maanantai 30. marraskuuta 2020

Pysykää poissa - peurat!

Syyssahramien hyvästit

Alkukevään sipulikukkatuhojen jälkeen peuroista ei ole ollut ongelmaa. Ehkä metsissä riitti syötävää. Ehkä pitkien valoisien päivien pihoille houkuttelemien ihmisten mellastus sai peurat pysymään kauempana. Parina myöhäisiltana olopihan liiketunnistinvalo on taas syttynyt. Siinä vaiheessa, kun valon huomaa ja ehtii ikkunaan, ei yleensä enää mitään liikettä missään näe. Varsinkaan pilkkopimeässä ja varjoisten paikkojen kattamassa pihassa.

Peuranjälkiä omenapuun alla


Parina päivänä ehdin kiertää tontin päivänvalossa. Silloin oli helppo nähdä märkään multaan painuneet sorkanjäljet. Peura tai peurat ovat tulleet tien yli vastapäisestä metsästä, kulkeneet talon päädyn kautta olopihalle ja sieltä rinteeseen. Ilmeisesti eläin on yrittänyt jatkaa matkaansa alapihalta puistoalueelle ja sieltä jonnekin etäämmäs. Se on systemaattisesti kiertänyt aidan viertä, jolloin jäljet ovat painuneet syvälle multaan niin Syyspenkissä kuin hedelmäpuiden allakin. Jälkiä seuraten tulkitsin peuran nousseen Vasenrinteen kautta talon toiseen päätyyn ja sieltä takaisin tielle.

Aitaesteitä peurojen reitillä

Olen verkottanut kaikki tärkeimmät puut ja pensaat niin jänisten kuin peurojenkin varalta. Joillakin pensailla verkot voisivat olla korkeampia, mutta silmämääräisesti katsoen en löytänyt tuhoja. Monet ikivihreät perennatkin näyttivät koskemattomilta. Eikä niiden pintaosuuden peuran suihin katoaminen pitkään harmittaisi, kunhan kasvien juuret on tallessa.

En halua peurojen mellastavan pihassani sen enempää syksyllä kuin keväälläkään. Pysykööt poissa ihan ympäri vuoden. Tontin alapuoli on aidattu, mutta yläosa ei. Jos aitaisimmekin, pitäisi hommata myös kaksi porttia, koska meillä on kaksi tonttiliittymää. Varsinainen sisäänkäynti kahdella autopaikalla ja varaparkkipaikka vieraille. Tein nyt, kuten keväällä. Viritin talon kumpaankin päätyyn tilapäiset verkkoaidat siten, että peurat eivät pääse olopihan kautta rinteeseen ja alapihalle. Sisäänkäynnin puolella sijaitsevan Pikkupuutarhan olen myös verkottanut. Sisäänkäynnin puolen käytäviä reunustavia tai talon päätyjen istutuksia ei voi aidata.

 
Verkkoviritelmät ovat rumia ja hankaloittavat jonkin verran kulkua pihamaalla. Kellariin kulku käy pihan kautta, mutta sinnekin voi kiertää talon toiselta puolelta. Onneksi näin talviaikaan emme kovin paljon olopihan puolella tai pihalla ylipäätään kuljeksi. Eikä talven pimeydessä verkkoja muutenkaan pahemmin näe, joten saavat nyt torjua mahdollisuuksien mukaan sorkkaeläinten vierailuja. 

Keväällä ostin Trico Garden -peurakarkotetta, jonka käyttö jäi aika vähäiseksi. Siitä olen kuullut rohkaisevia kommentteja. Trico Gardenin käyttöön en nyt näe riittävästi tarvetta, vaan säästän sen kevääksi sipuli- ja muiden kasvien suojelemiseen.

Prunus Accolade - Koristekirsikka 'Kevätsuudelma'


Epämieluisten sorkkasankareiden jäljestyksen päätteeksi kiersin muuten vain katselemassa puutarhan marraskuista tilaa. Poikkeuksellisen lämmintä säätä on riittänyt ja aika runsaasti vettäkin olemme saaneet. Viime päivinä mittari on yöaikaan painunut miinuksen puolelle, josta huolimatta puutarhassa on mukavan vihreää. Kaipa sitä on totuttava näihin ilmastollisesti pohjoissaksalaisiin talviin.

Sorbus Dodong - Tuurenpihlaja

Suurin osa kasveista on siirtynyt kunnon talviunille. Jotkut kasvit taasen valmistautuvat selvästi jo näin loppuvuodesta tulevaan kevääseen. Koristekirsikka Kevätsuudelma on täynnä pullukoita silmuja ja tuurenpihlajatkin tarvitsevat vain runsaasti valoa ja lämpöä startatakseen uuteen kasvukauteen. Niitä katsellessani ajattelin, että suotta tässä ihmiset marmattavat pimeyttä. Otetaan vain mallia kasveista ja pullistetaan objektiivisesti mielemme täyteen kevään odotusta. Sieltä se vääjäämättä taas saapuu, aikanaan.

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki

Mantelityräkkiä olen ennenkin kehunut. Pienestä taimesta on kasvanut melkoinen pehko, joka ei ole moksiskaan loppuvuoden säävaihteluista. Kasvi alkaa olla liian ahtaassa paikassa, joten keväällä se pitää ainakin jakaa. Tuskin koko kasvia muualle siirrän, koska se on viihtynyt hyvin syyshortensioiden edustalla. Ehkä annan mantelityräkin kuitenkin ennen jakamista kukkia tapansa mukaan limenvihreänä.

Fragaria x roxea 'Pink Panda' - Koristemansikka


Koristemansikkakin uhmaa talven saapumista. Tätä kuvaa katsellessa keksin, että voisin istuttaa muutaman Pink Pandan verson kuivaan ja aurinkoiseen rinteeseen. Siellähän ahomansikkakin viihtyy erinomaisesti. Nykyisin koristemansikka luikertelee päivänliljojen seassa pääsemättä täysin oikeuksiinsa. Näen jo silmissäni, miten somilta pinkit mansikankukat näyttävät maanpeiteruusu Fairyn kupeessa.

Viola odorata - Tuoksuorvokki

Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saadut tuoksuorvokit ovat kotiutuneet täydellisesti. Ne ovat alkaneet levittäytyä istutusalueelleen ja ensi kesänä taitavat peittää loputkin multavälit. Ennen näiden sinisten tuoksuorvokkien saamista, ostin kaksi valkokukkaista tuoksuorvokkia puutarhamyymälästä. Niiden lehdet ovat kellastuneet ja kuihtuneet kokonaan, kun nämä siniset porskuttavat vihreinä ja kukkivatkin loppusyksyn koleudessa.

Sciurus vulgaris - Orava

Pikkujoulun kunniaksi viritin ikkunoille kynttelikköjä. Keittiön ikkunalaudalle kynttelikköä asettaessani huomasin oravan napostelevan siemeniä mökin katolla. Alhaalla olevien sälekaihdinten välistä oli hankala saada kunnon kuvaa, joten uskaltauduin hyvin hitaasti nostamaan kaihtimia. Orava havaitsi liikkeen ja jähmettyi paikalleen selkä minuun päin. Seisoin pitkän tovin sivuverhon takana odottamassa sen kääntyvän. Oravan koko turkki tärisi jännityksestä ja varmaan myös pelosta. Lopulta nappasin tämän kuvan ja laskin säleverhon alas. Turha kiusata luontokappaletta.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Puutarha-aiheet ovat näin loppvuoden päivinä vähissä. Luontoa tulee tarkkailtua ahkerasti, mutta värikästä ja mielenkiintoista kirjoitettavaa siitä ei tahdo syntyä. Nyt on hyvää aikaa leipoa ja kokata. Perinteinen herkkusinappi on jo valmistettu. Piparitaikinakin odottaa leipomista.

Käsillä on marraskuun viimeinen päivä. Huomenna siirrymme joulukuuhun. Hups vain, miten nämä päivät, viikot ja kuukaudet vaihtuvat.

Mukavaa viikkoa kaikille!

 

29 kommenttia:

  1. Peurat ovat varmasti vähemmän toivottuja vierailijoita puutarhassa. Toivon todella, että ne pysyvät jatkossakin poissa puutarhastamme.
    Tänne meille satoi yön aikana ihanan valkoisen lumipeitteen. Taas ainakin hetken saa nauttia valoisasta ja kauniista maisemasta.
    Mukavaa alkanutta viikkoa myös sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tosiaan toivo peurojen vierailevan pihassa, vaikka näin talviaikaan vahingot ovatkin vähäisemmät. Väliaikaiset aidat ovat ainakin toistaiseksi toimineet tarkoituksessaan, toivottavasti jatkossakin.
      Meillekin satoi lunta, joka tänään suli. Vielä ennen joulua ehdimme saada valoisamman maiseman. Toivossa on hyvä elää. Mukavaa joulukuun alkua sinulle!

      Poista
  2. Onpas kiva tuo mantelityräkki. Komea ja rehevä kasvi. Ja vielä tähän aikaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mantelityräkki on osoittautunut kivaksi kasviksi jopa näin kasvukauden ulkopuolella. Suosittelen tutustumaan.

      Poista
  3. Voihan ryökäleet sorkkakoipiset peijoonit! Toivottavasti ne siirtyvät maleksimaan mahdollisimman kauas, ei siellä etelän talvissa luulisi metsistäkään ruuan loppuvan. Minäkin löysin papanakasan aivan liian läheltä omaa tonttia, hyvin todennäköisesti oli peuran jätöksiä kun niitä on täällä joskus näkynyt, hirvet ovat jo siirtyneet kauemmas.

    Mantelityräkki vaikuttaa kiintoisalta, täytyykin kartoittaa sen vaatimukset elinolojen suhteen.
    Oikein paljon mukavia asioita joulukuullesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on isoja metsäalueita, joissa syötävää riittää. Luultavasti peuroilla on iät ja ajat ollut reitti lähijärville meidän tontin kulmalta. Rajametsän kaaduttua eksyvät meidän pihalle. Papanakasa löytyi täältäkin. Eipä peuranpapanoilla taida olla kummoistakaan lannoitearvoa.
      En löytänyt mantelityräkille vyöhykerajoja. Aurinkoinen paikka, eikä liikaa märkyyttä. Saattaa siis hyvyinkin sopia teidänkin nurkille. Kiva kasvi, suosittelen tutustumista.
      Vanhusten asioissa on ollut vääntämistä, jotka vievät välillä yöunet. Eiköhän se tästä. Muuten joulukuu on alkanut ihan kivasti. Toivottavasti sinullakin!

      Poista
  4. Näin ne peurat viihtyy myös ihan melkein missä vaan vaikka taloja on ihan tiheässä. Meillä on ollut myös paljon taas peuroja pihassa vaikka siitä on suurinosa jo aidattu. Minullakin valkoinen Orvokki on menettänyt lehtensä ja nämä siniset on ihanan vihreitä ja kukkivat myös täällä. Mantelityräkkiä minäkin silmäilin 🤗❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietinkin, onko kesämökkitonttinne kuinka aurattu. Niillä nurkilla peuroja on runsaasti. Tuttuni luona lähistöllä käydessäni näen harva se kerta peuroja pelloilla.
      Ilmeisesti valkoisen orvokin luonteeseen kuuluukin kuihduttaa lehtensä. Kevät näyttää, nousevatko ne mullasta. Olen kovin iloinen noista sinulta saamistani tuoksuorvokeista. Reheviä ja kauniita ihan näin talven ensimetreilläkin.
      Mantelityräkki on hieno kasvi. Ostin sen pikkuruisena taimena puutarhamessuilta, enkä ole katunut. Jospa saisin kasvia monistettua kevään tullen, toivotaan.
      Mukavaa joulukuun alkua sinulle!

      Poista
  5. Toivottavasti airat auttaa ja peurat vaihtaa maisemaa. Meillon karvan verran valakoosta maas. On eres pikkuusen valoosempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aidat näyttävät nyt estävän peurojen pääsyn kriittisille alueille. Tylsäähän noiden aitojen katseleminen on, mutta onneksi valtaosa päivästä niitä ei pimeyden vuoksi näe.
      Kiva, että teillä on maa valkeana. Hentokin lumikerros piristää kummasti.
      Mukavia joulukuun alun päiviä!

      Poista
  6. Täälläpäin peuroista ei paljon ole haittaa, harvakseltaan joskus näkee jossain.
    Tosin eräänä aamuna kun aukaisin verhot, peura säntäsi omenapuun luota, oli syömässä puuhun jääneitä koristeomppuja. Ei nole sen koommin näkynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnellisia te, joiden ei tarvitse murehtia peuratuhoja. Ei niitä meidän tänne muuttaessamme seudulla juurikaan ollut, mutta viime vuosina kanta on kasvanut valtavasti. Lähes joka kerran liikenteeseen lähtiessään tien varsilla näkee peuroja ruokailemassa tai tietä ylittämässä.
      Mukavaa joulukuun alkua sinulle!

      Poista
  7. Voihan peura!
    Siitä tulikin mieleeni, että viikon sisällä poikani, hänen tyttiksensä ja ystäväni ovat pamauttaneet yhteen peuran kanssa. Pojan auto meni lunastukseen, henkilövahingoilta vältyttiin, mitä nyt mieli vähän nyrjähti. Että silleen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurjaa, onneksi ei tullut henkilövahinkoja. Törmäys on ollut kova, kun auto meni lunastukseen. Muutama viikko sitten näin tien vieressä isokokoisen peuran hengettömänä. Mielessäni toivoin, ettei törmäys olisi aiheuttanut isoja vahinkoja. Parin tunnin kuluttua samaa reittiä palattuani raato oli korjattu. Vaikka henkilövahingoilta vältyttäisiinkin, on niistä aineellisistakin vahingoista aikamoista riesaa.
      Mukavaa joulukuun alkua joka tapauksessa!

      Poista
  8. Toivottavasti peurat pysyvät poissa! Paljon kaunista löytyy puutarhastasi vielä tähänkin aikaan vuodesta. Meillä on jo ohut lumikerros. Hyvää joulukuun alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin toivon hartaasti, ettei tarvitse peuroja omalla tontilla katsella.
      Täällä on leutoa ja märkää. Hento lumikerros tuli ja meni. Toivotaan, että saamme nätin lumihunnun jouluksi.
      Mukavaa joulukuun alkua sinulle!

      Poista
  9. Voi peuran peura! Toivottavasti eivät ota tavaksi kulkea jatkuvasti puutarhasi läpi eivätkä varsinkaan haukkaisi matkaevästä kulkiessaan. Tuo tyräkki on kyllä oikea syyspuutarhan komistus. Mukavaa joulukuuta ja alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmillisesti ovat jo ottaneet tavakseen kulkea meidän pihan kautta. Ehkä peuroja harmittaa, kun tonttiamme reunustava metsikkö katosi. Siellä oli turvallista vaeltaa kohti lähijärviä, mutta nyt paikka on avointa aluetta.
      Olen ihastunut mantelityräkkiin, jonka ostin pikkuruisena taimena puutarhamessuilta. On kyllä osoittautunut oivalliseksi kasviksi, jota suosittelen kaikille innokkaille.
      Mukavaa joulukuun alkua sinulle!

      Poista
  10. Peurat ovat kauniita ja jänniä seurailla, mutta vaikea sulattaa niiden mellastuksia pihassa. Meille ei niitä tule, koska piha koiran vuoksi vahvasti aidattu, mutta kuuntelen aina tarinoita muilta.
    Joulukuu alkanut - iloa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aitaaminen onkin tehokas keino pitää peurat poissa omasta pihapiiristä. Ehkä se on joskus meilläkin edessä.
      Kiitos, iloa riittää täällä. Toivotan samaa sinulle!

      Poista
  11. Istutin aikoinaan rusakoille ihan omia norjanangervoja pihan perälle. Se riitti meillä rauhoittamaan tilannetta. Kauriit ja peurat käyvät vierainamme harvoin, vain sorkkien jäljistä voi paikallistaa käynnit.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kauniisti ajateltu istuttaa angervoja rusakoille. Niitäkin meillä pomppii, mutta harvemmin ne ovat aiheuttaneet isompia vahinkoja. Tai ainakin olemme oppineet suojaamaan tärkeimmät puut ja pensaat.
      Kiitos tsempeistä, mukavaa joulukuun alkua sinulle!

      Poista
  12. Teillähän on vielä vaikka mitä kaunista puutarhassa. Harmillisia vieraita on nuo peurat. Meille ei vielä onneks oo tuota isompoo peuroo levinny, pieniä kauriita kuleksii ja jo vahinkuu ohikulukiissaan meillekkin tekivät. Ois isomman keskustelun paikka, isommilla arenoilla, näistä kaikista hirvieläimistä. Sitä oon pohtinu mielessäni, mitävarten kannat pietään niin runsaina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itsekin ihmetellyt, miksi peurakantoja on tehokkaammin pienennetä. Niiden aiheuttamat kolaritkin ovat jo hirvikolareja suuremmat. Luulisi, että ammattiviljelijöitä harmittaa peurojen aiheuttamat tuhot. Meidän lähistön mansikkaviljelijän pellolla käyskenteli keväällä useamman peuran lauma. Ohikulkija oli laskenut äkkiseltään 11 peuraa kerralla.

      Poista
  13. Voi peuroja! Olen lukenut kaikki postauksesi tarkasti, mutta minulla on ollut nyt ikävä tekninen ongelma, sillä onnistuin jotenkin hävittämään ipadista oman kommentointikuvakkeeni, enkä pysty käyttämään totuttuun tapaan ipadia (sillä ei siis saa julaistua mitään kirjoituksia, vaikka olisi kirjoittanut pitkät rimpsut kommentteja) - argh! Mitähän ihmettä onnistuin tekemään??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi peuroja ja voi näitä nettiongelmia. Mikähän vaiva siellä nyt on ja miten saisit tilanteen korjattua. Oletko laittanut Bloggerille viestin ongelmasta? Ehkä sieltä saa apua. Auttaisin, jos osaisin. Toivottavasti tilanne selkiytyy pian. Sitä odotellessa toivotan sinulle mukavia joulukuun alun päiviä!
      PS. Vastaan Sinivalkoista -haasteeseen paikkoin.

      Poista
  14. Voi, kumpa noi peurat tajuaisivat pysyä poissa!
    Ne tuottavat kyllä todella paljon lisätyötä ja harmia.
    On jännä, miten kasvien ja luonnon täytyy taas tänäkin vuonna sopeutua poikkeukselliseen säähän. Toiset luulevat, että on kevät ja toiset yrittävät levätä talvilepoa.
    Tajusin muuten muutama vuosi sitten, että sanoin asiakkailleni joka vuosi, että oli niin poikkeuksellinen talvi. Nykyään tuntuu, että poikkeus taitaa olla sääntö. Vähän erilaisia poikkeuksia sattuu kullekin vuodelle, mutta aina niitä näyttää olevan.
    Luonto ja puutarha on kuitenkin ihmeellinen, se sopeutuu ja selvii yleensä melkein kaikesta. Uskotaan, että niin on tänäkin vuonna. Samoin me ihmisetkin selviämme. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa joulun aikaan liikkuvat Petteri Punakuonot joulupukkeineen hätistäisivät peurat sinne "huitsin nevadaan".
      Huomasin tänään komeamaksaruohon pukkaavan versoja mullasta. Sopisi tulla vähän kylmempää ja hieman luntakin, jotta kasvit rauhoittuisivat.
      Syys-marraskuu on ollut Etelä- ja Keski-Suomessa mittaushistorian lämpimin. Skeptikot väittävät, että lämpimiä kausia on ollut ennenkin. Varmaan niin, mutta kun näistä tuntuu tulleen enemmän sääntö kuin poikkeus.
      Toivotaan ja uskotaan luonnon sopeutuvan. Ehkä meillä on pian enemmän tammi- kuin havumetsiä. Minua ei sinänsä haittaa tällainenkaan talvi. Enemmän olen huolissani luonnon puolesta.

      Poista
  15. Meillä Riku ottaa kauris ja rusakkovahtina olon hyvän tarkkana.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!