Liisan kukat mielessäin

 
Löydän ideoita neuleisiin lehdistä, netistä ja usein myös blogeista. Kun yhdet sukat saan valmiiksi, heti tekee mieli aloittaa seuraavat. Silloin värin ratkaisee pitkälti se, mitä lankoja omasta varastosta löytyy. 

 
Liisan kasvit blogissa en muista neuleita nähneeni. Sen sijaan kukkia Liisalla on sisällä ja ulkona toinen toistaan kauniimpia. Monille Liisan kasvit -blogin lukijoille on jo varmaan käynyt selväksi hänen voimavärinsä. Oranssia, keltaista, okraa. Ilman muuta kasvi-ihmisen kokoelmaan kuuluu myös vihreä väri. Keltainen ja oranssi väri kukissa eivät ole niitä suosituimpia. 

Olen tykästynyt Liisan vankkumattomaan rohkeuteen pysyä mieliväriensä kannalla. Jos jostain tykkää, miksi suotta tuuliviirin lailla vaihtaisi mielipiteitä sen mukaan, mitä muut sanovat tai tekevät. 

 
Liisan kasvit mielessäin lähdin lankakaupoille. Eipä ollut helppoa löytää keltaista tai oranssia lankaa. Vihdoin viimein eräässä lohjalaisessa kaupassa oli Kaupunkilangan Kivijalkaa sekä keltaisena, oranssina että myös tuollaisena ruosteen sävyyisenä. En ole aiemmin Kaupunkilankoja ostanut, koska ne valmistetaan Turkissa. Haluaisin euroistani edes osan jäävän kotimaahan. Se alkaa olla vaikeaa, oli kyse sitten mistä tahansa tuotteesta. 

Kaupunkilangan Kivijalka on yllättävän mukavaa kutoa.  Sen vahvuus vastaa Novitan 7veikkaa. Se on konepestävää. Koostumus 75 % villaa, 25 % polyamidia.  

Seuraavat sukat teinkin sitten jämälangoista. Tai varret, jalkaosuuteen ei pienet nöttöset riittäneet. Näin kuvan lailla toteutetut sukat netissä. Ohjetta ei ollut, mutta kuvasta oli helppo päätellä idea. Varren kudoin tasona ainaoikeaa siten, että jätin kunkin langan päättelemättä. Varteen tuli 40 s, korkeuden mittasin summanmutikassa omiin jalkoihin sovittamalla.

Jalkaosuutta varten poimin silmukat (13 s/puikko) varsiosuuden alareunasta. Päättelemättömien lankojen takapuolelta, koska tarkoitus on jättää langanpätkät koristeeksi. Kun jalkaosuuskin tuli valmiiksi, ompelin varren sauman kiinni. Solmin langanpätkät tiukasti ja leikkasin ne mieleisen pituisiksi. 

Helppo toteutus. En punninnut, paljonko lankanöttösiä kului. Ei paljoa, joten aika monta tällaista sukkaa saa kutoa jämälankoja vähentääkseen. 

Helmikuussa on monen miespuolisen tutun syntymäpäivä. Laatikossani oli jostain tarjouksesta ostettu 150 g kerä tummanharmaata 7veikkaa. 100 gramman kerä ei isokokoisiin sukkiin riitä. Kudoin langasta 43 kokoiset sukat käyttäen mallineuleena vohvelikuviota.
 

Katselin kässälikkojen tapaamisessa Ullan hyppysissä valmistumassa olevia Helmi Orvokeita. Teki mieli kutoa itsekin sellaiset, tällä kertaa tummansinisinä. Merja Ojanperän Helmi Orvokki on aina yhtä kiva kutoa. Aika monet näitä on jo tullut tehtyä.

Helmi Orvokit valmistuivat lauantaina eli tammikuun viimeisenä päivänä. Laskin kutoneeni tammikuun aikana kahdeksat aikuisten sukat ja yhdet pikkulapsen sukat. 

Viikko sitten siivosin ja inventoin sekä pakastimen että jääkaapin, mistä olen jo täällä blogistaniassa kertonutkin. Pakastimen inventoinnissa löytyi lukuisia pusseja omenalohkoja ja raparperipaloja. Tyhjensin osan pusseista isoon kattilaan ja lisäsin joukkoon pari rasiallista punaherukoita. Keitin niistä vähän sokeria ja vettä lisäämällä hilloketta, joka maistuu aamupuuron päällä. Vielä on matkaa seuraavaan satokauteen. Syömistä varten sitä satoa säilötään, joten paras tyhjentää pakastinta ahkerasti tilaa uudelle tehdäkseen. 

Haluaisitte todennäköisesti katsella hienoja tinttikuvia. Valitettavasti minun vempaimillani sellaisten ottaminen ei ole taattua. Olen harva se päivä kovin tohkeissani uusista lintuhavainnoista. Jaksan jatkuvasti ihmetellä pyrstötiaisten vierailuja pihallamme. Missä ne ovat kaikki aikaisemmat vuodet piileskelleet? Olivat sitten missä tahansa, iloitsen nähdessäni niitä nyt joka päivä.

 

Tammikuun lopussa sain kokea lisää lintuihmeitä. Työhuoneen ikkunasta näkyvässä syreenissä istui outo lintu, jollaista en ole livenä aiemmin nähnyt. Kamera käteen ja lintua tähtäämään, mutta se ei halunnutkaan tehdä yhteistyötä kanssani. Aikansa siemenpöntössä ruokailtuaan lintu lensi ensin syreenin oksalle ja sieltä pois.

 

Luontoportti tietokoneesta auki. Aika pian saatoin todeta nähneeni tiklin. Onpa hauskan värikäs lintu. Siemenpöntön oikealla puolella pilkistää tiklin punainen naama. Lisäsin kuvaan nuolen osoittamaan tiklin sijaintia. Ihan vain todisteeksi, että nähty ja kuvattu on. Mitäpä tällaisissa asioissa teitä huijaamaan.
 

Vaahterassa roikkuu jääpuikkoja.

Pieniä ovat nämä meikäläisen arjen ilot. Pieniä, mutta sitäkin suurempaa iloa tuottavia. 

Näin siis alkoi helmikuu. Kylmää on mittarin näyttäessä aamuisin -23. Onneksi päivällä pakkanen vähän lauhtuu auringon kimaltaessa hangella ja lämmittäessä sohvalla istujaa.

Kivaa helmikuuta teille kaikille!