keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Menneen talven juttuja


Ohessa olevat metson kuvat ovat ihan aitoja, mutta toki muutaman vuoden vanhoja. Helmikuussa 2007 kyseinen lintu ihastutti kylämme väkeä viipymällä useamman päivän ajan milloin kenenkin omakotiasukin pihassa. Se pääsi jopa paikallisen ilmaisjakelulehden kanteen. Meidän pihassa metso tallusteli parin päivän ajan ja jopa pyrähteli alapihalla muutaman metrin lentoja, mikä kyllä näytti hurjalta, sillä lintu on tosiaan aika kookas. Keväällä lumien sulamisen aikaan alapihan nurmelta löytyi metson jätöksiä, jotka olivat tosi kookkaita. Sitä en tiedä, mihin lintu tuon kylävierailun jälkeen katosi; lähtikö takaisin kotimetsään vai laittoiko joku naapureista sen pataan. Metson ilmestyminen omakotiasukin pihaan ei kuulemma ole mikään harvinainen tapahtuma, onhan läheisyydessämme isoja metsäalueita. Meille tuo kohtaaminen oli kyllä ihan ainutlaatuinen, koskaan aiemmin en ollut metsoa elävänä missään nähnyt.


Kuvien laatu ei ole paras mahdollinen, koska tuolloin käytössäni ollut kamera oli täysin surkea, eikä ihan linnun viereen ollut helppo päästä. Se rääkäisi rumasti ja lähti kohti sen näköisenä, että tällainen naisihminen katsoi parhaaksi perääntyä kunnioittavan matkan päähän.

Tämä päivä ei ole ollut niitä parhaimpia, sillä sinnikkään jonotuksen tuloksena onnistuin saamaan ajan kunnalliseen hammashoitoon. Syksyllä paikattu alatakahammas on vihoitellut koko joulunajan siinä määrin, että katsoin parhaaksi tehdä asialle jotain. Hammaslääkäri totesi hampaan haljenneen, mikä on luultavasti aiheutunut syksyisen paikkausoperaation aikana. Lisäksi hän totesi, ettei hammasta voisi muuten auttaa kuin kiskomalla se kokonaan pois. Hetken lääkäri neuvotteli hammashoitajan kanssa siitä, olisiko heillä jatko-operaatioon aikaa vai annettaisiinko maksusitoumus yksityiselle taholle. Hampaan poistolla olisi kuulemma kiire, syy siihen ei minulle valjennut. Neuvottelun tuloksena suuhuni ryhdyttiin tähtäämään puudutuspiikkejä ja sen jälkeen kuuluikin monenlaista rutinaa ja hampaanpalojen kilinää terästarjottimelle. Lopuksi suuhun tungettiin tuppo, jota kehotettiin painamaan puolesta tunnista tuntiin verentulon tyrehdyttämiseksi ja käteen annettiin kahden antibiootin resepti.

Kirjaimellisesti veren maku suussani ajoin apteekin kautta takaisin kotiin. Nyt illan suussa olen ottanut kaksi särkylääkettä. Alkuun tepsi ihan tavallinen käsikauppa-burana, mutta puudutuksen kadotessa särky on yltynyt ja puoli tuntia sitten nappasin jo tuhdin panacodin. 

Tyhjä kolo hammasrivissä herättää jo nyt ajatuksia siitä, tuleeko se häiritsemään minun esteettistä silmääni. Ulkomaailmalle kolo ei näy, mutta jotenkin tunnen jo nyt itseni vanhaksi ukoksi - hampaattomaksi sellaiseksi. Hammaslääkärin mukaan implantti maksaisi 2-3000 euroa ja siihen ei julkinen hammashoito taivu, enkä taivu minäkään. Toinen mahdollisuus on kuulemma silta, joka saattaisi onnistua myös julkisella sektorilla. Ehkä nyt kuitenkin keskityn parantamaan tuon kipeän kolon ja pohdin jälkitoimenpiteitä myöhemmin.


Aamulla hammaslääkäriaikaa puhelimessa jonottaessani innostuin selaamaan uutta pihakalenteriani. Minulla oli samanmonen jo viime vuonna ja tykästyin siihen kovin. Muistiinpanoille on hyvin tilaa ja kaiken tarpeellisen lisäksi kirjasta löytyy runsaasti puutarhaan liittyvää asiatietoa. Kirja on myös mukavan tuntuinen kädessä, mikä tällaiselle kirjahullulle on merkittävä lisäarvo. Tästä uudesta kalenterista löytyy tietoa erilaisista ruusuista. Ei tietenkään mitään kattavaa aineistoa, mutta juuri sen verran, että meikäläisen ruusuhimo jälleen yltyi. Pidän lähinnä pensasruusuista, sillä ne ovat osoittautuneet varsin helppohoitoisiksi ja kauniiksi. Pensasruusujen avulla olen ajatellut jatkaa nurmikonvähennysprojektiani.

Kirjassa oli muutama muukin kuva ja juttu, jotka innostivat ideoimaan. Ehkä niistä osa toteutuu kesän tullen pihassamme.

Sunnuntaista saakka kestänyt vesisade ja plusasteinen sää on humauttanut lumihanget hyvin mataliksi tai peräti olemattomiin. Paikoin metsissä on täysin lumettomia alueita ja hyvin auratut tiet ovat paljaina kuin keväällä konsanaan. Pienemmät tiet sen sijaan ovat aikamoista loskaa ja saappaaet lienevät paras jalkine näihin säihin. Luvattu viileneminen ja pakastuminen tulevat jäätämään tiet, joten käveleminen lähipäivinä saattaa olla varsinaista nuorallatanssia. Päivällä aurinko pilkahti hetkeksi pilvien takaa venyttelemään säteitään maata kohti ja aivan taatusti tuntui parin sekunnin ajan ihan keväältä.


Olemattoman hampaan kolottaminen ei nyt innosta ulkoiluun eikä oikein lukemiseenkaan jaksa keskittyä. Sain juuri luettua "Sanojen alamaisen", jossa Saska Saarikoski pohti isänsä tuotantoa ja osittain myös tämän kyvyttömyyttä isyyteen. Tuskin lapsesta tuntuu kovin mukavalta, jos oma isä julistaa, että "Ainoakaan minun lapseni ei ole 'rakkauden hedelmä': minun turvattomuuden tunteeni ne on siittänyt." Varmasti Pentti Saarikoski on ollut loistava runoilija, mutta ihmisenä ei välttämättä mikään miellyttävä henkilö.

Joulun aikaan tuli luettua Riikka Pulkkisen Vieras ja Reidar Palmgrenin Sudenmarja. Palmgrenin kirjat ovat omaleimaisia ja ainakin minä jään miettimään niiden tapahtumia pitkään kirjan loppuun luettuani. Uskon, että silloin kirjailija on saavuttanut tavoitteensa, hän on herättänyt ajatuksia sanoillaan.

Pitääpä tässä samalla myös antaa muutama kiittävä sana suomalaisille elokuville. Näille uudemmille. Eilen katselin telkusta Aleksi Bardyn "Napapiirin sankarit" ja muutama päivä aiemmin "Helmiä ja sikoja", joka on jo vähän vanhempi leffa. Kumpainenkin elokuva päättyy onnellisesti ja saa hyvälle tuulelle. Kummassakin iloitellaan murteella, ja etenkin Napapiirin sankareissa upeaa suomalaista talvimaisemaa näyttämällä. Niin, ja uudenvuoden aattonahan katsoimme ostamani Mika Kaurismäen "Matkalla pohjoiseen", josta kerroinkin jo edellisessä bloggauksessa.

Olen läpeensä kyllästynyt alati uusintoina esitettäviin amerikkalaisiin tusinaleffoihin, joissa kuvankauniit ja ultrakomeat näyttelijät toistavat samoja vuorosanoja ja juonenkäänteitä, jotka on kerrottu jo tuhannet kerrat aiemmin. Ei naurata, ei itketä, ei herätä muuta kuin kenties vähän turhautuneita tuhahduksia. Viime aikoina ainoat katsomisen kestäneet elokuvat ovat tulleet lähinnä Teemalta tai YLEFem:lta, joka iloksemme tarjoaa aina välillä mielenkiintoisia skandinaavisia yllätyksiä.  

Kohta se tämäkin päivä kääntyy taas iltaan ja lähestymme torstaipäivää ja hissukseen myös uutta viikonloppua. Sen jälkeen lieneekin jo arkeen asettuminen helpompaa. Seuraavaksi aion heittäytyä sohvalle pötkölle ja hampaattoman kolon kolotuksesta huolimatta paneutua Anna Janssonin "Murhan alkemiaan". 


15 kommenttia:

  1. Komea on Metsokukko. Meillä majailee pihapiirissä vähemmän mieluinen vieras, eli Fasaani. Olen yrittänyt useampaan otteeseen häätää sitä tontiltamme, huonoin tuloksin.

    Toivottavasti hammassärkysi antaa mahdollisimman pian myöten.
    Toivotan sinulle mitä parhainta vuoden jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunuvuokko, ja samoin sinulle hyvää vuoden jatkoa!

      Poista
  2. Pikaista paranemista! Hienoja metsokuvia ja ihana kalenteri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Intianminttu! Kalenteri on Oma Piha -lehden julkaisema, mutta sitä myydään myös kirjakaupoissa.

      Poista
  3. Hieno lintu. On upeaa, kun pääsee kuvaamaan villieläimiä noin läheltä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maarit, olin tosi otettu tuosta harvinaisesta vieraasta.

      Poista
  4. No jopas on komea kukko;meillä nuo fasaaniukot on olleet lähinnä niitä isoja kukkoilijoita tääläpäin;niin ja pahimpia halvauksenaiheuttajia etenkin keväisillä yllätys-rääkäisyillään.

    Juu,on muuten uskomattoman kallista tuo uuden hampaan teko,sillä hintaa voisi jo saada jonkinmoisen "kohotuksen johonkin joltain klinikalta" :)
    Mulla on ikävästi yksi sivuhammas poistettu ja näkyy kyllä hymyillessä,mutta en kyllä sijoita muutamaa tonnia yhteen hampaaseen vaan näytän sitten ennemmin Kassi-Almalta :)

    Mun suosikki kotimaisista leffoista on mm. Häjyt,kun tykkään niin kuunnella pohjanmaan-murretta.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, noilla hinnoilla kyllä meikäläisenkin elo jatkuu hampaattomana. Jos jostain tuollaiset rahat saisin, lähtisin taatusti reissuun.

      Poista
  5. Wau, enpä ole koskaan metsoa luonnossa nähnyt.

    Hammasläääkärini kertoi, että niissä implanteissa voi olla myös ongelmana, että ien alkaa hylkiä sitä ja se joudutaankin poistamaan. Hän myös kertoi, että puuttuvan hampaan osalta on tärkeintä selvittää, miten se vaikuttaa purentaan.

    Minulla on yksi hammas, joka on lohkeillut monta kertaa (alunperin se oli paikattu väärin) ja on riski, että se joudutaan poistamaan kokonaan jonakin päivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sussi, hammaslääkäri sanoi, että poistettu hammas on tärkeä, mutta ilmankin pärjää hyvin. Nyt onkin sitten olennaista pyrkiä säilyttämään ympärillä olevat hampaat terveinä. Jälleen uusi syy vähentää herkuttelua ja lisätä liikuntaa.
      Tiedätkö, enemmän hampaan poisto taisi osua sieluun kuin leukaan.

      Poista
  6. Oi voi, toivottavasti hampaankolo paranee pian. Luin syksyllä tuon Janssonin kirjan ja tykkäsin kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Konnadonna, kyllä tässä elossa säilytään. Olen lukenut muitakin Janssonin kirjoja ja muutenkin tykkään skandinaavisista dekkareista.

      Poista
  7. Auts,pikaista paranemista. Kyllä vain metsot on komeita lintuja,uskomattoman isoja otuksia.Mä katsoin just eilen illalla tuon Napapiirin sankarit tallennettuani sen ja tykkäsin kovasti :D.
    Voi olla,että mä oon ensi viikolla yhtä kivuliaissa tunnelmissa kuin sinä nyt...mulla painaa päälle nielurisaleikkaus tiistaina.sitä on jo kerran pitänyt siirtää flunssan takia ja eilen hain antibioottikuurin,että pääsisin eroon näistä pitkän flunssan viimeoireista...
    Mukavaa alkanutta puutarhavuotta sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, eiköhän nuo flunssat muine oireineen helpota, kun pääset nielurisoista. Kuuleman mukaan niillä on yhteys toisiinsa.
      Sinulle myös kukkivaa puutarhavuotta! Johan tässä multapeukalo on alkanut kutista...

      Poista
  8. Olipas komea mettoo meidän murteella.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!