Messuvisiitti puutarhamaailmaan

Tämän vuoden Puutarhamessut on sitten kukistettu. Ehkä olin ladannut itseni liian suurilla odotuksilla, mutta vähän jäi kyllä pettynyt olo. Näytillä oli saunamökkejä ja monen kesämökkipaikaksi profiloituneen kunnan tonttikauppiaita, mutta vähemmän esimerkiksi Etelä-Suomen alueella toimivia puutarhayrittäjiä ja taimikauppiaita. Siemeniä kauppaavat yrittäjät oli aika hyvin edustettuina ja myös muutama pääkaupunkiseudun iso kukkatalo. Sen sijaan ei Tolppolan taimistoa, Muhevaista tai muitakaan varsinaisista monivuotisten kasvien taimiviljelijöistä ja -kauppiaista. Eikö heitä kiinnosta esitellä omaa toimintaansa vai ovatko jo luovuttaneet Plantagenille ja markettien kesäpihoille.

Useamman tunnin tulin kiertäneeksi osastoja ja kerrankin yksin messuilla olleena panostin puhtaasti töllistelemiseen ilman mitään kiirettä. Ajattelin, että suurin ryntäys osuisi viikonvaihteeseen, mutta kyllä riitti väkeä torstaillekin. Kuvaaminen oli varsin haasteellista, kun käytävät olivat täynnä porukkaa. Muutama fiksu mummo oli ottanut perässä vedettävät kauppakassinsa mukaan ja niihin sopi sipuli poikineen. Sen sijaan muille messuvieraille tuotti hankaluuksia päästä ahtaissa paikoissa ohi noista pitkäksikin aikaa paikoilleen parkkeeratuista kauppakasseista. Jälleen kerran olin tyhmyyksissäni jättänyt repun kotiin. Se, jos mikä on messujenkin kaltaisessa paikassa erinomainen kantoapu.

Päätin heti alkuun, etten kierroksen ensimetreillä ryhdy tekemään kauppaa kenenkään kanssa. Ensinnäkin kaman kantaminen ihmismeressä on tuskallista ja toisekseen ajattelin, josko tarjoukset loppua kohti kenties paranisivat. No, niinhän ei tietenkään käynyt. Suorastaan kummastelin, miten päättämätön ihminen minusta on aikaa myöden tullut, sillä pyörin sipuli- ja juurakkopöytien ympärillä tarjontaa taivastellen ja messuilta poistuessani totesin, ettei tullut ostettua sipulin sipulia.

Kun edellisessä postauksessa harmittelin suomalaisten taimien onnetonta myyntikokoa, oli messuilla aika tuhdin kokoisia sipuleja, juurakoita ja taimiakin. Harvoin näkee niin muhkeita maksaruohomättäitä, kuin nyt oli tarjolla. Osittain ostamattomuuteeni vaikutti myös tämä kevään hidas edistyminen. Mietin, meneekö ostokset kenties hukkaan, kun niitä joutuisi pallottelemaan kenties pitkäänkin väliaikaismajotuksessa ennen maan multaan pääsyä. Suurin syy messutuliaisten puuttumiseen lienee kuitenkin se, ettei vaan tullut ainuttakaan ahaa-elämystä.

Jouluruusuja messuilla oli monessa muodossa ja paikassa. Niitä oli istutettu tällaisiin kivikoreihin, säkkeihin sekä multaan ja niitä oli likimain jokaisella kasvikauppiaalla myytävänä. Runsaasti oli myös liljoja, esikoita, jalohortensioita ja ylipäätään muita kevätkukkijoita. Sekä punttikaupalla ruusuja.

 

Erilaisten neuvontapalveluiden ja puutarha-alan yhdistysten edustajia oli useita. Hyötykasviyhdistys, Espoon puutarhayhdistys, Suomen ruususeura, Maatiainen ry ja Puutarhanaiset ry. Näiden ympärillä pörräsi paljon ihmisiä kyselemässä kaikenlaista, joten ilmiselvästi tällaisten tahojen esittelystä saattaisi olla enemmänkin hyötyä tulevilla messuilla.

Malliparvekkeita olisi voinut äänestää, mutta niiden lähelle oli vaikea päästä katselemaan, sillä paikalla oli useita kuvaajia isojen kameroiden kanssa. Olisko kenties kuvattu johonkin lehteen tai ohjelmaan, tiedä häntä. Puutarhamessualueen keskellä oli 1500 neliön alue, joka koostui kahdeksasta erilaisesta puutarhasta maailmalta: espanjalainen taidepuutarha, islantilainen kunttapuutarha, skandinaavinen moderni puutarha, japanilainen puutarha, keskieurooppalainen vesipuutarha, marokkolainen kuivakkopuutarha, italialainen ruukkupuutarha ja brasilialainen muotojen puutarha. Nämä puutarhat olisivat avautuneet paremmin kaksikerroksisen shamppanjabaarin yläkerrasta, mutta siellä oli niin täyttä, etten jaksanut odottaa vuoroani. Alueen hahmottamista ja eri maiden puutarhojen erottamista olisi auttanut jonkinlainen aluekartta, mutta sellaista en löytänyt. Lisäksi erot eri puutarhojen välillä oli aika pieniä, mikä ei suinkaan helpottanut niiden havainnointia.

Ylemmässä kuvassa lienee Skandinaavinen moderni puutarha ja keskimmäisessä Espanjalainen Taidepuutarha. Kumpaisessakin oli käytetty runsaasti eri väristä lasimurskan tapaista ainetta (mm. yläkuvassa olevat käytävät). Alimmassa kuvassa kuvittelisin olevan Marokkolainen Kuivakkopuutarha.

Kävin toki myös moikkaamassa Saaripalsta -blogin Saila Routiota, joka päivysti Oma Piha -lehden osastolla. Oikeastaan oli vähän häkellyttävää jutella ihmisen kanssa, jota ei ole koskaan tavannut livenä, mutta jonka juttuja tulee lukeneeksi harva se päivä ja siinä ohessa vaihtaneeksi myös kommentteja. Livekokemus oli tällä kertaa varsin positiivinen, sillä Saila on huomattavasti profiilikuvaansa nätimpi ja erittäin sydämellisen tuntuinen persoona. Ostin messuilta hänen uusimman kirjansa "Puutarha laatikoissa" ja sain siihen ihan tuoreen signeerauksen kirjoittajalta itseltään.

Kevätpuutarhamessujen ohessa Helsingin Messukeskuksessa on myös Oma koti, OmaMökki ja Sisusta -messut. Pintapuolisesti tuli kierreltyä nämä muutkin kohteet etsiessäni Fiskarsin osastoa. Sen olisi luullut löytyvän puutarhapuolelta, mutta messuoppaan mukaan ko. osasto oli Oma Koti -alueella. Löysin kyllä oppaassa mainitun käytävän, mutta numerot loppuivat ja seinä tuli vastaan vaan ei etsittyä kohdetta. Mukana oli pari muutakin etsijää yhtä huonolla tuloksella. Se ei suuremmin jäänyt harmittamaan, sillä löysin kotona tarvitsemani tiedot netistä. Oma Koti -alueella kimppuuni hyökkäsi lauma kiinteistövälittäjiä ja remonttiyrittäjiä. Sisusta -messualue sen sijaan oli aika vaatimaton ja se oli pian katsottu. Muutama koruyrittäjä, joitakin sisustustilpehöörikauppiaita, yksi huonekaluyrittäjä yms. Useimmat tämän aihealueen yrittäjät taisivat olla samoja kuin joulunaluksen markkinoilla.

Messuvisiitin loppupuolella mietin, josko vielä jaksaisin käydä ostamassa muutaman sipulin tahi juurakon tai kenties jokusen kukkasen kotiin viemiseksi.  Olin kuitenkin julkisilla liikkeellä ja ulkona oli koleahko ilma. Ei nuo messuhinnat niin edullisia olleet, joten puin takin päälleni ja lähdin kohti rautatieasemaa. Nälkä kurni vatsassa ja vaikka olikin ollut tarkoitus käydä ainakin messukahvilla, alkoi koti tuntua mukavalta ruokailupaikalta. Sinne siis, kassi täynnä luettavaa vaan päässä ei kyllä yhtään uutta ideaa.

 

Keväästä ja puutarhasta - intouduin pohtimaan

Tänään oli reikä taivaassa ja tuumasin, josko sieltä olisi kevät tulossa. Radiossa nimittäin luvattiin mahdollista vesisadetta loppuviikoksi ja yölämpötilojen nousua. Sehän tietäisi kyytiä lumelle ja jäälle; myös varjoisiin paikkoihin. Tämä auringonpaiste on toki ollut mannaa sielulle ja huutia lumelle, mutta lähinnä paikkoihin, joihin se aurinko paistaa. Se, mikä on päivällä sulanut vedeksi, on yöllä jäätynyt luistinkentäksi. Tänä aamunakin mittari näytti lähes -10 astetta ja sisäänkäynti näytti pohjoisnavalta.

Sunnuntaina ja maanantaina työhuoneen ikkunasta näytti tältä. Ei paljon naurattanut. Ajoteiltä ja aurinkoisista paikoista tuo satanut lumi on sulanut pois, mutta meidän talon varjoisalla puolella sitä on edelleen jäljellä. Emme käyneet kolaamassa pois vaan ajattelimme, että olkoon siellä. Ei käydä katsomassa.

Tänään on leikkimökin edustalla vielä näin paljon lunta. Päivittäin olen käynyt heittämässä jonkun lapiollisen oikealla laskeutuvaan rinteeseen, josta lumi sulaa nopeimmin. Nytkin siellä on jo melko paljasta ja joitakin pieniä piippoja näkyvissä, mutta en vain millään jaksa odottaa kaiken lumen sulamista. Pitää vähän avustaa.

Tämä näkymä on viime vuonna päivää myöhemmin likimain samasta paikasta kuin tuo ylempi . Oli silloinkin lunta, mutta huomattavasti vähemmän ja yläpihalta lumet kyllä lähtivät aika nopeasti tämän jälkeen.

Päivänsini kasvaa hurjaa vauhtia

Luin teidän muiden blogeja ja aika monessa oli puhetta television puutarhaohjelmista. Viime vuotisissa ruotsalaisissa ja tanskalaisissa ohjelmissa kiinnitti huomiota puutarhoista hankittujen taimien kookkuus. Ovat kyllä ihan eri luokkaa kuin meillä myytävät. Oli sitten kyse kesäkukista, perennoista tai pensaista ja puista. Ilmastollinen kysymys osittain, mutta mieleeni tuli myös sellainen seikka, että tuodaanko meillä myyntiin taimet liiankin nopeasti lyhyen kasvukauden vuoksi? Jotta niistä saataisiin mahdollisimman nopeasti mahdollisimman hyvä tuotto? Isommaksi ja vankemmaksi kasvattaminenhan vaatii taimitarhoilta tilaa ja panostuksia ja siten myös enemmän kuluja. Taitava puutarhuri varmasti saa vaatimattomammankin taimen menestymään, mutta paljon on myös ihmisiä, jotka eivät niin kasvien päälle ymmärrä. Kunhan lykkäävät johonkin kasvamaan ja toivovat parasta. Ja ellei kasva ja menesty, ostetaan seuraavana keväänä uusi. Etenkin nykyisin, kun puutarhan laittamisesta on tullut varsinaista sisustusmuotia.

Tuohon edelliseen liittyy minusta myös näiden kotimaisten puutarhaohjelmien "kaikki-uusiksi-helposti" -tyyli. Kaivuri ja multakuorma sekä kasa kiviä pihalle ja asukkaat viikoksi etelään. Puutarhan hoito on muotia, mutta sen täytyy olla helppoa, eikä siihen haluta uhrata aikaa eikä selkänahkaa. Kiva on istua päivänvarjon alla muovirottinkikalusteissa kaasugrillin ääressä, mutta tuskin jaksetaan kantaa niitä kalliita istuinpäällisiä sateelta suojaan. Pihaa suojaa tiivis tuija-aita ja kaikki kävelyalueet on laatoitettu ja mielellään myös lämmitetty, ettei tarvitse lumia luoda. Piha on viimeistä kulmaa myöten valaistu, jotta grillijuhlissa ei kompastu, kun viinilasi kädessä kuljetaan esittelemässä uusimpia virityksiä, joita rautakaupasta suinkin on mahdollista ilman puutarhakäsineitä kotiin raahata. 

Minun puutarhani on kaikkea muuta kuin oikeaoppinen, minkään mittapuun mukaan. Moni asia on sinne päin ja yhtä moni tyystin vinksallaan. Jokaisen kasvin olen itse maahan kaivanut ja jokaisen tontilta löytyvän kiven johonkin omalla ruisvoimalla raahannut. Ajatus on kaikenaikaa liitänyt unelmien puutarhoissa, jossa rehevänä versoo, kasvaa ja kukoistaa, tuottaa hedelmää ja antaa kodin linnuille ja hyönteisille. Vaan eihän se niin mene. Myyrä järsii pensaat, pupu syö omenapuun ja kova talvi tappaa kirsikan eikä ainutkaan siemenestä kasvatettu kukka näe seuraavaa kesää. Jonain kesänä voimia riittää vaikka toisille jakaa ja jonain kesänä ei tahdo jaksaa lapiota kellarista kantaa. Joskus on rahaa vähän enemmän ostaa uusia taimia ja toteuttaa talven aikana tehtyjä suunnitelmia. Joskus ne pienimmätkin suunnitelmat on joko siirrettävä seuraavaan vuoteen tai unohdettava.

Kaikesta huolimatta sitä joka kevät odottaa kärsimättömästi lumen sulamista ja ensimmäisten piippojen ilmestymistä. Siitä alkaa väsymätön puskien ja nurkkien kiertely ja kasvun ihmeen taivastelu ja se jatkuu, kunnes uusi talvi alkaa vääjäämättä tehdä tuloaan. Joka kevät olen yhtä innoissani ja valmiina toteuttamaan uusia ideoita. Jokainen uusi kevät ja kesä merkitsee saumatonta jatkumoa edelliseen kesään. Minulle puutarha ei suinkaan ole yksittäinen projekti, joka alkaa jostakin ja päättyy johonkin. Puutarha on elämäntapa, jossa kaikessa on sydän mukana. Ainoa, mikä harmittaa, on se, että todennäköisesti en tule koskaan näkemään puutarhaani valmiina. Mutta oikeastaan - ei sekään pahemmin harmita. Onpahan tekemistä loppuiäksi.

Huomenna ajattelin mennä Puutarhamessuille. Ihastelemaan, taivastelemaan, katselemaan ja ideoita poimimaan. Jotain saattaa mukaan tarttua, konkreettisesti tai mielen perukoilla. Ellei tartu, ei sekään niin vaarallista ole!
 

 

Fasaanikukko vieraisilla

Eipä ole pitkää aikaa siitä, kun tuttavalle totesin, ettei meidän kylällä ole fasaaneita näkynyt. Eikös sitten viime maanantaina oikein komea urosfasaani tepsuttanut pihamaalla lähtiessämme anopin synttärikahville. En ehtinyt linnusta silloin kuvaa ottamaan, mutta eilen keittiössä istuessamme poika huomasi fasaanin jälleen pihalla. Miten ihmeessä kamera ei koskaan ole käsillä, kun jotain jännittävää olisi kuvattavana, joten menetin monen moninaista tärkeää minuuttia kameraa hakiessani. Ehdin kuitenkin keittiön ikkunasta saada oheisen kuvan ennen fasaanin katoamista lumivallin taakse.

Koska fasaani suunnisti talon päätyä kohti, laitoin kiireesti saappaat jalkaan ja siirryin toista kautta fasaania vastaan. Aurinkoisen päivän jälkeen pihakäytävällä sulanut lumi oli iltaa myöten alkanut jäätyä ja rapisi jalkojeni alla ilkeästi. Fasaani mulkaisi minua pelokkaasti - tai sitten kiukkuisesti - ja jatkoi matkaansa metsään. Pitäisi varmaan harjoitella enemmän nopeiden tilanteiden ennakoimista ja kuvaamista, mutta onnekseni sentään sain pari kuvaa tallennettua fasaanin vierailusta.

Fasaanivaltaisilla alueilla asuvat ihmiset nurisevat siitä, että nuo urokset tuppaavat keväisin herättämään aamuvarhaisella äänekkäillä kiljumisillaan. Siitä huolimatta olisin iloinen, jos näitä komeita lintuja näkyisi meillä päin hiukan useammin.

Kuten noista fasaanikuvista käy selville, talon varjoisammalla puolella lunta riittää vielä melkoisesti. Varsin talvista on kävellä talon sisäänkäynnin puolella, josta nämä aurinkoiset säät eivät ole juurikaan lunta sulattaneet. Olopihan puolella sen sijaan alkaa pihahiekka vähitellen ilmestyä lumen ja jään alta. Noiden terassilla talven ajan levänneiden ruukkujenkin edestä jääpalat sulivat eilen lähestulkoon kokonaan. Muutamia rinteessä pilkistäviä piippoja lukuunottamatta meidän tontilla ei ole pilkahdustakaan mistään vihertävästä tai nupun nupusta. Miten olisikaan, kun lunta on edelleen kasapäin ja paikoitellen sen pinta on jäätynyt kovaksi.

Katselin kalenterini merkintöjä ja totesin, että aurinko on paistanut likimain joka päivä kolmen edellisen viikon ajan.  Hyytävän kylmistä öistä huolimatta auringonpaiste on nostanut päivälämpötilan muutamaan plusasteeseen ja onneksi olemme saaneet nauttia edes jonkinlaisesta kevään edistymisestä. Auringolla on myös ihmisen mielelle erittäin positiivinen vaikutus. Kyllä tuntuu toiveikkaalta kuunnella sulavan lumen aiheuttamaa lorinaa ränneissä ja katsella taivaan sineä.

Kissakin on innostunut nauttimaan lämpimistä kevätpäivistä. Aikansa pihalla pyörittyään se löysi leikkimökin kynnysmatolta sopivan torkkupaikan. Tässä eräänä päivänä olimme Juuson kanssa päivälenkillä tarkoituksenamme hakea päivän posti. Postilaatikon takaa oli lumi sulanut ja paljastanut pari ruohomätästä, joihin katti alkoi hinkkaamaan itseään. Se ei tiennyt, miten päin olisi parasta olla ja lopulta mätkähti kohti ruohomättäitä ryhtyen onnellisena pitkin pituuttaan pyörimään ja möyrimään maassa. Ei siinä mitään, pyöriköön. Harmi vain, ettei Juuso ole ihan pieni kissa, eikä se siten mahtunut pelkästään mättään päälle vaan ulottui viereiseen kuralätäkköön. Normaalisti Juuso hyppii hienostuneesti lätäköiden yli, ettei vain hänen hienot tassunsa vahingossakaan kastuisi. Miten nyt olikaan kissalla niin onnellisen keväinen olo, ettei edes kuralätäkkö sitä haitannut.

Mutakylvyn jälkeen Juuso halusi tietenkin sisälle ja siinä meille tulikin pieni arvovaltakiista. Minä nimittäin ryhdyin taskusta löytämälläni työhanskalla pyyhkimään sen karvoista ylimääräisiä kuravesiä, mutta kissapa sähähti minulle kiukkuisesti ja pyrki entistä tiiviimmin saamaan tassunsa avautuvan ulko-oven väliin. Kissan karvoilla on kyllä ihmeellinen kyky kuivua hyvin nopeasti ja ruokakupin äärestä jonkin ajan kuluttua pois lähtiessään ei ainakaan lattialle enää jäänyt märkiä jälkiä. Onneksi Juuso päätti hoitaa päiväpesunsa omalla vakiopaikallaan nojatuolissa, johon olen asettanut hänen oman fleecepeittonsa suojaksi. Jos kuraa karvoissa vielä olikin, sen voin aikanaan pestä peitosta pois.

Juuso vahtii rairuohoaan, välillä se tunki koko naamansa ruohoon. Haisteli ehkä kevättä...

Tänään ei aurinko taivaalla paista ja aamuseitsemältä mittari näytti pakkasta -8.9. Ulkona on navakka tuuli ja tässä kirjoittaessani olen kuunnellut radiossa, kuinka lännestä lähestyvä lumipyry on jo aiheuttanut liikenteessä ongelmia. Jospa nyt olisi sitten tulossa sitä vanhan surmaa. Toivon mukaan ei kuitenkaan senttikaupalla ja päivätolkulla.

Taidanpa pitää tänään vapaapäivän, mikä tarkoittaa lähinnä sitä, etten mene pihalle paukuttelemaan jäätä käytäviltä enkä siirtelemään lunta kasoista esimerkiksi rinteeseen, jossa se sulaa nopeimmin. Ei, nyt on vaihtoehtona joko palata jännittävään Leif GW Perssonin dekkariin tai viimeistelemään ristipistoruusua. Kun nyt kuitenkin tulin lukeneeksi useista blogeista taimikasvatusjuttuja, saatankin laittaa vielä jokusen siemenen multaan.

Ja loppuviikosta onkin sitten Puutarhamessujen aika.

* * *

"Jos omistat puutarhan ja kirjakokoelman, sinulta ei puutu mitään."

- Cicero -

* * *

 

 

Sipulikukan kärkiä näkyvissä

Puutarhaportti 3.4.2013

Puutarhaportti 3.3.2013

Kuukausi on jälleen vaihtunut ja on aika vertailla puutarhaportin tarjoamaa näkymää. Onhan tuossa selvä muutos, vaikka lunta onkin edelleen ihan hurjan paljon.

Tätähän on saanut odottaa, mutta ai, miten hyvältä noiden sipulikukkien kärkien ilmestyminen tuntuukaan! Meidän pihalla ensimmäiset kärjet tulevat pintaan yleensä rinteessä, aroniapensaiden alla. Siitä lumi sulaa aina ensimmäisenä. Tänä vuonna paikka on aika kurjan näköinen, sillä kaadetun koivun sahanpurut ja oksanrippeet ovat pureutuneet hankeen niin tanakasti, ettei niitä saa irroitettua juuri millään. Kunhan lumi on sulanut, pääsen haravan kanssa siistimään paikkoja ja tutkimaan puun kaatamisen aiheuttamia vaurioita kukkapenkissä.

Rinteen vasemman puolen suhteen onkin jännittävät ajat käsillä, sillä mylläsin paikan loppukesästä perusteellisesti ja nyt sitten odotellaan, mikä lähtee kasvuun ja mitä kenties joudun parantelemaan.

Pari päivää on mennyt rattoisasti klapitalkoissa. Joskus aiemmin meillä on ollut muutaman päivän vuokralla klapikone, mutta nyt sellaista ei saanut mistään. Ukkokulta kierteli vuokraamoita ja lopulta kauppoja ja osti vempaimen, jolla homma on sujunut yllättävän helposti. Oksaisimmat kohdat ovat tosin vaatineet jonkin verran pähkäilyä, mutta nyt puut on pilkottu ja odottavat enää latomista kuivumaan. Mihin nuo puut pinoisi, kun kaikkialla on lunta? Se onkin ratkaistava ennen pinoamisen aloittamista.

Edelleen on lähes kymmenen asteen yöpakkasia, mutta päivisin aurinko lämmittää ihan mukavasti. Tänäänkin talon varjoisammalla puolella mittarissa on +3 lämpöastetta, mikä on merkittävä edistys viime viikon miinusasteisiin verrattuna. Lumi sulaa, vaikkakin hitaasti, ja vähitellen hangen alta paljastuu tuttuja elementtejä. Pikkupuutarhan kivikin on vihdoin riisumassa paksua talvipeitettään.

Sisäänkäynnin tuijien reunustalla sammalleimut ovat alkaneet vihertyä. Paikka on aika aurinkoinen, mutta lunta on tuijien toisella puolella oikein kunnolla tiivistyneenä ojaan ja tien penkalle. Tänä vuonna en ole suojannut tuija-aidannetta auringolta. Ensin ne olivat niin syvällä hangessa, että vain hitusen latvankärkeä näkyi ja sitten unohdin koko homman. 

Varaparkkipaikalle jäi säkkiin sen verran paljon kivituhkaa, etten jaksanut säkkiä mihinkään liikuttaa. Siellähän nuo ovat näköjään säilyneet ja vasta eilen huomasin lumen sulaneen hiekkasäkin ympäriltä. Multaa täytyy varmaan taas tilata tuollainen jättisäkillinen, sillä meneehän sitä. Josko saisi auton tuomaan lastin alapihalle läheisen pallokentän kautta. Helpottaisi minun kärräysurakkaani.

Aurinkoisten päivien huikeaa taivaan sineä on saanut ihailla mielin määrin. Jos lumen määrä ja kevään hidas edistyminen harmittaakin, ei voisi kirkkaammin aurinko paistaa kuin mitä viime päivinä on paistanut. Tänään kenotin klapiurakkani päätteeksi kameran kanssa pihalla ja katselin lentokoneen piirtämää valkoista vanaa taivaalla. Tuumasin, että kyllä vain on upea päivä.

Pääsiäisen hiljaiseloa

Maaliskuun viimeinen päivä, pääsiäisen hiljaiseloa, kevään odottamista. Ei mahda mitään, mutta hivenen tylsistyttää. Kellot on käännetty kesäaikaan, mutta luonto näyttää pysyttelevän tiukasti talven syrjässä kiinni. Lähes joka päivä olen istunut terassilla risukasan äärellä vääntämässä rauntalankaa ja punomassa risuista jotain "toivottavasti-tästä-tulee-nättiä". Parhaimmillaan aurinko on lämmittänyt kasvoja ja tinttien titityyt ovat täyttäneet ilman. Vaan oitis, kun aurinko menee pilveen tai paistaa lehdettömän puun takaa, viileys hiipii käsiin ja jalkoihin. Ympärillä on vielä hyvin paljon lunta ja jäätä. Päivisin sulava lumi jäätyy tiiviiksi jääkerrokseksi yön aikana ja hankien mataloituminen on äärimmäisen hidasta. Luottavaisena kierrän joka päivä jäistä pihaa ja jos tarkasti katsoo, edistystä kyllä näkyy. Etelän puolella on jo pari kohtaa, joissa näkyy ihka oikeaa hiekkaa. Ei siis sitä, mitä kylvetään liukastumisen estämiseksi vaan aitoa maata, jolla tepastellaan lumettomana aikana parhaimmillaan paljasjaloin.

Risukasa ei ole juurikaan huvennut. Muutaman pötkylän olen saanut aikaan, mutta oikeastaan en tiedä, mitä niille tehdä. Nyt ne roikkuvat patiokatoksen pylväässä odottamassa hyviä ideoita. Väkersin myös jonkin sorttisen risulinnun ja pari päivää katselin sen laihaa ja kuihtunutta olemusta. Suvikummun Marja on ansiokkaasti laittanut omille blogisivuilleen hyvät ohjeet risulinnun tekemistä varten ja niitä hyödyntämällä ryhdyin tekemään vähän tukevampaa lintua. Tein myös pari kiekurasydäntä, joihin olen jotakuinkin tyytyväinen. Pakko on kuitenkin todeta, ettei ihan kaikista ihmisistä selvästikään tule kädentaidon jättiläisiä, hyvistä ohjeista ja opastuksesta huolimatta. Ansiokseni täytyy kuitenkin sanoa, että sisukkaasti olen yrittänyt.

 
Onneksi eksyin tänään facebookissa "Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä" -sivustolle ja sain nauraa oikein kunnolla. Tuntui lohdulliselta, että muidenkin ihmisten tekemiset menevät toisinaan edes vähäsen pieleen. Moni varmasti ajattelee, ettei niinkin yksinkertaisessa hommassa kuin rairuohon kasvattamisessa voi kukaan epäonnistua. Kyllä voi! Joku voi laittaa siemenet itämään liian aikaisin, joku liian myöhään. Yksi kastelee liikaa, toinen liian vähän. Ja sitten on vain siemeniä, jotka ei syystä tai toisesta idä. Vaihtoehtoja lienee lukuisia, mutta olen takuuvarma siitä, ettei aina vaan onnistu. Kun vielä voi itse päättää, kertooko vain hyvistä asioista ja laittaako nettiin vain onnistuneet tuotokset, tulee tahtomattaankin luoduksi sellainen kuva, että aina onnistuu. Ja onhan niitä onnenpekkoja, joita useimmiten lykästää, puhumattakaan niistä, jotka tosissaan ovat asiassa kuin asiassa osaavia ja taitavia. Ikäväkseni minä en ole sellainen ja tunnustan sen tässä ihan avoimesti.

Koska tuota uutta maata vähitellen lumen ja jään alta paljastuu, päätän lopettaa epätoivon hetkeni ja osaamattomuuden ruikutukseni tähän ja siirtyä jälleen innokkaaseen kevään odottamiseen. Tänään se on ilmennyt siten, että kiikutin talvitakkini vaatehuoneeseen ja toin paluumatkalla keväisemmät versiot tilalle. Parempi on harrastaa kerrospukeutumista ja tällätä ohuemman takin alle välivaatetta, jota voi halutessaan riisua pois kuin kulkea otsa hiessä paksussa talvipalttoossa. Etenkin autolla liikkuessa kevyempi vaatetus on huomattavasti mukavampi. Kaupoissa ja virastoissa asioidessa on ympäri vuoden aina liian kuuma ja siksi olenkin useasti ajatellut, että isojen kauppojen ja kauppakeskusten auloihin olisi hyvä laittaa narikat ylimääräisiä vaatteita varten. 

Samettikukan taimet ovat jo mukavan terhakkaita. Sen sijaan harjaneilikoista ei ole itänyt ainutkaan siemen. Joku puutarhuri kirjoitti, että hän laittaa taimipotteihin alle tuhdimpaa multaa ja päällimmäiseksi kylvömultaa, johon hän laittaa siemenen itämään. Kasvaessaan kasvi ulottaa lopulta juurensa sinne vahvempaan multaan ja näin ei välttämättä tarvitse siirrellä hentoja taimia purkista toiseen. Tämähän onnistuu etenkin isommille siemenille, joiden ripotteleminen potteihin sujuu helposti yksitellen. Minusta lilliputtimaisten taimien kouliminen uuteen purkkiin on melkeinpä ikävin vaihe taimikasvatuksessa. Sehän on melkeinpä kuin aivokirurgin työtä. Siinä on oltava äärimmäisen varovainen ja vakaakätinen, ettei tule katkaisseeksi hennon taimen elämää alkuunsa.

Lapsen Bertta-heppa oli tänään kovin iloisen näköinen siitä huolimatta, että jääpuikot pitenivät sen vatsan alla ja kaviot upposivat kylmään hankeen. Jäkälä kasvaa ratsureiman kupeilla ja lahosieni jäytää niskantyventä. Mahtaako heposen ajatus siintää jo vihreälle nurmelle voikukkia napsimaan? Ainakin Bertta katselee kovin elämänmyönteisesti kohti pihaa ja puutarhaa, joten ehkä sen puuhevosen vaisto uumoilee jo säitä lämpimämpiä.

Nythän tässä on taas tullut reposteltua tämän pääsiäisen keväänodotukset höyhenenkeveästi, joten seuraavaksi voikin viettää leppoisan tuokion hyvän dekkarin parissa, kunnes tulee aika keitellä virkistävät iltapäiväkahvit kera rahkatortun. 

Nauttikaahan ihmiset kohtuudella suklaamunia ja kohtuuttomasti ihanasta auringonpaisteesta!

 

Iloista pääsiäistä!

Iloista pääsiäistä kaikille!

Nauttikaa aurinkoisista päivistä!

 

Tyhjänpäiväistä jorinaa

Tämä kuva on facebookista. Muuta lähdettä en löytänyt.

Tänään avustin kevättä pihamaalla, mutta kuvia ei tullut otettua. Aamulla oli taasen mittarissa 10 astetta pakkasta, mutta aurinko saa päivän mittaan ilman lämpenemään plussan puolelle. Siivosin jälleen kerran parin puun kaatamisesta syntyneitä jälkiä eli lähinnä keräsin oksia hangelta. Kummasti oksat ovat puun kaatuessa pureutuneet lumeen ja nyt aurinkoiset päivät tuovat niitä vähitellen esiin. Oksien keräilyn jälkeen hain harjan ja kottikärryt ja ryhdyin harjaamaan lumelta sahanpurua, joka on paikoitellen jämähtänyt tiukasti hangelle estäen sen alla olevan lumen sulamisen. Päin vastoin, tuo lumi on tiukkaakin tiukemmin jäätynyt ja kovettunut. Kauempaa ehkä näytti hölmöltä, kun eukko huitoo pihaharjalla hangessa, mutta aika monta ämpärillistä sain kuskattua sahanpurua pois. Mitäpä muuta sitä tekisi aikansa kuluksi, kun pihalla tekee mieli olla, mutta tekemisen määrä on minimaalista. Jotenkin on kaiken aikaa sellainen tunne, että jotenkin pitäisi lumen sulamista edistää, mutta eihän sitä nyt sentään viitsi kuumaa vettä hangelle heitellä. Lopuksi hajotin terassilla olevaa isohkoa lumikasaa ja jäin vielä lapioinnin päätteeksi istumaan keinuun.

Uskon vankasti, että kunhan tuo taivaalla möllöttävä kuu alkaa pienenemään, loppuvat myös öiset paukkupakkaset. Päivisinhän on jo ollut plussan puolella ja aurinkoisilla paikoilla lumi kyllä selvästi sulaa. Paljon tuota valkoista ainetta edelleen on ja varjoisista paikoista sen sulaminen vaatii kyllä kunnon lämpöä. Tällä hetkellä ei auta yhtään siirrellä lunta minnekään, mutta kunhan sulaminen edistyy, nakkaan varjoisista paikoista lunta aurinkoisemmille sijoille. Eipä tarvitse lähteä lenkkeilemään eikä salille puntteja nostelemaan. Hölmöläisen hommaa kenties, mutta puutarhuri tekee mitä vain saadakseen mullan esiin.

Tämäkin päivä on kohta kääntymässä illaksi ja pääsiäinen on edessä. Seuraavaksi voisi pohtia, mitä laittaa pyhinä ruoaksi. Lammasta kaikki kaupat tarjoavat, mutta olisiko puutarhureilla hyviä ehdotuksia?

Rahkatorttuohje, tulppaanisalaatti ja pari arvontavinkkiä

Muutama henkilö on kysynyt ohjetta tälle Persikkakakulle, jollaisen kerroin tehneeni viime viikolla. Olen ottanut ohjeen vuosia sitten muistaakseni Kotivinkki -lehdestä ja alkujaan se on nimeltään Rahkatorttu. Alkuperäisen ohjeen aprikoosien sijasta olen useimmiten käyttänyt persikoita, kuten tuossa oheisessa kuvassakin.

RAHKATORTTU

Pohja

2 munaa

1½ dl sokeria

1½ dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää vehnäjauhot ja leivinjauhe. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun pyöreään vuokaan. Kypsennä 175 asteessa n. ½ tuntia. Kumoa kakkupohja vuoasta ja anna sen jäähtyä.

Puhdista vuoka, jossa kypsensit kakun. Ripota sen pohjalle kidesokeria. Halkaise kakku ja nosta pintalevy vuokaan.

Täyte

2 dl kermaa

2 tlk (á 250 g) rahkaa

1 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

n. 400 g:n tölkki aprikoosia tms.

6 liivatetta + 1 dl nestettä

Vaahdota kerma. Lisää rahka, sokeri, vaniljasokeri sekä pilkotut aprikoosit. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä pari minuuttia, valuta ne ja lisää kuumaan nesteeseen. Kaada liivateseos ohuena nauhana rahka-kermavaahtoon. Kaada seos vuokaan kakkupohjan päälle. Nosta pinnalle kakkupohjan toinen puolisko ja paina se kevyesti kiinni täytteeseen. Pane rahkatorttu jääkaappiin seuraavaan päivään saakka.

Kasta vuoka muutamaksi sekunniksi kuumaan veteen ja irrota tortun reunat varovasti veitsen avulla. Kumoa torttu tarjoiluvadille. Valuta iso tölkillinen aprikooseja liemestään ja lado aprikoosit vieri viereen tortun pinnalle.

Pinnalle

n. 400 g:n tölkki aprikooseja

1 dl aprikoositökin lientä + 1 liivatelehti

½ dl mantelirouhetta

Kuumenna desilitran verran tölkkilientä ja sulata siihen liotetut liivatteet. Anna liemen seistä jääkaapissa, kunnes se hyytyy munanvalkuaisen vahvuiseksi. Sivele lientä aprikooseille pullasudilla ja anna sen valua aprikoosien väliinkin.

Koristele tortun reunat rouhituilla manteleilla. 

PS. 

Minulla oli pakkasessa valmis kakkupohja, joka oli tämän ohjeen pohjaa paksumpi. Siksi en saanut sitä kunnolla piilotettua.

Hurahtanut -blogissa on arvonta 1.4. saakka

Elämää ja elämyksiä -blogissa on meneillään yllätysarvonta 30.3. saakka

Törmäsinpä facebookissa näin ihanaan  tulppaanisalaattiin (ei tietoa, kenen ohje ja kuva). 

Aika herkullisen näköistä!

PS. 

Tänään on ollut niin upea kevätpäivä, että oli pakko avata terassikausi. Joimme kahvit pihamaalla, lumen ja jään keskellä, keinussa istuen. Aurinko lämmitti kasvoja, talitintit lauloivat ja katolta sulava lumi lorisi ränneissä. Pienet on ilot, mutta kyllä nautittiin!!!

 

Juuson palmusunnuntai

Tänään on aurinkoinen palmusunnuntai ja minä poika kävin naukumassa mammakullan ylös sängystä aamuseitsemältä. Kyllähän meikäläinen fiksuna kissana tajusi, että ulkona on kymmenen astetta pakkasta, mutta kun oli niin kova pissihätä. Yritin kiskoa flexiä sillä tarkoituksella, että mamma lähtisi kanssani pienelle aamukävelylle, mutta eipä tuo ollut laisinkaan innostunut. Kiinnitti minut juoksunaruun, haki lehden postilaatikosta ja paineli sisälle lämmittelemään jättäen minut ihan ypöyksin pihan kylmyyteen.

Ulkoilu aamutuimaan tuntuu hetken aikaa ihan mukavalta. Kynnet on hoidettava päivittäin ja tätä koivuntynkää vasten se sujuu ongelmitta. Tykkäsin kovasti, kun isäntäväki jätti tämän ison kannon kaataessaan koivun, mutta nyt olen kuullut heidän juttelevan, että tämä nysäkantokin poistetaan. On kuulemma tiellä eikä mammakulta tykkää isoista kannoista keskellä pihaa. Onhan minulla hyviä kynsimispuita ympäristössä ihan tarpeeksi, mutta tästä olen tykännyt ihan erityisesti. Aina ennen sisälle menoa otan pienen manikyyrin etutassuihini.

Nuuskittuani kaikki tuoreet jäljet ja istuttuani aikani lumisella pihamaalla alkaa vähitellen tympäistä ja tassujakin palelemaan. Keinu on sentään kaivettu lumikasojen alta ja sinne hyppäsin, koska sieltä näkee paremmin sisälle. Mitä kummaa! Mamma siellä tähtäilee ikkunasta minua ja vielä kameran kanssa. Tulisi nyt hakemaan minut lämpimään. Polkuanturoita palelee.

Vihdoin mamma näyttää ymmärtävän, ettei karvainen kissakaan ikuisuuksia kylmällä pihamaalla jaksa istuskella. Äänistä päätellen hän on tulossa avaamaan ovea. Täytyy kuitenkin hiukan opettaa mammaa ja esittää kuin en häntä huomaisikaan. Kuin en muka laisinkaan tahtoisi lähteä sisälle. No, onhan tuo aurinko jo korkealla taivaalla ja täällä eteläpuolella lämmittääkin kohtalaisesti. Vatsassa on kuitenkin isoakin isompi tyhjä paikka ja sinne tahtoisin sopivan annoksen herkullista kissanruokaa. Yritänpä päästä tästä pihaovesta sisään, onhan tästä kuljettu ennenkin.

Ai ei tästä ovesta vai! Ja mikä ettei, pihaovesta olisi niin paljon lyhyempi matka niin ruokakupin ääreen kuin omaan lepotuoliinkin. Huomaanhan minä, että kaikki terassikamat on rahdattu kellariin talven ajaksi, mutta sitä paremmin oven nyt saisi auki. Odottaessani voinkin ottaa hieman aurinkoa ja nautiskella tinttien lurittelusta. 

Vihdoin olen taas ollaan sisällä ja ruokakuppikin on tyhjennetty. Nappasin tämän kengännauhan ihan vain vihjeeksi. Josko joku vähän leikkisi kanssani. Piilosille tekisi mieli ja nauhan perässä on kanssa kiva juosta. Vihjeeksi kipitän mamman sängyn alle ja työnnän tassuni hitusen näkyviin. Siitä pitäisi mamman ymmärtää, että nyt olen löytänyt oman piiloni ja minua pitää etsiä. Kun minua on mielestäni riittävästi esiin houkuteltu, juoksenkin olohuoneen puolelle sivuttain loikkien selkä kaarella ja häntä pörhistettynä. Olenpa pelottava kissa. Huii!!! Ja yhtä nopeasti kuin olen leikin aloittanut, sen myös lopetan. Mätkähdän lattialle pitkäkseni ja näytän kyllästyneeltä. Mitäs sitä nyt koko päivää mammaa leikittämään, eiköhän tuo jo sopivan päiväliikunnan saanut.

Hyppäänpä tähän nojatuoliin ja pienen peseytymisen jälkeen estin sopivan asennon. Alkaa jo melkoisesti ramaista aamuinen ulkoilu ja piiloleikki mamman kanssa. Mielelläni nukkuisin, mutta kun ovikelloa rimputetaan kaiken aikaa. Noitia muka, ja kissoja. Kaksijalkaisia ihmislapsia, jotka huiskivat mammaa värikkäillä risuilla ja toistavat kummallista runoa yksi toisensa jälkeen. Sitten vielä heilutellaan koreja ja kahvipannuja, joihin mamma puolestaan näyttää pudottavan jotain pyöreämuotoista.

Aurinkoista palmusunnuntaita!