Siemenestä kasvatettuja

Maariankello - Campanula medium

Viime loppukeväällä kylvin vanhentuneen pussillisen maariankellon siemeniä purkkeihin ja purkit laitoin kasvarin hyllyyn. Kesän aikana taimet kasvoivat, koulin ne ja annoin edelleen kasvaa ruukuissa. Syksyllä istutin maariankellot Kiemurapenkkiin ja unohdin sinne.

Juhannuksen jälkeen ihmettelin penkistä nousevia outoja kasveja, mutta en sentään ryhtynyt niitä pois kitkemään. Vieressä väriminttu huojui jo korkeana ja niinpä maariankellot kiemurtelivat ilmeisesti valon puutteessa pitkin penkin reunaa. Oikeastaan tunnistin nämä maariankelloiksi vasta nuppujen ilmestyessä. Pussi oli sekoite, joten enpä yllättynyt, kun nupuista on avautunut sekä sinisiä että vaaleanpunaisia kelloja.

Maariankello - Campanula medium

Aika söpöjä nämä isohkot kellot ovat, mutta eivät kyllä pysy laisinkaan pystyssä. Saman olen huomannut monen muunkin kellokukan kanssa, joten maariankellot eivät siinä mielessä taida olla mikään poikkeus. Jos jollakulla on keino, miten saada maariankellot kasvamaan pystyssä, kertokoon sen minulle.

Maurinmalva - Malva sylvestris mauritiana

Muutama kesä sitten esikasvatin ensimmäiset maurinmalvani ja siitä tulikin sitten meidän puutarhan must-kasvi. En edes tarkkaan osa sanoa, mikä siinä viehättää. Ainakin se kukkii todella runsaasti ja pitkään. Ihan pakkasiin saakka. Maurinmalvakin kuuluu tuettaviin kasveihin, sillä korkeaksi hujopiksi venyttyään se tuppaa aina kellahtamaan muiden päälle. Jostain kumman syystä en koskaan onnistu saamaan yhtä taimea enempää kukkapenkkiin saakka. Aina ne muut kuolevat ja vain yksi ainokainen selviytyy. Pärjään hyvin yhdenkin kanssa, joten siinä mielessä ei haittaa. Ihmettelen vaan. Maurinmalvaa ei tahdo löytyä kauppojen siemenhyllyistä. Olen aina joutunut tilaamaan sen nettikaupasta.

Kosmoskukka

Kosmoskukastakin on tullut jokakesäinen suosikki. Tänä vuonna kylvin sitä yhteen kasvimaalaatikkoon ja muutaman siemenen laitoin myös ruukkuihin kasvihuoneeseen. Myöhemmin siirsin kasvarissa taimettuneet kosmokset pariin isompaan ruukkuun. Toisessa ruukussa avautui ensimmäinen kukka. Toisessakin on jo isot nuput. Kasvimaalaatikon kosmoksissa ei näy vielä nuppuja.

Kesämalvikki - Lavatera trimestris

Kahtena edellisenä kesänä olen kylvänyt kasvimaalaatikkoon myös kesämalvikkia. Sen kauneuteen ja kuvauksellisuuteen olen erityisen ihastunut. Se on myös oivallinen leikkokukka. Kosmoskukan lailla laitoin malvikkiakin pariin ruukkuun, joista ensimmäisessä on nyt nuput avautumassa.

Kurkkuyrtti (Purasruoho) - Borago officinalis

Kurkkuyrtistä on myös tullut jokakesäinen kylvökasvini. Se tosin kylväytyy itsestäänkin ja nytkin sitä ilmestyi kasvimaalle paikkaan, jossa sitä on jonain aiempana vuonna kasvanut. Joskus olen kurkkuyrtin kukkia jäädyttänyt jääpalojen sisään, koska se on kaunis koristelisä vaikkapa johonkin talviseen juomaan. Muuten en osaa kurkkuyrttiä käyttää, vaan lähinnä kasvatan sitä omaksi ilokseni. Minusta se on kaunis niin nuppuisena kuin kukkien avauduttuakin.

Pioniunikko - Papaver somniferum paeoniflorum 'Candy Floss'

Pioniunikoita tupsahtelee nyt vähän joka paikasta. Hedelmäpuiden alta, ruusupenkistä ja isompi keskittymä kasvaa entisellä kompostipaikalla. Siellä on oikea pioniunikkoniitty. No, ehkä noin metri x metri, mutta voihan sitä pikkuiseksi niityksi kutsua. 

  
Kaivoin muistiinpanojani vähän intensiivisemmin ja löysin tiedon, jonka mukaan tätä lilaa pioniunikkoa olen saanut Mielen Lumoa -blogin Intianmintulta. Kiitos Intianminttu, tänäkin kesänä sinä olet läsnä puutarhassani.

Kirjorevonhäntä - Amaranthus tricolor

Kesäkukaksi hankkimani kirjorevonhäntä ei ole oman kasvatuksen tuotos. Ihan on kaupasta ostettu. En vain tajunnut niitä latvoa ajoissa ja nyt huitelevat lähemmäs metriä. Tykkään katsella kirjorevonhännän lehtiä ilta-auringon paisteessa. Silloin lehtien puna loistaa upeasti.

Pallerokiurunkukka - Gilia

  
Alkukesästä laitoin myös pallerokiurunkukan siemeniä purkkiin. Ihan kuvittelin tämän olevan monivuotinen, mutta kesäkukkahan se on. Saattaa kylväytyä ja ilmaantua itsestäänkin. Ohjeiden mukaan kannattaa kylvää jo syksyllä, jolloin kukkii aikaisin. Ihan aikaisin minun palleroni alkoivat kukkia, vaikka toukokuussa sen kylvin. Pitäisi houkutella perhosia.

Kehäkukka - Calendula officinalis

Kehäkukkaa ja krassia pitää joka kesä olla. Viime vuonna kylvin vain kehäkukkaa. Tänä vuonna kumpaakin. Kehäkukassa on jo nuput avautumassa ja käydessäni sulkemassa kasvarin oven, huomasin myös krassissa olevan nuppuja. En vain ole ehtinyt niitä kuvaamaan.

Reunuspäivänkakkara - Tanacetum parthenium

Toissa kesänä saatu reunuspäivänkakkara on kylväytynyt tehokkaasti pariin kukkapenkkiin. Ehdin jo ajatella, ettei se tänä kesänä enää nousisi, vaan sieltä se taas tulee. Ehkei sentään yhtä runsaana, kuin vuosi sitten. Yksi porukka on kasvanut Coral Charm -pionin ympärille ja sieltä ne kurkkivat pioninlehtien alta.

Ystävät ovat kultaakin kalliimpia. Sen sain taas todeta, kun yhtenä iltana ystäväni soitti ja sanoi nähneensä kaupassa pinkkejä puutarhakalusteita. Vieläpä alennushinnalla. Olin hänelle vähän aiemmin todennut, että olisi kiva saada pari metallituolia alapihalle. Metalliset siksi, ettei tarvitsisi niin olla huolissaan niiden sateenkestävyydestä. Ystävä oli seuraavana päivänä menossa samaisen kaupan suuntaan ja lupasi käydä hakemassa minulle yhden setin. Niin hän sitten ilmestyi ison paketin kera meidän pihaan ja pääsimme heti koekäyttämään herkullisen värisiä istuimia. Paikka kalusteille on edelleen vähän hakusessa, mutta eiköhän se aikanaan löydy.

Sinivaleunikko - Meconopsis betonicifolia

Vielä viimeiseksi täytyy hiukan herkutella sinivaleunikolla. Niitä on kukkapenkissäni kolme kappaletta. Kaksi siemenistä kasvatettua, joista toinen Tylsä Mörökölli -blogista kotoisin. Se lilakukkainen ei kuitenkaan kukkinut tänä vuonna laisinkaan. Sen sijaan toinen ihan itse siemenistä kasvatettu, sinikukkainen ja viime kesänä Vakka-Taimesta ostettu niinikään sinikukkainen ovat kukkineet taukoamatta. Nyt näyttäisi viimeiset kukat olevan menossa. Onpa ollut pitkä kukinta ja siitä olen tosi iloinen.

Juuso ei pitkään aikaan ole seikkaillut blogissani, joten laitettakoon yksi kuva hänestäkin. Tässä kissa sunnuntaipäivän unilla pihakeinussa. Palvelusväki loikki flexin yli, minkä kerkesi, mutta kissa ei korvaansa lotkauttanut. Hänellä on hyvät unenlahjat.

Ihmeellistä ja ihanaa

Kirjoapteekkarinruusu - Rosa gallica 'Rosa Mundi'

Nautin suunnattomasti puutarhassa käyskentelystä ja kukkien katselemisesta. Saan aikaa kulumaan vaikka kuinka paljon pelkästään kiertämällä kukkapenkkien lomassa. Toisinaan kamera on mukana, mutta usein lähden toimittamaan jotain asiaa ja sille tielle jään. Ihan huomaamatta nyppään rikkaruohon sieltä, toisen täältä, asettelen kaatuneita kasveja toistensa lomaan tukea etsimään ja siirtelen lehtiä nähdäkseni mahdollisia nuppuja. Siirryn penkiltä toiselle, palaan takaisin huomatessani jotain kiinnostavaa ja kierrän samaa penkkiä useampaankin kertaan.

Nuput saattavat avautua yhdessä yössä ja kaikenlaisia muutoksia tapahtuu niin nopeasti, että kahden päivän kiertämättömyys puutarhassa tuo esiin ihan uudenlaisia löytöjä joka kerran.

Kirjoapteekkarinruusu - Rosa gallica 'Rosa Mundi'

Sen lisäksi, että jaksan taivastella samaa kasvia joka kierroksella, huomiota herättää monet luonnon tarjoamat erikoisuudet. En vaan lakkaa ihmettelemästä keväisin kirjopikarililjan shakkiruutukuviota, enkä myöskään näin heinäkuisena kesäpäivänä kirjoapteekkarinruusun karkkimaisen ihanaa kaksiväristä kukintoa. 

Daalia

Ihmeellistä on myös monien daalioiden tapa kehittää jopa samaan kukkavarteen kaksi erilaista kukkaa. Väri on toki usein sama, mutta muoto vaihtelee välillä paljonkin. Yleensä toinen on enemmän kerrottu, kuin toinen.

Toisinaan saman daalian erilaiset kukat ovat eri kukkavarsissa, kuten tässä vaaleanpunaisessa daaliassa. Ruukussa on yksi ainut juurakko ja siitä pukkaa näinkin erilaisia kukkia.
 

Daalia

Sama ilmiö toistuu myös punaisessa daaliassa. Osa kukista on pallomaisia ja osassa taasen on keltainen keskusta, kuten alakuvassa.
 

Daalia

Samettikkka - Tagetes patula 'Jolly Jester'

Entäs sitten samettikukat. Kuvan Jolly Jesterissä kuviointi on varsin hauska. Jostain kumman syystä ainutkaan isosamettikukka Vanilla ei selviytynyt pihamaalle saakka. Sen sijaan hyvin ruipeloina kasvunsa aloittaneet Jolly Jesterit laittavat nyt parastaan. Vaikka tämän kukan väri ei ihan minulle mieluisinta edustakaan, annan näille Jollyille mahdollisuuden ihan pelkästään siitä ilosta, että ovat niin sinnikkäitä ja erikoisia.

Omena Punakaneli

Omenasatoa tutkiessani törmäsin moiseen asetelmaan Punakanelissa. Luulin Ukkokullan virittäneen minulle yllätyksen, mutta kyllä tuo omena ihan oikeasti ja aidosti kasvaa muutaman sentin korkuisen, ylöspäin suuntautuvan lehdettömän oksatapin päässä. Ei ole liimaamalla eikä muullakaan vippaskonstilla siihen asettu. Omituinen "napakin" sojottaa ylöspäin. Ei siis todellakaan kanta, kuten ensinäkemältä voisi kuvitella.

Pisamakello - Campanula punctata

Toissa syksynä ystäväni toi innoissaan minulle purkissa kasvin, jota väitti kiinanlaikkuköynnökseksi. Olimme köynnöstä erään talon pihassa ihailleet ja ystäväni oli sitten kaivanut kyseisen talon aidan läheisyydestä pieniä taimia, joiden ajatteli olevan kiinanlaikkuköynnöstä. Istutin "köynnöksen" yläpihan puutarhaportin kupeeseen ja viime keväänä aloin ihmettelemään, että onpa outo köynnös. Kasvi osoittautui pisamakelloksi ja siirsin sen sitten alapihan Ovaalipenkkiin. Viime kesänä kasvi teki muutaman kellomaisen kukinnon. Nyt koko puska on täynnä kukkia ja nuppuja. Jännästi tässäkin kasvissa on kahdenvärisiä kelloja samassa puskassa. Toiset valkoisia ja toiset tuollaisia liloja.

Rosa 'Lumo'

Pensasruusuni Lumo on vielä aika pieni ja siihen tuli vain muutamia nuppuja. Meinasi mennä Lumon kukinta kokonaan ohi, mutta onneksi muistin sunnuntaina käydä katsomassa, olisivatko nuput jo auenneet. Olivat, ja osa jo kuihtuneitakin. Kaksi kaunokaista sentään oli vierekkäin avoinna, joskin toinen jo viittä vaille lähdössä. Vaaleanpunaista ja valkoista. Eivät siis identtiset kaksoset, mutta nättejä kumpainenkin.

Valamonruusu - Rosa francofurtana 'Splendens'

Kumpi lienee toisestaan oppia ottanut, Lumo vaiko Valamo, mutta myös Valamonruusussa kukat ovat intoutuneet kasvamaan vierekkäin ja tässä myös päällekkäin. Valamonruusussa on ollut niin paljon kukkia, että ehkä nämä kaksi ovat käyneet kilpasille, kumpi näkyy korkeammalle.

Koristemansikka - Fragaria x roxea 'Pink panda'

Auringon ihanat -blogin Inkalta saatu koristemansikka on aika hauska veijari. Mansikan tapaan se tunkee lonkeroitaan pitkin kukkapenkkiä ja kukkii pienillä vaaleanpunaisilla kukilla milloin missäkin. Silti en koe sitä mitenkään rasittavaksi nurkanvaltaajaksi, sillä rönsyt on helppo napata pois ja laittaa vaikka kasvamaan jakotaimeksi. Nyt Pink panda on kehittänyt pari pientä mansikkaakin. Vähän isompi, kuin tavallinen ahomansikka. En maistanut. Jätin linnuille, josko sitten tönkisivät vähän vähemmän kukkapenkkejäni.

Tarhakellokärhö - Clematis integrifolia 'Aljonushka'

Tarhakellokärhö Aljonushka aloitti kukinnan vauhdilla. Kasvi on kuin korkeaksi ja kapeaksi kasvava pensas. Olen laittanut Aljonushkan ympärille kaksi puoliympyrän muotoista metallitukea, joiden välissä se pysyy hyvin pystyssä. Näyttää, kuin kukkien koko olisi viime vuodesta kasvanut. Vai onko vain innostunut kärhön tyveen toukokuussa piilottamistani kanankakkarakeista. Naapurit suokoot minulle anteeksi. En todellakaan tähtää heidän touhujaan kamerallani, vaan kerta toisensa jälkeen yritän ikuistaa ihanaisen Aljonushkani kukintaa.

Ketoneilikka - Dianthus deltoides

Ihanuuksia riittää, mutta jätetään jotain seuraavaankin kertaan. Mukavia kesäpäiviä teille kaikille. Muistakaa ihailla omia kaunokaisianne!

Puutarhaihmisen kiitollisuushaaste

Aquilegia Petticoat Pink

Sain Viherrillin puutarhassa - ja Kaupunkilaistyttö muutti maalle -blogeista haasteen, josta Viherrilli kertoo näin:

"Jokaisella on ainutlaatuinen puutarha, joten kahta samanlaista postausta lienee mahdoton saada aikaan tämänkään aiheen tiimoilta. Toivottavasti haaste koetaan tarpeelliseksi ja moni ottaa siihen osaa muistuttaen sekä itseään että omia lukijoitaan kiitollisuuden tärkeydestä.

Halusin muistuttaa omalla päiväkirjan pidollani itseäni olemaan kiitollinen, hengittämään edes kerran päivässä syvään ja katsomaan ympärilleni sydänlasien läpi oman puuhamaani epätäydellisyyden unohtaen, positiivisiin, hyviin ja kauniisiin asioihin keskittyen."

Lupasin vastata haasteeseen, kunhan sopiva väli tulee ja nyt koen sellaisen tulleen. Haasteen kuvituksena käytän tämän kesän akileijakuvia, sillä niitä varten piti tehdä ihan oma postauksensa, jota en kuitenkaan taida saada aikaan.

Perjantai

Ystävä kävi pitkästä aikaa iltavierailulla ja kiertelimme hänen kanssaan puutarhassa. Olen vähän arastellut näyttää ja kehua omaa puutarhaani, kun olen nähnyt niin paljon monin eri tavoin kauniita ja taitavasti rakennettuja puutarhoja.
Taisin ihan näkyvästi pullistella ilosta ja hyvästä mielestä ystävän kehuessa puutarhaa ja kasvimaata.
Tunsin kiitollisuutta siitä, että vuosien ahkerointi puutarhan hyväksi alkaa vihdoin kantaa hedelmää.

Lauantai

Poika tuli saunomaan Ukkokullan kanssa. Istuimme yhdessä pergolassa iltapäiväkahvilla. Kahvin kanssa nautittavaksi olin leiponut mansikkakakun. 
Nostimme myös lasit kuohuvaa Pojan sunnuntaisen syntymäpäivän kunniaksi.
Miten hienoa onkaan istua oman pihan ja puutarhan rauhassa nauttimassa iltapäiväkahvia. Siinä on syytä kiitollisuuteen melkoisesti.

Sunnuntai

Taisi olla kesän lämpimin ja aurinkoisin päivä. Taivas kaartui korkeuksiin saakka sinisenä ja vain pieni tuulenvire välillä soitti tuulikelloa.
Köllötin dekkarin kanssa pihakeinussa ja nautin kesäpäivän lämmöstä.
Olin kiitollinen, että kerrankin osasin pysähtyä nauttimaan ja laiskottelemaan sen sijaan, että olisin kulkenut kitkemässä rikkaruohoja.

Maanantai

Sade vihmoi ikkunoihin ja puut taipuivat kovassa tuulessa.
Olin tyytyväinen, että laiskotuksen tunteista huolimatta olin käynyt ajamassa nurmikon sunnuntai-iltana luettuani maanantaille luvatuista vesisateista. 

Tiistai

Kasvihuoneeseen hankitun kastelujärjestelmän säädöt näyttävät vihdoin osuvan kohdalleen. 150 litran vesisäiliö ei tyhjene yhdessä yössä ja multa saa sen verran vettä, mitä kuuluukin. Hilkulla oli, ettei koko systeemi lentänyt aidan yli kunnan putkiremppatyömaalle. 
On siis aihetta vähintäänkin tyytyväisyyteen. 
Miksei ihan kiitollisuuteen, sillä automaatti kastelee hellemmin, kuin minä. 

Keskiviikko

 Hain kotiinpaluumatkalla oman kylän mansikoita pakastimeen laitettavaksi. 
Marjat olivat makeita, kiinteitä ja isokokoisia. Kaksi laatikollista tuli perattua nopeasti. 
Myös oman puutarhan punaherukat kypsyvät vauhdilla, joten pian niitäkin voi jo ryhtyä valmistelemaan talveksi säilöttäväksi.
Mikä ilo ja onni onkaan saada satoa omasta puutarhasta. 

Aquilegia culturum Rostern

Torstai

 Pionit ovat kärsineet sateista, mutta hyvin ehdin niistä iloita ja kukkia maljakkoonkin poimia.
Puutarhassa on vielä monia kukkia vasta aloittamassa tämän vuoden loistoaan. Esimerkiksi liljat, kärhöt ja syyshortensiat ovat lähtökuopissaan. Pitkään puutarhani kukinta oli aika yksipuolista ja nopeasti ohi. Viime vuosien aherruksen vuoksi jotain ihailtavaa riittää ihan syksyn viime metreille saakka. Aika mukavaa!

Olen aikaa sitten seonnut akileijojeni nimissä. Valtaosa on sinne tänne seikkailleita hippejä, joiden väriskaala näyttää muuttuvan kesä kesältä enemmän. Monta akileijaa olen myös ostanut mix-siemensekoituksina tai -juurakoina, eikä pussukoissa ole eritelty nimiä.

Akileijat ovat ihastuttavia puutarhan keijukaisia tai prinsessoja. Sen olen oppinut, että jos en niitä johonkin paikkaan halua, on taimet paras kitkeä pieninä ja nuorina. Vähän vanhemman akileijapuskan poistamiseen tarvitaan jo lapiota. Käsin nyhtämällä harvoin isompaa akileijaa juurineen pois saa.

Puutarhaihmisen kiitollisuuspäiväkirja-haasteen säännöt:

Pidä puutarha-aiheista kiitollisuuspäiväkirjaa 7 päivän ajan ja tee siitä postaus.

Kerro postauksessasi kuka sinut haastoi ja haasta kolme tai useampia puutarhaihmisiä mukaan haasteeseen.

Kiitollisuushaasten laitan

Sirkulle Kukkia ja haaveita -blogiin

Nilalle Lappalainen etelässä -blogiin

sekä

Vaalean Vihreää -blogiin

Haasteissa on se hyvä puoli, että niiden avulla puutarhaan voi palata sadepäivänä tai talvella tai päivänä, jolloin haluaisi kuvia julkaista, mutta aihe kuvien ympärille puuttuu. Haastetta ei ole pakko ottaa vastaan ja sen voi myös unohtaa, jos elämässä on muita kiireitä tai juttua ei yksinkertaisesti synny. Kaikki on luvallista.

Intianmintun blogissa Mielen Lumoa oli hiljan aivan upeita akileijoja. Intianmintun kuvia katsellessa heräsi taas into hankkia itsellekin muutamia uusia lajikkeita. Akileijat ovat hentoisia puutarhakeijukaisia ja niitä sopii enemmänkin muiden kasvien joukkoon kesätuulessa huojumaan. Akileijat on helppo itsekin kasvattaa siemenstä. Meidän kaupoissa siemenet ovat näin keskikesällä jo vähissä, mutta ehkäpä netistä löytyy.

Monenlaista kukkijaa

Saksankurjenmiekka - Iris germanica

Tänä kesänä kasvu ja kukkiminen on tapahtunut niin vauhdilla, ettei aina ole mukaan ehtinyt. Tai toki olen kiertänyt kukkapenkkejä katselemassa ja kasvien edistymistä seuraamassa, mutta monista kukista raportoiminen on jäänyt vähäiseksi. Yleensä sitä tulee kuvattua eniten niitä näyttävimpiä kasveja. Yksittäiset herkut tuppaavat jäämään muiden jalkoihin.

Kuvan saksankurjenmiekka on asustanut puutarhassani jo vuosia. Viime vuonna se jätti kukinnan kokonaan väliin, mutta tänä kesänä kasvi on laittanut parastaan. Kovin pitkään näiden saksankurjenmiekkojen iso kukka ei hyväkuntoisena kestä. Saksankurjenmiekkoja kannattaa ehdottomasti katsella läheltä, sillä niiden yksityiskohdat laittavat jälleen kerran ihmettelemään luonnon monimuotoisuutta ja kekseliäisyyttä.

Iris - vaan mikä niistä

Tämä kurjenmiekka muistuttaa paljon tavallista siperiankurjenmiekkaa, mutta ei se sellainen kuitenkaan ole. Tämä on nettikaupan bonuskasvi ja sen piti olla valkoinen Gulls Wing tai vaaleanpunainen Pink Parfait. Kuten jokainen näkee, ei ole kumpikaan. Kyseisen nettikaupan valikoimissa on ollut lilaan vivahtavaa japaninkurjenmiekkaa (Iris ensata), jota tämä muistuttaa ehkä eniten.
 

Isotähtihyasintti - Camassia leichtninii

Isotähtihyasintin sipuleita istutin syksyllä. Ehdin jo unohtaa ne, sillä tämä korkeaksi hurahtanut kasvi sijaitsee vähän varjoisammassa paikassa ja ilmeisesti sen kukinta-aika muutenkin on monia sipulikasveja myöhempi. Parhaimmillaan se oli kesäkuun viimeisellä viikolla. Nyt jo kukat ovat lakastuneet ja varret törröttävät kukkapenkissä.
 

Jaloängelmä - Thalictrum delabayi

Jaloängelmän kukinta meni jotenkin hurjan nopeasti. Eniten tästä korkeaksi hujopiksi kasvaneesta kukasta tykkään sen nuppuvaiheessa, mutta ei se hullumpi ole kukassakaan. Tästäkin kultakuoriaiset tykkäsivät kovasti. Mietin, kiipeävätkö ne koko pitkän matkan korkealle kukintoon vai lentävätkö ilmateitse laskeutuen lilaan pöheikköön.

Loistotädyke - Veronica austriaca

Tätä rinteessä kasvavaa sinistä kukkaa menin jo minttuna ystävälleni esittelemään, mutta eihän se mikään minttu ole. Jotenkin jo esitellessä takaraivossa värähti oudosti ja kaivoin taimilapun esiin. Kyseessä on loistotädyke. Kukkii parhaillaan aivan ihanasti. Muuten oiva kasvi, mutta tuppaa vähän liikaa makaamaan pitkin pituuttaan.

Tädykkeiden joukossa vaaleanpunaista laukkaneilikkaa (Armeria maritima)

Joillakin puutarhaihmisillä on loistava kyky ja taito istuttaa toisiinsa hyvin sopivia kasveja. Yksi tällainen henkilö on Irene Rakkaudesta Vironperään -blogista. Sellaisen taidon toivoisin omaavani, mutta olen jo aikaa sitten luopunut ajatuksesta, että itselleni moisen taidon jostain taikoisin. Niinpä silmää hivelevät kasvikumppanuudet ovat puutarhassani enemmänkin sattumaa. Yksi tällainen sattuma on viime päivinä ihastuttanut ja se muodostuu rinteessä kasvavasta loistotädykkeestä ja vaaleanpunaisesta laukkaneilikasta. Aika herkullinen yhdistelmä. 

Orvokki

Alapihalla ei ole koskaan kesäkukkanakaan orvokkeja kasvanut, mutta pari sellaista on tänä kesänä ilmestynyt Päivänliljapenkkiin. Orvokeilla on tällaisia hauskoja tapoja ilmaantua yllättäviin paikkoihin pitkänkin aikaa sen jälkeen, kun niitä on lähistöllä ollut. Tällaisia yllätyksiä soisin löytyvän enemmänkin.
 

Pikkulaukka - Allium

Pikkulaukkoja on vuosien mittaan tullut istutettua sinne tänne. Kukkapenkkejä myllätessä pienet sipulit ovat vaihtaneet paikkaa, enkä enää ole ihan kartalla, missä niitä pitäisi olla. Ei haittaa. Kasvakoon siellä, mihin ovat kotiutuneet. Pikkulaukka ei ole suuren suuri, mutta näyttää vuosien mittaan viihtyessään runsastuvan. Kiva pieni väriläiskä isompien kasvien kupeessa. Pikkulaukkaa löytyy puutarhastani myös keltaisena.

Purppuraheisiangervo - Physocarpus opulifolius 'Diabolo'

Hurmehappomarjapensas ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini. Siitäköhän juontaa pitkä antipatiani punalehtisiä kasveja kohtaan. Onneksi olen vihdoin päässyt moisesta negatiivisestä asenteesta ja vuosi vuodelta puutarhaani löytää tiensä yhä uusia tummalehtisiä kasveja. Ensin tulivat keijunkukat, sitten koristeomenat ja tänä kesänä vihdoin jo pitkään haikailtu purppuraheisiangervo.

Koristeomena - Malus 'Musta Rudolf'

Kesäkuun alussa istutin koristeomena Musta Rudolfin. Silloin epäilin vahvasti saaneeni Rudolfin sijasta jonkun muun koristeomenan. Puun nuoret lehdet olivat selkeästi vihreät, eikä niissä ollut liuskoittumista, mikä kuuluu Mustan Rudolfin ominaisuuksiin. Nyt olen alkanut tuumailla, josko kyseessä sittenkin on Musta Rudolf, sillä kaikki puun lehdet ovat hyvinkin tummia ja kasvaessaan ja ikääntyessään lehti liuskoittuu. Oli, mikä oli. Puu on paikkansa puutarhassani lunastanut, enkä sitä pois kaiva.

Unikko - Papaver

Vaalean/haaleanpunaisen unikon lisäksi uutena tänä kesänä puutarhaani ilmestyi valkoinen unikko. Ihmettelin alkuun, mistä nämä uudet unikot ovat meille tulleet, kunnes kaivoin muistiinpanojani. Viime kesänä tyhjensin useita vanhentuneita siemenpussukoita, joiden joukossa oli myös unikoita. Lienevät sitä perua. Nämä valkoiset kaverit nimesin trumbeiksi, sillä niiden terälehtien muoto tuo mieleen presidentti Trumbin.

Unikkosiemenpusseja tarttuu tarjoushyllyistä helposti mukaan ja niinpä toistin muutama viikko sitten viime kesäisen tempun eli kävin tyhjentämässä vanhentuneita tai vanhenevia siemenpussukoita alapihalle paikkaan, jossa olisi tilaa ja toiveita unikkokasvustolle. Pieniä taimia siellä on jo runsaasti mullan pinnalla, joten aika näyttää, mitä tuleman pitää.

Punakärsänmö - Achillea mil. 'Paprika'

Joku aika sitten taisin täällä blogistaniassakin todeta, kuinka huonosti minulla on useimmat Honkkarin neljä taimea kympillä -tarjouskasvit menestyneet. Joitakin ilopilkkuja joukkoon sentään mahtuu ja yksi niistä on punakärsämö, joka jo toista vuotta asustaa ja kukkii Kiemurapenkissä.  Toinen ilon aihe on tuo ylempänä esitelty loistotädyke.

Alppitähti - Leontopodium alpinum

Valkokukkaisen alppitähden lempinimi - Edelwaiss, tuo ehkä ensimmäisenä mieleen tunnetun sävelmän musikaalista The Sound of Music. Tämä vuoristokasvi sopii hyvin kuivaan ja niukkaravinteiseen paikkaan. Kovin näyttävä kasvi se ei ole, mutta ansaitsee paikkansa vaikkapa kivikkopuutarhassa.

Päivänkakkarasta pidän, mutta sen kasvutavasta en. Muutaman ensimmäisen päivän kukan avauduttua varret pysyivät pystyssä, mutta ensimmäisten sadepisaroiden myötä kasvi jo rötkötti kukkapenkissä. 

Monen kukan kohdalla sitä pohtii, miten nopeasti kesä etenee. Paljon on kuitenkin vielä kukkijoita odotettavissa ja kaunista tulossa.