Koska kukkii -haaste: Raportti 1

Iris ret. 'Purple Hill' - Kevätkurjenmiekka

 

Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivi laittoi minulle Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan aloittaman Koska kukkii -haasteen. 

Ensimmäiseksi kukkijaksi valitsin Ruusupenkin takaosassa kasvavan kevätkurjenmiekka 'Purple Hill'in, jolle päivämääräksi laitoin 5.4. Kävin kurkkimassa maasta nousevia piippoja, mutta väriä ei niihin tullut millään. Sunnuntain 12.4. lämmin auringonpaiste houkutteli ensimmäiset 'Purple Hill't avautumaan. Jos oikein tarkkaan kuvaa tiiraa, kukkijoita on kaksi. Muut odottavat rauhassa vuoroaan. Tuli siis viikon huti. Ei haittaa yhtään. Pääasia, että on hengissä ja kukkii.

Iris ret. 'Purple Hill' - Kevätkurjenmiekka

Haasteen kasveja valitessani en muistanut, että samaista 'Purple Hill'iä kasvaa myös Ruusupenkin etuosassa. Näiden istutusvuotta en nyt tähän hätään löytänyt. Myöhemmin ne olen kuitenkin istuttanut kuin haasteeseen valitsemani takaosan irikset. Ne olen istuttanut syksyllä 2020.

Helleborus 'Anna's Red' - Jouluruusu

Huti toiseen suuntaan tuli kirjavalehtisen jouluruusu 'Anna's Red'in kohdalla. Ennustin sen kukkivan 19.4. Tämäpä on avannut ensimmäisen kukkansa lauantaina 11.4. eli viikon ennustamaani aiemmin. Tuo avaunut nuppu on takaoikealla. Muutkin nuput kurkistavat terälehtiensä lomasta toiveikkaina.

Kuten kuvasta näkyy, jouluruusussa ei ole ainuttakaan hyväkuntoista lehteä. Eikä huonokuntoistakaan, koska leikkasin ne pois tehdäkseni tilaa tyvestä nouseville uusille lehdille. Samalla tavalla lehdettömiä tai harvalehtisiä ovat muutkin jouluruusuni.

Helleborus 'Double Ellen'

'Anna's Red'in ei tarvitse Pikkupuutarhassa yksin kukkia. Vastapäätä sitä 'Double Ellen' availee myös kukkiaan. 

Helleborus 'Double Ellen'

'Double Ellen'illä on jo muutama kukka avoinna ja useita nuppuja valmiina seuraamaan perässä. Monta vuotta tuskailin saadakseni jouluruusut pärjäämään. Vihdoin ne ovat alkaneet palkita sinnikkyyttäni. Moni kasvi minunkin puutarhassani on kaunis ja näyttävä. Silti jouluruusu on kahmaissut ison paikan sydämestäni.

Nokkosperhonen

Sunnuntain aherruksen puutarhassa päätettyäni lähdin vielä nappaamaan pari kuvaa. Heti pihalle päästyäni ohitseni liihotti keltainen sitruunaperhonen. Ehdin jo harmistua, etten saanut mahdollisuutta napata siitä kuvaa. Ikäänkuin kaikki eivät tietäisi, millainen sitruunaperhonen on. Tai että niitä jo nyt lentelee yhden jos toisenkin puutarhassa. Onneksi en jäänyt harmistustani paikalleni jäystämään, vaan jatkoin kohti alapihaa. Siellä nokkosperhonen laskeutui kirjokevättähdelle kuin vartavasten kuvausmallikseni. Toivokaamme tästä tulevan runsas perhoskesä.

Vaahteravauva

Yksi takuuvarma homma joka kevät tontillamme on vaahteravauvojen kitkeminen. Tänään se sitten alkoi. Ensimmäinen vaaleanvihreä "solmu" loisti muuten vielä varsin ruskeassa maassa kirkkaana. Ei epäilystäkään, kuka siinä koittaa aloittaa elämäänsä. Tartuin vauvaa takaraivosta kiskaisten sen ylös mullasta. Helposti nousi. Vielä tässä vaiheessa. Pari-kolme viikkoa eteenpäin, niin vauvalla olisi vartta ja juurta jo paljon enemmän. Silloin on otettava käyttöön koko nyrkki tai molemmat kädet taimen ylös maasta saadakseen.

Corydalis 'Purple Bird' - Kiurunkannus

Sunnuntaipäivä sujui pihassa ja puutarhassa työn parissa. Aurinko paistoi iltaan saakka. Tuulikin siten, ettei ahkeroinnissa tullut hiki. Illalla kropan jäykkyys ja kasvojen kuumotus kertoi, että pihalla on oltu ja jotain tehtykin. Ihanaa hulluutta tämä puutarhaihmisen kevät! 

Mukavaa uutta viikkoa kaikille! 

Leskenlehtiä nähty

 
Leskenlehtiä kasvaa tienpientareilla lähes joka paikassa. Meidän tontin lähistöllä niitä ei ole ollut. Ehkä se johtuu muutaman vuoden takaisesta alueremontista, jolloin tiet ja monet muutkin paikat myllerrettiin perusteellisesti. Jospa siinä yhteydessä kaivurit kaivoivat leskenlehtien asuinpaikatkin niin tehokkaasti, että niillä on mennyt aikaa kasvattaa uusia juuria.

Tilasin talvirenkaiden vaihdon kotipihalle. Meidän kylällä on kaksikin nuorten perustamaa porukkaa, jotka tulevat asiakkaan kotipihalle vaihtamaan renkaita niin keväällä kuin syksyllä. Saatuani oman autoni alle kesärenkaat, siirsin sen varaparkkipaikalle tehdäkseni tilaa Ukkokullan auton renkaiden vaihdolle. 

Silloin tällöin ohikulkijat heittävät roskia tienvarren ojiin. Silmäkulmastani näin jotain keltaista, jota lähdin muoviroskana pois korjaamaan. Eivätpä olleekaan roskia, eivät ollenkaan. Kevään pieniä aurinkoja kukkii nyt pientareella. Ja katsokaa, miten hedelmättömän näköisessä maasta ne ponnistavat ilmoille. Ihan on hiekkaa ja soraa.

Iris ret. 'Katharine's Gold'

Kevätkurjenmiekkoja putkahtaa mullasta kiihtyvällä vauhdilla. Tiistaina en ehtinyt pihakierrokselle kameran kanssa. Uusia nousijoita olikin sitten ilmaantunut monen monta. Olen tyytyväinen, että olen istuttanut kevätkurjenmiekkoja yhä enemmän. Alkaa vähitellen hahmottua, missä ne tontillamme viihtyvät.

Iris ret. 'Frozen Planet'

Tämän iriksen on pakko olla 'Frozen Planet'. Istutin sitä Oikearinteeseen syksyllä 2020. Seuraavana keväänä se nousi, mutta sen jälkeen emme olekaan tavanneet. Nyt niitä kukkii kaksi kappaletta lamohietakirsikan välissä. Saattaapa tulla vielä pari kukkaa lisää.

Helleborus - Jouluruusu

Toistaiseksi olen antanut jänisverkkojen olla paikoillaan. Usein tähän aikaan keväästä on vielä luntakin. Nyt maa on ojia lukuunottamatta aivan paljas. Parista paikasta täytyy ottaa verkko pois nyt, koska myöhemmin verkkoja poistaessa on vaara vahingoittaa muita kasveja. Kuvassa jouluruusu kasvaa verkon molemmin puolin pikkupuutarhassa. Tämän verkon otin jo pois. Toivon, että muut alueelle viritetyt verkot torjuisivat jäniksiä edes vähän.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Talon päädyssä kulkiessani tuli yhtäkkiä mieleen, että kurkkaanpas punakolmilehden asuinpaikkaa. Hyvä, että kurkkasin. Siellä se on jo nousemassa. Keräsin mullasta nousevien kärkien päälle kuivia lehtiä ja merkkasin paikan tikulla. Minä kyllä muistan varoa astumasta aarteideni päälle, mutta Ukkokullasta en mene niin takuuseen.

Vaahteravauva

Siistin istutusalueita ripottelemalla niille multaa, johon sekoitin kanankakkarakeita. Ihmeen pienelläkin multamäärällä näkymä muuttui oitis paremmaksi. Nyt tuuli ei pääse kaikkia kuivuneita lehtiä pyörittämään ympäri pihaa. Siellä ne maatuvat uuden mullan alla. Enää on jäljellä kaksi multasäkkiä, joten siistimistouhuun tulee pakollinen tauko. Lavallinen mustaa multaa on jo tilattu.

Näköjään yksi tai kaksi lämmintä päivää riittää herättämään vaahteranenät, joita on pihassamme kaikkialla. Sunnuntaina en vielä hennon vihreitä koukkuja nähnyt, mutta keskiviikkona nypin niitä jo kymmenkunta. Tässä vaiheessa pieni taimi lähtee melkeinpä henkäisemällä. Se ei ole vielä ehtinyt kasvattaa pitkää juurta. Pelkäänpä, että tänä(kin) keväänä edessä on miljoonan vaahteravauvan kitkentätalkoot.

Narsissit 'Westward' ja 'Apricot Whirl'

Kauppareissulla hain pari pussillista kanankakkaa. Tiirailin hyllyjä sillä silmällä, että löytäisin sinisiä helmililjoja. Valkoisia oli kahdessakin kaupassa, mutta sinisiä vain isoissa istutuksissa. Olisin ostanut muutaman ihan tavallisen potin. Kun en saanut helmililjoja, ostin kaksi ruukullista narsisseja. Toisessa on viisi 'Westward'-narsissia ja toisessa viisi 'Apricot Whil'-narsissia. Laitoin narsissit koriin terassin pöydälle. Koristeeksi lisäsin muutaman pienen marjakuusen oksan, kun narskut näyttivät niin viluisilta. Näitä narsisseja olen ostanut purkeissa aiemminkin. Myöhemmin istutan nämäkin puutarhaan.

Crocus species '¨Fuscotinctus'

 

Aurinkoisia kevätpäiviä ihan jokaiselle!

Silmät pitäisi olla selässäkin

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Koko pitkän talven odotan kevättä ja kesää. Kyllä se odottaminen kannattaa. Voi, miten valtavasti pieniä ilon aiheita putkahtaa päivittäin niin mullasta kuin kasvien nupuistakin. Jos yhtenä päivänä ei puutarhaa ehdi kiertää, seuraavana päivänä täytyy tehdä kaksi kierrosta kaiken uuden nähdäkseen. Silmät pitäisi olla varmaan selässäkin. Muuten tulee pyörittyä hyrränä nurmikolla ja jollei pyörimisestä kuukahda maahan pitkin pituuttaan, niin silkasta näkemisen nautinnosta.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Yksi tämän hetken ihanimmista kukista on minusta tarhakylmänkukka. Karvaisine olemuksineen se on todella viehättävä. Ensimmäisen kylmänkukkani istutin omituiseen paikkaan, portaiden tyveen rinteeseen. Minusta kukka olisi ansainnut "hienomman" paikan, mutta siinä hän viihtyy. Runsastuu vuosi vuodelta ja tyytyväisenä nousee joka kevät.

Pikkupuutarhan Kivipenkkiin istutin myöhemmin lisää lilaa, punaista ja valkoisen kylmänkukan. Valkoisesta ei vielä näy nuppuakaan. Kasvi on niin pieni ja hentoinen, ettei ehkä kuki. Pääasia, että on hengissä. Kukkikoon myöhemmin. Monessa blogissa olen nähnyt vaaleanpunaisia tarhakylmänkukkia. Arvatkaa vain, haluanko sellaisen meillekin? No, tietysti haluan.

Fritillaria uva-vulpis - Assyrianpikarililja

Viileä toukokuun alku on pidentänyt monien kevätkukkijoiden kukintaa. Kun ihasteltavaa ja kuvattavaa on niin paljon, kaikista ei ehdi blogissa raportoimaan. Scillat ja monet muut ovat jo lopettamassa tältä kaudelta. Keltareunaisia assyrianpikarililjoja istutin muutama vuosi sitten. Niistä nousi tänä keväänä vain kaksi. Iloitsen niistäkin.
 

Corydalis solida Beth Evans - Pysstykiurunkannus

  
Pystykiurunkannus Beth Evansia olen jo muutaman kerran blogissa hehkuttanut. Enkä suotta. On se vaan ihastuttava kaunotar pinkkine hamosineen. Kukinta on jo loppusuoralla, vaan kauanpa se on kestänytkin.

Muscari armeniacum - Helmililja

  
Helmililjoista pidän kovasti. Runsaimmat esiintymät lienevät omenapuiden alla. Istuttamisten, haravoinnin ja muiden puutarhatöiden myötä pikkuruisia helmililjan sipuleita on scillojen ohella kulkeutunut eri paikkoihin, enkä uusia ole enää vuosiin istuttanut. Helmililjojen vihreitä lehtiä nousee usein vielä myöhään syksyllä omenapuiden alle. Jänikset käyvät niitä tasaamassa viimeistään lumien keväällä sulettua. Kukka-aihe piilottelee mullassa ja nousee sieltä ajallaan puutarhaa sulostuttamaan. Eikä näytä uusista lehdistäkään olevan pulaa.

Muscari 'Grape Ice'

  
Kaksiväristä helmililjaa istutin syksyllä 2017. Se nousi kiitettävästi tänäkin vuonna. Erikoisuuksista usein valtaosa häviää aikojen kuluessa muille maille. Ilokseni tämä Grape Ice jaksaa toistaiseksi nousta ja kukkia useamman varren voimin.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Kirjopikarililjasta tykkään myös kovasti (kohta on helpompi kertoa, mistä en tykkää). Sitä pyrin istuttamaan joka syksy ainakin yhden pussillisen lisää, jotta keväällä saisin ihailla taidokasta shakkiruutukuvioitua kukintoa. Mix-pusseissa mukana tulleet valkoiset eivät jaksa samalla tavoin kukkia vuodesta toiseen. Tänäkin keväänä niitä taisi nousta vain kaksi.

Hyasinthus Pink Surprise, Hyasinthus Woodstock

  
Saalipalstan Sailan puutarhassa hyasintit ovat kukkineet tänä keväänä upeasti. Ajattelin, että siellä Sailan etelämeren saarella hyasintitkin viihtyvät paremmin, kuin minun puutarhassani. Vaan kas, niin vain ovat nousseet hyasintit meidänkin puutarhassa. Sekä viime syksynä istutetut, että vanhemmat. Jopa keväällä multaan työntämäni jouluhyasintit ovat kukkineet.

Jouluhyasintti

 
Kieltämättä jouluhyasintit ovat vähän hassuja harvoine "hiuksineen", mutta silti iloisia väriläiskiä vihreyden keskellä. Yhdessä penkissä kukki jokin aika sitten samanaikaisesti edellisen pääsiäisen tetenarsissit ja vaaleanpunainen jouluhyasintti sulassa sovussa. Heistä oli varmaan hauska treffata keväisessä kukkapenkissä, kun muuten joulu- ja pääsiäiskukat eivät tapaa.

Tämä luultavasti keltainen hyasintti on syksyn 2014 mix-pussista, kuten seuraavankin kuvan hyasintti. Viime vuonna näitä ei näkynyt laisinkaan. Taisivat kerätä voimia mullassa tai sitten nousivat väärään suuntaan kukkien kiinalaisille.

Anemone nemorosa -Valkovuokko

Valkovuokkojen kukinta on tänä keväänä ollut pitkää. Ne ovat vuosien varrella siirtyneet vähitellen kunnan puolelta meille. Kuvan pöheikkö kasvaa pienen karviaispensaan tyvellä ja kasvusto jatkuu myös nurmikon puolelle. Olen leikannut nurmikon jo kahdesti, mutta valkovuokkojen kohdalta vasta, kun kukinta on täysin ohi. Muutaman valkovuokon ryhmiä on ilmestynyt muillekin istutusalueille. Minua ne eivät häiritse, koska kukinnan jälkeen koko kasvi katoaa ilmestyäkseen taas seuraavana keväänä.

Anemone nemorosa f. caerulea. - Hämyvuokko

  
Hämyvuokon olen istuttanut 2014. Se näköjään lisääntyy hidasta vauhtia. Muutaman kukan voimin se keväisin kukkii.

Anemone ranunculoides - Keltavuokko

  
Samoin keltavuokon hankin kesällä 2014. Niin kelta- kuin hämyvuokkokin kuuluvat niihin kasveihin, joita olen bongannut toisten blogeista ja niiden suhteen on tullut "täytyy saada" -reaktio. Keltavuokkokaan ei ole suuria alueita valloittanut, mutta joka kevät se nousee keltaisena väripilkkuna lähelle rajanaapuria ja pyykkitelinettä. Täytyyhän sitä kaunista katseltavaa olla silloinkin, kun sukkia ja pyyhkeitä narulle ripustaa.

Ficaria verna - Mukulaleinikki

Mukulaleinikin historiaa en edes muista. Sellainen mielikuva on, että olisin saanut sitä joltain tutulta. Hyvin se on kotiutunut kahteenkin paikkaan. Kuulin, että siitä olisi vaikea päästä eroon. En ole kokeillut, koska tarvetta eroonpääsyyn ei ole ollut. Varhaisena kukkijana mukulaleinikki on mukava.

Kotilo - murrr...

  
Sitten pari mäntimpää asiaa, jotta kukaan ei kuvittelisi minun elävän paratiisissa:

Viime kesän kuivuudessa ei pahemmin kotiloita tarvinnut kerätä. Ehti jo syntyä mielikuva, että ne olisivat joko heittäneet kokonaan henkensä tai vaihtoehtoisesti keränneet kamansa tuonne kotiloonsa ja muuttaneet kosteammille maille. Mitä vielä, viikontakaisen kunnon vesisadepäivän iltana menin kellariin sammuttamaan kasvivaloja ja matkasta tulikin pitkäkestoisempi. Keräsin käytäviltä kymmenittäin kotiloita etikkapurkkiin. Vesisateessa. Jos jotakuta kiinnostaa agressioidensa purku, tervetuloa meille kotiloita keräämään. Vesisateessa tai heti vesisateen jälkeen. Silloin ne tulevat näytille.

Tuo vimmatun vintiö kuvassa rouskutti mullasta nousseen Ville de Lyon -kärhön vantteran verson suihinsa. Ehdin pelastaa vain pienen pätkän, joka kärsineenä heitti henkensä. Onneksi mullasta nousee pari muutakin versoa, joiden ympärille ripottelin ferramolia. Mikään ei puutarhassa ota minua niin paljon päähän, kuin kotilot. Sen verran pitkään olen niitä vastaan taistellut, etten sentään hermojani menetä. Kesän mittaan kotilojen keräilystä tulee yksi jokakesäinen ja välttämätön ohjelmanumero. Kun ei niille mitään voi, on vain tehtävä parhaansa eli kerättävä kaverit etikkapurkkiin. Ja ripoteltava huisin kallista ferramolia.

Vaahteravauva - yksi miljoonista

Pikkuisen on vielä muristava vaahteravauvoista. Ihan mahdoton määrä niitä on tänä keväänä joka paikassa. Jollen nyt ihan miljoonaa ole nyppinyt, niin satoja ainakin. Ja joka päivä uusia nousee mullasta eli työmaata vielä riittää. 

Minulle on kehittynyt omanlaisensa ympäristön silmäilykyky, joka auttaa bongaamaan muiden kasvien seasta pikkuiset vaahterantaimet. Mitä suuremmaksi ja peittävämmäksi muut kasvit kasvavat, sen vaikeampi vaahteroita on huomata. Siellä ne lymyävät ja kasvattavat etupäässä juuriaan. Tuollaisella kuvan kahden lehden taimella on jo pitkä ja vahva juuri, jonka nyhtäminen vaatii voimaa ja välillä jopa molempia käsiä. 

Vaahteravauvoja käytävällä

Puutarhassa kulkiessani kumarrun vähän väliä nyppäämään vaahteran sieltä, toisen täältä. Aina ei nyrkki tai aika riitä ja silloin pudotan vauvat käytävälle myöhemmin siivottavaksi tai jätän mullan päälle kuivumaan. Nyppimättä niitä ei voi jättää, sillä kokemuksesta tiedän pian kukkapenkissä kasvavan 20 senttisen vaahteran. Mitä suurempi taimi, sen työläämpi  taimen poistaminen. Isoja vaahteroita on ympäristössä riittävästi. Ei sentään kukkapenkkiin isoa puuta, kiitos.

Oxalis

Puutarhasta tarinoiminen on mukavaa, mutta lukijoita säästääkseni lopetettakoon tällä erää. Toiste taas lisää. Kiva, jos jaksoit loppuun saakka. 

Aurinkoisia ja lämpimiä puutarhahetkiä teille kaikille!