Kyl' se on syksy nyt!

Hosta - Kuunlilja

 

Viime viikon alkupuolella yölämpötilat laskivat lähelle nollaa. Yhden kerran pakkasen puolelle. Sitten tulikin niin lämmintä, että aamuisinkin mittari näyttää +8℃. Ehdin jo miettiä, saammeko ollenkaan ruskaa. Kyllä saimme. Ehkä veteläksi mennyttä kuunliljaa ei voi parhaaksi ruskakasviksi kutsua. Selvä syksyn merkki se kyllä on. Etenkin kuvan muita suurilehtisempi malli. Se lötsähtää ja muuttuu keltaiseksi aina ensimmäisenä.

Cotoneaster - Tuhkapensas

Ruska on tietenkin parhaimmillaan silloin, kun aurinko kirkastaa värit. Tuhkapensaan punaiseksi, oranssiksi ja keltaiseksi rävähtäneet värit näyttävät upeilta myös harmaassa säässä. 

Tuhkapensaita meillä oli aikanaan muutamia kadun varressa, tontin rajalla. Luovuin tuhkapensaista jo ennen tuijien istuttamista. Pari tuhkapensasta siirsin tontin uloimpaan nurkkaan, kun en muutakaan paikkaa niille keksinyt. Nyt kiitän tuolloista ajattelemattomuutta. Sopivat oikein hyvin paikkaansa.

Tuhkapensas on ennen ruskaakin kaunis pensas. Sen lehdet ovat kiiltävän vihreät. Pienistä kukista muodostuu loppukesästä mustia marjoja. Tuhkapensas sopii hyvin aitapensaaksi. Se kestää myös leikkausta.

Villiviini puistolaidan aidalla

Villiviini on sekin oivallinen ruskakasvi. Istutin sitä aidan tyvelle, koska mielestäni köynnös sopii hyvin koristamaan aitaa. Villiviini on kasvanut niin, että kesäisin kuljen puiston puolella keräämässä pitkälle luikertelevia varsia takaisin aidalle. Lavakaulusten kohdalla villiviiniä on aidalla paikoin jo kolmessa kerroksessa eli se tuo tuulisuojaa hyötyvihanneksilleni.

Vasemmassa yläkulmassa näkyy alapihan tuurenpihlaja, joka ei pidä mitään kiirettä punastumisella. Yläpihan huoltopihalla kasvava toinen tuure on jo aivan oranssinpunainen. Osa sen lehdistä on varissut maahan. 

Aronia

Tänä syksynä Oikearinteessä, portaita alaspäin laskeutuessa vasemmalle jää suurin aroniamme. Sitä ei ole leikattu muutamaan vuoteen lainkaan alas. Muille aronioille niin tehtiin vuosi sitten, koska ne olivat osittain alaosistaan paljaita. Ihmeen nopeasti ne ovat kasvaneet korkeutta, mutta marjoja niihin ei nyt tullut. Eikä myöskään ruskaa. Ensi vuonna tilanne on luultavasti jo toinen.

Epäilen vahvasti, että kuvan aronia on ihkaoikea marja-aronia. Muut valtaosin koristearoniaa. Ostimme aroniat nipussa aitataimina, koska niistä oli tarkoitus tehdä aidanne rinteen reunaan. Koristearonia tekee marjoja sekin, mutta marja-aroniaa pienempiä ja happamampia.  

Spiraea chamaedryfolia - Idänvirpiangervo

Idänvirpiangervosta olen kertonut aiemminkin. Sitä en ole meille istuttanut, vaan se on ujuttanut itsensä naapurin puolelta. Aluksi asia ärsytti minua. Enää ei yhtään. Se täyttää erinomaisesti meidän ja naapurin välisen ongelmallisen notkelman. Talvella tuohon puskanurkkaan on kolattava lumia pihalta. Idänvirpiangervo ei ole lumitaakasta moksiskaan. Siellä se makaa välillä jäisenkin lumikuorman alla nousten taas kevätauringon lämmittäessä yhtä ehona pystyyn. Idänvirpiangervo kukkii kuin sen yllä olisi kimaltavaa lunta. Pörriäisetkin tykkäävät kukista. Syksyllä puskat syttyvät ruskaiseen tuleen.

Leikkaamme idänvirpiangervot muutaman vuoden välein mataliksi. Pian se taas venyy entisiin mittoihinsa. 

Kotikadun vaahtera

Tonttimme rajalla, puiston puolella kasvavat vaahterat ovat edelleen lähes kokonaan vihreitä. Lehtisatoakaan niillä ei vielä ole pahemmin ollut. Kun lehtisato alkaa, hukun vaahteranlehtiin. Ja keväällä vaahteravauvoihin, kuten joka kevät täällä manaan.

Sen sijaan tien toisella puolella, naapurin pihalla kasvava vaahtera on huikean hienoon ruska-asuun pukeutunut. Puun nähdäkseni minun on mentävä pihalle. Tai vaihtoehtoisesti on roikuttava varaston ikkunassa, jossa näkymän peittää autotallipäädyn puumaiseksi  kasvanut siperianhernepensas. 

Matteuccia struthiopteris - Kotkansiipi

Vain pari päivää ennen näiden kotkansiipien kuvaamista katselin niiden lakoamista maata kohden. Harkitsin jo hetken hakevani sakset ja leikkaavani kotkansiivet kokonaan pois. Se on kohta edessä, jotta lumen tullessa pääsemme kolaamaan käytävää. En sitten niitä saksia hakenut. Hyvä niin, koska minusta nämä ovat kellastuneinakin kauniita. Melkein kuin palmuja jossain etelämeren saarella - ehkä ei väriltään, mutta ketä se haittaa? Näiden palmujen alle varjosta nauttimaan en taida mahtua. Ellen sitten kutista itseäni merkittävästi.

Parthenocissus - Villiviini

Minulla on jonkinlainen fiksaatio (= pakkomielle, idean tai tunteen liiallinen korostaminen) kuvata kasveja sinitaivasta vasten. Värit ja muodot tulevat siten paremmin esiin. Kuvattava kohde kaipaa mielestäni rauhallista taustaa. Omassa pihassa tällainen järjestely ei kovin usein onnistu. 

Köynnösnurkkauksen oikean siiven villiviini on täysin punastunut ja lehdistä on pian suurin osa maassa. Vasemman siiven villiviini vasta miettii, punastuako vaiko ei? Näiden välissä kasvavat ruotsinköynnöskuusama Serotinat eivät ota kumpaankaan siipeen kantaa. Ihan ovat vihreitä edelleen.

Parthenocissus - Villiviini

Terassinurkan villiviini on kasvanut tänä kesänä aivan vallattomasti. Mielellään se varmaan muuraisi koko terassin umpeen versoillaan. En anna tämän villiviinin kasvaa kattorakenteisiin. Siksi ohjaan sen versot kaartumaan tietyn pisteen jälkeen takaisin maata kohden. En halua tästä villiviinistä luopuakaan. Ensi kesänä aion miettiä, millaisen ratkaisun sen kohdalla teen.

Alapihan aidalla kasvavat villiviinit eivät ole kertaakaan tehneet sinisiä marjoja. Tämä terassin villiviini on niitä muodostanut ihan alusta saakka. Nyt marjoja on jo vähemmän, koska mustarastaat käyvät niitä napsimassa. Sallin sen heille. Kunhan eivät vain ruiskisi peräpäästään sinimustia täpliä pitkin terassia. 

Bergenia - Vuorenkilpi

Vuorenkilpi ei ole mitenkään erityinen ruskakasvi. Hauskan näköinen se on joka tapauksessa, kun siihen ilmestyy kirkkaanpunaisia lehtiä. Vihreäksi nuo punaiset lehdet eivät enää muutu. Keväällä ne ovat todennäköisesti mustia limanuljaskoja vihreiden joukossa. Tai kuivia ruskeita käppänöitä, joita murennan toisten väleihin lannoitteeksi.

Puuvajarinne

Puuvajarinne ei ruskaväreissä loista. Lähinnä se on kuorrutettu haavanlehdillä. Muurilla kyllä pilkistää punertava villiviini, joka on kasvanut syreenin oksille maisemia uteliaana kurkkimaan. Villiviinejä olen monistanut talon seinustalla kasvavasta kaverista. Talon nurkkaan alkuvuosina istutettu villiviini sai jäädä paikalleen, kun rakensimme pation. Olisi varmaan kannattanut kaivaa pois, mutta jälkiviisaanahan näitä töitä on helppo keksiä. 

Leikkaan villiviinin joka syksy alas ja keväällä se taas aloittaa uuden kasvun kohti kattoa. Silloin tällöin leikkaan villiviinistä kesälläkin pitkäksi venähtäneitä versoja. Muutaman laitan veteen tekemään juuria. Niitä olen istuttanut muutamiin paikkoihin ja jakanut tutuille. 

Rinteen yläpäässä on yksi tämän kesän rakennelmista eli peuraportti. Ensimmäinen niistä, muut kaksi ovat vielä vaiheessa. Eikä tämäkään täysin valmis ole. Siitä puuttuu sulkusysteemi, joka on vielä mietinnässä. Nyt portti suljetaan rautalangan pätkällä. Portti on kyllä sen verran tiukka, että tuskin sitä peurat avaavat. Tuijien takaa vasemmalla kulkee verkkoaita reunustamaan tonttia. 

Geranium cantabrigiense - Peittokurjenpolvi

Etupihan Bermudan peittokurjenpolvet on ihan pakko esitellä. Ei noiden muutamien ruskasävyjen vuoksi, vaan lehdistä muodostuva kuvio on minusta hieno. Tällaisia yksityiskohtia on hauska bongata ja kuvata. Niiden arvoa on vaikea toiselle ihmiselle selittää. Eikä varmaan tarvitsekaan. Jos tykkää, niin tykkää. Ei sen kummempaa.

Colchicum autumnale 'Waterlily' - Syysmyrkkylilja

Koska tässä nyt syksystä puhutaan, laitetaan mukaan kunnon syyskuvakin. Eli syysmyrkkylilja Waterlily, joka työntää Kiemurapenkin mullasta aivan ihania kukkia enemmän kuin toivoa saattaa. Kevät- ja kesäihmiselle ei sentään ihan kaikki syksyssä ole myrkkyä. Ei ainakaan syysmyrkkylilja. 

Syksyn sinnittelijöitä

Kehäkukka 'Bronzed Beauty'

 

Ihmeen hyvin puutarhasta löytyy edelleen sinnittelijöitä, vaikka öisin on varsin koleaa ollutkin. Alkuviikosta yö meni jopa ensimmäisen kerran pakkaselle. Nurmikko oli niin puiston puolella kuin omassakin pihassa valkoisena. Sen sijaan kasveilla ei huurretta liiemmin ollut.

Kasvimaan lavakauluksista olen jo kesäkukatkin tyhjentänyt. Majalispenkkiin keväällä kylvetyt kehäkukat sen sijaan kukkivat edelleen hyvin. 

Allium tuberosum - Kiinansipuli

Muutaman parsan annan jatkaa kasvua sadonkorjuun jälkeen. Minusta korkeaksi kasvavat tillimäiset parsat ovat kauniita. Sateella niihin kerääntyy pisaroita kimaltamaan timanttien lailla. Yleensä ensimmäiset räntäsateet kaatavat pitkän huiskeat varret kumolle. Silloin käyn ne leikkaamassa pois.

Parsojen vieressä kasvaa kiinansipulia. Sen kukinta on kestänyt pitkään. Osa kukkavarsista on kasvanut korkeiksi parsan joukkoon. Punertava vaahteranlehti on kuin joulukuusenkoriste parsoissa. 

Comagaria rosea 'Pink Panda' - Koristemansikka

Koristemansikka Pink Panda kukkii käytännössä läpi kesän. Sitä olen lisännyt satelliitin tavoin levittäytyvistä rönsyistä toisiin paikkoihin. Tästä ei ole tullut riesaa, sillä se on helppo kitkettävä ja rönsyjä leikkaamalla sen valloitusyrityksiä on helppo torpata.

Borago officianalis - Kurkkuyrtti

Kylvin kurkkuyrttiä kasvimaalle vuosia sitten. Sen jälkeen kurkkuyrttiä on ilmestynyt mitä omituisimpiin paikkoihin. Kauaskin alkuperäisestä kylvöpaikasta. Keväällä kylvin tarkoituksella lisää kurkkuyrttiä kasvimaan Vapaapenkkiin. Kurkkuyrtin kukka on kaunis. Ei haittaa yhtään, vaikka se lähtisi taas kulkemaan omille teilleen.

Geranium endesii 'Wargrave Pink' - Espanjankurjenpolvi

Kurjenpolvet ovat monikäyttöisiä ja kiitollisia kasveja. Sitkeitä myös, sillä esimerkiksi kuvan Wargrave Pink kukkii yhä. Enää ei yhtä runsaana kuin kesällä, vaan kukkiipa kuitenkin. Samoin sininen Rozanne kukkii yhä. Se on venyttänyt varsiaan niin tehokkaasti, että Austin-ruusu Emily Brontë joutuu toimimaan kurjenpolven tukipylväänä.

Geranium 'Rozanne'

 
Vasenrinteen verikurjenpolvi alkoi pukkaamaan uusia kukkia, kun rajoitin sen rehottamista leikkaamalla sitä syyskuun alussa. Mitään kukkatulvaa ei tosin ole enää luvassa. 

Sedum 'Herbstfreude'  - Komeamaksaruoho 

Komeamaksaruoho 'Herbstfreudea' minulla kasvaa useissa eri paikoissa. Ymmärrettävää, että kukkimisajankohdalla on eroja riippuen paikan valoisuudesta ja suojaisuudesta. Oikearinteessä kasvava komeamaksaruoho on kukkinut ajat sitten. Se on ollut jo pitkään aivan ruskea. Ehkä se onkin jokin eri lajike?

Kimalaiset ovat tykänneet näinä viime aikojen aurinkoisina päivinä komeamaksaruohoista. Purppurapunalatvoista pörriäiset eivät enää välitä. Olivat ne auringossa tahi eivät. 

Rhododendron 'Cunningham's White'

Rhodo Cunningham's White tapaa aina kukkia vaisummin loppukesästä. Nyt siinä on yksi tai kaksi kukkaa tasaisin välein. Nuppuvaiheessa 'Cunningham's Whiten kukka on hennon vaaleanpunainen. Avonaisena valkoinen. Loppukesän kukinnasta huolimatta tämä rhodo kukkii yleensä uudelleen keväällä.

Lilakukkainen syysasteri

Lilakukkainen syysasteri on täynnä kukkia. Ollut jo pitkään. Kiva väriläiskä Pikkupuutarhassa, lähellä tuija-aitaa. Tässä syysasterissa ei ole muuta vaivaa kuin hyvin innokas leviäminen. Se olisi kannattanut istuttaa vaikka pohjattomaan ämpäriin tai muuten rajata sen juurten etsiytymistä ympäriinsä. Juuret eivät ole kovin syvällä, joten liian etäälle ulottuvia versoja on kohtalaisen helppo ottaa pois.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard' - Syysasteri

Alaihalla kasvaa taasen syysasteri Patricia Ballard. Sen olen hankkinut jokunen vuosi sitten OmaPiha -lehden tilaajalahjana. Vuosi sitten Patricia ehti avata kukkansa, mikä ilahdutti kovasti. Tänä vuonna vain harva nuppu ehtinee avautua. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna arveli, ettei minun Patriciani ole Patricia Ballard. Hän vertasi omaansa, jonka väri eroaa minun asteristani. Loppujen lopuksi ei maailma siihen kaadu, onko syysasterini nimi Patricia tai Pirkko. Patriciaksi omaani kutsun. Vai alkaisiko se avata nuppujaan aikaisemmin, jos tietäisin takuuvarmasti sen oikean nimen?

Rosa Austin 'Carolyn Knight' - joka se ei ole

Austin-ruusujen vuoksi toivon päivien pysyvän yhä lämpiminä. Yöpakkasillakaan ei ole kiirettä. Jos talvi alkaa lokakuussa, tulee siitä turhan pitkä minun makuuni. Eikä Austinini tarkene avata nuppujaan. Carolyn Knight, joka siis ei ole Carolyn Knight, vaan joku muu valkoinen Austin, on kukkiensa suhteen pisimmällä. Samoin alapihan Emily Brontë.

Rosa Austin 'Lady of Shalott'

Lady of Shalott'ssa on useita nuppuja, joista jokainen vielä aika tiukasti kiinni. Avautuisivatkohan nämä maljakossa, jos mahdollisten kylmien öiden vuoksi ottaisin yhden leikkokukaksi? Taidanpa tehdä sellaisen kokeen. Kannattaa varmaan odottaa vielä hetki, jotta nuppu löystyy hieman. Silloin se saattaisi avautua helpommin sisällä.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Epäilen, ettei tänä vuonna tule loisteliasta ruskaa. Yläpihan tuurenpihlaja on punastunut latvuksesta. Alaoksilta osa lehdistä on jo pudonnut. Alapihan tuure on enimmäkseen vihreä. Osa villiviineistä on vihreitä, vain pieni osa on punastunut. Puiston puolella olevan mongolianvaahterat ovat vihreitä. Monet koivut ovat pudottaneet lehtensä. Haapojen lehdet ovat ruskeita. 

Puiston nurmikko huurteessa pakkasaamuna

 
Tänään lauantaina on kiirehdittävä pihalle puuhaamaan ja nauttimaan auringon ajoittaisesta pilkahtelusta pilvien takaa. Tuuli kylmentää ilmaa, mutta töitä tehdessä ja sopivasti pukeutuneena kyllä tarkenee. Sunnuntaille ja tulevalle viikolle on ennustettu sateita. Silloin voi vaikka siivota tai päivittää istutustietoja.

Mukavaa viikonloppua kaikille!