Ei hosuta, vaikka kesä kiirehtiikin

Niin on huikean hienot ilmat, ettei enää parempaa voisi toivoa. Luvassa on viilenevää ja varmasti jo muutaman asteen pudotus tuntuu oudolta tällaisten helteiden jälkeen. Koko ajan pitää muistuttaa itseään, että kesä on vasta aluillaan. Tänään on toukokuun viimeinen päivä ja tuntuu, kuin kesää olisi kestänyt iän ja kaiken. Eikä kyllä laisinkaan kyllästytä - ainakaan minua.

Tänä vuonna meidän postilaatikkoon ei ole pudonnut kutsuja lakkiaisiin tai valmistujaisiin. Ei rippijuhliin eikä häihin. Harvinainen kesä siinä mielessä. Monissa perheissä tämä viikko on kuumeista hyörintää tarjoilujen ja juhla-asujen parissa. Se on väsyttävää, mutta myös mukavaa ja onnellista aikaa.

Puutarha on parhaimmillaan niin kesäjuhlia ajatellen kuin ihan vain katsella ja käyskennellä. Sitä on viime päivinä tullut tehtyäkin. Illalla täytyy kiertää katsomassa, mitä uutta aurinkoinen päivä on tuonut esille. Radiossa arveltiin tänään, että paikoin kukinta olisi jopa kuukauden edellä. Kaksi viikkoa vähintäänkin. 

Kasvihuoneessa tomaatit kasvavat hurjaa vauhtia. Juuri muuta siellä ei vielä olekaan, sillä tilasin kurkut ja paprikat taimistolta edullisesti. Nyt myyjä on ilmoittanut olevansa ihan pulassa, sillä ihmiset ovat lämpimien säiden vuoksi käyneet kiireellä noutamassa ennakkotilauksiaan, vaikka vielä ei mikään kiire olekaan. Itsellekin tuli hiukan epämääräinen olo puolityhjässä kasvihuoneessa tomaateille tukinaruja viritellessä, että pitäisikö sittenkin ilmoittaa taimikauppiaalle tulevansa niitä kurkkuja noutamaan. Olkoon siellä kasvamassa. Haen vähän myöhemmin.

Piippuköynnös (Aristolochia macrophylla) on vasta aluillaan

Seuraavat kärhökuvat on netistä ja laitan ne tähän lähinnä siksi, että pysyisin itse kärryillä, mitä on odotettavissa ja mitä olen menettänyt.

Clematis mont. Rubens

Clematis vit. Polish Spirit

  

Aika iloisia uutisia on taas puutarhasta löytynyt. Yläpihan syreenipenkkiin vuosi sitten istutetuista kahdesta kärhöstä ainakin toinen on herännyt. Kirjanpidostani ei käy selville, onko kyseessä Rubens vaiko Polish Spirit.
 
Muistelen, että toinen oli aika huonossa hapessa koko viime kesän, eikä toinenkaan kukkinut. Myös talon sisäänkäynnin puolelle viime kesänä istutettu tarhakellokärhö Arabella on pukannut 20 senttisen varren, jonka meinasin nyhtää rikkaruohona pois. Muutama päivä aiemmin puutarhaportin kupeesta löytämäni kärhö saattaa olla tarha-alppikärhö Willy. 

Clematis intergifolia Arabella

Clematis atrogene Willy

Tilasin nettikaupasta vuosi sitten keväällä useita kärhöjä, joista osa oli jo saapuessa erittäin surkeassa kunnossa. Osassa tilaamistani kärhöistä ei ollut mitään elämää ja niistä sain hyvityksen. Hyväkuntoiset luonnollisesti istutin ja osan niistäkin, jotka näyttivät olevan vähän siinä ja siinä. En muista, kumpaan sarjaan kruunukärhö Maidwell Hall kuului, mutta nyt se ei osoita minkäänlaisia elonmerkkejä. Ei myöskään mantsuriankärhö.

Clematis macropetala Maidwell Hall

Clematis mandsurica

Olen viime päivinä istuttanut hissuksiin kasvarissa tai sen kupeessa multaan pääsyä odottavia perennoja. Laitoin joku viikko sitten syksyllä maasta kaivetut ja kellarissa talvehtineet kruunuvuokon mukulat pariin ruukkuun. Päätin siirtää itäneet taimet kukkapenkkiin kuolleiden syysvuokkojen tilalle. Nostaessani syysvuokon multapaakkuja maasta, kahdessa kolmesta olikin tuoreita versoja. Versot eivät olleet vielä nousseet maan pinnalle, joten huomasin ne vasta kasvipaakut nostettuani. Istutin versovat syysvuokot kiireesti takaisin maahan ja sen kolmannen, jossa ei näkynyt versoja, laitoin varmuuden vuoksi ruukkuun. Josko sekin vielä heräisi henkiin.

Arovuokko Anemone sylvestri

Viime viikolla luin artikkelin, jossa kehotettiin puutarhureita maltillisuuteen ja odottamaan juhannukseen saakka, ennen kuin ryhtyvät kaivamaan elottomalta näyttäviä kasveja ylös. Ohjeen hyödyllisyyden olen nyt itsekin huomannut, sillä olen jo moneen kertaan miltei hautajaisia alkanut menetetyille kasveille järjestämään. Onneksi peijaiset ovat jääneet pihakahvittelun tasolle, koska kasvit ovat heränneet kuolleista - tai pikemminkin talviuniltaan ihan mukiinmenevästi. Hitaasti ehkä, mutta heränneet kuitenkin.

Virpiangervo - Spiraea chamaedryfolia

Huomenna alkaa siis kesäkuu ja allakankin mukaan kesä. Kesästä tässä on jo pitkään tullut puhuttua, seuraavat kolme kuukautta voikin niin tehdä ihan täydestä sydämestä. Ja vaikka säiden on ennustettu viilenevän, otetaan sekin positiivisella mielellä. Jaksaapahan taas tehdä puutarhassa raskaampia hommia, sillä tällaisilla helteillä puutarhurikin mieluummin istahtaa nautiskelemaan paisteesta ja lämmöstä.

Iloisia kesäpäiviä ihan kaikille!

Kasvipiehtarointia

Laukat pullistelevat

Olen vaihteeksi harrastanut kasvipiehtarointia. Mitäkö se on? Kasvipiehtarointi on sitä, kun saa päähänsä haluta jotain tiettyä kasvia ja sitä pitää ryhtyä metsästämään netin syövereistä ja vieläpä juuri sillä sekunnilla, kun ensimmäinen ideanpoikanen on aivoissa ohi vilahtanut. 

Ihan ensimmäiseksi täytyy tutkia halutun kasvin saatavuus eri puutarhamyymälöistä. Alkuun sitä rajaa ostopaikat sopivan ajomatkanpäähän, mutta etsinnän jatkuessa sitä on lopulta valmis vaikka tilaamaan ulkomailta, kunhan metsästämänsä kasvin saa.

Alppikärhö kukkii tänä vuonna runsaasti

Homma on kohtalaisen yksinkertaista siihen saakka, kun vaihtoehtoja on tasan yksi. Sitä joko löytyy tai ei löydy. Jos löytyy, tarvitsee vain katsoa itselleen sopiva ostopaikka ja kenties vähän myös vertailla hintoja.

Metsästysprojekti muodostuu huomattavasti monimutkaisemmaksi heti, kun etsittäviä kasveja on useampia ja niilläkin eri vaihtoehtoja. Yhdestä liikkeestä saattaa löytyä yksi ja toisesta toinen. Useimmiten nämä myymälät sijaitsevat kaukana toisistaan, joten pitää pohtia, jaksaako ja ehtiikö tai onko ylipäätään mitään järkeä ajella ympäriinsä jahtamaassa jotain tiettyä kasvia.

Aronian nuput aukeavat pian

Mitä enemmän klikkailee puutarhaliikkeiden kotisivuja, sen kaoottisemmaksi olo muuttuu. Jokaisella taimia myyvällä yrityksellä on ihan omanlaisensa tapa esitellä tuotteitaan. Jotain yhdenmukaisuutta niistä sentään löytyy ja onneksi kasvien latinankielisen nimiasun mukaan voi jotain esihakua suorittaa. Harmillisinta lienee, että todella kattavan ja monipuolisen valikoiman omaavia taimimyymälöitä on yllättävän vähän. Siis sellaisia, josta saisi kerralla suurimman osan listatuista tuotteista. Sen yhden ainokaisenkaan löytyminen ei ole varmaa, ellei myymälään soita ja varmista kasvin saatavuutta. Niitä saattaa myymälän nettisivujen mukaan olla, mutta kauppaan päästyäsi ovatkin loppu.

Pikkutalvio kukkii huonosta alustaan huolimatta

Tulin jo epätoivoiseksi metsästäessäni yhtä ruusua ja kahta kärhöä. Ei mitään erikoisuuksia, kunhan vain sain päähäni, että sellaiset minun puutarhaani pitäisi saada. Yhdessäkään myymälässä ei kotisivujen mukaan ollut kaikkia. Yhdestä myymälästä löytyisi kaksi kolmesta, mutta siellä hinta on melkoisen paljon korkeampi näiden kahdenkin kohdalla.

Kuunliljat kasvattavat lehtiään

Aikaa netissä seikkailuun meni hurjan paljon. Etenkin, kun en lopulta saanut asiaan minkäänlaista järkevää lopputulosta. Tiedän, että suunnittelemani kasvit tulevat puutarhaani ajallaan, tavalla tai toisella. Jos siis ovat tullakseen. Jotenkin vain lähti taas idea lentämään siinä vauhdissa, että toteutuksen olisi pitänyt tapahtua heti eikä viidestoista päivä. 

Pioni terhakkaana

Metsästysturneen jäljiltä olo on kuin isommankin puutarhaprojektin loppuun saattamisen päätteeksi. Sillä erotuksella, ettei mitään onnistumisen tunteita ole nyt päällimmäisenä. Pikemminkin turhautumista siitä, että hyvää puutarha-aikaa tuli käytettyä täysin turhanpäiväiseen ja tuloksettomaan haahuiluun. Tämä ei ole mitään ennenkuulumatonta minun touhuissani. Turhautuminen onneksi haihtuu ja seuraavana päivänä olen taas entiselläni. Usein tällaisten hyödyttömien etsintäsessioiden jälkeen ideat jalostuvat ja toteutus tulee olemaan alkuperäistä parempi. Sen kun muistaisi aina, kun joku idea lähtee päässäni lentoon.

Unikonnuppu valmiina avautumaan

Mahtaisiko joku ahkera tietotekniikkanörtti kehittää taimillekin sellaisen "seuraa-hinta" -ohjelman, johon kasvin nimen syöttämällä näkisi heti koosteen mahdollisista ostopaikoista ja kattavan hintavertailun. Tai edes suuntaa antavan. Samaan tyyliin, millaisiin esimerkiksi kodinkoneita hankkiessani olen netissä törmännyt. 

On se onni, ettei meidän taloudessa asu enää lapsia. Kuolisivat nälkään ja äidinkaipuuseen, kun ruoanlaiton ja hellyyden jakamisen sijasta äiti istuu tietokoneen ääressä metsästämässä paria puskaa niin intohimoisesti, että kaikki muu elämä ympäriltä unohtuu täysin.

Tällaista nyt. Kohta taas uudet kujeet.
 

Marketanpuiston bloggaajatapaaminen

Sain tilaisuuden osallistua Marketanpuiston bloggaajatapahtumaan, jonka järjestäjinä toimivat Kotipuutarha-lehti, Kekkilä, Tahvoset, Rudus ja Tikkurila. Teemana oli "Kotipuutarhuri ja vesi".  

Samanaikaisesti Marketanpuistossa oli perinteiset kevätmarkkinat.

Paikalle oli kokoontunut mittava joukko puutarha- ja sisustusbloggaajia, joista monet ovatkin jo tulleet tutuiksi. Iloinen puheensorina alkoi oitis, kun ensimmäiset tutut kasvot ilmaantuivat näkyviin ja se taukosi vain ohjelmassa olevien esitysten ajaksi. Meidät toivotti tervetulleiksi Kotipuutarha-lehden päätoimittaja Maija Stenman.

Mielenkiintoisin osuus minusta taisi tällä kertaa olla Ruduksen Jaani Turusen esitys "Sadevesien ohjailu pihassa ja uudet läpäisevät kivet". Ilmastomuutoksen vuoksi myös meillä joko sateita ei tule laisinkaan tai sitten ne tulevat rankkasateina, jotka saattavat aiheuttaa mittavia tuhoja. Aika pienillä toimenpiteillä pientaloasukaskin voi vaikuttaa siihen, mihin sadevedet ohjautuvat.

Samaa aihetta sivusi Maija Stenman kertomalla oman talonsa sadevesijärjestelmien uusimisen yhteydessä rakennetusta vedentalteenottoratkaisusta. Sadevesihän on erinomaista kasteluvettä puutarhan kasveille ja kaiken lisäksi täysin ilmaista.

Myös Kekkilän Mari Kaartokallion "Oikea multa eri tarkoituksiin" sisälsi paljon hyvää tietoa, mutta suurin osa siitä jäi kuulematta, sillä istuin kauempana ja esitystä haittasi melkoisesti Kehä III:lta kuuluva liikenteen melu sekä rakennuksen räystäällä nälkäänsä huutavien naakkalapsosten äänet. Samoin Puutarha Tahvosten Karoliina Arolan uutuuskasvien esittely jäi enemmänkin kuvien katseluksi. Onneksi saimme kotiintuomisiksi esitteitä. 

  Minua on vähitellen alkanut kiinnostamaan muidenkin kuin vihreälehtisten kasvien istuttaminen puutarhaani. Englantilaisten puutarhojen innoittamana olen katsellut japaninvaahteroita, mutta ne ovat meillä arkoja ja niiden kasvuvauhti hidasta. Niinpä Tahvosten uutuus Amber jubilee (physocarpus opulifolius 'Jefam') -heisiangervo herätti oitis mielenkiintoni.

Tämä heisiangervolajike vaihtaa väriä alkukesän keltaoranssista täysikasvuisten lehtien vihreänkeltaisista punertavaan. Syysväri on purppuranpunainen. Kasvin koko on 150-200 cm ja se menestyy auringosta puolivarjoon. Kasvuvyöhyke: I-VI.

Kuva: Puutarha Tahvosten kotisivuilta.

 
Kiinnostava tuote on myös muottiharkko, josta on helppo ja kevytkin latoa erilaisia rakennelmia. Näistä voi tehdä vaikka viljelylaatikon kasvimaalle tai yrttiviljelmän pienen pihan seinustalle. Tekemiseen ei tarvita työkaluja, eikä insinööritaitoja. Homma sujuu siis tällaiselta tumpeloltakin ihan ilman isoja hauisvoimia. Harmaan pinnan voi halutessaan käsitellä sopivan väriseksi. Tai sitten antaa ajan ja sammaleen patinoida.

Toki tarjolla oli pientä purtavaakin ja se vähän helpotti kiljuvaa nälkää, sillä lähdin kotoa jonkin verran aiemmin ehtiäkseni kiertää Marketanpuistoa ennen tapahtuman alkua. Useissa kojuissa oli tarjolla monenlaisia kasvihoukutuksia, mutta kerrankin pystyin pitämään pääni kylmänä, enkä ostanut mitään. Istutusta odottavia taimia on kertynyt pihalle siinä määrin, että ne on ensin saatava maahan. Ja pää on jo niin täynnä ideoita, ettei sitä juuri enempää kannata tässä vaiheessa sekoittaa.

Marketanpuisto on mukava puutarhakohde ja siellä kannattaa vierailla mahdollisuuksien mukaan vaikka useamman kerran kesässä. Minulle paikka on tuttu jo vuosien takaa, sillä lasten ollessa pieniä tapasimme käydä siellä silloin sijainneessa kotieläinpuistossa.

Marketanpuisto (Margretebergs park) on Espoon Järvenperässä sijaitseva piha- ja puistorakentamisen kaupallinen näyttelypuisto. Alue on seitsemän hehtaarin suuruinen. Vieressä on Överbyksi kutsuttu ruotsinkielinen puutarhaoppilaitos, jossa on opetusta sekä ammattikoulu- (Axxell) että ammattikorkeakoulutasolla (Yrkeshögskolan Novia).
Puistossa on mukana yli 110 näytteilleasettajaa: yrityksiä, yhteisöjä ja kaupunkeja. Esillä on kaikenlaisia viheralueiden rakentamiseen liittyviä asioita, esimerkiksi leikkivälineitä, kivirakenteita, kasveja, kasvihuoneita ja valaisimia.

Näyttelypuisto perustettiin vuonna 1997. Sitä hallinnoi vuonna 2001 perustettu yhdistys Marketanpuiston ystävät ry. Puisto on perustettu Margretebergin kartanon entisille maille, jossa on sijainnut myös Margretebergin kotieläinpuisto. Lähde: Wikipedia

Mätäsleimu - Phlox douglasii 'Crackerjack'

Eilisessä tilaisuudessa kuulin, että Marketanpuistolle on juuri avattu uudet kotisivut. Sieltä löytyy paljon tärkeää tietoa paikasta. Uusia kotisivuja selaillessani huomasin, että loppukesästä eli 27.8. on jälleen markkinapäivä puistossa. Ehkä silloin voisi käydä ostoksilla täydentämässä pihan kasvistoa. 

Blogitapaaminen oli tosi mukava sekä runsaan tietopuolisen annin että monien jo tutuksi tulleiden ihmisten tapaamisen vuoksi. Jälleen kerran vain aika loppui täysin kesken. Ei ehtinyt vaihtaa kuulumisia läheskään kaikkien tuttujen kanssa, eikä tutustua lukuisiin uusiin ihmisiin. Ehkä sitten ensi kerralla.

Lakka - Rubus chamaemorus

 

Tilaisuuden päätteeksi jokainen osanottaja sai Puutarha Tahvosten lakan kotiinviemisiksi. Nyt vain suo-olosuhteita uudelle asukille rakentamaan. Siinäpä taas uusi haaste kukistettavaksi.

Koristeomena - Malus purpurea  'Ramona'

Lämmin kiitos kivasta tilaisuudesta niin järjestäjille kuin osanottajille. Oli mukavaa!

Vihdoin virkistävää vettä

Koristeomena - Malus purpurea Royalty

Vihdoin alkoi ennustettu ja odotettukin sade. Toivon sateen putsaavan ylimääräiset siitepölyt ja kastelevan puutarhan asukkeja tasapuolisesti ja kattavasti. Talon ikkunalaudat, hiljan öljytty patio ja ylipäätään kaikki pinnat ovat vihreänharmaan pölyn peitossa. Kissakin pölisee sisälle tullessaan ja sen karvasta saa nyhtämällä irroitella lukuisia siemeniä ja ties mitä roskia.

Aurinko ja lämpö on pitänyt puutarhurit kiireisinä. Joskin raskaita hommia olen mahdollisuuksien mukaan siirtänyt vileämpiin päiviin. Samoin uusien kasvien istutukset olen sovinnolla jättänyt odottamaan, kunnes maa on vähän kosteampi. Ei tarvitse niin paljon kastella. Lisäksi perennapenkeissä on yhä arvuuttelun ja odottamisen paikkoja eli nouseeko sieltä vai eikö nouse. Aika hyvin alkaa jo olla selvillä, mitkä ovat menneitä.

Metsäruusu - Rosa majalis

Joissakin ruusupensaissa on jo nuput. Metsäruusu kuuluu meillä ensimmäisten kukkijoiden joukkoon. Viime vuonna metsäruusu kukki todella runsaasti, joten katsotaan, millainen tilanne nyt tulee olemaan. Metsäruusussa ei pahemmin näkynyt kirvoja, mutta pajustako tuo valkoinen ja runsaana ilmojen halki kaikkialle lentelevä nöyhtä lienee?

Tornionlaaksonruusu - Rosa majalis Tornedal

Tornionlaaksonruusussa on muutamia nuppuja, joiden löytyminen kirva-armeijan alta oli lähinnä onnenkauppaa. 

Suviruusu - Rosa pimpinellifolia Poppius

Suviruusu näyttää ihan omituiselta. Aivan kuin kirvat olisivat jo jäystäneet sen lehdet suihinsa. Pensaan alaosassa on muutama oksa, jossa lehdet näyttävät normaaleilta, mutta ylempien oksien lehdet ovat kaikki kuvan mukaisia. 

Saman näköinen on talon seinustalla kasvava Pohjantähti. Siitä jouduin leikkaamaan melkoisen määrän vanhoja oksia pois, sillä niissä ei ollut minkäänlaista elämää. Leikkasin ensin vähän ja katsoin, miltä näyttää. Jos oksa oli kuiva ja eloton, jatkoin eteenpäin. Yksi isompi oksanhaara täytyy vielä katkaista, kunhan kerkeän hakemaan kellarista tuhdimmat oksasakset.

Valamonruusu - Rosa francofurtana Splendens

Valamonruusu ei ole talvesta ollut moksiskaan. Se senkun kasvaa ja rehottaa. Kirvoja siinäkin on valtavasti - ja kuvattaessa tuota pajunöyhtää, jonka toivottavasti sade siivoaa pois. 

Teresanruusu - Rosa rugosa Therese Bugnet

Teresanruusussa on runsaasti nuppuja, enkä ainakaan eilen löytänyt siitä kirvan kirvaa. Harmikseni huomasin vasta nyt, että tämän pensaan uudemmista oksista olisi pitänyt ennen kasvua napsaista 1/3 pois. Kovin vanhoja oksia siinä ei olekaan, sillä istutin pensaan vasta viime keväänä.

Rosa pimpinellifolia Tove Jansson

Tove Janssonkin on herännyt uuteen kesään pirteänä ja elinvoimaisena. Samoin muut pikkupuutarhan viime kesän uudet ruusut eli Norjanruusu - Rosa Hurdal, Rosa Duchesse de Montebello ja Viljaminkeltaruusu - Rosa harisonii William's Double. 

Alapihan kaivoruusupenkistä laitoin keväällä kaikki Hansaruusut mataliksi. Niistä oli kasvanut pitkiä hujoppeja, joiden varret olivat miltei paljaita ja lehtiä lähinnä muutamina hassuina tupsuina latvuksissa. Kukkiakaan ei kovin montaa enää tullut. Sieltä ne mönkivät maa- tai niittyhumalan kupeesta hyvin elinvoimaisina. 

Samassa ryhmässä kasvaa myös punalehtiruusu, juhannusruusu ja viime kevään uutena istutuksena pieni omenaruusu. Juhannusruusu on vähän huonokuntoinen, mutta koska se ei ole kuitenkaan kuollut, jään seuraamaan tilannetta.

Ruusupenkin asukkaista Ilo ja Kirjoapteekkarinruusu lienevät menetettyjä. Tänään kävin kotimatkalla puutarhaliikkeessä, enkä voinut Iloa ohittaa. Mundit oli jo myyty loppuun, joten sen hankin jostain muualta. Lumo, Sointu ja Sävel osoittavat elonmerkkejä, joten seuraan, jaksavatko lähteä kasvuun. Neilikkaruusu pukkaa uutta lehteä innokkaana. Toisaalla asuvista Ritausma on hengissä, mutta huonon näköinen, samoin Sammalruusu.

Viiniköynnös Zilga

Viiniköynnös Zilgan siirsin viime keväänä avomaalle, sillä eihän se mitenkään olisi mahtunut meidän lilliputtikasvarissa asumaan. En suojannut sitä mitenkään talveksi ja näyttikin, että kuoli pois. Vaan niin sieltä pukkaa uutta lehteä. Vaikka ei ikinä marjan marjaa meidän puutarhassamme tekisi, on aina iloa tervehtiä tällaisia sinnikkäitä selviytyjiä.

Kalliokielo - Polygonatum odoratum

Viime kesänä Pinsiön taimistolta ostamani tarhakalliokielonkin luulin menettäneeni. Ihminen on kyllä tosi sokea, sillä monen monta kertaa kuljin sen ohi huomaamatta jo pitkäksi venähtänyttä kasvia. Lähdin sitä tarkoituksella etsimään ja siellä se metsäpuutarhassa kasvaa jo kahden varren voimalla ja nuppujakin näkyy olevan.

Rönsytiarella - Tiarella cordifolia

Kaiken kaikkiaan talvimenetykset ovat olleet osaltani aika vähäisiä. Ruusupensaat toki harmittavat enemmän, kuin yksittäiset perennat, koska pensaiden kasvattaminen vie enemmän aikaa. Hiljakseen maasta nousee kasveja, jotka on jo mielessään kuolleiksi julistanut. Löytymättä jää myös sellaisia, joita ei heti ole osannut kaivata. Näihin lukeutuu mm. punahatut, joista ei näy jälkeäkään. Ja ne kun olen ihan itse siemenestä kasvattanut. 

Hopeatäpläpeippi - Lamium maculatum

Kärhöistäkin on edellisen syynäyksen jälkeen ilmoille nousseet ainakin pikkupuutarhan kriikunassa kiipeilevä Multi Blue ja niinikään pikkupuutarhassa kasvava Ville de Lyon. Alapihalle johtavien portaiden yläpäässä nousee myös kärhö, jonka jo viime kesänä yllättäen löysin kiipeilemästä aroniapensaissa. Ei kukkinut, eikä minulla ole hajuakaan sen nimestä. Muistan sen muutama kesä sitten istuttaneeni, mutta kirjaaminen on sen kärhön osalta jäänyt tekemättä.

Kesäkukkia olen ostanut aika maltillisesti. Talon tienpuoleisiin laatikoihin hain vasta toissapäivänä ahkeraliisat, joiden olen todennut parhaiten viihtyvän talon varjoisalla puolella. Ahkeraliisa on vesivartisena varsin herkkä paleltumaan, mutta yöt ovat olleet melko lämpimiä ja toivotaan niin olevan jatkossakin.

Lämpimien säiden aikaan elämä on siirtynyt tyystin pihamaalle. Sisällä on käyty lähinnä nukkumassa ja kääntymässä. Kummasti sitä roskaa ja pölyä silti nurkkiin kertyy, joten viikonloppuna on ihan pakko siivota sisällä, paistoi sitten ulkona tai ei. 

Viikonlopuksi on jälleen ennustettu ihan hyvää säätä. Jatketaan siis puutarhaelämästä nautiskelua. Josko pahimmat siitepölytkin sateiden vuoksi olisivat jo laantuneet.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

PS. Ukkokulta marmattaa ruusunpiikeistä käsissään hakettaessaan oksia. Onko teillä hyviä hanskavinkkejä ruusuhommiin. Kunnon ruusuhanskat olisivat meillä tarpeen. 
 

Tulppaanit helteessä

Tulipa Apricot Parrot

Aurinkoiset päivät tekevät tulpuista nopeasti entisiä, joten olen kiertänyt niitä ahkerasti kuvaamassa. Aamulla ja illalla tulppaanit ovat minusta kauneimmillaan. Päivän paahteessa ne ovat enemmän tai vähemmän väsähtäneen näköisiä.

Tulipa Apricot Parrot

Niin kovin erilaisia riippuen ajankohdasta ja valon suunnasta.
 

Tulipa Sweet Desire

Viime kevään jäljiltä olen erityisen ihastunut tulppaaneihin, joissa on vihreä raita. Tosin kukan avautuessa ei raidasta ole tietoakaan, kuten Sweet Derisen kohdalla alakuva näyttää.

Tulipa Sweet Desire

Tulipa Parrot King

Myös papukaijatulppaanit ovat mieleeni. Niidenkin taika näyttäytyy parhaiten terälehtien ollessa suljettuina.
 

Tulipa Parrot King

Tulipa Silver Parrot

Silver Parrotiin ihastuin viime keväänä niin paljon, että se pääsi yläbanneriini. Istutin sitä syksyllä ruusupenkkiin, joka on hyvin aurinkoinen pitkin päivää. 
 

Tulipa Silver Parrot

Tulipa Abigaile

Abigailen kukinta on osoittautunut pitkäksi. Istutin sitä ruusupenkkiin useiden muiden tulppaanien pariin ja Abigaile avautui niistä ensimmäisenä. Se kukkii edelleen, vaikka paljon sen jälkeen aloittanut Carnival de Nice jo lopettelee.

Tulipa Abigaile

Tulipa Carnival de Nice

Carnival de Nicesta tulee todellakin mieleen karnevaalit. Aikamoista lennokkuutta ja iloittelua heti aamusta lähtien.

Tulipa Carnival de Nice

Tulipa Late Abigaile

Tällä tulppaanilla on hyvin hienostunut nuppu. Siinä hän on niin supussa, kuin ei koskaan aikoisi terälehtiään avata.
 

Nimi hukassa

  
Huolellisesta kirjanpidosta huolimatta olen onnistunut hukkaamaan tämän tulpun nimen. Ei varmaan kovasti haittaa, sillä hänellä näyttää olevan ihan mukavaa kaverinsa kanssa kuiskutellessa.

Tulipa Sun Lover, taustalla Parrot King

Sun Lover on myös kukkinut pitkään, vaikka se saa osakseen voimakasta aurinkoa koko päivän. Alakuvassa Sun Lover alkaa jo väsähtää, mutta hyvin se onkin jaksanut aurinkoa rakastaa.

Tulipa Sun Lover

Tulipa Super Parrot

Super Parrot on itse asiassa aika vaatimaton, eikä kaikissa kukissa ole laisinkaan vihreää väriraitaa. Ehkä tämä valkoinen tulppu olisi pitänyt sijoittaa jonnekin, missä sillä olisi mahdollisuus loistaa itsekseen. Nyt se joutuu kilpailemaan huomiosta värikkäämpien lajitovereiden kanssa.
 

Tulipa Super Parrot

Tulipa Triumf

Triumfia sain pari pussillista ystävältä. Sen nuppu on hauskan muotoinen ja kukan väri punaistakin punaisempi. Terälehdillä on auringonpaisteessa upea kiilto.

Tulipa Triumf

Tulipa Texas Flame

Texas Flamen väritys on aika villi. Näiden suhteen voisi hyvinkin kuvitella jonkun ruiskuttaneen väriä kukkasipuliin ja väri onkin sitten levinnyt omia teitään.
 

Tulipa Texas Flame

Tulipa x

Tämän piti olla Estelle Rijnveld, mutta näyttää kyllä erehdyttävästi Sweet Desireltä, jota kasvaa saman penkin toisessa päässä. Ilmankos olen sekoillut kuvien kanssa ja ihmetellyt, miten saan kahdesta paikasta saman tuloksen. Nyt googletin Estellen, eikä se todellakaan ole pinkki, vaan punavalkoinen (ei kuitenkaan tuo alla näkyvä, joka taasen on Carnival de Nice). Nyt minulla on siis kahdessa paikassa Sweet Desireetä. Ei haittaa sekään.

Tulipa Groenland

  
Pikkupuutarhan kivipenkissä kasvaa Groenland. Siinä on kyllä herkän kauniit värit.

Tulipa Little Beauty

Alapihan ovaalipenkissä aloittavat Little Beautyt. Ne on istutettu 2014 syksyllä, mutta kiitettävästi näyttävät tänäkin keväänä kukkivan.
 

Tulipa Pimpernell

Pimpernellissä parasta näyttää olevan nuppu. Pitkä ja suippo.
 

Tulipa Tarda

Pikkupuutarhan kivipenkissä Texas Flamen kaverina kasvaa matala kasvitieteellinen tulppaani Tarda.
 

Tulipa Upstar

Yläpihan puutarhaportin kupeessa avautuivat vihdoin Upstar-tulppaanit. Nämä ovat vähän matalampia. Kuin pieniä prinsessoja.
 

Tulipa Diandra

Diandra on Upstaria voimakkaamman pinkki ja vähän korkeampikin. Siinä on myös enemmän kerroksellisuutta.
 

Tulipa Zurel

  
Kiemurapenkissä kasvaa yksi ainokainen Zurel. Viime vuonna niitä nousi kaksi, mutta yhtään en ihmettele näiden katoa, sillä kiemurapenkissä mylläsin loppukesästä ihan kunnolla. Hyvä, että edes tämä yksi sipuli säilyi kukkimaan.
 

Tulipa Spring Green

Spring Green kukkimiset alkavat olla ohitse tältä vuodelta. Ei siis puhettakaan tulppaanien ihailusta juhannusviikolla, kuten viime keväänä. Onneksi näiden kauneutta voi katsella kuvista monen monta kertaa niin halutessaan.

Tulipa Toronto

Torontotkin ovat jo kukintansa lopettaneet pikkupuutarhan kivipenkissä, mutta laitoin kuvan niistä tähän samaan postaukseen, jotta itselleni jää jokin kokonaiskuva tämän kevään tulppaaneista.

Tulipa Blue Wow

Samoin Blue Wow alkaa vähitellen lopettamaan. Sen kukinta on kestänyt pitkään, mikä toisaalta saattaa johtua sen hieman varjoisemmasta istutuspaikasta. Edessä kasvava keltainen tulppaani on ikivanha ja nousee uskollisesti vuosi toisensa perään. Missä lienevät sen kasvinkumppanit, sitä en tiedä. Varmaankin tulppaaniavaruudessa.

Tulipa Persian Pearl

Ja vielä viimeiset kuvat Persian Pearlista. Tämä on ollut yksi kevään yllättäjistä. Aivan ihana pienikokoinen tähtitulppaani, joka on jaksanut kukkia ja ilahduttaa upealla väriloistollaan. Näitä on ehdottomasti laitettava syksyllä lisää.

Väkisinkin on vähän haikea olo katsella tulppaanien terälehtien putoilemista. Uhkaavasti loppuaan lähenevä toukokuu on ollut ihmeellisen aurinkoinen ja lämmin. Helteitä hipovat mittarilukemat ovat saaneet luonnon roihahtamaan kasvuun ja kukintaan. Hetkittäin sitä ajattelee, että sehän oli tässä, mutta ei suinkaan. Kokonainen kesä on edelleen edessä ja lukuisat uudet kukkijat odottavat vuoroaan. Jatketaan ihmettelemistä ja ihailemista!