Kärhöjen vuoro

Hortensiapenkki

Katselin tänään kukkapenkkejäni ja totesin, että aikamoista silppua ja sitäsuntätä-sorttia meikäläisen istutukset ovat. Muualla ihailen tasapainoisia istutuksia, joissa takana on korkeammat ja edessä matalammat. Istutuksia, joissa samaa lajia on runsain mitoin ja näkymät tyylikkään rauhalliset. 

Omaan pihaan en toivenäkymiä saa, kun kerta toisensa jälkeen innostun uusista ja uusista kasveista, joita tulee hankittua yksittäin. Ilman suunnitelmallisuutta ja etukäteisharkintaa. Tuloksena on sitten ne sillisalaatti-istutukset. Värimaailma aiheuttaisi jollekin ankaran päänsäryn ja asiantuntijat nakkaisivat minua opaskirjoillaan otsaan. Mutta omanipa on puutarha. Omin käsin kaivettu joka ikinen puska. Rakkaudella ja välillä vähemmän rakkaudella.

Loistokärhö - Clematis 'Pink Fantasy'

Täysin umpiluuta pääni ei sentään ole, sillä vihdoin olen oppinut istuttamaan myös kärhöjä. Miten ihmeessä olen monen monta vuotta pärjännyt ilman niitä. Kuvittelin kai, että ovat jotenkin erityisen vaikeita, eikä niiden kasvattamiseen siksi kannata panostaa. Huihai, eivät sen vaikeampia, kuin moni muukaan puutarhakasvi. 

Viime kesänä näin Kotkan puistoissa vieraillessani, kuinka kärhöillä saa väriä ja kerroksellisuutta muiden kasvien lomaan. Samassa köynnöstuessa voi hyvinkin olla kahta tai useampaakin eri kärhöä, sillä monissa kärhöissä lehdet on aika pieniä, eivätkä ne välttämättä kilpaile näyttävyydellään. Pääosassa ovat kukat ja samaan tukeen niitä sopii erilaisia. Saa olla toki eri mieltä.

Loistokärhö - Clematis 'Multi Blue'

Kärhökokemukseni alkoi sinisellä alppikärhöllä, joka on sentään kasvanut jo useamman vuoden Pikkupuutarhassa. Vasta muutama vuosi sitten innostuin istuttamaan myös muita kärhöjä. Seuraavaksi istutin alppikärhön seuraksi Ville de Lyonin, joka tänä keväänä aloitti kasvunsa varsin myöhään. Viime päivinä se on venynyt pituutta ja lähiaikoina varmasti avaa ensimmäiset nuppunsa. Pikkupuutarhan kriikunapuussa kiipeilee myös Multi Blue. Sekin on tänä vuonna vähän hitaampi ja selvästi vaisumpi, mutta ensimmäiset nuput siinäkin jo on.

Keväällä istutin Pikkupuutarhan köynnöskaaren toiselle puolelle Pink Fantasyn, jonka kuva on ylempänä. Se on kukkinut jo jonkin aikaa. Kukat kestävät yllättävän pitkään ja uusia nuppuja on runsaasti eri vaiheissa. Tykkään kovasti Pink Fantasysta ja toivon sen menestyvän puutarhassani.

Pink Fantasyn kanssa samalle puolelle köynnöskaarta istutin kesäkuun alussa tarha-alppikärhö Columnellan, joka on väriltään myös pinkki. Sen kukinta-aika on alppikärhöjen tapaan keväällä/alkukesällä.

Loistokärhö - Clematis 'Rouge Cardinal'

Yläpihan Multi Bluen menestymisestä innostuneena istutin pari vuotta sitten myös alapihan Päivänliljapenkkiin kaksi kärhöä. Toinen on Rouge Cardinal ja toisen piti olla jokin muu, mutta se osoittautui Multi Blueksi. Kumpainenkin mietti tänä keväänä pitkään, jaksaako herätä vaiko ei. Heräsivät kumminkin ja nyt ovat ensimmäiset kukat avautuneet. Nuppuja on odottamassa runsain mitoin.

Tarhakellokärhö - Clematis Intefrifolia-ryhmä 'Aljonushka'

Vuosi sitten keväällä tilasin nettikaupasta kärhöjä kerralla useampia. Niistä muutama oli silmin nähden henkensä heittäneitä jo saapuessaan ja niistä sain hyvityksen. Osa samasta erästä pääsi maahan, mutta ei selvinnyt talvesta. Näistä nettiostoksista tarhakellokärhö Aljonushka kukki jo viime kesänä muutamalla kukalla ja nyt se on näyttänyt kauneutensa Ruusupenkin köynnöstuessa. Aljonushkan nuppu on ihailemisen arvoinen. 

Tarhalyhtykärhö - Clematis texensis 'Princess Diana'

Viime vuoden nettiostoksista tarhalyhtykärhö Princess Diana mökötti koko kesän, mutta nyt se on kasvanut hurjasti mittaa ja kiipeilee Kiemurapenkin tuijan latvuksissa. Nuppujakin on useita ja piakkoin pääsen ihailemaan sen ensimmäistä kukintaa.

Yläpihan puutarhaportin kupeessa, portin oikealla puolella kasvaa kaksi kärhöä, joista toinen on luultavasti tarha-alppikärhö Willy. Se ei ole kovin paljon kesän aikana kasvanut, joten eipä taida kukkia ensi keväänäkään. Sen vieressä hurjaan kasvuun on yltänyt kärhö, joka saattaa olla loistokärhö Piilu. Samalla paikalla on ollut vuosia sitten istutettu kärhö, joka ei ole koskaan kovin suureksi kasvanut, eikä myöskään kukkinut. Se on vain tyytynyt lonkeroimaan marja-aronioissa. Viime kesänä istutin sen seuraksi huonovointisen Piilun. Jos nyt kasvuun innostuneeseen kärhöön ilmestyy nuppuja, selvinnee, kumpi sieltä mullasta kesän mittaan on jaksanut herätä.

Ville de Lyon seikkailee alppikärhössä

Yläpihan Syreenipenkissä on myös kärhö, jonka nimestä en tässä vaiheessa tiedä. Istutin samaan tukeen viime kesänä alennusmyyntikärhöt Rubensin ja Polish Spiritin. Toinen on hengissä, mutta kumpi? 

Pisamakello - Campanula punctata

Pitkään olen haaveillut kiinanlaikkuköynnöksestä ja kun sain vihdoin täysin väärällä paikalla kasvaneen humalan kaivettua pois puutarhaportin kupeesta, syntyi ajatus laikkuköynnöksen hankkimisesta kyseiselle paikalle. Ystäväni kertoi tietävänsä, mistä laikkuköynnöksiä saa helposti ja niinpä hän viime vuoden keväällä rahtasi minulle ison taimipurkin. Minusta se ei oikein näyttänyt laikkuköynnökseltä ja istutin sen Päivänliljapenkin tukeen. Kasvi osoittautui kelasköynnökseksi. Harmillista, ettei se selvinnyt viime talvesta.

Pisamakello - Campanula punctata

Ystäväni tuli loppukesästä uuden taimipurkin kanssa ja ilmoitti, että tässä sinulle nyt kiinanlaikkuköynnös. Purkki vietti monta viikkoa alapihalla odottamassa istutusvuoroaan, kunnes viimein laitoin sen puutarhaportin kupeeseen kasvamaan suureksi köynnökseksi. Keväällä taimi virkosi nopeasti, mutta mitään köynnöstä siitä ei tullut. Eikä tulekaan. Aika pian aloin epäillä, että kyseessä on jokin kellokasvi ja löysinkin sille nimeksi valkoinen pisamakello. 

Viime viikolla kaivoin pisamakellon pois puutarhaportin kupeesta ja istutin tilalle Kauppilasta ostamani tarha-alppikärhö Purple Dreamin. Se siitä kiinanlaikkuköynnöksestä tällä kertaa. Mitähän ystäväni olisi purkissa minulle kiikuttanut, jos olisin maininnut haluavani kärhön? 

Clematis Multi Blue kriikunassa

Viime kesän nettiostoksista myös mantsuriankärhö koki talven kohtalokseen. Sen tilalle ostin uuden, jossa on jo muutamia pieniä, valkoisia kukkia. Niinikään yhdestä kaupasta mukaan tarttui alppikärhö 'Paul Farges', jonka istutin alapihan köynnöstukeen. Lisäksi terassin kesäkukkaruukkuun istutettuna on Nelly Moser, joka kukki juhannuksen aikaan yhden kukan verran. Nyt siinä on uusia nuppuja. Nellylle täytyykin miettiä vakituinen asuinpaikka puutarhassa.

Sen sijaan työpöydälläni köynnöstää jo monen talven yli kasvanut ja komistunut karvainen kissa. Kuorsaten ja kehräten. Juusosta on ihan sama, montako kärhöä puutarhassa kasvaa, kunhan vain mamma muistaa häntä passata ja rapsuttaa. Toiveensa toteutukoon.
 

Viikonlopun kynnyksellä

Lilja Spring Pink - näköjään väri haalenee vuosi vuodelta

Arvatkaa mitä, meillä sataa. Aamulla alkoi, eikä taukoa ole näkynyt. Viikonlopulle on sentään luvassa poutaa ja jopa aurinkoa. Tämä perjantaipäivän sade näkyi ennusteissa koko viikon, joten olin organisoinut kodin siivouksen ja muita hommia juuri tälle päivälle. Yleensä meillä on edes jonkinlainen siivous viikottain, mutta viime aikoina on ollut sen verran kiirettä, etten ole ehtinyt edes imuroimaan. Sehän näkyi. Näin kesäiseen aikaan ikkunoiden ja ovien ollessa yötä päivää auki, kärpäsiä ja kaikenmaailman pikkuötököitä tulee sisään ja kun eivät löydä enää tietään ulos, tuppaavat kuolemaan nurkkiin. Vähintäänkin niitä piti imuroida nurkista.

Lilja Lollypop

Kameran kanssa en ole ehtinyt pihalle tai puutarhaan. Enpä paljon muutenkaan. Keskiviikkona menin illan suussa kastelemaan kasvariin tomaatteja ja kurkkuja ja unohduin sille tielle. Yhtäkkiä löysin itseni kitkemässä pikkutalviota ruusupuskasta. 

Kun suunnitelmallisesti lähden pihahommiin, varustaudun asianmukaisin taminein. Pihavaatteet, saappaat tai muut pihajalkineet ja käsineet vähintäänkin. Mutta yllättävän usein lähden vain kiertelemään ja unohdun ensin nyppimään yksittäisiä rikkaruohoja. Ja niinhän siinä usein käy, että lopulta esillä on talikot ja lapiot ja eukko mullassa päästä varpaisiin.

Jokin tumma lilja nupulla.

 
Sainkin melkoisen alueen putsattua pikkutalviosta ja tunsin suurta tyytyväisyyttä aikaansaannoksistani. Enää ruusupuskan keskelle jäi kasvusto, joka vielä pitäisi nyhtää pois. Sinne mennessä on kyllä pukeuduttava kunnolla, sillä korkeaksi ja tiheäksi kasvaneen juhannus-, punalehti ja Hansaruusupöheikön keskelle ei parane hihattomassa asussa mennä kitkemään. Jokin hattukin on paras laittaa päähän, sillä piikkiset oksat takertuvat hiuksiin ja 60-luvun tupeerattu kampaus on ilman tilaustakin valmis.

Pioniunikko - Papaver somniferum

Sen verran iltamyöhään tehty kitkentähomma jäi päähän pyörimään, että heräsin varhain aamulla miettimään kukkapenkkejä ja puutarhaa ylipäätään. Mielessäni jo kaivelin paria penkkiä tyhjäksi ja istuttelin uusiksi. Onneksi sitä aamun valjetessa huomaa yölliset suunnitelmat hiukan ylimitoitetuiksi ja järki palaa mukaan kuvioihin. Ehkä ei sentään tarvitse niin suuria mullistuksia tehdä, kuin mitä yön hämäryydessä on mielessään kuvitellut.

Alppipiikkiputki -Eryngium alpinum

Pari päivää meidän nurkilla oli upean aurinkoista ja lämmintä. Keskiviikko oli jo ennakolta varattu muihin tehtäviin, mutta torstaina oli ajatuksena vihdoin ryhtyä betonihommiin. Koko kesän on ollut tarkoitus tehdä uusia astinlaattoja, joiden avulla isompien istutusalueiden hoito sujuisi paremmin. Säälittää runnoa isoilla jaloilla mitä tahansa pusikossa kasvavaa. Mutta, kun sinne asettaa nätin betonilaatan, askellus sujuu huomattavasti kivuttomammin.

Oranssi lilja kukkii uskollisesti vuodesta toiseen

Torstaiaamuna heräsin kuitenkin aamuvarhaisella vilkkaiden pikkutalviokitkemisunien jälkeen huonovointisena. Olen äärimmäisen harvoin millään tavoin kipeä, eikä nytkään kyse ollut ilmeisesti mistään vakavasta. Olo oli vain niin hutera ja vatsassa kiersi ikävästi, että jätin suosiolla betoniurakan johonkin toiseen hetkeen. Ilman muuta harmitti, sillä aurinkoiset päivät ovat viime aikoina olleet kortilla. Siis aurinkoiset vapaapäivät. Päivän mittaan olo normalisoitui ja iltapäivällä kävin jo leikkaamassa nurmikon. Se, kun näyttää nyt kasvavan ajatustakin nopeammin. Ja, kun tietää sateiden olevan tulossa, täytyy käyttää poutaiset hetket hyväkseen.

Myskimalva - Malva moschata

Tänään kiirehdin heti aamupalan jälkeen räpsimään muutaman kuvan. En ehtinyt kiertää edes osaa puutarhasta, kun jo isot, raskaat pisarat putoilivat niskaani. Muutama kuva sentään tallentui ennen rankkasateen alkamista. Puutarhaportista kulkiessani luulin ensin portin oikealle puolelle istutetun tuntemattoman kärhön jo kukkivan. Vaan ei. Vaaleanpunainen myskimalva oli kurkottanut versonsa kärhön lehdistöön ja avannut nätit kukkansa. Sopii se minulle näinkin. Kärhö kukkikoon, kun ehtii. Malva hoitakoon osuutensa siihen saakka.

Rosa Sommerwind

Vasemmanrinteen maanpeiteruusutkin ovat alkaneet ihan yllättäen kukkimaan. Mitenkäs niitä olisin huomannut, kun en ole juurikaan ehtinyt puutarhan vaiheita tarkkailemaan. Täytyy sanoa, että aika sinnikkäitä ja kestäviä nämä Sommerwindit ovat. Talvella niiden päälle kolataan kaikki yläpihan lumet ja keväällä taisin muutaman kerran talloakin näitä ruusuressukoita lunta levittäessäni, jotta se sulaisi nopeammin. Toisaalta juuri paksu lumikerros saattaakin olla ruusujen tuki ja pelastus.

Väriminttu - Monarda didyma

Kiermurapenkistä löysin ilokseni muutaman värimintun aloittamassa kukintaansa. Nämä jo luulin talven ankaruuteen menettäneeni, mutta niin vai muutama verso kukkapenkistä on ilmoille ponnistanut. Jälleen kerran yksi hyvä esimerkki siitä, kuinka ei kannata kovin varhain keväällä ryhtyä menetyksiä murehtimaan. Moni kasvi mönkii mullasta normikesänäkin aika myöhään ja kurjan talven jälkeen ehkä sitäkin enemmän jälkijunassa.

Syysleimu - Phlox paniculata

Vaikka elämme juuri nyt parasta kesäaikaa, monet syyskauden kukkijat ovat jo aloittamassa vuoroaan. Syysleimuissa on talon aurinkoisemmalla puolella jo isot nuput. Meidän pihalla valo-olosuhteet vaihtelevat sijainnista riippuen melkoisesti. Siksi leimujen ja monien muiden kasvien kukintahaitari venyy melkoisesti. Kun aurinkoisella paikalla jonkun kasvin kukinta on jo ajat sitten ohitettu, toisaalla sama kasvi vasta aloittelee. Ei hullumpaa.

Aurinkoisina päivinä myös Juuso tykkää ulkona olemisesta. Kuumina hetkinä se etsiytyy jonkun puskan varjoon. Puhina ja kuorsaus vain kuuluu ohi kulkiessa.Tällaisina sadepäivinä Juuso nautiskelee mieluummin sisällä ja kuivassa. 

Alkuviikosta kiskaisimme Juuson korvanjuuresta kesän ensimmäisen punkin. Olen laittanut Juuson niskaan säännöllisesti neljän viikon välein punkkiöljyä, mutta nyt öljytankkaus oli päässyt unohtumaan. Kenties öljy olisi estänyt punkin, kenties ei. Kiedoin kissan isoon pyyhkeeseen ja pidin sitä paikallaan, kun Ukkokulta nyhti pihdeillä punkin irti. Juuso ei hommasta tykännyt laisinkaan ja voivotteli pyyhkeen sisällä surkeasti. Ei se kuitenkaan pitkään jaksanut vihoitella, vaan jo hetken kuluttua hyppäsi viereeni kehräämään.

Myskimalva - Malva moschata

Huomiselle on taas luvassa lämmintä ja kesäistä, joten Juuso ja mammansa toivottavat kaikille mukavaa viikonloppua. Kesä jatkuu, ihanaa!

PS. Liljoja pitääkin istuttaa aimo annos lisää. Meidän pihalla niiden kukinta on vasta aluillaan, mutta vaisulta näyttää. Enpä kyllä ole niihin vähään aikaan juurikaan panostanut, joten kirjattakoon liljatarpeet muistiin.
 

Paimion kautta Turkuun

Pojan seurassa reissaaminen on mukavaa ja niinpä huomasin lupautuneeni hänen kanssaan päiväreissulle Turkuun. Poika on kiinnostunut mm. Alvar Aallon arkkitehtuurista ja siksi koukkasimme menomatkalla katsomaan Paimion parantolaa. 

Alvar Aallon vuosina 1929–1933 suunnittelema tuberkuloosisairaalarakennus. Rakennusta pidetään Aallon varhaisen funktionalistisen kauden päätyönä. Sairaala on yksi Museoviraston määrittelemistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä Suomessa ja sairaala-aluetta on myös ehdotettu Unescon maailmanperintöluetteloon.

Aalto suunnitteli rakennuksen lisäksi myös sairaalan sisustuksen. Monet Artekin edelleen tuotannossa olevista huonekaluista, kuten Paimio-nojatuoli, on alun perin suunniteltu parantolan käyttöön. Aallon suosima pehmeä aaltomaisuus näkyy hyvin myös monissa Paimion parantolan muodoissa.

Sairaala toimi yksinomaan tuberkuloosiparantolana aina 1960-luvulle saakka. Sen jälkeen rakennus toimi osana Turun yliopistollista keskussairaalaa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin keuhko- ja sisätautisairaalana. Vuonna 2014 käyttäjäksi tuli Mannerheimin Lastensuojeluliiton lasten ja nuorten kuntoutussäätiö, mutta rakennus on vajaakäytössä.

Ikkunoiden nauhamainen asettelu on myös tyypillistä Alvar Aaltoa.

Paimion parantolaan pääsee tutustumaan opastetuilla retkillä kesällä lauantaisin ja sunnuntaisin.

Seuraavaksi vuorossa Turku

Jätin Pojan kaupungin keskustaan ja lähdin etsimään pysäköintipaikkaa. Sellaisen löysin Turun tuomiokirkon kupeesta, Pietari Brahen patsaan tuntumasta. Pidin kouluaikana kovasti historiasta, mutta silti jouduin googlettamaan Brahen kytkökset Suomen historiaan.

Pietari tai Per Brahe, kuten hänen nimensä oikeasti kuuluu, muistetaan erityisesti toiminnastaan Suomen kenraalikuvernöörinä vuosina 1637–1640 ja 1648–1654. Vaikka hän oleskelikin Suomessa vain ajoittain, hän teki maahan useita pitkiä tarkastusmatkoja, kehitti Suomen hallintoa ja perusti Suomeen kymmenen uutta kaupunkia sekä Turun akatemian.

Kun siinä tuomiokirkon kupeessa kävelin, päätin käydä katsomassa niin kirkon, kuin kysymässä, josko sieltä löytyisi opaskarttoja. Löytyi, kuin löytyikin. Kirkon vieressä on Micael Agricolan patsas ja samalla googlettamisella katsoin faktat hänestä.

Mikael Agricola (s. noin 1510 – 1557) oli Turun piispa, joka raamatunsuomennoksellaan loi suomen kirjakielen pohjan sekä kirjoitti ja käänsi ensimmäiset suomenkieliset painetut kirjat. Yhdeksän kirjaa, yhteensä noin 2 400 sivua, vain kymmenessä vuodessa julkaissut Agricola kustansi käännöstyönsä paljolti itse. Agricolaa pidetään suomen kirjakielen ja suomenkielisen kirjallisuuden isänä

Tuomiokirkolla on ikää noin 700 vuotta. Se on kasvanut ja muuttunut ja palanutkin moneen kertaan. Suurimmat vahingot tuomiokirkko sai Turun palossa vuonna 1827. Kirkon sisustus on pääosin Turun palon jälkeiseltä ajalta, 1830-luvulta. Alttaritaulu on ruotsalaisen Fredrik Westin maalaama.

Palon jälkeen uudelleen rakennettu Tuomiokirkonpuiston ja Vanhan Suurtorin ympäristö on laajin uusklassisen arkkitehtuurin kokonaisuus kaupungin alueella. Siihen kuuluvat esimerkiksi Brinkkala, vanha raatihuone, Hjeltintalo sekä Juseliuksen talo.

Brinkkalan talo, jonka parvekkeelta julistetaan joulurauha

Turku syntyi Aurajoen itäpuolelle (eli eteläpuolelle), ja siellä sijaitsevat tai ovat sijainneet muun muassa Turun tuomiokirkko, Turun akatemia, Vanha Suurtori, Raatihuone ja ensimmäiset koulut. Paikalliset kutsuvat sen vuoksi Aurajoen itäpuolta nimellä ”täl pual jokke” ja nykyisen ydinkeskustan ja Kauppatorin puolta nimellä ”tois pual jokke”. Joen eri puolia kutsutaan myös Åboksi (”täl pual”) ja Turuksi (”tois pual”) kaupungin yliopistojen (Turun yliopisto ja Åbo Akademi) vanhojen sijaintipaikkojen mukaan. Nimiä käytetään erityisesti, kun kerrotaan förin vievän ihmisiä risteilylle reitillä Turku–Åbo–Turku.

Nämä lienevät Reima Nurmikon haahkoja, jotka ovat uineet Aurajoessa kesäisin Kulttuuripääkaupunkivuodesta 2011 alkaen. Vuosittain muuttuva tilataideteos kuvaa Itämeren tilaa, pyrkien toimimaan sen barometrinä ja kesäisenä muistuttajana jokimaisemassa.

Aboa Vetus & Ars Nova on vuonna 1995 toimintansa aloittanut historian ja nykytaiteen museo Turun keskustassa, osoitteessa Itäinen rantakatu 4–6.

Turun Kaupunginteatteri on Turussa toimiva ammattiteatteri. Se perustettiin vuonna 1946 Turun Teatterin ja Turun Työväen Teatterin yhdistyessä. Se oli Suomen (ja luultavasti maailman) vanhin täyskunnallinen teatteri, kunnes vuoden 2014 alusta se siirtyi Turun kaupungin omistamaksi osakeyhtiöksi. Teatteritalo on nyt remontissa.

Wäinö Aaltosen museo (WAM) on Turussa sijaitseva nykytaiteeseen painottunut taidemuseo. WAM on vuodesta 2009 alkaen hallinnollisesti osa Turun museokeskusta. Perusnäyttelyn rungon muodostaa Turun kaupungin taidekokoelma, joka sisältää muun muassa huomattavan kokonaisuuden lahjoituksena saatuja Wäinö Aaltosen töitä. Vaihtuvissa näyttelyissä museossa on esillä sekä kansainvälistä että kotimaista modernia taidetta.

Aurajoen itärannalla III kaupunginosassa sijaitseva modernistisen museorakennuksen on suunnitellut Aaltonen yhdessä poikansa Matti Aaltosen ja tämän vaimon Irma Aaltosen kanssa. Museo avattiin vuonna 1967.

Kari-Petteri Kakko: Hetki sitten

Myllysillan kupeessa on neljä Kari-Petteri Kakkon teosta. Löysin niistä kaksi. Kaksi muuta ovat sillan toisella puolella, vaan en tajunnut käydä sieltä katsomassa.

Kari-Petteri Kakko: Huomenna

Kuljin jalkaisin Itäistä Rantakatua Myllysillalle saakka. Siellä ylitin sillan ja palasin Aurajoen rantaa Läntistä Rantakatua pitkin Vähätorille saakka, josta suunnistin kauppahallin kautta kauppatorille.

Turussa käytiin 60-70 -luvuilla runsaasti julkista keskustelua vanhojen rakennusten säilyttämisestä. Paljon noihin aikoihin purettiin hienoja rakennuksia ja tilalle nousi yhdentekevän näköisiä laatikoita. Ilmiö tunnetaan Turun tauti -nimellä.

Turun tauti on nimitys, jolla viitataan erityisesti Turussa 1960- ja 1970-luvuilla tapahtuneeseen vanhojen kultuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten purkuun uudisrakennusten tieltä ja siihen liittyvään korruptioon. Vaikka nimityksessä mainitaan Turku, samantapaista kaupunkikuvan kehitystä tapahtui useassa muussakin Suomen kaupungissa. Termiä alettiin käyttää vasta pahimman purkuaallon jälkeen 1980-luvulla, jolloin Turun kunnallispolitiikkaa ruodittiin suomalaisessa lehdistössä. Lähde: Wikipedia

Turun keskustassa on edelleen runsaasti vanhoja puurakennuksia. Osa jopa keskeisillä paikoilla sijainneista puutaloista näytti olevan aika huonossa kunnossa.

Nämä Läntisellä Rantakadulla sijainneet talot muodostavat mukavannäköisen ja yhtenäisen kokonaisuuden. Taaempana näkyvässä punamultaisessa talossa sijaitsee apteekkimuseo. Qwenselin talo -nimellä tunnettu rakennus on Turun vanhin omavaraistalouden ajalta säilynyt porvaristalo. Miksiköhän sen ikkunat oli laudoitettu umpeen?

Apteekkimuseon takaa löytyi näin ihastuttava pihapiiri (alemman kuvan talo on samassa pihapiirissä). Vaaleassa puurakennuksessa on sisustustarvikemyymälä. Aika potentiaali paikka vaikka millaiselle toiminnalle. Vaatii tietenkin rahaa.

Turun kauppahalli on avattu 1896 ja rakennuksen on suunnitellut arkkitehtiprofessori Gustaf Nyström.

Kauppahallissa on pääasiassa erilaisia ruoka- ja leipomopuoteja sekä kahviloita. Aika mukava ilmapiiri ja hetken jo aioin juoda siellä mansikkaleivoskahvit, mutta auringon paisteen houkuttelemana jatkoin kauppatorille.

Tämän ravintolan omistaja pitää selvästikin kasveista, sillä koko terassi oli somistettu jos jonkinlaisilla kesäkukkaistutuksilla. Eivätkä olleet muovisia. Kävin kokeilemassa.

Joki houkuttelee kulkemaan rantakaduilleen helteiselläkin säällä, sillä valtavat lehmukset varjostavat mukavasti.

Vähätori on tori Turussa vanhan pääkirjaston edustalla. Vähätori sisältyi jo Turun palon jälkeen laadittuun Engelin asemakaavaan vuodelta 1828 nimellä Trekantiga torg. Tori kunnostettiin pihakatutyyppiseksi oleskelutilaksi vuosina 2009-2010.

Tummat pilvet vyöryivät mereltä kohti Turkua. Sade-ennuste oli vahvasti toteutumassa ja suuntasin kulkuni kohti autoa.

Näkymä Aninkaistenkadulta, Tuomiokirkkosillalta kohti Itäistä Rantakatua.

Tuomiokirkon ympäristössä on lukuisia hienoja, vanhoja, Engelin suunnittelemia rakennuksia.

Tehokkaan kaupunkikierroksen jälkeen palasin kohti Tuomiokirkkoa ja sen toiselle puolelle jätettyä autoa. Raskaat pisarat ropisivat jo avaamaani sateenvarjoon. Lämmintä sentään riitti, joten siinä mielessä sade ei vielä kovin paljon haitannut.

Viherlassila

Viherlassilassa piti käydä jo kesäkuisella Rauma-reissulla, mutta silloin aika ei enää antanut myöten. Nyt siis uusi yritys. Kohti puutarhamyymälää ajaessani sade vain lisääntyi, mutta sinnikkäästi pysäköin autoni ja kävelin sateenvarjoni kanssa kasveja katselemaan.

Vettä tuli aivan tajuttomalla voimalla, eikä sateenvarjosta ollut kameran suojelijaksi. Oli siis tyydyttävä kävelemään myymälän ulkoalueelle rakennettujen katosten suojassa. Sieltä yritin tähtäillä kameran kanssa sinne tänne edes jotain muistoja käynnistä itselleni saadakseni.

Viherlassila on kyllä käymisen arvoinen paikka, vaikka sieltä ei mitään ostaisikaan. Kasvit on laitettu esille näyttävästi ja selkeästi. Kasvialueita on myös elävöitetty myynnissä olevilla kaarilla, patsailla ja kalusteilla. Tähän suuntaan voisivat monet muutkin puutarhamyymälät esittelyalueitaan suunnitella ja rakentaa.

Sade nyt vain lannisti minut totaalisesti. Hiukan yritin katsella perennoja ja ruusupensaita, mutta ajatus likomärkien purkkien kantamisesta sateenvarjoa pään päällä pitäen ei vain houkutellut. Sisältä ostin muutaman siemenpussin ja lähdin kohti autoa. Olisin toki toivonut sään suosivan, jotta olisin voinut ottaa enemmän ja toisenlaisia kuvia ja tehdä ostoksia. Ainahan voin tehdän toisen reissun. Nyt, kun reittikin on opeteltu.

Viime aikoina Viherlassilasta on ollut kaksikin postausta, joten laitan linkit niihin, jotta pääsette herkuttelemaan puutarhamyymälän tarjonnalla. Toinen postaus on Suvikummun Marjalla Kissanruokaa ja toinen Mielen Lumoa -blogin Puutarhamyymäläpällistelyä.  

Viherlassiltasta en suinkaan suunnannut kotia kohti, vaan sadetta pitämään kauppakeskus Skanssiin. Siitä ei sen enempää, sillä samanlaisia kauppakeskuksia alkaa olla ihan joka nurkalla. Kun sade vähän taukosi, ajoin Skanssin lähellä sijaitsevaan Kauppilan puutarhaan. Enpä sielläkään ilman sateenvarjoa pärjännyt, joten kuvia ei ole. Sen sijaan joitakin ostoksia tuli tehtyä. Ei kuitenkaan kuvissa näkyviä patsaita. Niitä kuvasin Viherlassilassa.

Poika oli vihdoin saanut Turku-kierroksensa ja -tehtävänsä hoidettua, joten palasin treffipaikalle. Kävimme vielä ennen kotiinlähtöä syömässä Puutorin läheisyydessä sijainneessa kiinalaisessa ravintolassa. Kokemus oli varsin autenttinen, sillä meidän lisäksemme pieneen ravintolaan tuli jatkuvalla syötöllä uusia ja uusia kiinalaisia syömään. Kun yksi porukka lähti, toinen oli jo ovella tulossa.

Kotimatka sujuikin enemmän tai vähemmän harmaissa ja sateisissa olosuhteissa. Auton katto ei kuitenkaan vuoda ja seura oli mitä parhainta. Oli taas kiva reissu Pojan kanssa. Kummasti tuollaisen päiväreissun puitteissa pystyy uutta ja mielenkiintoista näkemään. Ihan on, kuin olisi ulkomailla käynyt.