Näytetään tekstit, joissa on tunniste tarhakalliokielo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tarhakalliokielo. Näytä kaikki tekstit

lauantai 22. toukokuuta 2021

Silmäniloa ja mielen lepoa

Tulipa Zurel

 
Toukokuun alussa toivoin sadetta ja toiveeni on toteutunut. Jopa siinä määrin, että vaihteeksi voisi olla pidempi jakso poutaa. Mieltä polttelee päästä ulos kaivelemaan ja jatkamaan kevättöitä. Etenkin lapiohommat ovat kaatosateessa tylsääkin tylsempiä. Jotain olen sentään saanut aikaan. Illan päätteeksi olen tehnyt kuvauskierroksia, jos vain sää on sen sallinut.


Rodgersia podophylla - Liuskavaleangervo

 

Kevät on kaikkinensa ihmeellistä aikaa. Täynnä odotettuja ja odottamattomia yllätyksiä. Kärhöjen heräämistä tulee vahdittua ja sormella multaa niiden ympärillä hellästi pöyhittyä. Moni muu kasvi onnistuu yllättämään sen enempää pöyhimättä. Päivä toisensa jälkeen tiirailin rhodojen ympäristöä punakolmilehden ilmestymistä odotellen. Yhtenä päivänä ihan säikähdin huomatessani rhodon takaa kurkkivan liuskavaleangervon. Vanha tuttu, jota en koskaan muista kaivata, mutta jonka pärjäämistä tervehdin aina ilolla.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen


Sinikämmenen ostin 2016 Vakka-Taimesta ja istutin sen silloiseen Metsäpuutarhaan, talon päätyyn, rhodojen viereen. Varjon tai puolivarjon kasvi, mutta mielestäni turhan näkymätön paikka. En edes tiedä, onko se aiemmin kukkinut. Ainakaan en ole onnistunut sitä kukkivana näkemään. Seuraavana vuotena ostin kevätmessuilta toisen sinikämmenen, jonka istutin samaiseen Metsäpuutarhaan, mutta lähemmäs käytävää, jotta sen näkisi paremmin.

Liuskavaleangervon heräämistä ihmetellessäni huomasin 2016 istutetussa sinikämmenessä kukan. Tyhmää kenties, mutta siltä seisomalta hain lapion ja siirsin kasvin Pikkupuutarhaan. Jos olisin jäänyt odottamaan kukinnan päättymistä, olisin taas unohtanut pitkään suunnitellun siirron. Onneksi on satanut ja istutuskastelukin hoitunut näppärästi.

Polygonatum x hybridum - Tarhakalliokielo


Kieloja meillä kasvaa riesaksi asti. Jos ette halua kielon ottavan valtaa, älkää istuttako niitä ollenkaan. Meille ne ovat vyöryneet entisestä kunnan metsiköstä. Ehkä ne vuosia sitten arvasivat, että elo kunnan puolella tulee päättymään ja siksi siirtyivät joukolla meille. Kielo on nätti näin keväällä ja kukkiessaan suorastaan runollisen kaunis. Kukkana kielo menee varmasti monella suoraan muistoihin ja tunteisiin.

Tarhakalliokielon ostin Pinsiön taimistolta 2015. Olin nähnyt sitä muiden puutarhoissa ja tietenkin halusin itselleni. Ilmeisesti se ei ole yhtä innokas leviämään kuin sukulaisensa. Tähän saakka samasta paikasta, rhodon vierestä on noussut 3-4 vartta. Nyt tarhakalliokielo on ensimmäisen kerran laajentanut reviiriään ja laskin ainakin viisi versoa keikkumassa rhodon takana ja vasemmalla puolella. Ainakin sen kuvaaminen on jatkossa helpompaa, kun ei tarvitse lymyillä rhodon oksien lomassa.

Dodecatheon meadia - Vuorijumaltenkukka


Vasenrinteestä kotiloita metsästäessäni koin varsinaisen yllätysten yllätyksen. Viime kesänä  kadonneeksi luulemani vuorijumaltenkukka kurkistelee siellä scillojen ja krookusten lakastuvien lehtien lomasta. Ostin tämän yksilön Türin kukkamarkkinoilta 2016 ja istutin sen Päivänliljapenkkiin. Seuraavana kesänä vuorijumaltenkukka meinasi jäädä lumikärhön jalkoihin, joten siirsin sen Vasenrinteeseen. Siellä se kukki sen kesän, mutta sitten en sitä enää nähnytkään. 

Vuosi sitten ostin uuden jumaltenkukan istuttaen sen Hortensiapenkkiin. Toistaiseksi siitä ei ole näkynyt vilaustakaan. Sellaista kasvitasa-arvoa ei liene olemassakaan, että puutarha sietäisi vain yhtä kappaletta kutakin kukkaa kerrallaan. Toivon siis, että viime kesän vuorijumaltenkukka herää ja kukkii kilpaa tämän kaimansa kanssa. Jos heillä on taasen jonkinlainen vuorokukintasysteemi, sopii minulle sekin. Pitää vain olla varovainen, ettei mene turhaan kaivelemaan niiden istutuspaikkoja.

Pikkupuutarhan turveharkkoreunuksia


Kun joku idea jysähtää päähäni, ei se sieltä kovin helpolle pois lähde. Joskus tällaisesta on hyötyäkin. Viime syyskesästä innostuin poistamaan kiemuraiset muovireunat ja rajaamaan Pikkupuutarhan käytävät turveharkoilla. Näkymät ovat näin ensimmäisenä keväänä osittain vielä keskeneräiset ja paljaatkin, mutta edelleen olen kovin tyytyväinen urakan lopputulokseen. Jäljelle jäi kaksi harkkoa ja takaraivoon muhimaan ajatus niiden käyttökohteesta.

Vasemmalla Hortensiapenkki, oikealla Ruusukolmio


Torstaina pilvet eivät väistyneet taivaalta, mutta eipä satanut vettäkään. Oli aika ryhtyä toteuttamaan turveharkkojen tuoreinta käyttökohdetta. Niillä kahdella Pikkupuutarhan projektista jääneellä harkolla ei pitkälle pötkitty, joten olin hakenut kaupasta kaksi uutta säkkiä. Kaupassa oli vain kolme säkkiä, joista yksikin painoi ihan tajuttomasti. Ei vain voimat riittäneet sen kolmannen rahtaamiseen autoon. Säkkeihin oli päässyt kosteutta, joka lisäksi painoa melkoisesti. 

Alapihan Kriikunapolulle on kolme sisäänkäyntiä. Kokemuksesta tiedän, että ihminen oikaisee aina sieltä, mistä nopeimmin pääsee. Niinpä tein polusta heti aikanaan läpikuljettavan. Aloitin reunustamisen Hortensiapenkin ja Ruusukolmion välistä. Laskin harkkojen riittävän reunustamaan em. alueet. Nurmikon puolelle en harkkoja laita.

Vasemmalla Ruusukolmio, oikealla kriikunan alusta, taustalla naapurin autokatos.
 

Ensin kiemuramuovinauha pois. Sitten kaivoin ämpäritolkulla pienikokoisia kiviä, joiden tarkoitus oli tukea muovinauhaa urassa. Jonkun verran jouduin vähentämään Hortensiapenkin päähän pesiytynyttä suikeroalpia ja sammalleimuakin. Ja kitkemään käytävältä lukemattomia lemmikintaimia. Ruusukolmiossa kasvavat suviruusu, Ritausma ja tornionlaaksonruusu. Viimeinen oli kasvattanut yhden hujopin niin lähelle reunaa, että katsoin parhaaksi kaivaa sen pois. Sain ruusuun sen verran mukavasti juuria, että istutin sen Pikkupuutarhaan. Jospa jatkaa siellä omaa elämäänsä.

Vasemmalla Majalispenkki, oikealla Hortensiapenkki, edessä oikealla Ruusukolmio ja päässä kriikunan alusta.


Harkot loppuivat kesken ja päiväkin alkoi olla illassa. Yksi harkko jäi ja sillä aloitin kriikunan alustan rajaamisen. Seuraavaksi on tarkoitus jatkaa projektia aluksi kriikunan alustan rajaamisella ja heti perään vasemmalla olevan Majalispenkin rajaamisella. Majalispenkkiin teen mutkan saadakseni kivetyn tasanteen linnunjuoma-telineelle, joka tässä kuvassa jää runkotuijan taakse, mutta näkyy paremmin edellisessä kuvassa.

Yhdessä säkissä on neljä turveharkkoa, joiden mitta on 19 cm x 19 cm x 39 cm. Halkaisen jokaisen harkon sahalla pitkittäin, jolloin sen leveydeksi tulee vajaa 20 cm. Se riittää mainiosti. Yhden säkin harkoista tulee valmista reunusta noin 3,2 m. Kaivan harkolle uran, jotta se pysyy paremmin pystyssä. Harkkojen alla on maanrakennuskangas, jonka laitoin jo Kriikunapolkua rakentaessani. 

Jouduin tekemään hiukan töitä löytääkseni lisää turveharkkoja. Useimpien niitä myyvien kauppojen varastotilanne oli pyöreä nolla. Yhdestä espoolaisesta rautakaupasta löytyi kuusi säkkiä, joista meille tuli kolme. Siitä jää taas muutama yli, mutta tuskin pitkään jäävät toimettomina pyörimään nekään.

Omatuntoa hiukan pistelee turpeen käyttö. Luontoarvoja pohdiskellessa joutuu jatkuvasti painimaan ja tekemään kompromisseja. Tällä kertaa koin turveharkon paremmaksi vaihtoehdoksi verrattuna muoviin. Ainakin harkot saavat puutarhassani pitkäaikaisen kodin. Ja ovat ehdottomasti paremman näköisiä.

Oikealla Kovikivi, jonka takana Syyspenkki, taaempana huputetut kasvilavat. Vasemmalla raparperit ja porakaivon kansi.

Kanttausten siistiminen ei ole pitkälle edennyt. Yhden illan pakersin Syyspenkin siistimisessä ja samalla myös kanttasin sen. Lapio jatkoi ihan huomaamatta ohi Kotikiven ja sen kuvaajan puolella olevien viiden tuijan. Kun vielä sain nurmikonkin leikattua, oli jälkeä kiva katsella. Kaukaa katsottuna muutkin istutusalueet näyttävät kohtuullisen siisteiltä. Lähelle mennessä huomaa, kuinka ovelasti ruoho hivuttautuu kohti kukkapenkkejä. Voikukista puhumattakaan.

Vasemmalla osa Kurgaanista, oikealla Kiemurapenkin pää, takaoikealla Päivänliljapenkki ja takavasemmalla Ruusukolmio.

Sateet ovat tehneet hyvää puutarhalle ja luonnolle. Kaikki rehevöityy silmissä. Maasta nousee jatkuvasti monenlaista ja sellaisella vauhdilla, että aamupäiväkin on jo illalla vankasti historiaa. Monen kasvin kohdalla talvi on selvästi ollut suosiollinen. Esimerkiksi koiranhampaat, kirjopikarililjat ja keisarinpikarililjat kukkivat runsaina. Marjapensaissa on hurja määrä kukkia ja raparperistakin saisi jo helposti lukuisat piiras- ja soppatarpeet.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

Ihmettelemistä ja arvuuttelemista riittää jokaiselle puutarhakierrokselle. Yläpihan Allaspenkissä kummastelin monena päivänä pientä ruttunaamaa. Kun sitten tapasin samanlaisen sykerön, joskin huomattavasti isompikokoisena, tajusin tuijottavani syysvuokkoa "silmästä silmään". Siinä kasvi, jonka menestymistä jaksan kiitellä. Berliinin Gärten der Weltissä näin 2016 oikean unelmien syysvuokkopöheikön. Samaan tuskin omassa pihassa koskaan pääsen, mutta ahmatti ei tarvitse ollakaan.


Kasvihuoneessakin voidaan hyvin ja rehevästi. Hiukan huolestuttaa seuraavien öiden lämpötilat. Kun päivälläkin ollaan päästy nippanappa +14 asteeseen, laskee alapihan lämmittämättömän kasvarin lämpötila liikaa. Toistaiseksi siellä on alimmillaan ollut +7, mutta ennusteen mukaan se voi painua jopa alle +5 asteen. En siis ole uskaltanut luopua tuplaharsoista ja edelleen olen valmiina vetämään sähköjohdon ja kiikuttamaan lämmittimen kasvariin.

Osa tomaateista kukkii jo reilusti. Niiden varret ovat vankkoja ja pituutta tulee kaiken aikaa lisää. Tukilankoja pitäisi kohta siirtää, mutta harsojen vuoksi en voi sitä vielä tehdä. 

Kurkku Sherpa

Kurkut aloittivat kukinnan jo kellarissa. Nyt Sherpassa on jo useita kurkkuja kasvamassa eli ensimmäisiä päästään syömään parhaimmillaan jo tämän kuun puolella. Viimeistään heti kesäkuun alussa. Kasvarissani on yksi Cordoba, yksi Sherpa ja kaksi Baby F1:stä. Kylvin kaikkia lajikkeita kaksi kutakin ja hyvin lähtivät kasvuun. Jostain syystä sekä Cordobasta että Sherpasta toinen kuoli.

Kasvarissa alkaa olla harsojen lisäksi muutenkin ahdasta, kun käytävällä on Pojalle kaksi tomaattia, kurkku ja paprikat. Vien ne jossain välissä hänen lasitetulle parvekkeelleen.

Kylvin muutama viikko sitten kasvariin ruusukaalia ja retiisiä. Kummatkin itivät hyvin ja siirsin ne kasvamaan isompiin astioihin. Ruusukaaleista osan laitoin lavakaulukseen tuplaharson alle. Eilen kasvarissa käydessäni alkoi ääneen naurattamaan huomatessani pitkässä laatikossa jotain punertavaa. Ruusukaalien sijaan siellä kasvaakin retiisejä. Ovatko nimilaput menneet sekaisin, vai peräti siemenet? Edessä on hetki salapoliisityötä. Toivottavasti en ole sössinyt niin pahasti, että lavakauluksessakin on pelkästään retiisiä.

Lonicera caerulea 'Blue Velvet' - Hunajamarja

Viime kesänä istutetut hunajamarjat kukkivat parhaillaan. Kukkivat ne muutamalla kukalla viime kesänäkin ja tekivät marjojakin. En vain ehtinyt maistaa, sillä joku muu oli napsinut vähäiset marjat parempiin suihin. Epäilen lintuja.

Prunus domestica subsp. insititia - Kriikuna

Kriikunat aloittivat kukintansa. Kovin runsas se ei tänä vuonna ole, mikä on ihan ymmärrettävää. Kahtena edellisenä kesänä kukkia ja niin myös kriikunoita on kypsynyt yltäkylläisesti. Levätköön välillä.

Malus domestica 'Huvitus'

Pian on omenoiden kukinnan aika. Parin viime kesän aikana omenoissa on ollut tuholaisia ja myös rupea turhankin paljon. Ostin kokeeksi feromonpyydyksen nähdäkseni, millaisia tuholaisia omppujen ympärillä pörrää. Pyydys on aika kallis, eikä sinne ainakaan toistaiseksi ole kovin montaa hyönteistä eksynyt. Saattaa jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi kokeiluksi. Tuskin olisin ryhtynyt edes mitään ruiskutuksia tekemään. Aina huonommastakin sadosta syötävää on riittänyt.

Siitepölyn raidoittama kultakuoriainen päivälevolla

Kirjoitan tätä juttua perjantai-iltana, jolloin ulkona tuulee aika kovaa ja vähän väliä tulee sadekuuroja. Puutarhaan en ole ehtinyt ollenkaan, joten elän toivossa, että viikonloppuna on edes muutama pitkäaikaisempi poutajakso. Sade on huuhdellut mukavasti kaikkialle laskeutunutta siitepölyä. Ikkunalautoja sade ei putsaa, joten jossain välissä ne on käytävä pesemässä. Joitain kasveja on vielä istuttamatta. Ne, jotka on istutettu, ovat saaneet automaattisen kastelun. Siitä iloitsen.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Puutarhanhoidossa tarvitaan raudanlujaa selkää, jossa on sarana.

-Charles Dudley Warner- 

 

Iloisia puutarhapäiviä ja heleää helluntaita kaikille!


perjantai 27. toukokuuta 2016

Vihdoin virkistävää vettä

Koristeomena - Malus purpurea Royalty

Vihdoin alkoi ennustettu ja odotettukin sade. Toivon sateen putsaavan ylimääräiset siitepölyt ja kastelevan puutarhan asukkeja tasapuolisesti ja kattavasti. Talon ikkunalaudat, hiljan öljytty patio ja ylipäätään kaikki pinnat ovat vihreänharmaan pölyn peitossa. Kissakin pölisee sisälle tullessaan ja sen karvasta saa nyhtämällä irroitella lukuisia siemeniä ja ties mitä roskia.




Aurinko ja lämpö on pitänyt puutarhurit kiireisinä. Joskin raskaita hommia olen mahdollisuuksien mukaan siirtänyt vileämpiin päiviin. Samoin uusien kasvien istutukset olen sovinnolla jättänyt odottamaan, kunnes maa on vähän kosteampi. Ei tarvitse niin paljon kastella. Lisäksi perennapenkeissä on yhä arvuuttelun ja odottamisen paikkoja eli nouseeko sieltä vai eikö nouse. Aika hyvin alkaa jo olla selvillä, mitkä ovat menneitä.

Metsäruusu - Rosa majalis

Joissakin ruusupensaissa on jo nuput. Metsäruusu kuuluu meillä ensimmäisten kukkijoiden joukkoon. Viime vuonna metsäruusu kukki todella runsaasti, joten katsotaan, millainen tilanne nyt tulee olemaan. Metsäruusussa ei pahemmin näkynyt kirvoja, mutta pajustako tuo valkoinen ja runsaana ilmojen halki kaikkialle lentelevä nöyhtä lienee?

Tornionlaaksonruusu - Rosa majalis Tornedal

Tornionlaaksonruusussa on muutamia nuppuja, joiden löytyminen kirva-armeijan alta oli lähinnä onnenkauppaa. 

Suviruusu - Rosa pimpinellifolia Poppius

Suviruusu näyttää ihan omituiselta. Aivan kuin kirvat olisivat jo jäystäneet sen lehdet suihinsa. Pensaan alaosassa on muutama oksa, jossa lehdet näyttävät normaaleilta, mutta ylempien oksien lehdet ovat kaikki kuvan mukaisia. 

Saman näköinen on talon seinustalla kasvava Pohjantähti. Siitä jouduin leikkaamaan melkoisen määrän vanhoja oksia pois, sillä niissä ei ollut minkäänlaista elämää. Leikkasin ensin vähän ja katsoin, miltä näyttää. Jos oksa oli kuiva ja eloton, jatkoin eteenpäin. Yksi isompi oksanhaara täytyy vielä katkaista, kunhan kerkeän hakemaan kellarista tuhdimmat oksasakset.

Valamonruusu - Rosa francofurtana Splendens

Valamonruusu ei ole talvesta ollut moksiskaan. Se senkun kasvaa ja rehottaa. Kirvoja siinäkin on valtavasti - ja kuvattaessa tuota pajunöyhtää, jonka toivottavasti sade siivoaa pois. 

Teresanruusu - Rosa rugosa Therese Bugnet

Teresanruusussa on runsaasti nuppuja, enkä ainakaan eilen löytänyt siitä kirvan kirvaa. Harmikseni huomasin vasta nyt, että tämän pensaan uudemmista oksista olisi pitänyt ennen kasvua napsaista 1/3 pois. Kovin vanhoja oksia siinä ei olekaan, sillä istutin pensaan vasta viime keväänä.

Rosa pimpinellifolia Tove Jansson

Tove Janssonkin on herännyt uuteen kesään pirteänä ja elinvoimaisena. Samoin muut pikkupuutarhan viime kesän uudet ruusut eli Norjanruusu - Rosa Hurdal, Rosa Duchesse de Montebello ja Viljaminkeltaruusu - Rosa harisonii William's Double. 


Alapihan kaivoruusupenkistä laitoin keväällä kaikki Hansaruusut mataliksi. Niistä oli kasvanut pitkiä hujoppeja, joiden varret olivat miltei paljaita ja lehtiä lähinnä muutamina hassuina tupsuina latvuksissa. Kukkiakaan ei kovin montaa enää tullut. Sieltä ne mönkivät maa- tai niittyhumalan kupeesta hyvin elinvoimaisina. 

Samassa ryhmässä kasvaa myös punalehtiruusu, juhannusruusu ja viime kevään uutena istutuksena pieni omenaruusu. Juhannusruusu on vähän huonokuntoinen, mutta koska se ei ole kuitenkaan kuollut, jään seuraamaan tilannetta.

Ruusupenkin asukkaista Ilo ja Kirjoapteekkarinruusu lienevät menetettyjä. Tänään kävin kotimatkalla puutarhaliikkeessä, enkä voinut Iloa ohittaa. Mundit oli jo myyty loppuun, joten sen hankin jostain muualta. Lumo, Sointu ja Sävel osoittavat elonmerkkejä, joten seuraan, jaksavatko lähteä kasvuun. Neilikkaruusu pukkaa uutta lehteä innokkaana. Toisaalla asuvista Ritausma on hengissä, mutta huonon näköinen, samoin Sammalruusu.

Viiniköynnös Zilga

Viiniköynnös Zilgan siirsin viime keväänä avomaalle, sillä eihän se mitenkään olisi mahtunut meidän lilliputtikasvarissa asumaan. En suojannut sitä mitenkään talveksi ja näyttikin, että kuoli pois. Vaan niin sieltä pukkaa uutta lehteä. Vaikka ei ikinä marjan marjaa meidän puutarhassamme tekisi, on aina iloa tervehtiä tällaisia sinnikkäitä selviytyjiä.

Kalliokielo - Polygonatum odoratum

Viime kesänä Pinsiön taimistolta ostamani tarhakalliokielonkin luulin menettäneeni. Ihminen on kyllä tosi sokea, sillä monen monta kertaa kuljin sen ohi huomaamatta jo pitkäksi venähtänyttä kasvia. Lähdin sitä tarkoituksella etsimään ja siellä se metsäpuutarhassa kasvaa jo kahden varren voimalla ja nuppujakin näkyy olevan.

Rönsytiarella - Tiarella cordifolia

Kaiken kaikkiaan talvimenetykset ovat olleet osaltani aika vähäisiä. Ruusupensaat toki harmittavat enemmän, kuin yksittäiset perennat, koska pensaiden kasvattaminen vie enemmän aikaa. Hiljakseen maasta nousee kasveja, jotka on jo mielessään kuolleiksi julistanut. Löytymättä jää myös sellaisia, joita ei heti ole osannut kaivata. Näihin lukeutuu mm. punahatut, joista ei näy jälkeäkään. Ja ne kun olen ihan itse siemenestä kasvattanut. 

Hopeatäpläpeippi - Lamium maculatum

Kärhöistäkin on edellisen syynäyksen jälkeen ilmoille nousseet ainakin pikkupuutarhan kriikunassa kiipeilevä Multi Blue ja niinikään pikkupuutarhassa kasvava Ville de Lyon. Alapihalle johtavien portaiden yläpäässä nousee myös kärhö, jonka jo viime kesänä yllättäen löysin kiipeilemästä aroniapensaissa. Ei kukkinut, eikä minulla ole hajuakaan sen nimestä. Muistan sen muutama kesä sitten istuttaneeni, mutta kirjaaminen on sen kärhön osalta jäänyt tekemättä.


Kesäkukkia olen ostanut aika maltillisesti. Talon tienpuoleisiin laatikoihin hain vasta toissapäivänä ahkeraliisat, joiden olen todennut parhaiten viihtyvän talon varjoisalla puolella. Ahkeraliisa on vesivartisena varsin herkkä paleltumaan, mutta yöt ovat olleet melko lämpimiä ja toivotaan niin olevan jatkossakin.


Lämpimien säiden aikaan elämä on siirtynyt tyystin pihamaalle. Sisällä on käyty lähinnä nukkumassa ja kääntymässä. Kummasti sitä roskaa ja pölyä silti nurkkiin kertyy, joten viikonloppuna on ihan pakko siivota sisällä, paistoi sitten ulkona tai ei. 

Viikonlopuksi on jälleen ennustettu ihan hyvää säätä. Jatketaan siis puutarhaelämästä nautiskelua. Josko pahimmat siitepölytkin sateiden vuoksi olisivat jo laantuneet.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

PS. Ukkokulta marmattaa ruusunpiikeistä käsissään hakettaessaan oksia. Onko teillä hyviä hanskavinkkejä ruusuhommiin. Kunnon ruusuhanskat olisivat meillä tarpeen.