Kulttuuria kerralla isompi annos

Kesällä kulttuurista nauttiminen tuppaa jäämään vähemmälle, kun en voi vastustaa pihan ja puutarhan kutsua. Puutarhakauden päättyessä aikaa ja voimia on taas enemmän sielun sivistämiseen ja uusien asioiden kokemiseen.

Tämä syksy alkoikin oikein isolla kulttuuriannoksella. Niin isolla, että osasta oli kieltäydyttävä. Helsingin museonystävät ry:n retkille on aina mukava osallistua, jos vain mukaan mahtuu. Muidenkin museoiden ja tapahtumien anti kiinnostaa paljon. 

Helsingin kaupunginmuseon ystävät ry: Kansalliskirjasto

Museonystävien syksy alkoi toiveretkellä eli pääsimme tutustumaan opastettuna Kansalliskirjastoon. Tuo keskeisellä paikalla Tuomiokirkkoa vastapäätä sijaitseva, Carl Ludvig Engelin suunnittelema rakennus on aina kiehtonut minua. En vain ole saanut mennyksi sinne sisään. 

Päärakennus valmistui 1840, lisärakennus ja kirjavarasto Rotunda 1906. 1998 kirjasto laajeni samassa korttelissa sijaitsevaan Fabiania-rakennukseen, jonne on yhteys maanalaisella tunnelilla. 

Lisää tietoa Kansalliskirjastosta mm. Wikipedia.  

Retken aluksi saimme paljon tärkeää tietoa rakennuksen ja itse kirjaston historiasta ja toiminnasta. Pienen ryhmän ansiosta oli mahdollisuus esittää kysymyksiä ja keskustella enemmänkin.

Esittelyn jälkeen lähdimme kierrokselle, jonka puitteissa tietoa tuli runsaasti lisää. Kuvassa kupolisali, jonne astutaan Unioninkadun sisäänkäynnistä. Sivuilla etelä- ja pohjoissalit. Niihin emme nyt päässeet, jotta tutkijoilla olisi rauha lukea ja opiskella. Lasiovista saattoi kyllä kurkistaa yleisnäkymiä.

Saimme kuulla, että kansalliskirjasto oli Engelin suunnittelema ensimmäinen ja ainoa kirjasto. Hän kai ajatteli, että sinne pinotaan kirjoja, joita tarvittaessa haetaan kynttilänvalossa. Niinpä tilan ainoa valonlähde ennen sähkövalojen saapumista oli korkeuksissa kupolia reunustavat pienet ikkunat. 

Kupolisalin viereessä on kuusikerroksinen Rotunda, johon valo tulee sekä korkeista sivuikkunoista että lasikatosta.

Rotundan sisääntulokerroksessa toimii lainaus. 

Kansalliskirjasto on kaikille avoin tieteellinen kirjasto ja kulttuurilaitos. Lainaamiseen tarvitaan kansallisarkiston lainauskortti. Rakennuksessa saa kuvata, mikäli ei aiheuta haittaa toiminnalle, aineistolle, henkilökunnalle eikä muille asiakkaille. Laukut, reput ja päällysvaatteet tulee jättää sisääntulon vieressä sijaitsevaan tilaan, jossa on lukittavia kaappeja.  

Mikäli Helsingin kaupunginmuseon ystävät ry:n toiminta kiinnostaa, siihen voi tutustua osoitteessa Helsingin kaupunginmuseo. Myös liittyminen onnistuu samassa osoitteessa.

Sinebrychoffin museo: Espanja myyttien takaa

Kansalliskirjastossa olin yksinäni. Veljen vaimon kanssa vietimme kulttuuripitoisen vapaapäivän taasen toisissa merkeissä.

Sinebrychoffin museossa on parhaillaan mielenkiintoinen Espanjan maalaustaidetta esittelevä näyttely. Picasso, Dali, Goya, Miró ja Veláquez ovat useimmille ainakin niminä tuttuja, muut ehkä vieraampia. Päätin näyttelystä kuultuani käydä siihen tutustumassa. Muitakin innokkaita oli yllättävän paljon ihan tavallisena arkipäivänä. Hyvä, etten jättänyt käyntiä viime tippaan.

Francisco Pradilly (1848-1921): Pitsinnypläystä häitäni varten

Maalauksissa kuvataan paljon maan perinteitä ja ihmisiä. Näyttelyn teoksissa Andalusian kulttuuri näkyy erityisen hyvin. Värejä on käytetty paljon, eikä yksityiskohtien kuvaamisessakaan ole säästelty. Monia maalauksia oli pakko mennä tutkimaan aivan läheltä nähdäkseni yksityiskohdat tarkemmin ja kuinka ne oli teknisesti toteutettu. Valon kuvaaminen oli minusta hienoa. Etenkin kun ottaa huomioon vaikkapa 1800-luvun valaistusolosuhteet usein varsin vaatimattomissakin asuinoloissa.

Joaquin Agrasot (1896-1919): Odaliski

Sanaan odaliski törmäsin näyttelyssä ensimmäisen kerran. Hyvä, että sen merkitys oli selitetty, ettei jäänyt arvoitukseksi. Odaliski on itämainen jalkavaimo. Muutamat espanjalaiset taiteilijat mieltyivät orientalistisiin aiheisiin. He maalasivat odaliskeja ateljeissaan. 

Monet espanjalaiset taiteilijat ovat käyneet ottamassa vaikutteita muista aikalaisistaan viettämällä aikaa niin Ranskassa kuin Italiassakin.  

Lluis Masriera (1872-1958): Laulutunti

Espanja on minulle melko vieras maana, sillä olen käynyt siellä kahdesti. Tai itse asiassa kolmesti, mutta kaksi ensimmäistä käyntiä olivat hyvin lyhyitä.  Kolmannella kerralla olimme Andalusiassa kaksi viikkoa. 

Sinebrychoffilla olisi nähtävillä myös Paul ja Fanny Sinebrychoffin kotimuseo taideteoksineen. Siihen olen kerran tutustunut, vaan eipä toinenkaan kerta pahaa tekisi. Nyt talo täyttyi innostuneista lukiolaisista ja muista vierailijoista. Oli siis meidän aika siirtyä muualle. 

Näkymä Hakasalmen huvilasta kohti Mannerheimintietä

Sateisessa Helsingissä ei ollut kovin mukava kulkea sateenvarjot vastaantuleviin kolahdellen. Nälkäkin alkoi kurnia vatsassa. Tauon paikka. Päätimme ajaa hissillä Stockan kahdeksannen kerroksen ravintolamaailmaan. Siellä nautimme muhkean lautasellisen salaattia. Väkeä oli pilvin pimein ja meteli isossa tilassa sen mukainen. Silti viihdyimme aika pitkään kuulumisia vaihdellen. 

Viisarien kiitäessä eteenpäin kävelimme muutamien mutkien kautta Hakasalmen huvilaan. Meitä odotti Museonystävien etkot Stefan Bremerin "Helsinki by night" -näyttelyn avajaisten merkeissä.

Helsingin kaupunginmuseon ystävät ry: Stefan Bremer: Helsinki by night

Stefan Bremer on varmasti monille tuttu nimi suomalaisena valokuvaajana. Hän on toiminut kuvaajana mm. Suomen Kuvalehdessä ja Helsingin Sanomissa. 1970-1980 -luvulla hän teki mittavan työn kuvaamalla helsinkiläisiä nuoria iltojen ja öiden hämäryydessä. Näistä kuvista on nyt koottu näyttely Hakasalmen huvilaan. Samalla hän on ikuistanut kuviin helsinkiläistä miljöötä. Kuvista on koottu myös kirja, jota on myytävänä museon kaupassa.

Tilaisuuden avasivat museonjohtaja Reetta Heiskanen, Museonystävät ry:n puheenjohtaja Kaarina Kuisma ja itse valokuvaaja Stefan Bremer. Valokuvaaja kertoi hauskasti ja kattavasti valokuvausuransa taustaa ja näyttelyssä esillä olevien kuvien syntyhistoriaa. Olipa muuten mukava kaveri. Tilaisuudessa oli muutenkin välitön ja iloinen tunnelma.

Kuva on otettu ennen tilaisuuden alkua.

Alkupuheenvuorojen jälkeen kiersimme katsomassa kaikkien salien kuvat kahdessa kerroksessa. Valokuvia oli mielenkiintoista tutkia ja hämmästellä eroa ja muutosta noista päivistä nykyhetkeen. Helsinki on muuttunut valtavasti.

Väkeä alkoi olla jo niin paljon, että ajoittain piti jonottaa nähdäkseen jonkin kuvan paremmin. Kierrettyämme näyttelyn totesimme parhaaksi tehdä tilaa yhä uusille tulijoille. Näyttelyyn saapuvien kutsuvieraiden jono kiemurteli huvilan ovelta Mannerheimintielle saakka. Varsinainen näyttely yleisölle avautuu pe 24.10. Sen ehtii kyllä käydä katsomassa. Jatkuuhan se ensi elokuulle saakka.

Ikkunanäkymä Hakasalmen huvilasta. Vasemmalla heijastus takanani olleesta kuvasta.

Talvi uhitteli

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja

 

Monena aamuna mittari oli reippaasti miinuksella. Yhtä monena päivänä aurinko alkoi lämmittää niin, että iltapäivällä oltiin melkein +10 asteessa. Nyt sitten loikattiinkin toisenlaisiin syyssäihin, kun yöt ovat jälleen plussalla ja aurinko paistaa täydeltä taivaalta. Kiireesti vaan pihalle hienosta säästä nauttimaan. Ennusteessa on jo vesisateita luvassa.

Rosa spinosissima Plena - Juhannusruusu

Ensimmäisenä pakkasaamuna en millään ehtinyt kameran kanssa puutarhakierrokselle. Ilma ei ihan heti lämmennyt, mutta aurinko sulatti kauneimman kuuran. Sokeroidut lehdet alkoivat nopeasti roikkua ja pudotella vesipisaroita kärjistään maahan.

Rosa Austin 'Lady of Shalott'

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'issa on lukuisia nuppuja. Eivät taida pakastetut nuput jaksaa avautua? 

Aronia

Aronioiden kuten monien muidenkin kasvien lehtiin kasvoi yhdessä yössä hellyttävä karvapeite. 

Ribes uva-crispa - Karviainen

Karviaisen lehdet ovat pukeutuneet aitoon vintage-muotiin eli 70-luvun lammasnahkaiseen afgaaniturkkiin. 

Physocarpus opulifolius 'Diabolo' - Purppuraheisiangervo

Diabolo taasen ei helposti luovu dramaattisesta tyylistään. Ehkä se haluaa olla pitkätukkainen hevirokkari. "Tukkakin" on selvästi valmiina heilumaan kitarasointujen tahdissa.

Ribes sanquineum - Ruusuherukka

Ruusuherukka söpöilee. Se tietää minun tykkäävän pehmoisista kissoista. Tätä kissaa ei vain parane mennä silittelemään. Kuurakarvat helisisivät maahan pienestäkin kosketuksesta.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballardä' - Syysasteri

Syysasteri Patricia Ballard (joka tämä ei ehkä ole) kyllästyi jatkuvaan marmatukseeni sen myöhäisestä kukinnasta. Useampi nuppu avautui täyteen loistoonsa juuri sopivasti pakkasöiksi. Ihmeellinen on tämän kukan sietokyky. Parin pakkasyön jälkeen se jaksoi avata nuppujaan sisällä maljakkoon tuotuna. Ja kukkii ja kukkii ja kukkii yhä....

Fragaria x rosea 'Pink Panda' - Koristemansikka

Koristemansikka on kukkinut kuin viimeistä päivää jo pari kuukautta. Nyt kun Ähtärin eläinpuisto on lopettamassa toimintaansa, löytyisiköhän yleisöä vaaleanpunaiselle pandalle? Tälle ei tarvitse kiikuttaa kilotolkulla bambua syötäväksi. Pikkuisen jos antaa kanankakkaa keväällä, niin hyvin taas kukkii.

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Bermudan koreaköynnöskuusama kukki sekin edelleen. Sillä ei ole näköjään aikomustakaan mennä talvilevolle. Parin pakkasyön jälkeen se oli ottanut uuden tatuoinnin. Mitähän tuo esittää? Kenties joku kasvimaailman tribaalikuvio (symmetrisiä kuvioita, kuten koristeellisia kaaria, kolmioita, koukeroita ja aaltoja)?

Marjapensaiden metalliset linnunpelättikissat pakkanen kehysti hennosti valkoisella kuuralla. Mainittakoon, etteivät nämä kissat pelota mitään lintuja. Minusta ne ovat hauskoja. Löysin kolmen erilaisen kissan satsin muutama vuosi sitten Honkkarista halvalla. Pakkohan se oli kotiin tuoda. Jollei puutarhassa ole omaa karvaista kissaa, olkoon sitten kolme peltistä.

Syksyinen vaahteranlehtishow on meneillään. Puiston puolen kymmenkunta isohkoa vaahteraa ei salli minun lekotella haravaan nojaten. Käytävät olen putsannut jo kolme kertaa. Toinen mokoma on varmaan vielä edessä, kun ainakin viidessä vaahterassa lehdistä vasta pieni osa on maassa. Puutarha pitää ihmisen liikkuvana läpi vuoden. Kunhan alas pudonneet lehdet on saatu järjestykseen, onkin aika kaivaa lumikola kellarista.

Viikonloppuna häämöttää taas kellonviisareiden siirto.

Pirteitä lokakuun päiviä.

Syyslehtien seassa

 
Paljon on lehtiä vielä puissa. Osa vaahteroista on jo ihan tyhjiä, osassa oransseja lehtiä on vielä runsaasti. Yhdessä tonttimme vieressä, puiston puolella kasvavassa vaahterassa, on lehdet vielä vihreinä.

Paljon lehtiä on tullut alas. Haravoin tontin puistopäädystä yhdeksän säkillistä vaahteranlehtiä. ja lisää on vielä tiedossa. Muiden puiden ja pensaiden lehdet haravoin puutarhassa sopiviin paikkoihin maatumaan tai jätän sijoilleen. Tai silppuan ne nurmikolle. Mikäli nurmikolle kertyy paksuja silppukertymiä, haravoin osan pensaiden tyvelle.

Vaahteranlehdet maatuvat tosi hitaasti. Niitä ei voi jättää istutusalueille, vielä vähemmän kulkuväylille. Paksu lehtikerros jäätyy talvella ja sulaa hitaasti keväällä. Se on kuin peltinen laatta kaiken päällä. En myöskään halua katsoa kuukausitolkulla maatumista odottavia vaahteralehtisäkkejä jossain tontin nurkassa. Siksi kuskaamme syksyisin vaahteranlehdet kaatopaikalle, jossa niistä valmistetaan multaa. 

Ruskaväriset lehdet ovat kauniita maassakin. Aroniat hehkuivat punaisina. Pakkasyön jälkeen aronioiden sulka- eikun lehtisato sai vauhtia. Kohta aroniat ovat aivan paljaita.

Hedelmäpuut pudottavat lehtensä eri tahtiin. Punakaneli ja valkeakuulas tyhjensivät oksansa vauhdilla. Huvitus ja syysomena vielä miettivät, liittyisivätkö riisuutujien seuraan.

Syyshortensioillakin näyttää olevan erilaisia tapoja syysasujensa kanssa. Bermudan Grandiflora on enemmän ruskea kuin oranssinkeltainen. Hortensiapenkin Vanille Fraise ja Vim's Red ovat olleet viime viikot kullankeltaisia - tai kullanpunaisia. Kuinka vaan. Ihania pensaita. 

Tuurenpihlaja ei sitten pettänyt tänäkään syksynä. Tykkään tästä pohjolan palmusta erityisen paljon. Koristeomena Musta Rudolf sen oikealla puolella ei kalpene syysruskassaan lainkaan. Kaikki ratkaisut puutarhassani eivät ole niitä fiksuimpia. Tuurenpihlajan ja Musta Rudolfin kaltaiset ilon aiheet saavat hölmöydet unohtumaan.

Syysvuokot ovat olleet tämän kesän primadonnia. Niiden kukinta on kestänyt hyvin pitkään. Kiemurapenkin suureksi kasvanut puska aloitti kukinnan heinä-elokuun vaihteessa. Yhä siinä on muutama kukka. Pikkupuutarhan Muuripenkkiin, Bermudaan ja alapihan Päivänliljapenkkiin istutetut siementaimet ovat kukkineet upeasti nekin. 

Berliinin Kärten der Welt'issä elokuussa 2016 syntynyt unelmani syysvuokkojen runsausta puutarhassani on toteutunut. Siellä näin upean syysvuokkokeskittymän. Näkymä jäi pysyvästi mieleeni. Tänä kesänä olen saanut ihailla sellaista omassa pihassa. 

Sunnuntaina 12.10. blogissaan Ylistyksen kehäkukalle. Anun ylistykseen on helppo yhtyä. Omassakin pihassa suorakylvetyt kehäkukat kukkivat edelleen Majalispenkissä. Tänäänkin, vaikka aamukahdeksalta pakkasta oli yhä -3℃. Kehäkukka 'Bronzed Beauty' on yksi lempikesäkukistani. Etenkin avautumaisillaan olevana sen terälehdet ovat niin hienoja. 

Syysmyrkkyliljat olivat tänään perjantaina pitkin pituuttaan. Ehkä ne halusivat kaivautua muiden kasvien lehtien suojaan lämmittelemään yöpakkasen kylmyydeltä. Auringon voima on ihmeellinen. Niin vain nämä alastomat immet nousivat auringon paisteessa suoriksi. 

Osa syysasteri 'Patricia Ballard'eista ei ehdi avaamaan nuppujaan. Ilahduttavasti osa niin kuitenkin teki. Poimin viluisia nuppuisia syysastereita sisälle maljakkoon. Sepä olikin hyvä toimenpide. Nuput avautuvat vikkelästi huoneenlämmössä.

Tänä syksynä ei ole kovin montaa pelaguuta pelastettavaksi sisälle talvehtimaan. Yksi muutama vuosi sitten Plantagenin pistokkeesta kasvatettu pelaguu kukkii nyt takkahuoneen ikkunalla. Kolme halpakaupan pihamyymälästä alkukesällä ostettua pelaguuta koittaa selviytyä työhuoneen ikkunalla.

Television meteorologi lupaa parhaillaan lauantaiaamuksi pakkasta. Ja liukkautta. Päivällä sentään aurinko paistaa ja lämpöäkin ennustetaan +8℃. Ja pohjoiseen lunta, hui.

Nautitaan viikonlopusta!

Muutanko kallioluodolle vai asfaltoinko puutarhan?

 
En todellakaan aio muuttaa kallioluodolle. Niin kiva kuin olisikin lekotella kesäauringon lämmittämällä kalliolla lokkien ääniä ja aaltojen loisketta kuunnellen, en sitä jaksaisi koko kesää tehdä. Aika pian alkaisin miettimään, täyttäisinkö jonkun kallionkolon mullalla saadakseni siihen jotain kaunista kasvamaan.

Nämä linnut eivät ole lokkeja, eivätkä hanhia. Naakkoja ovat.

 
Ei tule meidän tontille myöskään asfalttia. Sitä on riittävästi kotikadulla ja muilla alueen kaduilla valtateistä  puhumattakaan. 

Mistä sitten tällainen kysymys postauksen otsikkoon nousi? Ihan silkasta väsymyksestä ja koko viikonlopun kestäneestä raatamisesta puutarhan syyskuntoon laittamisessa. Intensiivinen työskentely pihassa tunnista toiseen kumarrellen, kyykistyen, sinne tänne kävellen, kottikärryjä työntäen ja yhtä jos toista kantaen laittaa kropan koville. Käsivarret  ja hartiat eivät ole vieläkään toipuneet tuija-aidan leikkausurakasta. Ruoka- ja kahvitauko ilman muuta pidetään, mutta muuten en vain malta istua. Tekijäihminen kaiketi rauhoittuu vasta illalla sänkyyn reporankana kaatuessaan.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard'

Kesäkukat ovat lähteneet kompostiin, niiden mullat ripoteltu istutusalueille. Metsäpuutarhasta leikkasin ison joukon töyhtöangervoja. Osa niistä syötettiin hakettimeen. Osa odottaa pressun päällä jatkokäsittelyä. Olen leikannut paljon muitakin perennoja. Eipä tarvitse keväällä talloa nousevia sipulikukkia varoen. Muuten en liiemmin siivoa kukkapenkkejä. Ripottelen sitten keväällä "katemultaa" peittääkseni kuivuneita lehtiä ja muuta sälää.

Leikkasin nurmikon. Samalla tuli silputtua valtaisa määrä vaahteranlehtiä. Silppua tuli niin paksu kerros, että se oli haravoitava pensaiden juurille. Sen jälkeen siistin trimmerillä kanttausurat ja aidan tyvet. Sen jälkeen kävin kanttausurat läpi ja kitkin löytämäni rikkaruohot. Voikukkia lähinnä. Lähtivät hyvin hieman kosteasta mullasta. Pikkuisen kun avitti voikukkaraudalla.

Tontin naapurin puoleisessa päässä ei ollut vielä pahemmin haravoitavaa. Hedelmäpuut ja pensaat pitävät tiukasti kiinni lehdistään. Rajamännystä oli pudonnut suuri määrä neulasia, jotka haravoin kasaan ja vein ne Oikearinteen vuorimäntyjen tyvelle. Haravoimisesta ei muutenkaan ollut hyötyä, kun lauantain navakka tuuli pyöritti juuri haravoidut lehdet takaisin ympäri pihaa.

Oikearinteestä leikkasin pallohortensiat tapille. Ne nousevat taas keväällä uuteen kasvuun. Vuorimäntyjen naapurin puoleisella sivulla maahumala yrittää vallata alaa. Se oli kietoutunut jopa aronioiden varsiin. Sopivasta kohdasta kun kiskaisi, sai käsiinsä metritolkulla maahumalaa. Sen kitkeminen on silmänlumetta. Siellä se taas ensi kesänä kasvaa rehottaa. 

Lauantain tuuli kuljetti taivaalla pilviä kovaa vauhtia. Välillä auringon eteen lipui isompi pilvi. Sateesta ei ollut kuitenkaan tietoakaan. Lämpömittari kipusi +14 asteeseen, eikä työskennellessä todellakaan tarvinnut palella. Sunnuntaina näin ja kuulin useamman ison hanhiparven liitelevän taivaalla kohti etelää. Mustarastaita pihassa pyörii edelleen useita. Tintit ovat alkaneet koputella ikkunaa vihjaillen ilmeisesti kaipaavansa siemeniä. Vielä ei ole sen aika. Punarinta ilahduttaa pomppimalla pihalla ihan vieressä.

Trimmerin akkujen latautumista odotellessa oli sopiva hetki pitää ruokatauko. Ja ripustaa pyykkejä kuivumaan. Tämän kauden trimmeröinnit on todennäköisesti tehty. Nurmikon ehkä leikkaan vielä kerran. Tai ainakin silppuan nurmikolle leijuneet lehdet, kun omenapuut ovat kesäasunsa riisuneet. 

Syyshortensiat näkyvät kirkkaina Kurgaanin kasvien takaa.

Puutarha näyttää hetken siistiltä. Vihreältäkin vielä, kun pakkasöitä ei ole ollut sitä yhtä lukuunottamatta. Alkavalla viikolla sää näyttää vähitellen kylmenevän ja yöpakkasiakin saattaa jo tulla. 

Pikkupuutarhan koristeomenapuihin ripustin lyhtyjä, joihin laitan patteritoimisia led-kynttilöitä. Niissä on ajastimet, joten kynttilöitä ei tarvitse joka ilta erikseen käydä sytyttämässä. Alapihalla kynttilä on vain kotikiven päällä lyhdyssä. Sieltä se näkyy puistossa kulkijoille.

Hydrangea 'Vims Red' - Syyshortensia

Syyshortensioiden lehdet ovat muuttuneet keltaisiksi. Auringonpaiste sai pensaat näyttämään kullatuilta. Yläpihan syyshortensiasta leikkasin muutamista alimmista ja hennommista oksista kukinnot pois. Jos ja kun lumi tulee, se painaa koko pensaan maata kohti. Silloin oksat saattavat murtua siten, että runkokin vahingoittuu. Alapihan syyshortensiat saavat pitää kukkansa kevääseen saakka.

Kasvimaalavat ovat olleet osin tyhjinä jo pidemmän aikaa. Laadin viljelysuunnitelman kevääksi, jotta Ukkokulta tietää, mihin istuttaa valkosipulit. Tänä kesänä ne kasvoivat kutoslaatikossa. Uudet laitettakoon ykköseen.

Aidan villiviini punastuu ja pudottaa lehtiään. Tuurenpihlaja on vihdoin punaoranssi. Huoltopihan tuurenpihlaja sen sijaan on pudottanut suurimman osan lehdistään. Vasemmalla koristeomena Musta Rudolf hiukan kurkistaa. Se on läpi kasvukauden upean värinen.

Malus 'Musta Rudolf' - Koristeomena

Nyt Musta Rudolf liekehtii punaisena. Sen taustalla näkyy keltavihreänä tulikuusama (Lonicera x brownii ''Dropmore Scarlet'). 

Pikkupuutarhan Kivipenkki

Pikkupuutarhan Kivipenkkiä mylläsin loppukesästä voimallisesti. Sieltä muutti muualle kaikki korkeaksi venyvät kasvit, kuten lehtoängelmät, kultakärsämöt, syysleimut, harmaakäenkukat ja etelänruusuruohot. Jäljelle jäivät mantelityräkki, jouluruusu, keijunkukat, pionit, liljat, kiurunkannukset, esikot ja pikkusipulit. Uusiksi asukeiksi siirsin toistaalta komeamaksaruohoa. 

Korkeat kasvit peittivät kiven niin, että se näkyi lähinnä takapuolelta. Josta sitä harvemmin käyn katselemassa. Keväällä sitten näen, miten muutos onnistui ja millaisia täydennyksiä tai poistoja se kaipaa. 

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki

Mantelityräkkiä minulla oli alapihan Hortensiapenkissä usean vuoden ajan. Kunnes totesin sen tarvitsevan enemmän tilaa. Nostin, jaoin ja istutin mantelityräkin uusiin paikkoihin. Joissa se ei menestynyt. Sepä harmitti. Tilasin Tommolan tilalta kaksi uutta Mantelityräkkiä. Toinen niistä on kuvassa. Toinen elää yhtä tanakkana alapihan Ruusupenkissä. 

Yllättäen mantelityräkki on herännyt eloon vanhassa asuinpaikassa, Hortensiapenkissä. Olen siis alkuperäistä mantelityräkkiä ylös kaivaessani ollut huolimaton. Juuria on jäänyt paikalle ja nyt ne ovat aloittaneet uuden elämän vanhassa paikassa. Joskus huolimattomuus voi siis kääntyä positiiviseksi.

Keväällä 2024 istuttamani kirjavalehtiset tyräkit 'Ascot Rainbow't eivät selvinneet viime talvesta. Niiden asuinpaikkaa varoin kaivamasta. Jospa ne siellä mullassa yhä lymyilisivät uutta nousua suunnitellen.

Helleborus - Jouluruusu

Pikkupuutarhan Muuripenkin tummakukkainen jouluruusu on pukannut ilmoille kolme nuppua. Toistaiseksi niistä yksikään ei ole auennut. 

Colchicum 'Waterlily'

Syreenipenkistä on noussut nyt kaksi syysmyrkkyliljaa. Giant on jo lähes kokonaan kellahtanut makuuasentoon. Alapihan Kiemurapenkin 'Waterlily' on edelleen upeana. Hivenen siinä on jo nähtävissä väsähtämisen merkkejä.

Syystyöt eivät suinkaan ole tältä vuodelta paketissa. Puiston vaahteroissa on niin paljon lehtiä, että vielä saamme kahlata puistopäädyn käytävällä nilkkoja myöten alas pudonneissa lehdissä. Lavakaulusten väliset käytävät on siivoamatta. Jänis-/peuraverkot on kokonaan laittamatta. Ukkokullalla on työn alla vielä kaksi peuraporttia käytäville. Pihalla kun kulkee muiden töiden ohessa, huomaa aina jotain tekemätöntä.

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama

 

Pesin talon tien puolen ikkunat. Jokaisesta kaikki kuusi pintaa. Sen sijaan pihapuolen ikkunoista pesin vain ulko- ja sisäpinnat. Auringon paistaessa totesin, että kyllä ne välitkin on pestävä. Sen verran harmailta näyttää. Varmaan myös ulkopinnat on pestävä uudelleen, koska viimeisin sade tuli taas vaakasuorassa.

Lilakukkainen syysasteri

 
Illalla kutimet etsiytyvät hyppysiin. Lahjasukkia on tarkoitus saada valmiiksi. Kutomistahti on nyt vähän hidas, kun nivelet ovat jäykistyneet liiallisen puutarhasaksien heiluttelun vuoksi. Ja käsivarsien lihaksetkin tekevät tenkkapoota. Eiköhän ne tässä hissukseen taas vetristy.

Aronia

Mukavaa alkuviikkoa ja kivaa syyslomaa lomaililjoille!