Vihollisia puutarhassa

Metsäruusun nuppu - vielä voimissaan

Kesä ja puutarha ovat pian parhaimmillaan, eikä nytkään mitään erityistä ruikuttamista ole. Paitsi ne pienet viholliset, joita ilmestyy joka kesä puutarhaan. Siis liljakukot, kirvat ja tämä viimeisin eli vattukärsäkäs. Minulla ei ole mansikkamaata, mutta nuo kärsäkkäät tykkäävät myös joistakin ruusulajikkeista. Viime vuonna löysin niitä ensimmäisen kerran juhannusruususta ja eilen sitten metsäruususta. Kärsäkkään vierailut on helppo todeta; ruusun nuput ovat joko kokonaan irti tai sitten roikkuvat surullisesti juuri putoamaisillaan maahan. Viime kesänä ruiskutin ruusuja mäntynesteliuoksella, joka tuskin tuhosi kärsäkkäitä, mutta ainakin jaloruusut tekivät uusia nuppuja ja kukkivat loppukesän.

Tarkkailkaa siis ruusujanne - niin ja mansikkamaatanne sekä vadelmapuskianne.

"Vattukärsäkäs (Anthonomus rubi) on 2,5–3,5 mm mittainen mustanharmaa ja hoikka kärsäkkäisiin kuuluva kovakuoriainen. Toukka on 3–4 mm mittainen, kellanvalkoinen mato, jonka pää on vaaleanruskea. Sen löytää useimmiten marjan sisältä. Aikuiset kärsäkkäät syövät ensin reikiä nuoriin vadelman lehtiin. Kun nuput kehittyvät, vattukärsäkäs munii nuppuun ja puraisee kukkaperän lähes poikki. Toukat kehittyvät nupuissa, jotka putoavat maahan. Vattukärsäkäs aiheuttaa samanlaista vioitusta mansikalla ja ruusuilla, joilla se myös lisääntyy."

Pesua, puunausta ja tuoksujen hurmaa

Aika on vierähtänyt jälleen omaishoitotehtävissä, mutta toki on tullut ihasteltua syreenien kukintaa ja niiden iltaisin voimistuvaa ihanaista tuoksua. Kukkivia puita ja pensaita täytyy saada pihaan enemmän, mutta ajoittuuko kaikkien kukinta alkukesään? Muiden kuin ruusujen.

Kun on aikaa pureutua oman pihan tehtäviin, lista onkin niin pitkä, ettei sen putsaamiseen yksi päivä riitä. Lisäksi meikäläisellä on kummallinen tapa eksyä tekemään aina jotain muuta kuin sitä, mihin alunperin lähdin. Tässä yhtenä päivänä oli tarkoitus täyttää kaivovedellä kasteluvesitynnyrit. Lähdin kyllä kävelemään letkua ja tynnyreitä kohti, mutta ylllättäen huomasinkin pyyhkiväni siitepölyä ikkunalaudoilta. Kun olin saanut vesiletkun vedettyä sopivalle etäisyydelle tynnyreistä, olinkin jo päättänyt pestä ensin terassit. Nythän siitepölyä ei enää tule niin paljon, joten pesemisestä on jotain hyötyäkin. No, tulihan ne tynnyritkin lopulta täytettyä, mutta monen mutkan kautta.

Suivaannuin vihdoin jättitatareihin (tai ovatko sitten japanintatareita) niin paljon, että aloitin tositoimet niiden tuhoamiseksi. Ei toistaiseksi mitään myrkkyä, vaan lapio, kitkeminen, mustalla muovilla peittäminen ja etikkaliuos. Kaivaminen on aivan jumalaton urakka, sillä tatarien juuret ovat vuosien aikana kasvaneet valtaviksi ja luultavasti niiden lonkerot ovat jo Kiinassa saakka. Tatarit sinänsä ovat ihan kauniita, mutta en vaan siedä jatkuvasti sinne tänne nousevia taimia. Niitä putkahtelee useiden metrien päähän alkuperäisestä kasvista ja saan suorastaan hepulin nähdessäni jälleen uuden punertavan pään nousevan mullasta.

Olen siis kaivanut suurimpia keskittymiä kokonaan ylös. Niin paljon, kuin yhden ihmisen lapiovoimin on mahdollista. Kaivinkone olisi kyllä tarpeen. Sen jälkeen olen kitkenyt uusia taimia heti niiden ilmestyessä pintaan (heti ja heti, en sentään yösydännä seiso vahtimassa tatarien kasvua). Usein taimi katkeaa sen verran ovelasti, että multaan jää sopivasti juurta uutta kasvua varten. Sille tyrkkään etikkaseosta, jonka tehosta en vielä osaa sanoa mitään. Ainakin näinä helteisinä päivinä etikkaliemi on mukavasti polttanut ylös pyrkiviä taimia, mutta mahtaako vaikuttaa syvemmälle. Vaikea sanoa. Ja ne suurimpien juurakkojen kaivuupaikat olen peittänyt mustalla muovilla, sillä takuuvarmasti valo houkuttelee uuteen kasvuun maahan jääneitä juuria.

 
Maasta kaivetut juurakot kiikutin tontin reunassa olevaan betonirenkaaseen odottamaan kuivumista, pienimistä ja polttamista. Vähän niitä jo käryttelin, mutta ensin pitäisi saada ylimääräiset mullat pois. Pahasti näyttää siltä, että tästä tulee pitkä ja hikinen taistelu, mutta raivo on sitä luokkaa, etten ihan heti periksi anna.

Käykääpä muuten tutustumassa uudehkoon sivustoon www.vieraslajit.fi, josta löytyy ympäristöllemme haitallisia lajeja. Myös rohtoraunioyrtti kuuluu niihin. Senkin kasvualaa olen alkanut merkittävästi supistaa. Olkoon kuinka kaunis perinnekasvi tahansa, mutta varsinainen kulkija sekin. Ei kyllä pysy millään paikallaan ja etenee liukkaasti syvälle menevine juurineen.

Kesä on juuri niin ihana, kuin se voi olla. Lämpöä on riittänyt, linnut laulavat ja kukat kukkivat. Juuri tänään huomasin, että irikset ovat aukeamassa ja ruusupensaissakin on jo nuppuja. Pitää taas käydä lunttaamassa, minkä ruusupensaan olen minnekin istuttanut. No, jotta totuudessa pysyttäisiin, lienee kerrottava, että rikkaruohot ovat yhtä innokkaita kukkimaan ja leviämään kuin kaikki ne, joiden toivonkin leviävän. Aina tuolla ulkona kävellessä mukaan tarttuu rikka sieltä toinen täältä.

Nyt on perjantai ja mielestäni viikon paras päivä. Edessä on vapaata ilman kiireitä. Jos vain sää sallii, taidan ottaa jossain välissä päivätorkut pihakeinussa. Kokeilkaa tekin.

Rentouttavaa viikonvaihdetta!

Juuso kiittää

Vaikka Juuson synttärijuhlat eivät kovin railakkaat olleetkaan, 

on se vähän väsynyt saamastaan huomiosta. 

Auringonpaisteen lämmössä köllötellessään se lähettää kaikille onnittelijoille 

lämpimät kiitokset muistamisesta.

* * *

 

Kissat osaavat matemaattisen tarkasti
arvioida juuri sen paikan, missä istuessaan
ne ovat eniten tiellä.

- Pam Brown -

Haagan alppiruusupuistossa on juuri nyt satumaista kukintaa

Eilen vein vanhempani Helsingin Haagan kaupunginosassa sijaitsevaan alppiruusupuistoon. Yhden jos toisenkin kerran olen itselleni luvannut mennä tutustumaan tuohon pieneen puistoon, mutta enpä ole tullut lähteneeksi. Kokemus oli niin upea, että luultavasti teen lähipäivinä vielä toisenkin vierailun.

Koska reissu tuli vähän yllättäen, mukanani oli pieni kakkoskamera. Lisäksi vanhempani eivät kovin pitkään jaksa kävellä, joten aikaa ei ollut paljon. Myös sade teki tuloaan ja heti autoon päästyämme alkoikin loppupäivän kestänyt erittäin kasteleva sade. Alppiruusupuisto on sopiva retkikohde, vaikka aikaa ei olisikaan kovin paljoa. Kahdeksan hehtaaria tuntuu paljolta, mutta tunti riittää pelkkään katselemiseen kiireiselle ihmiselle. Jos taas lähtee kuvaamaan ja ihastelemaan yksityiskohtaisemmin, kannattaa varata enemmän aikaa..

Alueella pääsee helposti kävelemään rakennettuja ja köydellä rajattuja reittejä. Laajasuontien/Paatsamatien risteyksen kohdalla olevassa sisäänkäynnissä on opastus alueelle. Lisätietoa löydät mm. täältä. Alppiruusupuisto on perustettu 1975 ja sitä on laajennettu atsaleaistutuksilla pyöräilytien pohjoispuolelle 1996.

Lumouduin näkymistä niin paljon, että räpsin kamerani kanssa sinne tänne ja harmittelin, ettei ole enempää aikaa. Kuvin ja sanoin on kuitenkin vaikea siirtää mahtavaa kokemusta toisille, joten suosittelen kaikkia tekemään ihan oman retken tähän satumaiseen alppiruusupuistoon. Kukinta taitaa juuri nyt olla parhaimmillaan.

 

Ihana lemmikkimme - Juuso 13 v

Aika pikkuinen kissa vielä

Mamman oma vahtikissa tänään

Kunhan ollo möllötetään

Mattovahti

Hyvinhän ikkunalaudalla mahtuu joogaamaan

Mamman työpöydällä

Jotkut ihmiset muuttavat maailmaa
väkivalloin tai sanan voimalla,
mutta kissa vain makaa ja torkkuu maailman
hiljalleen muotoutuessa vastaamaan sen
toiveita ja mukavuudenhalua.

- Allen ja Ivy Dodd -

Onnea 13-vuotiaalle Juusolle!

Iloa tulppaaneista ja myrskyämättömästä vatsasta

Kuka hän on? En löydä istutustietoja tällaisesta tulppaanista.

Kolea sää on taannut viime vuotista pidemmän tulppaanikukkinnan. Toisaalta taas tuntuu, että sipulit ovat vähän kärsineet menneestä talvesta, sillä määrällisesti kukkia on vähemmän. Vaikka siis syksyllä istutin edellistäkin vuotta enemmän sipuleita. Alapihan penkkien tulppaanikukinta meni likimain kokonaisuudessaan rusakon ristihuulien väliin. Ilmeisesti jatkossa kannattaakin keskittää tulppaanit yläpihan penkkeihin.

Tulipa Spring Green

Spring Greeniä istutin jo edellisenä syksynä ja tykästyin tähän vihreäraitatulppaaniin niin paljon, että istutin sitä syksyllä lisää sisääntulon kukkapenkkiin. Onneksi näin, sillä alapihalla nämä raidalliset joutuivat rusakon ravinnoksi Super Parrotin ohessa.

Tulipa Bakeri Lilac Wonder vaiko Blue Heron?

Onko tämä Bakeri Lilac Wonder? Melkeinpä veikkaan Blue Heronia, sillä terälehtien reunoissa näkyy selvästikin pientä ripsumaisuutta. Se selviää ilmeisesti, kun kukka on auennut. Mutta jos tämä onkin Blue Heron, kuten epäilen, missä on Bakeri Lilac Wonder?

Tulipa Coors

Tulipa Bastogne?

Ensin epäilin tätä voimakkaan punaista tulppaania Torontoksi, jota myös istutin. Aurinkoisella säällä kukka kuitenkin avautui ihan erilaiseksi kuin Toronto, joten sen täytyy olla Bastogne. Tosi pitkään tämä on kukkinut ja syvän punainen väri ei tunnu laisinkaan haalistuvan. Päinvastoin.

Tulipa Cummins

Tulipa Angelique

Syksyllä täytyy panostaa istutettavien sipulien merkitsemiseen paremmin. Laitoin minä joillekin sipuleille kyltit kukkapenkkiin, mutta en kaikille. Joistakin paikoista eräs Juuso-niminen kollikissa on käynyt kuopimassa kyltit kokonaan mullan alle tai sitten riipin raapin maailmalle. Parempi olisi kirjata paperille kunkin istutettavan kasvin nimen viereen istutuspaikka. Näköjään olen sellaisen kirjaamistaktiikan aloittanut, mutta jättänyt sitten kesken. On tästä salapoliisityöstä se hyöty, että googlaamisen, omien muistiinpanojen ja kasvikirjojen välillä seikkaillessa opin uusia asioita. Ja omien kukkapenkkien kasvit tulevat entistä tutummiksi.

Spring Green - edelleen

Olen myös miettinyt, josko tekisin blogiini sivulehden, johon merkitsisin tarkempia kukkimisaikoja. Onhan tämän blogini eräs tarkoitus toimia myös puutarhapäiväkirjana. Vaikka tänne tuleekin kukkien kuvia laitettua, ei varsinkaan tällaiseen ruuhkakukkimisen aikaan ehdi eikä muista kuitenkaan kaikkia kukkimisia postata. Sivulehteen muodostuisi vähitellen oman pihan kasviluettelo.

Vaihteeksi ulkona taas sataa - ja tuuleekin. Eli ei ole kovin lämmin, mutta toki ihan erinomainen touhusää. Siis, jollei sataisi. Aamulla kiirehdin leikkaamaan nurmikon, koska sadetta oli luvattu iltapäiväksi. Virittelin myös kasvilaatikoille "telttoja", joihin idean sain Cheriltä Autuas olo -blogista. Kaikkiin neljään laatikkoon ei sähköputkea riittänyt ja kahdessa toisen laidan putki on ohuempi ja lyhyempi, jolloin harson virittäminen on vähän työläämpää. Lähipäivinä täytynee käydä jossain rautakaupassa, mutta mennään nyt näillä kellarista löytyneillä väliaikaisvirityksillä, kunnes ehdin ostoksille. 

Useampi päivä meni vähän niinkuin harakoille (tai variksille, joita pihassa nytkin raakkuu peräti kolme tuhtia yksilöä), kun podin etovaa oloa, huimausta, päänsärkyä, vuoroin hikiaaltoja ja vuoroin horkkamaista palelua. Syykin sitten selvisi. Vaivat johtuivat erään lääkkeen sivuvaikutuksista. Päivystykseen kun on täällä pääkaupunkiseudulla niin vaikea päästä, etenkin viikonloppuisin, ryhdyin googlettamaan ongelmaani ja sain paljon selkeää tietoa ja neuvoja, joiden avulla alan taas päästä normaaliin olotilaan. 

Kyllähän sitä jaksaa olla puolikuntoinen päivän pari, mutta kolmantena päivänä alkaa jo toivoa pikaista paranemista. Varsinkin, kun pihamaallakaan ei jaksanut edes omista kukista iloita. Nippa nappa sai sinne raahauduttua ihan sillä mielellä, että josko olo kuitenkin sallisi edes pientä nyppimistä. Ei sallinut ja pian vaan takaisin sohvalle odottamaan vatsassa myrskyävien aaltojen tasoittumista. 

Eipä sitä tule ajatelleeksi, miten ihanaa on olla terve, ennen kuin saa riesakseen jonkun elämänmenoa vaikeuttavan vaivan. Jaksanpa taas - toivon mukaan - edes vähän aikaa olla tyytyväinen terveeseen oloon. Kaikkine pienine vaivoineen päivineen.
 

Voit haudata monia murheita kasvimaan multiin.

Tuntematon ajattelija

Helatorstain sadepisaroita

Unikon nuppuja

Kuunliljat

Köynnöshortensian lehti

Lilja

Lilja...myös

Pionin nuppu kera muurahaisten

* * *

Ja jotta sadepäivässä olisi jotain lämmintä ja makeaa, keräsin muutaman rapskuvarren ja tein niistä piirakan netistä bongaamani ohjeen mukaan.

Mumman raparperipiirakka

(www.ruokala.net)

2 munaa

2 dl sokeria

100 g voisulaa

2 dl kermaa

1 tl leivinjauhetta

4 dl vehnäjauhoja

Päälle

1 ½ l rapskupaloja

50 g pehmeää voita

1 ½ dl vehnäjauhoja

1 dl sokeria

Valmistusohjeet

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita pohjan aineet keskenään puuhaarukalla. Kaada voideltuun piirakkavuokaan. Taikinasta riittää yhteen halkaisijaltaan n. 28 cm:n kokoiseen piirakkavuokaan tai kahteen pienempään.

Levitä pilkotut raparperit taikinan päälle.

Nypi pehmeä voi, jauhot ja sokeri murusiksi. Ripottele muruseos raparperien päälle ja nosta piirakka uuniin noin 25 minuutiksi.

Jäähdytä vähän ennen tarjoilua.

Helppo ja nopea. Maisteltiin kahvin kanssa ja hyvää oli