perjantai 8. heinäkuuta 2016

Innokkaita leviäjiä

Tähtisilmä

Aikoinaan alkaessani puutarhaa rakentamaan, en ollut kovinkaan hyvin perillä puutarhakasveista. Mistäpä sitä kerrostalonuori olisi multakärpäsen puremaa saanut, kun juuret maahan olivat jo edellisessä sukupolvessa kadonneet. Ensimmäiset oman kasvivalinnat noudattivat pitkälti ammattilaisen tekemää istutussuunnitelmaa. Osa niistä on tyypillisiä valintoja 80-luvun lopun omakotitalopihoissa. 

Vuosien mittaan piha ja puutarha on muuttunut melkoisesti alkuvuosien nurmipainotteisesta pikkulapsiperheen pihasta. Kuutisen vuotta sitten iskenyt totaalinen puutarhahulluus on innostanut tutustumaan kasveihin uudella tavalla, mutta moni vanha kasvi istuu ja asuu edelleen tiukasti puutarhassamme. Siihen on useimmiten syynä mieltymys tiettyihin kasveihin, mutta vaikutusta on myös sillä, että joistakin kasveista on likimain mahdotonta päästä eroon.

Pelargonia Pink Inspire

Useimmat innokkaat leviäjät ovat monille vähänkin enemmän puutarhassaan touhunneille tuttuja. Siitä huolimatta ajattelin tehdä koosteen niistä kasveista, jotka omassa pihassani ovat osoittautuneet enemmän tai vähemmän hankaliksi rajattaviksi. Kasvit ovat latinankielisten nimien mukaisessa aakkosjärjestyksessä.

Aruncus dioicus - Töyhtöangervo

Töyhtöangervo - Aruncus dioicus

Töyhtöangervo kuuluu niihin kasveihin, joita näin pientalojen pihassa jo lapsena. En muista, esitinkö sitä toivekasvina pihasuunnitelmaamme, vai onko se suunnittelijan idea, mutta niin se vain pihaamme tuli. Töyhtöangervo on ehkä parhaimmillaan puolivarjossa ja ilman muuta se vaatii tilaa ympärilleen. Tyttö- ja poikakasvit ovat erilaisia, mutta minulle ei ole selvinnyt, kumpi on kumpi. Toisessa on komeampi ja tuuheampi kukinto. Töyhtöangervo on kukkiessaan täynnä kimalaisia ja muita pörrääjiä. 


Töyhtöangervon siementaimia alkaa vähitellen ilmestyä puutarhaan sinne tänne. Pienen siementaimen kitkeminen hoituu helposti, eikä töyhtöangervosta siinä mielessä ole ainakaan meidän pihalla muodostunut suuren suurta ongelmaa. Asia on kuitenkin hyvä olla tiedossa, mikäli haluaa välttää vähänkin leviäviä kasveja.

Convallaria majalis - Kielo

Kielo - Convallaria majalis

Kielo on kaunis ja arvostettu etenkin metsäpuutarhaan sopiva kasvi. Kielo julistettiin vuonna 1982 Suomen kansalliskukaksi.  Yhtenäiset kielokasvustot ovat tavallisesti yhtä ja samaa kasvullisesti lisääntynyttä yksilöä. Juurakon haaroessa ja kasvaessa pituutta kielolaikku laajenee noin 15 senttiä vuodessa, joten sen koon avulla voi likimääräisesti arvioida kasvuston ja samalla koko metsän iän. Suurimmilla kasvustoilla on laskettu olevan ikää 200–300 vuotta.


Meidän puutarhaamme kielo on levinnyt viereisestä metsiköstä. Ja pikkuisen sen leviämistä autoin siirtämällä joitakin yksilöitä myös muutamiin kukkapenkkeihin. Olisi saanut jäädä siirtämättä. Viihtyessään kielo totisesti leviää ja siitä on vaikea päästä eroon. Keväällä ja kesällä sen vehreä lehdistö on kaunis, mutta loppukesää myöten lehdet alkavat ruskistumaan, jolloin näkymä ei ole niinkään viehättävä. Kielo sopii vaikkapa isompien kasvien tyvelle. Hennot ja pienet kasvit se kyllä peittää ja nujertaa hengiltä.

 Glechoma hederacea - Maahumala

Maahumala - Glechoma hederacea

Maahumalan suomalainen nimi viittaa paitsi kantajansa rentoon kasvutapaan, myös sen käyttöön oluen ja viinin mausteena. Oikea humala (Humulus lupulus) kuitenkin korvasi maahumalan tässä tehtävässä vähitellen jo vuosisatoja sitten. Maahumala on sitkeä kasvi, joka talvehtii lumen alla ja tulee kukkaan jo aika aikaisin. Maahumala leviää tehokkaasti rönsyjensä avulla ja se valloittaa nopeasti isojakin aloja.


Vuosia sitten luin jostain, että maahumala olisi paras maanpeitekasvi. Lukemastani innostuneena menin puutarhakauppaan ostoksille ajatuksella istuttaa molemmat rinteet täyteen maahumalaa. Myyjä naurahti kysymykselleni ja totesi, että maahumalaa löytyy Suomessa likimain jokaisesta pihasta. Ei sitä tarvitse kaupassa myydä. Löytyihän sitä sitten omastakin pihasta ja nyttemmin olen törmännyt myös kaupoissa myytäviin maahumalataimiin. En sitten onnekseni ryhtynyt rinteitä maahumalalla peittämään, sillä kasvia saa kiskoa kaksin käsin muutenkin kukkapenkeistä pitkin kesää.

Maahumala on kuitenkin ihan kaunis ja monella tavoin käyttökelpoinenkin kasvi. Usein alkukesästä laitan sitä kesäkukkaistutuksiin, joissa se toimii erinomaisesti vehreyttämässä asetelmia. Korkeissa ruukuissa tai amppeleissa maahumala vyöryy loppukesästä jo runsaana putouksena ruukun reunojen yli maata kohti. 


Lamium maculatum - Hopeatäpläpeippi

Hopeatäpläpeippi - Lamium maculatum

Hopeatäpläpeippi on hyvä maanpeitekasvi. Se näyttää viihtyvän monenlaisissa paikoissa, mutta paremmin hieman varjossa. Mitä enemmän lehdessä on vaaleaa, sen enemmän valoa kasvi tarvitsee. Hopeatäpläpeippi on kaunis ja kestäväkin. Tosin talvimärkyyttä se ei tahdo sietää. Meillä hopeatäpläpeippi on päättänyt viihtyä, sillä niin Päivänliljapenkissä kuin Vasenrinteessäkin se on ottanut vankan jalansijan. Kriikunakäytäville on ilmestynyt hopeatäpläpeipin siementaimia, vaikka pääkasvi ei ihan vieressä olekaan.


Riesaksi asti hopeatäpläpeippi ei leviä ja sitä on suhteellisen helppo kitkeä pois. Kannattaa kuitenkin hopeatäpläpeippiä hankkiessa ja istuttaessa muistaa, ettei sitä pidä tunkea ihan pieneen paikkaan, eikä myöskään siten, että se pääsee valloittamaan tilaa hennoilta ja herkiltä kasveilta.

Lysimachia nummularia - Suikeroalpi

Suikeroalpi - Lysimachia nummularia

Suikeroalpi on erinomainen maanpeitekasvi. Kestää jopa jonkin verran päälle astumista. Suikeroalpi on havaittu kiitolliseksi, helppohoitoiseksi puutarhakasviksi, joka menestyy parhaiten riittävän kosteassa, puolivarjoisissa tai jopa varjoisissa paikoissa. Laji viihtyy meillä niin hyvin, että on villiytynyt monin paikoin Etelä- ja Keski-Suomessa istutuksista nurmikoille, puistoihin, pihoille ja joutomaille.


Hölmöyksissäni päästin suikeroalpin kasvamaan vapaasti kasvimaan reunoilla, jolloin se ryöstäytyi myös kasvimaan käytäville. Tein lujasti töitä sen pois kaivamiseksi. Lopuksi peitin alueet katekankaalla ja kärräsin päälle vielä kivituhkaa. Pahaa pelkään, että jostain reunalta suikeroalpi tulee vielä ilmaantumaan, mutta en anna sen enää päästä niskan päälle. Suikeroalpilla on toki paikkansa ja kyllä sitä edelleen löytyy minunkin pihastani. Suikeroalpi on nätti myös kesäkukkaistutuksissa. Se vihertyy ja alkaa kukkimaan varsin nopeasti.

 Lysimachia punctata - Tarha-alpi

Tarha-alpi - Lysimachia punctata

Tarha-alpia voisi luonnehtia aidoksi vanhan ajan perinneperennaksi, vaikka nähtävästi nousi suomalaispuutarhureiden tietoisuuteen vasta 1920–1930-luvun jälkeen. Se on talvenkestävä, vaatimaton ja näyttäväkin kasvi. Olen nähnyt sitä istutettavan yksittäisperennana, jolloin se etenkin kukkiessaan muodostaa ihan näyttävän puskan.

 
Omassa pihassani tarha-alpi on saanut liian suuren jalansijan. Sitä istuttaessani en tiennyt sen tehokkaasta leviävyydestä, eikä sitä ole ihan helppo saada kuriin jälkikäteen. Enää en istuttaisi sitä muiden kukkien kanssa samaan penkkiin, vaan tavalla tai toisella joko rajaisin sen juurakot ja estäisin leviämisen. Tai sitten antaisin sille ihan oman paikan, jossa sitä voisi pitää kurissa vaikka ruohonleikkurilla. Keltaisen värinsä vuoksi se myös kuuluu monen inhokkikasveihin, mutta minä olen oppinut tarha-alpista kaikesta huolimatta pitämään.
 
Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka

Kevätkaihonkukka - Omphalodes verna

Kevätkaihonkukka on ihana maanpeiteperenna, joka keväällä ilmestyy milteipä ensimmäisten vihertyjien joukossa. Sen lemmikkiä muistuttava sininen kukka värittää keväällä kauniisti muuten vielä lehdettömiä pensaiden alustoja. Kesän helteisinä jaksoina vihreät lehdet ja kasvien varret saattavat kuivua, mutta pian vettä ja kosteutta saatuaan kevätkaihonkukka palaa vihreään loistoonsa.

  
Kevätkaihonkukka leviää rönsyillä ja niistä sitä onkin helppo jakaa ja monistaa. Kevätkaihonkukka kasvaa ja leviää nopeasti, joten kukkapenkissä se kyllä valtaa alaa muiltakin kasveilta nopeasti. Siksi en sitä kukkapenkkiin välttämättä istuttaisikaan. Sen sijaan juuri pensaiden alustoilla se on erinomainen maanpeitekasvi.

Rosa majalis - Metsäruusu

Metsäruusu - Rosa majalis

Metsäruusu on isoksi pensaaksi kasvava piikikäs ruusu. Se kasvaa vaatimattomassakin maassa ja karussakin paikassa kukkii runsaasti  Metsäruusu kukkii yksinkertaisin kukin kesäkuussa ja se kerää runsaasti kimalaisia seuraansa. Tuoksu metsäruusun kukkiessa on kevyen hurmaava.


Pelastin metsäruusun meille läheiseltä autiotontilta, talo- ja tierakennustyömaan alta. Länttäsin sen nurmikolta löytyneen kiven tyveen, kun en jaksanut kiveä ylöskään kaivaa. Jotain oli keksittävä, etten aina ruohonleikkurilla kiveen ajaisi. Ruusupa tykkäsi uudesta asuinpaikastaan ja ryhtyi kasvamaan ja rehottamaan. Tein sen virheen, etten vuosien mittaan leikannut ja lyhentänyt säännöllisesti vanhempia runkoja ja niinpä jouduin tekemään varsin rankan leikkauksen viikko sitten. Mikään tukeminen ei oikein enää toiminut, kun pensaan raskaat latvustot kaatuivit pitkin nurmikkoa. 

Metsäruusu on helppo ja kaunis pensas, enkä siitä eroon halua. Pitää kuitenkin muistaa, että se tekee runsaasti juurivesoja. Siksi esimerkiksi metsäruusu kannattaa istuttaa joko tontin laitamille, jossa sillä on tilaa kasvaa. Tai sitten keskelle nurmikkoa, jolloin juurivesat voi ajaa leikkurilla nurin. Niin minä olen tehnyt, eikä siitä suurta vaivaa ole ollut.

Rubus odoratus - Tuoksuvatukka

Tuoksuvatukka - Rubus odoratus

Tuoksuvatukka kuuluu minusta 80-luvun muotikasveihin. Se on nopeakasvuinen, vadelman sukuinen kasvi, joka toimii hyvin esimerkiksi näköesteenä. Tuoksuvatukka kasvaa helposti parimetriseksi ja kukkii toisen vuoden versoilla. Tuoksuvatukka kestää hyvin vuosittaisenkin alasleikkauksen. Itse asiassa se risuuntuu helposti, ellei sitä säännöllisesti alasleikata.


Tuoksuvatukka tekee paljon juurivesoja, joten sille paikkaa valittaessa kannattaa miettiä, onko sen helposta leviämisestä haittaa. Alkuvuosina levittelin tuoksuvatukkaa vähän liikaakin ja nyt on ollut hommaa kaivaa sitä pois, koska isoksi kasvaessaan ja laajalle levittäytyessään se kyllä vie tilan kaikelta muulta. Edellinen naapuri istutti tuoksuvatukkaa oman raja-aitansa tuntumaan ja sieltä pensas on alkanut vyöryä myös meidän puolelle. Pienet taimet voin toki ajaa nurmikonleikkurilla nurin, mutta isompia on tylsä joka syksy leikellä ja hakettaa. Muutenkin haketettavaa riittää yllin kyllin.

Vinca minor - Pikkutalvio

Pikkutalvio - Vinca minor

Pikkutalvio on ainavihanta maanpeitekasvi, joka viihtyy erityisen hyvin varjoisemmilla paikoilla. Se myös kukkii kauniisti keväällä ensimmäisten joukossa sinisin kukin. Ankarina talvina pikkutalvio saattaa kärsiä, jolloin sen kasvustot muuttuvat ruskeiksi ja maanpäällinen osa saattaa kuivua kokonaan. Näin kävi monin paikoin viime talvena, mutta meidän pihalla kuolleetkin paikat ovat versoneet kesän edistyessä uudelleen vihreiksi.


Pikkutalvio kuuluu niihin maanpeitekasveihin, joiden istutuspaikkoja harkitsisin tällä tietämyksellä huomattavasti tarkemmin. Sain sitä vuosia sitten naapurilta ja innoissani istutin vähän sinne sun tänne. Piti kokeilla, missä se parhaiten viihtyisi ja sepä alkoi viihtyä ihan joka paikassa. Se juurtuu syvään ja tiukasti, joten jos sen antaa rauhassa levittäytyä, sen pois kaivamisessa saakin tehdä työtä. En siis istuttaisi tätä laisinkaan kukkapenkkiin, jossa en halua sen leviävän. Pikkutalviolle riittää, että se saa versonsa työntymään johonkin. Siihen se alkaa juurtumaan ja se on sitten menoa.

Fallopia sachalilnensis - Tatar, Fallopia japonica - Japanintatar


Viimeiseksi säästin jättitatarin, sillä sitä en istuttaisi enää ikinä enkä yhtään minnekään.
Jättitatarin sukulainen on hieman pienempikasvuinen japanintatar. Kumpikin kasvaa kookkaaksi ja reheväksi. Runko on ontto ja bambumainen ulkonäöltään. Maanpäällinen osa kuolee talveksi ja juuresta kasvaa keväällä uudet rungot. Tatarit ovat toki näyttäviä ja toimivat hyvin esimerkiksi peittävinä aitakasveina. Ne luokitellaan kuitenkin haitallisiksi vieraslajeiksi juuri helpon leviävyytensä ja vaikean torjuttavuutensa vuoksi.


Sain aikanaan jättitataria naapurilta ja istutin sitä heidän aitansa kupeeseen. Naapurin tontti on hieman ylempänä meidän tonttia ja sepelirinne kaipasi jotain viherrystä. Tatar pysyi aikansa kohtalaisen hyvin paikallaan, mutta vähitellen se alkoi tunkea versoja yhä laajemmalle. Lopulta ryhdyin rajoittamaan sen kasvua ja lopulta kaivoin juuria kokonaan pois. Jättitatarin juurakko on todellakin valtava ja puumainen jötikkä. Sen pilkkomiseen tarvittiin kirvestä ja sahaa. Juurten pois kaivamiseen olisi tarvittu kaivinkone ja silti maahan jää helposti osia, joista kasvaa jälleen uusia versoja. Vuosi toisensa jälkeen. Mahtaako edes asfaltti jättitataria estää.

Punertava verso keskellä on jättitataria

Jättitatarin hävitysprojektin aloituksesta on nyt neljä vuotta. Pari vuotta sitten peitin pahimman alueen eli naapurin aidan vierustan mustalla muovilla ja kärräsin vielä päälle haketta naamioidakseni muovin. Koko autotallin päätyä en mitenkään voinut peittää, sillä silloin olisi pitänyt kaivaa kaikki puut ja pensaatkin pois. Jättitatar tunkee versojaan metrienkin päästä. Käyn säännöllisesti kitkemässä maasta tunkevat versot pois ja laitan ne kompostin sijasta sekajätteeseen. Koska aluetta ei voi kaivaa kaivinkoneella täysin auki metrien syvyyteen, on vain tyydyttävä hiljaiseen taisteluun. Uskon, että jonain päivänä tatarilta loppuu voima, kun se ei pääse valoon hankkimaan energiaa juuristoonsa.


Jos siis jostakin kasvista sanotaan, että se leviää helposti, ota lause vakavasti. Joskus helposta leviävyydestä on toki etua ja iloa, mutta pahimmillaan siitä voi tulla vuosien työmaa tai jopa painajainen. Kuten tuosta jättitatarista minulle.
 

41 kommenttia:

  1. Hienot kuvat. Tässähän ihan samalla oppii kukkasten nimiä. Kielon sentään tunnistin =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, jos tätä postauksesta on jotain hyötyä.

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus. Samoja kokemuksia ja olen samaa mieltä siitä, että varoituksen leviämisestä on syytä ottaa vakavasti. Listaan vielä voisi lisätä vuohenkellon ja peurankellon sekä mintun. Parasta aikaa kiskon pikkutalvion juuria kukkapenkistä. Huoh ja voih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime kesänä putsasin yhden penkin pikkutalviosta. Kaikki piti kaivaa ylös ja säästettävät kasvit istuttaa uudelleen. Kova homma, mutta yksi alue vähemmän pikkutalviota. Ei siis enää ikinä uusia pikkutalvioistutuksia.

      Poista
  3. Hyvä postaus, kiitos tästä. Samaa mieltä, helposti leviävä on kyllä otettava ihan vakavasti. Pikkutalvio kuoli minulta viime talvena eikä ole noussut lainkaan; ihan on ikävä. Listaan lisäisin vielä revonpavun. - Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa,että postaus poikii lisää varottavia kasveja. Minulla on pikkutalviota ihan liikaa. Se on toki kaunis ja kätevä kasvi, mutta liian hallitseva muiden kanssa käytettynä.

      Poista
  4. Kiva tietopaketti helposti leviävistä kasveista:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten muiden kommenteista huomaa, listaa voisi jatkaa.

      Poista
  5. Hyvä ja aiheellinen postaus! Olen samaa mieltä näistä kasveista kanssasi. Ainut, mikä ei meinaa jostain syystä meillä levitä on kevätkaihonkukka.
    Minäkin lisäisin Leenaa kompaten vuohenkellon mukaan listaan. Myös kurtturuusu tai ylipäätään ruusut voivat pienellä pihalla olla aikamoisen vaikeita taltutettavia. Myös idänvirpiangervo tarvitsee tilaa ympärilleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevätkaihonkukka leviää meillä tehokkaasti, mutta sitä on sentään helppo kitkeä. Ja kaikesta huolimatta tykkään siitä kovasti.
      Vuohenkello tosiaan leviää myös, mutta sen unohdin listasta, koska meillä siitä ei ole tullut ongelmaa. Johtuu varmaankin muista erillään olevasta istutuspaikasta.

      Poista
  6. Hyvät huomiot ja kuvailut. Voi tuota tatarta, jätti ja japanintatar tekevät juuret vieläpä yli 2 metrin syvyyteen... kaiva niitä sitten sieltä pois. Glyfosaatilla, jos sellaista suostuu käyttämään, sen hävittäminen ainoastaan onnistuu, jos ei sitä kaivinkonetta saa tontille. Mulla kans hävisi ainoa pieni talvioni, joka oli kirjavalehtinen. Ellei se sitten joskus myöhemmin vielä ylösnouse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjavalehtinen talvio ei taida olla yhtä intensiivinen leviäjä, kuin perustalvio. Sain sitä viime kesänä Inkalta ja se selvisi talvesta. Pitäisiköhän varmuuden vuoksi vähän vahtia sitä? Tykkään siitä kyllä kovasti.
      Tatarin kaivaminen lapiolla on täysin mahdoton tehtävä. Juurakko on valtaisa, eikä siihen lapio pure. Järkyttävä kasvi.

      Poista
  7. Melko samat murheenkryynit täällä. Kauhukabinettiin lisäisin vielä nämä: keltavaleunikko, idänunikko 'Olympia', tummakurjenpolvi, valk & sin ukonkello, valk & sin varsankello, mirrinminttu, jättipoimulehti, mäkimeirami, piiskut, rohtosuopayrtti...

    En minäkään uskonut että siementävistä perennoista riesa tulee, kun tontilla ei mitään kasvanut. Osaa sinun ja minun listoista en ikimaailmassa enää istuttaisi. 5v ja glyfosaattia vaadittiin mun japanintattareen. Pihlaja-angervoja istutin kun perhoset tykkäsivät... Kaksi viikkoa ehkä meni sitten niiden pois kaivamiseen - voi mitkä juurilonkerot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paras keino torjua on olla istuttamatta laisinkaan. Pihlaja-angervosta olen kuullut ja sitä en onneksi istuttanut omaan pihaan. Jotain lohtua sentään.

      Poista
  8. Hyvä ja hyödyllinen postaus. Maanpeitekasvit ovat mainioita oikeaan paikkaan istutettuna, mutta juuri kuten sanoit niistä saattaa saada myös todellisen riesan puutarhaansa. Otan yhden esimerkin omalta pihaltani, eli viiruhelpi. Kaunis, mutta paha leviäjä ja se kannattaa rajata juurikankaalla, joka estää jopa koivunjuurien pääsyn kukkapenkkiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viiruhelpin leviävyydestä kuulin ja istutin sen maahan upotettuun pohjattomaan ämpäriin. Kuoli ensimmäisenä talvenaan ja ajattelin, ettei sen ole tarkoituskaan asua meillä.

      Poista
  9. Puutarhaharrastuksen alussa voi olla vaikeaa ymmärtää, että joku kauniskin kasvi voi levitä ihan riesaksi asti. Monestihan sitä oikein toivoo, että ne leviäisivät kunnolla. Kokemuksen karttuessa huomaakin sitten, että varoituksia olisi tosiaan kannattanut kuunnella. Kantapään kautta on tainnut meistä suurin osa läksynsä oppia, minä ainakin =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja kuinka mukavaa on itse jakaa niitä hyvin menestyviä kasveja aukkopaikkoihin. Siten sain itselleni pikkutalvio-ongelman.

      Poista
  10. Oikein hyvä kirjoitus. Minulta löytyykin kaikkea muuta paitsi töyhtöangervoa, tuoksuvatukkaa ja jättitataria. Allekirjoitan leviämisen, mutta myös hyvät puolet niistä, joita minulla kasvaa. Toisaalta tykkään kasveista, jotka lähtevät hyvin kasvuun ja koska lääniä on, ne mahtuvat kyllä. Kruunu Vuokon mainitsema Viiruhelpi minulta katosi ja sitä olen yrittänyt metsästää uudelleen. sain nimittäin jostain blogista idean, että sitä voi kasvattaa isossa ruukussa, jolloin se pysyy aisoissa ja näytti vieläpä tosi hyvältä-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isolla tontilla ongelma leviämisestä ei ehkä ole yhtä oleellinen, kuin pienemmässä pihassa. Eniten harmittaa silloin, jos jokin kasvi valtaa liikaa alaa ja samalla tukahduttaa monia muita kasveja.

      Poista
  11. Meilläkin kasvaa viiruhelpiä, pihlaja-angervoa, tuoksuvatukkaa ja tataria... Toistaiseksi olen saanut ne rajattua, mutta helposti ne leviävät. Vanhalla talolla pihlaja-angervo on vallannut melkein koko pihan, kun sitä ei siellä kukaan perkkaile.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leviävä kasvi ei ole ongelma, ellei sitä itse sellaiseksi koe. Toisinaan se on pelkästään etu.

      Poista
  12. Mielenkiintoinen postaus, kiitos. Mulla katosi pikkutalvio viime talvena, ei ole enää ilmaantunut. Hopeatäpläpeipistä jäi vain pikkuinen muisto. Maahumalan ja suikeroalpin kanssa pärjään hyvin, mutta tarha-alpin kanssa olen taistellut jo 14 vuotta, aina sitä putkahtelee vaikka ekana kesänä sen ylöskaivoin kun tähän muutimme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monilta talvi vei pikkutalvion. Minulla sitä on vaikka muille jakaa, riesaksi asti. Paikoin talvi sen maanpäällisiä osia kuritti, mutta sieltä se taas maasta ponnistaa. Hopeatäpläpeipistä tykkään, vaikka se onkin innokas leviämään. Tarha-alpia en ikinä enää istuttaisi.

      Poista
  13. Maahumala ois tosiaan parempi ruukussa kesäkukkien seurana. Ensi vuonna pitää muistaa.
    Keltavaleunikkoa minulla piisaa seuraavaksi sadaksi vuodeksi. Siementaimien takia, mutta se saa silti olla siinä missä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile tosiaan maahumalaa kesäkukkaistutuksiin. Kasvaa mitättömästä toimesta nopeasti ja on ihan kaunis lisä.

      Poista
  14. Komppaan Kurjenkelloa. Itsellä juurikin samoja kokemuksia. Viime talvi tappoi tarha-alpin, vaikka eipä minulla siitä ollut koskaan riesaa, samoin ei levinnyt pikkutalvio ja nyt sekin on kuollut. Hopeatäpläpeippi on levinnyt pikkusen, mutta tykkään, tuoksuvattua on pihassa näkösuojana, sen kanssa on pärjätty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina tehokkasti leviävistä kasveista ei ole ongelmaa. Hyvä on kuitenkin tietää, että niistä voi tulla ongelma. Silloin on mahdollisuus rajata ja asettaa esteitä.

      Poista
  15. Kiva ja mielenkiintoinen postaus. Aika monet noista kasveista levisi holtittomasti entisessä puutarhassani, enkä niitä tähän uuteen istuttanut. Pikkutalviota ostin keväällä ja ne on vielä hakee paikkaansa, täytyypä nyt miettiäkkin tarkemmkin. Pihlaja-angervo on oikekn hyvä ruukkukukkana, viihtyy talven purkissa kumollaan ilman suojausta, eikä pääse leviämään kun vielä kukinnotkin muistaa poistaa.

    VastaaPoista
  16. Tuota töyhtöangervoa olen vähän himoinnut meille, kun naapurin varjoisessa puutarhassa se on iltaisin niin kivan näköinen. Mutta en nyt tiedäkkään uskallanko hankkia.
    Toi jättitatar on kyllä kieltämättä komea kasvi. En yhtään ihmettele, että noita tatareita aikanaa niin paljon istutettiin. Meiltä löytyy konnantatar ja suomentatar. Jälkimmäistä yritän kanssa hävittää!

    VastaaPoista
  17. Töyhtöangervosta pidän, pitäisi ostaa alku itselle. Tähtisilmä, kaunis väri, kevätkaihonkukka kaunis, mullakin on.
    Paljon paljon muitakin kukkia ja niin kauniita on sulla !!

    VastaaPoista
  18. Töyhtöangervo on ihan jees kasvi. Pitää vaa muistaa leikata kukinnot ennenku siämenet kypsyy, jos ei halua sen leviävän.
    Ku ensimmääne piha oli uus, nii sinne oikee hamstrasin leviäviä kasvia, ku ei mitää ollu, tiatuakaa. Aijan kans sitä huamaa erheensä, mutta sitte voiki olla jo liia myähäästä tai ainaki kovan tyän takana.

    VastaaPoista
  19. Todella hyvä postaus leviävistä kasveista olen samaa huomannut minullakin on niitä leviäviä kasveja yritän niitä rajata hyvissä ajoissa :)

    VastaaPoista
  20. Todella hyvä postaus upeista perinteisistä perennoista! Sain ihan uutta tietoakin kuten töyhtöangervon sukupuolesta. Muutama vuosi sitten seurasin naapurin perennapenkin rakentamista, sinne istutettiin paljon juuri mainitsemiasi leviäviä perennoja. En kuitenkaan kehdannut puuttua asiaan. Viime vuonna he joutuivat repimään koko penkin auki huonojen perennavalintojen vuoksi. Kannattaa siis harkita tarkkaan mitä istuttaa. Itsekin olen joutunut repimään mm. suikeroalpia pois.

    VastaaPoista
  21. Hyvä ja hyödyllinen postaus, kiitos! Kielojen juurakot ovat tuttuja meidänkin tontilta. Kaunis kasvi metsässä, mutta ei kukkapenkissä, joten olen parhaani mukaan yrittänyt seuloa kielojen juuret pois perustettavista penkeistä. Niitähän piisaa!

    VastaaPoista
  22. Tässä oli paljon hyödyllistä tietoa minulle! Juuri laitoin palstalle kukkapenkkiin tarha-alpin ja seuraksi muutaman kukkivan "rikkakasvin", joiden nimeä en tiedä.. Palstalta löytyy näköjään myös suikeroalpia, joka tosiaan kestää hyvin tallomista. Täytyykin seurata sitä, ettei pääse rehottamaan valtoimenaan.

    VastaaPoista
  23. Tässä oli paljon hyödyllistä tietoa minulle! Juuri laitoin palstalle kukkapenkkiin tarha-alpin ja seuraksi muutaman kukkivan "rikkakasvin", joiden nimeä en tiedä.. Palstalta löytyy näköjään myös suikeroalpia, joka tosiaan kestää hyvin tallomista. Täytyykin seurata sitä, ettei pääse rehottamaan valtoimenaan.

    VastaaPoista
  24. Tämä olikin hyvin opettavaisa luettavaa juuri tällaiselle aloittelevalle pihan laittajalle. Siirtynyt itsekin betonipunkkerista kivikylän kasvattina omakotitalo-elämään jossa pieni piha. Meillä pihassa varmaan puolet mainitsemistasi kasveista, suht ok. ovat pysyneet kurissa, itse jopa toivoisin, että rönsyilisivät enemmänkin esim. talvio ja suikeroalpi. Humalaa on aivan mahottomasti, mutta sitä saa surutta repiä istutuksiin ja tehdä omia "humalaputouksia", ei tartte kaupasta ostella. Mutta tämä oli hyvä postaus, tarttee katella vähän toisellakin silmällä tätä pihaa =D
    Kiitos!!

    VastaaPoista
  25. Hyvä ja hyödyllinen postaus!

    Jostakin syystä meillä olen onnistunut tuhoamaan jopa maahumalan. Se harmittaa, sillä luin, että sitä voisi käyttää salaatin joukossa. Meillä pahin on karhunköynnös, joka leviää naapurista.

    VastaaPoista
  26. Pikkupihastani löytyy suurin osa näistä kasveista, onneksi ei sentään tatarta. Ei ihme, että pihan hoito on kasvien poistamista! Erittäin hyvin täällä leviävät myös vuorikaunokki, kanadanvuokko ja keltapeippi. Keltapeippi leviää sekä siemenistä että versoista ja pystyy tukahduttamaan pienet pensaatkin, useita raivauskierroksia on tehtävä kesän aikana.

    VastaaPoista
  27. Keltapeippiä en laittais enään, en ainakaan tuohon kohti.
    Osallistu kastehelmi kulhon (6) arvontaan mun blogissa.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!