Kirjastokäynti vaihtui kylvöhommiksi

Pelargonium Divas Rasberry Ripple

 

Lauantaina oli tarkoitus kävellä kirjastoon palauttamaan kirjat ja lainaamaan uutta luettavaa. Aurinkoinen sää houkutteli, mutta auraamattomat ja hiekoittamattomat tiet eivät. Jäätyneessä loskassa on todella raskasta kävellä. Etenkin kun samalla on väistettävä autoja.

Kylän tiet ja kadut ovat karmeassa kunnossa. Torstain ja perjantain vesi-räntäsateiden jäljiltä auraamaton katu on muuttunut loskaksi, joka lauantaivastaisena yönä jäätyi. Kun jalkakäytäviä ei ole aurattu ollenkaan, jalankulkijat kävelevät kadulla. Kunnan ylläpitämän kunnossapitokartan mukaan meidän alueella on aurattu viimeksi 22.2. klo 0.28 eli pitkälle tiistai-iltapäivään saakka jatkunut lumi on saanut jäädä rauhassa väylille odottamaan. Viimeisin hiekoitus on tehty 16.2.

Runsaslumisia talvia on ollut aiemminkin, mutta tämä talvi menee kyllä sinne kärkikastiin. Nuuksiossa satoi tiistaina 22.2. Uudellamaalla runsaimmin eli 26 cm. En mitannut oman pihan tuoretta lumilastia, vaan luotan Nuuksion mittauksiin. Samoilla nurkillahan tässä asutaan. 

Ymmärrän tämän talven aiheuttamat vaikeudet auraustoiminnassa. Edellisten viikkojen aikana lumi on aurattu kiitettävän nopeasti ja hiekkaa on välillä ripoteltu lumisateessakin. Vaan mihin ovat tämän viikon aikana kadonneet kaikki aurat? Ovatko lumityöntekijät lähteneet talvilomalle? Vai onko kilpailutuksen työmäärä tullut täyteen?

Puisto täyttyy lumesta

Jätin siis kirjastoreissun väliin. Yhden kirjan eräpäivä meni umpeen lauantaina. Palautan kirjan maanantaina ja maksan kiltisti 50 sentin sakkomaksun. Ehkä kunta voi senkin käyttää seuraavan talven auraukseen.

Ulkoilun sijasta ryhdyin kylvöhommiin. Kuu ei taida olla juuri nyt sopivassa asennossa kylvöjä ajatellen. Sen sijaan kylväjän sormet olivat lauantaina mitä mainioimmassa vireessä siementen kätkemiseen. Pää sen sijaan on tavallista apaattisempi, mikä taasen johtuu Euroopan tilanteesta. Hetken jo mietin, kannattaako mitään kylvääkään. On vain pakko uskoa hyvien voimien ja järjen voittoon.

Biologi Leena Luodon vinkkiä käyttäen sekoitin erilaisia taimi- ja kylvömultia vadissa. Kylvin seitsemää eri tomaattia, kuusi siementä kutakin. Ihan liikaa taas. Sorrun joka kevät "kaiken varalta" -ajatteluun. Jos kaikki siemenet eivät idäkään? Ylimääräisistä taimista pääsee helposti eroon, joten mitäpä asiaa sen enempää pyörittelemään.

Kylvin myös vesimelonin siemeniä. Sitä en ole aiemmin kasvattanut, mutta Päivänpesän elämää  -blogin Katjan onnistuminen innosti kokeilemaan.

Kelloköynnösten alku on tänä vuonna aika jähmeää. Tammikuisesta kylvösatsista kaksi nousi ripeästi. Kolmas on edelleen koukkuna mullassa. Aikooko jumppa-asennostaan noustakaan? Kylvin uuden satsin helmikuun alussa. Missä lie ajatukset kylväessä olleet, kun en muistanut siemeniä liottaa. Näyttää siltä, että jälkimmäisestä kylvöstä useampi kelloköynnössiemen on heräämässä. Ei nyt kuitenkaan hihkuta ilosta ennen todellisuuden selviämistä.

Keijunmekoista iti useampi, mutta vain yksi niistä on enää elossa. Jättiverbenaa laitoin tammikuussa sekä jääkaappiin että pesuhuoneeseen. Vuosi sitten ne siemenet, joita en kylmäkäsitellyt, itivät. Muut eivät. Nyt kylmäkäsitellyistä ainakin yksi on itänyt. Värinokkoset ja punarevonhäntä odottavat koulimista. Jonkun pitäisi potkaista minua takamukseen, jotta saisin itseni hilattua kellariin multahommiin.

Kuvan laskiaispullat olen leiponut kaksi viikkoa sitten. Otin ne pakkasesta ja täytin. Kermavaahto riitti nippanappa neljään pullaan. Kahdessa on mantelimassaa, kahdessa hilloa. Ukkokulta ei mantelimassasta tykkää. Pullieni ulkoasussa on aina toivomisen varaa, vaan aina ovat tulleet syödyiksi.

Jäätä pergolan kaiteella.

Helmikuu on kohta loppuun kaluttu. Aika kiva siirtyä kevään ensimmäiseen kuukauteen eli maaliskuuhun. Olkoon se täynnä toivoa, kevään toivoa!

Iloista laskiaissunnuntaita kaikille!

Päivätehtävä - yllätysresepti -haaste

 
Valokuvaajan silmin -blogin Jasmin antoi minulle haasteen, jonka tehtävä kuuluu seuraavasti:

"Ota kokkauskirja esille ja valitse sieltä sattumanvarainen resepti ja toteuta se!
Valita voi esimerkiksi 3 kertaa mutta sitten joku niistä on valittava.

Lopuksi lisää linkki postauksesta Valokuvaajan silmin -blogin haastetta koskeviin kommentteihin."

Kiitos Jasminille haasteesta. Keittiörempan vuoksi ehdin toteuttaa haasteen vasta nyt. Pahoittelut siitä.

En selannut  keittokirjoja enkä kansiota, johon kerään eri paikoista hyviksi havaitsemiani ohjeita. Tällä kertaa nappasin kaupan mainoksesta Mokkapalafudgen ohjeen. Moni on varmasti tehnyt mokkapaloja tai vähintäänkin syönyt jonkun toisen leipomia. Tavallisia mokkapaloja teen itsekin joskus, kun pitää saada nopeasti isompi erä leivonnaisia kahvipöytään.

Nyt ohjeen kokeilemiseen motivoi syksyllä erästä jälkiruokaa varten ostettu purkki kondensoitua maitoa sekä suklaalevyt, joiden parasta ennen päiväys uhkaavasti lähestyi.

Ohjeella on helppo tehdä mokkapalafudgea. Aineksia ohjeessa on tavallista mokkapalatorttua vähemmän ja niinpä syötävääkin tuli vajaa puolikas uunipellillinen. Eikä tämän valmistukseen edes uunia tarvita, vaan fudgen annetaan kovettua pari tuntia tai vuorokausi jääkaapissa.

Kukapa ei suklaasta tykkäisi, joten hyvää tuli. Mutta todella makeaa, minkä voi päätellä jo aineksista. Kahvikupillisen kanssa yksi pieni pala riittää vallan mainiosti.

Tykkään kokeilla kaikenlaista. Moni ruoka tai leivonnainen on osoittautunut jo ensimmäisen kokeilun perusteella hyväksi ja päässyt ohjekansiooni. Moni on jäänyt kertatuttavuudeksi. Mokkapalafudge kuuluu jälkimmäisiin eli "oli hauska tavata, heippa!"

En haasta ketään, vaan sen voi ottaa vapaasti tehtäväksi vaikkapa helmikuun lopun virkistykseksi.

 

"Vettä räntää lunta" - trallallaaa...

 
Pientaloasukkaan huumori alkaa olla koetuksella, kun pilvimassat tunkevat sisuksistaan päivästä toiseen vettä räntää lunta. Eipä ole ongelmia, miten viettää vapaa-aikansa. Siitä vaan pitkävartiset saappaat jalkaan ja pihalle valmiina työntämään kolallisen toisensa jälkeen jonnekin edellisten päälle tai viereen tai mihin nyt ikinä saakaan kaiken mahtumaan.

Taas mahtuu tienpenkalle lisää lunta, kun traktori kävi siirtämässä osan kasasta muualle.

Naapurit yrittävät keventää toistensa henkistä taakkaa toteamalla, kuinka neljä vuodenaikaa ovatkaan kivoja. Tai miten lumi kaunistaa maisemat ja mahdollistaa monipuoliset talviurheilulajit. Äkkiä se hymy hyytyy, kun kymmenennen kerran lapioi auran sisäänkäyntiin työntämät jättipaakut. Hiki pukkaa päästä ja selästä litimärkää lunta siirtäessä. Samaa liikettä väsyneenä toistaessa sekoaa jo ajattelemaan heinäkuun helteiden kenties hikisen olon aiheuttavan. Todellinen ajankohta palautuu nopeasti aivosykeröihin, kun kääntää katseensa keskeneräiselle työmaalle.

Mustarastas arvioi työn tuloksia.

Ihminen on vaan merkillisen sopeutuvainen otus. Kolmen tunnin rankan ahkeroinnin ja rentouttavan suihkun jälkeen olo on mukavan raukea ja mieli tyytyväinen siitä, että taas on hetken aikaa piha auki ja valmiina vastaanottamaan seuraavan lumirintaman. Toukokuussa kaikki nämä manailut ja potutukset ovat haihtuneet samalla tavoin, kuin talven lumetkin.

Jos riitti puhetta ja mielipiteitä menneen  kesän helteistä ja kuivuudesta, riittää sitä vielä pitkään myös tämän talven säästä. Huonosti aurattujen teiden ja  kaduilla loiskivien lätäköiden aktivoimat somekeskustelut ovat jättäneet koronankin kirkkaasti kakkoseksi. 

On tietenkin vaikea ymmärtää, että lumisten talvien vyöhykkeellä liikenneväylien ja katuverkon talvikunnossapito sujuu yhtä huonosti kuin eteläisempien maiden satunnaisissa myräköissä. Syitä tilanteeseen on monia, eikä rahanpuute vähäisimpänä. 

Pakko myöntää, että viime viikkojen sää on ollut harvinaisen vaikea. Lunta on tullut lyhyen ajan sisällä usein ja kerralla valtavasti. Välillä sade on ollut silkkaa vettä. Lämpötila on sahannut nollan molemmin puolin. Jäisen maan ja korkeiden lumipenkkojen vuoksi vesi ei pääse mihinkään, tuli se taivaalta tai sulavasta lumesta.

Vasemmalla minun jälkeni, oikealla jäniksen.

Kotipihalla on vuorotellen kolattavaa lunta ja hiekoitettavaa jäätikköä. Enää emme vähäisempien lumisateiden jälkeen edes koko pihaa kolaa sileäksi. Plussakelien tullessa on parempi, että pinta on kolaamattomasta lumesta koppurainen. Eikä peilikirkas luistelukenttä. Aika monta hiekoitussäkillistä on jo kulkuväylille ripoteltu ja varmaan vielä autotalliin viime viikolla hankitut ripotellaan.

Jänön matka kohti norjanangervoja.

Alapihalla hanki peittää kaiken. Myös kanttausurat, jotka tammikuun puolivälissä muuttuivat jäätyneiksi vallihaudoiksi. Tekisi mieli käydä kaivamassa lunta pois sen verran, että näkisin, onko jäätiköt edelleen lumen alla. Vai olisiko vesisateet ja lumen vaihteleva koostumus pehmentänyt jäätä? Pahaa pelkään, että siellä se jää edelleen on.

Kasvimaa 25.1.2022

Kasvimaa-alueella jäätikkö oli tammikuun lopussa useamman sentin paksuinen. Myös lavakaulusten multapinta oli kuorrutettu jäällä. Useimmissa laatikoissa ei mitään nyt kasva. Yhdessä on parsaa ja toisessa kaksi pensasmustikkaa. Niin ja kolmannessa talvivalkosipulit. Mitähän tykkäävät pakastusolosuhteista?

Alapihan takanurkka 25.1.2022

Jään paksuutta on vaikea hahmottaa. Vasemmalla näkyvä Ovaalipenkki on reilusti koholla oleva penkki. Kanttausuran täyttävä jäätikkö uhkaa hukuttaa koko penkin. Kuinka elokuussa Ovaalipenkkiin istuttamieni syyshortensioiden juuret selviävät kurimuksesta?

Aroniat nauttivat perjantaina pilven raosta kurkkivista auringonsäteistä.

Kevät on vuosi toisensa perään aina yhtä suuri arvoitus ja kasvien puolesta jännittämisen paikka. Ihme, jollei tällaisten talviolosuhteiden jälkeen tule tappioita. Varsinkin, kun moni kasvi kärvisteli jo kesän poikkeusellisessa kuivuudessa. Lienee turhaa käyttää energiaa asioiden ennalta murehtimiseen. Keväällä 2016 tuli runsaasti kasvimenetyksiä. Niitä surtiin aikamme, jonka jälkeen paikat täytettiin uusilla kasveilla. Toimikaamme nyt samalla tavoin.

Pikkupuutarhan kivi ujostelee.

Viime torstaina uhmasin luonnonlakeja lähtemällä liikenteeseen surkeassa säässä. Mennessä ajokeli oli vielä siedettävä, mutta illansuussa kotiin palatessani vettä tuli joka suunnasta. Jalatkin olivat jo valmiiksi märät, kun autoa pysäköintipaikalla putsatessani jouduin seisomaan nilkkoja myöten räntävesisohjossa. 

Puskaradion mukaan valtatie oli täynnä veden valtaamia kuoppia, joissa muutama autoilija oli jo rikkonut autonsa. Valitsin paluureitille moottoritien. Ajattelin siellä olevan enemmän tilaa väistellä mahdollisia kuoppia. Kuoppia ei onneksi ollutkaan, mutta pienen lammen kokoisia lätäköitä sitäkin enemmän. Ilokseni kanssa-autoilijat malttoivat noudattaa alennettuja nopeusrajoituksia, eivätkä liiemmin innostuneet ohittelemaan. Jokainen ohitus nimittäin sai veden roiskumaan niin eteen, taakse kuin sivuillekin. Moista keliä tulee harvemmin koettua.

Asiointireissu lipsahti myös viihteen puolelle. Pentikin outlet-puolella oli erinomainen valikoima kankaita alennettuun hintaan. Ostin uudet pöytäliinakankaat 9 euron metrihintaan. Harmaasävyinen on Flora-nimistä ja värikkäämpi Mimosa. Olen tyytyväinen ostoksiin. Vielä tyytyväisempi sitten, kun saan liinat ommeltua.

Sää on siitä hauska asia, että siitä riittää juttua ihan kaikkien kanssa. Jokaisella on mielipiteensä kulloiseenkin säätilaan. Sää on myös helppo ja vaaraton puheenaihe. Enpä ole kuullut säähän liittyvistä tappeluista. Ehkä neljän vuodenajan paras puoli on siinä, että jokaiselle löytyy mieluisin ajankohta. Kunhan jaksaa odottaa omaansa. Ja kunhan se oma on sitten ajallaan tismalleen odotusten mukainen. Jos tuleekin kylmä ja sateinen kesä, seuraa siitä aikamoinen pettymys.

Hevosenkenkäpallo uppeluksissa

Minä tykkään valosta, lämmöstä ja väreistä. Ja siitä, että päivät ovat pitkiä ja elämä laajenee ulos, pihalle. Siksi kevät ja kesä ovat minulle mieluisinta aikaa. Olen syntynyt tänne pohjolan perukoille, joten en näe järkeväksi repiä hiuksiani talvisten olosuhteiden vuoksi. Elän ja otan sen, mikä vastaan tulee. Ja odotan kevättä. Joka vuosi se on tullut. Tulee tänäkin vuonna. 

Eli positiivisin mielin kohti valoa ja iloa!

Pihakalenteri-arvonnan voittaja

Rosa Hurdal kesäkuussa 2021

 

Onnittelut Maatuska! Randomizer arpoi sinut Pihakalenterin uudeksi käyttäjäksi. Ilmoitathan yhteystietosi kalenterin postitusta varten sähköpostiini: betweenland@gmail.com. Pyrin saamaan paketin postiin mahdollisimman pian, jotta pääsisit aloittamaan kirjaukset heti maaliskuun alussa.

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

Lämmin kiitos myös Oma Piha -lehden toimitukselle, joka postitti Pihakalentereita ystävänpäiväyllätykseksi puutarhabloggareille. Koska itselläni samainen kalenteri jo on, saatoin tarjota kakkoskappaleen jonkun toisen iloksi.

 

Kuukauden sukat

 
Tammikuussa kudoin jo yhdet Novitan 1/2022 -lehden Rantaheinikko-sukat, sinisävyisenä. Malli on helppo ja nopeatekoinen. Toiset Rantaheinikot valmistuivat punasväyisinä. Varren "aaltoihin" käytin luonnonvalkoisia, kirkkaan- ja vaaleanpunaisia pikkukeriä.

Näihin Rantaheinikoihin yhdistin minikokoisen marjapuuron värisen kerän ja ruskean Eeron (joka vastaa 7veikkaa). Aaltoihin tuli kuhunkin kaksi ylimääräistä kerrosta, jotta sain väliin tulevan yksivärisen nurin kudotun raidan nousemaan paremmin esiin.

Vihreäsävyisiin polvisukkiin käytin monivärisiä jämälankakeriä ja kahta eri vihreää 7veikkaa. Mallineuleena on Molly-neule, joka menee seuraavasti:

1. krs. kaikki oikein

2. krs. kaikki oikein

3. krs. yksi oikein, yksi nurin

Luonnonvalkoisesta tehty Viettelys on Merja Ojanperän malli "Villasukkien talvi" -kirjasta. Tässä mallissa palmikkokuvio kiristää varressa hiukan. Se kannattaa huomioida sukan kokoa suunnitellessa. Kooltaan isompaan sukkaan kannattaa varteen lisätä silmukoita esimerkiksi nurin kudottavien kohdalle. Silloin malli ei muuttuisi paljoakaan, mutta sukka sujahtaisi helpommin jalkaan.

Tällaisia pehmytkantisia neulekirjoja löytyy kivasti jopa lähikauppojen lehtihyllystä. Tämän taisin ostaa viime vuoden lopulla oman kylän marketista.

Keittiömme rempanneelle Jasselle kudoin mustasta 7veikasta nilkkasukat käyttäen Molly-neuletta.

Nilkkasukka tummanharmaasta 7veikasta ja ajat sitten myynnistä poistuneesta pinkkisävyisestä Polkasta. 

Tykkään kerrosrivinousu-mallineuleesta. Se kiristää hiukan tavallista oikeaa oikein kudottua neuletta enemmän, joten kannattaa laittaa silmukka tai pari puikkoa kohden enemmän. Teen aika usein kerrosrivinousut siten, että kudon yhden kerroksen pohjavärillä ja kolme kerrosta värikkäällä langalla, jolloin kudon kolme oikein ja neljännen silmukan nostan kutomatta. Näitä vuorottelen. 

Seuraavassa kerrosrivinousu-sukassa vähennän värikkään langan kerrokset kolmesta kahteen. Silloin pohjavärin nostettu silmukka ei joudu venymään niin paljon ja jalkapöydän osuus näyttää vähemmän kireältä. Huomattakoon, ettei tämä seikka tunnu tai näy sukkaa jalkaan laittaessa mitenkään.

Frillasukat avokadon vihreästä (nro 330) 7veikasta. Näihin ei ollut valmista ohjetta. Frillan tein Ojanperän Juhannustanssien ohjetta soveltaen. Varteen frilloineen kului lankaa odotettua enemmän eli jouduin toisen sukan loppuunsaattamiseksi aloittamaan uuden 100 gramman kerän. Vaikka kudoin sukat pienempään eli 36-37 jalkaan sopiviksi. 

Sukista tuli aika kivat. Taidan tehdä toisenkin sukkaparin vähän isommassa koossa.

Auringonnousu 12.2.2022

Olen jonkin aikaa kirjannut vihkoon tiedot tekemistäni käsitöistä. Laitan ylös lanka- ja puikkotiedot, silmukkamäärän ja käyttämäni mallineuleen sekä tietoja mm. kavennuksista. Näin tekemällä ei haittaa, vaikka ensimmäinen sukka seisoisi korissa odottamassa kumppania pidemmän aikaa. Toista sukkaa aloittaessa on helppo tarkastaa, miten olen menetellyt ensimmäisen sukan kanssa. Olen kokenut tällaisen menettelyn hyödylliseksi siitäkin huolimatta, että moni asia selviää tutkimalla jo tehtyä käsityötä.

Muistiinpanoista kävi myös ilmi, että kuukaudessa valmistuu 5-9 sukkaa, tumppua tai pipoa riippuen niiden koosta ja vaikeusasteesta. Tämä tahti elokuusta toukokuuhun. Viime vuoden kesäkuussa tein yhdet polvisukat. Heinäkuussa puikot eivät nousseet korista ollenkaan.

 

PS.  Tämä sukkajuttu oli tarkoitus julkaista myöhemmin. Näppäinsormi oli taas nopeampi.

Jokin näistä kenties?

Pelaguu heräilee talviuniltaan.

 
Lumihangista ja katuja valtaavasta jääsohjosta huolimatta helmikuun loppu on oivallista aikaa herätä talviunesta ja ryhtyä pohtimaan tulevan kesän istutuksia. Eikä ainoastaan ruukkuihin laitettavia kesäkukkia ja maahan kylvettäviä siemeniä, vaan myös monivuotisia kasveja. Syksyllä Puutarhanikkareiden arvonnassa voittamani 100 euron lahjakortti lisää houkutusta ja mahdollistaa vaikkapa jonkun kalliimman kasvin hankkimisen.

En ole laisinkaan miettinyt, mihin kasveja istuttaisin. Syytä varmaan olisi, etten taas toimi vanhaan "kasvi edellä" -malliin. Tällöin pyörin lapion ja ostetun kasvin kanssa pitkin tonttia ihmettelemässä, mihin tämän nyt tyrkkäisin. 

Keväällä 2020 laadin suunnitelman, mitä isompia töitä kesän aikana tekisin ja mitä tiettyjä kasveja hankkisin. Otin jo syksyllä suunnitelmaa varten kuvat kohennettavista alueista sekä paikoista, joihin istutuksia suunnitttelin. Ennakoinnista oli valtavasti apua. Suunnitellut työt tuli toteutettua ja toivotut kasvit löysivät paikkansa vaivatta. Nyt tuskin vastaavaan täsmällisyyteen yllän. 

Kuvat lainattu netistä

Vasen yläkuva: Cotinus 'Grace' - Peruukkipensas
Oikea yläkuva: Deutzia Yuki Cherry Blossom 'NCDX2' - Nietospensas
Vasen alakuva: Fothergilla major - Höyhenpensas
Oikea alakuva: Exochorda racemosa - Helmipensas

Yläpuolen kollaasiin kokosin pensaita, joita olen ihaillut monien blogeissa. Osaa olen jo pitkään harkinnut, vaan en ole saanut hankituksi. Kertokaapa kokemuksianne näistä kasveista. Nietospensas Yuki Cherry Blossomin taisin nähdä ainakin Oravankesäpesä -blogin 6+1 kuvaa kesäkuusta -postauksessa. Peruukkipensas Gracen punaiset lehdet näyttävät kauniilta ja houkuttelevilta, mikä tekee siitä vahvan ehdokkaan.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Pensashankintamietteiden ohessa kevään kylvöhommat alkavat saada vauhtia. Jonkinlaisia  käynnistysvaikeuksia on ollut havaittavissa. Sekä minussa että kylvämissäni siemenissä. Kelloköynnöksistä on itänyt vasta kaksi. Keijunmekoista iti useampi, mutta kovin ovat huonovointisen näköisiä.

Paprikat Zazu, Lompardo ja California Wonder

Paprikat itivät huomattavasti paremmin. Koulittuna on jo kolme Lompardoa ja California Wonderia sekä viisi Zazua. Kaikkia tuskin itse tarvitsen, joten osa tulee saamaan uuden kodin.

Näitä on taas kertynyt, eikä tässä edes kaikki.

Monenlaista siemenpussukkaa on taas kertynyt. Impectalle tehty tilaus tuli nopeasti. ExoticGardenin tilauksessa mokasin laittamalla siemenet ja daaliajuurakon samaan nippuun. Olisi pitänyt lukea toimitusehdot huolellisemmin ja tajuta, että siemenet jäävät odottamaan juurakoiden saapumista. Otin yhteyttä firmaan, jolloin asia korjaantui. Onnekseni he olivat saaneet jo daalioitakin, joten lähipäivinä saan kaikki tilaamani tuotteet.

Onpa noita siemenpussukoita tarttunut mukaan ruokakauppakäynneilläkin. Pussukkahyllykön äärellä muistitieto kaikkoaa ja ahneus yllättää. Vaikka kuinka olisi omat varastonsa inventoinut ja tarpeensa kartoittanut, syntyy hienoja kuvia katsellessa uusia houkutuksia.

Viime päivien vesisateet ovat madaltaneet hankia tehokkaasti. Piha on muuttunut jälleen jäätiköksi, jonka pinnalla sulavesi lilluu petollisesti. Alapihalla saa kahlata polviaan myöten lumessa. Multasäkit ovat sentään raivanneet itsensä näkyville.

Idänvirpiangervot pystyssä, norjanangervot hangen uumenissa.

Jänisten kulkua lumi ei suuremmin estä. Syvälle niidenkin käpälät on paikoin lumeen uponneet, mutta se ei niitä haittaa. Norjanangervoja on taas latvottu ahkerasti. Niitä, joiden kärjet pilkistävät hangesta. Osa on edelleen hangen sisään taipuneina. Harmi, ettei pupunpapanoilla ole kovinkaan suurta lannoitearvoa. Papanoita olisi nyt vaikka naapureille antaa.

Peura on käynyt kylässä

Lumitöiden vuoksi olen rullannut peurojen vierailua estävän verkon sivuun yläpihan molemmista päistä. Heti joku sorkkajalka oli keksinyt käydä tutkimassa alapihan buffettarjonnan. Peura oli tehnyt aika lyhyen lenkin ja palannut lähes omia jälkiään takaisin yläpihalle ja puistoon. Päältäpäin katsoen näyttää, ettei se ole mitään matkallaan napostellut. Valtaosa pensaistakin on joko hangen uumenissa tai verkotettu. Tarkkana on jatkossa oltava, niin peurojen kuin jänistenkin vuoksi. Laitoin verkot jälleen paikoilleen, jotta peura tottuisi valitsemaan jonkun muun kulkureitin.

Ilmeisesti pikkulinnut eivät sateesta tykkää, sillä niitä näkyy nyt vähemmän. Muutama tali- ja sinitintti napsii siemeniä keittiön puolella. Oravankin olen onnistunut näkemään vain kerran työhuoneesta ulos kurkatessani.

Naapurilta ystävänpäiväkukka ja Ukkokullalle synttäripullat.

Alkutalveen sisältyy monta syytä herkutteluhetkiin. Runebergintortuista hypättiin vikkelästi ystävänpäivään ja Ukkokullan synttäreihin. Kohta on taas laskiaispullien vuoro. Runsaat lumityöt ovat auttaneet kalorien sulattamisessa. Kunhan lumi sulaa, pääsee taas puutarhahommiin kuntoilemaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille!