Kukkaa pukkaa, eikä perässä tahdo pysyä

Keltainen akileija tuli siemensekoituksen mukana

Tällä hetkellä pihalla ja puutarhassa tapahtuu niin vikkelään tahtiin, ettei mitenkään tahdo perässä pysyä. Pakko tihentää tarkastuskierroksia ja sittenkin aamulla löytää jotain, mitä ei vielä illalla ollut. Ilmatkin ovat olleet juuri niin kesäiset, kuin toivoa sopii. Joskin tänään roiski tunnin ajan vettä, mutta eipä tarvitse kastella.

Juhannusruusu - Rosa pimpinellifolia Plena

Juhannusruusu on vihdoin avannut ihanat nuppunsa. Kaivoruusupenkin luona on ihanat tuoksut, sillä samanaikaisesti kukassa on myös Punalehtiruusu. Ja jos tekee kierroksen siten, että käy ensin nuuskuttelemassa Metsäruusua, onkin sitten loppupäivän aivan ruusuisessa hurmoksessa.

Punalehtiruusu - Rosa Glauca

Punalehtiruusu on joinain vuosina vähän kaljun näköinen, mutta tänä kesänä sen lehdet ovat ehjät ja terveet ja koko pensas on elinvoimainen. Aikoinaan olin vähän epävarma punalehtiruusun istuttamisesta omaan pihaan, mutta onneksi annoin sen tulla. Pidän siitä vuosi vuodelta enemmän.

Minusta monet ruusupensaat ovat parhaimmillaan ryhmiin istutettuina. Ainakin tällaiset isokokoiset ja yksinään ehkä vähän resuiset ruusupuskat tukevat toinen toisiaan. Kaivoruusupenkkini kukinta lomittuu usein niin, että juhannusruusun lopettaessa punalehtiruusussa on vielä runsaasti nuppuja. 

Kolmantena ruusuna tässä ryhmässä on voimakaskasvuinen ruusu, jota kuvittelin pitkään hansaruusuksi. Sitä se ei kuitenkaan ole. Kurttulehtiruusuihin kylläkin se lukeutuu, mutta kukka on erilainen. Täytyy tutkia asiaa, kunhan se ehtii kukkaan.

Metsäruusu - Rosa Majalis

Myös metsäruusustani olen vuosi vuodelta iloisempi. Ihailin tätä ruusua aina kävelylenkillä erään autiotontin ojanpientareilla, jonne se oli metsittyneeltä piha-alueelta levinnyt. Kerran taas ohi kävellessäni oli ihan pakko mennä nyhtämään ojasta pari juurivesaa ja siitä oma puskani sai alkunsa. 

Metsäruusu on aikamoinen tekemään juurivesoja ja niistä olenkin sitä levittänyt myös Pikkupuutarhan puolelle. Alapihalla pääsen leikkaamaan nurmikon ruusupuskan ympäri, joten se on pysynyt kohtalaisen hyvin aloillaan. Sen sijaan pikkupuutarhassa olen antanut sen levitä ja muiden kasvien ohessa metsäruusu onkin luonut sinne ihanaa viidakkomaisuutta.

Tornionlaaksonruusu - Rosa Tornedal

Tornionlaaksonruusu viettää pihallamme kolmatta kesää ja ensimmäistä kunnolla kukkivaa. Kukat eivät ole kovin suuret, mutta niitä on runsaasti. 

Minulla on paha tapa istuttaa kasvit liian tiiviisti ja sitten joudun niitä myöhemmin siirtelemään. Luultavasti tässäkin tapauksessa niin tullee käymään, sillä etualalla olevan Tornionlaaksonruusun takana kasvaa Ritausma, sen vierellä Sävel, joka näyttää olevan hidaskasvuisempi ja neljäntenä Suviruusu. 

Suviruusu - Rosa Poppius

Suviruususta olen toistaiseksi löytänyt vain yhden nupun. Sen avautumista täytyykin nyt vahtia tarmokkaasti, jotta ehdin sen kuvaamaan ennen lakastumista. Luultavasti Suviruusu on tässä ryhmässä se, joka joutuu vielä muuttamaan muualle, sillä siitä pitäisi tulla kaikkein suurin.

Ruusukolmioon on sormustinkukka siementänyt monen monta alkua ja siellä onkin kohta odotettavissa aukeavien sormustimien esiinmarssi. Enimmäkseen näyttäisi tulevan valkoisia kukkia, mutta on siellä muutama punakukkainenkin joukossa.

Hansaruusu - Rosa rugosa Hansa

Hansaruusu kukkii iloisesti jälkiruokalautasen kokoisilla kukillaan. Nuppuja on runsaasti ja niitä näyttää tulevan uusia sitä mukaa, kun vanhoista terälehdet rapisevat. Pitääkin muistaa leikata vanhoja kukintoja pois, jotta ruusu jaksaisi jatkaa kukkimistaan pidempään.

Saksankurjenmiekka - Iris germanica

Siperiankurjenmiekka - Iris sibirica

Sekä siperian- että saksankurjenmiekat ovat nyt parhaimmillaan. Keväällä hankkimani uutuudet eivät vielä kuki. Muhivat näköjään hissukseen omissa oloissaan. Toivotaan, että ensi kesänä näkisin niiden kukat ja pääsisin teillekin esittelemään heitä.

Jalokärhö - Clematis jackmannii Rouge Cardinal

Jalokärhöt alkavat olla kantapäät juoksukuopissa eli nuppujen avautumiseen ei montaa hetkeä enää mene. Pikkupuutarhan kriikunassa kiipeilevä Multi Blue on jo nuppunsa avannut, mutta kuvasta tuli huono, enkä vielä ole ehtinyt uutta ottamaan.

Istutin olopihan Syreenipenkkiin toukokuussa kärhöt Rubensin ja Polish Spiritin. Tarkoitus oli käydä ostamassa niille eräästä kauempana sijaitsevasta puutarhaliikkeestä puinen köynnöstuki, mutta liike oli kiinni juuri silloin, kun siellä päin liikuin. Niinpä ostin Biltemasta kaksi kaaren muotoista metallilankasäleikköä ja laitoin ne vastakkain. Toistaiseksi tuo vihreä sammakko pitelee kaaria toisissaan kiinni, mutta kyllä ne pysyvät pystyssä ilmankin, sillä tukien piikit painuivat tukevasti maahan. 

Itse kärhöt ovat vielä aika vaatimattoman näköisiä, mutta myöhemmin ehkä saamme nähdä loistokasta kukintaa. Keskellä oleva tanko on Ikean verhotanko sinisine nuppeineen ja se lähtee jossain vaiheessa pois. Siihen kiinnitin tukinarua ensi hätään kärhöjen kiipeilyä varten.

Olen jostain lukenut, että kärhöt viihtyvät paremmin, jos niiden tyvikohta on suojassa. Pikkupuutarhassa asuva Rouge Cardinal on ainakin menestynyt hyvin, kun sen tyvi on kevätkaihonkukan ja pikkutalvion suojaama.

Meillä on talon sisäänkäynnin puolella melko varjoisaa. Lisäksi katolta alas tuleva lumitaakka on sen verran runsas, että se asettaa istutettaville kasveille aikamoisia haasteita. Aikanaan pihasuunnittelija piirsi mm. keittiön ja makkarien ikkunoiden alle rhodoja, mutta eivät ne menestyneet alkuunkaan. Keväällä nämä ikkunoiden alustat ovat pitkään vähän kalpeita ja aneemisia, mutta kasvun päästyä vauhtiin vihreyttä piisaa.

Kotkansiipi ja kuunliljat ovat todella kiitollisia varjopaikan kasveja ja näyttäviä ilman kukkiakin. Makkarien ikkunan alla kasvaa myös köynnöshortensiaa, joka aiemmin kiipeili tässäkin kohtaa talon seinällä. Se vain tuppasi peittämään ikkunat ja kasvamaan tiukasti puitteisiin kiinni, joten otin sen pois seinältä ja laitoin penkkiin pitkän 60 senttiä korkean verkkoaidan, jonka yli hortensia nyt vyöryy. Sehän on myös oiva maanpeitekasvi, sillä sen tuoreet versot juurtuvat maahan kiinni. 

On siellä muitakin kasveja, joita on tullut penkkiin tungettua sen alastomana ollessa. Nyt niitä pitäisi kaivaa pois - kunhan kerkiää. Myönnän olevani aivan liian malttamaton ja se kostautuu näissä istutuspuuhissa. Nopeasti pitää saada kaikki kasvamaan ja vihertämään ja jollei niin tapahdu, kaivetaan pois ja siirretään muualle ja muuta tilalle. Niinpä sitten koko puutarha on varsinainen kasvien sekamelska. Hyvin menestyviä kasveja on joka nurkalla, sillä jos jokin kasvaa, niin annetaan sen sitten kasvaa kaikkialla. 

Piippuköynnöstä varten makkarien ikkunoiden välissä on ristikko, johon köynnös tukeutuu. Aika ajoin köynnöstä pitää käydä kiskomassa katolta alas, sillä mielellään se pujottautuu myös kattorakenteiden alle. Kovin nopeakasvuinen piippuköynnös ei mielestäni ole. Vasemmalla näkyy myös valtaisan kokoisiksi kasvaneet hernepensaat, jotka kaipaavat leikkaamista. Alkavat nimittäin jo kaatuilemaan sadesäällä käytävien päälle.

Pionien avautuminenkin alkaa jo olla lähellä. Nuput pullistuvat pullistumistaan ja joistakin on jo väriä näkyvissä. Pelkkää kukkien juhlaa ja puutarhurien myös tämä kesä kyllä on.

Juusokin viihtyy nyt paremmin ulkona, kun sillä on kuivaa ja lämmintä köllötellä. Varjoon se yleensä hakeutuu ja lähelle terassin ovea, jotta siitä voi nopeasti luikahtaa ruokakupin ääreen. 

Ruokakupin tyhjentämisen jälkeen taas pikaisesti tassutellen takaisin ulos ja pensaan juureen päikkäreille.

Päivänlilja - Hemerocallis

Eilen Ukkokulta nuuhki minua ja sanoi, että tuoksun jollekin kukkaselle. Ei osannut sanoa mille. Hänhän on sitä mieltä, että meillä kaikkien kasvien nimi on Kirjovehka. Kysyessäni kukkaistuoksusta hänen mielipidettään, ei hän kuitenkaan osannut päättää, onko tuoksu hyvä vai huono. Ei siis makeaa mahan täydeltä.

Mukavia kesäpäiviä kaikille ihanille ihmisille, ja kissoille ja koirille ja kaikille elollisille ylipäätään!
 

Kesäpäivä pihamaalla

Jihuu, tänään on ihan oikea kesäpäivä. Aurinko paistaa, linnut laulavat ja lämmintä on. Niin lämmintä, että tarkenee shortseissa ja t-paidassa. Huikean ihanaa. Syötiinkin pihapöydän ääressä, kuten oikeaan kesään kuuluukin.

Unikkoa väsyttää

Unikot kukkivat lautasenkokoisina väriläiskinä. Ne ovat viime vuosina lisääntyneet mukavasti ja niitä on sekä ylä- että alapihalla. Näin kukinta-aika pitenee, kun valo-olosuhteet ovat erilaiset, eikä aurinko paista molempiin paikkoihin yhtä intensiivisesti. Osa unikoista on jo pudottanut terälehtensä ja kohta siemenkodat ovat täynnä heliseviä minisiemeniä.

Kattomehitähti - Sempervivum tectorum

Näyttäviä pioninkukintoja odotellessa sopii ihastella myös puutarhan pienempiä kukkia. Kattomehitähti on läheltä katsottuna tavattoman kaunis ja ansaitsee parikin polvistumista sen ääreen ihailemaan.

Synnyinsijoillaan kärhöt kiipeilevät isojen puiden ja pensaiden lomassa, niiden oksilla ja rungoilla. Muutama vuosi sitten istutin Multi Blue -kärhön Pikkupuutarhan kriikunan juurelle. Se ei ole kuollut, mutta ei juuri kasvanutkaan. Viime kesänä kärhö otti kunnon kasvuspurtin ja sai aikaan yhden kukankin. Tänä vuonna se on jo ohittanut kriikunan alimmat oksat ja versoissa pullistelee mehevän näköisiä nuppuja. Ilmeisesti kärhöt vaativat oman aikansa kotiutumiseen ja kukinnan aloittamiseen. Ei siis kannata mennä niitä kaivelemaan ja häiritsemään, vaan odottaa rauhallisesti niiden juurtumista.

Sammalruusu - Rosa centifolia muscosa

Sammalruusussa on nuppuja ja niiden avautumista odotan innolla. Kukka on voimakkaan vaaleanpunainen ja kerrottu. Tosi kaunis. Nupussa ei suinkaan ole vihreitä kirvoja vieri vieressä vaan se on ikäänkuin sammaloitunut. Siitä tulee ruusun nimikin.

Sisäänkäyntiä vastapäätä on meidän Bermudan kolmiomme. Nimi juontuu siitä, että kuvassa oleva kuunlilja kasvaa kukkapenkin nurkassa ja sen molemmin puolin käytävää reunustamassa on niinikään rivi kuunliljoja. Aikanaan istutin mielestäni tismalleen samaa kuunliljaa, mutta kuinka ollakaan, tähän kulmaukseen sattui isompikokoinen lajike. Koko penkki sai nimekseen Bermudan kolmio. Onneksi se ei ole mikään musta aukko, jonne kasvit katoavat, vaan mieluinen silmänilo.

Tässä sama paikka kauempaa kuvattuna. Tulppaanit ovat jo lopettaneet ja laukatkin vetelevät viimeisiään. On hetki ennen liljoja ja syysleimuja. Ehkä nuo kuunliljatkin pitäisi vähitellen jakaa, mutta odottakoon toistaiseksi.

Juuso tuli komentamaan mammaa alapihalle niin pitkälle, kuin yläpihan juoksunaru ja flexi antoivat myöten. Ajattelin siirtää sen seurakseni kiinnittämällä flexin omenapuuhun, mutta Juusollapa oli kiire sisälle. Aina, kun menin se lähelle, se kipitti portaita pitkin yläpihalle ja kun etäännyin, kissa tuli perässä kutsumaan minua. Täytyi päästää Juuso sisälle ruokailemaan ja päikkäreille.

Hehkuvan punainen Tove Jansson

Tove Jansson

Vihdoin ruusupensaat alkavat kukkia. Metsäruusun ohella avautuu ihana Tove Jansson. Hiukan mietin viime kesänä sitä hankkiessani, haluanko tuollaisen voimakkaan punaisen ruusun, mutta kyllä kannatti. Kuvissa punavärin syvyys ei tule luonnollisena näkyviin. Kukat ovat aivan huikean hienon väriset.

Pensas ei ole vielä suuren suuri, ehkä noin 80 cm. Kukat näyttävät olevan aika kestäviä, sillä ensimmäiset ovat sietäneet kaksi kunnon sadekuuroa.

Mielessäni voin jo kuvitella, millainen tämä ruusu on isommaksi kasvaneena ja täynnänsä kukkia. Istutin Tove Janssonin pikkupuutarhaan, jossa on enimmäkseen vihreyttä. Vähemmän mitään tähän aikaan kukkivaa tai värikkyyttä ylipäätään. Alppikärhö on lähistöllä ja sen kukinta on jo ohi. Toven takana kasvaa keväällä istutettu purppuraomenapuu Aamurusko, joka sekin on jo kukintansa lopettanut. Toven punaisena hehkuvat kukat näyttävät upeilta vihreyden keskellä.

Unohdin aivan haistella tätä kaunotarta. Ei taida olla kovinkaan tuoksuva, vaan ei haittaa.

Tänään oli tarkoitus touhuta puutahassa, mutta ryhdyinkin aamupäivällä paistamaan lettuja. Sattumoisin molemmat lapset olivat tulossa käymään, joten täytyyhän äidin heitä vähän hemmotella. Tytär asuu hiukan kauempana ja hänellä on elämässään monta rautaa tulessa. Häntä näkee harvemmin. Nyt hänellä oli aikaa istua ja jutella kanssamme pidempään ja niinpä puutarhatyöt saivat jäädä toiseen päivään. Eivät ne mihinkään karkaa.

Huomiseen! Josko silloin olisi lisää ruusunkukkia ihailtavana.
 

Inkan ihanat yllätystaimet

Kirjavalehtinen pikkutalvio - Vinca minor 'Illumination'

Tiedättekö - tai tiedättehän te, että täällä puutarhablogien maailmassa on ihanien kasvien lisäksi myös aivan uskomattoman ihania ihmisiä. Tänään minulla oli jälleen ilo kohdata yksi heistä.

Koristemansikka Pink Panda

Muutama päivä sitten sain sähköpostia Inkalta Auring*n ihanat -blogista. Hän oli lukenut juttuni puutarhabloggaajien tapaamisesta Tampereella. Siinä jutussa ihastelin koristemansikka Pink Pandaa ja harmittelin, kun sitä ei enää löytynyt Pinsiön taimistolta. Tapani mukaan jonkin ihastuksen bongattuani haluaisin tietenkin saada sitä heti eikä viidestoista päivä.

Inka, tämän ihanuuden nimen ehdin jo unohtaa

Inka kertoi, että hänellä on Pink Pandaa, josta joutaisi jakotaimia minullekin. Inka asuu 20 minuutin ajomatkan päässä ja niinpä sitten sovitusti tänään huristelin hänen luokseen. Olin todella iloinen saamastani koristemansikasta, mutta sen lisäksi Inka kaivoi vielä kirjavalehtistä pikkutalviota ja tuon kolmannenkin kasvin, jonka nimen ehdin jo unohtaakin (saa vapaasti kertoa, ken tunnistaa).

Vasta näitä kuvia tänne laittaessani tajusin, etten edes kysynyt Inkalta, olisiko hän halunnut kasveista jonkin maksun. Vein sentään omasta puutarhasta jakotaimia, joiden toivon ilahduttavan Inkaa hänen kauniissa puutarhassaan tulevina vuosina.

Sain myös tavata Inkan suloisen Elli-kissan, joka antoi luottavaisena minun rapsuttaa häntä. Lämpimät kiitokset sinulle Inka ja vielä kerran onnittelut syntymäpäivää viettäneelle äidillesi, joka on aivan ihana kissaihminen. Kuten sanoin, olet tervetullut katsomaan, ovatko pinkit pandat kotiutuneet puutarhaani. 

Huomenna en ehdi puutarhaan uusia taimiani istuttamaan, mutta viikonloppuna pitäisi olla taas aikaa.

Toivotaan, että viikonlopun säät ovat suosiollisia niin meille puutarhureille kuin kaikille muillekin ikään ja säätyyn katsomatta.
 

Sada sada sada aina vain....

Laukka - Allium 'Purple sensation'

Pikkuhiljaa alkaa kauhistuttamaan, että tässäkö tämä kesä taas on. Vesisadetta, vesisadetta ja vesisadetta. Jos kesää olisi puoli vuotta vuodesta, ei jokunen sadepäivä haittaisi laisinkaan. Päinvastoin, varmasti kunnon kuuroja suorastaan kaipaisi. Mutta kun meillä on kesä muutenkin niin lyhyt, toivoisi auringon valoa ja lämpöä mieluummin vaikka liikaa kuin liian vähän.

Siemenestä kasvatetut Kaunokaiset (Bellis) ovat heittäytyneet villeiksi

Tänään on satanut kahteen saakka taukoamatta. Nyt jopa aurinko välillä pilkistää pilvien välistä ja sitten tulee taas vettä kaatamalla. Pari kertaa olen ollut jo kameran kanssa menossa pihamaalle, kun vesisade saa palaamaan takaisin sisälle. Lisäksi ulkona on niin märkää, että pitäisi varmaan pukeutua kumipukuun välttyäkseen kastumiselta pensaiden lähellä kävellessä.

Messuilta ostetut Lukinliljat (Hymenocallis) avautuvat

Taukopäivät sateessa ovat mannaa sielulle. Eilenkin menin heti aamusta pihamaalle, sillä tehtävälista oli pitkä. Tarkoitus on tänä kesänä maalata punamultainen leikkimökki uudelleen ja siksi vanhalle pinnalle piti tehdä maalipesu. Pois seinien alaosiin roiskuneet kuravedet ja muut vuosien aikana kerääntyneet töhnät. Ensin tyhjensin koko mökin leluista ja kalusteista ja kannoin ne kellariin odottamaan, kunnes sisäosatkin on maalattu. Mökkiä pitää hiukan myös nostaa ja suoristaa, sillä se on vuosien saatossa jonkin verran toiselta sivulta notkahtanut.

Iris (Iris sibirica) -ystävyksillä taitaa olla juttu kesken

Kun kerran olin vesiletkun pihalle kellarista raahannut, päätin saman tien pestä terassit ja pation. Toki sateet olivat hiukkasen vieneet keltaista siitepölyä mennessään, mutta kunnon pesu pari kertaa kesässä on tarpeen. Pesuhommiin ei yleensä paljon aikaa kulu, mutta kaikkien kamojen siirtely pois ja takaisin ottaa oman tovinsa. Patio pitäisi myös öljytä, mutta sitä varten täytyy odottaa vähän pidempää poutakautta, jotta pinta ehtii hyvin kuivua.

Näillä kissankäpälillä (Antennaria dioica) ei taida olla kynsiä laisinkaan

Päivän päätteeksi huristin vielä nurmikon lyhyeksi ja kastelin kesäkukat. Kastelemiseen ei ole pahemmin tänä kesänä tarvinnut aikaansa tuhrata. Suojaisissa paikoissa olevat kesäkukat ovat toki tuulisissa säissä kuivuneet nopeasti, mutta enimmäkseen ne eivät kovin paljon nestettä haihduta, kun ei mitään helteitä ole ollut. Eivät myöskään rehota ja pullistele yli ruukkujen laitojen. Pikemminkin jurottavat kuin sanoakseen, että mitä meitä tänne koleaan kesään olet istuttanut. Pelaguut selvästikin inhoavat sateita ja porttiruukkuihin istutetuissa riippapelaguissa on jokunen nuppu homehtunut. Väärä kasvivalinta näille säille.

Ukkokulta rakentaa puuvajaa alapihan rinteen päätyyn. Tästä kuvasta se on jo vähän edistyneemmässä jamassa, sillä puolet katosta on saanut huopapeitteen. Homma jäi kesken, kun sade taas yllätti. Tarkoitus on antaa polttopuiden kuivahtaa vajassa ennen kellariin viemistä. Yläosaan tulee muutama poikkipuu, jotta sinne voi sijoittaa hedelmäpuiden suojaverkot kesän ajaksi. Lisäksi vajan etuosassa on tarkoitus säilyttää mm. ruohonleikkuria, jotta sitä ei joka käyttökerran jälkeen tarvitsisi kiikuttaa talon toiselle puolelle autotalliin - tai kellariin, joka vaatii jo vähän enemmän hartiavoimia. 

Tuohon vajan eteen ehdotin laitettavaksi jostain meille kulkeutuneita harmaita betonilaattoja. Laittaisin niiden päälle vanhasta tiskipöydästä tehdyn istutuspöydän, joka vaatii vielä vähän tuunausta.

Multi Blue -kärhö (Clematis 'Multi Blue') kiipeilee kriikunapuussa

Pikkuisen on väsynyt olo, sillä mamman ihana katti ei ole ollut öisin kovin ihana. Kahtena yönä sen on pitänyt päästä ihan liian varhain ulos pissalle. Niin käy, jollei muista ulkoiluttaa sitä illalla. Juuso on tarkka vessapaikoistaan, eikä se yleensä yläpihalla tee tarpeitaan mihinkään. Sen pitää päästä metsikköön tai alapihalle tiettyihin paikkoihin, joissa se pääsee sopivasti kuoppia kaivamaan ja tarpeensa peittämään. Puoli kolmelta on yölläkin tähän aikaan ihan valoisaa, mutta kukapa kesken uniensa haluaa lähteä kissaa pissattamaan. Mentävä on, jos kissa niin määrää. Juuso kun ei hiekkalaatikkoon tarpeitaan tee, vaikka sellainen sillä kodinhoitohuoneessa kaiken varalta on.

Hetki sitten ulos vilkaistessani huomasin pilvimassan vähentyneen oleellisesti ja aurinko paistaa. Siis AURINKO paistaa. Nyt on ihan pakko lähteä ulos tiirailemaan rankkasateen aiheuttamia vaurioita. Ainakin ikkunasta katsoen jotkut pensaat roikkuvat kosteudesta raskaina. Kunhan puutarhassa vähän kuivahtaa, pääsee taas miettimään käyttökelpoisia tukemisratkaisuja.

Jotkut sanovat keskiviikkoa pikkulauantaiksi. Niin tai näin, toivotan teille mukavaa loppuviikkoa!
 

Juhannuksenjälkeistä puutarhaelämää

Juhannus on juhlittu ja tulppaanienkin hurjan pitkä kukinta alkaa olla lopuillaan. Tiukasti pitävät vielä viimeisetkin terälehdet kiinni ennen putoamistaan. 

Eipä voi juhannuksen säitä kovin kesäisiksi väittää. Aattona tuli vettä ja oli melko koleaa. Sinnikkäästi yritettiin istua pihapöydän ääressä hyttysiä lätkimässä, mutta lopulta siirryttiin sisälle jatkamaan iltaa. Pelattiin Trivial pursuitia puoleen yöhön. Aikanaan sitä tuli pelattua paljonkin ja nyt olemme muutamana viikonloppuna kaivaneet vanhan pelin jälleen esiin.

Vuorikaunokki - Centaurea montana

Eilen sunnuntaina taisi olla juhannuksen paras sää. Lämpötila nousi 20:n tuntumaan, eikä edes kovin paljon tuullut. Ihmeellistä. Ettei tuullut nimittäin. Touko-kesäkuussa on tuullut ihan tajuttoman paljon ja usein.

Juhannuksena ei tullut nurmikon leikkuuta lukuunottamatta juurikaan tehtyä mitään puutarhassa. Tänään riensin heti aamulla pihalle - sateen loputtua. Aurinkoa ei pahemmin ole näkynyt, mutta hyvin tarkenee. Kosteusprosentti lienee korkea ja kaiken aikaa taivaan yli vaeltelee mustia pilviä uhaten ihan justiina roiskia sadetta niskaan. Toistaiseksi ei ole kuitenkaan aamun jälkeen satanut.

Tornionlaaksonruusu - Rosa majalis 'Tornedal´

Sateet ovat hakanneet pensaita lotkolleen ja niille laitoin tukia. Etenkin ruusupensaat säälittävät, kun nuppujen avautumishetki alkaa olla käsillä ja oksaressukat roikkuvat litimärkinä. Harmi, etten ole aikoihin löytänyt kaupoista vihreää muovipäällysteistä sidontalankaa. Se kestää ulkosalla paremmin kuin mikään naru. Vahvoja tukikeppejäkin pitää hankkia lisää, jotta voin virittää tukinarut niihin vaivaamatta itse kasveja.

 
Leikkasin myös norjanangervo- ja lumimarjapensaat, sillä kumpainenkin on röyhähtänyt kulkuväylille. Sateella ja heti sen jälkeen on kiva kävellä pihamaalla, kun märät pensaanoksat läjähtelevät ihoa vasten kastellen kaikki vaatteet siinä samalla. Olen muutamana kesänä leikannut norjanangervot kohta kukinnan jälkeen, jolloin ne ehtivät kasvattaa vielä uusia oskia kukkiakseen seuraavana keväänä. Ja lumimarja taasen tuntuu sietävän leikkausta ihan milloin vaan.

Juhannusaattona kävin ruokkimassa ja rapsuttamassa reissuun lähteneen tyttären kissoja. Joskus kissaveljekset ovat olleet meillä hoidossa, mutta Juuso ei tahdo sietää muita kolleja laisinkaan ja niinpä on helpompi käydä hoitamassa lapsen kissoja niiden omassa kodissa. Paluumatkalla kipaisin Honkkarissa katsomassa, josko sinne olisi tullut sitä vihreää sidontalankaa - ei ollut. Sen sijaan kaikki ulkopatsaat oli alennettu 50 %, joten sieltä lähti mukaan tuollainen ruukkua kantava kipsipoika. Kaupassa patsaat näyttivät kookkailta, mutta kotipihalla poika katoaa kummasti puskaan kuin puskaan. Toistaiseksi patsas saa seisoa riippahernepuun alla Kurgaanin laella. Ehkä keksin jonkun riippuvan kesäkukankin vielä tuohon ruukkuun.

Nemo

Tyttären kissat ovat tällaisia mustavalkoisia maatiaiskissoja. Kymmenvuotiaita. Niiden kuvaaminen on kyllä tosi hankalaa, sillä etenkin Nemo haluaa puskea kameraa ja kuvaajaa ja jollei se siinä onnistu, se kellahtaa selälleen ja pyörii kuin väkkärä rapsutuksien toiveessa.

Loki

 
Loki on hieman rauhallisempi, mutta ei kyllä helppo kuvauskohde sekään. 

Parhaillaan tässä työpöydällä nukkua köllöttää mamman ihan oma katti. Kuorsaten äänekkäästi kissanuntaan ja välillä hieman silmiään raottaen kuin tarkistaakseen, ettei mamma ole mihinkään hävinnyt. 

Ja ulkona näköjään vaihteeksi sataa. Mukavaa juhannuksenjälkeistä puutarhaelämää teille kaikille!