Pitihän minunkin

Niin pajon tätä uutuutta hehkutettiin, että pitipä minunkin lähteä kirjakauppaan sitä henkilökohtaisesti hiplaamaan. Varsinkin, kun eräs kirjakauppaketju mainosti 15 %:n alennusta puutarha- ja luontokirjoista. Sattumoisin kukkarossani on käyttöä odottanut bonuskuponki niinikään samaiseen kirjakauppaan. Olen säästänyt sitä käytettäväksi johonkin ja sen käyttöaika alkoi jo käydä umpeen. Tulipa tämä kirja siis siitäkin näkökulmasta kreivin aikaan.

Kyseessähän on vasta pari päivää sitten julkaistu Kati Jukarainen - Maria Kesänen - Hanna Sumari: Keittiöpuutarha - siemenestä lautaselle. Kirja on aikamoinen järkäle niin kokonsa kuin tietomääränsäkin puolesta. Ainakin minun puutarhakirjastossani oli juuri tämän kirjan kokoinen aukko ja nimenomaan keittiöpuutarha-alueesta. 

Jonkin verran olen jo ehtinyt uunituoretta opusta sormeilla ja selailla. Se on oloasultaan selkeä ja runsaan kuvituksen ansiosta keveä. Kirjan voi lukea kannesta kanteen tai napostellen sieltä täältä. Tässä kirjassa minua viehättää eritoten se, että sen tekijät puhuvat todellisesta kokemuksesta, eivätkä latele pelkkiä kirjaviisauksia. Kun on seurannut heidän tarinoitaan kunkin blogissa, voi luottaa siihen, ettei kirjan tieto ole pelkkää sanahelinää. 

Luonnollisesti tuntuu myös mielekkäältä hankkia tietoteos, joka on tehty kotimaisin voimin. Siis kirja, jonka tiedot pohjaavat suomalaiseen luontoon ja sääolosuhteisiin ja jota ei ole vain käännetty ja sopeutettu meidän puutarhoihimme soveltuvaksi.

Toinen miellyttävä lukukokemus kolahti eilen postilaatikkoon eli Suomen Ruususeuran tuorein julkaisu "Pirjo Rautio: Upeat ranskanruusut". Olen enemmän kuin tyytyväinen jäsenyyteeni tässä yhdistyksessä, sillä vaikka en ole vielä osallistunut yhteenkään heidän järjestämistään tilaisuuksista, olen jäsenmaksulla tähän mennessä saanut melkoisen määrän kotiin kannettua ruusutietoutta aivan upeasti kuvattuna ja kirjoitettuna. Suosittelen kaikille vähänkin ruusuista kiinnostuneille!
 

Takatalven makua

Eilen oli mitä upein kevätpäivä. Aurinko paistoi, linnut sirkuttivat ja ränneistä kuului melkoinen lorina. Rahtasin korkeita tikkaita pitkin alapihaa kiinnittääkseni lupaamani loput linnunpöntöt puihin. Osa pöntöistä on vanhoja ja ne pääsivät putsauksen ja pienen kohennuksen jälkeen takaisin puihin. Pönttöjen sijoittamista piti hiukan miettiä, sillä en halunnut laittaa pönttöjä sellaisiin puihin, joiden alla Juusolla on tapana kesäisin köllöttää. Lentoa harjoittelevat poikaset saattaisivat pudota suoraan surman suuhun.

Olen nyt rekisteröinyt 7 linnunpönttöä Ylen Miljoona linnunpönttöä -tapahtumaan. Kaikkiaan pönttöjä on jo rekisteröity 306 010, joista 2164 löytyy omasta kotikunnastani.

Olin ajatellut, että Ukkokulta ripustaisi tämän toisen pönttösatsin, mutta totesin sitten, että varmimmin ne puihin päätyvät, mikäli itse käyn ne ripustamassa. Itse asiassa korkeilla tikkailla killuminen aurinkoisessa säässä oli ihan mukavaa. Näköalat olivat mukavat ja rauhallistakin korkeuksissa oli. 

Lumiaikaan tulee vähemmän alapihalla tepasteltua, kuten näistä hohtavista hangistakin huomaa. Paljon on vielä pihamaalla lunta, vaikka melkoisesti hangen pinta on vajonnut. Mustaherukka Pohjanjätitkin ovat vielä enimmäkseen lumen valloittamia.

Pajuangervoista osa on saanut oksansa suoraan, mutta osa vielä kumartelee lumessa.

Tänään sitten pitikin aamulla hieraista silmiään ikkunasta ulos katsoessa. Lunta pyrytti oikein kunnolla ja tuuli ujelsi nurkissa. 

Eipä olisi naapurin ennustus voinut paremmin osua nappiin, kun hän eilen auringossa kylpevää tienreunusta katsellessamme totesi, että "vielä jonain päivänä tuokin kaistale on lumen peitossa". Jouduin aamulla tekemään kunnolla töitä saadakseni auton ikkunat lumesta ja jäästä puhtaiksi.

Ei anneta tällaisen yksittäisen takatalven kevättoiveitamme häiritä. Takatalvia tulee ja menee ja kohta taas päästään jatkamaan pälvipaikkojen ihastelua. Sillä välin nautiskellaan kertakaikkisen upeasta valosta, joka lisääntyy päivä päivältä.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille! 

Muistattehan, että huomenna lauantaina valot sammuvat illalla tunniksi alkaen 20.30.
 

Pikkusipuleita silmien iloksi

Pienet sipulikukat eivät pitkään huonetilojen lämmössä jaksa kukoistaa. Niinpä laitoin muutaman pikkunarsissin ja helmililjan työhuoneen ikkunan alla olevaan ulkolaatikkoon. Nyppäsin pois ruskettuneet kanervat, mutta jätin marjakuusen oksat peittämään sipulikukkien purkkeja. En nimittäin alkanut istuttamaan ostamiani kukkia erikseen kukkalaatikon multaan, vaan laitoin ne kanervilta syntyviin aukkoihin purkkeineen.

Tarkoitus oli laittaa narskuja myös sisääntuloterassin laatikkoon, mutta siellä kanervat olivat jäätyneet laatikon multaan niin tehokkaasti, etten saanut niitä kunnolla irti. Annoin toistaiseksi olla, sillä tyngät kanervanjämät olisivat näyttäneet vielä tylsemmiltä, kuin talven aikana ruskettuneet kokonaiset kanervat. Outo juttu sinänsä, sillä ei minulla ole koskaan aiemmin kanervat laatikoihin jäätyneet. Olisikohan laatikkoon päässyt vettä helmikuisten vesisateiden aikaan?

Ylikukkineet (kuvassa vielä hyvinvoivia) perunanarsissit nostin jo muutama päivä sitten terassille odottamaan jatkokäsittelyä. Missä ja miten te säilytätte ylikukkineet sipulikukat? Multaan pääsyä ne joutuvat odottamaan vielä jonkin tovin.

Ehdin jo tässä yhtenä päivänä harmitella, ettei telkusta tule ainuttakaan puutarhaohjelmaa. No, toiveeni toteutui, sillä Yle Femmalta tulee keskiviikkoisin klo 19.00 norjalainen puutarhaohjelma Iloa puutarhasta. Mikäli et ehtinyt ensimmäistä osaa katsoa, se on nähtävissä myös Yle Areenasta. Ainakin minulla alkoi ohjelmaa katsoessa kummasti multapeukalo vipattaa. Kokeilkaa, kuinka teidän käy.
 

Kevätpönttöilyä

Tänään ehdin vihdoin pihamaalle herkuttelemaan upeasta kevätpäivästä. Alkoi jo hitusen tympiä, kun muu elämä haittasi paneutumista pihaan ja puutarhaan. Viime päivien säätiedotusten föhn-tuulihehkutuksista olisi voinut kuvitella ulkona olevan likimain bikinikelit, mutta ei sentään. Talon varjoisammalla puolella lämpöä on korkeimmillaan ollut vajaa +4 astetta, joten aika matka näistä keleistä on vielä oikeisiin terassi-ilmoihin.

Sain vihdoin tuijat ja etenkin tuija-aidan leikattua. Aiemmin olen leikannut tuijat pensassaksilla, mutta nyt sain veljeltäni koekäyttöön sähkötoimisen pensasleikkurin. Homma sujui sillä melko vaivattomasti, koska pitkällä terällä ulottuvuus oli ihan toista, kuin käsivoimin toimivilla saksilla. Pitkän sähköjohdon kiskomisessa oli omat kuvionsa, mutta ei se kovin paljon tahtia haitannut.

Käytävien hiekkapinnat alkavat olopihan puolella pilkistää jäästä ja lumesta. Aina kulkiessani pitää saappaan kantapäällä pikkaisen lohkaista ja murentaa jään reunaa kevään edistämiseksi.

Talon päädyn norjanangervotkin vapautuivat vihdoin lumen ikeestä ja oksat pörhistelevät loppuja kinostuneita kasoja oksiltaan. Pikkaisen ehkä heitäkin autoin poistamalla isompia lumipaakkuja. 

Sen sijaan talon varjoisammalla puolella norjanangervot ovat yhä valtaosin lumen tiukassa syleilyssä. Aurinko paistaa näihin vasta iltapäivällä, eikä se tässä vaiheessa kevättä ehdi vielä riittävästi lämmittää ja sulattaa. 

Kaikki sipulikukkani on istutettu paikkoihin, joissa on tähän aikaan lunta. Tutkailin tänään paikkoja, joista lumi ensimmäisenä sulaa ja joihin voisin vastaisuudessa istuttaa vaikkapa talventähtiä ja lumikelloja. Ihan vain päästäkseni fiilistelemään niitä paljon ennen, kuin muualla vielä mikään ilmoittaa elonmerkkejään. Kuinka ollakaan, autotallin päädyssä huomasin pieniä alkuja ja ne kuuluvat sataprosenttisella varmuudella kieloille. Vaatimattomia, mutta aiheuttivat kyllä minulle muutaman ilon läikähdyksen. Noista rääpäleistä on vielä aikamoinen matka varsinaisiin kieloihin.

Eräs päivän tärkeimmistä hommista oli kuitenkin linnunpönttöjen ripustaminen. Pari päivää sitten kaivoin kellarissa pöntöt esille ja tänään ripustin niistä kolme. Nämä värikkäät pöntöt ostin muutama vuosi sitten naapurilta, mutta ovatpa jääneet kellariin tyhjänpantiksi lojumaan. 

Pinkki pönttö pääsi metsänreunan nuoreen vaahteraan.

Sininen pönttö sai ripustuspaikan varaparkkipaikan vaahterassa.

Ja valkoinen pönttö on talon päädyssä kasvavassa suuressa tuomessa. 

Kolme pönttöä jäi ripustettavaksi huomenna. Loppui puhti painavien tikkaiden raahaamiseen lumihangessa. Kävin rekisteröimässä omat pönttöni YLEn Miljoona linnunpönttöä -kampanjasivuilla ja sain palkkioksi Töyhtötirehtööri-diplomin. Ihan tässä jo innostuneena odotan uusia kesäasukkaita. Lintulaudoillakin on taas viime päivinä käynyt vierailijoita. Tänään tali- ja sinitiaisten lisäksi käpytikka ja viherpeippo. Jälkimmäistä en olekaan aiemmin meidän pihamaalla nähnyt, joten tuli ihan juhlallinen olo harvinaisesta vieraasta.  

Ennen sisälle tuloa vilkaisin takkahuoneen ikkunalle. Siellä Juuso köllötti patterin lämmössä. Ei edes viiksikarva värähtänyt, kun naputin ikkunaruutuun. 

Olipa taas kiva päivä!

Kivan päivän päätteeksi toivotan lämpimästi tervetulleiksi seuraavat uudet lukijani.

Mäntylän Mummi

Joku Varpuslintu (en löytänyt toimivaa linkkiä)

Helinä/Helinän koruja

Jessiheinonen/puutarhanpauloissa

1003 puutarhaa

Pirkko Kovero/Vaarin torpan puutarha

Puutarha Kaupungissa/Siirtolapuutarhaunelmia

Ikkunalaudalla köllöttelijä siirtyi työpöydälle mamman seuraksi. 

On se kiva, ettei yksinään tarvitse tietokoneen kanssa seurustella. Pysyy kymmensormijärjestelmäkin tahdissa, kun vierellä eräs karvainen ihanuus kuorsaa ja kehrää (Exotic Gardenin mainos tyynynään).

 

Kamat kiertoon

Olo on yhtä räjähtänyt, kuin kollaasin tulpuilla. Ihan vain siksi, että innostuin omatoimiseen KonMarittamiseen eli tyhjentämään paikkoja ylimääräisestä tavarasta. Jo aiemmin talvella vein vaatteita ja kippoja ja kuppeja kirpparille. Sen, mikä ei siellä mennyt kaupaksi, lahjoitin SPR:n Konttitorille. 

Vaikka jo pidempään ole melko systemaattisesti karsinut tavaraa, sitä edelleenkin riittää. Isossa talossa on paljon säilytystilaa, eikä mikään niistä tyhjillään. Laatikoita ja kaappeja läpikäydessäni olen ihmetellyt, mihin tarkoitukseen kaikki purkit ja putkilotkin olen tallettanut. Kaipa jossain takaraivossa on ajatus siitä, että yhtä sun toista voi tarvita vaikka askartelussa. Totuus on kuitenkin, että suurin osa lojuu vuodesta toiseen varastoissa ja parhaimmillaankin tulee vain siirretyksi taaemmaksi uusien säilytettävien tieltä.

Kirpparimyyntiä varten joutuu tekemään aikamoisen homman tavaroiden laputtamisessa ja hinnoittelemisessa, joten tällä kertaa aion lahjoittaa käyttökelpoiset tavarat paikallisen mielenterveysyhdistyksen kevätkirpparille myytäväksi.

Vielä on lukuisa joukko laatikoita ja kätköjä, jotka täytyy käydä läpi. Siinä ohessa lähtee kierrätyspisteeseen pahvia, kartonkia, lasia, metallia, lehtiä ja jos jonkinlaista sälää. Eikä kaatopaikkakaan osatta jää. Jokohan tästä kierroksesta oppisin harkitsemaan tarkemmin kaupan hyllyjen äärellä, ettei ihan kaikkea tarvitse omaan kotiin ostaa. Toivotaan niin.

Sen verran aikaa tähän myllerrykseen menee, että vaikka iltasella postauksianne ja kommenttejanne käynkin lukemassa, en ehdi pahemmin itse keskusteluihin osallistumaan. 

Nauttikaa kaikki keväästä. Mukavaa alkavaa viikkoa ihan kaikille!
 

Kilpailla voi reilustikin

Tähän aikaan vuodesta tulee vielä iltaisin katseltua telkkua. Aika vähän sieltä tulee sellaista, jonka nimenomaan haluaisi nähdä. Brittiläiset- ja saksalaiset dekkarisarjat ja luonto-ohjelmat ovat ehkä niitä, joita hakaudun katsomaan. Tosi-tv-ohjelmista suurimman osan ohitan pikaisesti kanavaa vaihtamalla. Yksi ohjelma on kuitenkin vienyt sydämeni ja sitä pyrin katsomaan säännöllisesti. Se on Master Chef Australia.

En ole alkuunkaan mikään intohimoinen ruoanlaittaja. Ylipäätään pyrin välttämään sitoutumista kaikenlaisiin sarjoihin, sillä en halua, että elämääni säätelee kellontarkasti tv-ohjelmat. Master Chef Australia on vain niin koukuttava ohjelma ja ainakin minut sitä saa katsomaan ohjelmaan sisältyvä inhimmillisyys.

Sama formaatti pyörii ympäri maailmaa, mutta muualla pääosassa on kaikki muu kuin ruoka. Kilpailijat puukottavat mennen tullen toinen toisiaan selkään ja tuomaritkin ovat kaikkea muuta, kuin objektiivisia. Ehkä joitakin katsojia kiinnostaa kilpailijoiden alatyylinen mollaus ja ohjelman käsikirjoitukseen ennakolta sisällytetty dramaattisuus. Minua ei. Minulle tulee paha mieli ja koko ohjelma on silmissäni kuin suurta ja hieman kyseenalaista teatteria. Mitä se varmasti onkin.

Master Chef Australiassa kilpailijoita kannustetaan ja kehutaan. Heidän ulkonäköönsä tai persoonaansa ei puututa. Ohjelmasta puuttuu kokonaan henkilökohtaisilla tragedioilla mässäily. Kilpailijat tuntuvat ihan aidosti kisaavan ruoan valmistuksen merkillisyyksistä, eikä suinkaan siitä, miten paljon itse kukin saa medianäkyvyyttä kulloisessakin jaksossa. 

Kilpailun edetessä taso nousee ja tahti kiihtyy. Kilpailijoiden paineet ovat kovat ja murtumisia tapahtuu. Kilpailijan epäonnistumista ei kuitenkaan nosteta tikun nokkaan, vaan niin kumppanit kuin tuomaritkin näyttävät inhimmillisen puolensa; halaavat, lohduttavat, rohkaisevat, kannustavat. Kun ruokia arvostellaan, niistä nostetaan esiin posiviitiset puolet, eikä kilpailijoita muserreta tarpeettomilla negatiivisilla lauseilla.

Uskon, että jokaisessa ihmisessä on enemmän hyvää kuin pahaa. Se hyvä voidaan saada esiin uskomalla siihen ja kannustamalla myös ihmistä itseään luottamaan omiin kykyihinsä ja löytämään omat hyvät ominaisuutensa. Juuri näistä syistä pidän Master Chef Australiasta ja haluan katsoa sen jokaisen osan. Siinä kilpaillaan reilussa hengessä korostaen sitä, että jokainen ihminen on jollain alueella hyvä. 

Vaikka kilpailusta putoaa viikottain yksi henkilö pois ja kilpailun voi voittaa vain yksi ihminen, tuntuu, että kilpailussa kuitenkin kaikki tavalla tai toisella voittavat. Jokainen osanottaja löytää kilpailun aikana omat vahvuutensa ja saa kannustusta ja rohkaisua löytää paikkansa alueella, johon heitä vetää into ja rakkaus ruokaan. Myös katsoja voittaa huomatessaan, että kilpailla voi reilusti murtamatta itseään tai kilpakumppaniaan.

  
Master Chefiä katsellessani ihailen aina ruokatarpeiden laadukkuutta. Etenkin hedelmät ja vihannekset ovat aivan mahtavan kokoisia ja hyväkuntoisia. Yrttien laajaa kirjoa ihaillessa tulee aina välillä miettineeksi, millaista olisi olla oman puutarhan laittaja jossain lämpimämmässä asuinpaikassa.

Muistakaa käydä kokeilemassa arpaonneanne. Täällä on tarjolla lippuja kevään puutarhamessuille Helsinkiin 7.-10.4.

 

Kevätpäivän mietteitä

Aurinko, tänään paistoi aurinko. Jo eilen tuntui varsin keväiseltä, mutta auringonpaiste kyllä kruunaa kaiken. Lintujen sirkutus on niin voimallista, ettei siihen voi olla reagoimatta. Keskiviikkona olin aamusella lähdössä liikenteeseen ja oli ihan pakko pysähtyä kuuntelemaan, kun mustarastas jossain kauempana viritteli taianomaista huiluaan. Ympärillä oli harmaata ja lumista, mutta kevät oli saapunut. Siitä ei ollut epäilystäkään.

Eilisestä päivästä iso siivu kului rämpiessä alapihan hangessa ja keikkuessa tikkailla. Leikkasin omenapuita ja muutama oksa tuli napattua kriikunoistakin. Omenapuiden keväinen leikkaustarve on vuosi vuodelta vähentynyt, sillä vesiversot poistan yleensä loppukesästä. Omenapuumme ovat kuitenkin aikamoisia rötkäleitä ja joka kerran niitä katsellessani surkuttelen, etten raaskinut niitä riittävästi leikata silloin, kun ne olivat vielä pieniä. Älkää siis säästelkö oksasaksia puiden varhaisvaiheessa. Alkuvuosien oikeaoppisella leikkaamisella säästää myöhempien vuosien korjaustarpeet ja mokat, joita ei jälkikäteen voi oikein mitenkään korjata.

Omenapuissa oli jo paikoitellen paksuja silmuja, joten sellaiset oksat saivat jäädä rauhaan. Punakanelista ja Huvituksesta leikkasin kumpaisestakin yhden isomman oksan, jotka huitelivat kohti taivaita. Niitä katsellessani ymmärsin, ettei parane sääliä yksittäisiä kohtisuoraan ylöspäin suuntauvia oksia, vaan napsaista ne samantien pieninä. Niistäkin kasvaa ajanoloon paksuja jötiköitä ja niiden leikkaaminen siinä vaiheessa voi olla uhka koko omenapuulle.

Lämpötilaerot talon eri puolilla ovat nyt melkoiset. Keittiön ikkunan mittari mittaa varjoisaa paikkaa ja sinne ei aurinko juurikaan ulotu. Siellä lämpö oli tänään korkeimmillaan 1.6 astetta, kun taasen pihan aurinkoisemmalla puolella lämpötila kipusi 6 asteeseen. Pälvipaikkoja alkaa ilmaantua pihamaalle sinne tänne, vaikka yleisilme onkin edelleen hyvin luminen ja talvinen.

Lunta siis riittää edelleen, mutta kyllä sen pinta vajoaa ihan silmissä. Lumen rakenne on lisäksi muuttunut hyvin huokoiseksi ja pienikin tumma väripilkku lumen läheisyydessä näyttää sitovan aurinkoa ja sulattavan lunta ympäriltään.

Vielä ei pihamaalla olla siinä pisteessä, että lunta kannattaisi siirrellä yhtään mihinkään. Mutta heti, kun alkaa ilmestyä isompia pälvipaikkoja, tartun lapioon ja hajotan paksumpia lumikasoja sulamaan auringonläikkiin. Hölmöläisen hommaa ehkä, mutta kyllä kevättä pitää vähän avittaa.

Eilen omenapuiden latvuksissa keikkuessa mietin, että kunpa oppisin nauttimaan näistä kevätpäivistä vähemmällä kiireellä. Tietenkin sitä odottaa näkevänsä piippoja siellä ja täällä ja pääsevänsä tönkimään multaa. Se hetki tulee kuitenkin yllättävän nopeasti ja yhtäkkiä sitä huomaa, että sekin hetki meni jo. Jospa yrittäisi nauttia ihan jokaisesta hetkestä kerrallansa kiiruhtamatta mielessään jo seuraavaan. Kunpa oppisi unohtamaan sittenkun-elämän ja osaisi ottaa vastaan jokaisen pienen ilon sen mittaisena ja kokoisena, kun se vastaan tulee. Kevään etenemiseen en voi mitenkään vaikuttaa. Voin vain ottaa vastaan sen sellaisena kuin se tulee. Miksi siis en nauttisi kevään jokaisesta hetkestä.

 

Lippuarvonta kevätmessuille Helsinkiin

Sattuma ripotteli tielleni mukavia yllätyksiä ja sain ylimääräisiä lippuja kevään puutarhamessuille 7.-10.4.2016 Helsingin Messukeskukseen. Koska en hyvällä tahdollakaan kykene jakautumaan niin moneksi persoonaksi, että kaikki liput voisin itse käyttää, päätin järjestää arpajaiset. 

Haluan erityisesti palkita niitä henkilöitä, jotka jo ovat ovat blogini lukijoita. Eli lippuarpajaisiin voivat osallistua vain ne lukijat, jotka ovat kirjautuneet lukijoiksi tätä postausta kirjoittaessani. Jaossa on kuusi lippua ja osallistua voit ti 22.3.2016 klo 20 saakka. Lipun saaneet julkaisen ke 23.3. ja postitan liput vastaanottajille heti, kun olen saanut kunkin yhteystiedot.

Haluan myös esittää lämpimän kiitokseni Kevätmessujen ohjelmatuottaja Sanna Salovuorelle. Hänen ansiostaan tässä näitä lippuja teillekin tarjoilen. 

Nyt vain innolla osallistumaan. Toivottavasti sitten tapaamme sankoin joukoin messuilla.

PS. Lisäyksenä mainittakoon, että näissä arpajaisissa on yksi arpa per kärsä. Ei siis tarvitse linkittää mihinkään ansaitakseen toisen arvan tms.
 

Kylvöpuuhia

Yritän tänä keväänä olla maltillinen siemenkylvöissä. Tilat sisällä ovat kovin rajalliset ja yleensä olen aina liian aikaisessa. Viime vuonna taimia sai kantaa ulos ja sisälle ihan loputtomiin, kun ei meinannut millään lämmitä riittävästi.

Viime vuonna kokeilin ensimmäisen kerran purjon kasvattamista. Kylvin siemenet silloin turvenappeihin, mutta minusta se oli purjoille huono ratkaisu. Näyttivät jurovan ohuen ohuina ties kuinka kauan, eivätkä maahan siirrettyinäkään kasvaneet kovin kummoisiksi. Mutta olivat ne vaan niin makoisia, kun tiesi itse jokaisen kasvattaneensa. 

Nyt laitoin useamman siemenen pestyihin muovisiin taimiruukkuihin. Kunhan sieltä taimettuvat, siirrän jokaisen omaan purkkiinsa. Tuo valkoinen on perliittiä, joka sopii pikkuruisten taimien peittämiseen.

Tomaatitkin pääsivät jo multaan, vaikka kuukalenterin mukaan sopiva kylvöaika niille olisi vasta parin päivän päästä. Aina pitää kylvää muutama Tigerella, sillä tykkään kovasti sen ulkonäöstä. Toinen kylvämäni tomaatti on Ailsa Craig. Kirsikkatomaattia kylvin Tiny Timiä ja Gardener's Delightiä. Hyvän makuiseksi olen havainnut myös keltaisen päärynätomaatin ja keltaisen kirsikkatomaatin Udin. Lisäksi kokeilen luumunväristä Indigo Rosea.

Tänä vuonna en ole tilannut siemeniä mistään, vaan suurin osa on viime vuoden hankintoja. Useimmat eri kaupoista vaivihkaa ostoskoriin vilahtaneita.

Taimipurkit laitoin pesuhuoneen kaapin alle. Siellä ne saavat ottaa muutaman päivän ajan hieman lattialämpöä. Nyt vain odotellaan pieniä vihreitä versoja.