keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Nuppuja, kukkia ja kauneutta yllin kyllin

Ruusuorapihlaja - Crataegus 'Paul´s Secret'

Kyllä voikin luonto olla nyt kaunis. Lämmön vuoksi kaikki kasvaa ja kukkii suorastaan pikakelauksella, joten päivässä pitää tehdä monta kierrosta ehtiäkseen nuuhkia ja nauttia kyllikseen ennen kukkien kuihtumista. Varmasti moni kasvi ja koko puutarha hivenen kärsii sateettomuudesta, mutta toisaalta varsin moni tuntuu laittavan parastaan.

Sen sijaan, että murehtisin hidasta kasvua ja kenties puuttuvia kasvejakin, keskityn iloitsemaan monista ihanuuksista. Ruusuorapihlajan istutin 2015, eikä se ole kertaakaan kukkinut kunnolla. Kerran siinä oli runsaasti nuppuja ja kirvat pistelivät ne sujuvasti poskeensa. Viime marraskuinen märkä lumitaakka katkaisi ruusuorapihlajastani ison ja merkittävän oksan repäisten runkoon pahan haavan. Hoitotoimenpiteistä huolimatta ajattelin, että taisin menettää puuni. Ainakaan niin ei vielä ole käynyt, sillä nyt puu kukkii kauneimmillaan. Lukuisia nuppurykelmiä on jo auennut ja lisää aukeaa tulevinakin päivinä. Ihana pieni puu, aivan ihana.

Sinivaleunikko - Meconopsis

Siemenestä kasvatettu sinivaleunikko pukkaa tuhtia nuppua lehtiensä keskeltä. En ole varma, onko tämä tavallinen taivaansininen sinivaleunikko, vaiko kerran aiemmin kukkinut lilasävyinen. Ympärillä on muitakin sinivaleunikon lehtirykelmiä, mutta niissä ei tostaiseksi ole nuppuja näkyvillä. Onpa jännittävää nähdä, minkä värinen kukka tästä avautuu. Ja onpa palkitsevaa ihailla itse siemenestä kasvatettua kukkaa.

Idänunikko - Papaver orientale

Idänunikot ovat ryhdistäytyneet vauhdilla ja niiden nuppuja pullistelee siellä täällä. Tavallisesti idänunikko kukkii ennen monia muita, mutta nyt se taitaa jäädä kakkoseksi, kenties kolmoseksikin monen muun kasvin suhteen. Ei haittaa. Pääasia, että kukkii.

Minun idänunikkoni käyttäytyvät täysin villisti. Kuinkahan monta kertaa olen niitä istuttanut ja siirtänyt keskemmälle olopihan kukkapenkkiä. Edelleen vain muutama suostuu siinä kasvamaan ja kukkimaan. Kummallisesti ne askeltavat pionien ja aroniapensaiden väliin. Sinänsä saavat siellä kasvaa ja kukkia. Niitä olisi vain helpompi ihailla, kun olisivat etualalla. Ehkä ne ovat ujoja.

Särkynytsydän - Dicentra spectabilis

Särkynytsydän kukkii joka vuosi komeasti, mutta tänä vuonna aivan erityisen runsaana. Pensas on kasvanut kokoa ja päättänyt pukata näkyville kukkavanan toisensa perään, yhtäaikaisesti ja upeasti. Olen kuullut monien inhoavan särkynyttäsydäntä. Aivan rauhassa saavat sitä inhota. Minusta se on jännittävä kasvi. Miten luonto voikaan muotoilla rivin särkyneitä sydämiä ihmisten ihasteltavaksi.


Edelleenkään en ole saanut säädeltyä kasvarin kastelujärjestelmää sopivaan tahtiin, joten päivittäin tulee istuttua askartelemassa sen parissa. Samalla hivelen tomaatin lehtiä ja varsia ja tiirailen niiden tanakkuutta ja kukkia. Yllättäen löysin jo ensimmäiset raakileetkin. Kypsyvät tai eivät. Tässä vaiheessa minulle riittää sen ihmetteleminen, että ennen toukokuun päättymistä kennokasvarissani on ensimmäinen raakiletomaatti. Siinä on taivastelemista kerrakseen.

Varjolilja - Lilium martagon

Myös varjoliljat ovat lähellä kukkimista. Karvaisia nupputuppaita on runsaasti. Viime kesänä istutin valkoisia varjoliljoja, jotka jostain syystä olivat kadonneet puutarhastani. Jännityksellä odotan, onko yksikään niistä selvinnyt talvesta. Vai ovatko kaikki jälleen tummanpunaisia. Ei haittaa sekään, mutta toki olisi kiva nähdä niitä valkoisiakin vaihteeksi.

Kuolanpioni - Paeonia anomala

Tämä postaus on nyt silkkaa ihanuutta toinen toisensa jälkeen. Viime kesänä sain päähäni yhdistää eri kohteisiin istutetut pionit Olopihalle, jossa niitä on kätevin ihailla. Kaivoin siis Allaspenkkiin uuden ja ihan oman osion siirrettäville pioneille. Siirsin Kiemurapenkistä Ruusupionin, Pikkupuutarhan Kivipenkistä Kuolanpionin ja Coral Charmin. Lisäksi istutin kesän ruukussa viettäneen Turun messuilta ostetun Alexander Flemingin samaan ryhmään.

Sielu sykkyrällä pelkäsin talven vievän yhden tai useamman pionin. Nyt näyttää, että kaikki ovat selvinneet enemmän kuin hyvin. Parasta, että kukkiakin on jo tullut ja tulee lisää. Iloisin ja onnellisin taidan olla Kivipellon Sailalta saadun Kuolanpionin selviytymisestä. Se toki nousi Kivipenkissäkin tomerana ylös, mutta ei kukkinut. Nyt se asustaa uudessa paikassaan ensimmäistä kesää ja pukkaa kaunista kukkaa. 

Monta unohtumatonta puutarhaystävää on löytänyt kasvin muodossa paikkansa kukkapenkeistäni. Sailaa en toki unohda muutenkaan, mutta nyt hän on konkreettisesti seuranani istuessani pergolan reunalla pionia ihailemassa. Kiitos Saila-ystäväni!

Ruusupioni - Paeonia veitchii

Myös ruusupioni näyttää viihtyvän uudessa paikassaan paremmin, kuin aiemmin Kiemurapenkissä. Sekin kukkii nyt kahden kukan voimin. Kukinto on aika lailla saman näköinen kuin Kuolanpionissakin, mutta kasvu on matalampaa ja lehtikin vähemmän liuskoittunut.

Paeonia Sarah Bernhard

Vuosikausia puutarhassani asustavissa muissakin pioneissa on jo tuhdit nuput. Sarah näyttää siltä, että kohta se poksauttaa kukkansa auki. Yleensä olen laittanut tuet pioneille jo siinä vaiheessa, kun ne vasta kasvattavat varttaan. Nyt en ole ehtinyt. Tänään hain pionituet terassinkulmalle, jotta asia ei unohdu. Viimeistään siinä vaiheessa, kun kukat aukeavat, tulee yleensä kunnon rankkasade ja se jos mikä katkoo painavat kukkavarret. On siis oltava ajoissa valmiina.

Arovuokko - Anemone sylvestris

Kukkien ihanuudesta voisi puhua loputtomiin. Taidan kuitenkin tältä erää lopettaa tähän, jotta ette ihan kyllästy tähän ihanuus-sanalla kyllästettyyn vuodatukseen. Tapaturmat eivät todellakaan ole mitään suositeltavia elämänkouluja, mutta pakollisen pysähtymisen voi ottaa myös positiivisesti. Ainakin saan nyt ihan luvan kanssa keskittyä kauneuden ahmimiseen. Se on ehdottomasti hurmaavaa ja terapeuttista. Suosittelen ilman pään kolautamista ihan kaikille.
 

40 kommenttia:

  1. On sinulla ihana kukkamaa! Minäkin tulin juuri puutarhasta kukkakierrokselta ja kasteluretkeltä. Maljakkoon toin lupiineja, puna-ailakkia ja koiranputkea. Tämä on hienoa aikaa! Annetaan luonnon hoitaa meitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, koiranputket olen ihan unohtanut, kun tieremontin vuoksi niitä ei nyt kasva naapuritontilla. Ne ovat kesään kuuluvia maljakkokukkia. Lapsena kutsuimme koiranputkea pitsikukaksi.
      Luonnon antama hoito on parasta mahdollista. Otetaan se innolla vastaan.

      Poista
  2. Kauniita kukkasia 🌻

    VastaaPoista
  3. Ihana, että olet jo kotona ja päässyt kiertämään puutarhassakin! Kaunista kukintaa! Minä istutin varjoliljaa toissa kesänä ja harmittelin viime vuonna, kun niistä yksikään ei noussut. Nyt huomasin niiden yllättäen nousseen ja noita karvaisia nuppujakin on paljon. Tuskin maltan odottaa, milloin ne aukeavat!:) Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että varjoliljasi ovat selviytyneet ja alkavat pian kukkia iloksesi. Varjolilja on kyllä aivan ihana kasvi ja onneksi myös lisääntyy vuosien myötä, kunhan alkuun pääsee.
      Mukavaa loppuviikkoa sinullekin!

      Poista
  4. No jopa siellä tapahtuu paljon ja runsaasti! Me ollaan hitokseen jäljessä, mutta ansiokkaasti perässä tullaan. Ruusuorapihlaja täällä talvehti ekan talvensa, mutta nuppuja en ole vielä löytänyt. Se on kuitenkin noin 2,5 metrinen taimi, joten jos se tosiaan selviää näin pohjoisessa, niin ihmehän se olisi. Kukintansa on vain niin huikean hieno, että oli ihan pakko yrittää tontin lämpimimmälle paikalle.

    Kasvihuonetta käynnistelin minäkin kastelemalla, ja mustaa multaa maan parannukseksi lykkimällä. Kunhan vesi imeytyy kuivaan kasvualustaan, niin lykkään taimet maahan. Viiniköynnös on rehevässä kasvussa, ja tekee ihan ennätysmäärän kukkia. Just kun ajattelin heivata mäkeen tuon tilanvaltaajan sieltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän toukokuun edistyminen on kyllä niin hurjassa vauhdissa, ettei täällä tahdo ihminen luonnon perässä edes pysyä. Aikamoista pikakelausta kaiken aikaa.
      Ruusuorapihlajat kukkivat näillä tienoilla viime vuonna upeasti, mutta minun yksilöni olla möllötti. Ehkä niiltä menee oma aikansa, ennenkuin jaksavat kukkia. Toivottavasti sinäkin pääset nauttimaan ruusuorapihlajasi kukinnasta, sillä se on kyllä ihastuttava.

      Eipä kukkivaa viiniköynnöstä millään raaski pois kaivaa. Anna sille vielä mahdollisuus. Istutin kolme vuotta sitten viiniköynnöksen kasvariin. Ensimmäisenä kesänä se kasvoi niin paljon, että tajusin tilan loppuvan alkuunsa. Kaivoin sen pois ja istutin lämpimään paikkaan avomaalle. Siellä se kasvaa, mutta ei kuki. Zilgan pitäisi pärjätä avomaallakin, vaan ehkä paikka on sille sittenkin liian kylmä.

      Poista
  5. Miten ihania kukkia siellä on jo auennut! Täällä vasta odotellaan pioneja ja muita. Kiva kuulla, että pionien siirtosi onnistui niin hyvin. Kuolanpionini ei ole vielä koskaan kukkinut, vaikka on ainakin 5 vuotta vanha, joten sen siirtoa pitää harkita. Arovuokkoni on talven aikana taas kadonnut kokonaan. Mystistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aiemminkin siirtänyt pioneja hyvällä menestyksellä. Kaipa siinä siirrossa tärkeintä on istutussyvyys. Kuolanpionini ei tosiaan kukkinut aiemmin kertaakaan, joten nyt yllätti sen ensimmäinen kukinta ja vieläpä uudessa paikassa heti siirron jälkeen. Ehkä sinunkin kannattaa kokeilla siirtoa.
      Välillä noita mystisiä katoamisia tapahtuu. Arovuokko on meillä osoittautunut varsin villiksi. Senkin siirsin alkuperäisestä paikasta ja nyt tuntuu viihtyvän erittäin hyvin.

      Poista
  6. Minulla on säistä johtuen olo, että minä olen myöhässä kaikessa. Ja pitää muistaa koko ajan, että minulla on ekat raakileet tomaateissa lähes avomaalla toukokuussa. Siis toukokuussa. Ja tarhapioneisss isot nuput. Kiinanpioneiden nuput myös kasvussa, jo toukokuussa. Ihmeellistä.
    Onneksi osaat nähdä tässä onnettomuudessa myös ne muut puolet ja otat pakollisen pysähtymisen tai hidastamisen positiivisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raakileet tomaatissa avomaalla! On tämä huikean nopea toukokuu kasvimaailmassa. Luulenpa, että vähän jokaisella on nyt tämän runsaan edistymisen äärellä sellainen tunne, että itse on kaiken aikaa myöhässä ja jälkijunassa.
      Minulle hidastaminen on aina ollut opettelun paikka. Nyt sitä on tehtävä pakon edessä, mutta mukavalta tämä tuntuu. Eikä laisinkaan pakolta.

      Poista
  7. Tuota vaalean vihreää tässä komppaan ja iloitsen, että elämä alkaa näyttää valoisemmalta ja joskus pysäyttäminen kääntyy omaksi hyvinvoinniksi. Kyllä noilla kukkaterapioilla jo toipuminen käynnistyykin, niin ihania pioneja ja arovuokkomättäitä! Koska on näin lämmintä, voi joka aamu löytää uusia auenneita ihanuuksia! Särkynyt sydän kyynelehtii kohtaloasi koko loistollaan. Iloa ja valoa päiviisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirkku kauniista sanostasi! Elämä on kolhinut minua aiemminkin, mutta kenties en ole osannut siitä riittävästi ottaa oppia. Sen tiedän, että kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolensa ja niitä hyviä korostamalla selviää paremmin.

      Arovuokko on myös niitä kukkia, jotka tänä vuonna kukkivat aivan valtavasti. Mättään ihaileminen tuottaa valtavasti iloa.

      Poista
  8. Mielenkiintosta nähdä miten kasvien kasvaminen etenee jos on näin kuiva ja kuuma kesä. Nyt jo tuntuu että osa kasveista jää hitusen matalammaksi kuivuuden takia. Kukintaan ei toistaiseksi näytä vaikuttavan, enemmän on viime kesän märkyyden jälkiä kasveissa.
    Kauniita kukkakuvia, miten niitä ei väsy koskaan katselemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin saman eli moni kasvi jää varmasti tavallista matalakasvuisemmaksi. Riippuu tietenkin, miten kesä tästä etenee. Sinänsä ihmetyttää näin runsas kukinta, joten ehkä ne keräsivät eväitä tätä vuotta varten jo viime kesänä.
      Kukkia jaksaa tosiaan ihailla niin luonnossa kuin kuvissakin. Ei niihin kyllästy.

      Poista
  9. Sielläpäs on paljon kaikkea kaunista! Ruusuorapihlaja ja pionit ovat ihania ja on särkyneessä sydämessäkin oma viehätyksensä. Epäsuosio varmaan johtuu sen tavasta ränsistyä usein kukinnan jälkeen. Minä hankin viime vuonna valkoisen särkyneen sydämen ja luulin jo sen kuolleen talven aikana, mutta nyt maasta puskee muutamia hentoja versoja. Kukintaa en edes tänä vuonna siltä odota, mutta olen iloinen, että se on hengissä. Mukavaa loppuviikkoa! Nauti puutarhastasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen särkynytsydän näyttää aina olevan vähän punaista hitaampi ja hentokasvuisempi. Minullakin valkoista kasvaa kahdessa paikassa ja kumpainenkin on vielä varsin matala. Toinen sentään aloitti kukintansa jo. Hienoa, että sinunkin valkoinen yksilösi selvisi talvesta.
      Mukavaa loppuviikkoa sinullekin!

      Poista
  10. Olet oikeassa, silkkaa ihanuutta koko postaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja vielä ihanampia ovat kaikki kasvit livenä puutarhassa. On tämä nautinnollista.

      Poista
  11. Tuntuu ihan toivottomalta yhdistää työ ja puutarhassa oleminen. Puutarha on aina läpsäyksen edellä, vaikka kuinka yritän sen vauhdissa juosta.
    Sinullakin on kuolan- ja ruusupionia. Juuri omassa blogissani pohdin, kumpihan mulla mahtaa olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, normaalistikin puutarha tuntuu olevan askeleen tai pari edellä. Nyt puutarha harppoo suorastaan peninkulman saappailla.
      Täytyypä pian tulla blogiisi katsomaan pionejasi.

      Poista
  12. Kaunis puutarhaasi tuo paljon iloa sinulle ja auttaa osaltaan varmasti myös suuresti kuntoutumisessa.
    Mukavaa viikon jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunu Vuokko! Luonnon terapeuttisesta vaikutuksesta on ihan tutkittuakin tietoa. Nyt näen sen konkreettisesti omalla kohdallani.
      Mukavaa loppuviikkoa sinullekin!

      Poista
  13. Onpa kaunis tuo ruusuorapihlajan kukka, niin ihanan vaaleanpunainen väriltään. Täälläkin alkaa kuolanpioni kukinnan, tykkään niin kovin se pyöreästä palleromaisesta muodosta yksittäispensaana.
    Toiselta saadut kukkaset ovat aivan erityisiä, muistuttavat antajastaan ja niillä onkin oikeastaan antajansa nimikin lisänimenä :)
    Sinivaleunikon perään olen kuolannut jo muutaman vuoden, ja ehkä loukkaannuinkin vähäsen koska siemenpussissa olikin aivan muuta kuin mitä siellä olisi pitänyt olla. No nyt on toiselta firmalta uudet, ja syksyllä sekä keväällä yritetään uudelleen.
    Ihana kukkakierros kerrassaan! Nautinnollisia tutkimusmatkoja puutarhassasi ja oikein hyvää loppuviikkoa sinulle Between.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruusuorapihlajan kukkarykelmä on ihastuttava ja sitä kannattaa katsoa läheltä nähdäkseen sen ruusumaisuuden ja värien vaihtelun. Viime vuonna näin muutaman täydessä kukassa hehkuvan ruusuorapihlajan ja ihmettelin, miksi omani ei saa aikaan kukintaa. Siksi oman pikkupuuni kukinta ilahduttaa nyt erityisen paljon.

      Saaduille kasveille syntyy oma nimi ja niitä tulee useimmiten kutsuttua juuri lahjoittajan nimellä. Luultavasti Kuolanpioni tulee jatkossa olemaan Sailanpioni.

      Arvaa vaan, kuinka pitkään kuolasin sinivaleunikon perään. Joitakin ostin taimina, mutta syystä tai toisesta en saanut menestymään. Nyt kasvavat ovat ihan itse siemenestä kasvatettu ja ehkä juuri siksi ajattelen niitä sitäkin lämpöisemmin. Hyvä, että tuli tuo siemenasia puheeksi, sillä aikomus oli kesän aikana kylvää ja kasvattaa sinivaleunikkoja lisää.

      Kiitos Tuulikki, samoin sinulle oikein mukavaa viikonloppua ja kesäkuun alkua!

      Poista
  14. Ompa kaunista kukintoo siellä. Tuo ruusuorapihlaja ei varmaan selevii tiällä. Voiskohan ruusupioni kasvoo melekein yhtä korkiiks kuin kuolanpioni. Miulla ne on samassa penkissä ja kuolanpioni puotti kukkansa jo pois, mitä ruusupionina oon pitäny, kukkii vielä runsaasti. Kukka on kyllä niinkuin tuossa siun ruusupionissa. Vaan kun se on niin iso puska. Särkynytsydän on kaunis, valakonen miulta hävis talavella. Ylleensä pionien kukkiessa sattaa ja kukat taipuu muahanpäin. Tuet on tarpeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruusuorapihlajan menestymisvyöhykkeiksi mainitaan I-II eli ilmeisesti se on aika arka. Meidän pihamme on Ib-vyöhykkeellä ja ruusuorapihlajan istutuspaikka aurinkoinen ja lämmin. Monet kyllä kokeilevat arkoja kasveja muillakin vyöhykkeillä hyvin tuloksin.

      Katsoin ruusupionin ja kuolanpionin kasvutietoja. Ruusupioni kasvaa 60 cm ja kuolanpioni 70-90 cm. Molemmissa on minusta aika samanlainen kukka, ruusupionissa vähän isompi ja ehkä myös pyöreämpi. Kuolanpionista tulee kuitenkin isompi puska. Olen surkea tunnistamaan kasveja. Nämä omat pionini tiedän ja tunnistan, koska kirjasin niiden tiedot tarkasti viimevuotisen siirron yhteydessä.

      Valkoinen särkynytsydän on meillä joka vuosi huomattavasti hitaampi ja hennompi kuin punainen kaimansa. Minulla on valkoista kahdessa paikassa ja niistä on kasvanut vasta muutama verso, toisessa jo nuput avautumassa. Ehkä tällä kuivuudellakin on oma vaikutuksensa. Toivottavasti sinun valkoisesti sieltä vielä nousee.

      Poista
  15. Niin paljon kaikkea kaunista siellä kasvaa, ihanalta näyttää♥ Särkynyt sydän on ihan minun lemppareita, viime syksynä jaettiin kaksi pensasta..pikkuisen nyt keväällä jännitti että lähtevätkö ollenkaan kasvuun vai ottivatko itseensä, hienosti lähti ja upeasti kukkiivat:) Välillä on tosiaan oikein hyvä pysähtyä, onneksi olet jo kotona! Aurinkoista toukokuun viimeistä päivää♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa kuulla, että niin moni tykkää särkyneestäsydämestä. Sehän on varsinainen perinneperenna. Mukavaa myös, että oma perennasi nousi ylös ja ilahduttaa sinua. Minäkin jaoin omani muutama vuosi sitten sillä tuloksella, että nyt sitä on sekä vanhassa että uudessa paikassa.
      Samoin sinulle aurinkoisia toukokuun viimeisiä hetkiä ja leppoisaa kesäkuun alkua!

      Poista
  16. Niin paljon kukkivaa ja niin kaunista! Näihin kauneuksiin silmä ei väsy. Meilläkin odotellaan unikoiden avautumista, samanlaiset hienot nuput ovat täälläkin. Tosin nuppukin on kaunis. Mukavaa alkavaa kesäkuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, unikoissa ja monessa muussakin kasvissa myös nuppu on kaunis ja katsomisen arvoinen.
      Tämä kukkien ja värien tulva on upeaa vastinetta talven harmaudelle.
      Mukavaa alkavaa kesäkuuta sinulle!

      Poista
  17. Kiitos Sinulle ihanuusystäväni-Between!

    Nyt kukat sinua ilahduttavat ja terapoivat, antavat parastaan! Niin upeita kukkijoita! Pionit ovat saapuneet kotipenkkiin ja kukoistavat siinä sinulle ja antavat kauneusterapiaa! Nuo pionien aikisin kukkivat luonnonlajit ovat tosi ihania, kaikki pionit ovat ihania! Toivotaan, että niiden kukinta-aikaan ei sataisi (laitoin tuet jo valmiiksi varmuuden vuoksi). Särkynytsydän on minunkin lempikukkia! Arovuokkosi kukkii muhkean upeasti!

    Kaikkea hyvää sinulle! Toivottavasti lempeä sade ropsahtaisi edes joskus, alkaa olemaan jo niin kuivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei pionien luonnonlajeja ennen ruusunpionia ja sinulta saatua kuolanpionia ollutkaan, joten niiden aikaisempi kukinta lisää iloa ja nautintoa pioneista. Sadetta ei näytä olevan tulossa, mikä kyllä kukkien ja luonnon puolesta on vähän harmi. Yöllä voisi sataa ripotella muutaman tunnin ajan, kunhan ei mitään kaatosadetta lykkäisi.
      Arovuokkoni kukkii aikamoisena pehkona suorastaan hullun lailla. Tykkään siitäkin - taitaa kohta olla helpompi luetella ne kasvit, joista en tykkää (onkohan sellaisia?).
      Mukavaa alkavaa kesäkuuta sinulle!

      Poista
  18. Minulta hävisi myös valkoinen varjolilja ensimmäisen talven jälkeen. 😦

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvit voisivat jättää jälkeensä lapun, jossa kertovat syyn lähtöönsä. Siten olisi helpompi pohtia niille uutta istutuspaikkaa ja kasvuolosuhteita.

      Poista
  19. Itsekin tykkään särkyneestäsydämestä. Se on kaunis, dramaattinen ja huomiota herättävä, myös mukavan perinteinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno kuvaus särkyneestäsydämestä. Juuri noita asioita se edustaa.

      Poista
  20. Tulin tännne opiskelemaan.....kukkien nimiä ja yritän sitten muistella niiden näköä. Tulis siten nimi ja kukka kohdalleen.
    Tämä on hyvä oppikirja, kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Tuija! Mukavaa, jos voin olla avuksi. Laitan kasvien nimiä sille siksikin, että ne jäisivät paremmin omaan päähän.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!