Nyhjää tyhjästä

Sade ropisee työhuoneen ikkunaan. Ulkona on aamusta iltaan samanlaista harmaata hämärää. Olen ripotellut kausi-/jouluvaloja ulos ja sisälle. Niin sähköllä kuin patterillakin toimivat ajastuvat syttymään ja sammumaan itsestään. Alkuun laitoin sähköllä toimivat syttymään iltapäivän hämärän aikaan. Vähitellen olen säätänyt ajastimia siten, että osa valoista palaa lähes koko päivän. Patteritoimisten paloaika on valmiiksi 6-8 tuntia, joten niiden säätäminen on rajallista.

Yhden harmaan päivän käytin käytävien haravoimiseen ja tuulien viskomien oksien keräämiseen. Kärräsin ja levitin myös kolme kärryllistä multaa pariin kukkapenkkiin. Suursäkin pohjalle jäi vieläkin hiukan multaa, jonka senkin taidan vielä levittää. Ellei tule pakkasia jäädyttämään multaa.

Oxalis

Sisällä talvehtivat pelaguut ovat hengissä, mutta melkoisia raaskuja niistä vähitellen kehkeytyy. Toivottavasti joulun jälkeen lisääntyvä valo saa ne piristymään. Pääasia, etteivät kuole. Autotallissa on välivarastossa kaksi verenpisaraa ja passioköynnös. Tällä hetkellä autotallin lämpötila on +7 astetta. Koska autotallissa ei ole lämmitystä, on kasvit siirrettävä pakkasten tullessa kellariin.

Kellarissa talvehtii kaksi isoa pelaguuta, begonioita ja muutama oxalis. Sekä tietenkin daalioita ja muita juurakoina. Oxalikset ovat muuttuneet pimeässä kellarissa hailakoiksi. Niitä katsellessa mieleen muistuu olmi (luolissa elävä sokea, pigmentitön salamanteri (Proteus anguinus). Sellaisia näin käydessäni vuosia sitten Postojnan tippukiviluolissa (Slovenia).

Harmaa marraskuu on erinomaista aikaa itsensä sivistämiseen. Tämän syksyn aikana olen harrastanut kulttuuria varmaan enemmän, kuin vuosiin yhteensä. RSO-konserttien lisäksi tutuiksi ovat tulleet monet museot ja näyttelyt.

Pari viikkoa sitten osallistuin tutustumisretkelle Helsingin Bulevardilla sijaitsevaan Aleksanterin teatteriin. Oppaanamme toimi Aku Ahjolinna, joka sai kiinnityksen tanssijaksi Suomen kansallisbalettiin 1963. Parempaa opasta tuskin olisi voinut saadakaan. Ahjolinna hallitsee 1879 valmistuneen rakennuksen historian. Hänen eläväinen ja avoin olemuksensa on mitä parhain johdattamaan yleisöä kauniin rakennuksen saloihin. Vuoteen 1993 balettitanssijana toimineena hän tuntee sekä alan että ihmiset. Tarinoita hänellä siis riittää.

140-vuotias Aleksanterin teatteri on valtion omaisuutta ja sitä myydään parhaillaan. Rakennus on suojeltu, eikä sitä voi muuttaa vaikkapa hotelliksi tai toimistoksi. Remontoiminen tulisi arvioiden mukaan maksamaan noin 40 miljoonaa euroa. Kunnon peruskorjauksen rakennus tosiaan tarvitsee. 

Suomessa on aika vähän vanhoja arvorakennuksia. Minusta on sääli, että niiden annetaan mennä liian huonoon kuntoon, eikä niihin haluta investoida rahaa. Matkustamme mielellämme ulkomaille ihailemaan vanhojen kauniiden rakennusten täyttämiä kaupunkeja, mutta omassa maassa sellaisille ei anneta arvoa.

Taiteilijaystäväni houkutteli minut katsomaan Ateneumiin "Maailmalta löysin itseni - Helene Schjerfbeck" -näyttelyn, joka on esillä 26.1.2020 saakka. Samalla kiersimme myös "Taiteilijoiden Ruovesi" -näyttelyn, jossa on esillä mm. Akseli Gallen-Kallelan, Hugo Simbergin, Ellen Thesleffin ja muutaman muun teoksia. Pidän kovasti Helene Schjerfbeckin maalauksista. Tässä näyttelyssä on esillä maalauksia, joita ei ole aiemmin Suomessa nähty. Taiteilijan kanssa oli mielenkiintoista katsella tauluja. Hänen tietojensa ja taitojensa kautta avautui ihan uusia näkökulmia.

Museokortti on siinäkin suhteessa hyvä ratkaisu, ettei tarvitse kerralla perehtyä ison museon tarjontaan. Voi nauttia osan silloin, toisen tällöin. Välttyy hyvin kulttuurin yliannostukselta ja säilyttää mielenkiinnon vierailla toisen tai kolmannenkin kerran.

Joulupuu Tapiolan kauppakeskus Ainoan edustalla.

Kulttuurinautintojen lisäksi tein pikaisen asiointireissun Espoon Tapiolassa lokakuussa avautuneeseen kauppakeskus Ainoaan, jonka uusimmassa osassa en ole vielä käynyt. Onhan siellä kauppakeskuksessa avaraa ja kiiltävää. Uutisoinnin mukaan Ainoasta on ollut tarkoitus tehdä erilainen kauppakeskus, jonne tavallisimmilla ketjuliikkeillä ei ole asiaa. Varmasti sieltä jokunen iso ketjupuoti puuttui, mutta ihan riittävästi niitä näytti Ainoaankin rantautuneen. 

Ainoan ulkopuolella avaruus ja kiilto puuttuu tykkänään. Aikamoinen rakennustyömaiden muodostama sokkelo koko vanha Heikintorin ja Tapiontorin ympäristö. Toivottavasti kulahtaneessa kunnossa olevat 50-luvun liikerakennukset remontoidaan, laattakäytävät uudistetaan ja kerrassaan surkeassa jamassa olevat istutusalueet kunnostetaan.

Persiljaa eivät sateet ja tuulet nujerra.

Älkäämme antako harmaan maiseman syöpyä sieluumme, vaan mennään kaikki pää pystyssä kohti joulua ja sen jälkeen pidentyviä päiviä. Huomenna on marraskuun viimeinen päivä. Jos joulukuukin menee samalla tavoin siivillä liitäen, olemme hetkessä uusia kylvöjä aloittamassa.

Mukavaa pikkujoulun aikaa kaikille!