Marketanpuiston joulumarkkinat

Ikkunanäkymä 21.12.24: Lunta sataa, kynttelikkö heijastuu ikkunaan

 

Sää keikkuu sellaista vauhtia, että kohta alkaa huimata. Perjantaina satoi vettä, lauantaina pikkupakkasta ja lumisadetta. Sunnuntaiksi on taas luvattu vesisadetta ja koko ensi viikoksi plussaa. 

Viikonlopulle osui Marketanpuiston joulumarkkinat, jossa olen tavannut käydä. Saavuinkin paikalle heti klo 10:n jälkeen, jolloin markkinat avautuivat. Onneksi paikalle on viime vuosina järjestetty pysäköinnin ohjaus. Muuten saattaisi mennä turhaksi pyörimiseksi vapaata paikkaa etsiessä.

Ehdin kiertää laajalle levittäytyneet myyntipisteet ennen kunnon ryntäyksen alkamista. Jo yhdentoista aikaan väkeä oli paljon. Etenkin sisätilojen ovensuut ja eteiset tukkeutuivat ihmisten jäädessä seisomaan ja ihmettelemään.

Myynnissä oli kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta. Pari lihamyyntiautoa, hunajaa, sieni- ja sillisäilykkeitä, juustoja, leipää ja leivonnaisia, kalakukkoja, runsaasti havukransseja, puutöitä, koruja, kynttilöitä, keramiikkaa, neuletöitä. Kojuja oli niin ulkona kuin sisälläkin. 

Marketanpuistossa toimii Överbyn Axxel, joka tarjoaa nuorille ja aikuisille ammatillista koulutusta ja kursseja. Joulumarkkinoiden aikaan puutarhamyymälän pihalla oli seppä takomassa tuotteitaan. Sisätiloissa oli mahdollisuus tutustua myös korujen valmistukseen. Tapasin erään myyntipöydän luona jokin aika sitten Axxellista valmistuneen kultaseppä Marjut Puukankaan esittelemässä omia hopeakorujaan. Kyllä olivatkin kauniita koruja.

Puutarhamyymälässä oli myynnissä runsaasti joulukukkia. Niistä oli tehty kauniita asetelmia. Jouluruusuja oli eri kokoisina asetelmina.

Aiempina vuosina Marketanpuistosta ostetut amaryllikset ovat kukkineet upeasti. Näiden vaaleanpunaisten ympärillä pyörin tovin, mutta jätin kuitenkin ostamatta. Kotona on jo yksi vaaleanpunainen ja yksi valkoinen.

Joulutähtiä oli myynnissä punaisena, vaaleanpunaisena ja valkoisena. Kaikkia eri kokoisina. Pikkuisia joulutähtiä oli myös erilaisissa asetelmissa.

Hyasinttejakin löytyi eri värisinä ja sopivasti nuppuisina, että kotiin ostaessa ehtisi vielä niiden kukinnasta nauttia.

Puutarhamyymälän alatason  kasvihuoneessa näin jättikokoisen rahapuun. Omani on lilliputti tuohon verrattuna. Hyvä niin, koska Marketanpuiston rahapuu ei taitaisi meille kunnolla edes mahtua. Ainakin se on niin painava, ettei sitä yhden naisen voimilla mihinkään siirrettäisi.

Toivoin löytäväni markkinoilta saman keramiikkatonttujen valmistajan, kuin vuosi sitten. Eipä ollut. Olisin ostanut viime vuotisen pikkuisen keramiikkatontun seuraksi pari uutta. Jospa sitten ensi vuonna.

Joulumarkkinoilla voi käydä ostamatta mitään. Katseleminenkin on hauskaa ja joskus saattaa löytää kivoja ideoita omaan käyttöön.

Näiltä markkinoilta ostin mustat puukorvikset, ison pussin kotona leivottuja sämpylöitä ja palan gorgonzola-juustoa sekä puolikkaan Reblochon-juustoa. Reblochon-juustoa aion käyttää välipäivinä tartifletten valmistamiseen. Reblochonia ei joka kaupassa ole, joten en voinut ohittaa erinomaista tilaisuutta.

Nyt on tämän vuoden markkinat koluttu. Ainekset joulupöydän antimiin on hankittu ja seuraavaksi aionkin valmistaa niitä syötävään muotoon. 

Älkäähän raatako itseänne uuvuksiin. Joulu tulee vähemmälläkin ahkeroinnilla. Tontut liikkuvat parhaillaan hyvin aktiivisesti, mutta eiköhän ne anna meidän nukkua yömme kunnolla.

Kaksi yötä aattoon. Mukavaa joulun odotusta! 

Marketanpuiston samettisumakki

 
PS.

Melkein unohtui. Eilen, lauantaina oli talvipäivänseisaus eli vuoden lyhyin päivä. Tänään olemme siis aloittaneet matkan kohti valoa ja pidempiä päiviä. Siis kohti kevättä!

Neulevuosi 2024

 
Neulevuosi lähenee päätöstään. Puikot ovat kilisseet kiitettävästi, joskin kuluneena vuotena on ollut tavallista enemmän ja pidempiä taukoja. Kesällä ei tule kudottua, kun pihalla riittää tekemistä ja siellä viihtyy paremmin. Kesätauko alkoikin normaalia aiemmin eli viimeinen neuletyö valmistui huhtikuun alussa. Seuraavaksi puikot etsiytyivät hyppysiin vasta syyskuun alussa.

Koko vuoden tavoite oli vähentää olemassa olevaa lankavarastoa. Lankahyllyjen ohi ei vaan tahdo päästä ohi. Varsinkaan, jos kaupassa on hyviä tarjouksia. Näyttää vahvasti siltä, ettei langat kutomalla vähene.

Myös jämälankakerien vähentäminen on ollut vuoden teema. Kuten usein aiemminkin. Se lienee ikuisuusongelma, joka on tullut jäädäkseen.

Raitoihin saa uppoamaan mukavasti pikkuisia keriä. Raitaa on myös mukava kutoa, kun sukka tuntuu valmistuvan yksiväristä nopeammin. Vähemmän tuli kudottua pitsimalleja, vaikka hyviä ehdokkaita kertyy aina vain lisää.

Vihdoin sain itseni kutomaan isompia sukkakokoja. Useimmiten tulee tehtyä omaan jalkaan sopivia sukkia. Minulla on keskiverto suomalaisen jalkakoko. Miehille tarkoitettujen sukkien on hyvä olla vähän isompia. Isokokoista sukkaa kutoessa tuntuu, että kärkikavennuksiin on valtavan pitkä matka. Mittanauhaa uskollisesti käyttäen sain 45-46 kokoisetkin onnistumaan.

Tykkään kutoessani leikkiä väreillä. Edesmenneen äitini mielestä sukkien tulee olla mustia tai harmaita. Kudon toki niilläkin väreillä. Etenkin ihmisille, joiden tiedän haluavan nimenomaan mustia tai harmaita sukkia. Kumpaiseenkin väriin on helppo yhdistää kirkkaampia värejä, jolloin sukka muuttuu heti iloisemmaksi. Siis minun mielestäni.

Kuvioneuleet ovat edelleen kompastuskiveni. Kerta toisensa jälkeen olen päättänyt ryhtyä harjoittelemaan kuvioiden kutomista. Sitä silmällä pitäen olen katsonut ohjevideoita, kerännyt vinkkejä, myös kauniita malleja. Muutaman kuvioneulesukan olen tehnytkin, mutta yleensä olen niihin tyytymätön. Liian tiukkaa, lankadominanssi kadoksissa, ei hyvä. Annan haasteen muhia rauhassa selkäpiissäni. Jonain päivänä ryhdyn toimeen, jolloin kenties alkaa syntymään hyvää jälkeä.

Valtaosa kutomistani sukista on nilkkasukkia, 27 paria. Huomaan, etten ole tänä vuonna kutonut ainuttakaan paria matalavartisia sukkia. Polvisukkiakin vain kaksi paria.

Puolipolvisukkia vai kutsuisiko niitä säärisukiksi, on valmistunut kahdet kappaleet. Ruskeat sävyt olivat poissa vuosia. Nyt ne ovat hiipineet jälleen myös lankoihin. Kuvassa oranssilta näyttävä väri on enemmänkin ketunruskea. Siitä pidän kovasti.

Pipoja kudoin kolme kappaletta, joista kaksi jäi kuvaamatta. Kudoin myös yhdet tonttusukat pienelle pojalle. Totesin 7veikan olevan liian paksua ja jäykkää lankaa pienen ihmisen sukkiin. Sukat jääkööt antamatta. Ne saavat toimia mallina, jota on syytä jalostaa.

Alkutalven suuri työ oli neulepuseron kutominen. Kauniiden kuvioneuleisten kaarrokepuseroiden paljous kaikissa ohjeissa houkutteli kokeilemaan jotain itsellekin. Päädyin pitsineuleeseen, mutta lankavalinta oli hölmö. Varsinkin, kun olen lämminverinen, enkä talvisinkaan pahemmin paksuja neuleita käytä. 7veikka olisi ollut syytä vaihtaa johonkin toiseen lankaan. Annoin neuleen SPR:n keräykseen.

Joulutouhujen lomassa en ole luopunut kutimista. Tiistaina valmistuivat vaaleansinisestä langasta kudotut puolipolvisukat valepalmikkomallilla. Tykästyin tällaisiin valepalmikkosukkiin Luonon luomaa -blogin Susannan esitellessä omia neuleitaan. Kiva malli, jonka toteuttamiseen ei tarvita ohjetta. Toinen vastaava sukkapari eri värisenä on jo puikoilla. Saattaa hyvinkin valmistua vielä tämän vuoden puolella.

Ystävän kutoma joulupallo

Muutaman sukkaparin olen myynyt naapureille. Sukulaisille ja ystäville sukkapari tai kaksikin odottaa perille toimittamista. Isän kolmelle omahoitajalle laitoin sukkia joulupakettiin. Nimeämättömille hoitajille (kolmivuorotyössä heitä on useita) laitoin isoon lahjapussiin 13 paria sukkia sekä kaksi pipoa. Lahjapussin päälle kirjoitin kiitokset kuluneesta vuodesta ja kehotin kutakin ottamaan itselleen mieluisimmat.

Hoivakodin asukkaille en laittanut villasukkia, koska ne ovat liukkaita ja aiheuttavat kaatumisvaaran. Suosituksena on, että vanhukset käyttäisivät liukuestesukkia tai helposti puettavia sisäkenkiä. Harva vanhus isän osastolla omin jaloin enää kävelee.

Laatikkoon jäi vielä kymmenkunta paria sukkia. Osa niistä on edellisvuoden tuotantoa. Kutominen jatkuu ensi vuonnakin. Harvoin minulla on käsitöissäni mitään erityistä tavoitetta. Kutominen on mukavaa ajankulua ja liikettä sormien nivelille. Sopivaa tekemistä telkkua katsellessa tai silloin, kun ei huvita avata kirjan kansia.

Auringonnousu 11.12.24

 

Puutarhavuosi 2024

Rosa Austin 'Lady Of Shalott'

Puutarhavuosi 2024

Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna laittoi jälleen tänäkin vuonna tämän kivan haasteen liikkeelle. Valmistauduin jo henkisesti ottamaan sen käsittelyyn, jos vain joku minut haastaa. Ilokseni Liisan kasvit laittoi minulle haasteen. Ei siis tarvitse odotella tai haastamatta aiheesta kirjoittaa. Mikä ei sinänsä ole yhtään huono vaihtoehto. Kiitos siis Minnalle haasteen liikkeelle laittamisesta ja Liisalle haasteesta.

Krookukset 1.5.2024

1. Mitä uutta teit tai koit puutarhassa?

a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia

Minun on vaikea pysytellä poissa puutarhasta, vaikka välillä syytä olisi. Puutarhailu on yksinkertaisesti niin mieluisa harrastus ja koko kasvukauden kestävä olomuoto, etten kovin paljon muuta kaipaa. Menneenä kesänä oli jälleen useita hellepäiviä. Kerrankin osasin ottaa helteisimmät hetket kevyesti pötköttämällä olohuoneen sohvalla kirjan kanssa. Tuulenvire heilutti verhoa avoimen pihaoven edessä estäen pörriäisten lentämisen sisälle. Lintujen sirkutus pääsi vaivatta sisälle muistuttamaan kesästä.

c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Taidetta (mainitse myös materiaali)

Valkotäpläimikkä 14.5.2024

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä

Siemenkylvöistä ja hyötykasvikasvatuksista laadin suunnitelman jo hyvissä ajoin vuodenvaihteessa. Niitä on helppo toteuttaa ja toteutinkin. Joitakin kasvi-ideoita olin kirjannut vinkkivihkooni, mutta tarkkaa hankintasuunnitelmaa en ollut niille tehnyt. 

Vaikka minulla suunnitelmia olisikin, ne tuppaavat venymään ja paukkumaan. Joko suunniteltua kasvia ei löydy tai sitten vain ajatus vaihtaa suuntaa. Luulenpa, että monelle käy puutarhamyymälässä samoin eli mukaan lähtee suunnitellun hankinnan lisäksi muutakin. Tai sitten pelkästään jotain muuta.

d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Pikkupuutarhan kukkia 3.6.2024

 
3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

a. Ei
b. Vähän
c. Jonkun verran

Laskin kuluneen kauden listastani istuttaneeni 29 uutta kasvia, joitakin niistä useamman kappaleen. Osan uusista kasveista ostin puutarhamyymälöistä, osan sain ystäviltä. Eniten taimia sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta. Häntä voisin kohta alkaa kutsua hovihankkijakseni. Itse siemenestä kasvattamiani istutin neljä. Siirtoja oli tänä vuonna aika paljon, peräti 24. Osa jakotaimia, osa kasveista muutti kokonaan toisaalle.

d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

Syringa vulgaris Andenken an 'Ludwig Späth' 29.5.2024

4. Menetitkö kasveja?

a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani. 

Harmillisin kasvikuolema oli japaninkirsikka 'Royal Burgundyn' menehtyminen. Istutin sen vuosi aikaisemmin. Odotin kovasti japaninkirsikan kevättä ja mahdollista kukintaa. Pieni puu ei herännyt, joten se oli kaivettava ylös. Kävin useammassakin puutarhamyymälässä, joista sain saman vastauksen: ei ole Royal Burdungya'. Kirsikkapuut olivat kärsineet menneestä talvesta laajemminkin. Hiukan kauempaa löysin yhden myynnissä olevan 'Royal Burgundyn'. Sen hinta oli kuitenkin niin korkea, etten edes harkinnut matkaa kyseiseen puutarhamyymälään. 

Ratkaisin asian ostamalla koristeomena 'Royal Beautyn', jollainen minulla jo on. Tämän koristeomenan tummanpunertavat lehdet muistuttavat haluamani japaninkirsikan lehtiä. Kukat eivät taasen ollenkaan, vaikka kauniita ovatkin. Ehkä saan joskus myöhemmin tilaisuuden istuttaa puutarhaani uusi japaninkirsikka.

Todennäköisesti menetyksiä oli enemmänkin, mutta pahimman harmituksen laannuttua ei niitä enää muista. 

c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!

Eryngium alpina - Alppipiikkiputki 12.7.2024

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Eipä nyt äkkipäätä tule mieleen mitään erityistä haluamisen kohdetta. Kivoja kasveja ottaisin vaikka pilvin pimein, mutta hiljaa hankkimalla ja istuttamalla hyvää tulee. Tarpeellisin olisi varmasti 2,5-metrinen riista-aita koko tontin ympärille estämään peurojen vierailut puutarhassani. Sellainen aita ei taas tällä alueella ole mahdollinen. Aina saa kuitenkin unelmoida...

Omppusatoa 8.9.2024

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2024?

a. Sää
b. Kukkaloisto
c. Joku muu. Mikä?

Mieleenpainuvinta viime kesässä lienee vuosisadan omenasato - ainakin meidän puutarhassa. Huvitus, Punakaneli, Valkeakuulas ja syysomena, jonka nimestä en ole varma, tuottivat oksat notkuen satoa kilotolkulla. Joka aamu haettiin ämpärillinen omppuja. Niitä syötiin sellaisenaan enemmän, kuin vatsa veti. Leivoin piirakkaa, soseutin, keitin mehua ja annoin muille. Korien ja laatikoiden pohja ei näkynyt sittenkään, joten laitoin kylän FB-sivuille ilmoituksen annettavista omenista. Sillä tavoin sain jaettua satoa, eikä niitä tarvinnut laittaa kompostiin tai kuskata kaatopaikalle. 

Emme suinkaan olleet ainoat runsaan omenasadon yllättämät. Kaikki muutkin kuuluivat hukkuvan omeniin. Mikä ihana yltäkylläisyys tällaiselle, joka rakastaa omppuja.

Ruusutyömaa 19.10.2024

 
7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Suurimpana saavutuksena pidän ehdottomasti sitä, että pitkällisen pohtimisen jälkeen päätin vihdoin luopua metsäruususta. Olen läpeensä kyllästynyt ympäriinsä nousevista metsäruusun juurivesoista. Pensas on aika suuri, jonka vuoksi kyselin pienen kaivurin omistavaa yrittäjää kaivamaan ruusun ylös. Yhden löysinkin, mutta hän kieltäytyi projektista paikan ahtauden vuoksi. 

Niinpä leikkasin ruusupuskan alas ja ryhdyin kaivamaan sen juuria lapiolla, rautakangella ja talikolla. Työ on raskasta ja likaista. Pääsin vasta alkuvauhtiin, kun talvi keskeytti urakan. Siellä se odottaa kevättä ja maan sulamista. Ihan hirvittää syvälle ja tiukasti maahan kiinnittyneiden jättijuurien kaivaminen. Kyllä se ruusu sieltä vielä pois nousee. Välillä on seisottava lapioon nojaten ja uhkailtava työmaata valtaisalla dynamiittipanoksella. Eiköhän pienen tuumailutauon jälkeen työ edisty.

Yllätyslumi 20.4.2024

 
8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Paras hankinta taisi jälleen kerran olla lavallinen Biolanin mustaamultaa. 65:stä 45 litran säkistä on vielä jäljellä kolmasosa eli ensi kesänä ei ehkä koko lavallista tarvitse tilata. Multaa kyllä kuluu ja sitä on hyvä olla valmiina käytettäväksi. Pienempiä määriä voi kuskata auton peräkontissa.

Neitoperho 5.8.2024

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!

Eipä noista hankinnoista välttämättä hankintakesänä - tai seuraavanakaan - osaa sanoa, olivatko virheitä. Vempainten virheet tosin tulevat nopeastikin esille, mutta nyt ei hankittu uusia työkaluja tai isompia välineitä. Kasvit joko kuolevat tai ryhtyvät valtaamaan alaa liiaksikin. Tai sitten ne ovat ja elävät juuri kuten on odotettu ja toivottu.

b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

Lychnis coronaria - Harmaakäenkukka 9.7.2024

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Punakukkainen harmaakäenkukka tuotti kesän ajan paljon iloa. Ennestään minulla kasvaa valkoista harmaakäenkukkaa pinkillä keskustalla eli 'Oculataa'. Halusin kuitenkin punakukkaista, jota sain ilokseni Saaripalstan Sailalta. Ostin sitä myös puutarhamyymälästä, kun Sailan antamat tuntuivat menehtyneen. Sitten Sailan taimet nousivat kukkimaan juuri toivotun punaisina. Lisänä oli ostamani taimet. Niin saatoin ihastella punakukkaisia harmaakäenkukkia useammassa paikassa. Aika kiva saada positiivinen yllätys moninkertaisena.

Clematis 'Princess Kate' 5.7.2024

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Pettymys tai paremminkin harmi oli tarhalyhtykärhö 'Princess Katen' surkea olomuoto. Edellisenä kesänä se houkutteli upealla kukinnallaan minut vierelleen monen monta kertaa. Nyt se heräsi keväällä muiden tahtiin, kasvoi ja kehitti nuppuja, jotka avautuivatkin. Sitten versot alkoivat mennä ruskeiksi ja kukat kuihtua ennen aikojaan. Princess Katen huonovointisuuden aikaan sää oli pitkään sateista. Pelkäsin lakastustaudin iskeneen kärhöön. Oli pakko leikata kärhö kokonaan alas. Tulevana keväänä onkin jännät paikat. Herääkö Princess Kate? Oliko kyse vain liiallisen kosteuden aiheuttamasta tilapäisestä vaivasta? Vai menehtyiko kasvi tautiin? Aika näyttää.

Uudet Sweet Annabellet 2.8.2024

12. Pitikö puutarhabudjettisi?

a. Kyllä vain ja osa jäi säästöön ensi kesää varten.
b. Suunnilleen
c. "Hieman" lipsahti lapasesta...
d. Mikä budjetti?

En laatinut mitään budjettia. Tiedän oikein hyvin, miten paljon pakollisten menojen jälkeen jää käytettäväksi esimerkiksi puutarhaan. Ostoksia on aina harkittava toisenkin kerran. Olivat ne mitä tahansa. Toisaalta reissaan harvoin ulkomailla, vaatteitakin hankin maltillisesti ja tarpeen mukaan, kahden aikuisen taloudessa suurin osa tarvittavasta on hankittu ja lapsetkin tulevat toimeen omillaan. En myöskään remua enkä rällästä, joten hyvillä mielin voin panostaa puutarhaan.

Lilium 'Flore Pleno' - Tiikerililja 5.8.2024

13. Mitä opit?

 

En tiedä, voiko sitä oppimiseksi sanoa, mutta edistyin taas hivenen tiukkojen kaavojeni höllentämisessä. Paras näyttö siitä oli hellepäivien sohvalötköttely kirjojen kanssa. En siis rynnännyt siltä istumalta nyppimään ja lapioimaan, vaikka tarvetta olisi ollut. Hyvin ne hommat jaksoivat odottaa viileämpiä hetkiä. 

Kasvimaa, kosmoskukat 12.6.2024

 

14. Vinkit ensi kasvukaudelle

Kasvimaalle enemmän juureksia, sipulia ja kukkia. Tilaa on aika vähän ja paikka tuulinen ja paahteinen, joten kastelutarve on suuri. Kannattaa kasvattaa sellaista, mikä viihtyy ja mistä tykkää eniten.

Clematis Mme Julia Correvon

 

15. Miten odotat tulevaa kasvukautta?
a. Suurin suunnitelmin
b. Kunnianhimoisin odotuksin
c. Kauhunsekaisin tuntein
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten

 

Yleensä syksyllä mielen ja kropan valtaa väsymys. Mennyt syksy oli pitkä ja leuto, mikä vähensi tavanomaista syysväsymystä. Energiaa tuli varmaan ladattua normisyksyä enemmän. Talvi lumitöineen saa joka vuosi kaipaamaan kevättä yhtä suurella innolla. Ensimmäiset kevään merkit laittavat ajatustoiminnan vilkastumaan ja askeleet tihentymään. Ostin nipun uusia puutarhahanskoja, joten valmistautuminen on jo alkanut.

Hortensiapenkki 13.9.2024

16. Tuleeko mieleen vielä jotain, mitä haluaisit kertoa puutarhavuodestasi?

Jokainen puutarhavuosi on samanlainen ja kuitenkin erilainen. Päällimmäisenä on kauden kiihkeä odotus ja siihen valmistautuminen. Kun kevät vihdoin alkaa, laajenee elämä ulos, puutarhaan ja pihalle. Katsottavaa, ihmettelemistä ja tekemistä riittää aamusta iltaan, päivästä toiseen. Mennyttä puutarhavuotta on kiva muistella. Kulku kohti uutta puutarhavuotta on joka vuosi yhtä innostavaa.

Ruskaa 1.10.2024

Haastan seuraavat blogit:

Rannanpihassa
Satavuotiaan sylissä
Saaripalsta

 

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

100 vuotta joulua Weisteellä

Helsingin kaupunginmuseon ystävät ry järjesti keskiviikona retken joulukoristeita valmistavan Weisteen tehtaalle Pukinmäkeen. Tai oikeastaan yrityksen putiikkiin Wanhaan Villaan, joka on ollut perustajan Kalle Aimo Weisteen koti vuodesta 1926 lähtien.

Nykyisin tuo vanha 1904 rakennettu, suojeltu hirsihuvila on Weisteen tuotteiden myymälä. Heti ovesta sisään astuessa esille tuli lumoavan kauniilla joulukoristeilla täytetyt pöydät ja hyllyt huone toisensa jälkeen.

Neljännen polven weisteläinen, Johanna Weiste kertoi meille perustajasta, Kalle Weisteestä ja yrityksestä. Kalle Weiste (1881-1963) valmistui Kajaanin seminaarista kansakoulunopettajaksi. Häntä kiinnosti liikeala ja niinpä hän muutti Helsinkiin, perusti paperikaupan, jossa myi muiden tavaroiden ohessa saksalaisia joulukoristeita.

Joulukoristeet kiinnostivat häntä siinä määrin, että hän lähti Saksaan opiskelemaan hopealangan ja muiden joulukoristeiden valmistusta. Hän aloitti joulukoristeiden tekemisen 1924 kotonaan. Pukinmäen hirsirakennukseen Kalle Weiste muutti 1926 ja samana vuonna valmistui ensimmäinen osa tehdasrakennuksesta, joka laajeni viisi vuotta myöhemmin.

Sota-aikana joulukoristeiden valmistus loppui säännöstelyn vuoksi. Silloin tehdas valmisti kunniamerkki- ja kaluunanauhoja puolustusvoimille.

Weiste on Euroopan vanhimpia joulukoristeita valmistavia yrityksiä. Pohjoismaissa se on ainoa. Tuotteita viedään useisiin kymmeniin maihin. Ranska on päämarkkina-alue.

Kilpailu on tänä päivänä kovaa. Aasian halvemman massatuotannon kanssa on vaiikea pärjätä. 

Myös joulukoristeissa on vaihtuvia trendejä. Niin muodoissa kuin väreissäkin. Nyt muodikkain väri on vihreä ja korvalliset pallot ovat myös suosittuja. Weiste valmistaa myös sisustustuotteita.

Myymälässä koristeita on koottu huoneisiin väreittäin. On punaista, vaaleanpunaista, valkoista, kultaa ja hopeaa, lasisia koristeita. Tähdet, enkelit, joulupukit ja -tontut, pallot ja kimallenauhat ovat monille niitä perinteisiä joulukoristeita. Paljon on myös erilaisia poroja, hiiriä, pöllöjä, käpyjä ja sydämiä.

Joka huoneessa on eri tavoin koristeltuja kuusia, joista voi ammentaa ideoita oman kuusen koristeluun.

Myymälässä oli meidän ryhmämme lisäksi paljon muita asiakkaita. Siksi osa esittelystä meni hiukan ohi korvien. Löysin netistä Kaikkien aikojen joulu 1/2020 -lehdessä julkaistun artikkelin, jossa on osin tässä kertomani asiat ja paljon muuta Weisteestä.

Meillä oli mahdollisuus tutustumisen jälkeen tehdä ostoksia myymälässä. Kiersinkin huoneet useaan kertaan pienen ostoskorin kanssa. Teki mieli ostaa jokaisen hypistelemäni pallon ja tontun. Lopuksi päädyin ostamaan kaksi pientä enkeliä ystäville tuliaisiksi. Koristellut pallot ovat todella upeita, mutta yksi pallo ei näytä miltään. Niitä pitäisi olla ainakin kolme tai vielä useampi. Päädyin ahmimaan kimallusta silmilläni, enkä siis ostanut pallon palloa.

Julkisilla liikennevälineillä Weisteelle pääsee jäämällä lähijunasta pois Pukinmäen asemalla ja suuntaamalla kävellen kohti Pukinmäenkaarta. Weisteen osoite on Kalle Weisteen katu 4. Tehdas ja Villa sijaitsevat omakotialueelle noin kilometrin päässä Pukinmäen juna-asemalta. Mikään bussi tai muu julkinen väline ei kulje tehtaalle saakka. Omalla autolla pääsee tietenkin helpoiten.

Villan eteisessä on vitriini, jossa on esillä jonkun verran Weisteen vanhempia joulukoristeita. Huomasin siellä useita omasta lapsuudesta tuttuja koristeita. Joitakin minulla on yhä tallessa. Weisteen tuotteita on näin joulun alla myytävänä tavarataloissa, marketeissa ja monilla muilla jälleenmyyjillä.

Nämä Museon ystävien järjestämät retket ovat kivoja ja mielenkiintoisia. Kohteet saattavat tuntua tutuilta, mutta retkelle osallistuessa huomaa saavansa paljon uutta ja yksityiskohtaisempaa tietoa. Välillä saa mahdollisuuden tutustua paikkoihin, joihin ei muuten ole mahdollisuus edes päästä. Itsekin joskus ryhmätilaisuuksia järjestäneenä tiedän, ettei ole ihan helppoa organisoida vaikkapa 20 hengen ryhmälle tutustumisretkeä kulttuurikohteeseen, yritykseen tai näyttelyyn.

Seuraava retki onkin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraan tammikuussa. Odotan sitä innolla.