasta etsinnästä huolimatta löytänyt. 

Prinssini ei vielä ole avannut nuppujaan. Ehtii kyllä. Mittaa sen versoille on venynyt jälleen useampi metri. Tämä kärhö ei ole turhan vaatimaton ulottuvuuksissaan. Se kietoutuu joka vuosi takanaan kasvavan korkean tuijan latvuksiin ja oksien lomaan. Yritän aina muistuttaa itseäni, että kävisin ohjaamassa versoja tukiverkkoon. Silloin pääsisin paremmin ihailemaan kukintaa. Muuten suurin osa kukista kiikkuu yläilmoissa.

No, pääasia, että tämäkin on hengissä. Se ei meinannut keväällä herätä laisinkaan. Sitten ykskaks yllättäen versoja alkoi pukata voimalla maasta.

Clematis Rouge Cardinal

Huomasin juuri, että Päivänliljapenkin kahdella kärhöllä, Rouge Cardinalilla ja Multi Bluella on 10-vuotissynttärit. Ne ovat pihani seniorikärhöjä. Sininen alppikärhö taitaa olla se ensimmäinen kärhöhankinta. Rouge Cardinal on kukkinut jo useamman kesän perättäin komeasti. Eikä petä tänäkään kesänä. Kyllä surettaisi, jos tämä kaunotar syystä tai toisesta päättäisi lähteä.

Clematis Rouge Cardinal ja takana Multi Blue

Rouge Cardinalin toisella puolella kasvaa Multi Blue. Väriparina ei paras mahdollinen yhdistelmä, mutta kärhöinnostukseni alkuaikoina tapasin ostaa edullisia kärhöjä, pitää niitä kesän ruukuissa kasvattamassa juuria ja istuttaa sitten loppukesästä tai syksyllä maahan. Aina ei tullut mietittyä kovin tarkkaan kasviyhdistelmiä. Tärkeintä oli löytää kärhölle paikka, jossa se todennäköisesti viihtyisi. Ainakin nämä kaksi tulevat hyvin toimeen keskenään.

Clematis Multi Blue

Multi Blue kilpailee kukkien määrässä Rouge Cardinalin kanssa. Edellistä ja tätä kuvaa katsoessani voin todeta, että onhan Multi Bluen kukan keskustassa Rougen viininpunaa. 

Clematis 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Tarha-alppikärhö Purple Dreamin kukinta meni tänä vuonna ohi tavallista nopeammin. Taisi helteet ja kuivuus kiihdyttää vauhtia. Nyt tämä kärhö on jo täynnä siemenhahtuvia, jotka ovat minusta kuvauksellisia.

Parin-kolmen kärhön tilanne jäi vielä raportoimatta. Ehtiihän nuo. Jollei näin kesällä, niin talvella sitten.

Clematis Pink Fantasy

 
Mieli tekisi uusia kärhöjä, mutta yritän pitää pääni kylmänä ennen yhdenkään uuden kärhön, tai kasvin ylipäätään, hankintaa. Ensin on mietittävä tarkkaan istutuspaikka, kenties jopa valmistettava se toivekasville ennakkoon. Omoshiroa olen ihaillut muutamassa blogissa. Myös valkoinen alppikärhö on yksi mahdollisuus. Jospa elokuussa ehtisi paremmin puutarhaliikkeisiin katselemaan.

Rhodochiton atrosanguineus - Keijunmekko - taustalla sataa

Nyt kipinkapin sulkemaan kasvihuoneen ovea. Piti tehda puutarhassa kuvauskierros, mutta ulkona sataa tasaisin välein kaatamalla. Ukkonenkin jyrisee parhaillaan.

Kukkaisaa heinäkuun jatkoa kaikille!