Ei helppoa eikä halpaakaan, vaan sitäkin mukavampaa

Alkuvuodesta tarve tunkea sormensa multaan on aina yhtä innostavaa. Siemenpussien rapistelu saa vihdoin konkreettisen tarkoituksensa ja ikkunalaudat alkavat vähitellen täyttyä purkeista ja purnukoista. Välillä kieltämättä tympii jatkuva taimien kanssa puljaaminen ja viikkoja kestävä sisustuksellinen kaaos. Silloin unelmien pilvilinnoissa rakentuu talon jatkeeksi lämmitettäviä lasihuoneita vesipisteineen, ruukutuspöytineen ja suoraan ulos aukeavine pariovineen.

Mieltä kiusaavat tympimiskohtaukset ovat onneksi ohi meneviä. Taimikasvattajan arkeen kuuluu itämisen seuraaminen ja kasvusta iloitseminen. Joskus ajatuksissa häivähtää, ettei koko kasvattaminen taida olla ihan täyspäisen ihmisen hommaa tai ainakin rahallisesti tulisi edullisemmaksi kantaa kurkut ja tomaatit kaupasta. Vaan rahasta ja helppoudesta ei itse kasvattamisessa ole laisinkaan kyse. Kun on kerran päässyt korjaamaan ja maistamaan oman maan satoa, ei paluuta muuhun enää olekaan. Eihän elämä ylipäätään ole halpaa tai helppoa.

Tämä kesä on ollut sekä vaikea että helppo kasvattajan näkökulmasta. Toukokuinen lämpö salli aikaiset kylvöt kasvimaalle ja taimien siirron kasvihuoneeseen. Itäminen kasvimaalla ei sitten sujunutkaan joutuisasti ja edelleen kasvu on harvempaa ja matalampaa. Minua ei silti lannista 20 senttinen kosmoskukka eikä harvalukuisesti itäneet porkkanat, sillä muistissa on yhä viime vuotinen runsaus kasvimaalla. Tiedän, että kasvimaan rehotus on mahdollista, joten kuluva kesä menköön sopeutumisena kasvun vaihtelevuuteen.

Lämpö ja ahkera kastelu alkaa tuottaa jo satoa. Kurkkuja kasvihuoneesta on haettu jo parin viikon ajan. Nyt myös tomaateista löytyy noudettavaa ruokapöytään. Kasvimaalaatikossa rucola on hyvälaatuista, eikä siis kaupasta tarvitse salaattia ostaa.

Puutarhavadelma on aloittanut kypsymisensä. Sitä täytyy käydä päivittäin poimimassa, sillä vadelma kypsyy asteittain. Ensimmäisellä kerralla poimin kahvimukillisen. Nyt joka kerta enemmän. Marjat ovat ehkä tavallista pienikokoisempia, mutta meheviä ja madottomia. 

Kesäkurpitsan kasvusta ja kypsymisestä ehdin jo huolestua. Olin sen siemenet kylvänyt, mutta taimien huolto jäi sairaalareissuni vuoksi Ukkokullan kontolle. Pyynnöstäni hän kiikutti kurpitsataimet kasvariin, josta ne myöhemmin sain siirrettyä kasvimaalle. Sitten tulikin juhannusviikon koleus ja pelkäsin pikkuisten taimien paleltuvan. Harsojen alla kurpitsat viihtyivät ja aloittivat reippaan kasvun. Näinä päivinä pääsen korjaamaan ensimmäiset kurpitsat syötäviksi.

Mangoldi punaisine lehtiruoteineen.

Pidin harsoja kasvimaalaatikoiden päällä tavallista pidempään sekä lämpötilan että ötököiden vuoksi. Viimeisimpänä otin harson pois laatikosta, jossa kasvaa lehtikaalit, pinaatti, mangoldi ja fenkoli. Toki harson olisi voinut vielä kasvien päällä pitää, mutta kastelu on helpompaa, kun ei jatkuvasti tarvitse viritellä harsoja takaisin. Ja kastellahan täytyy näillä lämpötiloilla ja paistamisilla.

Kasvihuoneessa tein jo syksyllä isoja muutoksia. Aiemmin kasvarin keskikäytävä muodostui tiilistä ja maavaraiset laidat oli erotettu käytävästä lankulla. Tomaatit ja kurkut kasvoivat pohjistaan rei'itetyissä isokokoisissa paljuissa. Paljut olivat isoja ja täydessä mullassa painoivat tuhottomasti. Muutenkin pieni kasvihuone oli äärimmäisen ahdas ja hankalakäyttöinen. 

Tomaatit kasvarissa 31.5.

Tytär uusi oman kotinsa sisäänkäyntiä ja saimme häneltä ison määrän pihakiviä. Syksyllä tein pihakivistä kasvariini uuden lattian. Yhtään lisäneliötä kasvariini ei ole tullut, mutta kivillä tasatun lattian myötä tilankäyttö ja kasvarin huolto parani merkittävästi. 

Minua huolestutti kasvualtaina käyttämistäni laastipaljuista syötäviin kasveihin mahdollisesti liukenevat aineet ja niinpä hankin keväällä elintarvikemuovista valmistetut laatikot. Kooltaan ne ovat huomattavasti vanhoja paljuja pienemmät, mutta toisaalta niitä on helpompi liikuttaa ja uuden kivilattian vuoksi astioiden sijoittelulle tuli enemmän pelivaraa.

Kurkku Beth Alpha

Porasin uusien kasvulaatikoiden reunoille ylivuotoreikiä noin kahdeksan sentin päähän pohjasta. Ompelin laatikoiden pohjalle salaojapussit maanrakennuskankaasta täyttäen ne lecasoralla. Kussakin laatikossa kasvaa kaksi tomaattia tai kurkkua. Pohdin, riittääkö multatila kahdelle kasville, mutta päätin riskillä kokeilla. Onhan esimerkiksi myytävissä 70 litran kasvusäkeissäkin istutusreiät kolmelle tomaatille. Hyvin ovat tomaattini ja kurkkuni ainakin toistaiseksi pärjänneet.

Kurkku La Diva kasvaa vaakatasossa

Tänä vuonna kasvarissa ei ole paprikaa, chiliä eikä munakoisoakaan. Idätyksen jälkeen kasvatin taimeni uuden kasvilampun valossa viileähkössä ja ikkunattomassa kellarissa. Uuden kasvatuspaikan vuoksi päätin keskittyä muutamiin lajeihin ja katsoa, miten niiden kanssa menee. Niin myönteisiä ovat kokemukset, että ensi keväänä uskallan olla rohkeampi. 

Kasasin kuusi isoa laastipaljua kuljetettavaksi Sortti-asemalle, mutta sitten tulinkin toisiin ajatuksiin. Ehkä niille jotain käyttöä vielä löytyisi. Kaksi paljua sijoitin yhteen aitakulmaukseen, jossa ison vaahteran vuoksi maa on niin täynnä puunjuuria, ettei sinne voi mitään istuttaa. 

Paljut eivät ole kaunista katseltavaa, mutta kulmaus jää vadelmien taakse, ja aidan toisellakin puolella pörrää lokakuun loppuun saakka lähinnä tierempan työkoneet. Istutin astioihin esikasvattamani neljä hyasinttipapua ja tökkäsin multaan lisäksi ruusupapuja ja muutaman krassin siemenen.

Hyasinttipavut luikertelevat paljujen takareunaan asettamiani tukia pitkin kohti aitaa ja myös ruusupavut ovat hyvin itäneet ja aloittaneet kasvunsa omissa tukikepeissään. Tällä kasvuvauhdilla paljuista ei pian mitään ole näkyvissä. Pitää vain muistaa käydä säännöllisesti kastelemassa papuja ja krasseja, sillä paikka on paahteinen.

Hyasinttipapu 30.6.

Aikanaan kasvimaalaatikoiden tilalla oli avokasvimaa. Ukkokulta kasvatti siellä perunoita, sipuleita ja herneitä. Oli siellä jokunen mansikkakin. Muutama vuosi sitten päätimme siirtyä viljelylaatikoihin. Ensimmäiset Ukkokulta rakensi itse ja seuraavat on ostettu valmiina. Laatikoita on aina kaksi päällekkäin, jotta multatila on riittävä ja kasvien hoitaminen selälle ystävällisempää. Usein istun toisen viljelylaatikon reunalla katselemassa ja nyppimässä viereisen laatikon sisältöä.

Kasvarini on 5.4 neliön kennokasvari ja tämä on kasvarini viides kesä. Mielelläni olisin ottanut vaikka 18 neliön lasikasvarin, mutta sellaiselle ei ollut paikkaa, eikä myöskään budjetti antanut myöten. Ukkokulta on taitava käsistään, mutta hän ei ole innostunut kasvarin rakentamisesta. 

Olen iloinen ja onnellinen pienestä kasvaristani. Se ei ole mikään sisustamisen unelmakohde, mutta hyvä siellä on kurkkuja ja tomaatteja kasvattaa. Riittää minulle erinomaisesti. Ja on minulla kasvarissa pieni jakkara, jossa tykkään istua nyppimässä tomaateista varkaita ja katselemassa kurkkujen kasvamista.