Taimiterapiaa kellarissa

Juuri, kun ehdin ihastella keväisen lämmintä viikonloppua ja pihaelämän avautumista, pamahti reipas takatalvi lumisasteineen ja pikkupakkasineen. Kyllä on tylsää nähdä silmänsä aukaistuaan maan valkeana ja kaivaa villasukat kaapin perukoilta viluisia varpaita lämmittämään. Ehkä haen lumikolan kellarista takaisin talon seinustalle. Sillä saattaa olla samanlainen lumisadetta torjuva vaikutus, kuin seisominen pysäkillä ilman sateenvarjoa. Taatusti silloin sataa.

Viime vuonna tein uuden aluevaltauksen sijoittamalla hankkimani kasvivalaisimen ikkunattomaan kellariin. Tänä keväänä laajensin valtaustani ja ostin toisen samanlaisen, 400 Watin kasvivalaisimen. Tähän saakka taimet ovat mahtuneet sen ensimmäisen lampun alle, mutta hetkittäinen muuttoni kylmyyttä pakoon kellariin lisäsi purkkimäärää sen verran, että sytytin toisenkin lampun.

Mukuloita ja juurakoita on ihan oudosti tarttunut kauppareissuilla mukaan. Vaikka ties kuinka monennen kerran vannoin, etten hanki tulevana kesänä liikaa ruukkukukkia kasteltavaksi. 

Osa juurakoista/mukuloista odottaa vielä multaan pääsyä, mutta kruunuvuokot, ixiat ja sparaxikset (harlekiinikukka) laitoin ruukkuihin aloittamaan kasvuaan.

Samoin istutin Bourbon King- ja Crimson Pirate -päivänliljat ruukkuihin. Juurakot olivat hiukan kuivan näköisiä, mutta kumpikin oli jo selvästi heräämässä. Toivottavasti juurtuvat ja alkavat kasvaa. Ja toivottavasti värit ovat kuvien mukaisia. Yhtään en vielä tiedä, minne kasvit aikanaan sijoitan, mutta eiköhän niille paikka löydy.

Kuten edellisen kuvan päivänliljat, myös tämän kollaasin juurakot löytyivät Tokmannilta. Vaaleanpunainen Catherine Woodbury -päivänlilja olisi mukava lisä muuten aika keltasävyiseen päivänliljavalikoimaani. Tuskin sentään ihan vanhojen viereen tätä kaunotarta istutan, mutta hänenkin sijoituspaikakseen on jo ideanpoikanen muhimassa.

Ilmeisesti minulla on jonkinlainen punahattusyndrooma, sillä sormeni alkavat aina niitä hipelöimään ja taas ostin kaksi punahattupussukkaa, joista toisessa oli yhden sijasta kaksi juurakkoa. Myös punainen akileija Nora Barlow hyppäsi koriin ja neidonkurjenpolvi, jota syksyllä ehdin jo taimenakin ostaa. 

Viikonloppuna istutin messuilta ostamani riippabegoniat, valkoisen ja punaisen. Begonia on helppo ja kaunis amppelikukka. Nyt vain sormet pystyyn, etteivät ole bingojuurakoita, vaan ihan sitä, mitä kuvissa luvataan.

Raikas kevätsää ti 9.4.2019

Meillä ei ole käyntiä kellariin sisäkautta, vaan aina pitää kipaista olopihan poikki talon toisesta päädystä kellariin aamulla sytyttämään ja illalla sammuttamaan kasvivalo. Sähköliikkeestä saattaisi löytyä riittävän tehokas ajastin, mutta eipä ole tullut asiaa selvitettyä. Aika hyvin olen muistanut valon hoitaa ja tarvittaessa Ukkokultakin on lampun käynyt sytyttämässä ja sammuttamassa. Yhtenä iltana havahduin 23.30, että lamppu palaa yhä. En sentään ollut vielä ehtinyt sänkyyn nukkumaan, joten pikainen kipaisu kellariin ratkaisi asian.

Jokin merkillinen vetovoima ja taikuus taimissa on, sillä yllättävän paljon saan aikaa niiden parissa kulumaan. Tarkastan aina, onko kastelutarvetta ja säännöllisesti myös kierrätän taimia pöydällä, jotta ne saisivat tasapuolisesti osansa valosta ja lämmöstä. Hoitotoimien lisäksi tutkin taimiani ja katselen niitä joka puolelta. Ihmettelen, miksi joku kasvaa reippaasti ja miksi joku toinen kyhjöttää pitkään matalana. Mietin, koskahan tulee taimien aika muuttaa kasvihuoneeseen ja ulos. Ja toisinaan vain katselen miettimättä yhtään mitään. Hyvin rauhoittavaa.

Tulipa sylvestris - Metsätulppaani

Kellarin valosta ja lämmöstä ulos tullessa edessä on keikkuvan kevään näkymät ja tunnelmat. Nämä piipot ovat luultavasti metsätulppaaneita. Viime keväänä niiden kukinta meni minulta täysin ohi, koska olin juuri silloin sairaalassa. Nyt odotan tapaamista innolla ja ilolla.

 

Onneksi lunta ei ole meillä tullut pyryttämällä ja niinpä puutarhasta löytyy enemmän lumettomia kuin lumen täyttämiä paikkoja. Talon seinustalla, työhuoneen ikkunan alla on lumeton kohta, jossa krookukset alkavat hissukseen avautua. Tyrkkäsin alehyllystä nappaamani mix-pussin sisällön syksyn 2017 viime hetkillä tuohon, koska paikka taisi olla ainoa, johon sain vielä syvennyksen sipuleille kaivettua.

Veljenvaimon Roope

Pääsiäisen lähestyessä sopii ajatella vaikkapa pajunkissoja ja noitien kissoja. Roopen ottaisin mielelläni luudalleni ja lentelisin noutamaan pääsiäiseksi keväisen sään. Vaan tulee se varmaan noutamattakin. Mukavia odotuksen hetkiä kaikille!