torstai 30. heinäkuuta 2015

Kaikki loksahtaa paikoilleen - ennemmin tai myöhemmin

Ritausma jaksaa kukkia

Kulunut viikko on ollut työntäyteinen ja siitä selkä ei näköjään tykkää. Ei ole särkyä, mutta liikkuessa kipu tuntuu. Muutenkin ihan kauhistuttaa tällainen vuosi vuodelta lisääntyvä jäykkyys, jonka saa vaivakseen vähäisestäkin aherruksesta. Nivelrikkodiagnoosin saatuani olin hyvilläni lääkärin todetessa, että liikkumattomuus on myrkkyä kipeille nivelille. Niinpä en ole välittänyt vaivoista, vaan pyrkinyt touhuamaan entiseen tahtiin. Itse asiassa olen huomannut, että kaikkein vaivaisin olen kunnon istumasession jälkeen.

Kärhö Rouge Cardinal on myös avannut nuput toisensa perään

Maanantaina keräsimme Pojan kanssa naapurin aidan vieressä olevat kaksi punaherukkapensasta tyhjiksi. Se on niin aurinkoinen paikka, että marjat kypsyvät aina ensimmäisinä. Siinä puskassa seisoessani alkoi mielessä itää ajatus niiden herukkapensaiden siirtämisestä. Aidanvierus on hankala paikka marjojen keräämistä ajatellen ja toisaalta yksi pihan aurinkoisimmista ja lämpimimmistä, jonka soisin mielihyvin koristekasveille. Millekäs muulle, kuin ruusuille.


Sinne se ajatus jäi muhimaan takaraivoon, kunnes tänään oli vihdoin aikaa omalle pihalle. Vähän väliä taivaalta ripotteli vettä ja välillä taasen aurinko kuivasi kastunutta paidanselkää. Erinomainen kaivuusää, kun vilvoittavat hikisuihkut sai automaattisesti ja vieläpä sopivin välein. 

Oli aikamoinen urakka saada ylös kaksi jättikokoista ja 25 vuotta tuolla paikalla kasvanutta punaherukkaa. Juuret kärsivät melkoisesti niitä vuoroin lapiolla, vuoroin rautakangella maasta ylös punnertaessani. Päätin, että nämä punaherukat saavat mennä ja tarvittaessa haen kaupasta uudet taimet. Meillä on kyllä toisaalla puutarhassa edelleen kolme hyvin tuottavaa punaherukkaa, joiden sato riittää erinomaisesti. Ehkä harkitsen niiden uusien herukkatainten hankkimista.

Rosa Sommerwind on vihdoin avannut ensimmäisen kukkansa

Herukoiden lähtö avasi ihan uudet mahdollisuudet ruusujen istuttamiselle ja samalla lähti meidän puutarhalle tyypillinen kasvikaruselli liikkeelle. Lienee turhaa surkutella tätä idioottimaista tapaa pyöritellä kasveja ympäriinsä, sillä meillä ne näköjään aina joutuvat etsimään sitä suotuisinta paikkaa, kunnes vihdoin päässäni tapahtuu naksahdus ja kaikki loksahtaa paikoilleen. 

Ehkä pitäisi opetella miettimään ja suunnittelemaan asioita hieman etukäteen, eikä toimia sokkona "kasvi edellä" -menetelmällä. Sitä ajattelee kuin pikkukakara nähdessään jonkin hienon kasvin ja heti päässä alkaa soimaan "minunkin pitää saada", vaikka ei olisi hajuakaan, minne kyseisen puskan istuttaisi. Paikan löytyminen on sitten myöhempien aikojen päänsärky. Puolustukseksi sanottakoon, että ihan jokaikinen puska on kyllä paikkansa löytänyt eli onneksi päässä sentään kohtalaisen tasaiseen tahtiin naksahtelee ja loksahtelee. 

Rosa Duchesse de Montebello

Oulujoen taimistolta tilatut Rosa Hurdal ja Montebello pääsevät Pikkupuutarhaan, kuten olen suunnitellutkin. Ne saapuivat sovitusti ja hain ruusut heti naapurikylän matkahuollosta viestin saatuani. Montebello saa vielä vahvistua omassa purkissaan, mutta komean kokoinen norjanruusu pääsee uuteen kotiinsa heti, kun vain kerkeän sen sinne istuttaa. Lähipäivinä kuitenkin.


Kasvimaan sadosta en taida tänä kesänä puhua yhtään mitään. Jokunen purjo sieltä taitaa pöytään aikanaan päästä ja takuuvarmaa retiisiä on korjattu jo kaksi satoa. Lehtikaalista ei mitään shipsejä tehdä, ellei sitten kaupasta käy hakemassa ja pinaatistakin saa ehkä yhden annoksen. Ukkokullan punajuurista jokunen iti ehkä sentin mittaisiksi ja siihen sitten jämähtivät. Kurpitsat kasvavat mittaa ja ensimmäiset kukat avautuvat lähipäivinä. Taidetaan siis syödä kurpitsankukkia varsinaisten hedelmien sijaan. 

Kurpitsat - tosin parissa viikossa kokoa on tullut lisää melkoisesti

Surkeiden kesäsäiden lisäksi osasyynä kasvimaan huonoon tuottoon taitaa olla myös kahdella sivulla tonttiamme sijaitsevan kunnan metsikön kasvillisuuden rehevöityminen ja puiden kasvu. Aurinko ei enää paista yhtä tehokkaasti meidän puutarhaamme, kuin aikoinaan. 

Odotan kovasti ensi vuonna käynnistyvää alueemme tieremonttia, jolloin tuohon metsikköön rakennetaan kävelytie toiselle sivulle tulevalle korttelikentälle. Silloin liian tiheäksi kasvanutta metsikköä on pakko siivota ja toisiaan vastaan lahonneet lepät ja pimeässä risuttuneet kuuset kaataa. Siellä on joitakin komeita mäntyjä, jotka ansaitsevat saada valoa ja kasvutilaa. 

Saisimme myös katuvalot, jalkakäytävät ja ilmassa roikkuvat sähköjohdot kaivettaisiin maahan. Vastahan näitä uudistuksia on odotettu vajaa 30 vuotta. Ja toki prosessi voi vieläkin kaatua, sillä kunnan taloudessa taitaa näinä päivinä pakollisia rahareikiä olla muitakin. Loppuvuodesta saamme tietää, miten päättäjien nuija on kopsahtanut. Saiko kenties joku lopattua oman suosikkiprojektinsa ennen meidän tieremppaamme.  


Kasvarissa sentää kurkkusato on ihan mukava. Tomaateissa ei ole vielä värin aavistustakaan. Tai siis vihreää väriä löytyy yllin kyllin. Latvat katkaisin poikki viime viikolla, kun ne lähtivät kasvamaan kohti kasvarin kattoluukkua. Olen miettinyt, pitäisikö kantaa lämmitin kellarista kasvariin, sillä mittarin mukaan yhtenä yönä ulkona on ollut vain vajaa kuusi astetta. Kasvarissa sentään kymmenisen astetta.


Marjasato alkaa olla korjattu. Punaherukkaa kypsyy edelleen ja ne keitän mehuksi. Mustaherukasta ei vielä kunnon satoa tulekaan, sillä viime kesänä äkämäpunkin saastuttamien vanhojen mustaherukoiden tilalle istutetut Pohjanjätit antavat lähinnä maistiaisia. Pikkuveli on ahkera mustikassa kävijä ja hän toimitti minulle kaksi ämpärillistä mustaa metsän herkkua. Sillä ehdolla, että hoidan niiden perkaamisen itse. Siinäpä vierähti eilen oma tovinsa ja kynsinauhat ovat muutaman käsipesunkin jälkeen edelleen mustat.


Vaan arvaatteko, mitä näissä pussukoissa on? Ei ole mustaamultaa eikä havumultaakaan. Niissä on aitoa hevonkakkaa, jota kävin keräämässä ystäväni tyttären hevostarhasta. Mansikki-hepan tuotoksia on nyt kahdeksan pussillista odottamassa jatkokäsittelyä. Enempää ei pikkaisen autoni takakonttiin mahtunut. 

Nykyisin en enää nakkaa tyhjennettyjä multasäkkejä roskiin, vaan taittelen odottamaan uusiokäyttöä kellariin. Ne ovat hyvän kokoisia mm. tuon hevonkakan kuskaamiseen ja auki leikattuina käytän niitä vaikkapa betonitöiden alustana ja suojana. Aikansa uusiokäytössä pyörittyään joutavatkin sitten roskiin.

Taitaa olla tämän kesän viimeinen Festiva Maxima avautumassa

Huomenna käyn istuttamassa tyttären puutarhaan hänelle nimipäivälahjaksi lupaamani norjanangervot. Samalla reissulla olisi ajatuksena käydä Haarajoella sijaitsevalla taimistolla, jota on täällä blogistaniassakin kehuttu. Nyt taidan siirtyä sohvannurkkaan pläräämään muutaman päivän pöydällä odottaneet postit läpi ja viilaamaan suoriksi olemattomien tynkäkynsieni loputkin jämät. Puutarhahanskoista huolimatta meikäläisen kädet ovat kaikkea muuta, kuin esittelykelpoiset. Jos sillä nyt on mitään merkitystä.

34 kommenttia:

  1. Olipas sinulla kunnon urakka! Aika mukavasti ajateltu että siinä olisi sitten tilaa ruusuille :)

    Kerran kommentoit blogiini että istutusalueeni ovat jotenkin tarkoin harkitut. No, jotkut ovat ajatuksella onnistuneet, mutta kyllä minunkin tulee tuota taimikarusellia pihalla tehtyä. Huomasin juuri istuttaneeni kultahelokin viereen siperianunikot. Joo, sillai kiireessä. Nyt huomaan että kaksi keltaista kukkii vierekkäin. Onpas hölmön näköistä, elikkäs joku muuttaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään eräässä puutarhaliikkeessä rouva sanoi minulle, että puutarhakarusellilla on toinenkin nimi ja se on harrastaminen. Olemme siis aktiivisia puutarhaharrastajia pyörittäessämme puskia ympäri tonttia.

      Poista
  2. Hihhii, meillä kokivat marjapensaat saman kohtalon, lähti peräti viisi pensasta pois ja uusia en aio hankkia tilalle, kun jäi vielä. Pensasruusut on niin ihania ja helppoja, peukku niille!
    Rouge Gardinal on upea kärhö, sen väri ei edes "tartu" kameraan, niin voimakas se on. Täällä vasta yksi kukka auki.
    Liikuntarajoitteet on tympeitä, tiedän tasan tarkkaan miltä tuntuu! Mutta periksi ei anneta, eihän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rouge Cardinal on tosiaankin niin loistavan punainen, että sitä on vaikea saada oikean värisenä ikuistettua. Vähän sama "vaiva" oli aiemmin tänä kesänä Tove Jansson -ruusulla.
      En totisesti anna periksi jäykkyydelle ja kolotuksille. Ja jos sitä kolottaa, vaikkei mitään tekisikään, niin miksi sitten oilsi tekemättä. Paljon mukavampaa on katsella kättensä aikaansaannoksia. Siinä jopa pienet jäykkyydet hetkeksi unohtuvat.

      Poista
  3. Tiedän tuon kasvikarusellin, on kokemusta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu olevan aika tuttua touhua useimmille puutarhureille. Voihan sitä hullumminkin aikansa viettää, joten samalla mallilla jatketaan.

      Poista
  4. Meillä herukat eivät ole vielä kypsiä. Olemme keränneet mustikkaa ja vadelmaa. Tämä sade jo suututtaa, jos ei tule lämpöä, niin ei tule herkkutattejakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin muualla olevissa pensaissa herukat ovat vielä hiukan raakoja. Nuo ylös kaivetut saivat eniten aurinkoa ja kypsyivät aina ensimmäisinä.
      Sade tosiaan ottaa päähän. Kaikki on niin märkää, niin märkää....

      Poista
  5. Ihana vanhanaikaisen värinen tuo ritausma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös olekin. Minulle tulee aina Ritausman kukkaa katsellessa mieleen sellaiset "puuterin" väriset mummokalsarit.

      Poista
  6. Upeat ruusut. Meillä lähtee muutama liian lähekkäin istutettu herukkapensas;) Muutoin en juurikaan siirrä kasveja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, sinulla on sitten harvinainen taito löytää kasveille heti se omin paikka. Luulenpa, etten koskaan siihen opi, mutta sitä voisi kyllä tavoitella.

      Poista
  7. Ei minullakaan ole vielä yhtään tomaattia kypsynyt. Toivottavasti pian saan satoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävästi ne tomaatit sitten alkavat kypsyä, kun alkuun pääsevät. Jospa elokuussa saisimme hiukan enemmän aurinkoa ja lämpöä.

      Poista
  8. Siellähän on todella ahkeroitu!
    Ensimmäiseksi kyllä ihmettelin punaherukoiden kypsymistä. Meillä ei herukat ole vielä lähelläkään valmiita.
    Hyvin on kuitenkin marjoja tulossa.
    Kasvimaan sadossa ei ole täälläkään kehumista. Ilma ja puutarhurikin ovat syynä huonoon satoon. No, ensi vuonna uudestaan paremmalla onnella.
    Hieno paikka ruusutarhalle, odotan innolla ruusukuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo kaksi aidan vieressä kasvanutta punaherukkaa ovat aina kypsyneet varhain. Paikka on hyvin aurinkoinen ja valoisa ja kuitenkin suojaisa. Pihassamme toisaalla olevat punaherukat ovat vielä selvästi vaiheessa.
      Eipä sitä voi pelkästään säitä syyttää. Takuuvarmasti puutarhurissakin on vikaa - ainakin täällä päässä. Enemmän tuo hyötykasvipuoli on harratusta, joten ei meiltä ruoka lopu kesken sen vuoksi, että huono sato on tulossa. Vaikka uutisten mukaan esimerkiksi viljasadosta on ilmeisesti tulossa aika kehno juuri säiden vuoksi. Eli se, minkä näemme pienessä muodossa omissa puutarhoissamme, saattaa olla laajemmassa mielessä isokin ongelma.
      Nyt kyllä yritän suunnitella ruusuistutukset kerrankin oikein kunnolla. Josko niiden osalta karuselli lakkaisi vihdoin pyörimästä.

      Poista
  9. Oletkin ollut ahkera ja saanut paljon aikaiseksi. Meillä ei punaherukat ole vielä kypsiä. Sieniä odotan kovasti, mutta vielä ei taida kannata sienimetsään mennä. Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kantarelleja on kuulemma metsissä jo aika mukavasti. Täällä on viime päivinä ollut melko lämmintäkin, sateista huolimatta. Luulisi, että sillä on suotuisa vaikutus sienisatoon.

      Poista
  10. Kaikkien aikojen heikoin menestys on meilläkin tänä vuonna kasvimaalla. Sipulit sentään ovat kasvaneet isoiksi ja puhtaiksi. Marjapensaiden siirto on iso urakka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjapensaiden siirto oli iso urakka. Siksi se jäikin ylöskaivuuksi, enkä yritäkään etsiä runnotuille juurille uutta sijoituspaikkaa.

      Poista
  11. Ei ole meilläkään vielä herukat kypsiä, vadelmai sen sijaan jo syödään. Minäkin säästän kaikki multasäkit ja käytän uudelleen, niissä kulkee taimet, säilyy omasta pihasta kaivettu maa-aines jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika erilailla marjat kypsyvät eri paikoissa. Meillä nimittäin vatut ovat aivan raakoja. On niiden sijaintikin nykyisin melko varjoisa, joten sillä lienee vaikutusta. Iso sato niistä on tulossa, kunhan kypsyvät.

      Poista
  12. Saitpas hyvät tilat ruusuille, taas mahtuu hankintoja :) Niin tuttua tuo, että ensin kasvi ja sitten paikka. Olen kuitenkin myös aina löytänyt kaikille haalituille aarteille paikat, joten käyhän tämä näinkin. Tietysti taimikaruselli pyörii ja pyörii, mutta eipähän lopu puuhat kesken ja lopulta ne passelit paikat sieltä löytyvät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole minullakaan koskaan jäänyt yhtään kasvia purkkiinsa siksi, ettei sille löytyisi paikkaa. Ennemmin tai myöhemmin, mutta varmasti paikka löytyy.
      Aikanaan Ukkokulta sanoikin, että meillä ei puutarhaan rahaa paljon mene, kun vaimo pyörittää samoja kasveja ympäri tonttia.

      Poista
  13. Kyllähän niitä kasveja joutuu siirtämään vaikka kuinka tutkailisi joka ilman suunnasta sopivaa paikkaa..
    Minä olen hissukseen vähentänyt herukoita koska menekki on aika pieni täss pirtis.
    Vadelmaa olen sitt taas lisänny kun enempi kysyntää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mene meilläkään marjoja enää samaan tahtiin, kuin aikoinaan. Joskus mietin, että elämä on kummallista näiden marjojenkin osalta; kun lapset ovat pieniä ja menekkiä kotipuutarhan tuotteille olisi, ovat pensaat pieniä ja tuotto sen mukaista. Nyt lapset ovat muuttaneet omiin koteihinsa, olisi marjaa tarjolla, mutta mehuja ei kulu, eikä kyllä marjojakaan niin paljon, kuin mitä niitä tulee. Olen sitten jakanut muille sukulaisille ja naapureille.

      Poista
  14. Hyvä ilmaus tuo pyörivä kasvikaruselli, Between, semmoinen pyöritys hurisee meidänkin pihapiirissä. :)

    Sinulle tulee silmänruokaa ruusupenkin muodossa, vaikka näyttää pihallasi olevan muutakin kaunista katsottavaa yllinkyllin. Eipä ole meidänkään tomaateissa väriä, vaikka kasvihuoneessa normivuotena ovat hyvän sadon tuottaneet. Tämä on nyt tätä tänä vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä kesänä sopii toistella vanhaa sanontaa: "eivät ole vuodet veljeksiä keskenään". Onneksi tulee aina uusia kesiä, joihin ladata suuria odotuksia ja unelmia.

      Poista
  15. Asioiden on tapana järjestyä ja loksahdella, myös kasvikarusellissa. ;)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tismalleen! Jospa sitä joskus oppisi kasvienkin suhteen olemaan murehtimatta.

      Poista
  16. Minullakin on kaksi punaherukkapensasta, joiden marjoilla on vain vähän käyttöä. Pienellä pihalla ne vievät ison tilan. Ylös kaivaminen vaan tuntuu niin työläältä ajatukselta, mutta ehkä sittenkin vaikka syksymmällä... Ritausma kukkii upeasti!

    VastaaPoista
  17. Olen muuten huomannut tuon nivelten kipeytymisen uudelleen nyt kun iskias vaivasi puolisen vuotta. Onneksi se on takanapäin ja nyt olen aloitellut lenkeeilyjä uudelleen ja toivon mukaan nivelkivut häippäsevät. Niin kävi ennen tuota iskiasvaivaa kun lenkkeilin säännöllisesti. Aluksi tuntui polvissa mutta sitten ei eiää muistanutkaan olleen sellaisia.

    Tuosta hevonkakasta tuli mieleen lapsuudenkotini. Kun hevonen meni kotini ohi ja jätti jälkensä niin äitini ja naapurin naiset kilvan hakivat ämpäreihinsä tuotokset kasvimaan lannoituksiksi. Me asuttiin kylän keskustan läheisyydessä eikä maaseudun eläimiä ollut lähimaillakaan. Arvokasta tavaraa siis :)

    VastaaPoista
  18. Olet kyllä mahdottoman puuhakas!
    Rastaat taitavat kerätä meidän punaherukat paremoiin suihin, taisivat olla siellä jo kun marjat olivat puoliraakoja.
    Verkkoja en viitsi viritellä sen jälkeen kun siili oli sotkeutunut niihin ja menehtynyt.
    Selkähärky on inhottavaa, aikuisiässä todettiin lievä skolioosi, joka on alkanut nyt kiusata ajoittain.

    VastaaPoista
  19. Meillä on kasvarissa samanlaiset touhut, kurkuista on kyllä tullut satoa, mutta tomaatit eivät ymmärrä punastua ollenkaan. Ja kukkia niissä on vielä ihan älyttömän paljon, pitää munkin käydä katkaisemassa varmasti jo latvat.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!