Toive, unelma, lupaus

Jouluruusu joulupäivänä

Ruusunmekko haastoi kertomaan oman toiveeni, unelmani ja lupaukseni vuodelle 2016. Toiveita ja unelmia löytyy takataskusta pilvin pimein. Sekä realistisia että täysin pienessäkin tuulessa kumoon kaatuvia. Josko pitäytyisin kerrankin sellaisissa toiveissa ja unelmissa, joilla on edes jonkinlainen mahdollisuus toteutua. Ja jotka tavalla tai toisella liittyvät puutarhaan.

Tällainen ratkaisu ei meille käy, kunhan kerran leikkasin itselleni vinkiksi.

TOIVE eli katettu patio

 toiveikas ajatus, toivomus, haave

asia, jota halutaan tai toivotaan

Toiveista suurin, tärkein ja toivotuin on ehdottomasti olopihan pation kattaminen. Talomme muodostaa olopihan puolella L:n, joten ainakin osaan siitä haluaisin valokatteen. Ei mitään huisin kalliita lasiseiniä (en kyllä sellaisestakaan menisi kieltäytymään), eikä edes kovin monimutkaisia rakenteita. Kunhan sellaisen saisin, että terassilta ruokatarjotinta pihapöytään tuodessani en vesisateella kastuisi litimäräksi. Ja että siinä pihapöydän ääressä voisi istua sitä tarjottimella kannettua ruokaa nautiskelemassa huonollakin kesäkelillä kuivana ilman sadetakkia.

UNELMA eli enemmän valoa puutarhaan

haave, toiveuni, pilvilinna, tuulentupa, ihanuus, herkku

Unelma, joka on jo muutaman vuoden liittynyt aika vahvasti oman puutarhan hyvinvointiin, nousee naapurissa sijaitsevalta kunnan omistamalta tontilta. Tai pikemminkin siellä seisovista puista, jotka paikoitellen ovat metsänhoidon puutteessa niin ränsistyneitä, että kaatuilevat kovilla tuulilla sinne tänne. 

Unelmani on, että kunta kaataisi pystyyn lahonneita puita, siistisi metsää ja tarjoaisi auringolle jälleen mahdollisuuden paistaa myös meidän pihallemme. Niin kuin se teki aikoinaan ennen, kuin puut kasvoivat suuriksi ja alkoivat kaatuilla sinne tänne ja toisiaan vasten ja ties kuinka nurin niskoin.

Ketunleivät metsikössä

Metsikköön on tulossa hiekkapintainen kulkutie toiselle puolelle rakennettavalle korttelikentälle. Rakennustöiden piti alkaa tämän vuoden alkupuolella. Kunta kuitenkin päätti jälleen kerran lykätä alueemme kunnostusprojektia ja siirsi rahat kunnan muihin kohteisiin. Unelmani oli jo aivan hilkulla toteutua, mutta taas sain pettyä. Unelma siis säilyy edelleenkin unelmana. Ei ehkä tavoittamattomana, mutta ainakin varsin vaikeasti saavutettavana. Se on ja pysyy vuoden 2016 unelmana, mutta kunnan loppuvuodesta tekemän päätöksen johdosta myös vuoden 2017 unelmana.

Mehitähdet muutama päivä sitten

LUPAUS eli entiseen malliin mennään

vakaan tahdon tai aikeen ilmaisu

sitoumus, vakuutus, luvata, lupautua

Plääh, olen uskomattoman surkea ihminen tekemään mitään lupauksia. Lupaisinko kaivaa pienen vesialtaan ylös ja tehdä sen paikalle uuden pionipenkin? Kenties. Entäpä jos tämä omassa pienessä päässä kehitelty idea ei sitten käytännössä olekaan toimiva? Jospa tekemäni lupauksen jälkeen keksinkin jonkin huomattavasti paremman idean? Ei, en tee mitään lupauksia, jollei ole pakko. Helpompi antaa ideoiden muuttaa ihan rauhassa muotoaan ilman, että on mennyt tekemään itsensä kanssa vakaan tahdon tai aikeen ilmaisuja. Ilmassa leijuvia ajatuksia voi muokata mielin määrin. Nettiin, kaikkien luettavaksi kirjattuja sitoumuksia on kyllä noudatettava. Ehdottomasti. 

Voit vapaasti ottaa tämän "Toive, unelma, lupaus" -haasteen käsiteltäväksesi omassa blogissasi. Siltä varalta, ettei kukaan arvaa niin tehdä, heitän pallon eteenpäin ja tällä kertaa se näyttää lentävän seuraaviin bogeihin:

Puutarhan Lumo

Kosmosta ja leijonankitaa

Mama´s garden

  

Vuosi vaihtui

Meidän kylällä rakettien ampuminen alkoi jo ennen kuutta. Kuuden aikaan lähiseudulla oli jonkinlainen keskitys. Ilmeisesti pikkulapsien iloksi piti ampua muutama raketti, että nuorimmat lapset saatiin ajoissa unten maille.

Seuraava suurempi paukuttelusessio oli siinä yhdeksän aikaan ja sen jälkeen paukkui ja välkkyi tasaiseen tahtiin. Juuso-ressukka tuli ajoittain viereeni sohvalle tärisemään, mutta suuremmat pamaukset ajoivat sen sängyn alle piiloon. Yhdeltätoista paukuttelu oli jo todella runsasta, eikä kissaa enää näkynyt missään edes hetkittäin.

Monena uutenavuotena olen pohdiskellut rakettiloisteen kuvaamista, mutta aina se on jäänyt. Eilen sitten menin pihalle vähän ennen puolta yötä. Ulkona oli melko hyytävä sää, eikä pitkään ilman tumppuja tarjennut. Tumppukäsin taasen kameran säätäminen oli vaikeaa. Otsalamppu olisi myös ollut tarpeen, jotta pimeydessä olisi kameransa paremmin nähnyt.

Kuvista tuli mitä tuli, mutta tunnelma oli kyllä aika erikoinen. Ilma oli sakeanaan savun ja kemikaalien tuoksua. Tai pikemminkin hajua. Kaikkein intensiivisimmän paukuttelun ajan koko tienoo oli aivan punainen ja korvat menivät tukkoon korkeiden viheltävien äänien ja runsaan paukkeen johdosta.

Kamera oli jalustalla, joten sillä ei ollut hätää. Itse sen sijaan vaistomaisesti kumarruin kyykkyyn isompien rakettien alkaessa sataa tulisina pisaroina alaspäin. Leikkimökin edessä seisoessani mietin hetken, että mahtaako takkini materiaali olla kuinkakin herkästi syttyvää. Nimittäin pensaikkoon sataneet tulipisarat kytivät vielä lumiseen maahan pudottuaankin.

Muutamaan vuoteen en ole uutena vuotena mennyt ilotulituksen aikana ulos. Joko en ole ollut kotona tai sitten olen rauhoitellut tärisevää Juusoa sisätiloissa. Eilinen oli jotenkin hyvin voimakkaasti mieleen jäävä kokemus. Eikä välttämättä kaikkein positiivisimmassa mielessä. Olin juuri aiemmin illalla katsellut televisiosta ilmastomuutoksen aikaansaamia erikoisia sääilmiöitä eri puolilla maailmaa. En voinut välttyä ajattelemasta, millaisia vaikutuksia tällä ympäri maailmaa tapahtuvalla ylettömällä ilotulitteiden ilmaan ampumiselle kenties voi olla. 

Meidän kylä oli kyllä aivan harmaana savusta ja kärventynyt haju leijui ilmassa vielä aamupäivällä lenkille lähtiessämme. Kokemuksesta tiedän, että keväällä kerään puutarhasta ja lähinurkilta ilotulitteiden roskia, vaikka meidän pihamaalla ei raketin rakettia tänäkään vuonna ammuttu.

Onhan se komeaa katseltavaa, mutta jotenkin tuli outo ja vähän pelottavakin olo.

Sitä elää loppuvuoden aina ikäänkuin joulua varten. Ajatukset ja suunnitelmat tyssäävät jouluun, kuin kynttilää polttaisi loppuun ennen uuteen vaihtamista. Nyt on joulu ja uusivuosikin saatu pois päiväjärjestyksestä ja on taas jonkun uuden alku. Puutarhajutut jo kutkuttavat mielen perukoilla ja niitä ravitsi alkuviikosta postilaatikkoon pudonneet pari puutarhalehteä ja yhden firman siemenluettelo. Ei muuta, kuin katse kohti uusia puutarhakujeita. 
 

Onnellista Uutta Vuotta 2016!

Nimetön kuva netin syövereistä.

Uure vuore ohjei:

Ot käpy pois kenkäst.

Kaar vesi pois saappaast.

Nost ämpär silmiltäs.

Jua kuppis tyhjäks.

Ol ilone, ol valone, ol pulune.

Älä lait kät sirkkeli.

Älä purot kirvest kintuil.

Älä unohr kotti avaimi.

Älä karot annetui syrämei.

-Heli Laaksonen-

Toiveeni tulevalle kasvukaudelle:

paljon lämmintä auringonpaistetta

sopivasti puutarhaa kastelevia sateita

runsasta kasvua ja rehevyyttä 

ihania kukkia ja vehreitä lehtiä

notkuvaa omenasatoa

marjaisia pensaita

jos jonkinlaista antia kasvimaalta

eikä ainuttakaan kotiloa 

ja rikkaruohojakin kohtuullisesti.

Lämmin kiitos kaikille teille ihanille puutarhaihmisille 

sekä kansssakulkijoille kuluneesta vuodesta.

Jatkakaamme tätä mukavaa matkaa myös tulevan vuoden

eli

Onnellista Uutta Vuotta 2016 kaikille tasapuolisesti!

 PS.

Parhaillaan laskeva kuu möllöttää taivaalla. 

Jos kuun liikkeet kiinnostavat, pääset tästä tulostamaan itsellesi

 vuoden 2016 kuukalenterin.

 

Yökyöpeli erämaalammen rannalla

Trallallaa, täällä taas yökyöpeli roikkuu langoilla. Nukkumatti on ilmeisesti kokonaan unohtanut meidän osoitteemme ja nakkaa unihiekat ihan muihin talouksiin. Tai on Ukkokulta onnistunut jotenkin oman annoksensa saamaan, joten ilmeisesti Nukkumatin unihiekka-annokset ovat näin vuoden lähestyessä loppuaan varsin minimissä ja niiden osuminen kohdalleen on sattumaa.

Järkevämmän unirytmin löytämisen helpottamiseksi ja unettomuuden torjumiseksi teimme päivällä pitkän lenkin erämaalammelle. Nyt on metsässäkin helppo kävellä, kun lumesta ei ole tietoakaan. Valkoisuus tulee lähinnä pakkasen aiheuttamasta kuurasta. Siellä täällä on ohuen ohut kerros rakeita, joita muutama ilta sitten maahan satoi.

Lammen jäähän oli ilmeisesti tuuli muodostanut hauskoja kuvioita. Rannoilla kasvavat heinätuppaat makasivat uneliaina kuin hiuspehkonsa levittäneet Elovena-neitoset.

Ranskalaiset letit ovat jääneet tekemättä ennen näiden elovenapeikkojen talviunia.

Tässä on kyllä ilmiselvästi pari ukkopeikkoa talviunilla. Hiuspehkot vain näkyvät.

Aurinko paistoi niin matalalla, että siitä riitti valoa kunnolla vain lammen toiselle puolelle. Eikä lampi todellakaan ole kovin suuri. 

Ensikatsomalla näyttäisi, kuin lammessa vesi lainehtisi. Jäässä on. Emme kuitenkaan kipaisseet kokeilemaan, kuinka jäässä. Olisi tullut liian hyinen kotimatka.

Kuka lie joskus rakentanut lautan ja sitonut sen jonkun souturetken päätteeksi rannan mäntyyn. Siihen se on jäänyt ja alkanut kasvaa puuta ja heinää. Eipä aikaakaan, kun luonto tässäkin tapauksessa ottaa omansa ja ihmisen kädenjälki katoaa.

Lampea ympäröivä metsä on täynnä olevia ja tulevia keloja. Joitakin sellaisia tuuli on tyrkännyt veteen, jossa ne jatkavat keloista oloaan.

Lammen tummassa vedessä ei suinkaan hait uiskentele, vaan myrsky on saattanut lennättää kappaleen puun kuorta rantaveteen, johon se on sitten jäätynyt.

Pakkanen on vanginnut lumpeenlehden jään sisään ja vieläpä hieman kuvioinut jäätä lehden ympärillä.

Aivan rannalla kasvavista puista on siellä täällä ravissut lunta lammen jäälle.

Lampea kiertää polku, jonka pinnassa kiemurtelevia puunjuuria jaksan joka kerran ihailla. Tällä kertaa kuvaamiseen oli vähän aikaa, koska Ukkokulta meni aina kymmeniä metrejä edelläni ja jouduin vähän väliä kuromaan välimatkaa lyhyemmäksi. Mitenkähän saisin Ukkokullan innostumaan kuvaamisesta? Olisi intressit sitten enemmän toistensa kaltaiset.

Sopu sijaa antaa. Mene sinä tuonne, minä menen tänne. Jollei mahduta rinnakkain, mennään sitten yltä tai päältä.

Sulaan aikaan joka paikassa ei pääse aivan lammen rantaan, sillä tällainen peikkohiusten keskittymä saattaa olla petollista ja yhtäkkiä huomaat pulahtavasi vetiseen hetteikköön. Nyt pakkanen oli kovettanut pinnan, mutta tässä kohdassa en silti arvannut käydä kokeilemassa sen kantavuutta.

Maanomistaja on pitänyt lampeen laskevia ja sieltä pois johtavia ojia kunnossa. Miltei jokaisen ojan yli on rakennettu pieni silta. Paikoitellen kyllä kaipaavat jo kunnostusta. Ohueen lumikerrokseen jääneet jäljet paljastavat, että kävijöitä lammella on muitakin. Yleensä emme näe ketään, mutta tänään vastarannalla kulki ihminen koiransa kanssa. Sillan yli on selvästi ajettu myös polkupyörällä tai mopolla. Sääli, jos tuonne erämaaparatiisiin mopopojat eksyvät hurjastelemaan.

Kello lähentelee kolmea ja aamulla on aikainen nousu. Pitää viedä äiti lääkäriin. Hänellä on polvi ollut useamman päivän kipeänä. Ei kertonut minulle, etten huolestuisi. No, heti huolestuin, kun hän viimein kertoi. Ja tuplasti enemmän, kun nyt syyttelen itseäni siitä, että jätin kahtena päivänä soittamatta. Tuudittauduin siihen, että kyllä vanhemmat soittavat, jos tarvitsevat apua. Eivät soita. Eivät halua huolestuttaa. Olisi ollut helpompi saada apua ja hoitoa jalkaan, jos ongelmaa olisi alettu purkaa heti maanantaiaamuna. No, nyt tehdään se, mikä voidaan. Ei vanhoja ihmisiä näköjään voi enää uusille tavoille opettaa. Itseni suhteen sentään luulisi olevan vielä mahdollisuuksia, joten jatkossa taas yritän soitella ahkerammin pysyäkseni perillä vanhempieni asioista. Taas tuli opittua, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. 

Herätyskellon soidessa taidan olla yhtä uppeluksissa, kuin tämä ruohomätäs. Siispä lähden nyt tavoittelemaan Nukkumatin maisemia.
 

Kasvihuoneilmiö

Meiltä on toki hiukan matkaa Kasvihuoneilmiöön, mutta toisinaan tulee niillä seuduilla liikuttua ihan asiankin kanssa ja silloin poikkean yleensä myös Kasvihuoneilmiöön. Viimeisimmästä reissusta on jo muutama kuukausi aikaa, mutta näin vuodenvaihteen tienoilla monella on luppoaikaa, jolloin voi vaikka poiketa turhuuksien torille.

Jos siis liikut vanhaa Turuntietä (moottoritieltä liittymä nro 20 Nummelle) Helsingin ja Salon välillä kannattaa poiketa aivan valtatien vieressä sijaitsevaan Kasvihuoneilmiöön (yhteys- ja lisätiedot tästä). Se on aikamoinen nähtävyys ja siellä aika vierähtää kummasti mitä ihmeellisimpiä tavaroita ja esineitä tutkaillessa.

Paikka on pullollaan tavaraa, joiden välissä ihmiset pujottelevat. Jonkinlainen järjestys tavaroilla on tai on joskus ollut, mutta tietyn esineen etsiminen voi muodostua vaikeaksi. Pieniä esineitä on isompien sisällä, päällä ja niiden ulokkeissa riippumassa.

Osa tavarasta on aidosti vanhaa ja osa uusvanhaa. 

Viikonloppuisin paikalla on yleensä runsaasti väkeä, mutta pysäköintitilaa on hyvin aivan rakennuksen kupeessa, joten se ei ole ongelma.

Kaikenlaisia hahmoja sisälle ja ulos. Pieniä ja suuria. Metallista ja ties mistä.

Purkkia, purnukkaa, lyhtyjä, kukkapurkkeja.

Tuoleja, lipastoja, senkkejä, pöytiä, hyllyjä.

Varsinaisen kasvihuoneen puolella kierrellessä on pakko kosketella kukkia ja perhosia, sillä suurin osa on täyttä kitshiä vaikkakin hyvin aidon näköistä.

Haluatko kotiisi elviksen, roomalaisen sotilaan, paashipojan vaiko Jeevesin tarjottimensa kanssa?

Purkkia ja purnukkaa löytyy värillisenä, kukkakirjailtuna, kirkkaana. Nurkkaan koristeeksi tai pöydälle karkkiastiaksi tahi hammasmukiksi kylpyhuoneeseen.

Eläinhahmoja on egyptiläisestä kissasta muovisen näköiseen kenguruun. Lomonosovin keramiikkaeläimiäkin on mukava kokoelma.

Entäpä ruosteinen haarniska sisäänkäyntiä vartioimaan tai oma sarkofagi takkahuoneeseen.

Sillan yli pääsee toiselle puolelle - ei suinkaan joen vaan erinäisen määrän tavaroita, joita on sillan molemmin puolin sekä alla ja kaikilla sen sivuilla.

Ihastuttavia ruusukuppeja, eläinaiheisia kuppeja, teekannuja. Astioita, aterimia, mittakannuja.

Emalikylttejä ulos ja sisälle, sisustukseen ja ohjenuoraksi. Tsekkiläisiä teekannuja ja emalimukeja. Läviköitä eri sävyissä.

Tarvitsetko naamiaisasua? Hattuja, plyymejä, peruukkeja.

Kirjojakin löytyy kaikenlaiseen harrastamiseen; on keittokirjoja, puutarhakirjoja, käsityökirjoja, kalastuskirjoja, sisustusoppaita. Ja kattava valikoima suomalaisia elokuvia dvd-formaatissa.

Lelujakin löytyy, uudempaa ja vanhempaa mallia.

Peilejä kultaisilla, hopeisilla tai vaikkapa valkoisilla kehyksillä. Soikeita, pyöreitä, neliskanttisia, kruusattuja ja vähemmän kruusattuja. Valaisimia pöydälle ja kattoon.

Tinaa ja messinkiä ja vaikka mitä metallia. Kannuja ja kynttilänjalkoja, servettirenkaita. Takorautaesineitä ja vetimiä jos jonkin värisiä. Mitä ikinä tarvitset.

Kynttilänjalkoja, lyhtyjä, kukkavaaseja ja -purkkeja. Lasiesineitä ja koristeita.

Isoja patsaita sisälle ja ulos. Miten olisi kiukkuisen näköinen matami tarjottimensa kanssa tai knallipäinen herra.

Tässä roomalainen sotilas koko kuvassa ja miespalvelija valmiina keräämään astiat pöydästä. Entä tuo oikealla oleva herrasmies, joka muistuttaa jotain tunnettua näyttelijää, mutta en vaan nyt saa nimeä kaivettua mielestäni esiin.

Kynttilöitä eri väreissä, vanhoja julisteita ja mainoslaattoja. Postikortteja, servettejä ja monenlaista pientä sälää.

Kristallikruunu salin kattoon tai puhvelihärkä herrasväen tupakkahuoneen seinälle.

Mainitsinko jo kellot ja valokuvakehykset. Jouluisiakin tavaroita löytyy ympäri vuoden.

Joko sinulla on flamingo puutarha-altaassa kahlaamassa?

Kasvihuoneilmiössä kannattaa juoda kupponen kahvia ja nauttia sen kanssa juuri paistettuja ihania munkkirinkilöitä. Ne ovat suussa sulavia ja täyttä tavaraa. Kahvittelupaikaksi voi valita jonkun lukuisista erilaisista istuinryhmistä.

Kasvihuoneen perällä köllöttelee omassa nurkkaukseen kaksi valtavan kokoista kania. En tiedä, ovatko kanit ympäri vuorokauden sisätiloissa vai viekö omistaja ne kenties välillä jonnekin muualle. Kanikoppi on iso ja ilmava, mutta minusta se on jotenkin ankean oloinen. Kuumakin siellä on, etenkin aurinkoisina päivinä. Ovathan ne varmasti lapsiasiakkaille mukava nähtävyys, mutta jotenkin tuli sellainen olo, että kaneilla voisi olla lokoisammat päivät jossain muualla.

Kasvihuoneilmiön pihalla on isoja huvimajoja, valtavia kukkapurkkeja ja isohko valikoima metallisia puutarhakalusteita sekä muutama valtava puutarhapatsas.

En tiedä, kannattaako Kasvihuoneilmiöön lähteä jotain tiettyä tavaraa ostamaan, ei ainakaan soittamatta ja tiedustelematta ensin, löytyyko heiltä. Mutta elämyksenä paikka on kyllä ihan näkemisen arvoinen ja vaikka se ei mikään erityisen edullinen ostospaikka olekaan, aina sieltä jotain vähintäänkin pientä tulee ostettua.