Laiskotellessa ainakin ajatus kulkee

Voi mahdottomuus, millaiseksi lötköilyksi tämä päivä näyttää menneen. Eikä vain näytä, vaan menee ja meni. Aamulla satoi ja niin on satanut pitkin päivää. Välillä aurinko pilkistää pilvien takaa, mutta märkyys ja toistuvat sadekuurot eivät houkuttele pihalle mitään tekemään. Eilen oli vieraita - tai ei niinkään vieraita vaan ihan tuttuja ihmisiä eli vanhempani, pikkuveljeni ja hänen tyttärensä, ihana 11-vuotias Siiri. Kahvia tuli kitattua yli normaaliannostuksen, eikä sitten iltasella uni tullut. Syvennyin lukemaan Katja Kallion "Säkenöivät hetket" -kirjaa, joka kertoo kolmesta naisesta, kolmesta sukupolvesta, hyvästeistä ja anteeksiannosta. Tuo kirja on niin kauniisti kirjoitettu, sen tunnelma vie mennessään ja tempaa hankolaisiin maisemiin. Kirjan kannet suljettuani ja valot sammutettuani oli jo pitkälle yli puolen yön. Niinpä sitten nukuin aamulla pitkään ja päivästä oli ikäänkuin osa jo käytetty, kun vihdoin olin valmis ryhtymään johonkin. Ja niin siinä sitten kävi, etten ryhtynyt mihinkään. Olen roikkunut tietokoneella ja välillä kääntynyt katsomaan tuolilla nukkuvaa Juusoa, sen pehmoista olemusta ja välillä vilkkaasti väpättäviä viiksiä. Uniako näkee - kenties.

Syyskuun ensimmäinen päivä. Syksyn ensimmäinen päivä. Ei tunnu kovin innoittavalta ja sitä samaa sanovat monet omissa puutarhablogeissaan. Syksyn saapumiselle ei voi mitään, joten nyt on vain käännettävä ajatukset johonkin mukavampaan ja toisaalta on pyrittävä hyödyntämään kaikki positiiviset puolet syksystä. Ainakaan ei ole niin hikistä ja kaikki raskaammat hommat on miellyttävämpää tehdä, kun ei koko ajan tarvitse pyyhkiä tahraisia silmälaseja ja kuivata otsaansa t-paidan helmoihin. Maa ei ole edelleenkään jäässä, eikä taivaalta vielä tule lunta. Edelleen voi siis tunkea lapionsa maahan ja sen perässä tuikata syntyneeseen kuoppaan vaikka taimen tai pari. 

Kypsyminen puutarhassa taitaa olla parhaimmillaan ja sadonkorjuu meneillään. Tomaateissani on edelleen runsaasti vihreitä, mutta punastumista tapahtuu kaiken aikaa ja päivittäin voi käydä poimimassa tomaatin tai pari. Kylläpä ne maistuvat herkullisilta, kuori on ohut ja sisältö täyteläistä. Tomaatin makua korostaa poimimisen yhteydessä tomaatin kannasta nouseva voimakas tuoksu. Iltaisin olen laittanut tomaattien päälle harson mahdollisen kylmän yön varalta. Viime yöt ovat olleet melko lämpimiä, eikä tuohon meidän patiolle ihan ensimmäisenä halla iske. 

Nurmikko on viime aikoina edelleen pitänyt leikata kerran viikossa ja samalla tulee silputtua läheisen koivun tiputtamia keltaisia lehtiä. Kesällä ehdin jo innostua, että olen saanut valkoapilaa kylvämällä nujerrettua sammaleen kasvun nurmikolla, mutta taisi olla liian aikaista hihkumista. Aina loppukesästä sammal jotenkin reipastuu rehottamaan ja mm. nurmikonleikkuusta sammaloituneilla alueilla tulee huomattavasti raskaampaa. Eihän sitä sammalta tarvitsisi leikata laisinkaan, tasaisena se pysyy. Mutta siihen sammaleen joukkoon nousee kuitenkin kaikenlaisia korsia ja sitten vasta nuo alueet ovat hoitamattoman näköisiä. Vaikka kyllä omenapuiden alla on nyt vihreämpää ja se on apilan ansiota. Sieltä lähti syysharavoinnin yhteydessä sammal melkein kokonaan pois, joten apila sai mahdollisuuden vallata alaa ja sen se myös on tehnyt.

Kasvihuone on niinsanotusti vaiheessa, mutta kyllä se hissukseen valmistuu. Oikeastaan on kerrankin kiva tehdä jotain todella hitaasti ja harkiten. Ilman minkäänlaisia paineita tai hätäilyä. Ainoana päämääränä kasvihuoneen valmistuminen ennen talvea ja senhän se tekee, takuuvarmasti. Mahdatteko nähdä minut vielä seisomassa päälläni? Nimittäin, jos kasvari ei syystä tai toisesta valmistukaan. Ei eipätoivoa, ei minkäänlaista. Kyllä se valmistuu. Huominen on tarkoitus käyttää projektin jatkamiseen. Juusokin pääsee mukaan urakoimaan, jos vain tyytyy tuohon rakennusvalvojan rooliinsa.

Aika hyvin olen onnistunut kaikenlaisia kasveja ja ötököitä tunnistamaan netin ja kirjojen avulla, mutta tälle aika tavallisellekin maksaruoholle en nyt onnistu löytämään nimeä. Se on noin 20-30 cm:n korkuinen ja vihreistä nupuista aukeaa vaaleanpunaisia kukintoja. Pidän siitä kovasti ja olen ajatellut lisätä sen määrää. Nyt sitä kasvaa puutarhassani ainakin kolmessa paikassa, mutta kovin nopea se ei näytä olevan leviämään. Suunnitelmissa on keskittää tämä maksaruoho omalle paikalleen, jotta se pääsee paremmin edukseen. Jokin isomaksaruoho se ilmeisesti on, mutta löytyykö sille tarkempaa nimeä?

Nappasin facebookista tällaisen pienen jutun, jossa on mukavan positiivinen ajatus. Mennään sen avulla yli näistä syyskuun 1. päivän aiheuttamista tummista ajatuksista ja pidetään yhä se kesälämpöinen aurinkomme ohjenuoranamme.

Isäni oli eksyksissä Helsingissä ja pysähtyi kysymään neuvoa 

lastentarhanopettajalta käyttäen vanhaa sanontaa 

”minulla on nyt pallo hukassa”. 

Aidalla keikkui myös kurahousuinen pikkutyttö, 

joka ehti ennen opettajan vastausta esittää isälleni 

vilpittömän vastakysymyksen: 

”Minkä värinen sedän pallo oli?” 

Aurinkoisia työ- ja puutarhapäiviä teille kaikille!