Ergonomia hakusessa

 
Puutarhan kukoistamiseen tarvitaan monenlaisia toimia. Ruohonleikkuussa kävelen reippaasti leikkuria työntäen, välillä vähän pakitankin. Joskus myös kallistan leikkuria osuakseni paremmin kanttausuria lähenteleviin ruohotuppaisiin. Meillä on nurmikkoa vain alapihalla, jossa joutuu kyllä aika paljon kiemurtelemaan. 

Yleensä leikkaan myös muutaman metrin aidan etelä- ja länsipäässä kunnan puoleista nurmikkoa, koska kunnan miehet eivät koskaan tule niin lähelle tonttiamme. Rikkaruohot eivät tee eroa, kasvavatko ne minun vai kunnan puolella. Mieluummin leviävät puolin ja toisin. 

Nurmikon leikkaamisessa menee runsas tunti. Kiivaimpina kasvuaikoina nurmikko on leikattava jopa kaksikin kertaa viikossa. Tai ainakin kaksi kertaa puolessatoista viikossa. Mielestäni pitämällä nurmikon siistinä, koko puutarha näyttää hoidetummalta.

Kasvukaudella pihassa riittää tekemistä niin paljon, että kyläkävelyt jäävät vähemmälle. Nurmikonleikkuu on erinomainen vastine suoraselkäiselle reippailulle. 

Nurmikonleikkuu ei suinkaan ole ainoa ahkeroinnin muoto puutarhassa. Päinvastoin. Etenkin tänä keväänä olen kaivanut, harannut, kärrännyt, kantanut, kitkenyt, kyykkinyt ja askeltanut niin portaita kuin ala- ja yläpihan väliä tavallista enemmän. Metsäruusu-urakka laittoi lihakset ja nivelet koville. Iltaisin sohvalle istahtaessa joka paikkaa särki ja kivisti. Ihmeen hyvin selkä on kestänyt. Onhan se jäykkä ja joissain asennoissa kipeäkin. Tekeminen ei ole onneksi estynyt.

Kaivamisessa ja muissa multahommissa ergonomista asentoa on vaikea löytää. Istualleen ei kuoppia kaiveta. Ainakaan isompia. Mullan voi toki kaataa säkistä kottikärryihin ja sieltä haluamaansa paikkaan vaikka pienempi annos kerrallaan. Tätä tapaa käytänkin, jos multaa ei tarvita kerralla suuria määriä. Minulla on pari Orthexin muovista vesikauhaa, jotka koen oivallisiksi apuvälineiksi mullan annostuksessa.

Kasvihuoneessa on kaksikin eri korkuista pallia, joilla istuen aika kuluu rattoisasti varkaita nyppien ja tomaatteja ja kurkkuja katsellen. Mielelläni istun sadepäivänä kasvarissa avoimesta ovesta lavakauluksia ja aidan takaista puistoa ihmetellen.

Kesäkukkien ruukutustyömaa 18.5.

Kesäkukkien ruukutus on alkukesään kuuluva toimenpide, johon olen vuosien myötä löytänyt itselleni sopivan paikan ja tavan. On minulla istutuspöytäkin, mutta se on liian pieni kaikille tarvittaville tavaroille. Se myös vaatii seisomista.

Terassin kupeessa on Vatukkalaatikoksi nimeämäni rakenne, jossa kasvaa mitäpäs muuta kuin vatukoita. Kuvassa ne eivät ole vielä korkeita. Myöhemmin kyllä. Vatukkalaatikon reuna on sopivan korkuinen ja levyinen istumiseen. Levitän maahan pressun, josta on työn päätyttyä helppo ravistaa mullat pois. Vieressä on tarvittava määrä tyhjiä ruukkuja, multaa, kanankakka-merilevärakeita, kastelukannu ja tietenkin ruukutusta odottavat kukat. 

Tässä kuvassa on  meneillään daalioiden siirto isoihin muoviruukkuihin, joissa ne saavat tämän kesän viettää terassilla.

Mullasta painavien ruukkujen siirron hoidan kotti- ja nokkakärryillä. Nokkakärryt ovat näppärä siirtoväline, koska ruukkua tarvitsee nostaa vain muutaman sentin. Tai ei ollenkaan, jos vain saa nokkakärryn alatason ujutettua sopivasti ruukun alle. Sitten vain kallistus ja ruukun kärräys paikalleen.  

Puuvajan tiskipöytä on siitepölystä harmaana.

Alapihan Vasenrinteen puistopäädyssä on puuvaja. Puuvajaan laitettiin tutun keittiörempasta saatu kaksialtainen tiskipöytä. Sen alla on hylly tarvikkeille. Tämä on näppärä paikka ruukutuksille ja muille toimenpiteille. Pöydän ääressä on seisottava, mutta korkeus on oikein sopiva. Vajaa multasäkki mahtuu hyvin toiseen altaaseen, josta on helppo vesikauhalla lisätä multaa toisessa altaassa olevaan ruukkuun.

Eniten käytössä olevat pienet puutarhavälineet roikkuvat kesän ajan "seinällä".  Lisää niitä on kellarissa. Tämä ruukutuspaikka on kiva niin paisteella kuin sateessakin. Rimaseinän läpi valoa tulee sopivasti ja luonnonääniä voi vapaasti kuunnella. Mullat on helppo lakaista vatiin ja viedä kompostiin tai ripotella muualle. Toisessa altaassa on vesitulppakin, joka tosin ei enää vettä pidä. Rei'istä voi pudottaa roskat alle laitettuun vatiin.

Ruukutuspöytää vastapäätä, toisella seinällä roikkuu tarvittavia työvälineitä. Lapio, talikko, harja, harava ja heilurihara tavallisemmin. Sekä multasäkki sekajätteeseen meneviä roskia varten. Eihän sitä työn tuoksinassa lähdetä yksittäistä roskaa yläpihan astiaan viemään.

Lisää työvälineitä on kellarissa. Koskaan ei meiltä ole mitään varastettu. Kerran naapuruston kaksi alakouluikäistä tyttöä kävi nyhtämässä Vasenrinteestä kukkia ja terassin kulmalla olevasta ruukusta kesäkukkia. Jäivät kiinni ja tulivat vanhempiensa kanssa pyytämään anteeksi. Kaiken varalta en kuitenkaan säilytä edes kesäaikaan esimerkiksi trimmeriä puuvajassa. Talvella vien muutkin työvälineet kellariin.

Tänään pidän puutarhatöistä vapaapäivän ja keskityn välillä sisähommiin. Ulkona tuulee hurjan kovaa. Pyykkiä narulle viedessäni syreeneistä lensi lehtiä ja kukkaterttuja. Pihan yli lensi kaksi kurkea äänekkäästi "laulaen". Ne ovat huudelleet lähijärven rannalla usean päivän ajan. Netin mukaan kyse on tavallisemmin pariutumiskauden reviirihuudosta. 

Maailman mytologiassa kurki on mm. onnen, pitkän iän ja viisauden symboli. Kurjen huuto ei ole kaunista, mutta mielelläni sitä kuuntelen.

 Olisi kiva kuulla, millaisissa paikoissa te muut ruukutatte.

Mukavaa viikonloppua kaikille! 

Sada sada sada aina vain....

Laukka - Allium 'Purple sensation'

Pikkuhiljaa alkaa kauhistuttamaan, että tässäkö tämä kesä taas on. Vesisadetta, vesisadetta ja vesisadetta. Jos kesää olisi puoli vuotta vuodesta, ei jokunen sadepäivä haittaisi laisinkaan. Päinvastoin, varmasti kunnon kuuroja suorastaan kaipaisi. Mutta kun meillä on kesä muutenkin niin lyhyt, toivoisi auringon valoa ja lämpöä mieluummin vaikka liikaa kuin liian vähän.

Siemenestä kasvatetut Kaunokaiset (Bellis) ovat heittäytyneet villeiksi

Tänään on satanut kahteen saakka taukoamatta. Nyt jopa aurinko välillä pilkistää pilvien välistä ja sitten tulee taas vettä kaatamalla. Pari kertaa olen ollut jo kameran kanssa menossa pihamaalle, kun vesisade saa palaamaan takaisin sisälle. Lisäksi ulkona on niin märkää, että pitäisi varmaan pukeutua kumipukuun välttyäkseen kastumiselta pensaiden lähellä kävellessä.

Messuilta ostetut Lukinliljat (Hymenocallis) avautuvat

Taukopäivät sateessa ovat mannaa sielulle. Eilenkin menin heti aamusta pihamaalle, sillä tehtävälista oli pitkä. Tarkoitus on tänä kesänä maalata punamultainen leikkimökki uudelleen ja siksi vanhalle pinnalle piti tehdä maalipesu. Pois seinien alaosiin roiskuneet kuravedet ja muut vuosien aikana kerääntyneet töhnät. Ensin tyhjensin koko mökin leluista ja kalusteista ja kannoin ne kellariin odottamaan, kunnes sisäosatkin on maalattu. Mökkiä pitää hiukan myös nostaa ja suoristaa, sillä se on vuosien saatossa jonkin verran toiselta sivulta notkahtanut.

Iris (Iris sibirica) -ystävyksillä taitaa olla juttu kesken

Kun kerran olin vesiletkun pihalle kellarista raahannut, päätin saman tien pestä terassit ja pation. Toki sateet olivat hiukkasen vieneet keltaista siitepölyä mennessään, mutta kunnon pesu pari kertaa kesässä on tarpeen. Pesuhommiin ei yleensä paljon aikaa kulu, mutta kaikkien kamojen siirtely pois ja takaisin ottaa oman tovinsa. Patio pitäisi myös öljytä, mutta sitä varten täytyy odottaa vähän pidempää poutakautta, jotta pinta ehtii hyvin kuivua.

Näillä kissankäpälillä (Antennaria dioica) ei taida olla kynsiä laisinkaan

Päivän päätteeksi huristin vielä nurmikon lyhyeksi ja kastelin kesäkukat. Kastelemiseen ei ole pahemmin tänä kesänä tarvinnut aikaansa tuhrata. Suojaisissa paikoissa olevat kesäkukat ovat toki tuulisissa säissä kuivuneet nopeasti, mutta enimmäkseen ne eivät kovin paljon nestettä haihduta, kun ei mitään helteitä ole ollut. Eivät myöskään rehota ja pullistele yli ruukkujen laitojen. Pikemminkin jurottavat kuin sanoakseen, että mitä meitä tänne koleaan kesään olet istuttanut. Pelaguut selvästikin inhoavat sateita ja porttiruukkuihin istutetuissa riippapelaguissa on jokunen nuppu homehtunut. Väärä kasvivalinta näille säille.

Ukkokulta rakentaa puuvajaa alapihan rinteen päätyyn. Tästä kuvasta se on jo vähän edistyneemmässä jamassa, sillä puolet katosta on saanut huopapeitteen. Homma jäi kesken, kun sade taas yllätti. Tarkoitus on antaa polttopuiden kuivahtaa vajassa ennen kellariin viemistä. Yläosaan tulee muutama poikkipuu, jotta sinne voi sijoittaa hedelmäpuiden suojaverkot kesän ajaksi. Lisäksi vajan etuosassa on tarkoitus säilyttää mm. ruohonleikkuria, jotta sitä ei joka käyttökerran jälkeen tarvitsisi kiikuttaa talon toiselle puolelle autotalliin - tai kellariin, joka vaatii jo vähän enemmän hartiavoimia. 

Tuohon vajan eteen ehdotin laitettavaksi jostain meille kulkeutuneita harmaita betonilaattoja. Laittaisin niiden päälle vanhasta tiskipöydästä tehdyn istutuspöydän, joka vaatii vielä vähän tuunausta.

Multi Blue -kärhö (Clematis 'Multi Blue') kiipeilee kriikunapuussa

Pikkuisen on väsynyt olo, sillä mamman ihana katti ei ole ollut öisin kovin ihana. Kahtena yönä sen on pitänyt päästä ihan liian varhain ulos pissalle. Niin käy, jollei muista ulkoiluttaa sitä illalla. Juuso on tarkka vessapaikoistaan, eikä se yleensä yläpihalla tee tarpeitaan mihinkään. Sen pitää päästä metsikköön tai alapihalle tiettyihin paikkoihin, joissa se pääsee sopivasti kuoppia kaivamaan ja tarpeensa peittämään. Puoli kolmelta on yölläkin tähän aikaan ihan valoisaa, mutta kukapa kesken uniensa haluaa lähteä kissaa pissattamaan. Mentävä on, jos kissa niin määrää. Juuso kun ei hiekkalaatikkoon tarpeitaan tee, vaikka sellainen sillä kodinhoitohuoneessa kaiken varalta on.

Hetki sitten ulos vilkaistessani huomasin pilvimassan vähentyneen oleellisesti ja aurinko paistaa. Siis AURINKO paistaa. Nyt on ihan pakko lähteä ulos tiirailemaan rankkasateen aiheuttamia vaurioita. Ainakin ikkunasta katsoen jotkut pensaat roikkuvat kosteudesta raskaina. Kunhan puutarhassa vähän kuivahtaa, pääsee taas miettimään käyttökelpoisia tukemisratkaisuja.

Jotkut sanovat keskiviikkoa pikkulauantaiksi. Niin tai näin, toivotan teille mukavaa loppuviikkoa!