Kukkii ja kasvaa niin, ettei perässä pysy

Koristeomena Musta Rudolf kurkistaa villiviinin lehtien lomasta.

Keskikesän helteiset päivät toukokuussa ovat sekoittaneet aikakäsityksen ainakin minun päässäni. Tuntuu oudolta katsoa, kuinka kasvi toisensa jälkeen kukkii ja moni jopa jo lopettelee. Ja kesä teoriassa vasta alkaa. Käytännössä hellettä on täällä etelärannikolla ollut lähes koko kuukauden. Vettä on satanut ainoastaan yhden ukkosmyräkän verran. Se ilahdutti kovasti, mutta kasvit kaipaavat lisää vettä.

Syringa vulgaris Andenken an 'Ludwig Späth'

Moni kasvi kukkii kuin viimeistä päivää. Auringon valo ja lämpö hellii niitä. Moni kasvi ryhtyy valmistautumaan kukintaan jo kuukausia aiemmin. Ilmeisesti edellinen kesä ja talvi on ollut niille suotuisa. Nyt ne näyttävät parastaan.

Istutin lilakukkaisen Ludwig Späth -jalosyreenin kesällä 2019. Parina edellisenä kesänä se on tehnyt muutaman kukinnon. Nyt niinä on lukuisia näyttäviä kukkaterttuja. Aivan ihanan intensiivinen väri ja runsaus.

Syringa vulgaris 'Beauty of the Moscow'

Moskovan kaunottaren taasen istutin 2020. Se oli istuttaessani noin 80-senttinen, eikä sille mittaa ole paljon vieläkään kertynyt. Leveyttä sentään mukavasti uusien versojen myötä. Se kukki viime vuonna yhdellä kukkatertulla. Nyt siinä on useampi kukkaterttu. Kyllä kannatti tämä jalosyreeni istuttaa. Kauniita ovat jo nämäkin kukkatertut. Näen jo silmissäni pensaan isompana, jolloin voin ihailla sen kukkien kauneutta vaikkapa terassilla istuen tai työhuoneen ikkunasta katsellen.

Syringa vulgaris

Runsaina kukkivat myös tavalliset pihasyreenit. Niitä kasvaa pihassani kolmessa paikassa. Nyt jo puretun leikkimökin takana on useampi korkeaksi kasvanut runko, joista muodostuu kaukaa katsoen valtava lilakukkainen pallo. Olopihan puistopuoleisessa päädyssä on myös rivi syreenejä. Ne kallistuivat aikoinaan voimakkaasti taloon päin, kun viereinen metsä varjosti niiden eloa. Metsän poistumisen jälkeen syreenit ovat kasvaneet tasapuolisimmiksi ja suoremmiksi. Nyt niissä on kukkia joka puolella, ei vain talon puolella.

Kolmas syreenikeskittymä on tien ja varaparkkipaikan kulmauksessa. Siinä on vähemmän syreenejä, mutta ihan yhtä kauniita nekin ovat juuri nyt.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Tämä kuva osoittaa, kuinka jälkijunassa puutarhuri näinä hellepäivinä jatkuvasti on. Edellisenä iltana tuurenpihlajan kukkatertussa oli vielä lukuisia pallomaisia nuppuja. Seuraavana päivänä pallurat ovat avautuneet ja kukkaterttu on silkkaa valkoista pilveä. Pitääpä käydä kuvaamassa.

Spriaea betulifolia - Koivuangervo

Angervot ovat monin tavoin ristiriitaisia pensaita. Kukat niissä on kiistatta kauniita jokaisessa. Talon seinustan norjanangervoja piiskataimina vuosia sitten istuttaessani, joukkoon eksyi pari koivuangervoa. Norjanangervot jo lopettelevat kukintaansa. Koivuangervo sen sijaan on vasta leväyttämässä nuppunsa valloilleen.

Spiraea chamaedryfolia - Idänvirpiangervo

Idänvirpiangervoa en ole istuttanut tontillemme ainuttakaan. Se päätti levittäytyä naapurista meidänkin puolellemme. Jossain vaiheessa puskat ärsyttivät minua. Ei enää. Paikka on kaikin puolin hankala, kun sinne kolataan kasapäin lunta talvella. Lisäksi se on varjoisa ja siellä on välillä päästävä tallustelemaan raja-aidan huoltamisen vuoksi. 

Idänvirpiangervo ei tykkää huonoa, vaikka se litistyy maata vasten kolatun lumen painosta. Kevään tullen se nousee ihan itse tanakasti pystyyn, vihertyy ja ryhtyy kukkimaan. Leikkaan puskat muutaman vuoden välein tapille, koska ne tuppaavat risuuntumaan alaosistaan. Pian ne ovat taas entistä ehommat. Idänvirpiangervo on taitava leviämään juurillaan, jolla keinolla se on meillekin tullut. 

Idänvirpiangervon kukista minulle tulee mieleen pitsinen hääpuku. Runsaskukkaisina kesinä koko idänvirpiangervojen puska-alue on kuin morsiamen huntu lukuisten valkoisten kukkien ansiosta. Tässä vaiheessa osa kukista on vielä nuppuisia ja osa pensaista matalia vuoden takaisen leikkaamisen vuoksi. Odotan kuitenkin näkeväni vähän pienemmän morsiushunnun tänä vuonna.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Keskiviikkona kuvatut ruusuorapihlajan nuput ovat nekin auenneet jo kokonaan. Kuvaan mieluummin aamulla tai illan tullen. Auringonpaahteessa silmät häikäistyvät ja kuviin tulee voimakkaat varjot. Kunhan ilta etenee, lähden kameran kanssa liikkeelle ikuistamaan kukkivan ruusuorapihlajan. Nuputkin ovat näkemisen arvoisia. Söpöjä kuin mitkä.

Valkoinen nöyhtä ruusuorapihlajassa on tuulen lennättämiä raidan ja voikukkien siemenhahtuvia.

Caragana arvorescens - Siperianhernepensas

Harvoin kukaan sanoo, kuinka hyvä pörriäiskasvi siperianhernepensas on. Auringon paistaessa keltaisista kukista kuuluu melkoinen surina ja pörinä, kun monenlaiset hyönteiset surraavat kukasta kukkaan.

Meillä kasvaa kaksi puumaista siperianhernepensasta; toinen autotallipäädyssä ja toinen talon vastakkaisella kulmalla. Lisäksi alapihan Kurgaanissa kasvaa riippahernepuu.

Malus 'Musta Rudolf' - Koristeomena

Muut koristeomenat ovat jo lopettaneet kukintansa. Viikon takainen ukkonen rae- ja sadekuuroineen laittoi kukkien terälehdet leijailemaan maahan. Musta Rudolf oli tuolloin vielä nupulla. Nyt se on avannut kaikki kukkansa. 

Kävin ystäväni kanssa maanantaina syömässä Helsingin Töölössä. Lämpimästä illasta nauttien kävelimme Merikannontietä reunustavaa kevyen liikenteen raittia. Rannan tuntumassa kasvoi lukuisia erilaisia koristeomenapuita. Helsinkiin ukkosmyräkkä ei osunut, joten koristeomenat olivat edelleen täynnä kukkia.

Picea pungens 'Glauca compacta' - Kääpiöhopeakuusi

Jos ovat kauniita lehtipuut, sitä ovat myös monet havut. Edesmenneeltä veljeltäni saamani kääpiöhopeakuusi on hieno hopean sävyisine tuoreine versoineen. Se on viihtynyt paikallaan niin hyvin, että pian minun on kaivettava pikkupuun vasemmalla puolella kasvava isomaksaruoho jonnekin avarampaan paikkaan. Muuten havu kasvaa isomaksaruohon päälle.

Hydrangea serrata 'Blue Bird' - Safiirihortensia

Kaikki ei suinkaan ole pelkkää kukkaisaa kauneutta. 2019 istutettu Safiirihortensia selvisi ensimmäisestä talvestaan siten, etteivät sen oksat paleltuneet. Silloin se kukki muutamalla kukalla. Sen jälkeen oksat ovat paleltuneet joka talvi, eikä siis kukkia ole tullut. Safiirihortensia kukkii edellisen vuoden versoilla. Leikkaan oksat pois vasta nähdessäni, ettei niihin tule eloa. Nyt alkaa olla sen aika. Safiirihortensian kukkia olisi kiva nähdä omassa pihassa. Tärkeintä kuitenkin, että kasvi on elossa. Sieltä niitä uusia versoja tunkee maasta, kuten kuvassa näkyy.

Magnolia stellata 'Susan' - Tarhamagnolia

2022 istutettu ja viime keväänä parempaan paikkaan siirretty magnolia on elossa. Siinä oli pari nuppua, jotka kuivuivat. Luulin koko puun kuolleen nuppujen kuihtumisen myötä, mutta nyt siihen on alkanut ilmestyä lehtiä. Katsotaan, jatkaako elämistään. Päätin, että jos heittää henkensä, olkoon ensimmäinen ja viimeinen magnoliani. Liian kalliita kokeiluja kukkarolleni tällaiset herkkikset.

Toinen huolestuttava seurattava asuu pikkupuutarhan Kriikunapenkissä. Se on viime kesänä istuttamani japaninkirsikka 'Royal Burgundy'. Pelkään pahoin, että se on lähtenyt muille maille. Ei lehtiä ja silmutkin tuntuvat kuivilta ja elottomilta. Seuraan puuta vielä vähän aikaa ja päätän sen kohtalosta myöhemmin. Sikäli harmittaa, että olisin mielelläni nähnyt Royal Burgundyn kasvavan ja kukkivan puutarhassani.

Papaver orientale - Idänunikko

Trimmasin istutusalueiden reunat ja alapihan aidan alustat. Leikkasin nurmikon, kuten leikkaan joka viikko. Alkaa vähitellen tuntua siltä, että olen jotakuinkin ajan tasalla puutarhatöissä. Joitakin perennoja odottaa istutusta, mutta niiden kanssa en pidä kiirettä. Niitä on helpompi kastella purkeissaan yhdessä paikassa, kuin kulkea letkun ja kastelukannujen kanssa pitkin pihaa.

Tänään on toukokuun viimeinen päivä ja juhannusruusu on avannut ensimmäiset nuppunsa. Samoin Tornionlaaksonruusu. Ensi viikolle on luvassa hieman viileämpää. Ennusteissa näkyy jopa sateita. Saapa nähdä, toteutuvatko.

Rosa 'Tornedal' - Tornionlaaksonruusu

 

Puistovahti vahtii, etteivät puut karkaa,
ja yhtä kukkaa, erityisen arkaa,
se aina kastelee ja kuivat lehdet nyppii,
ja välillä vähän tanssahtelee ja nurmikolla hyppii.

– Eppu Nuotio –

 

Mukavaa viikonloppua ja alkavaa kesäkuuta.
Onnea kaikille koulunsa päättäville ja valmistuneille!

Koska kukkii -haaste: 3. raportti

Ribes sanguineum - Ruusuherukka

 

Nyt on saatettu tämän vuoden Koska kukkii -haaste päätökseen. Oli hilkulla, että sain viimeisen arvaukseni kohteen eli ruusuherukan raportoitua. Se nimittäin kukkii parhaillaankin vain yhdellä ainokaisella kukalla. Miltei jäi tämä yksikin kukka näkemättä, koska se oli lehtien takana lähes alimmaisella oksalla. Lamohietakirsikan kukkia katsellessani silmäkulmaan osui punainen pilkku, joka tarkemmalla tutkimisella osoittautui ruusuherukan kukaksi.

Arvioin ruusuherukan kukkivan 10.5. Sinä päivänä mitään ei näkynyt. Eikä seuraavallakaan viikolla. Saattaa olla, että kukka ilmaantui joskus viikon 21 alkupäivinä. Kun en asiaa aiemmin tarkastanut, on hyväksyttävä huomiopäivä eli 25.5. Kukinta myöhästyi siis kaksi viikkoa arviostani.

Minulla on kaksi ruusuherukkaa. Toinen asuu Naapuriaitakakkosessa, joka on pensaskeskittymä nimensä mukaisesti naapurin aidan vieressä. Paikka on suojainen ja hivenen puolivarjossa. Viime vuonna tämä ruusuherukka kukki muutamalla kukalla.

Toinen ruusuherukka taasen kasvaa Oikearinteen yläosassa. Sen taustalla on aronioita ja oikealla puolella jalosyreeni Moskovan kaunotar. Paikka on aurinkoinen ja hyvin vettä läpäisevä. Kukka ilmestyi tänä vuonna tähän ruusuherukkaan. Kenties nämä pensaat ovat päättäneet yhteistuumin vuorotella kukinnassa. 

Muut tämän vuoden Koska kukkii -haasteen juttuni löytyvät seuraavista linkeistä:

Koska kukkii -haaste: Aloitus 19.3.2024

Koska kukkii -haaste: 1. raportti 30.4.2024

Koska kukkii - haaste: 2. raportti 7.5.2024

Kiitos Kivipellon Sailalle haastamisesta. Kiitos Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnalle haasteen alulle laittamisesta.

Ribes sanguineum - Ruusuherukka

Olipa melkoinen ukkosmyräkkä

 

Lauantai-iltapäiväksi luvattu ukkonen toteutui runsaan parin tunnin spektaakkelina. Vähän ennen kahta tummat pilvet vyöryivät taivaalla peittäen nopeasti helteisenä paistavan auringon. Jyrähtely läheni ja koveni salamoiden säestämänä.

Pian satoi myös ensimmäiset pisarat, joita hetken jopa Ukkokullan kanssa vähäteltiin turhan vaatimattomiksi. Eipä olisi kannattanut, sillä kohta kuului kolinaa ja suhinaa rakeiden pomppiessa katolla ja terassilla. Raesade muuttui rankkasateeksi.

Melu oli kova, kun sade hakkasi voimalla niin kattoa kuin maatakin. Ukkonen jyrisi ja paukkui ja samanaikaisesti tuulenpuuskat huojuttivat puita ja pensaita. Seurasin netin salamatutkaa (Real Time Lightning Map) ihan vain mielenkiinnosta nähdäkseni, missä salamoi kulloinkin. Kartan mukaan ukkonen moukaroi Lohjan seutua oikein kunnolla.

Vettä satoi niin voimalla, etteivät rännit ehtineet kaikkea vetää. Pihakäytävät muuttuivat joiksi ja altaiksi. Kaksi 200 litran sadevesitynnyriä täyttyi hetkessä. Ukkokulta on laittanut niihin ylivuotoputken, joten ylimääräinen vesi valui istutusalueille. 

Myräkkä kesti pari tuntia. Sitten se oli ohi. Myrskyn aikana lämpötila laski +27 asteesta +18 asteeseen. Sateen päätyttyä kiersin pihan katsomassa mahdollisia vaurioita.

Koristeomena Royaltyn kasteltu olomuoto.

Vähänkin korkeammat kasvit makasivat pitkin pituuttaan. Puiden ja pensaiden oksat roikkuivat alakuloisina sadepisaroita yltään ravistellen. Aiemmin lauantaina hehkuttamieni omenapuiden ja koristeomppujen kukat olivat saaneet ankaran kolauksen. Terälehtiä oli enemmän maassa kuin puussa. Käytävät olivat täynnä roskaa ja koivunsiemeniä. Vesi oli kaivanut paikoin kivituhkakäytäville syviä uurteita. 

Sateessa syntyneet lätäköt olivat kadonneet. Hiekkainen maapohja imee tehokkaasti veden. Loppujen lopuksi vauriot olivat kohtalaisen vähäisiä ja korjattavissa. Eikä vielä ole edes pionien kukinnan aika, joten niitäkään ei tarvitse surra.

Tulppaanin sadepäivän look.

Sunnuntaina haravoin sateen ja tuulen pihalle tuomat roskat ja siemenet pois. Jotkut sateen hakkaamat kasvit eivät olleet jaksaneet suoristaa selkäänsä. Useimmat voivat hyvin. Sanotaan, että rutikuivaan maahan voimalla satava vesi ei kastele. Tuntien rauhallinen vesisade olisi varmasti parempi, mutta kyllä lauantainen myräkkä toi helpotusta janosta kärsivälle puutarhalleni. 

Sunnuntaina aurinko jatkoi lämmintä porotustaan aiempien päivien tapaan. Hetken aikaa puutarhassa oli rankkasateen jäljiltä kosteaa, joka lämpimään paisteeseen yhdistettynä teki melkeinpä kasvihuonemaiset olosuhteet.

Omput kukkivat

Malus purpurea 'Aamurusko'

 
Koristeomenapuut kukkivat täällä etelärannikolla yleensä näin toukokuun lopulla. Niin nytkin. Aurinkoiset päivät helteineen kirittävät kukintaa. Lämmin sää ja joka päivä puhaltava tuuli laittavat terälehdet pian leijailemaan maahan. Nyt on siis kierrettävä ihailemassa kaunottaria. Voisipa vaikka viettää omenankukkajuhlaa, kun kirsikka Accolade päätti tehdä tänä vuonna yhden ainokaisen kukan. Jopa uuteen Vattupenkkiin istutetun Aamuruskon päärunko on vaaleanpunaisena avautuneista nupuista.

Malus purpurea 'Aamurusko'

Molemmat pikkupuutarhan koristeomenapuut eli Aamurusko ja Royalty on istutettu 2015. Niillä on jo ikää ja vuosittainen kukkapilvi sen mukainen. Näin kukinnan aikaan olen tyytyväinen, että istutin kaksi erilaista koristeomppua lähekkäin. Aamurusko ja Royalty täydentävät toisiaan ja toisaalta myös tarjoavat kumpikin erilaista kauneutta.

Kuvassa etualalla Aamuruskon kukkia, taustalla viininpunaisia Royaltyn kukkia.

Malus purpurea 'Aamurusko'

Pikkupuutarhan Aamuruskon kasvukorkeus on 4-6 m. Se on selvästi rotevampi Royaltyyn verrattuna. Parina ensimmäisenä keväänä kukkia oli aika vähän, mutta sen jälkeen kukinta on vain lisääntynyt vuosi vuodelta.

Malus purpurea 'Royalty'

Aamuruskon vieressä kasvaa Royalty, jonka kukat ovat viininpunaiset. Lehdetkin ovat hieman tummemmat kuin Aamuruskossa. Royalty on hieman Aamuruskoa pienempi ja rakenteeltaan myös hennompi. Sen kasvukorkeus on 3-5 m.

Malus purpurea 'Royalty'

 
Molemmat Pikkupuutarhan koristeomput kasvavat varaparkkipaikan reunalla siten, että ne näkyvät hyvin jalkakäytävälle ja puistoon. Näin niistä pääsevät nauttimaan myös ohikulkijat. Aivan kuten minäkin ihailen ja iloitsen kylällä kävellessäni ohittamieni pihojen kauniita yksityiskohtia. Pikkupuutarhan koristeomput näkyvät myös tien puolen ikkunoista katsoen. Puiden kukkiessa tapaan kurkkia niitä illalla nukkumaan mennessäni. 

Malus purpurea 'Makamik'

Syksyllä 2020 istutin alapihalle koristeomena Makamikin. Olin ihaillut sitä monessa blogissa, joten valinta oli helppo. Tämän istutin lähelle rajanaapurin aitaa. Makamikin kasvukorkeus on 3-5 m eli sen ei pitäisi "aikuisenakaan" varjostaa naapurin nurmikkoa ja kasveja. Toivon heidän saavan iloa kauniista kukinnasta. Viime keväänä Makamik teki muutaman kukan. Nyt nuppuja on moninverroin enemmän.

Malus 'Musta Rudolf'

Alapihan vastakkaisella laidalla, puistoreunassa kasvaa Musta Rudolf. Sen kasvukorkeus on 3-5 m. Meillä se on kasvanut muita koristeomenoita hitaammin, mikä ehkä johtuu lähellä kasvavasta isosta koivusta. Kenties koivun juuret vievät alueella energiaa muilta kasveilta. Musta Rudolf on pensasmaisempi. Sen lehdet ovat alkukesällä punertavat ja saavat myöhemmin enemmän vihreyttä. Syysasussaan Musta Rudolf on jälleen purppuraisempi.

Malus 'Musta Rudolf'

Musta Rudolf muistuttaa jonkin verran japaninvaahteroita. Ainakin minusta. Istuttaisin ilolla puutarhaani muutaman punalehtisen japaninvaahteran, mutta ne ovat aika kalliita menetettäväksi talven kurimuksessa. Järkevämpää koittaa löytää korvaavia kasveja, vaikka eivät aivan samanlaisia olisikaan.

Musta Rudolfissa on parhaillaan nuppuja. Se kukkii yleensä vähän muita koristeomppuja myöhemmin.

Omena Punakaneli

Myös hedelmäpuut aloittivat kukinnan vauhdilla. Punakaneli, valkeakuulas ja syysomena ovat vielä osittain nupulla. Huvitus läväytti valkoiset kukkansa muita nopeammin avoimiksi. Hyvä, etten menettänyt kukintaa kaikkien arkisten kiireiden keskellä. 

 
Viime keväänä kylmä rintama iski juuri omenoiden kukkimisen aikaan. Pölyttäjätkin katosivat, minkä ymmärrän hyvin. Kukapa olisi tarjennut lennellä siitepölyä keräämässä ja levittämässä hyisissä olosuhteissa. Pelkäsin, ettemme saa omenan omenaa. Toisin kävin. Sadosta tuli kohtuullisen hyvä. Tosin meillä oli ensimmäisen kerran oikein kunnolla kääriäisentoukkia. Muumiotautikin on löytänyt tiensä omppuihini.

Tapani mukaan pyörin omppupuiden ympärillä kameran kanssa kuvia räpsien. Jostain syystä iso osa kuvista ylivalottui. Kamerani on käyttäytynyt viime aikoina oudosti. Epäilen sen kaipaavan puhdistusta tai huoltoa tai molempia. Ajankohta on huonoakin huonompi olla ilman kameraa. Näinä kesäkuukausina räpsittävää olisi enemmän kuin ehtii kuvata. Saattaisin kokea voimakasta erotuskaa odottaessani kameraa palautuvaksi huollosta.

Leppäkerttu Huvituksessa

Lauantain helteessä omenapuista kuului tasainen hurina ja surina pörriäisten liidellessä kukasta kukkaan. Puutarhakierroksilla olen nähnyt lukuisia leppäkerttuja. Ne ovat hyödyllisiä, sillä ne syövät mm. kirvoja. Muutenkin leppäkertut ovat sympaattisia otuksia. Tulen aina iloiseksi niitä nähdessäni. Kaipa tunteessa on jotain lapsuudenaikaista kiinnostusta ja iloa niitä kohtaan.

Prunus domestica subsp. insititia  - Kriikuna

Myös kriikunat kukkivat runsaina. Molemmat, sillä kolmannen kaadoimme toissa syksynä pikkupuutarhasta. Kyllästyin sen juurivesoihin, joita sain lapioida istutusalueillta ja käytäviltä. En uskalla vielä vannoa, mutta puun kaulaamisesta runsas vuosi ennen sen kaatamista näyttäisi olevan hyötyä. Juurivesoja ei ole ilmestynyt entiseen tahtiin. Alapihalla leikkaan juurivesat nurmikonleikkurilla.

Kriikunoiden kukat sijoittuvat tänä vuonna enemmän yläosiin. Viime vuonna kriikunasato oli olematon. Jännä nähdä, onnistuuko pölytys nyt. Saammeko pari ämpärillistä hedelmää syötäväksi ja mehustettavaksi? Loppuviikon aikana kriikunankukkien terälehdet ovat leijailleet nurmikolle.

Prunus pumila var. depressa - Lamohietakirsikka

Oikearinteen lamohietakirsikka on parin viime vuoden aikana suorastaan villiintynyt kukkimaan. Se on myös ottanut vahvan kasvuspurtin vähän joka suuntaan. Enemmän se kuitenkin suuntaa kasvuaan kohti nurmikkoa, mikä ei ole oikein hyvä asia. Tuoreiden versojen kärjet ovat alituisessa vaarassa joutua ruohonleikkurin kitaan, vaikka kuinka yritän pitää leikkurin pyörät kanttausurassa. Valitettavasti kasvit eivät kulje toivottuun suuntaan, vaikka kuinka toivoisi ja niitä käskisi. 

Alunperin lamohietakirsikka olisi pitänyt istuttaa huomattavasti ylemmäksi rinteessä, jolloin sillä olisi ollut tilaa ryöpytä niin sivulle kuin alaskin. Kaikkia tehtyjä asioita ei saa tekemättömäksi. Lamohietakirsikan ylös kaivaminen on likimain mahdoton asia. Pystyn tekemäni virheen kanssa elämään eli se siitä.

Solanum lyc. 'Golden Sunrise ' - Tomaatti

14.5. kasvariin muuttaneet tomaattini voivat hyvin. Ne ovat vankkavartisia, kukkivia ja nyt jo melko korkeita. Torstaina 23.5. löysin ensimmäisen raakileen Golden Sunrisesta. Kurkuissakin on ensimmäiset kukat. Paprikat eivät vielä kuki, mutta ovat lähteneet reippaaseen kasvuun.

Valmistin kasvarin vastaanottamaan tomaatit laittamalla pitkille sivuille tuplaharsot. Isot harsot, jotka voi laskea yöksi telttamaisesti kasvien ympärille. Lämpimistä päivistä huolimatta yöt olivat heti alkuun koleita ja viikon 21 alkaessa jopa kylmiä. Lämpötila laski alimmillaan parina yönä alle +3 asteeseen. Aamulla olen kiirehtinyt avaamaan oven ja nostamaan harsot pois. Ikkuna avautuu automaattisesti. Hyvin kaikki ovat pärjänneet. 

Yölämpötilat näyttävät jatkossa olevan sen verran korkeita, että poistin harsot kasvarista kokonaan. Tomaatit saavat enemmän tilaa joka suuntaan. Etenkin ylöspäin. 

Höyhen halaa pikkutalvion kukkaa

Luonnossa ja puutarhassa alkaa olla äärimmäisen kuivaa. Sateita ei ole tullut aikoihin. Jatkuva kasteleminen ei ole sinänsä raskasta, mutta koen sen tympeäksi, sillä mukana on koko ajan huoli kasvien selviytymisestä. Lisäksi tämä kuivuus näyttää olevan joka vuosi toistuva ilmiö. Huolestuttavaa.

Lauantaina tätä postausta tehdessäni ukkosen jyrinä lähestyy. Sen myötä on luvattu voimakasta sadetta. Sitä odotan.

Kolme kuvaa kuukaudessa: T niinkuin Toukokuu

Prunus padus - Tuomi

TUOMI

Tuomi on oikein sopiva kukkapuu toukokuun T-kirjainta edustamaan. Harva istuttaa tuomea omaan pihaan, ainakaan pieneen pihaan. Suomessa tuomi kasvaa luonnonvaraisena, joten se on monille tuttu. Tuomeen liittyvä negatiivinen asia on sitä lähes vuosittain vaivaava tuomenkehrääjäkoi. Otus syö puun lehdet ja peittää sen valkoiseen seittiinsä. Puu selviytyy hyökkäyksestä yleensä varsin hyvin. Se kasvattaa uudet lehdet vielä samana vuonna. 

Kuvan tuomi kasvaa tonttimme rajalla, kunnan puolella. Se ei ole koskaan peittynyt kokonaan tuomenkehrääjäkoin seittiin. Vuosi sitten muutama oksa oli hiukan harmaana, mutta elpyivät nopeasti. Toivotaan, ettei puuta kehrätä seitin valtaan tänäkään vuonna.

TAIDE

Taiteella on aina aikansa ja paikkansa. Kävin ystävien kanssa Nuutajärven lasikylässä. Harmiksemme toiminta oli vielä talviaikataulussa, emmekä päässeet tutustumaan esimerkiksi lasimuseoon. Saatoimme sentään kierrellä katsomassa galleriakäytävän varrelle sijoittuvia ikkunanäkymiä. Osassa taiteilijan nimi oli näkyvästi esillä. Osassa taasen sitä ei löytynyt. Kuvan lasiset tumput herättivät hilpeyttä. Näitä ei ole tehty 7veikasta.

Nuutajärven lasikylä on kiva kesäretkikohde. Vanhat rakennukset ovat näkemisen arvoiset. Kylä myös sijaitsee luonnonkauniissa ympäristössä. Taidelasin katselemisessa riittää hämmästeltävää ja ihailtavaa. Monta hienoa lasiesinettä olisin ottanut mielelläni omaan kotiin.

Tulipa generiana Darwin Mystic van Eijk

 TULPPAANIT

Toukokuu on myös tulppaanikuukausi. Siihen nähden, että olen vähentänyt melkoisesti tulppaanien istuttamista aiemmista vuosista, ne kukkivat parhaillaan yllättävän runsaina. Tai parhaillaan ja parhaillaan. Etelään saapunut hellesää laittaa tulppujen kukintaan vauhtia. Näyttää vahvasti siltä, ettei pitkään jatkuvia tulppuviikkoja ole tänä vuonna. Parin päivän tauko puutarhakuvauksessa sai huomaamaan monien aikaisten tulppaanien jo pudottavan terälehtiään.

 

Kristiina K:n haaste menee näin:

Tein haasteesta tällä kertaa sellaisen että joka kuukausi julkaistaan kolme kuvaa. Kuvat saavat esittää vaikka mitä, mutta kuvan aiheen tulee alkaa meneillään olevan kuukauden nimen ensimmäisellä kirjaimella eli tammikuun kuvien aihe alkaa T:llä, helmikuun H:lla jne. 

Kuvat voivat esittää esim. maisemia, rakennuksia, tapahtumia, esineitä, eläimiä, ruokalajeja, juhlia........ 

Kun joka kuukausi julkaistaan vain kolme kuvaa, niin kiireisimmällekin on helpompi ehtiä mukaan. Ja kun lisäksi tietää jo etukäteen seuraavan kuukauden kirjaimen jolla kuvien aiheen tulee alkaa, niin on helpompi suunnitella kuvien ottoakin.

 

Nuo valitsemasi kolme kuvaa voit sitten näyttää meille muille kuukauden lopulla. Itse ajattelin näyttää omat kolme kuvaani aina kuun viimeinen päivä.

 

 

Äärimmäisyyksien kevät

Tulipa Sun Lover

 
Johan on ollut merkillinen kevät säiden puolesta. Ensin sää ei meinaa millään lämmetä. Takatalviolosuhteet vesittivät keväiset toiveet kerta toisensa jälkeen. Sitten ykskaks yllättäen pamahtaa päiviä kestävä hellekausi. Ja kuivuus. Jos vielä huhtikuun lopulla maa olikin kosteaa, sitä se ei ole enää toukokuun alun jälkeen ollut. 

Tonttimme sijaitsee syvähiekkaisella alueella. Vesi holahtaa vikkelästi hiekan läpi. Kun taivaalta ei tule viikkoihin vettä, multa pöllyää ja kaikki kasvit lotkottavat surullisen näköisinä. Maastopalovaroitus on ollut jo useita päiviä ja näyttää jatkuvan eteenpäinkin. Palokunnan pillit soivat monta kertaa päivässä, kun vpk:n väki käy sammuttamassa maastopaloja.

Puutarha on vienyt kaiken ylimääräisen huomion. Kylmyyden vuoksi moni työ odotti sopivaa ajankohtaa. Eikä "näpit jäässä toppatakki päällä" -työskentely kovin edes houkutellut. Aurinkoiset hellesäät laittoivat vipinää kinttuihin. Nyt ei tahdo päivä riittää edes välttämättömille töille, ylimääräisistä jutuista puhumattakaan. Kun vielä muu elämä vaatii osansa ajasta, riittää puutarhaihmisellä organisoitavaa.

Puutarhakierrokset ovat jääneet luvattoman vähäisiksi. Ei vain ehdi kulkea kameran kanssa tähtäilemässä. Niin paljon kuin auringosta tykkäänkin, valokuvauksen kannalta täydeltä taivaalta möllöttävä aurinko tuottaa ylimääräistä säätämistä. Varjoista tulee liian jyrkkiä, jotkut värit toistuvat outoina ja silmälasien käyttäjälle linssin läpi tähtääminenkin on toisinaan koukeroista.

Tulipa Exotic Emperor

Tulppaanien kukinnan kanssa meinasi tapahtua totaalinen unohdus. Näin kyllä ohikulkiessani ja ikkunoista vilkaistessani yhä uusien tulppujen avautuvan. En vain osunut kameran kanssa paikalle. Kun viimein lähdin kierrokselle, sain todeta esimerkiksi valkoisten Exotic Emperorien jo pudottavan terälehtiään.

Tulipa Carnaval de Nice

Osa tulppaaneista käyttäytyy omituisesti. Jotkut jäävät tänä vuonna tavallista matalammiksi. Jotkut jäävät kokonaan nousematta. Yksi kummallisin ilmiö on Vasenrinteen punavalkoiset Carnaval de Nicet. Olen istuttanut ne syksyllä 2020. Viime vuonna niitä nousi kokonaista kaksi kappaletta. Tänä vuonna peräti 12. En valita, en ollenkaan. Kauniita ovat.

Viime vuonna istutin entistä vähemmän tulppaaneja. Ei huvita kylvää rahaa peurojen syötäväksi. Nytkin pääsivät huhtikuussa napostelemaan yläpihan Syreenipenkistä nousevia Darwin-tulppuja. Kukinta siinä penkissä jäi siten vaisuksi.

Takana tulipa Negrita Double, edessä tulipa triumph 'Miss Elegance'

Syksyn viime metreillä istutin alapihan Tuurenpihlajan viereen kaksi pussillista kaupasta ohimennen ostoskoriin tupsahtaneita tulppuja. Kerrankin osasin sommitella värit sointuvasti. Takana on Negrita Double ja edessä triumph-tulppaani Miss Elegance. 

Kunpa muistaisin jatkossakin laittaa jäniksille ja peuroille maistuvat sipulit puiden ja pensaiden viereen. Nämäkin tulput olivat hyvässä suojassa, kun tuurenpihlaja ja sen vieressä asustavat pensaat oli talven ajan ympäröity verkolla.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Tarhakylmänkukasta on nopeasti tullut yksi kevään lempikukkijoista. Ehkä ei sentään voi nopeudesta puhua, sillä istutuslistan mukaan nämä lilat on istutettu 2015. Välillä mietin, pitäisikö puska jakaa? Tarhakylmänkukan paksu ja herkkä pääjuuri ei pidä jakamisesta, eikä siirtämisestä. Olkoon tuossa niin kauan, kuin näyttää viihtyvän. Mietin asiaa, jos kasvusto alkaa näyttää kärsivältä. Tarhakylmänkukkaa on ihan kiitettävästi saatavilla, joten halutessani voin hankkia lisää taimia.

Tarhakylmänkukan siementaimi

Itse asiassa sainkin taas uusia tarhakylmänkukan taimia Lappalainen etelässä -blogin Nilalta. Hänellä oli runsaasti siementaimia, joita ystävällisesti tarjosi minulle. Ehkä omani asuu paikassa, joka ei suosi siementaimien muodostumista. Väitän, etten ole kitkenyt mitään emotaimeni läheisyydessä. 

Muutama päivä sitten portaita alas kulkiessani huomasin jotain uutta ja outoa. Kahden alimman portaan välissä kukkii lila tarhakylmänkukka. Se on kuin onkin noin 60 cm vasemmalla kasvavan emon siementaimi. 

Portaiden välejä siivoan pari kertaa kesässä, kun sinne nousee jos jonkinlaista rikka- ym. kasvia. Jatkossa on oltava tarkkaavaisempi, etten vain kitke mitään tärkeää. Esimerkiksi tarhakylmänkukan siementaimia. Tuon nyt ilmestyneen kyllä aion siirtää parempaan paikkaan, kunhan ehdin. Ja keksin sille sopivan paikan.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Koiranhampaat ovat tykänneet tästä keväästä. Miten muuten voisi selittää niiden aikaista ja runsasta kukintaa. Aika pitkäänkin nämä Pagodat ovat kukkineet. Nyt niiden kukinta alkaa jo hiipua. Kunhan tulee syksy ja sipulitilausten aika, pitää tutkia ulkomaisten kauppiaiden tarjontaa. Näissä kotimaisissa koiranhampaita on varsin vähän erilaisia kaupan.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Meni varmaan kolme päivää päästä tutkimaan sinikämmenen kukinnan tilannetta. Tiesin siinä olevan nuppuja, mutta en vaan ehtinyt sen luo kameran kanssa. Isoksi kasvaneet sinikämmenen kukat näkyivät hyvin keittiön ikkunasta pikkupuutarhaan kurkkiessa. Sinne siis, kyllä kannatti. Sinililat kukat ovat ison kämmenen kokoisia ja niitä on useita. Sinikämmen on sopivasti lähellä kasvavien pensaiden kevyesti varjostama, joten se ei saa osakseen täydeltä taivaalta paahtavaa paistetta. Toisin kuin käytävän toisella puolella asustavat jouluruusut, jotka huutavat janoisina.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen valkoinen

Viime vuonna taivastelin, mistä ihmeestä sinikukkaisen sinikämmenen vieraan on tullut valkokukkainen yksilö. Tämä ihmetyksen aihe ei jäänyt yhden kevään tähdenlennoksi. Ei, siellä se taas kukkii. Yksittäinen kukka on pienempi kuin sinisessä. Ehkä se ajan mittaan kasvaa yhtä suureksi? 

Tykkään paljon sinikämmenestä. Sen lehdet ovat kauniit, sen kukka on kaunis ja nimikin on jollain tavoin sympaattinen. Tietenkin nimestä tulee mieleen mesikämmen, vaikka itse kukalla ei ole mitään yhtäläisyyttä karhuihin. Mielikuvat ovat tärkeitä, näköjään.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Punakolmilehti on kukkinut jo pari viikkoa. Siinä on lukuisia kukkia, joiden kuvaaminen on hieman vaikeaa, kun kukat nuokkuvat pää alaspäin. Jos tykkään sinikämmenestä, tykkään myös punakolmilehdestä. Ehkä ne eivät tuntuisi yhtä ainutlaatuisen kauniilta, jos niitä olisi rivissä kymmenittäin. Kun on vaan yksi, joskin mukavasti rehevöitynyt puska, kasvi vetää puoleensa ja herättää iloisia tunteita.

Clematis atrogene 'Willy' - Tarha-alppikärhö

Ehkä näin toukokuun kääntyessä loppupuolelle ei vielä kannata murehtia kärhöjen heräämistä. Nehän ovat tunnetusti välillä hitaita heräämään, jos jaksavat joka vuosi herätä ollenkaan. 

Alppi- ja tarha-alppikärhöt ovat yleensä aikaisia. Niistä olen jo huolissani. Syksyllä matalaksi leikkaamani sinikukkainen alppikärhö ja tarha-alppikärhö Columnella eivät osoita elon merkkejä. Ei myöskään lumikärhö. Samoin tarhaviinikärhö Polish Spirit antaa odottaa itseään.

Alapihan Rouge Cardinal on jo hyvin herännyt. Sen kaveri Multi Blue taasen ei ollenkaan. Ruusupenkin kärhöistä molemmat Aljonushkat pukkaavat versoja kuin myös tarhalyhtykärhö Diana.

Kiemurapenkin viinikärhö Black Prince'ssä (oletettu nimi) ei näy vihreyttä. Syreenipenkin Hagley Hybrid näyttäisi heräilevän, samoin tarhaviinikärhö Julia Correvon. Myös Allaspenkin tarhaviinikärhö Purpurea Plena Elegans on hyvässä kasvussa.

Pikkupuutarhan Princess Kate nukkuu, kuten Ville de Lyonkin. Ostin runsas viikko sitten uuden Ville de Lyonin, kun sen sai halvalla. Toivottavasti kärhön ostaminen ei ole merkki vanhalle, että "enpä herää, kun minut nyt jo halutaan korvata toisella".

Ukkokulta on ahertanut leikkimökin purkamisessa. Perjantaina lähti loputkin eli nyt leikkimökin paikalla on avaraa tilaa. Lähipäivinä on tarkoitus vuokrata peräkärry ja rahdata purkujäte kaatopaikalle. Näkyvyys naapuriin lisääntyi huomattavasti. Meillä on kyllä oikein mukavat naapurit, joten sinänsä asialla ei ole suurtakaan merkitystä. Emme kuitenkaan aio jättää aluetta tuollaiseksi. Suunnitelma on vähitellen hahmottunut. Ukkokulta on tunnetusti Hämeen hitain, mutta minut tuntien keskeneräisiä projekteja ei kauaa katsota.

Tomaatit muuttivat kasvihuoneeseen 14.5. Näin aikaisin en ole aloittanut kasvarikautta koskaan aiemmin. Lämmintä on riittänyt useita päiviä putkeen, joten uskalsin lopettaa kellarikauden ja muuttaa tomaatit kasvihuoneeseen. 

Laitoin pitkille sivuille tuplaharsoteltat, jotka olen käynyt laskemassa öisin tomaattien, kurkkujen ja paprikoiden suojaksi. Korkeista päivälämpötiloista huolimatta öisin mittari on painunut +6 asteeseen. Lauantaina täytin kasvarin 150 litran vesisäiliön ja viritin Blumat-kastelujärjestelmän. Se vaatii vielä säätöä, kuten aina näin kasvukauden alussa.

Hyötykasvien muutto kasvihuoneeseen on aina rankka projekti. Kannoin kellarista 14 painavaa istutuslaatikkoa. Kärräsin ne kahden laatikon erissä alapihalla sijaitsevaan kasvihuoneeseen. Askelia tuli reippaasti, kuten myös nousuja ja laskuja kellarin portaissa.

Viikon puolivälin tienoilla aloitin kylvöt lavakauluksiin. Laitoin kuhunkin laatikkoon kanankakkaa ja uutta multaa. Kuivaa on, joten kastelin mullan hyvin jo ennen kylvöjä. Peitettyäni siemenet kastelin vielä pinnan. Laitoin kylvettyjen laatikoiden päällä harsohuput.

Kylvin porkkanaa, punajuurta, herneitä, mangoldia, retiisejä, salaattia, tilliä, kosmoskukkia ja kehäkukkia. Ysilaatikkoon (kuvan ulkopuolella) tulee kurpitsaa ja kesäkurpitsaa, mutta ne eivät ole vielä valmiita istutettaviksi. Kylmänarkoina niillä ei vielä ole kiirettä. 

Hiekkakäytävillä ja muualla näkyvä keltainen on vaahterasta pudonneita kukan terälehtiä.

Ykköslaatikossa on Ukkokullan syksyllä istuttamaa talvivalkosipulia. Hän oli laittanut kynnet sen verran harvakseen, että kylvin väleihin tilliä.

Neloslaatikossa kasvaa mesimarjaa, joka on vallannut laatikon varsin kattavasti. Mesimarja kukkii parhaillaan kauniin pinkkinä. Olen siirtänyt laatikosta mesimarjatuppaita muualle puutarhaan ja aion siirtää vastakin. Se on nimittäin oivallinen ja kaunis maanpeitekasvi.

Kasilaatikossa kasvaa parsaa, jota olemme jo syöneet. Siellä on myös siemenestä kasvattamani kiinansipuli. Laatikkoon jää vapaata tilaa, johon istutin muutamia esikasvattamiani samettikukkia.

Kasvarin vieressä olevaan kymppilaatikkoon siirsin runsas viikko sitten tuoksuherneet. Niitä varten Ukkokulta kiinnitti laatikon takalaitaan harjaterästuen. Autan tuoksuherneitä hakeutumaan harjateräkseen, kunhan ne vähän vielä kasvavat.

Laatikon toiseen reunaan istutin samettikukkia. Tuoksuherneiden ja sammareiden väliin kylvin kehäkukkaa Bronzed Beauty ja Pink Surprise. Saattaa olla, että jostain välistä pukkaa ruiskukkia. Niitä kasvoi laatikossa viime kesänä. Ne eivät pysyneet lainkaan pystyssä, joten jatkossa en niitä kylvä ainakaan lavakauluksiin.

Aurinko porottaa kasvimaalle koko päivän. Joka päiväinen tuuli myös lisää kuivattavaa vaikutusta. Niinpä olen jo pari kertaa kastellut kylvökseni.

Tulipa Zurel

Nurmikon olen ajanut kauttaaltaan kaksi kertaa. Lauantaina istutin myös kesäkukkia pergolaan ja muualle. Muutaman voikukan olen käynyt kiskomassa penkeistä. Kanttausurien huolto on tyystin tekemättä. Viime päivät ovat olleet melkoista ahkerointia. Tekemistä riittää edelleen, mutta koen olevani kutakuinkin ajan tasalla keväthommissa. Kaiken kiireen keskelläkin olen myös nauttinut heräävästä puutarhasta.

Oli taas paljon kerrottavaa. Toivottavasti et pitkästynyt.

Mukavia kevätpäiviä kaikille!