Meidän joulu numeroin

Nappasin Elämää ja elämyksiä -blogista tämän hauskan jouluisen haasteen, jota Pirkon tapaan muokkasin hiukan.

Laskematon määrä jouluvaloja

Pimeyttä pitää torjua valoilla ja nykyisin tätä torjuntaa saakin tehdä niin paljon, kuin itse kunkin sielu sietää. Suosin yksivärisiä ja vilkkumattomia jouluvaloja. Mielellään lämmintä keltaista, mutta parit vähän sinertävätkin nyt löytyy (kaupassa ei aina värisävyä erota, vaikka laatikossa lukisi mitä).  Monet puhuvat yhä jouluvaloista ja edelleen jotkut myös paheksuvat liian aikaisin laitettuja jouluvaloja. Minulle ne ovat kausivaloja tai kaamosvaloja tai vaikka ulkoistusvaloja. Tänä vuonna ensimmäiset valot ulos virittelin marraskuussa. Sisällä pienempiä valosarjoja laitan somisteeksi jo aiemmin pimenevien syysiltojen kaunistukseksi.

Olopihalla on nyt valot työhuoneen ikkunan alla olevassa kukkalaatikossa (jossa somisteena on isosta männystä alas pudonneita havuja). Toinen valosarja on jalallisessa rautapallossa ja kolmas alapihalle johtavien portaiden lähistöllä olevassa tuijassa. Neljännen valosarjan laitoin tekokuuseen, joka piti tuoda jouluna sisälle. Ei tuotu, kun en ollut muistanut ostaa siihen uutta kynttiläsarjaa rikkoutuneen tilalle. Ainoa vapaa valosarja oli 360 pikkuruisen tuikun ulkovalosarja, joten kuusi pääsi olohuoneen ikkunan taakse patiolle.

Sisäänkäynnin terassilla on valosarja isossa lyhdyssä. Ne valot saavat olla pitkälle kevääseen, kunnes illat alkavat valostua. Myös sisäänkäynnin  ja keittiön ikkunan alla olevien kukkalaatikoiden kanervissa  on valosarjat. Itsenäisyyspäiväksi ripustin valosarjan kettiön ikkunan edustan isoksi kasvaneeseen tuijaan.

1 joulukalenteri
 
Ystäväni askartelema isohko seinäkalenteri pääsee aina joulun aikaan roikkumaan eteisen kaapiston päätyyn. Kalenterissa roikkuviin pusseihin laitan karkkeja. Aiempina vuosina pussukoita piti yhtenään käydä täyttämässä. Nyttemmin samat karkit saavat olla pusseissa, kunnes on aika nostaa kalenteri varastoon odottamaan seuraavaa joulua.
 

4 porokoristetta

Monissa blogeissa porot, peurat ja kauriit ovat viime aikoina olleet suosittuja sisustuskoristeita, etenkin näin joulun aikaan. Toissa jouluna niitä alkoi ilmaantua meillekin. Keittiön sivupöydällä seisoo hopeinen poro ja olohuoneen pöydällä kaksi pienempää hopeista poroa. Yksi valkoinen sarvipää könöttää eteisen lipaston päällä ja pienempi patinoitu eläin ympäri vuoden takkahuoneen lipaston asetelmassa. Se ei taida olla poro, vaan luultavasti jokin muu isokokoinen hirvieläin.

5 elävää kynttilää, 3 pattereilla ja ajastimella toimivaa ja tuikut päälle

Olohuoneen toisen tason päällä on kaksi elävää pöytäkynttilää, jotka alkavat olla jo loppuun poltettuja. Toisella sivutasolla on yksi viininpunainen antiikkikynttilä. Keittiön kahteen kynttilänjalkaan vaihdan vuodenaikojen, sisustusvärien ja mielialojen mukaan antiikkikynttilät. Nyt vuorossa on punaiset.

Olohuoneessa on lisäksi kaksi oikean näköistä pattereilla ja ajastimella toimivaa aidon näköistä pöytäkynttilää. Kolmas samanlainen on keittiössä. Patterikynttilät ostin muutama vuosi sitten kotimyynnistä ja ne maksoivat maltaita. Ne ovat toimineet moitteetta ja syövät yllättävän vähän paristoja. 

Lisäksi takan reunustalla on viisi tuikkukynttilää ja olohuoneen pöydällä neljä. 

0 joulutyynyliinaa

Meillä ei ole varsinaisia jouluaiheisia tyynyliinoja. Olohuoneen sohvatyynyihin vaihdan vuodenaikojen mukaan eri värisiä tyynyliinoja. Nyt on värivuorossa fuksia ja harmaa.
 

Noin 10 joululahjaa

Aikuisten kanssa teimme sopimuksen, ettei osteta joululahjoja toisillemme. Aika hyvin sopimus piti kutinsa. Läheisille annoin perinteisen omista kuvista teettämäni kalenterin, leipomani taatelikakun ja itse tehtyä sinappia. Lisäksi jaoin omatekoisia sukkia, kurpitsapikkelsiä ja herukkahyytelöä. Suvun kahdelle pienelle lapselle ostin pehmoisia paketteja ja pelejä. Yhdelle isommalle annoin lahjakortin ja perinteisen kirjalahjan. Oman perheen kesken sovittiin, että syödään hyvin. 

Pientä lipsumista lahjattomuussopimuksesta tapahtui, mutta pääasiassa kokeilu onnistui hyvin ja kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä. Ensi vuonna sopimusta voi vielä hioa ja täsmentää.
 

1 joulutähti

Yksi valkoinen roikkuu valaistuna vierashuoneen ikkunassa. Yksi oranssi ja ikivanha on joulukoristelaatikossa. Yhtään kukkajoulutähteä kodista ei tänä vuonna löydy.
 

1 joulukuusi

Lähes 20-vuotias tekokuusi seisoo nyt patiolla, kuten ylempänä kerroin. Saattaa olla, ettei se enää sisälle pääsekään, sillä se varisee nykyisin enemmän, kuin oikeat kuuset loppiaisen kynnyksellä. Lisäksi osa tekokuusen oksista on niin moneen kertaan auki ja sisään taivutettu, etteivät ne tahdo enää pysyä kunnolla kuosissaan.

Eteisen pöydällä on pieni minikuusi, teko sellainen. Vuosia sitten ostimme työkaverin kanssa pienet kuuset piristämään työpaikan kiireitä joulun alla. Kuusi vietti monta vuotta laatikossa, kunnes muutama vuosi sitten ostin siihen uuden valosarjan ja kuusi löysi joulupaikkansa eteisestä.

1 jouluverho

Keittiöön tapaan vaihtaa jouluisin verhot. Kolme vuotta sitten ihastuin Marimekon punaiseen "Ensilumi" -kankaaseen ja ompelin siitä verhot. Valkoista keittiötä on kiva värittää tekstiileillä. Muualle en ole enää vuosiin vaihtanut verhoja jouluksi.

 7 joulukukkaa

Kukkia kodissa pitää olla ja jouluna sitten joulukukkia. Amarylliset ovat vieneet sydämeni täysin. Yksi kerrottu valkoinen alkaa jo lopetella kukintaansa (ellei sitten kolmatta vanaa jostain esiin tupsahda). Valkoisen amarylliksen toinen vana kallistui niin pahasti, että leikkasin sen vaasiin. Vaaleanpunainen Candy Floss on parhaimmillaan ja vaaleanpunainen kerrottu Rosetta vasta aloittelee. Ukkokullan tuoma punainen amaryllis on vielä aivan nupulla.

Itsenäisyyspäiväksi ostin lähikaupasta viiden valkoisen hyasintin asetelman. Tykkään kovasti hyasinteista, mutta samassa huoneessa en enää voi niiden kanssa olla. Nuppuinen asetelma oli kaupassa kovin houkutteleva ja ajattelin kokeilla, josko silmät eivät sittenkään alkaisi vuotamaan. Silmien ärsyyntymisen vuoksi hyasintit joutuivat kuitenkin takkahuoneeseen ja nyt ne ovat jo niin rupsahtaneita, ettei tuoksusta ole haittaa. Odottelevat kesää päästäkseen pihamultaan.

Vanhempani toivat koriasetelman, jossa on pieni sypressi ja kirkkaanpunainen tulilatva rusettikoristeineen. Ystävältä reippaasti ennen joulua saatu valkoinen atsalea kukkii edelleen täysillä.

4 kynttelikköä

Keittiön, kirjaston, takkahuoneen ja yhden makkarin ikkunalla on perinteiset seitsemän kynttilän kyntteliköt. Sähköllä toimiviin valosarjoihin ja kynttelikköihin olen liittänyt ajastimet, jotta niitä ei tarvitse joka ilta erikseen käydä sytyttämässä ja sammuttamassa. Lyhyen ajan sisällä meillä on ollut kaksi pidempää sähkökatkoa, jolloin ajastinten kellokytkimet ovat pysähtyneet. Niinpä aina sähkökatkon jälkeen on pitänyt kiertää säätämässä valosarjat uudelleen.
 

2 + 5 joulukirjaa 

Tänä vuonna ostin kaksi joululahjakirjaa. Molemmat sukulaislasten paketeihin laitettaviksi. Yleensä olen ostanut lukemista niin itselle kuin Ukkokullallekin joululahjaksi, mutta lahjattomuuslupauksen vuoksi pistäydyin jouluviikolla hakemassa kirjastosta 5 romaania luettavaksi. Kirjamessuhankinnoistakin osa odottaa vielä aloitusta. Aika vähän olen ehtinyt joulun aikana lukea, mutta yhdestä sentään sulkeutuu pian takakansi.

1 joululiina

Vähemmän nykyisin harrastan minkäänlaisia pöytäliinoja. No, keittiön pöydällä on yleensä Pentikin vahakangasliina, jonka jouluksi vaihdoin valkoiseen kangasliinaan. Eteisen pöydällä, minikokoisen joulukuusen alla on punainen, joulutähden muotoinen liina. Sen naapurit ovat tuoneet minulle muistaakseni Madeiralta. Se on nätti, kuin karkki ja se on saanut jouluperinnepaikan minikuusen kumppanina.

1 (joulu) kissa

Lisäksi meillä on yksi joulu- ei, vaan ympärivuotinen kissa, jolle kalkkuna on maistunut enemmän kuin hyvin. Ruokailun jälkeen on hyvä köllöttää takkahuoneen sohvalla odottamassa, että mamma lopettaisi harjaussessionsa ja veisi joulurekvisiittansa ainakin vähän kauemmas, mutta mieluummin kokonaan pois.

Tähän loppukoon joulujorinat. Seuraavaksi voikin ilolla ja innolla siirtyä puutarhakauden aloitukseen.

Hyvää Joulua Ystävät!

Tonttu kun hiipi meidän pihaan,

varoen tartuin sen punaiseen hihaan.

Pyysin: viestin viethän ystävälle,

niin paljon toivoisin hyvää hälle.

Tuoksua kuusen ja kynttiläin,

iloa riemua kukkurapäin.

Lämpöä, rakkautta läheisten,

ystävän jouluisen halauksen.

En vietä joulua kaapissa

Amaryllis Candy Floss

Jouluviikko meneillään ja yhtäkkiä tuli tunne, että aika loppuu tyystin kesken. Aika lailla kevyesti olen koko joulukuun ottanut ja ajatellut, että hosukoot muut. Vaikka joululahjastressistä on jo luovuttu, ruoan suhteen täytyy sentään tehdä valmisteluja. 

Lapset ja vanhempani tulevat meille aattona syömään. Vanhemmillani on aina ollut se tyyli, että vieraita varten pöytä laitetaan koreaksi ja jouluna erityisen runsaaksi. Äiti on tottunut tekemään kaiken alusta pitäen itse, joten pikkaisen tässä taas paineet kohoaa. Äidin vaatimuksista huolimatta aion oikoa reippaasti valmisteluissa ja moni ruoka tulee kaupan hyllyltä ja tuunaan niitä sitten kotoisen näköisiksi.

Ihana rimssuhelma-amaryllis

Jo vuosia olen noudattanut Marttojen ohjetta eli kaappeja ei tarvitse jouluksi siivota, ellei aio kaapissa jouluaan viettää tai vieraitaan kaappeihin tunkea. Toisaalta kovin kummoisiin joulusiivoihin ei ole edes tarvetta, sillä meillä siivotaan säännöllisesti ja kaappeja tykkään järjestellä pitkin vuotta. Saunan pesu kuuluu perinteisiin joulunaluspuuhiin, mutta sen olen delegoinut jo jonkin aikaa Ukkokullalle.

Tälle joulunalusviikolle siunaantui hiukan ylimääräisiäkin töitä. Nostin riimihärän marinoitumaan jääkaappiin ja kas, kulho kolahti hyllyn reunaan, jolloin marinadit roiskuivat pitkin jääkaapin seiniä ja sitä valui lahjakkaasti ylähyllyltä takaseinää pitkin alas asti. Jääkaapin siivoaminen ei todellakaan kuulu lempipuuhiini. Eikä varsinkaan silloin, kun olisi paljon muutakin tehtävää.

Ukkokullan tuoma hääpäiväorkidea

Samoin kävi uunin kanssa. Tapaan leipoa sukulaisille ja ystäville jouluisin taatelikakun. Nyt olen leiponut niitä seitsemän kappaletta ja päälle yhden rommirusinakakun. Tosin rommirusinakakusta tuli konjakkirusinakakku, kun talossa ei ollut rommia, enkä desilitran vuoksi lähtenyt ajamaan naapurikylän viinakauppaan. Vielä ei kakkua ole maistettu, mutta eiköhän siitä hyvää tullut. Viimeisen kakkuvuoan täytin ylipursuavasti ja sinnehän sitä taikina valahti uunin pohjalle. Hajusta päättelin uunissa jotain käryävän, mutta vahinko oli jo ehtinyt tapahtua. Uuninpesu oli edessä.

Pikkuinen punainen kaktus ilahdutti kolmella kukallaan

Monet bloggarit ovat jaksaneet kiitettävästi tehdä joulukalenteripostauksia. Niitä olen ahkerasti iltaisin lukenut ja välillä kommentoinutkin. Joka mobiililaitteella kommentoi, tietää, millaista yhden sormen näpyttelyä se on, joten ymmrätänette, miksi kommentit kiireisenä aikana jäävät vähemmälle. Säännöllisiä joulukalentereita ovat julkaisseet ainakin pale red rose, Rosanpunaista kultaa, Maatiaiskanasen Elämää, Metsätontun Ruusutarha. Sieltä ne löytyvät vaikka joulun jälkeenkin kävisi lukemassa.

Mukavia joulunaluspäiviä. Muistakaa istahtaa välillä ja katsella, josko tontut jo hiippailisivat ikkunoiden takana.

Tipahti puikoilta

Jälleen kerran sovimme, ettemme aikuisten kesken osta toisillemme joululahjoja. Aina siitä päätöksestä joku lipsuu, mutta useimmat sentään ymmärtävät, ettei kyse ole suinkaan haluttomuudesta antaa lahjoja vaan ihan käytännön seikasta. Jokaisella on tavaraa yllin kyllin ja mahdollisuus hankkia tarvitsemansa. On riittävän stressaavaa pohtia lapsille sopivia lahjoja ja juosta niitä kaupoissa etsimässä. Lahjoja on toki kiva antaa ja saada, mutta parempi keskittää lahjominen vaikka syntymäpäiviin. Jouluna voi panostaa enemmän yhteisen pöydän ääressä herkutteluun. 

Sukkia on sentään lupa lahjoittaa. Koska sukkien kutominen on niin mukavaa, niitä valmistuu näin talviaikaan melko tiheään tahtiin. Niinpä ihan ilokseni jaan tekemiäni sukkia muulloinkin, kuin jouluna. Naapuri vei tänäkin vuonna ison kassillisen sukkiani työpaikalleen myytäväksi, joten muille sukulaisille ja ystäville annettavaksi ei kovin paljon jäänyt. Muutaman parin olen ehtinyt lahjana annettavaksi kutoa. 

Merja Ojanperän "Kauneimmat villasukat" -kirjasta olen näitä Helmi-Orvokkeja tehnyt ennenkin. Malli on kaunis ja nopea kutoa. Kudoin kahdet kappaleet. Toiset viininpunaisesta ja valkoisesta 7-veikasta ja toiset kirkkaanpunaisesta ja luonnonvalkoisesta 7-veikasta. 

Tytär halusi antaa omille tutuilleen lahjaksi minun villasukkiani. Koska en saanut väritoiveita, koitin pysytellä kohtuullisen neutraaleissa väreissä. Pelkkää harmaata perussukkaa en vain koskaan jaksa kutoa, joten yhdistin yksivärisiin raitaa piristykseksi.

Marraskuun lopulla teki mieli kutoa jotain joulunpunaista ja niinpä syntyivät nämä pitsiset polvisukat. Niille löytyi heti ottaja. Sukat on kudottu 7-veikasta 3½:n pukoilla. Resorissa on 60 silmukkaa. Resorin jälkeen lisäsin yhden silmukan jokaiselle puikolle. Mallineule on neljällä jaollinen. Kavennukset tein vasta nilkan resorin ensimmäisellä kerroksella, jolloin jätin puikkoa kohden 12 silmukkaa.

Mallineule:

1.-3. krs: 3 o, 1 n

4. krs: lk, 3 o yhteen, lk, 1 n

Tytär halusi itselleen jotkut värikkäät sukat ja niin valmistui nämä sukat, joissa kirsikan sävyiseen 7-veikkaan yhdistyy värikäs Polaris-lanka.

Muiden sukkien väleissä tuhoan jämälankoja. Nyt on meneillään kirkassävyisten raitalankojen tyhjentäminen varastoista. Hauskaa räsymattoa syntyy kutomalla kahta erilaista raitalankaa kaksi kerrosta kumpaistakin vuorotellen. Yksivärinen resori ja kantapää rauhoittaa muuten kirjavaa vaikutelmaa.

Vyötteet näistä raitalangoista on kadonnut, mutta tässä alemmassa sukassa on ainakin 7-veikan Joulu-sävyä punasävyiseen Raita-lankaan yhdistettynä.

Raidallisista langoista kutoessani pyrin kohdistamaan kummassakin sukassa raidat samalla tavoin. Usein raitalangasta kutoessa toisen sukkaparin kohdalla joutuu pitkäänkin etsimään samaa kohtaa ja silloin lankaa menee tavallaan hukkaan. Ellei siis keksi sille muuta käyttöä. Jämälankoja käytettäessä kohdistamisesta on paras luopua. Muuten laatikossa on jämälankojen jämälankoja.

Sukat miehelle valmistuivat sinisestä 7-veikasta ja sinisävyisestä Raita-langasta. Mallineuleena kerrosrivinousu. Kerrosrivinousu kiristää hiukan tavallista neulosta enemmän, joten se kannattaa huomioida silmukkamäärässä.

Mustaa sukkaa on etenkin näin pimeään vuodenaikaan vähän hankalampi kutoa. Ainakin pitää olla kunnon valaistus. Varminta on tehdä kuviotonta perussukkaa, johon saa raikastusta kerrosrivinousulla ja raitalangalla.

Lapsille kudoin röyhelösukkia, joissa toinen röyhelö on kudottu Novitan pehmoisesta  Pilvi-langasta. Pilvi-langan koostumus on 53 % akryyliä, 38 % polyamidia ja 9  % polyesteriä. Kuten kuvasta näkyy, valkoisia hahtuvia näkyy punaisen ja valkoisen langan yhtymäkohdassa. Käytännössä hahtuvat eivät häiritse yhtä paljon, kuin kuvassa. 

Pujotin koristeeksi lankanyörin, johon oli tarkoitus ommella myös kulkunen. Jätin kulkusen kuitenkin ompelematta, koska ilman sitä nyöri on helpompi ottaa tarvittaessa pois. Nyöriin kannattaa jättää pituutta sen verran paljon, ettei se kiristä ja estä sukan pukemista jalkaan.

Kantapään tein ristiinvahvistettuna. 

Jämälankaprojekti jatkuu. Ainakin tulee ensi jouluksi lahjoitettavaa, ellei vuoden aikana syntymäpäivät tyhjennä tulevia varastoja.

Juuso-köllykkä

Pikkuveljen Nuno-koira sairastui vakavasti ja se oli päästettävä pilven päälle jatkamaan vahtimistehtäväänsä. Muutamien ihmisten kanssa heräsi taas tässä yhteydessä keskustelu siitä, kuinka tärkeä rooli lemmikillä perheessä aina on. Lemmikin menetys voi tuottaa aivan yhtä suuren surun, kuin läheisen ihmisen menetys. Eipä kai ole edes tarpeellista vertailla erilaisten surujen määrää tai laatua. Oma kokemus ja tunne riittänee.

Juuso-köllykkämme täyttää kesän korvilla 17 v. Se on seniorikissa ja sen korkea ikä alkaa jo näkyä käytöksessä ja toiminnassa. Juuso nukkuu paljon, eikä juurikaan viihdy ulkona. Osittain sen ulkona viihtymiseen vaikuttaa tietenkin myös ympäristössä tapahtuneet suuret muutokset. Mikään talvikissa se ei ole koskaan ollut, mutta nyt se tuppaa kääntymään jo ulko-ovella takaisin sisään aistiessaan märkyyden, tuulen tai kylmyyden.

Epäilen myös, että sillä on kipuja tai jäykkyyttä nivelissä, sillä makuuasentoon asettautuminen on vaikeaa ja hidasta, etenkin etutassujen osalta. Toisaalta se kyllä hyppää keittiön ikkunalaudalle ja sieltä pois varsin sutjakkaasti. Ja kesällä myyrät saivat puutarhassa kyytiä ihan entiseen malliin, vaikka Juusolla on valjaat rajoittamassa sen menoa. 

Muutaman ensimmäisen elinkuukautensa jälkeen Juuso on tehnyt tarpeensa lähes poikkeuksetta ulos, mutta viime kesästä alkaen se on siirtynyt likimain kokonaan hiekkalaatikon käyttöön. Vanhakin siis oppii uusia asioita. Useimmiten se kyllä edelleen pyytää ulos ja saattaa jopa kiertää talon, mutta tulee sitten sisälle ja tassuttelee suoraan hiekkalaatikolleen. Sillä on ärsyttävä tapa tulla meille ilmoittamaan käyneensä hiekkalaatikolla. Yöllä varsinkin ottaa päähän, kun katti naukuu sängyn vieressä, että nyt on pissat pissattu. 

Leikkiminenkään ei enää niin Juusoa kiinnosta. Ennen hiiret ja pallot saivat kyytiä. Usein leikittiin sen kanssa piilosta. Juuso laukkasi hurjaa vauhtia verhon taakse ja odotti, että tulen sitä kurkkimaan. Kun raotin verhoa, kissa jolkotti jo kiireesti sohvan taakse uuteen piiloon odottamaan löytymistään. Nykyisin se saattaa joskus mennä sohvan kulman taakse kurkkimaan, tuleeko kukaan perässä. Kun sitten menen sitä katsomaan, se on sen näköinen, ettei leikki enää vähempää voisi kiinnostaa. 

Minun lankakerääni se sentään välillä paiskoo ja kengännauhoja on toisinaan vaikea sitoa, kun kissa kiskoo nauhan toisesta päästä sidoksen auki. Jos ulkona on rauhallista ja hyvä sää, se on siellä edelleen hyvin kiinnostunut tutkimaan ja nuuskimaan ja saattaa jopa kiivetä metrin verran puuhun.  

Vaikka Juuso ei ole koskaan viihtynyt pitkään sylissä, eikä etenkään vieraiden sylissä, on se varsinainen seurakissa. Aina se tulee sinne, missä muutkin ovat. Iltaisin se valloittaa sohvan toisen pään, kun minä kudon samaisen sohvan toisessa päässä. Kerran pari illassa Juuso tunkee itsensä väkisin syliini. Silloin on vain laitettava puikot ja langat syrjään ja keskityttävä rapsuttamaan pehmoista kissaa. Rapsutustuokio kestää maksimissaan puoli tuntia, jonka jälkeen Juuso joko palaa torkkumaan sohvan toiseen päähän tai lähtee napsimaan keittiöön raksujaan.

Juusolla on ollut luonamme kissanpäivät. Siitä on toki ollut vaivaa ja se on sitonut meidän ajankäyttöämme ja menemisiämme suurestikin. Luultavasti se ajattelee meistä samoin. Juuso on ollut äärimmäisen ihana katti ja se on tuonut perheeseemme valtavasti iloa. Tiedän, että Juuson ja meidän yhteiselo alkaa olla loppusuoralla. En ala vähenevää aikaa etukäteen suremaan, vaan annan Juusolle sen tarvitseman ja ansaitseman hoivan ja hellyyden. Ja nautin sen osoittamasta kiintymyksestä upottamalla sormeni sen lämpöiseen ja pehmeään turkkiin.

Joulumarkkinoilla

Tallinnan joulutori 21.11.2017

Erilaisista joulumarkkinoista ja -myyjäisistä on tullut olennainen osa jouluun valmistautumista. Vaikka ei mitään ostaisikaan, on kiva katsella ihmisten uskomatonta kykyä ja taitoa tehdä käsillään kaikenlaista kaunista. Useimmiten tulee tehtyä myös ostoksia, sillä markkinoilta löytyy sellaisia tuotteita, joita ei missään kaupassa ole edes myynnissä.

Tallinnan joulutorilla olimme veljenvaimon kanssa jo marraskuun lopulla. Isoveljeni vaimon kanssa olemme aina tulleet hyvin juttuun ja ennen perhe- ja työelämän hektisiä vuosia vietimme paljon aikaa kimpassa. Veljeni yllättävä kuolema kesällä lähensi meitä entisestään.

Ajatus oli kerrankin jutella kaikessa rauhassa ja samalla nautiskella hyvän ruuan parissa. Siinä ohessa piti toki kierrellä joulutoria, mutta kierros jäi lyhyeksi ja nopeaksi märkääkin märemmän räntäsateen vuoksi. Ajatuksemme mukavasta rupattelutuokiosta toteutui ruhtinaallisesti, sillä kuivissa ja lämpimissä sisätiloissa oli huomattavasti mukavampi viettää aikaa. Tallinnassa talojen rännit ovat järjestään ainakin 50 cm liian lyhyet ja niinpä sadevesi tulvii ränneistä suoraan jaloille.

Ukkokulta suostui kerrankin juhlistamaan hääpäiväämme kotinurkkia kauempana. Kävimme Helsingissä syömässä. Herkullisen aterian jälkeen kiersimme katsomassa keskustan jouluvaloja. Senaatintorin Tuomaanmarkkinoihin tutustuin pikakelauksella yrittäessäni pysytellä Ukkokullan perässä. Kumma juttu, että muuten niin hidas hämäläinen muuttuu kaupungin kaduilta pois halutessaan äärimmäisen vikkeläksi kulkijaksi.

Vaikka aamupäivän oli vettä tullut vihmomalla, iltapäivällä sää kirkastui. Olisin halunnut kuvata enemmän jouluvaloja. Ukkokulta ei ole erityisen ihastunut Helsingin vilinään ja niinpä en viitsinyt kiduttaa häntä katujen kiertämisellä illan pimenemiseen saakka. Jouluvalot olisivat ehkä muutenkin kauniimpia, jos olisi lunta.

Viikonloppuna kävin perinteisesti Lohjan Menneen Ajan Joulumarkkinoilla. Siellä oli aivan tuhottomasti porukkaa ja useimpien kojujen lähellekin oli vaikea päästä. Kuvaamisen suhteen tyydyin muutamaan räpsyyn, sillä aina oli jonkun käsi tai pää edessä. Osa myyjistä myös kielsi kuvaamisen.

Lohjan joulumarkkinoilta ajoin samantien Nummelan Luksiaan Naistenmessuille. Päivän markkinaturnaus alkoi jo sen verran väsyttää, ettei oikein enää mielenkiinto kaikkeen katselemiseen riittänyt. 

Paljon kaikkea kivaa tuli nähtyä. Mikäli itsellä on peukalo keskellä kämmentä tai aika vähissä, joulumarkkinoilla kannattaa kyllä tehdä ostoksia. Villasukkia ja neuleita taisi olla myynnissä eniten ja niidenkin hinta vaihteli todella paljon. Käsityötä selvästi jo arvostetaan ja se näkyy myös hinnoissa. Jos halpaa haluaa, ei markkinoille kannata mennä.

Ostoksia tein maltillisesti. Tyttärelle löysin hänen toivomansa kynsikkäät ja kotiin marinoituja valkosipuleita. Yhdet korvakorutkin ostin, mutta ne taitavat edelleen majailla repun uumenissa.

Tänä vuonna käymättä jäivät lähinnä olevat eli oman kylän joulumarkkinat, jotka olivat muiden markkinoiden kanssa samanaikaisesti ja Hvitträskin joulumarkkinat, jolloin oli muutta menoa. Ehkä ensi vuonna muistan, ettei kannata mennä merta edemmäs kalaan.