Kevätprojektien suunnittelua, osa 1 eli vesiallas

Puutarhastajien kevätherätyshaaste sai minut vihdoin käyntiin. Tarkoitus on oman pään ideavilinää järjestelläkseni kirjata ylös joitakin sellaisia projekteja, jotka ovat joko pitkään jo hautuneet tai muuten saattaisivat olla alkavan kevään ja kesän ohjelmistossa.

Ensimmäisiin kohteisiin kuuluu tuon yläkuvassa näkyvän - näkyyhän se, kun tarkkaan katsoo - altaan kaivaminen ylös. Se on jo kertaalleen siirretty hieman eri paikkaan, mutta ei ole hyvä paikka tuokaan. 

Kuvattu 26.4.2015

Tässä allas on alastomimmillaan eli huhtikuun loppupuolella  Todennäköisesti altaassa killuu vielä menneen talven sateet ja sulamisvedet. Allas on kaivettu tuohon terassin läheisyyteen, koska siihen sähköjohdon vetäminen pumppua varten on yksinkertaisinta. Koska meillä ei rakennusvaiheessa huomioitu pihan sähkötarpeita, tällaiset kesäviritykset kulkevat maan pinnassa ja ne täytyy kerätä talveksi pois. Meillä johto kulkee kulkutien halki puolen metrin verran, eikä se ole tähän mennessä muita kuin minua häirinnyt. 

Sähköjohto kulkee altaaseen vasemmalla olevien kivien lomassa. Pitkään suunnittelin naamioivani kivillä noita altaan reunoja paremmin, mutta kesän edetessä kasvit hoitavat sen ja naamioiminen on vuosi toisensa perään jäänyt. Vasen reuna on lähellä hiekkapintaista kulkuväylää ja istutukset siksikin matalia, koska allas on pakko päästä putsaamaan pari kertaa kesässä. Aiemmin vieressä kasvoi iso kotikoivu, jonka valtaisan roskaamistehokkuuden vuoksi altaan vesi piti siivota parhaimmillaan kolmen viikon välein.

Kuvattu 1.5.2015

Viime kesän lopulla allaspumppu hajosi. Se vain hiljeni ja pysähtyi, eikä puhdistamisista huolimatta lähtenyt enää käyntiin. Uutta pumppua etsiessäni huomasin, kuinka kesäsesonki on meillä tavattoman lyhyt. Toukokuussa pihatarvikkeita kaupattiin jokaisessa marketissakin, mutta elokuussa yksinkertaisen allaspumpun löytäminen olikin jo työn takana. Useimmat oli myyty, eikä uusia tilata ennen seuraavaa kesäsesonkia.

Löysin yhden pumpun, joka osoittautui liian tehokkaaksi. Sitä ei yksinkertaisesti saa säädettyä niin matalalle ja hitaaksi, ettei kaikki vesi roiskuisi pois altaasta. Altaan uudelleen täyttämiseen ei paljon aikaa mene, mutta pumppua oli pakko vahtia. Tyhjässä altaassa pörrätessään se olisi hajonnut.

23.5.2014

Pumppuseikkailun jälkeen päätin, että allas saa lähteä. Se on helppo kaivaa tuosta ylös. Raahaan sen kellariin odottamaan jotain uutta ideaa. Joskus olen ajatellut, että kaivaisin alapihalle uuden altaan ja ideoisin sen ympärille oman kasvustonsa. Pysyvän sähköjohdon vetäminen alapihalle on kuitenkin isohko projekti, johon en taida omin voimin pystyä.

Kun allas lähtee, jää sen paikalle syvä tyhjä monttu. Sen täyttäminen ei tule olemaan minkäänlainen ongelma. Mielessäni olen jo tuumaillut täyttäväni montun hyvällä mullalla ja istuttavani siihen uusia pioneja. Sen verran täytyy olla tarkkana, että eristän uuden pioniosuuden muusta kasvillisuudesta huolellisesti. Altaan läheisyydessä kasvaa aikamoinen tarha-alpi keskittymä, jonka ylöskaivaminen häämöttää jossain tulevaisuudessa, mutta joka on niin iso urakka, ettei se ole ensi kesän suunnitelmissa. Oletteko kenties tutustuneet tarha-alpin juurakkoon? Aika työläs kasvi siirrettäväksi. 

Kuvan löysin netistä, kuvaajana Pasi Takkunen/Yle

Vesiaihe puutarhassa on kyllä niin rauhoittava, että mielelläni sellaisen jatkossakin ottaisin. Vaikkapa tuollaisen, kuin tuossa netistä löytämässäni kuvassa. Meidän puutarhan koko huomioiden kuvan vesiaihe jää unelmaksi.

Kuva netistä

Joku tällainen ratkaisu voisi olla ihan hyvä. Tämä lienee sellainen, jossa eri tasoille laitettu vesi pyörii rakenteessa olevan pumpun avulla eli uskoakseni tämä ei tarvitse erillistä vesijohtoa, vaan pelkkä sähköjohto riittää. Ainakin sellaisia olen kaupoissa nähnyt. 

Kuva netistä

Sain joululahjaksi lahjakortin, joka on vielä käyttämättä. Pari kertaa jossain kaupoilla liikkuessani olen ajatellut, että menisinkö ostamaan lahjakortilla jonkin korun itselleni. Pidän kyllä kovastikin koruista, mutta niissäkin minulla on tietyt lempikorut, joita käytän vuodesta toiseen. Useimmat korut viettävät aikansa laatikossa. Miksi niitä sitten ostaisi lisää, kun samalla rahalla voisin hankkia jotain kivaa ja tarpeellistakin puutarhaan. Vaikkapa suihkulähteen. Niin minä aion tehdä ja olen tosi tyytyväinen, että allasongelma ja lahjakortti kohtasivat toisensa ja johtivat ratkaisuun.

23,5,2014

Tylsä Mörökölli postasi omassa blogissaan la 30.1. niinikään vesiaiheesta, joka tosin on aivan eri luokkaa kuin tämä minun pieni monttuni. Juttu kannattaa käydä lukemassa, varsinkin jos on aikeissa omaan puutarhaansa rakentaa vesialtaan.

Nyt alkaa kuulkaas olla niin mahtavat kutkutukset vatsanpohjassa, että tähän auttaa ainoastaan mustarastaan luritukset kuusen latvassa ja multaiset työhanskat takaoven rappusilla. Sitä kohden siis ystävät!

Vilma, virve.kieksi, Piipe Elch ja Marru
olette lämpimästi tervetulleita blogini pariin. 


Huomenna tämä nainen menee ostamaan itselleen nastakengät. Kengän kärkeen laitettavat piikkiviritykset eivät pitäneet riittävästi tämän päivän lenkillä, joten nyt saa loppua moinen kieli keskellä suuta ulkoilu.

 
Valoisaa tammikuun viimeistä päivää kaikille! 

Puutarhastelijan herätyshaaste

Ohimennen hyllystä napattu hyasinttimix yllätti tuoksullaan ja pitkällä kukinnallaan.

Laura Elämää paratiisinpalasessa -blogista laittoi liikkeelle Puutarhastelijan herätyshaasteen, joka kuuluu seuraavasti:

Sääntöjä on vain kaksi, ettei aloittaminen ole liian vaikeaa:
- Valitse kuvatiedostoistasi kaksi (tai useampi) viime kesän kansiota. Lataa kummastakin kansiosta blogiisi kuusi sattumanvaraista puutarha-aiheista kuvaa, ja kerro niistä jotakin. Eli yhteensä 12 kuvaa. Halutessasi voit linkittää kuviin liittyviin kesämuistoihin blogissasi.
- Tule kertomaan tänne minulle, kun postauksesi on valmis, niin tulen katsomaan.

1.

Ensimmäisenä avasin kansion 14.5.2015. Toukokuussa puutarhassa on jo paljon vihreää ja monet kukatkin ovat jo täydessä vauhdissa. Talon päädyssä kotkansiivet ovat vielä rullaamassa lehtiään avoimiksi. Tykkään kotkansiivistä todella paljon ja niiden heräämistä kevääseen tulee seurattua miltei päivittäin.

Orange Emperor

2.

Useimmat varmasti muistavat, miten upea sipulikukkakevät ja -kesä viime vuonna oli. Viileän alkukesän vuoksi tulppujen kukinta kesti ja kesti. Viimeisen maininnan tulppujen kukinnasta löysin kesäkuun 22. päivältä. Toukokuun puolivälissä kaikki oli vielä aluillaan. Erityisen ihastunut olen ollut papukaijatulppaaneihin ja tulppuihin, joissa on vihreää terälehdissä.

3.

Yhdeksi kesän kohokohdista nousee muistoissa edelleenkin puutarhabloggaajien tapaaminen Tampereella 13.6.2015. Kokoonnuimme ensin kiertämään Hatanpään arboretumia ja sieltä matka jatkui Pinsiön taimiston kautta tutustumaan Hanna ja Lauri Korpijaakon mahtavaan ruusukokoelmaan. Upean päivän lopuksi kokoonnuimme herkulliselle keitolle Lauran kotiin.

Vielä kerran lämmin kiitos ihanan tapaamisen järjestämisestä Lauralle Elämää Paratiisinpalasessa -blogiin ja  Riinalle Versoja Vaahteramäeltä -blogiin.

Ja lämmin kiitos myös kaikille muille, jotka olivat mukana tapaamisessa. 

4.

Päivä oli uskomattoman monipuolinen. Vieläkin mielessä pyörii monet kasvit ja lukuisat mielenkiintoiset tutustumisen kohteet. Päällimmäisenä edelleen on se hieno tunnelma, jonka varmasti jokainen osallistujista koki. Useimmat eivät toinen toisiaan blogin ulkopuolella tunteneet, mutta aivan kuin olisimme olleet heti ikivanhoja tuttuja. Juteltavaa löytyi ja aika kului huomaamatta.

5.

Tapaamiseen sai tuoda omia taimiaan annettaviksi ja vaihdettaviksi. Etukäteen jo sovimme, ettei kotiloiden esiintymäalueilta taimia tuoda. Niinpä minäkään en sitten mitään tapaamiseen vienyt, vaikka kasveja olisi jaettavaksi ollutkin. Onnekseni sain kuitenkin kotiintuomiseksi Kivipellon Sailan (kiitos Saila korjauksesta)  Hernepensaskujanteen Jorilta kulleron.

Metsäruusu - Rosa Majalis

6.

Seuraava kansio onkin jo kesäkuun 24 eli käytännössä juhannus on tässä vaiheessa ohi. Viime kesänä tuli touhuttua ylen määrin ruusupensaiden parissa. Hankin muutamia uusia pensaita ja siirsin vanhoja aurinkoisempaan paikkaan. Ensimmäisenä kukinnan ruusupensaista aloittaa metsäruusu. Sen kukka on aika vaatimaton ja kukka lakastuu melko nopeasti. Kukkia on pensaassa kuitenkin hyvin paljon ja ne tuoksuvat vienosti ohi kulkiessa.

Punalehtiruusu - Rosa Glauca

7.

Punalehtiruusu on viettänyt puutarhassani jo lukuisia vuosia. Se kuuluu suosikkeihini. Senkin kukka on kohtalaisen pieni ja vaatimaton, mutta uusia avautuu vanhojen lakastuessa. Erityisen kaunis on tämän pensaan lehtien ja varren punertava väri.

Rosa pimpinellifolia Tove Jansson

8. 

Viime kesän uusiin hankintoihin kuului Tove Jansson. Pienestä koostaan huolimatta pensas ilahdutti heti ensimmäisenä kesänään muutamilla ihanilla kukilla. Kukan syvää punaa on vaikea saada vangittua kuvaan.

9.

Alkukesä oli kolea ja taimien siirto sisältä kasvariin venyi ja venyi. Lopulta kyllästyin niiden rahtaamiseen yöksi sisälle ja hankin kasvariin lämmittimen. Sen lisäksi tein harsosta kurkuille ja tomaateille telttoja, joita kävin aamuisin poistamassa. Tomaatti ei meinannut viime kesänä kypsyä laisinkaan. Sen sijaan pieniä kasvihuonekurkkuja tuli runsaasti.

10.

Viime kesä oli huikea sormustinkukkakesä. Minulla ei ole mitään erikoisuuksia, vaan näitä villiintyneitä ja värinsä itse valitsevia versioita. Niitä putkahtikin sitten ihan mistä sattui. Olen ennenkin kertonut, kuinka jossain vaiheessa yritin saada niin sormustinkukat kuin akileijatkin pysymään tietyissä penkeissä omilla paikoillaan. Eihän siitä mitään tullut. Halutuissa penkeissä kasvoi toki sormustinkukka ja akileija siellä täällä, mutta enemmän niitä löytyi kaikkialta muualta. Lopulta luovuin näiden kukkien suhteen perfektionistisista päämääristäni ja annoin niille luvan vaeltaa. Sen ne ovat tehneetkin ja nyt meillä on ihan sopuisaa niiden kanssa.

11.

Vielä aivan muutama vuosi sitten minulla ei ollut laisinkaan pioniunikoita. Sitten sain erään blogihaasteen palkintona pioniunikon siemeniä. Kiitos hänelle, joka muistaa näitä haastepalkinnoksi laittaneensa. En löytänyt hänestä merkintää, en sitten millään.

Tämä pioniunikko päätti jäädä puutarhaani ja se on kylväytynyt itsestään siten, että sitä putkahtelee vähän sieltä sun täältä.

Pioni Jan van Leeuwen

12.

Ihania kukkia alkaa minunkin puutarhassani olla jo niin paljon, että on vaikeaa asettaa jotain tiettyä toisia suositummaksi. Pionit ovat kuitenkin niin näyttäviä kukkia ja niiden kukintaa odottaa joka kesä yhtä hartaasti, että tähänkin postaukseen oli pakko yksi pionikuva laittaa. 

Kadotin itseltäni tämän postauksen punaisen langan ja kuviakin näyttää tulevan muutama yli sääntöjen. Luulenpa, ettei se ketään haittaa. 

Tämän haasteen saa ottaa tästä, ken haluaa. 

Ole hyvä! 

Näiden kuvien myötä toivotan kaikille oikein mukavaa viikonvaihdetta!

Jälkikommentti:

Postausta tehdessäni olin vahingossa ohjannut ensimmäisen linkin väärään blogiin. Nimi oli oikein, mutta linkki vei toiseen blogiin. Tarkoitus oli laittaa linkki Elämää Paratiisinpalasessa -blogiin. Riina Versoja Vaahteramäeltä laittoi asiasta viestin, mistä olen kovasti iloinen. Minulle saa jatkossakin laittaa viestiä ja kommenttia, jos huomaatte vastaavanlaisia kömmähdyksiä. Parempi päästä korjaamaan virhe ajoissa ilman, että se jää kaivelemaan omaa tai jonkun toisen mieltä.

 Varsinkin tabletilla minulle tulee paljon kirjoitus- ja muita virheitä, kun sen kanssa tulee touhuttua sohvannurkassa yksisormimenetelmällä.

Puutarhapähkäilystä neulomuksiin

Lumimaisemat ovat tältä erää mennyttä aikaa. Ulkona on nyt märkää, loskaista, liukasta ja tylsän harmaata, joten eipä juurikaan innosta lähteä kuvaamaan. Jos elettäisiin helmikuun loppua, olisin kovastikin innostunut. Mutta kun meneillään on vasta tammikuun viimeiset päivät, tuntuu epätodennäköiseltä, että tästä vielä kevät urkenisi. Niin ihanaa, kuin se olisikin, en siihen usko.

Pupujen talloma polku metsikössä

Monet puutarhabloggaajat ovat julkaisseet kesäisiä kuvia ja toiveita herättäviä postauksia. Niitä on ihana katsella ja niistä kerään kovasti energiaa. Tuntuu, että päässä pyörii tuhansia ajatuksia, mutta niiden ulos saaminen on ollut hiukan työlästä. Edelleen odotan jotain sysäystä, joka laittaisi kevään minussa liikkeelle.

Iltaisin sänkyyn mentyäni mielessä muhii ajatukset, miten seuraavana päivänä pureudun edelliskesän kuviin ja ryhdyn suunnittelemaan tulevia juttuja. Päivät kuluvat kuitenkin kaikenlaisessa tähdellisessä tekemisessä, ja konkreettinen puutarhaan pureutuminen siirtyy ja siirtyy. Kohta kaikki muiden blogeista saadut ideat ja inspiraation lähteet täyttävät pään niin tehokkaasti, että se pamahtaa ja lentää taivaan tuuliin. 

Iltaisin en kovin pitkään jaksa koneen äärellä istua, vaan silloin puikot suihkii käsissä. Tämän vuoden puolella on valmistunut jo muutamat sukat. Pitkästä aikaa löysin kaupasta vihreäsävyisiä lankoja, joista syntyi kuvan nilkkasukat. Yleensä yritän täsmätä raidat kumpaankin sukkaan identtisesti, mutta nyt niin jäi tekemättä. Haitanneeko tuo kovin paljoa?

Harmaasävyiset polvisukatkin valmistuivat vihdoin viimein, vaikka jouluinen olkapääkipu teki kovasti mutkia matkaan. Kädenjälki ei ole parasta mahdollista, sillä yritin näitä tikuttaa alkuun särkyisenä ja vaivaisena. Ei olisi pitänyt, mutta purkamaankaan en ryhtynyt.

Rohmusin loppuvuodesta kirkkaanpunaista villalankaa useita keriä. Tykkään kirkkaanpunaisesta väristä ja ylipäätään olen sitä mieltä, että villalangoissa tulisi perusvärit olla tuotannossa ja myynnissä ympäri vuoden muotivirtauksista huolimatta. Punaista on välillä kesäaikaan tosi vaikea löytää. Kauppiaat taitavat tilata sitä myyntiin yleisemmin jouluaikaan. 

Varren raitaväriyhdistelmä ei sitten ollutkaan aivan sellainen, kuin kuvittelin. Jälleen kerran päätin antaa mennä, enkä ryhtynyt näitäkään purkamaan. Aina on joku, joka saattaa tykätä.

Toisetkin punaiset sukat valmistuivat samalla vauhdilla. Pidän kovasti tästä Suvikumpu -blogista (sekä sukkien että kuvioneuleen ohjeisiin pääset suoraan Suvikumpu-blogin oikeasta sivupalkista) löytämästäni kuvioneuleesta ja nappivarsisukista. Tällä ohjeella olen kutonut jo useita sukkia ja tulen kutomaan vastaisuudessakin. Tosin noiden nappien ompeleminen ei ole kovin mieluisaa puuhaa, mutta napit kuitenkin kruunaavat koko sukan. Nappilistan toteutin tällä kertaa ohjeesta poiketen tavallisena helmineuleena, enkä ulottanut sitä yläosan resoriin saakka. Kantapään toteutin ristiinvahvennettuna, koska tuo kuvio sopii minusta hyvin juuri tähän mallineuleeseen.

Pitkään mieleni on tehnyt kokeilla tumppujen kutomista. Edellisistä tumpuistani ehtikin kulua aikaa varmasti 30 vuotta, mutta hyvin homma sujui löytämiäni perusohjeita vilkaisemalla. Valitsin mallineuleeksi näihinkin Suvikummun Marjan ohjeen. Koska mallineule on kolmella jaollinen, otin tumppujen selkäpuolen puikoille kummallekin yhden silmukan etupuolen puikoilta.

Samalla vauhdilla valmistuivat myös toiset tumput keskisinisestä 7-veikasta. Olen huomannut, että kivat mallineuleet pysyvät paremmin muistissa, kun käyttää sitä useammassa työssä peräkkäin.

Tumput valmistuvat niin nopeasti, että samaan syssyyn päätin tehdä myös tällaiset kuplalapaset. Ajatuksena oli tehdä netissä näkemäni lammaslapaset, mutta en sitten tehnytkään, vaan annoin mennä vaaleanharmaalla ja tummanharmaalla kuplat alusta loppuun saakka.

Säätiedotuksessa luvattiin juuri äsken vesisateiden ja lämpöasteiden jatkuvan pitkälle eteenpäin. Ounasteltiin ainakin eteläisessä Suomessa lumien saavan kyytiä. Ihmisiä myös varoiteltiin kovaa vauhtia heikkenevistä jäistä. Varsinkin merellä virtaukset saattavat edistää jäiden haurastumista nopeastikin. Katselin jo eilen kotiin ajaessani läheisen järven jäällä lilluvaa vettä ja tuumasin, ettei siellä nyt luistella eikä hiihdetä.

Ladut järvenjäällä taitavat olla mennyttä

Jokohan sitä tämän postauksen jälkeen saisi itsensä siirrettyä kevätmoodiin? Ainakin jossain välissä meinaan kokeilla Katin 100%outdoor -blogissa vinkkaamaa kylmäkäsittelykikkaa. Käykääpä vilkaisemassa, jos ette ole innostuneita siementen jääkaappisäilytyksestä.

Ja nyt on ne pääkallokelit, joten olkaa varovaisia ja pysykää pystyssä.

Kevättä on mukavampi odotella ehjin luin.

Kunhan olla möllötän

Viime yönä ja aamupäivän lunta on tullut ihan kunnolla. Kävin heittämässä Pojan kotiinsa ja ihmettelin, miten autoilijat uskalsivat paahtaa auraamattomalla ja pöllyävällä moottoritiellä satasta. Ohjenopeus oli pudotettu 80:een ja sekin tuntui ajoittain turhan suurelta. Etenkin liittymät olivat yhtä möhnää ja monin paikoin autoilijoiden matka olikin tyssännyt penkkaan.

Ukkokulta oli ehtinyt poissaollessani tehdä valtaosan lumitöistä, mutta ihan vain liikunnan vuoksi jäin vielä vähäksi aikaa kolaa työntelemään. Puutarhaan on ilmaantunut kaikenlaisia valkean muhkeita mörköjä. 

Puutarhaporttikin on saanut pitsisen lumikapan hartioilleen. 

Kävin tekemässä alapihatarkastuksen ja pudottamassa lumet pois kasvihuoneen katolta. Jänöjussit eivät ole jaksaneet lumessa kahlata. Ainakaan niiden jälkiä ei nyt ollut laisinkaan. Sen verran paljon tuota lunta nyt on, että polviin saakka upposin.

Illalla käytiin Juuson kanssa vessareissulla metsässä. Innostuin kuvaamaan lumen peittämiä pihavaloja ja siitäkös Juuso ei laisinkaan tykännyt. Naukui ja komenteli tuossa yläpihan nurkalla siihen malliin, että oli ihan pakko palata kissan kanssa takaisin sisälle.

Viikolle on tänne etelään luvattu jo muutaman asteen plussakelejä. Tokihan sitä kevättä tässä itse kukin hyvin malttamattomana odottelee, mutta vesikelit tammikuussa ei kovin paljon houkuttele. Minulle sopisi neljän viiden asteen pikkupakkanen, eikä enää yhtään lisää lunta. Josko nyt mentäisiin näillä lumilla helmikuun loppuun ja sitten voisi kevät alkaa tehdä lupauksiaan.

Jonkin sortin talvitymppääntyminen lienee iskenyt, sillä oikein mitään ei tahdo saada aikaan. Muistelen viime vuonna tähän aikaan olleeni jo kovasti siemenpusseja rapistelemassa, mutta nyt ajatus kylvöistä tuntuu kumman kaukaiselta. Voipi olla, että jonain aamuna ajatukset ovat muuttuneet ja sitten se onkin taas menoa. Sitä odotellessa siis jatketaan tätä möllötystä.
 

Pian pitäisi pakkasjakson päättyä

Pitkään on ollut pakkasta ja pari viimeistä päivää oikein kireää sellaista. Tänään aamulla mittari näytti -28.3, kun lähdin kotoa. Auto sentään on lähtenyt joka kerran kiukuttelematta, vaikka onkin jo senioriautoluokkaa. Hiukan häntä avitan eli laitan lohkolämmittimen jo paria tuntia aikaisemmin piuhan päähän kiinni.
 

Pakkasten on luvattu lauhtuvan merkittävästikin. Katselin sääennustetta, joka näytti huomisaamulle -3 astetta. Mahtaa tuntua oudolta liikkua ulkona, kun ei tarvitse pakkautua kuin joksikin rengasmainosukoksi.

Tänä aamuna heräsin kovaääniseen kolahdukseen. Viimeinen kukkiva amaryllis oli keikahtanut ruukkuineen päivineen nurin. Onneksi ruukku pysyi lipaston reunalla kiikkumassa putoamatta lattialle. Siinä sitten siivosin mullanjämiä ja leikkasin taittuneen kukkavarren maljakkoon.

Ihan ensimmäisenä kolahdukseen havahtuessani ajattelin, että Juuso taas touhuaa turhautumistaan. Se kuitenkin nukkui täydessä unessa ikkunalaudalla, kuten on tehnyt näinä pakkaspäivinä pitkään ja hartaasti. Alla hohkaa patteri, joten mikäs on kissan nukkuessa lämpimässä.

Vaikka juuri nyt nurkissa paukkuu pakkanen, voipi talvimietteet piankin vaihtua varsin keväisiksi. Lisäsin päivitettyyn siemenlistaani viime viikolla kaupasta mukaan tarttuneet pussukat ja totesin, ettei yhtään tarvitse enempää niitä mistään hommata.

Kylän facebook-ryhmässä oli ilmoitus bussimatkasta Türin kukkamarkkinoille Viroon toukokuussa. Mukaan pääsee siis ihan oman kylän raitilta ja heti alkoi hirveästi kutkuttaa lähteä mukaan. Edullinen matka, eikä vaadi itseltä muuta, kuin aikaisen heräämisen. 

Tunnen puutarhamielessä oman kylän väkeä ainoastaan syksyn valokuvauskurssilla tutuksi tulleen 1003 puutarhaa -blogin Sirpan ja laitoin hänelle pikaviestin, josko hän lähtisi matkalle mukaan. Ja hän lähtee. Jippii! Olen lähdössä elämäni ensimmäiselle ihka oikealle puutarhamatkalle. Tai oikeastaan toiselle, sillä oltiinhan me kesällä Pojan kanssa Kotkan puistot tsekkaamassa.

  
Takana on vauhdikas ja työntäyteinen viikko. Nyt saa tämä tietsikan ääressä istuminen tältä erää riittää ja lähden Ukkokullan seuraksi viettämään perjantai-iltaa. Josko huomenna ehtisi ihan tavalliselle ulkolenkille. 

Oikein leppoisaa ja valoisaa viikonvaihdetta teille kaikille!