Iloisin askelin uuteen arkeen

 
Paukkupakkasten ajoittuminen vuodenvaihteen pyhiin on poikinut monia hyviä asioita. Ihminen ei määräänsä enempää jaksa uppoutua kirjaan vällyjen lämmössä maaten tai kutimien kanssa sohvan nurkassa istuen. Ulkoilu on tietenkin kaikin tavoin virkistävää, mutta kun lumiset maisemat on kuuteen kertaan kameralla ikuistettu, on aika palata lämpimiin sisätiloihin naamaansa sulattelemaan.

Lukemiset ja kutomiset on listattu ja maailmalle kuulutettu. Seuraavaksi pureuduin siemenvaraston inventaarioon. Nyt on sekin tehty. Kummasti niitä siemeniä kertyy, vaikka mitään ei mukamas koskaan osta. Takuuvarmasti törmään tämänkin kevään aikana markettien ja muiden kauppojen siemenhyllyihin. Törmään niin vakavasti, että irti päästäkseni ostoskoriin hyppää taas pussi poikineen. Inventaarilistaa en sentään käsilaukussa viitsi mukanani kuljettaa, joten laadin kännykkään mahdollisuuksien listan. Siis luettelon siemenistä, joita voi ja kannattaa ilman omantunnontuskia kauppojen houkutuksista itselleen ostaa.

Kriittisimmät siemenet eli tomaatit, kurkut ja paprikat jo tilasinkin. Tai sen, mitä tässä vaiheessa löysin. Hyvä siemenkauppa, ExoticGarden on nyt osa Mustilaa. Sinne pyrähdin selaamaan tarjontaa. Kasvihuonekurkuista Cordoba, tomaateista Sungold ja paprikoista Zazu hypähtivät ostoskoriin. No, mukaan tupsahti myös idänunikko Coral Reef, pari pussia punakosmoksia ja samettikukkia. Saahan niitä yleensä marketeistakin, vaan ei välttämättä juuri haluamiaan lajikkeita.

Edelleen jäin kaipaamaan Sherba-kurkkua, Bumble Bee- ja Vilma -tomaattia. Sherbaa ei tunnu olevan kenelläkään. Eikä kullankeltaisia Bumble Bee-tomaatteja. Sen sijaan Vilmaa on tulossa yhteen verkkokauppaan, joten sen tilaukseen palaan jonkun ajan päästä. Vilmaa en ole aiemmin kasvattanut. Sitäkin enemmän olen lukenut siitä myönteisiä kokemuksia, joten toivottavasti onnistun saamaan siemeniä.

Siemenpussit eivät ole kovin halpoja. Varsinkin, kun joissain kurkku- ja tomaattipusseissa saattaa olla 4-6 siementä. 6-7 euroa per siemenpussi tuntuu suolaiselta ja niinpä niitä siemeniä tulee käsiteltyä hellin sormin. Onneksi itävyys on hyvä, joten euroille saa sentään vastinetta.

Loppiaispyhä näyttää olevan kylmin päivä tähän saakka. Keittiön mittarissa oli hiukan ennen aamukymmentä -27 astetta, vaan sitäpä lukemaa en ehtinyt kameralla ikuistamaan. Auringonpaisteesta huolimatta koko pyhä on mennyt yli -20 asteen merkeissä. Arjen saapuessa pakkaset lauhtuvat jopa plussa-asteisiksi. Tosin lauhtuminen on tilapäistä, mutta tulevat pakkaset sentään huomattavasti näitä viime päiviä maltillisempia.

Kalliin sähkön vuoksi on tullut katsottua tarkemmin, miten sitä käyttää. Varaava takka on lämminnyt harva se päivä. Auto on laitettava piuhan päähän esilämmitykseen. Mahtaako se muuten useamman päivän käyttämättömyyden jälkeen edes lähteä liikkeelle?

Risotto pakastimesta löytyneistä suppiksista.

Kahden aikuisen taloudessa ruokaa ei kulu valtavia määriä. Tavallisesti teemme ruokaostokset kerran viikossa. Jotain pienempää saatetaan hakea lähikaupasta, mutta vuosien harjoittelulla ja suunnittelulla olemme oppineet mitoittamaan hankinnat siten, että kertaviikkoinen kauppakäynti riittää hyvin. 

Harvoin sentään käy näin, että edellisestä kauppareissusta ehtii kulua yli kaksi viikkoa. Enemmänkin, sillä kävimme ruokaostoksilla jouluviikon keskiviikkona eli 20.12. Jouluna ruokailijoita oli useampi, vaan olipa myös monenlaista syötävää. 

Joulupöydästä jääneitä ruokia on tuunattu uusiin olomuotoihin. Pakastinta on myös tyhjennetty systemaattisesti. Nyt tuoretarvikkeiden tilanne alkaa olla minimaalinen. Muutama peruna ja porkkana kaapissa edelleen on. Salaatin toki kokoaa yhdestä paprikasta, puolikkaasta purjosta, pätkästä varsiselleriä ja muutamasta retiisistä. Hedelmiä on jäljellä kaksi appelsiinia ja kohta omin avuin kompostiin kävelevä banaani. Nälkää emme ole nähneet. Päinvastoin, maukasta ruokaa on valmistettu päivittäin. Loppiaisviikon jälkeen on palattava ruotuun ja kipaistava puutelistan kanssa ruokakauppaan.

Ystävä toi kylässä käydessään tuliaisena juustoja. Kuten kuvasta näkyy, hyviä olivat, kun jäljellä on enää tyhjät pakkaukset. Pakko on nostaa nämä kaksi juustoa kehujen kera näytille. Saloniemen Juustolan "Työvoitto" -kypsytetty gouda on valmistettu Suomen alkuperäiskarjan luomumaidosta. Kypsytysaika on vähintään 3 kk, mutta yleisemmin 6 kk. Maku oli mukavan voimakas, todella hyvä.

Juustoportin Vuohen Grand Reserve taasen maistui lempeän kermaiselta. Mediatietojen mukaan tämä juusto on palkittu kultamitalilla Tirolissa kansainvälisessä premium-juustojen kilpailussa. Rakenteensa vuoksi Vuohen GR soveltuu hyvin käytettäväksi myös parmesan-juuston tapaan.

Lämmin kiitos ystävälle juustoista ja sitäkin enemmän vierailustasi!

Joulu alkaa olla jälleen muisto vaan. Komeasti kukkineet amaryllisten viimeiset vanat leikkasin maljakoihin. Pitkiksi venyneet varret eivät meinanneet pysyä pystyssä painavine kukintoineen. Muistin laittaa varsien alapäähän kumilenkit, sillä ontot varret rullautuvat maljakon vedessä muuten avonaisiksi.

Joulutähdet ovat edelleen hyvässä kuosissa. En yleensä onnistu pitämään niitä kovin kauaa vehreinä. Vaikka kuinka noudatan kastelu- ym. hoito-ohjeita, alkavat lehdet putoilla. Varsistaan kaljuuntuneina joulutähdet eivät ole kaunista katseltavaa. Pisimpään tällä kertaa on pärjännyt keittiön pöydälle ostamani kaksivärinen joulutähti. Ehkä sijainti on sopiva; ei alla hohkaavaa patteria, eikä vieressä kylmää hohkaavaa ikkunaruutua.

Lämpökompostori on totaalisesti suuttunut. Mittari jämähti nollaan jo joulukuun alussa, eikä se suostu liikahtamaan yhtään mihinkään. Kompostorissa on edelleen täyttötilaa, joten toistaiseksi en rassaa asialla mieltäni. Alaluukku on jäätynyt kiinni, joten en pääse tarkastamaan tilannetta, enkä myöskään tyhjentämään. Massan poistaminen yleensä edesauttaa lämpenemistä, mutta odottakoon. Kansikin jäätyi kiinni. Ukkokulta lämmitti kannen reunoja ja sai pömpelin aukeamaan. Hän käsitteli tiivisteet auton silikoneihin tarkoitetulla aineella, eikä kansi ole sen jälkeen jäätynyt kiinni.

Vieressä seisova, anopin vanha lämpökompostori toimii yleensä jälkikypsyttämispaikkana. Jouduin pari pussillista biojätettä kippaamaan jälkikompostoriin, kunnes Ukkokulta sai pääkompostorin auki. Ohjelmassa on hommata tyhjä kanisteri kadonneet tilalle, jotta pääsen avustamaan kompostimassan käynnistymistä. Yhä korkeammalle kipuava ja enemmän lämpöä antava aurinko ainakin saa kompostorin käyntiin, joten ei tässä mitään hätää ole.

Auringonlaskujen kultaamat puut ovat kaunista katseltavaa.

Loppiainen päättää käytännössä juhlakauden. Kiva palata normiarkeen. Lukuisten pyhien tiimellyksessä tuppasi päivät menemään sekaisin. Nyt aamulla sängystä herättyään ei tarvitse pähkäillä, mikä viikonpäivä on meneillään ja onko syytä rynnätä vauhdilla eteenpäin vai voiko kenties ihan rauhassa nauttia aamupalan päivän uutisia selaillen.

Näin tammikuun alussa tuntuu kuin aikaa olisi mittaamattomasti. Kukin voi jatkaa siitä, mihin edellisen vuoden lopulla jäi. Tai luoda uusia alkuja jos jonkinlaisissa asioissa. En tehnyt ainuttakaan uudenvuoden lupausta, kun niitä ei yleensä kuukautta pidempään edes muista. Vuoden voi aloittaa lupauksittakin avoimin mielin uutta kohti kulkien.

Iloisia askelia ja aatoksia alkaneen vuoden merkeissä kaikille!

Pakkaspäivien peuraneuroosi

 
Hyvin on pysytty hengissä, vaikka iltapäivälehtien lööpit huutavat päivä toisensa jälkeen vaarallisista pakkasista. Ulkona oleminen vaatii tietenkin tavallista enemmän vaatetta ja varustautumista. Takkaakin on lämmitettävä ahkerammin. Joka talvi ei näin pitkää pakkaskautta ainakaan täällä etelässä ole, mutta kyllä suomalaiseen talveen edelleen pakkaset ja lumi kuuluvat.

Meillä mittari seilaa -17℃ ja -21℃ asteen välillä. Auringonpaisteessa sää hiukan lämpenee ja illan pimetessä pakkanen taas kiristyy. Ennusteen mukaan lauhtuminen on jo näköpiirissä. Alkuviikosta saattaa olla jopa plusasteita. Kunpa ei kovin paljon toiseen äärimmäisyyteen menisi, kun kerran eletään vasta tammikuuta. Jatkukoon talvi ilman vesisateita ja jäätiköitä jalankulkijoille.

Auringonlasku 2.1.24 työhuoneen ikkunasta.

 
Ulkoilu kirpeällä pakkasella ei ole ollenkaan niin kamalaa, kuin etukäteen voisi kuvitella. Monta päivää pihassa seisseen auton lämmittäminen tuntui sen verran työläältä, että lähdin kävellen kampaajalle. Toppahousut, paksu takki, lämmin pipo, kunnon jalkineet ja rukkaset päällä töppöstä toisen eteen laittaen vajaan kahden kilometrin matka sujui lämpöisissä merkeissä. Kun ei tuullut, naamakin pysyi sulana.

Lumi ja pakkanen ovat koristaneet maisemat uskomattoman kauniiksi. Kuin postikortissa kävelisi. Muutaman kuvan olen räpsäissyt ikkunasta, mutta eihän sellainen riitä. Yhtenä päivänä tein lähes kahden tunnin kävelyretken kylällä ihan vain maisemia ihaillakseni. Ja tietenkin kuvatakseni näkymiä. Onneksi oli toinen akku mukana, sillä pakkanen kulutti kameran akkua tavallista enemmän.

Peuranjälkiä

Peuroilta taitaa olla ruoka metsissä loppu, kun ne parveilevat turhankin ahkerasti meidän pihalla. Tärkeimmät puut ja pensaat olen suojannut ja muiden ajattelin olevan hangen alla turvassa. Niinpä peurat ovat ryhtyneet syömään tuijia ja marjakuusta. Maljamaisesti kasvava marjakuusi on turvassa sikäli, että suurin osa sen oksista on melko ylhäällä. Alaosan runkoa peurat eivät ole ainakaan toistaiseksi syöneet.

Tuijan oksia on harvennettu tehokkaasti.

Yksittäisten tuijien napostelu harmittaa vähän enemmän ja tonttimme tiestä erottavan aitatuijarivistön järsiminen saa jo höyryn nousemaan päästä. Millä ilveellä korvaan korkeaksi kasvaneesta tuijarivistöstä yksittäisiä koloille syötyjä yksilöitä?

Laitoin verkkoa estämään peurojen pääsyn aivan marjakuusen viereen. Aitatuijia on käytännössä mahdoton suojata millään. 

Yhtenä iltana vilkaisin keittiön ikkunasta ulos. Autojemme vierellä tepasteli kolme isokokoista peuraa ja neljäs oli tulossa tieltä muiden seuraksi. Juoksin ulko-ovelle paukuttamaan käsiäni, millä ei ollut peuroihin minkäänlaista vaikutusta. Crocsit jalassani kipitin sisäänkäyntiin, jolloin peurat lähtivät jolkottamaan laiskasti naapuria kohti. Yksi niistä pysähtyi vähän väliä katsomaan taakseen, tulenko perässä. Ja minähän menin, kunnes peurat siirtyivät metsään.

Peurat tulevat kotitien toisella puolella olevasta metsästä naapurin pihan kautta meidän pihalle. Aiemmin niiden reitti on kulkenut kauemmas tonttimme viereisen avoimen puistoalueen kautta. Nyt lunta on niin paljon, etteivät peurat ilmeisesti tykkää kahlata lumessa. Jäävät mieluummin ruokailemaan meidän pihalle.

Alapihallamme on aita, joka tosin ei korkeudellaan täysin estä peuroja. Sen verran kuitenkin, etteivät ne rauhassa kulkiessaan ole pahemmin aidan yli loikkineet. Sen sijaan yläpihaa on käytännössä mahdoton aidata. Sulan maan aikaan minulla on talon molemmissa päissä kevyitä aitaviritelmiä, joiden tarkoitus on lähinnä ohjata peurojen kulkua puutarhani kannalta vaarattomammille reiteille. Talvisin ylimääräisillä aidoilla ei ole ollut kovin suurta merkitystä. Nyt olen lisännyt viritelmiä, jotta edes olopihan havut säästyisivät.

Pelko siitä, että peurat käyvät syömässä kasvejani, saa minut turhan neuroottiseksi. Yhtenä iltana olin pesemässä hampaita, kun huomasin pesuhuoneen ikkunasta varaston sisäänkäynnin liiketunnistinvalon syttyvän. Niiltä sijoiltani hammastahnat suussa ryntäsin varaston ovelle valmiina huiskimaan vaikka rappuharjalla peurat pois pihalta. Vaan ulkona ei ollutkaan peuraa. Isokokoinen rusakko jähmettyi minut nähdessään lumikasan päälle. Siinä sitten tuijotettiin toisiamme hetken silmästä silmään. Sitten totesin, että rusakko taitaa olla vaiva sieltä pienemmästä päästä, joten loikkikoon rauhassa. Palasin jatkamaan hampaiden pesua. Tosin sydän edelleen yllättävistä liikkeistä pamppaillen.

Aion suihkuttaa tuijia Trico Gardenilla. Kesäaikaan se toimii. Sitä en tiedä, kuinka aine toimii pakkasella, mutta kokeilla täytyy. Kotiloiden ja jänisten kanssa olen tottunut elämään. Ne aiheuttavat haittaa, mutta ei kuitenkaan mittavassa määrin. Jänisten aiheuttamilta tuhoilta on kohtalaisen helppo suojautua, rahallisestikin. Peurojen torjuminen kotipihalta on jo huomattavasti vaikeampi toimenpide, puhumattakaan taloudellisista panostuksista. Surullista, jos vuosien työ ja raha istutuksiin menee jatkuvasti lisääntyvien peurojen kitusiin.

Metsäneläimillä on tällaisina kovina talvina vaikeaa.Toivoisin kuitenkin, etteivät ihmiset kanna ruokaa peuroille metsän reunaan, kuten täällä tapahtuu. Peurakanta on suuri ilman ihmisen apuakin. Eläinmaailmassa tasapaino pysyy paremmin, kun ihminen ei siihen liiaksi puutu.

Valkohäntäkauris (eli valkohäntäpeura) on vieraslaji. Havainnot voi ilmoittaa Vieraslajit.fi -sivustolta löytyvällä lomakkeella. Minulle ei selvinnyt, onko havainnoista jotain hyötyä ja mitä. Ehkä jollain alueella lisääntynyt kanta johtaa useampiiin kaatolupiin?

Mitä lie tinttejä vaahterassa? Tunnistus ei onnistunut kiikarillakaan.

 Nautitaan näistä postikorttimaisemista. Hyvää loppiaista kaikille!

 

Neulevuosi 2023

Ennen katseen suuntaamista tulevaan, voi tehdä monenlaisia inventaarioita menneen vuoden aikaansaannoksista. Lukemiset on listattu. Olkoon vuoro neulomusten.

Etupäässä käsityöni on sukkien kutomista. Se sujuu hyvin telkkua tuijottaessa. Usein huomaan ohjelman pyörivän yksikseen ja ajatukseni seikkailevat ihan muissa sfääreissä. Onneksi kutominen sujuu useimmiten käsiin tuijottamatta.

Pitsisukkia tuli tehtyä 10 paria. Alarivin vaaleanpunaiset Niina Laitisen Levottomat ja ylärivin keskellä punaiset pitsisukat (Novita-lehti 1/2017) vaativat tarkkaavaisuutta, jotta kuvio onnistui virheittä. 

Novitan karkki- ja keksimallit innostivat alkuvuodesta kokeilemaan. Suklaasukat tein kahdesti. Kummastakin jätin pois vadelmanpunaisen osuuden ja toisesta parista nilkasta sinisen osuuden.

Raitasukkia on mukava kutoa. Tuntuu kuin ne valmistuisivat nopeammin, kun värien vaihtumista tulee seurattua tarkemmin. Eniten tykkään kahdella värillä toteutetuista tasaraitasukista. Välillä on kulutettava jämälankakeriä. Yllättävän pitkän pätkän saa kudottua pienestäkin nöttösestä.

Yksi sukkapari on näköjään edellisen kuvan lisäksi eksynyt tähänkin kollaasiin.

Raitavarsisukat ovat kokonaan raidallisia sukkia kevyempi versio. Varsiin voi kokeilla jotain mallineuletta. Samoin niitä muista töistä jäljelle jääneitä langanloppuja saa helposti upotettua raitavarsiin.

Körttineule, kerrosrivinousu ja Jules-mallineule ovat sopivia välitöitä tarkkuutta vaativien pitsineuleiden lomassa. Matalavarsisukat ovat erityisesti nuorten mieleen.

Ylävasemman suopursusukkiin sain idean Repolainen reissaa ja räpeltää -blogista.

Säärystimiä tein neljä paria.

Pipoja valmistui viime vuonna tavallista vähemmän. Neljä pipoa ja niiden lisäksi kolme samanlaista mustaa neulepantaa.

Pienistä lankakeristä olen aiemminkin tehnyt matoja. Vuoden sisällä valmistui vain yksi. En oikein tiedä, kenelle madon antaisin, kun lähipiirissä ei ole leikki-ikäisiä lapsia.

Some innostaaa kokeilemaan monenlaisia juttuja. Banaanisukat olivat kevään korvalla villitys, johon minäkin tartuin. Ensimmäiset banaanisukat tein monivärisestä langasta. Niistä ei vain ihan heti tule banaani mieleen.

Niinpä seuraavat kudoin keltaisesta langasta, jolloin lopputulos on oikeanlainen. Joku saattaa epäillä, kuinka tällaiset kantapäättömät sukat pysyvät jalassa? Oikein hyvin pysyvät.

Vuoden suurin työ oli Niina Laitisen Kallaveet -pusero. Käytän todella vähän paksuja neuleita, jonka vuoksi en ole innostunut niitä myöskään kutomaan. Yläosan kaunis pitsikuvio ei ollut ollenkaan vaikea ja se onnistui hyvin. 

Puseron lanka on valkoista 7veikkaa, mikä ei ehkä ole paras mahdollinen valinta. Pusero on melko painava ja vähän liiankin lämmin minun makuuni. Nyt joulunjälkeisinä pakkaspäivinä olen käyttänyt puseroa useamman kerran. Se on johtanut siihen, että mielessä kytee jonkun vastaavan isomman projektin aloittaminen.

Puikoillanikin -blogista saamani silmukkamerkit. Iso kiitos!

Vuoden aikana valmistui 47 sukkaparia, kahdet banaanisukat ja neljät säärystimet. Lisäksi neljä pipoa, kolme neulepantaa ja yksi neulemato. Vuoden aloitti neulepusero.

Useimmat neuleet ovat löytäneet jalkaparin tai pään lämmitettäväkseen. Eniten sukkia menee läheisille ja ystäville. Jouluksi vein vinon pinon neuleita isän hoivakotiin niin asukkaille kuin hoitajillekin. Nykyisin raaskin ottaa nätit sukat ihan omaankin käyttöön, kun aiemmin annoin parhaimmat pois. 

Monta vuotta lähinaapuri vei tekemiäni sukkia joulujen alla myytäväksi työpaikalleen, jolloin sain kivasti rahaa uusiin lankoihin. Naapurin jäätyä eläkkeelle en ole etsinyt uusia myyntikanavia.

En koe itseäni mestarikutojaksi. Enemmän on intoa ja sitkeyttä kuin taitoa. Siitä viis, sillä kutominen on kiva harrastus ja ajankulu puutarhakauden ulkopuolella. Aina voi opetella jotain uutta. Väreilläkin on hauska leikkiä. 

Nuorena kudoin paljonkin. Enemmän puseroita, liivejä, villatakkeja ja lasten myötä heille neuleita. Villasukkia oikeastaan vain omille muksuille. Vuosia sitten lääkäri totesi käsissäni alkavan nivelrikon. Hän ehdotti jonkun sellaisen harrastuksen aloittamista, jossa käsillä riittää tekemistä. Ryhdyin jälleen kutomaan, minkä ansiosta sorminivelet ovat pysyneet liikkuvina. 

Äitini kutoi nuorena ja palasi käsitöiden pariin eläkkeelle jäätyään. Hän piti perillisensä villasukissa. Äidin kuoltua pikkuveli totesi, että villasukkatehtävä siirtyi minulle. Pikkuveljen perheelle tapaankin antaa useammat sukat ainakin jouluksi ja välillä myös muulloinkin.

Aivan kohta saan valmiiksi jouluna aloitetut polvisukat. Käsityövuosi on siis alkanut entiseen malliin. Puikot suihkikoon jatkossakin.

Helmet-lukuhaaste 2023

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

 
Taas on se hetki, jolloin voi tehdä katsauksen menneen vuoden luettuihin kirjoihin. Aiempien vuosien tapaan tartuin innolla Helmet -lukuhaaste 2023:een. Olen miettinyt, onko parempi etsiä kuhunkin otsikkoon sopiva teos vai sijoittaa lukemansa kirja mieleiseensä kohtaan? Jälkimmäinen menetelmä toimii minulla paremmin. Toimimisesta voi kyllä olla montaa mieltä, sillä niinhän siinä taas kävi, että alkuinnostuksen jälkeen merkinnät hiipuivat. 

Vuoden 2024 Helmet-lukuhaaste on julkaistu. Aion siihen jälleen osallistua. Tomerasti päätän kirjata lukemiseni huolellisemmin. Myöhemmin sitten näemme, kuinka kävi. Onneksi tämän lukuhaasteen voi joka vuosi aloittaa alusta. Kenties yllätän itseni ja muut. Joka tapauksessa tärkeintä on tarttua aktiivisesti kirjoihin ja harrastaa lukemista.

Gagea minima - Pikkukäenrieska

Alla olevassa luettelossa lukemani kirjat on kuukausittain. Kuukausiotsikossa mainitaan kuun aikana luettujen kirjojen määrä ja sivujen kokonaismäärä. Kustakin kirjasta on kirjailijan/tekijän nimi, kirjan nimi ja sivumäärä.

Helmet-lukuhaasteeseen osallistuneen kirjan kohdalla on numero, johon kyseinen kirja mielestäni parhaiten osuu. Ja pienemmällä tekstillä jotain kirjasta ja syy valinnalle.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma

Tammikuu 2023, luettuja kirjoja 4 + 1 äänikirja, sivuja 1417

Nesser Håkan: Kirjailijan viimeiset päivät, 380 (Kohta 26: Kirja, jonka lukeminen on sinulle haastavaa jostakin syystä)

• Koin tarinan junnaavan paikallaan. Vasta viimeinen kolmannes imi mukaansa siinä määrin, että oli pakko lukea loppuun nähdäkseen ratkaisun.
  

Rauma Ida: Hävitys. Tapauskertomus (ÄÄNIK.), 13 h (Kohta 30: Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi ja Kohta 36: Olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan)

• Sekoitin Iida Rauman toiseen nuoreen kirjailijaan, jonka teoksesta en pitänyt ja jonka lukeminen tuntui raskaalta. Niinpä siirsin Rauman kirjaan tarttumista. Koulukiusaamista käsittelevä kirja osoittautui kuitenkin erinomaiseksi, monin tavoin ravisuttavaksi lukukokemukseksi. Eläydyin tarinaan voimakkaasti, minua suututti etenkin aikuisten käyttäytymisen epäoikeudenmukaisuus ja julmuus. Minusta kirja on hyvä, jos se hyvässä ja/tai pahassa herättää tunteita. Näin kävi tämän kirjan kanssa.

• Finlandia-palkinto 2022.

Ohlsson Kristina: Myrskynvartija, 584 (Kohta 8: Kirja kertoo pienestä kaupungista)

• Tapahtumat sijoittuvat Göteborgin lähellä olevaan pikkukaupunkiin, joka on osittain kuvitteellinen. Kirjassa nousi esiin parisuhdeväkivalta, perheen sisäinen dynamiikka, elämäntapamuutos (muutto kaupungista maalle). Jännitys säilyi koko kirjan ajan. Mahdollisuuksia oli useita, mutta syyllinen paljastui vasta lopussa. Ohlsson on taitava juonen rakentaja ja ympäristön kuvaaja. Myrskyävän meren tuoksun ja pisarat kasvoilla aisti.
  

Holmberg Anniina, Löytty Olli: Ina ja Tito. Kohtauksia Collianderin taiteilijaliitosta, 246 (Kohta 44: Kirja kuuluu genreen eli kirjallisuuden lajiin, jota et lue yleensä ja Kohta 45: Kirja kuuluu haastekohtaan, johon olet jo lukenut kirjan)

• Mukava kertomus kosmopoliiteiksi itseään kutsuvasta taiteiljapariskunnasta, joiden elämään on vaikuttanut vahvasti Venäjän vallankumous ja 2. maailmansota. Mielenkiintoista, miten pieni suomalaisten merkkihenkilöiden piiri oikeastaan on ollut. Kaikki tunsivat toisensa.

• Luen vähemmän elämänkertoja/taiteilijoiden elämänkertoja. Siksi tämä kirja asettui kohdan 44 otsikon alle.

Hassinen Pirjo: Toisella tavalla onnellinen, 207

Helleborus - Vaalea jouluruusu

Helmikuu 2023: luettuja kirjoja 5 kpl, sivuja 1682

Edvinsson Anki: Lumienkeli, 367 (Kohta 18: Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt)

• Tämän dekkarin tapahtumat sijoittuvat Uumajaan, jossa olen käynyt vuosia sitten. Kirjassa jännitys säilyy loppusivuille saakka. Vaikka tarina on kuvitteellinen, se käsittelee tämän päivän vakavaa huumeteemaa, erityisesti nuorten parissa.

 
Vargas Fred: Pystyyn kuolleet, 299 (Kohta 46: Kirjassa on epätavallinen mies tai poika)

• Kirjassa on kolme tai peräti neljä epätavallista miestä, joista yksi tutkii ensimmäistä maailmansotaa, toinen keskiaikaa ja kolmas kulkee mielellään alastomana. Neljättä kutsutaan vanhukseksi, vaikka hän on alle 70-vuotias. Tarina etenee hitaasti ja polveillen. Juoni on kuitenkin mielenkiintoisesti rakennettu ja syyllinen selviää vasta loppumetreillä. Tapahtumat sijoittuvat Pariisiin ja tunnelma on koko ajan sellainen, millaisen voisi kuvitella pariisilaisen tunnelman olevan.
  

Blaedel Sara: Kadonnut nainen, 320

Vala Vera: Aprikoosiyöt, 368 (Kohta 3: Kirjan nimessä on kasvi)

• Romanttinen tarina, jossa käsitellään vakavia ihmissuhdeongelmia Italian lämmössä, aprikoosipuun kukkiessa ja levittäessä tuoksuaan iltaan. Kirjassa on jännitystä, joka ratkeaa vasta loppusivuilla.

 Blaedel Sara: Tyttö puun alla, 328 (Kohta 40: Kirjassa hylätään jotain)

• Jännityskertomus nuorista, joiden keskinäinen kilpailu johtaa julmaan hylkäämiseen ja jonka seurauksia korjataan vielä aikuisuudessakin.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Maaliskuu 2023: luettuja kirjoja 4 kpl, sivuja 1515

Edvardsson Mattias: Hyvät naapurit, 378

Ahvo Eija: Elämäni sain soimaan, 307 (Kohta 42: Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa)

• Kiinnostava kertomus tunnetun laulajan ja näyttelijän urasta ja elämästä. Teos vilisee kulttuurialan nimiä 60-luvulta näihin päiviin.

 
Blaedel Sara: Hiljainen leski, 400 (Kohta 31: Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas)

• Kansikuvassa on silta meren yli ja taustalla auringonlaskun tai –nousun värjäämä taivas. Kirjassa taivas ei nouse mitenkään esille. Kirjan eräs tärkeistä henkilöistä on pieni poika, jonka kohtalo on riipaiseva. Siitäkin huolimatta, että tarina on kuvitteellinen.

 
Seeck Max: Kauna, 430 (Kohta 2: Kirja kertoo lapsesta ja isovanhemmasta)

• Dekkarihan tämäkin Seeckin kirja on ja tarinan pääosassa tuttujen henkilöiden lisäksi on tietenkin rikos. Rikokseen taasen johtaa isovanhempien, vanhempien ja lasten suhde toisiinsa sekä valtaan ja rahaan.

Acer - Vaahtera

Huhtikuu 2023: luettuja kirjoja 4 kpl, sivuja 1536

Edvardsson Mattias: Aivan tavallinen perhe, 472
Nordbo Peder Mads: Tyttö ilman ihoa, 348
Sehlstedt Kicki: Älä silmä pieni, 359
Sehlstedt Kicki: Koskematon, 357

Astilbe - Jaloangervo

Toukokuu 2023: luettuja kirjoja 2 kpl, sivuja 1301

Sehlstedt Kicki: Vain yksi uhri, 453

Riley Lucinda, Harry Whittager: Atlas. Papa Saltin tarina, 848 (Kohta 39: Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta, Kohta 46: Kirjassa on epätavallinen mies tai poika, Kohta 49: Kirja on julkaistu vuonna 2023)

• Itse asiassa tieto tästä Seitsemän sisarta -sarjan päätösteoksesta tuli jo ensimmäisen osan alkusivuilla. Viitteitä Papa Saltiin elämästä ja henkilöydestä tuli pitkin matkaa, mutta vasta Atlas kertoi kaiken. Kirjailijan, Lucinda Rileyn kuolema kesällä 2021 nosti kysymyksen, miten käy sarjan päätökselle? Riley oli keskustellut sarjansa henkilöistä ja tapahtumista paljon mm. poikansa Harry Whittagerin kanssa. Poika on haastatteluissa kertonut, että hänen äitinsa oli hahmotellut 8. kirjaa monin tavoin. Tämä auttoi Harry Whittageriä tekemään kirjan valmiiksi ja se julkaistiin suomeksi alkukesästä 2023.

• Kirjojen henkilöt ja tarinat on taitavasti rakennettu. Itseäni kiehtoi jokaisessa kirjassa hienosti yhteen nivottu fiktio ja fakta. Kussakin kirjassa liikuttiin eri maanosissa ja maissa. Esiin nousi historian tapahtumia ja tietoa eri maista. Se innosti tutustumaan karttoihin ja kaivamaan esille lisätietoa kustakin maasta ja historian tapahtumasta. 

• Monen mielestä Seitsemän sisarta -sarja on kevyttä viihdekirjallisuutta. Sitäkin, totta. Kuitenkin kiinnostavasti kerrottuina ja vireyden ylläpitävinä aivan viimeisille sivuille saakka. Harvan kirjajärkäleen tarina on imenyt yhtä tehokkaasti puoleensa. Aika monta yötä tuli vietettyä näiden Rileyn luomien sisarusten parissa.

Matteuccia struthiopteris - Kotkansiipisaniainen

Kesäkuu 2023: luettuja kirjoja 4 kpl, sivuja 1001

Hawkins Paula: Kuin kytevä tuli, 287

Cleeves Ann: Kulovalkea (Shetland-saaren murhat), 345 (Kohta 18: Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielelllä)

• Shetlannin saaret on Skotlantiin kuuluva saariryhmä Ison-Britannian saaren pohjoispuolella Pohjanmeressä Orkneysaarten ja Färsaarten välissä. Olen pitänyt kovasti televisiossa esitetyistä Shetland-saaren murhat -sarjasta. Karun kaunis luonto, skottimurre ja rikokset, joissa pääosana on usein ihmisten väliset suhteet ja inhimmilliset tragediat. Erityisen ihastunut olen sarjan pääosaa näyttelevään Jimmy Pereziin, jota esittää Douglas Henshall.
  
  
• Kulovalkea on Ann Cleevesin Shetland saarten murhat -sarjan viimeinen osa. Usein kirjasta tehdyssä elokuvassa tai tv-sarjassa henkilöt eivät täysin vastaa alkuperäistä hahmoa. Joskus leffan hahmo on onnistuneempi, joskus taas päinvastoin. Tv-sarjan Jimmy Perez on juuri sellainen, kuin Ann Cleeves hänet kirjoihinkin on luonut. Lämminsydäminen pohdiskelija, jolle tunteiden näyttäminen avoimesti ei ole itsestäänselvyys, joka taasen aiheuttaa hahmolle ylimääräistä tuskaa ja vaikeuksia ihmissuhteissa.
  

• Kulovalkeassa jätin haikeudella hyvästit Jimmy Perezille ja hänen työkavereilleen ja läheisilleen.

Omaheimo Raisa: Ratkaisuja läskeille, 185
Louis Edouward: Ei enää Eddy, 184

Prunus pumila var. depressa - Lamohietakirsikka

Heinäkuu 2023: luettuja kirjoja 3 kpl, sivuja 923

Cleeves Ann: Mykkä vesi (Shetland-sarja), 322
Jonasson Ragnar: Pimeys, 238

Rämö Satu: Hildur. 363 (Kohta 4: Kirja, jonka aioit lukea viime vuonna)

• Satu Rämön Islantiin sijoittuva esikoisteos Hildur aiheutti poikkeuksellisen suuren suosion suomalaisessa kirjallisuudessa 2022. Tein kirjastossa varauksen, jolloin taisin olla jonossa numerolla 34. Ei siis mitään mahdollisuutta lukea kirjaa ilmestymisvuonna ostamatta sitä itselleen. Jaksoin odottaa ja heinäkuussa sain Hildurin lopulta hyppysiini.

• Hildur luokitellaan dekkariksi, mutta minusta se on paljon muutakin. En ole käynyt Islannissa. Kirjassa kuvaillaan paljon ankaraa luontoa ja harvaan asuttua maata. Rikos on liikkeelle paneva voima, jonka ympärille tarina rakentuu. Päähenkilöiden ajatukset, teot ja ihmissuhteet nousevat usein esille voimakkaasti painaen rikoksen jonnekin taka-alalle. Käsityöihmisenä kiinnosti ja nauratti yhden päähenkilön kirjoneuleisiin paneutuminen.

• Pidin Hildurista niin paljon, että ostin jatko-osat Rosa & Björk ja Jakobin itselleni. Satu Rämö on ansainnut kaikki kirjasarjastaan saamat kehut ja suosion. Hyvin hän lunastaa paikkansa skandinaavisten dekkaristien joukossa.

Pulmonaria - Valkotäpläimikkä

Elokuu 2023: luettuja kirjoja 4 kpl, sivuja 1549

Areklew Lina: Juhannusruusut, 380
Frimansson Inger: Tyttö ja kissa, 458
Rämö Satu: Rosa & Björk, 360
Mina Denise: Yksin yössä, 351

Tulipa sylvestris - Metsätulppaani

Syyskuu 2023: luettuja kirjoja 5 kpl, sivuja 1798

Mina Denise: Ampiaiskesä, 395
Ousjannikova Marina: No war, toimittajan taistelu sotaan vastaan, 222
Patrakka Anu: Häpeän aukio, 273
Schulman Ninni: Juhlimaan tulkaa, 590
Pakkanen Outi: Pullonkerääjä, 318

Glaucidium palmatum - sinikämmen

Lokakuu 2023: luettuja kirjoja 5 kpl, sivuja 1904

Holt Anne: Yhdestoista käsikirjoitus, 539
Cleeves Ann: Lokin huuto, 350
Frennstedt Tina: Epäilys, 451
Hagelstam Wenzel: Antiikkikauppiaan muistelmat, 264
Hämeen-Anttila Virpi: Vapauden vahdit, 300

Clematis alpina - Alppikärhö

Marraskuu 2023: luettuja kirjoja 5 kpl, sivuja 1856

Holt Anne: Tomussa ja tuhkassa, 373
Griffiths Elly: Yöhaukat, 351
Sorenbrant Sofie: Sielunkumppani, 478
Brotherus Hanna: Ainoa kotini, 329

Lehtiö Jaana: Kuvien takana kuolema, 325 (Kohta 49: Kirja on julkaistu vuonna 2023 ja kohta 50: Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä)

• Jaana lehtiö on minulle aiemmin tuntematon kirjailija. Olin palauttamassa kirjastoon kirjapinoa samalla mutisten, etten taida ehtiä uutta lukemista valitsemaan. Kirjastonhoitaja kehotti tutkimaan esittelyhyllyyn nostamaansa tuoreinta Lehtiön kirjaa, jonka sitten nappasin.
• Kirja on dekkari, kuten niin monet lukemani teokset. Sen tapahtumat sijoittuvat Porvooseen, tämä romaani Albert Edelfeltin Porvoon Haikossa sijaitsevaan ateljeemuseoon. Kirja ei sinänsä aiheuttanut suuria värähdyksiä, mutta innosti tutustumaan tarkemmin Edelfeltin elämään Porvoon kesäkodissa. Sattumoisin kirjaa lukiessani televisiosta tuli mielenkiintoinen dokumentti, jossa kerrottiin suurta menestystä saavuttaneesta Edelfeltin Pariisin näyttelystä 2022. Samainen näyttely oli esillä myös Ateneumissa. Näyttely nousi Ateneumin kaikkien aikojen suosituimmaksi 351 246 kävijällään.

Androsace sempervivoides - Rusettinukki

Joulukuu 2023: luettuja kirjoja 5 kpl, sivuja 2026

Vik Erika: Luonasi ikuisesti, 487

Saarela Tommi: Pave Maijanen, Elämän nälkä, 542 (Kohta 23: Kirja on iso)

• Pave Maijasen elämästä kertova kirja on iso - tai oikeastaan paksu. Tämän vuoden paksuista kirjoista se tosin jää kakkokseksi Lucinda Rileyn Atlakselle, jossa sivuja on yli 800. Paksu kirja on yleensä myös painava. Sängyssä lukeminen saa uusia haasteita, kun kylkeä pitää kääntää sen mukaan, onko kirja alussa vai lopussa. 
• Maijanen on elämänsä ja uransa aikana ollut mukana todella monessa. Musiikin saralla hän oli luonnon lahjakkuus. Aivan hengästyin sitä tekemisen määrää, missä hän on ollut mukana ja mitä saanut aikaan.
  

Rämö Satu: Jakob, 400
Kähkönen Sirpa: 36 uurnaa, 267
Ericson Pernilla: Älä käännä selkääsi, 330

Fritillaria imperialis 'Lutea'

                                                                                                                                           

Postauksen kuvat on vuoden 2023 toukokuulta. Että olikin virkistävää katsella keväisiä kuvia. Värien tulva, vihreys ja valo tuovat mukavan kutkuttavan olon. Kaikki tuo on taas edessä, kunhan hetken maltamme kahlata lumessa ja kääriä itsemme suojaan pakkaselta.

Hyvää Uutta Vuotta!

 

Malja hetkille hyville menneille,
kaksi toiveille tuleville.
Uusi vuosi tuokoon mukanaan
suunnan hyvästä parempaan.
Helmeilevän hilpeää uutta vuotta!