Dominoa pelaamassa

Hemerocallis 'Agnes Elpers' - Päivänlilja

 

Tänä kesänä en ole kovin montaa kasvia puutarhaan kaupasta ostanut. Sitäkin enemmän olen siirtänyt ja monta kasvia on vielä suunnitelmissa siirtää. Muistan oikein hyvin puutarhani alkuvuodet, jolloin oli liiankin tyhjää ja avaraa. Ostamani ja saamani kasvit jaoin kerran jos toisenkin. Toivoisin voivani palata takaisin niihin aikoihin hyödyntääkseni opit, joita vuosien aikana on kertynyt. Jokaista kasvia ei ole tarvis monistaa useisiin paikkoihin. Myöhemmin olen manannut, että olisinpa tuonkin jättänyt tähän paikkaan istuttamatta.

Kuvan päivänlilja 'Agnes Elpers' on kotoisin Päivölän ruusutilaretkeltä. Viime kesänä siirsin sen Päivänliljapenkistä Vasenrinteeseen, jossa sillä on mielestäni parempi paikka. Ainakin se kukkii nyt kauniisti.

Hemerocallis 'Stella d'Oro' - Päivänlilja 

Sain monille tutulta Lappalainen etelässä -blogin Nilalta autoni takaluukullisen erilaisten kasvien jakotaimia. Osa tuttuja, osa puolituttuja ja muutama tutustumisen arvoinen kasvi. Päässä on hatara aavistus, mihin kunkin kasvin sijoitan. Mitään neitseellistä istutusaluetta uusille kasveille ei ole tarjota. Ensin on raivattava tilaa, mikä merkitsee jonkun kasvin joutumista kompostiin, jakoon tai siirtoa toisaalle. Dominopeli on jo lähtenyt käyntiin.

Kuvan keltainen "banaaniksi" kutsumani päivänlilja 'Stella d'Oro' on kasvanut Päivänliljapenkissä jo vuosia. Se on helppo ja takuuvarma kukkija. Tämä on sananmukaisesti päivän lilja, sillä kukka avautuu ja nuukahtaa yhden päivän aikana. Tertussa on nuppuja lukuisia ja terttuja niin ikään monta, joten kukintaa riittää pitkäksi aikaa. 

Hemerocallis 'Pink Damask' - Päivänlilja

Tein Nilalta saamistani kasveista luettelon. Kunkin kasvin nimen kohdalle laitoin tiedot istutuspaikkavaatimuksista. Seuraavaksi kiersin puutarhan kuvaten paikat, joissa muutos on tarpeen ja joihin voisin ajatella istuttavani uusia kasveja. Pari iltaa olen istunut kasvilistan kanssa pohtien, mikä niistä mihinkin mahdolliseen paikkaan sopisi.

Kuvan päivänliljan nimestä en ole aivan varma. Vuosia sitten kyselin sille nimeä täällä blogistaniassa, jolloin sain ehdotuksen 'Pink Damask'. Sillä nimellä olen tuota päivänliljaa kutsunut, eikä se ole siitä harmistunut. Päinvastoin, kukkii taas mukavan runsaana. 

Hemerocallis Fulva - Rusopäivänlilja

Lauantai-iltana sain alustavan istutussuunnitelman valmiiksi. Sunnuntaina otin lapion ja muita tarpeita mukaani ryhtyäkseni istutushommiin. Ensin vain pitää tehdä tilaa uudelle kasville. Aloitin tehtävän kaivamalla Olopihan Allaspenkin tuijan edestä pois suurimman osan verikurjenpolvesta. Sitä nimittäin kasvaa siellä sun täällä, joten osasta voi luopua. 

Verikurjenpolvi rehottaa valtoimenaan ja vie paljon tilaa ympäriltä siihen nähden, miten pieneen tilaan se on aikoinaan istutettu. Pitkään samalla paikalla kasvaneena verikurjenpolvella on tiheä paksuista juurista koostuva juurakko. Kun lapion ensimmäisen kerran iskee verikurjenpolven juurakkoon, se pysähtyy kuin kiveen. Jonkin aikaa jouduin urakoimaan ankarasti, jotta sain verikurjenpolven juurakon ylös. Seuraavaksi kuopan kunnostaminen ja istutettavan nouto.

Nilalta saadut kasvit varjossa odottamassa

Olopihan Allaspenkkiin istutin sinililakukkaisen ritarinkannuksen ja kirjavalehtisen lehtosinilatvan. Jälkimmäisen lähemmäksi alueen hoitamista helpottavaa kapeaa kivipolkua. 

Samaisen Allaspenkin terassin puoleisesta reunasta poistin niinikään verikurjenpolven. Olin sen joskus laittanut väliaikaiseksi täytteeksi ja siihenhän se oli jäänyt. Kasvusto näytti päältä päin katsoen huomattavasti suuremmalta, mitä se sitten olikaan. Muutama päivä sitten laitoin verikurjenpolvelle matalat tuet, koska se kaatui käytävälle. Tilalle istutin matalakastuista kurjenmiekkaa. Poistettu verikurjenpolvi on tallessa muualle annettavaksi.

 +24 asteessa kaivaminen tuotti hikeä sekin, mutta nyt sentään voi puutarhassa työskennellä. Kolmen viikon helleputken aikana puutarha sai olla pitkälti omillaan. Mitä nyt nurmikon leikkasin kerran viikossa ja tietenkin kiikutin kastelukannua ruukkukukille ja vesiletkua kasvimaalla.

Seuraava kaivupaikaksi suunnittelemani kohde sijaitsee taustalla näkyvän Vasenrinteen toisessa päässä. Sinne putsasin kesäkuussa vuorenkilvistä alueen tarhakylmänkukille. Niitä sain Nilalta ison pehkon lisää. Kerrankin minulla on mahdollisuus istuttaa samaa kasvia isompi ryhmä. Harvoin sitä raaskii kaupasta ostaa yhtä tai kahta enempää samaa tainta. Vaikka ostotaimen jakaisikin, joutuu näyttävää näkymää odottamaan useamman vuoden. 

Vasenrinteeseen olen istuttanut ensimmäiset tarhakylmänkukkani. Ne ovat viihtyneet hyvin. Uskon siis, että paikka sopii kylmänkukille. Koko rinnealue kaipaa kitkemistä ja huoltamista. Kaikki kasvaa tavallista korkeampana ja leveämpänä. Myös puna-apila koittaa vallata tilaa. Niin nätti kuin se kukkana onkin, en halua sitä istutusalueelle. Todennäköisesti olen jo hävinnyt taistelun, mutta ainahan sitä voi yrittää vallata puna-apilalta tilaa takaisin. 

Sama uudistustehtävä koskee myös Oikearinnettä. Tarkoitus on nostaa ainakin sulkaneilikat ylös, jotta saan sen uumeniin pesiytyneen heinän pois. Se homma odottakoon hetkisen. Ensin on vuorimäntyjen vasemmalta puolelta poistettava vuorenkilpiä, pikkutalviota ja puna-apilaa. Edellisen kerran putsasin koko Oikearinteen 2020. Siinä olikin kova urakka. Nyt en aio kaikkia alueen kasveja kaivaa ylös. Saan kyllä putsattua niiden välejä. Lamohietakirsikka on kasvanut sen verran tiiviiksi, että se plokkaa melko hyvin ei-toivottuja tulokkaita. 

Aion siis Oikearinteeseenkin yhden tai kaksi Nilan antamaa kasvia istuttaa. Vielä en ole asiaa täysin päättänyt. 

Hedelmätarha

Takana keskellä on Ovaalipenkki. Se on melko kuiva paikka. Sieltä on tarkoitus nostaa siperiankurjenmiekka ylös, koska sen keskellä on suuri tyhjä aukko. Ei kylläkään mikään musta aukko, sillä kevätkaihonkukka on luikertanut sinnekin. Siperiankurjenmiekkaa kasvaa sitäkin useammassa paikassa. Voin siis harkita Ovaalipenkistä nousevista luopumista. Näin saisin lisää tilaa muutamille uusille tulokkaille. Tosin naapurin puoleisessa päässä on myös tilaa.

Viiniportti ja Päivänliljapenkki

Helteiden vuoksi vapaata elämää viettäneet istutusalueet näyttävät vähän resuisilta. Rikkaruohoja ei ylen määrin ole. Ilmeisesti kuivuuden vuoksi eivät ole nekään viitsineet kasvaa. Kanttausurat kaipaavat huoltoa ja kuihtuneita kukkia voisi penkeistä leikata. Lauantaina sain sidottua lumikärhön sinne tänne roikkuvia oksia siten, että kärhön läheisyydessä on nyt helpompi kulkea. Kitkin myös kuvasta vasemmalla olevan marjapensaiden alueen ja siistin sen kanttausuran.

Oikopolku kakkonen

Oikopolku kakkosen oikealla puolella Suviruusu kaipaa leikkaamista. Joitakin vanhoja oksia ajattelin siitä leikata. Muutaman oksan siitä jo poistin, jotta eivät tarttuisi kulkijan hiuksiin kiinni. Parempi leikkausaika olisi keväällä, mutta uskaltaudun hoitamaan sen tehtävän jo syksyllä. Keväällä tuppaa moni asia unohtumaan.

Kasvimaalla on kaikki hyvin. Herneenpalot keräsin jo kaikki. Ne syötiin. Poistin herneenvarret. Ajattelin käyttää tyhjentynyttä laatikkoa väliaikaisena taimivauvalana, kunnes saan kaikki saadut kasvit istutettua. Myös sipulit nostin jo. Ne ovat puuvajassa kuivumassa, kunnes ehdin siistiä ne kellariin vietäväksi. Kovin suuri sato ei ole, kun tilakin on rajallinen. Olen käyttänyt omia sipuleita ruoanlaitossa. Haen sitten kaupasta, kun omat on käytetty. 

Ukkokulta nosti yhden valkosipulin nähdäkseen sen tilanteen. Puutarharyhmissä moni kertoo omien valkosipuliensa kynsien alkaneen irrota toisistaan. Vaikka kynnet ovat käyttökelpoisia irrottuaankin, kertoo irtoaminen noston viivästymisestä. Meidän valkkareissa ei vielä irtoamista näy.

Kaivoruusupenkki

Kuvan keskellä oleva Kaivoruusupenkki on myös uudistustarpeessa. Tästä näkövinkkelistä alue näyttää rehevältä, mutta takapuolella on tyhjempää. Juhannusruusu on hissukseen siirtynyt tänne kuvaajan puolelle, vaikka sen versoja nousee myös toisella puolella. Ruusujen keskelle on eksynyt tarha-alpi, jonka aion kitkeä pois. Tarkkaa suunnitelmaa en ole vielä tehnyt. Sen tiedän, että kaivamista on taas edessä. Sillä ei ole kiire - kunhan tänä syksynä tapahtuu. Pikkupuutarhassa olisi kasveja, jotka haluaisin sieltä pois. Jotta saan sinne toisia tilalle. Tämä on nimenomaan sitä puutarhan dominon pelaamista. Joskus siirtoketjusta voi tulla pitkäkin.

Vaesmmalla Kriikunapolku ja Hortensiapenkki, oikealla Oikearinne.

Dominoa pääsee pelaamaan näköjään yhä useammin. Johtunee siitä, että kaikki paikat on jo ahdettu täyteen kasveja. Jotkut ovat levinneet ympäriinsä, toiset eivät selvästikään viihdy ja jotkut ovat kokonaan ottaneet hatkat. Puutarha kaipaa ajoittain huoltoa ja uudistamista. Mielikin muuttuu vuosien myötä. Mikä miellytti ennen, ei enää sitä tee. Kaikkea ei tarvitse säännöllisin välein myllätä ja muuttaa. Pientä piristystä uudet tuulet saavat puutarhaankin tuoda. 

Gladiolus 'Jessica'

Onko puutarhadomino sinulle tuttu peli?

Miten sujuu kesäkukkien kesä?

 
Joka syksy päätän, että seuraavana kesänä ruukkukukkien määrä saa vähetä. Kastelukannujen täyttäminen ja kuskaaminen käy kuivina kesinä työstä. Ja joka kevät pyörrän päätökseni. Ihan mahdoton vastustaa kauniiden kukkien kuvia juurakko- ja siemenpusseissa. Terassikin näyttäisi aika tyhjältä ilman värikästä vehreyttä. Jospa tänä syksynä jättäisin kesäkukkapäätökset tekemättä. Niin paljon iloa kukista on. Ovat sitten ruukuissa tai maassa.

Dahlia 'Cafe au Lait Twist'

Edellisvuotisten daalioiden talvetus ei mennyt ihan putkeen. Olivat kuivuneet. Minun on paneuduttava tarkemmin talvetukseen +12-+15 asteen kellarissamme. Myös daalioiden esikasvatus vaatii parannusta. Laitoin ne kasvuun liian aikaisin, jolloin sain vaaleita ja honteloita varsia. Siirsin daaliat ikkunalliseen autotalliin, jotta ne saisivat enemmän väriä. Latvoin pisimpiä ajatuksella, että niistä tulisi tuuheampia. Lopputulos olisi voinut olla parempi.

Kevään ostos 'Cafe au Lait Twist' avasi ensimmäisen nuppunsa. Kukka on kyllä aika viehkeä. Kasvi on vankkavartinen. Se vaatii tukea, ettei romahda terassille.

Dahlia 'Totally Tangerine'

Kevään toinen tulokas on 'Totally Tangerine'. Aika jännä hänkin. Ehkä odotettua punaisempi. Kuvassa se oli enemmän oranssi.

Dahlia 'Peaches & Vanilla'

Samoin 'Peaches & Vanilla' on esittelykuvaansa pinkimpi. Tämä on avannut jo monta kukkaa. Parhaimmillaan kukkia on ollut samanaikaisesti neljä ja muutama nuppu odottamassa vuoroaan.

Dahlia 'Copper Boy'

'Coppeer Boyta' ihailin viime kesänä parissakin blogissa. Niinpä hankin sellaisen heti nähdessäni. Tämä on nätti poika. Ensimmäinen kukka on nyt parhaimmillaan. Seuraava on vasta nupulla. Toivon kukkia tulevan enemmän ja tiheämmässä tahdissa.

Dahlia 'Arabian Night'

'Arabian Night' on parin vuoden takainen ostos. Se on kukkinut ahkerasti. Luonnossa kukka on tummemman punainen, lähes viinipunainen. Kirkkaassa auringonvalossa kuvatessa väri vääristyy. Myös valkoinen 'Sneezy' talvehti hyvin. Sekin on jo muutaman kesän takainen. Se vasta aloittaa kukintansa.

En osaa päättää, kasvatanko daaliat ruukuissa vai maassa. Itse asiassa kunnon maapaikkaa ei niille ole ollutkaan. Ensi kesänä ajattelin laittaa daaliat maahan. Pois kaivetun metsäruusun alueelle en istuta ainakaan ihan heti mitään monivuotista. Aion tarkkailla mahdollisia ylös nousevia ruusunversoja. 

Mielessäni on virinnyt ajatus, että säilyttäisin edes osan alueesta jatkossakin kesäkukkamaana. Etenkin daaliat saisivat siellä hyvän paikan. Uskon daalioiden kasvavan ja kukkivan kauniimmin ns. vapaassa maassa. Ruukuista juurakot on toki helppo kipata pressun päälle tai kantaa ruukkuineen kellariin. Eipä se niin ylettömän vaikeaa ole niitä maastakaan kaivaa.

Tällä hetkellä entisellä metsäruusun alueella kasvaa suuri joukko pioniunikoita. Kylvin ne toukokuun lopussa suoraan maahan. Osa on jo kukkinut. Uusia nuppuja avautuu jatkuvasti. Viikkojen takainen sade lakoonnutti osan pioniunikoista pitkin pituuttaan. Aion kerätä siemenkodat pois. Luultavasti siemeniä ehtii kuitenkin kylväytyä alueelle. Ei haittaa. 

Aiemmin jo mainitsin, että valtaosa pioniunikoista on liloja, vaikka kylvin ties mitä värejä. Nyt on sentään avautunut muutama muukin väri. Siemeniä kylväessäni näin silmissäni vienossa kesätuulessa huojuvan vaaleanpunaisten palluroiden paljouden. Toistaiseksi en ole nähnyt ainuttakaan vaaleanpunaista 'pompom-unikkoa'.

Auringonkukka 'Astra Gold'

Auringonkukan siemeniä sain blogiystävältä. Esikasvatin muutaman siemenen ja siirsin taimet kesäkuun alussa pioniunikoiden laitaan. Tästä ei tule kolmemetristä, vaikka päivä päivältä se näyttää kohti taivasta venyvänkin. Tämäkin on hauska kesäkukka, jollaisille ei ole pitkään ollut sopivaa paikkaa. Siinä taas yksi syy lisää pitää entisen metsäruusun alue eli Majalispenkki kesäkukkamaana.

Malvikki

Kasvimaalla täytyy aina olla myös kesäkukkia. Sekä silmäniloksi että pörriäisiä houkuttelemaan. Kymmenestä lavakauluksesta kaksi on kokonaan kesäkukkien käytössä. Kahdessa laatikossa kesäkukat ovat lisänä. 

Malvikki on helppo ja kaunis. Siemenpussin väri on vaaleanpunainen, mutta joukosta ilmestyi myös muutama valkoinen kukka. Samaan lavakaulukseen kylvin myös erilaisia kosmoskukkia.

Tuoksuherneet

Yksi lavakaulus on varattu tuoksuherneille, kehäkukille ja samettikukille. Yleensä laitan tuoksuherneet kasvarin viereiseen lavakaulus nro 10:een. Nyt vaihdoin ne aidan vieressä olevaan nro 9:ään, jossa tavallisesti kasvaa kurpitsaa. Ensi vuonna palaan vanhaan systeemiin, sillä ysissä kurpitsoilla on enemmän tilaa levittäytyä ympäriinsä.

Esikasvatan tuoksuherneet ruotsalaisen Cecilia Wingårdin ohjeiden mukaan. Onnistuu aina. Siirsin tuoksuherneet 15.5. lavakaulukseen kasvihuoneesta, jossa ne olivat pitkiksi venyneinä poteissaan. Saatuaan enemmän kasvutilaa ne alkoivat kukkia runsaana. Viikko sitten kukkiminen alkoi hiipua, joten leikkasin kaikki löytämäni siemenpalot pois. Nopeasti ne ovat aloittaneet uuden kukintakierroksen.

Leijonankita

Myös tämän leijonankidan siemenet sain blogiystävältä. Minulla ei ole aiemmin leijonankitaa ollutkaan. Esikasvatin kukat ja siirsin ne toukokuun lopulla lavakaulukseen. Siellä ne nyt kukkivat. 

Kehäkukka 'Bronzed Beauty'

Kehäkukka on sellainen jokakesäinen "täytyy olla'-kukka. Kylvin edelliskesän kukista ottamiani siemeniä ja niiden lisäksi kaupasta ostetun pussillisen 'Bronzed Beautya'. Samassa lavakauluksessa takana ovat tuoksuherneet, keskellä ja edessä kehäkukkia ja samettikukkia. Osa sammareista ja kehäkukista on jäänyt samettikukka 'Jolly Jesterin' jalkoihin. Enpä tullut ajatelleeksi, että 'Jolly Jester' venyy vähän joka suuntaan. Tummanpunaiset samettikukat ovat kärsineet pahasti ahtaasta paikasta. Tällaiset mokat on muistettava ensi kesänä jättää tekemättä.

Kosmoskukka

Kosmoskukat avaavat ensimmäiset nuppunsa ihan kohta. Kylvin ne 25.5. Monena keväänä olen kylvänyt kosmoksetkin jo aikaisemmin, mutta tänä vuonna lämmintä sai odottaa. Kosmoskukkia on noussut myös herneiden ja sipuleiden joukosta. Se taas johtuu siitä, että noudatan kiertoa lavakauluksiin kylvöissä. Kosmokset ovat siis aiempina kesinä kasvaneet eri laatikoissa. Ne ovat myös varsin taidokkaita levittämään siemeniään ympärilleen. Kitken niitä usein myös kasvimaakäytäviltä.

Tagetes 'Jolly Jester'

Mainittujen kesäkukkien lisäksi laatikoita ja ruukuista löytyy myös petuniaa, lumihiutaletta, hopeaputousta, pelaguita, murattia, jalohortensia, oxaliksia, pari begoniaa, orvokkeja, verililjapuuta ja suosikkiani mesiherttalehteä. Tsinnioita esikasvatin, mutta ne eivät ole voineet hyvin. Muutama on kukkinut. Niiden kanssa uusi yritys ensi kesänä paremmalla tuurilla.

Rhodochiton atrosanguineus - Keijunmekko

Keijunmekot kasvatin viime kesän siemenistä. Silloin niitä tulikin runsaasti. Joka kevät onni keijunmekkojen kanssa ei ole yhtä suosiollinen kuin nyt. Niitä olisi voinut kylvää enemmänkin. 

Toki kasvatin jokavuotiseen tapaan myös kelloköynnöstä. Taimia olisi saanut olla enemmän. Kylmän kevään vuoksi pidin kelloköynnöksiä pitkään sisällä. Tuntui, etteivät ne meinanneet lähteä ulkona kasvmaan kunnolla ollenkaan. Lähtivät kuitenkin, mutta tuskin saan tänä vuonna edelliskesien tapaista valtavaa pergolan kattoon saakka kiemurtelevaa pehkoa. Nuppujakin joudun näköjään odottelemaan. 

Oxalis deppei 'Iron Cross' 

Kun on monenlaista kesäkukkaa, niistä joku usein ylittää näyttävyydessään muut. Tai sitten ihmisen mieli valitsee kulloisenkin kohteen sydäkäpysekseen.

Kivoja elokuun päiviä. Olkoon kolmas kesäkuukausi täyttä kesää sekin.

Lilja siellä, toinen täällä

Lilium Spring Pink

 

Siihen nähden, etten ole kovin paljon viime vuosina liljoja istuttanut, niitä on putkahtanut esille kiitettävä määrä. Värililjoja vähemmän ja niistäkin lähinnä ikivanhat oranssit. 

Olin jo unohtanut etupihan Bermudassa kasvavat Spring Pinkit, joista olen aina tykännyt. Terälehtiä reunustava ohut viininpunainen viiva tuo mieleen japanilaiset piirrokset. Näitä voisin itse asiassa istuttaa lisääkin. Näin heinäkuun viime metreillä liljan sipuleita ei ole pahemmin kaupoissa tarjolla. Jäänee kevääseen.

Lilium lancifolium 'Sweet Surrender' - Tiikerililja

Tiikerililja 'Sweet Surrender' on niinikään hyvin mieluisa lilja. Sitä olen lisännyt kolmeenkin paikkaan. Kahdessa niistä olen myllännyt sillä seurauksella, että liljasipulit ovat loukkaantuneet. Tai kenties vahingoittuneet niin pahasti, etteivät ole tuottaneet ilokseni kukkia. 

Vaikka keväällä ja alkukesästä suihkuttelin valkosipulia ahkerasti kaikenlaisille liljoille, löysin liljakukon toukkia ja jätöksiä monista liljoista. Kukkometsästys tulee näin ollen jatkumaan ensi keväänäkin. 

Lilium lancifolium 'Tiger Babies' - Tiikerililja

Tiikerililjoista 'Tiger Babies' kukkii parhaillaan runsaana. Nuppuja on vielä lukuisia avautumatta. Tavallinen tiikerilija on edelleen nupulla. Niiden itusilmuja löydän usein hiekkakäytävältä, josta heittelen niitä takaisin penkkiin. Muutama tiikerilija on alkanut kasvamaan aivan käytävän reunaan. Yksi terassikulman lumimarjapensaikkoon. Kasvakoon ja kukkikoon siellä. Ylös kaivaminen ei todennäköisesti edes onnistuisi pensaiden juurakoiden vuoksi.

Lilium Nightrider

Värinsä puolesta tämä tumma lilja voisi olla Nightrider. Sen kasvutapa on kuitenkin erilainen. Tämä nuokkuu tiikerililjojen tavoin pää alaspäin. Muistiinpanojeni mukaan tuossa ei mitään liljaa pitäisi edes kasvaa. Noin metri oikealle kasvaa ikivanha oranssi lilja, joka on jo pudottanut terälehtensä. Vartavasten jotain istuttaessani tai siirtäessäni kirjaan tiedot istutuslistaan. Kun sitten myllään lapion kanssa jostain muusta syystä, en aina kaikkia tietoja muistakaan siirtää kirjalliseen muotoon. 

Lilium Peach Dwarf

Matalat Peach Dwarfit ovat jo vähän hätää kärsimässä marjakuusen viedessä niiltä yhä enemmän tilaa. Tänä vuonna näitä nousikin vain kaksi. Pitäisi kaivaa nämäkin ylös ja siirtää parempaan paikkaan. Sipulien siirtäminen on aina riskihommaa, kun pahimmassa tapauksessa tulee iskettyä lapio keskelle sipulia. Talikolla vahingot jäisivät ehkä pienemmiksi.

Nämä aidan vieressä kasvavat liljat ovat mix-pussukasta 'Black&White' vuodelta 2020. Ensinnäkin: miksi ihmeessä istutin ne tuonne omenapuun ja aidan viereen? Näen toki liljat ohi kävellessäni. Aidan takana taasen kasvaa pajuangervo, eikä kukaan pallokentälläkään pelaava voi liljoja nähdä ja ihastella. Toiseksi: ainuttakaan tummaa liljaa ei tähän kasvustoon ole tullut. Noita vaaleita vaan. Kasvavat kuitenkin joka vuosi korkeiksi ja kukatkin ovat melko suuria. Pysyköön tuolla, jos ja kun tulen toisiin ajatuksiin.

Sunnuntaina oli edelleen hyvin helteistä. Aurinko porotti aamusta alkaen ja ilma suorastaan seisoi. Jotain halusin puutarhan eteen tehdä, joten päätin siivota kivituhkakäytäviä - ainakin varjon puolella. Aloitin aamusta autotallin edestä. Laitoin pihalle matalan jakkaran, jossa istuen saatoin kitkeä pikkuisia voikukan taimia käytävältä. Niitä olikin vieri vieressä. Hiukan voikukkaraudalla auttamalla lähtivät pois kuin unelma. Siitä vaan ämpäriin ja seuraavan kimppuun. Etenin rivakasti sisäänkäynnin kohdalle, jossa voikukkia oli onneksi vähemmän. 

Sovin itseni kanssa, että putsaan käytävän talon kulmalle saakka. Sitten urakointi saa loppua ja menen suihkuun. Kuten tapahtuikin. Siistiä käytävää oli mukava katsella. Tuli hurjan hyvä mieli saatuani jotain valmiiksi. Helteisinä päivinä töitä on tullut tehtyä lähinnä oman pään sisällä. Ulkona tekeminen on tyrehtynyt otsalta silmiin valuvan hien aiheuttamaan näköesteeseen ja kylmän suihkun voittamattomaan kaipuuseen. 

Kesäkuussa ei pahemmin tarvinnut kastelua ajatella. Toki ruukkukukkia ja kasvihuoneessa piti kastella. Kasvimaalla ja puutarhassa muuten kastelun hoiti kiitettävästi yli taivaan seilaavat sadepilvet. Heinäkuun helteet lisäsivät kastelutarpeen ihan uusiin lukemiin. Talon kahdella kulmalla sijaitsevat rännirosvot ovat keränneet kaiken sadeveden alla oleviin tynnyreihin. 

Mikä onni onkaan nostaa tynnyristä sadevettä kannu toisensa jälkeen. Päädyimme hankkimaan vielä kolmannenkin rännirosvon. Tällä kertaa tien puoleiseen nurkkaan, johon emme älynneet ränniremontin yhteydessä sellaista pyytää. No, nyt on rännirosvo ja kuvan jälkeen letkuliitännätkin on jo siihen laitettu.

Ukkokulta haki Biltemasta sadevesitynnyrin, jollaisia meillä on siis jo kaksi ennestään. Tynnyrin koko on 220 l. Siinä on kansi ja letkuliitäntöjä varten omat kolonsa. Tynnyrillä on myös jalusta, jonka koloon mahtuu sopivasti ämpäri. Hanaa kääntämällä vesi pulputtaa ämpäriin. Useimmiten avaan kannen ja ammennan vettä sieltä suoraan kastelukannulla.

Nyt vain odotetaan sateita, jotta tynnyri täyttyisi. Kastelukannujen kantomatka sisäänkäynnin ruukuille ja muille tien puolen kasteltaville lyheni mukavasti.  

Viinirypäle Zilga

Rypäleitä on pergolan katossa kypsymässä melkoinen määrä. Viime vuonna satoa tuli 2,5 ämpärillistä. Veikkaan sadon tänä vuonna olevan suurempi. Aion höyryttää rypäleet mehuksi, josta osasta teen hyytelöä. Mehun pakastan. Zilga on hyvän makuinen, mutta pienikokoisessa rypäleessä on isohko kivi. Kyllä niitä muutamia popsii ihan mielikseen. Suuremman määrän syöminen käy jo työlääksi kivien vuoksi. Tietenkin voisi istua pihalla ja syljeksiä kivet perennojen joukkoon. Nousisiko sieltä vuosien myötä uusia rypäleköynnöksiä? Epäilen.

Golf-kissa

 Myyrähiiri-metsästyksen meidän pihalla hoitavat nykyisin naapureiden kissat. Golf on arka ja äitinsä musta Tamiko vielä arempi.

Puutarhatiikeri Mamis

Mamis on meille tutumpi, joskin oman tiensä kulkija hänkin. Pakenee meille rauhoittumaan kotipihallaan temmeltäviä lapsenlapsia. Ei siis omiaan vaan emäntänsä pieniä jälkeläisiä. Vilkaisi minua sen näköisenä, "etteikö täälläkään saa olla rauhassa!" Saat olla, poistuin kamerani kanssa.

 

Nyt tulee vettä (tiistai-ilta). Ihanaa, janoisat kasvit saavat juotavaa.

Kohta siirrymme elokuuhun. Vielä kuukausi kesää jäljellä. Ja hyvässä lykyssä mainion leuto syksy, jolloin tehdä puutarhahommia, nauttia luonnosta ja tankata energiaa talven varalle.

Ihanat Austin-ruusuni

David Austin -ruusu 'Emily Brontë' (Ausearnshaw)

 

Austin-ruusuista ensimmäisenä tänä kesänä alkoi kukkimaan vuoden vanha 'Emily Brontë'. Siinä oli nuppuja ruuhkaksi asti. Miten kävikään niin hassusti, että muistin sen kuvaamisen ensin nuppuisena ja seuraavaksi terälehtien jo rapistessa maahan. 

David Austin -ruusu 'Emily Brontë' (Ausearnshaw)

Nuppuisena 'Emily Brontësta' voisi kuvitella kehkeytyvän marketista ostettu reilun kaupan ruusu - niitä lainkaan väheksymättä. Väri vaihtelee valkoisesta hennon vaaleanpunaiseen pikkuisella persikkaisella sävähdyksellä. Sateet aiheuttivat jonkin verran ruskeita laikkuja terälehtiin. Unohdetaan ne.

David Austin -ruusu 'Emily Brontë' (Ausearnshaw)

Avonaisena 'Emily Brontë' on täynnä toinen toisensa lomassa olevia terälehtiä. Kuin viktoriaanisen ajan kartanorouvan krinoliinimekko. Tämän ruusun esikuva, kirjailija Emily Brontë (1818-1848) ehti elää viktoriaanista (1837-1901) aikaa vain 10 viimeistä vuottaan. Ehkä hänelle tarjoutui tällöin mahdollisuus pukeutua viktoriaaniselle aikakaudelle tyypilliseen krinoliiniin? Olihan hän kuollessaan vasta 30-vuotias.

Rosa Austin - vaan mikä niistä?

Valkoisena kukkivan Austin-ruusun istutin 2023. Sen nimilapussa lukee 'Carolyn Knight', joka tämä ruusu ei ole. 'Carolyn Knight' on oranssinkeltainen, jollaisena se oli nimilappuunkin laitettu. Ruusu oli ostaessani niin tiukalla nupulla, ettei väristä osannut päätellä mitään.

Tässä netistä lainaamassani kuvassa Carolyn Knight on oikeassa olomuodossaan. Tuollaisen olisin ottanut mielelläni. Nimikyltti oli ostamassani ruusussa niin tiukasti kiinni, etten usko sitä jonkun tarkoituksella vaihtaneen. Vahinkoja sattuu taimien toimittajille kuin itse taimimyynnissäkin. 

Rosa Austin - vaan mikä niistä?

Selailin Austin-ruusujen kuvia ja selityksiä netin eri yhteyksissä. Valkoiseni saattaa olla 'Susan Williams-Ellis' kokonsa ja näkönsä puolesta. Hiukan kukka muistuttaa myös 'William and Cahterinea' (korkeus 120 cm), mutta kokonsa puolesta minun anonyymini näyttää jäävän huomattavasti matalammaksi. 

David Austin -ruusu 'Lady of Shalott' (Ausnyson)

Oranssista Austin-ruusua olin lähtenyt ostamaan. Kun sitten sainkin valkoisen, jäi asia kaivelemaan. Aika pian palasin samaiseen taimimyymälään, josta löysin mieleisen 'Lady of Shalottin'. Se on täyttänyt toiveeni täydellisesti.

David Austin -ruusu 'Lady of Shalott' (Ausnyson)

'Lady of Shalott' aloitti kukinnan niinikään jo kesäkuun sadeviikoilla. Monissa muissakin ruusuissa telminyt ruusuetanainen löysi myös tämän ladyn. Vanhimmat lehdet muuttuivat aika pian hopeanharmaiksi. Myös ensimmäisissä nupuissa oli jokin toukka nakertamassa niitä kukkimattomiksi. Kävin poimimassa toukat säännöllisesti pois. Uusia nuppuja alkoi kehittymään, varsi venyi korkeutta ja uusia lehtiä ei ruusuetanainen ole syönyt.

Kuvan kukka vaaleni ikääntymisen myötä. Muut eivät ole näin käyttäytyneet. 

Mieli tekee hankkia uusia Austin-ruusuja. Jopa niin paljon, että olen kehitellyt ajatusta kaivaa ja siirtää Pikkupuutarhan Kivipenkistä kaikki liian korkeaksi venyvät kasvit pois korvatakseni ne Austineilla. Siinä olisi aurinkoinen, syvämultainen, sopivan suojaisa paikka kaunottarille. Kivipenkki kaipaa muutenkin uudistamista. Muitakin projekteja pyörii päässä. Saavat pyöriäkin ainakin siihen saakka, kunnes ilma vähän viilenee.

 Davind Austin -ruusu 'Lady of Shalott' (Ausnyson)

 

Saattaa olla, että Austin-ruusujen saatavuus on parempi keväällä. Silloin istutettuna niillä olisi enemmän aikaa kotiutua, joka ehkä auttaa niitä selviämään paremmin myös talvesta. Jospa kuitenkin kävisin kurkkimassa, olisiko vaikka joku Austin eksynyt aleen.