Talvipäivä erämaalammella

Teimme Ukkokullan kanssa pari päivää sitten retken kävelymatkan päässä olevalle erämaalammelle. Lunta on sen verran vähän, ettei missään tarvitse polvia myöten hangessa rämpiä. Lammelle johtava ja sen ympäri kiertävä polku oli selvästi nähtävissä. Lisäksi sulan maan aikaan lammen yksi reuna on soista ja siltä kohdin ilman kumisaappaita käveleminen aiheuttaa märkiä sukkia. Nyt kovat pakkaset olivat jäädyttäneet kosteikkopaikatkin niin tukevaan askelluskuntoon, ettei ylimääräisiä koukkauksia kuivaa paikkaa etsien tullut.

Aivan lammen välittömässä läheisyydessä ei ole asutusta, eikä sen tienoo taida olla muutenkaan kovin yleisessä käytössä. Jo aiemmin lammella retkeillessämme olimme todenneet, ettei sinne kukaan ollut jättänyt tupakka-askeja tai karkkipapereita. Joku oli kuitenkin kiertänyt meidän tavoin lammen ja hänen seurassaan ollut koira oli seikkaillut jäällä. Muidenkin eläimien jälkiä näkyi etenkin lammen rannoilla. Niistä tunnistin oikeastaan vain jäniksen jäljet.

Kotoa lähtiessämmäe taivaalta satoi hissuksen pumpulinkeveitä lumihiutaleita. Lammella ollessamme taivaanrannassa kokoontui pilvien massa ja hetken jo ajattelimme, että paluumatkan saisimme talsia lumisateessa. Niin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan kierrettyämme lammen, pilvet olivat jo likimain kadonneet taivaanrannalta.

Lampi ei ole suuren suuri. Aurinko paistaa edelleen sen verran matalalta, että sen valo riitti kirkkaana vain toiselle rannalle. Eipä toisella rannallakaan pimeää ollut, pikemminkin tuollaista sinistä. Vaikka näissä kuvissa rantojen metsät näyttävät kovin tiheiltä, on metsä lammen ympärillä lähes joka puolelta pääasiallisesti männikköä, jossa kulkijan näkee jo pitkältä.

Pakkanen kuurasi tienoon valkoiseen puuteriin. Ympärillä oli rauhoittava hiljaisuus ja huikaisevan kaunis luonto.

Kierrettyämme lammen, saavuimme tuttuun risteyskohtaan. Ukkokulta pysähtyi odottamaan minua, kun kuljin kaiken aikaa pikkaisen jälkijunassa jäätyäni milloin mihinkin kameran kanssa tähtäilemään. Hänen luokseen tultuani, hän tokaisi, että missäs ne meidän retkieväämme nyt ovat. Niinpä, mikä estää talvella juomasta retkikahvia puunrungolla istuen. Eipä tullut mieleen kotoa lähtiessä keittää termariin kahvia ja pakata reppuun pari voileipää. Oli kyllä sen verran kylmää, että lämpimän kahvinkin kera olisi pian tullut vilu takamukseen.

Jättäessämme erämaalammen rauhan, aurinko loi säteitään niin maassa oleviin varpuihin...

...kuin taivasta hipoviin puunlatvoihin. Lammen ympärillä oleva rauha ja kauneus ravitsee niin tukevasti mieltä, että sinne pitäisi tehdä retki vähintään kerran kuukaudessa. Siinä meille tavoite, jonka saavuttaminen on vain meistä itsestämme kiinni.

Kynttiläpalautetta

Sain äidiltäni joululahjaksi kauniin, Maria Drockilan monivärisen kynttilän. Alkuun mietin, raaskinko niin hienoa kynttilää polttaakaan, mutta kun mukana tulleessa lapussa kerrottiin kynttilän valon näyttävän todella hienolta, olihan se pakko sytyttää. Ja polttamista varten kynttilät tietenkin ovat. Harmikseni kynttilän sytyttäminen oli hyvin työlästä ja sydäntä sai kaiken aikaa tonkia sulaneen steariinin joukosta. Liekki oli olematon ja se tukehtui alituiseen. Koska Drockilan kynttilät ovat melkoisen kalliita ja minua harmitti kauniin lahjan menettäminen, päätin laittaa valmistajalle asiakaspalautetta. Vastaus tuli nopeasti ja siinä haarukoitiin mahdollisia syitä huonosti palavaan kynttilään. Ilmeisesti sydänlanka on ollut poikkeuksellisesti huonolaatuinen. Lohdutukseksi sain paketin, joka sisälsi nuo kuvassa olevat kolme kynttilää, lasialustan ja lautasliinoja. Asiakaspalaute on monelle yritykselle tärkeää, etenkin, jos se on asiallista. Aina ei kannata itsekseen mutista ja kärsiä epäonnisista tuotteista. Vioille saattaa löytyä ihan selkeät syyt, eikä ne välttämättä ole asiakkaan aiheuttamia.

Ystävälläni oli syntymäpäivä uudenvuodenaattona. Lahjaa etsiessäni törmäsin erään kauppakeskuksen aulassa Asante-korujen myyjään. Asante-korut ovat käsin tehtyjä luu- ja paperikoruja Keniasta. Luukorut ovat kylien lähiteurastomoilta ilmaiseksi saatuja joko naudan tai vuohen luita ja paperikorut kierrätyspaperia. Siis ei mitään uhanalaisia eläintenluita. Kotkalainen John Raflin työllistää afrikkalaisia naisia ja miehiä antamalla rahat suoraan työntekijöille ja mahdollistaen heidän lapsiensa koulun käynnin. Korujen hintakin on kukkarolle sopiva. Värit liikkuvat lähinnä ruskean eri sävyissä, mustassa ja luonnonvalkoisessa. Minusta Asante-korut ovat kauniita ja etenkin kaulakorujen osat tuntuvat mukavilta sormissa. Ostin vain tuon kuvan korusetin ystävälleni, mutta kun seuraavan kerran törmään jossain Asante-koruihin, ostan kyllä jonkun korun itsellenikin.

Ja vielä jotain vihreää. Sain pari vuotta sitten ystävältäni pienen aloen alun. Se ei kovin kummoiselta näyttänyt ja laitoin sen multaan ajatuksella, että katsotaan. Aloe päätti näyttää minulle, ettei se mikään turhake ole ja kasvaa hurautti itsensä komeaksi pehkoksi. Täytynee myöhemmin keväällä jakaa kasvia, josko siitä saisi pari uutta tainta. Aloe on osoittautunut melko helpoksi ja huolettomaksi kasviksi. Ja ihan näyttäväksi myös.

 

Kutsu kahville - kaikille tasapuolisesti

Nyt on kivoja kahvikutsuja edessä oikein kaksittain, mutta sehän ei haittaa. Tällaisella pakkaskelillä istuu mielellään lämpimän kupin ääressä mukavien ihmisten kanssa turisemassa niitä näitä. Kenties vaikka vähän puutarha-asiaakin sivuttaisiin. Sain Sailalta Saaripalsta -blogista ja Pelaguulta Kaaos kukkaruukussa -blogista kutsut kahville, joten katsotaan, millaisia asioita kofeiini mielessäni saa kuplimaan.

 Kahvikutsujen idea;

 " Määrätynlainen uteliaisuus on johtanut meidät bloggaamaan, liittyi se sitten ympäristöön, luontoon tai maailmanmenoon, omaan elämäämme, harrastuksiimme tai lemmikkeihimme. Monipuolisuus on valttia blogeissa! Jos vastaaat kysymyksiini ja jaat viidelle eteenpäin, voit viedä pullakahvit mukanasi (Copy/Paste). (Ei ole pakko jakaa:) Esitän kysymyksiä, mitkä saattavat useinkin tulla esille kahvikupposen ääressä, ystävän kanssa keskustellessa. Mitä vastaat seuraaviin kysymyksiin? Voit vastata kysymyksiin pelkästään valokuvin"

  1. Mikä on sisustustyylisi?

Enpä taida noudattaa mitään erityistä sisustustyyliä. Meillä ei ole juurikaan mitään perintöhuonekaluja tai esineitä ja se, mitä olemme yhteiselomme aikana hankkineet, on kaikki ostettu kahden ihmisen tavallisilla palkkatuloilla. En ole mikään merkki-ihminen ja iloitsen, jos löydän kotiini tarpeellista edullisesti. Minulle kelpaa Ikea ja kierrätyskeskukset, kirpparit ja ystävienkin itselleen tarpeettomiksi katsotut tavarat. Kunhan tavara on siistiä tai ainakin helposti itse tuunattavissa. Puisia tuoleja löytää edullisesti ja ne on helppo maalata ja istuinosan kangaspäällinen vaihtaa.
Pinnoissa, joita ei ihan joka päivä muuteta, suosin valkoista valoisuuden ja yhdenmukaisuuden vuoksi. Tällaisia ovat tietenkin seinät, kiinteät kaapit ja useimmat huonekalut. Valkoinen väri tuo valoa ja usein se on myös aika helppohoitoinen oli sitten kyse mistä tahansa materiaalista. Verhoilla, tyynyillä ja muilla tekstiileillä sekä kukilla ja koriste-esineillä voi helposti muuttaa väriä ja kodin ilmettä. 
Meillä on esineitä ja tauluja, joihin liittyy jokin tarina tai muisto. Ne ovat osa kotiamme, vaikka eivät olisikaan nykytrendien mukaisia sisustuselementtejä. Meidän kotimme on meitä varten, ei sisustuslehtiä tai muuttuvia trendejä varten.

Olohuoneen järjestys on muuttunut sitten tämän kuvan.

 2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten?

En panosta mihinkään erityisesti ja toisaalta kaikkiin tasapuolisesti. Yleensä jossain vaiheessa päässäni viriää jokin ajatus, joka saattaa saada alkunsa jostain kokemastani epäkohdasta tai tarpeesta muuttaa huonekalujen järjestystä. Viimeksi näin on tapahtunut (ennen tämänviikkoista maalausremppaa, joka ei ole vielä ihan valmis), kun hankimme olohuoneeseen uuden television. Aiemmin meillä oli pieni telkku kirjastohuoneessa. Kun uudesta televisiosta ryhdyttiin keskustelemaan, aloin saman tien miettiä, mihin sen parhaiten sijoittaisi ja miten television katselu vaikuttaisi muiden huonekalujen asetteluun. Lopulta päädyin hankkimaan pitkän tason, jossa on säilytystilaa ovien takana ja johon televisio sopisi. Koska rakastan järjestystä ja tykkään järjestellä, on mukavaa, että tavaroille löytyy sopivia säilytyspaikkoja.

 3. Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?

Silloin tällöin leikittelen ajatuksella, että voittaisin lotossa vaikkapa pääpotin. Miten sen käyttäisin? Lapsille, vanhemmille, sisaruksille, ystäville, keittiö- ja kylppäriremppaan, pihaan, matkustamiseen, ehkä uuteen autoonkin. Kun on koko elämänsä aina joutunut miettimään, miten saa rahat parhaiten riittämään, on vaikea unohtaa omatuntoa. Se kyllä muistuttaa aina olemassaolostaan. Nykyisin tulee yhä useammin kaupassa miettineeksi, tarvitsenko tämän todella? Tai jo kauppaan lähtiessään ja jonkun kerran suunniteltu kauppareissu onkin jäänyt tekemättä, kun ei ole ollut pakko. Kun käy kaatopaikalla, kierrätyskeskuksessa tai kirppareilla, huomaa, että maailma on täynnä tavaraa. Usein täysin turhaa tavaraa. Ja kaiken sen tekemiseksi tarvitaan yhä uusia luonnonvaroja. Niin, en voi välttää huonoa omaatuntoa ja toivoisin omatunnon kolkuttavan useammin myös muiden takaraivossa.

Hauska ajoneuvo erään talon pihalla syksyllä. Taisi olla myynnissä.

4. Mihin käytät paljon rahaa? 

En käytä mihinkään paljon rahaa, koska minulla on käytössäni varsin rajalliset tulot. Ruoka, asuminen ja liikkuminen - etenkin täällä pääkaupunkiseudulla - on tänä päivänä hurjan kallista ja hinnat tuntuvat vain nousevan kaiken aikaa. Ehkä auto on se, johon mielestäni menee paljon rahaa, koska minulla on elämäni ensimmäinen ihan oma auto. Se on vanha ja käytetty ja sain sen edullisesti, mutta sen ylläpito ja sillä ajaminen maksaa. Vakuutukset, verot, bensa, katsastukset, renkaat, huollot (vaikka Ukkokulta onkin taitava korjaamaan monenlaisia autovikoja). Kehä III:n ulkopuolella oma auto alkaa olla välttämättömyys, jos täytyy liikkua muuallakin kuin kotikylällä.

 5. Mistä onnesta unelmoit? 

Siinä, että itse ja läheiset ovat terveitä, on oikeastaan arkipäivän onnea riittävästi. Tietenkin olisin iloinen, jos jostain siunaantuisi sen verran rahaa, että voisimme toteuttaa kylppäriremontin ja vielä iloisemmaksi tulisin sellaisesta summasta, jolla remppaa voisi jatkaa keittiön puolelle. Vakavan sairauden läpikäyneenä ja siitä toipuneena tykkään, että minulla on ollut aika paljon onnea elämässäni ja kaikki hyvä, mikä tulee sen päälle, on vain plussaa.

6. Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?

Kyllähän huonoin onni olisi tietenkin se, että Ukkokulta, lapset tai joku muu tärkeistä läheisistä sairastuisi vakavasti. Tai joutuisi muuten johonkin mittavaan onnettomuuteen. Ihminen ei voi kuitenkaan elää odottamalla jatkuvasti onnettomuutta tai maailmanloppua. On katsottava eteenpäin ja elettävä vaikka hetki ja päivä kerrallaan. Positiivisin ajatuksin elämään suhtautuen.

  7. Missä asiassa olet tunnollisin?

Liiasta tunnollisuudesta eroon pääseminen on vaatinut aikamoista opiskelua ja paneutumista, enkä edelleenkään ole kovin hyvä laiskottelemaan tai ottamaan asioita vähemmän tarkasti. Kun teen jotain, pyrin tekemään sen mahdollisimman hyvin ja huolellisesti. Sitten harmittaa, kun aina en siihen pysty. Inhoan puolinaisuutta, mutta yritän päästä moisesta ajatusmallista eroon. Yritän oppia antamaan anteeksi niin itselleni kuin muillekin, vaatimaan vähemmän ja hyväksymään enemmän.

8. Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?

Juusolle annan kaikki virheet anteeksi, mutta se taitaakin tehdä lähinnä eläimellisiä virheitä. Ihmisten virheiden edessä ensimmäinen ajatukseni usein on, että "voihan mäntti". Kipinät saattavat jo päästäni sinkoilla ja ikävät sanat suuta polttaa. Sitten nielen pahat sanat ja säkenöivät kipinät sammuvat. Kun malttaa miettiä viisikin minuuttia, anteeksianto on paljon helpompaa, vaikka virhe olisi isokin. Aina ei onnistu, mutta kovasti yritän äkkipikaisuuttani opetella hillitsemään.

9. Mikä on naisen parhain ominaisuus?

 10. Mikä on miehen parhain ominaisuus? 

Empatiakyky. Jos ihminen - oli hän mies tai nainen - ei pysty myötäelämään ympäristönsä ihmisten ja eläinten kanssa, tulee hänen lähipiirinsä olemaan onneton ja lopulta myös tämä ihminen itse.

Minulla on kaksi samanlaista pöytälamppua, joten toisin kuin monissa sisustuslehdissä, lamppuni ei seikkaile kuvasta toiseen.

Kutsun kanssani kahville seuraavat "blokkarit", koska mm. heidän kanssaan olisi hauska jakaa kahvipöytäjuttuja

Pirjon Mökkipuutarhassa -blogista
Saraheinän Saran mökissa ja puutarhassa -blogista
Marjan Suvikumpu -blogista
Katjan Viher- ja käsityöpiiperrystä -blogista
Pinuskin Vikki kuvailee -blogista

...ja Sussin ja Intianmintun ja Pionin ja Emilien ja Pirkon ja Cherin ja Sylvin ja Maaritin
...ja oikeastaan ihan kaikki muutkin ihanat blogit, joihin olen tähän mennessä ehtinyt tutustua. Ottakaa tuolta ylhäältä muki ja pulla ja tulkaa kanssani kahville. Jutellaan pihasta ja puutarhasta, kissoista ja koirista, kodista ja elämästä. Ihan kaikesta. Tai sitten vain istutaan yhdessä nauttimassa toinen toistemme läsnäolosta ja hiljaisuudesta. Auringosta ja lintujenlaulusta, tuoksuista ja keveästä tuulenvireestä. Olette lämpimästi tervetulleita!

Samalla toivotan Tuulevin Lopotin Toimelan pihaunelmia -blogista, Keskeneräisen Tää on vielä kesken -blogista ja Tanskun Minun puutarhassani -blogista tervetulleiksi blogini pariin. Tulkaa tekin kahville.

 

Remonttia pakkasella

Kolme päivää on kulunut niin aktiivisessa remonttituiskeessa, että pihalle olen kerennyt lähinnä ikkunasta katsastamaan. Eilen oli ihan pakko käydä kameraa ulkoiluttamassa, kun pelkäsin menettäväni aurinkoiset pakkaskuvat. No, ilmeisesti siitä ei vielä ole pelkoa, sillä seuraaviksi päiviksikin on luvassa samanlaista kylmyyttä.

Meidän pihalla on vaikea saada hienoja maisemakuvia, kun isot puut varjostavat tonttia. Vaikka aurinko näkyy ja valaisee nyt kauniisti, se paistaa kovin alhaalla ja näkyy tällä hetkellä lähinnä puiden välistä. Kameran objektiivin läpi maisemaa sihdatessa saattoi todeta, että paisteesta ja lumen valoa lisäävästä vaikutuksesta huolimatta oli silti aika hämärää. ISOt tuppasivat iltapäivällä kovasti kasvamaan.

Yhden makuuhuoneen sijasta olen maalannut kaksi makkaria. Tänään pääsen ruuvaamaan töpselilevyt paikoilleen ja siirtämään vaatekaapit takaisin. Sitten pitäisi vielä kantaa kaikki huonekalut omille sijoilleen. Vanha sänky on myynnissä ja uusi tulee kuun lopussa. Nyt sitten koisitaan vähän aikaa lattialle asetetulla patjalla. Itse maalaaminen on sujunut näppärästi. Enemmän töitä aiheuttaa kaiken purkaminen ja jälleen paikoilleen saattaminen. Tuleepa kuitenkin siivottua todella perusteellisesti. Pohkeet ovat hellinä jatkuvasta tikkaille kiipeilemisestä ja oikean käden muutenkin raihnainen ranne alkaa olla lopeensa kyllästynyt kaikenlaiseen vääntämiseen ja kääntämiseen.

Juuso on ollut vähän hämillään nämä remonttipäivät, kun tuttu ja turvallinen koti on mullin mallin ja kuuluu niin kovia ja omituisia ääniä. Mamma huudattaa radiotakin ihan liian kovaa ja täysin väärässä paikassa. Tyhjässä huoneessa reportterien äänet kaikuvat ja säätiedotuskin lupaa pelkkää pakkasta, josta lämpöä rakastava kollikissa ei yhtään tykkää. Pitää päivätorkkujen lomassa vähän korvia luimistella ja kurkistaa alta kulmain.

"Kiva kun olet täällä"

Mökkipuutarhassa -blogin Pirjo on tehnyt itse tällaisen kauniin tunnustuksen, jonka hän antoi muun muassa minulle. Kerroin Pirjolle tunnustuksesta kiittäessäni, että minulla on ystävä, joka saattaa lähettää muina miehinä (tai siis naisina) tekstiviestin, jossa hän toteaa: "Kiva, että olet olemassa". Sen enempää ihminen ei välttämättä tarvitse tullakseen iloiseksi ja kokeakseen olevansa tärkeä jollekin. Jokainen meistä kaipaa toisia ihmisiä - ainakin joskus. Jokaiselle tekee hyvää saada kiitosta ja kehuja, huomiota ja tiedon siitä, ettei ole unohdettu. Toisille kiitosten jakaminen on helppoa, toisilta se taas vaatii ylenmääräisiä ponnistuksia, jos onnistuu sittenkään. Hyvän mielen tuottaminen ei ole keneltäkään pois. Sen jakaminen saa meidät itsemmekin iloisiksi ja hyväntuulisiksi. 

Tunnustuksia on varsin vaikea jakaa, sillä hyviä blogeja on enemmän kuin mitenkään ehtii edes seuraamaan. Kaikissa blogeissa on joku kiva juttu, jonka vuoksi niistä on alunperin kiinnostunut ja ryhtynyt seuraamaan. Aina ei ehdi jokaiseen blogiin omia kommentteja jättämään, vaikka niitä aktiivisesti seuraisikin. Olen huomannut, että oman blogin päivittäminen, muiden seuraaminen ja niihin kommentoiminen vie yhä enemmän aikaa. Niin mukavaa kuin se onkin, on kaikki blogimaailmaan käytetty aika pois jostain muusta. Näin talviaikaan on enemmän aikaa turata tietokoneen kanssa, mutta kohta alkaa kevät ja sitten täytyy rientää pihamaalle puutarhassa touhuamaan.

Jos nyt sanon, että itse kukin ottakoon tunnustuksen tästä, sitä ei taida kovinkaan moni ottaa. Niinpä jaan tunnustusta eteenpäin seuraaville blogeille ilman sen kummempia selityksiä tai perusteluita (paljosta on vaikea vähän lohkaista - blogeista puhuttaessa):

Auring*n ihanat 

Nettimartan pihapiiri

Tylsä Mörökölli 

Vikki kuvailee

Villa Viktoria

Seuraavina päivinä on tarkoitus maalata ainakin yhden makkarin seinät, mahdollisesti toisenkin. Tällaiset sisätyöt on tehtävä näin talvella, koska kevätilmojen saapuessa into sisällä olemiseen lopahtaa totaalisesti. Maalausta odottava huone on nyt tyhjennetty, ikkunan- ja ovenpielet teipattu ja listat irroitettu. Huomenna on omaishoitopäivä, mutta josko illalla, kotimatkalla ehtisin käydä ostamassa maalipensseleitä ja pari telaa kaukaloineen sekä lisää maalarinteippiä. Maalin ostin jo lokakuussa, kunhan kannan sen kellarista tänne yläkertaan.

Pakkanen toi pikkulinnut pihaan ruokailemaan. Tikka ja oravakin napostelivat rinnakkain pähkinöitä, auringonkukkia ja talia. Lintujen kuvaamisen taidan jättää toisille, sillä zoomini on aika vaatimaton ja lisäksi tänäänkin lintujen katseleminen on hoidettu yhdessä Juuson kanssa lähinnä takkahuoneen ikkunalaudan lomasta. 

Viettäkäähän mukava tammikuinen viikko ja nauttikaa auringon pilkahduksista!

Jäinen nurmikko

Harvinainen näkymä viime aikoina - vanha taivas! Tämän kuvan sihtasin työhuoneen ikkunasta, mutta eiköhän tuota ihmettä ole syytä lähteä ihan ulkosalle kuikuilemaan.

Eilen kiertelin pihamaalla ennen iltapäivällä alkanutta lumisadetta. Jalkojen alla rasahteli paikoin hyvinkin iloisesti ja ryhdyin tutkimaan syytä siihen. Erityisesti sammaloituneilla alueilla märkä maa oli jäätynyt pinnastaan tulitikun mittaisiksi jäähileiksi. Sama ilmiö näkyi myös joidenkin kukkapenkkien multavissa kohdissa. Mitenkähän kasvien juuret selviytyvät tuollaisesta jäätymisilmiöstä?

Mullasta kurkistaa sipulikukkien kärkiä ja ympärillä on näkyvissä samaa jäähilettä, joka rapisi jalkojeni alla alapihan nurmikolla. Eilen illalla ja yöllä satoi hieman lunta maahan, mutta ei se taida vielä kovin paljon suojata kasveja.

Tämä kuva ei suinkaan ole kosteasta asfalttipinnasta vaan meidän vesialtaastamme, joka on ties kuinka moneen kertaan tämän talven aikana täyttynyt vedestä. Jonkun kerran kävin sitä tyhjentämässä, mutta sitten laitoin altaaseen karahkan avustamaan mahdollisia veteen joutuvia oravia pääsemään ylös liukkaasta altaasta. Se kepakko kuultaa nyt tuolta jään läpi vaaleana viivana. 

Mahonia ei ole ollut milläänsäkään vesisateista ja leudosta talvesta. Näyttää päinvastoin pukkaavan uutta silmua. Ehkä se nyt pakkasten saavuttua vaipuu horrokseen. Siirsin mahoniat loppukesästä varjoisampaan paikkaan ja hyvin ne näyttävät siirron kestäneen.

Rhodo sen sijaan näyttää heti mielipiteensä, kun kylmä sää saapuu sen asuinsijoille. Lehdet lotkottavat murheellisen näköisinä alaspäin. Eiköhän se tuosta piristy, kun kevät jälleen saapuu.

Perjantai-iltana valmistui viidenneet sukat. Tällä kertaa kudoin isommalla silmukkamäärällä, jotta sukat mahtuisivat miehen jalkaan. Huomaan kutovani jatkuvasti liian löysää neulosta, mutta en millään saa sitä tiukennettua. Yksi vaihtoehtohan olisi tietenkin vaihtaa pienempiin puikkoihin. Mustalla langalla on muita värejä vaikeampaa kutoa, ainakin pitää olla todella hyvä valaistus, jotta näkee kättensä työn. Kutomisessakin näköjään pitää paikkansa sama asia kuin monessa muussakin asiassa eli mitä enemmän teet, sen paremman tuloksen saat aikaan. 

Tutkailin erilaisten verkkokauppojen lankatarjontaa. Onhan sitä, mutta ilmeisesti värit ovat uusiutumassa, sillä usein löytäessäni miellyttävän värisävyn etsimästäni langasta törmäsinkin "ei-oohon". Lisäksi alennusmyynnit ovat vielä meneillään, eikä ilmeisesti varastoja ole kunnolla täydennetty.

Meidän uusi karvalankamattoko? Ei. 

Pörröistä sukkalankaako? Ei, ei. 

Ukkokullan takatukkako? Ei sekään. 

Juuson pehmoisia masukarvojahan nämä ovat. 

Aika jännä, miten musta-harmaa-valkoinen kissa on vatsastaan enemmänkin beige. 

Ja niin ihanan pehmeä, että.

Juusolla on kissanpäivät ikkunalaudalla, sähköpatterin hohkatessa mukavaa lämpöä sen pitkin pituuttaan köllöttävään kroppaan. Välillä kissa siirtyy vieressä olevaan nojatuoliin torkkumaan. Kenelläkään muulla ei sitten olekaan asiaa tuoliin - kahdestakin syystä. Ensinnäkin siitä saa takamuksensa täyteen kissankarvoja, vaikka yritän säännöllisesti ravistaa, imuroida ja välillä pestäkin tuolilla olevaa torkkupeittoa. Toiseksi Juuso on vallannut tuolin siirrettyäni sen takkahuoneen puolelle ja katti kyllä mulkaisee aika rumasti erehtyessäni istahtamaan hänen nykyiseen valtakuntaansa. No, meidän ihmisten kannalta tuolissa on oikeastaan aika huono istua. Tyyny alkaa heti valumaan lattia kohti, eikä selälle saa kunnon tukea. Niinpä tuossa nojatuolissa on aina enemmänkin rötkötetty milloin minkäkinlaisissa asennoissa, kuin istuttu mukavasti.

No, niin. Tässä tietokonetta räpeltäessäni se vanha taivas sitten katosi pilvien taakse ja taivaalta hipsii hissukseen kovin yksinäisen oloisia lumihiutaleita. Pakkanen näyttää kiristyvän, sillä aamukahdeksalta mittarissa oli -7 astetta ja nyt jo -9. Olemme siirtyneet talveen. Kaunista ja valoisaa ja määrällisesti minulle ihan riittävää. Niin lumi kuin pakkanenkin.
 

Alekirjaostoksilla

Kirjaihmisen ei pidä mennä kirjakauppaan alennusmyyntien aikaan - eikä välttämättä muulloinkaan, sillä vaikea sieltä on päästä ulos ilman ostoksia. Tällä kertaa päätin pitäytyä tietopuolisessa materiaalissa ja ostin oheiset puutarhakirjat sekä kasan käsityökirjoja. Verkkokaupan kautta tilatut alekirjat eivät ole vielä saapuneet, mutta saman tyylin säilytin sielläkin.

Kirjaostoksia on jo tullut ahkerasti selattua ja noista käsityökirjoista olen löytänyt muutamia hyödyllisiä vinkkejä.

Minusta kaunokirjallinen anti tässä alessa oli aika vaatimaton. Mielenkiintoisimmat kirjat löytyvät jo hyllystäni ja parhaat tarjolla olleet dekkarit on jo tullut luettua kirjaston valikoimista.

Postinkantaja ilahdutti tänään Exotic Gardenin ja Korpikankaan siemenluetteloilla. Pikainen selauskierros on suoritettu ja seuraavaksi on syytä uppoutua intensiivisemmin luetteloihin. Toki haluan katsastaaa myös muiden siemenkauppiaiden tarjonnan. Laittakaapa kommentteihin vinkkejä varteenotettavista siemenkauppiaista.

Luvatusta lumisateesta huolimatta meillä on edelleen paljas maa. Aamulla nurmikolla oli vaatimaton kerros valkoista räntää, mutta sekin suli vesisateen myötä. Nyt sitten mielenkiinnolla odotellaan, tuleeko ennustetut pakkaset. Liukasta sitten ainakin on, kun tämänpäiväisen vesisateen kastelemat pinnat jämähtävät jääksi.

Nyt on kuitenkin edessä viikonloppu. Nauttikaa siitä, levätkää ja unelmoikaa viheriöivästä puutarhasta.