Hyvästit väreille

Syysvuokko - Anemone hupehensis 'September Charm'

Moni iloitsee syksyn mukanaan tuomista kirpeistä ilmoista ja raittiista säästä. En väitä mitään vuodenaikaa inhoavani, mutta kevään ja kesän valosta ja lämmöstä nauttivana syksy on minulle haikeaa hyvästien aikaa. Hetkellisen syysruskan jälkeen värit kaikkoavat ja pimeys valtaa tienoon. Tuntuu kuin pihan ja puutarhan lisäksi siivoamisen kohteena olisi koko elämä. Matka uuteen kevääseen, lämpöön, tuoksuihin, lintujen lauluun, on mittaamattoman pitkä.

Syysleimu - Phlox paniculata

Maanantaina, lokakuun 1. päivänä kiertelin puutahassa ja löysin vielä joitakin värikkäitä muistoja. Kaikki postauksen kuvat on siis napattu 1.10. Taisivat olla kesäisten värien viime hetket. Maanantain jälkeen on riittänyt sadetta, piiskaavaa tuulta ja perjantaivastaisena yönä myös parin asteen pakkanen. Kostea kylmyys muuttaa kasvien vihreyden ruskean ja harmaan sävyiksi ja navakka pohjoistuuli vie hennot terälehdet kukista.

Ruohosipuli - Allium schoenoprasum

En vielä toivoisi talveen siirtymistä. Harvoin täällä etelärannikolla talvi loka-marraskuussa tulee. Nykyisin ei välttämättä edes ennen tammikuuta. Haluaisin kuulaita syyspäiviä voidakseni rauhassa haravoida puunlehtiä pensaiden alle, kasvien suojaksi ja kompostiin. Mikä sen mukavampaa, kuin saada puutarha sopivasti siistiksi talvea vasten. Silloin pääsee keväällä aloittamaan uuden kasvukauden ikäänkuin puhtaalta pöydältä.

Vuorikonnantatar - Bistorta affinis

Jotkut bloggarit ovat sitä mieltä, että blogissa pitäisi kirjoittaa mukavista ja iloisista asioista. Maailmassa on negatiivisuutta riittävästi muutenkin, joten sitä ei pitäisi blogeihin tuoda. Ja että blogissa tulisi pitäytyä valitussa (puutarha)aiheessa poukkoilematta henkilökohtaisiin yksityiselämän kuvauksiin.

Blogi on verkkopäiväkirja. Jokainen voi omalla kohdallaan päättää, miten omaa blogiaan toteuttaa. Jokainen voi yhtälailla päättää, millaisia blogeja haluaa seurata ja kommentoida. Blogeja on erilaisia pilvin pimein. Joukkoon mahtuu kaikenlaista ja hyvä niin. Kenenkään ei tarvitse seurata itselleen vastenmielistä blogia. Toisaalta jokainen saa mahdollisuuden löytää uusia jännittäviä ja elämää rikastuttavia virtuaalituttavuuksia, joista parhaassa tapauksessa saattaa tulla henkilökohtaisia ystäviä.

Maanpeiteruusu Rosa Sommerwind

Tämä olkoon johdanto sille, että kerron hiukan aivovammasta toipumisestani. Saamani palautteen mukaan joidenkin mielestä näin henkilökohtainen asia ei blogimaailmaan kuulu, eikä varsinkaan puutarhablogimaailmaan. Minähän en runsas seitsemän vuotta sitten puutarhablogia aloittaessani tiennyt, että joskus kompuroisin kotikeittiössä vakavin seurauksin. Tuskin sellaista tietää kukaan muukaan. 

Elämää on toki helpompi elää, kun ei tarvitse murehtia asioita, joille ei kenties edes mitään voi. On kuitenkin rehellistä kohdata vaikeudet ja vastoinkäymiset. Ei niistä eteenpäin pääse käsittelemättä. Vaikka oma elämä kulkisi syntymästä hautaan saakka ongelmitta, kuin pumpulissa kellien, on jokaisella vähintäänkin lähipiirissä sairautta ja monenlaisia koettelemuksia kokeneita ihmisiä. Toisten kokemuksista voi saada tärkeää tietoa ja vertaistukea, sillä koskaan ei tiedä, milloin "musta kivi" putoaa omaan päähän.

Punahattu - Echinacea purpurea 'Magnus'

Olen toipunut keskivaikeasta aivovammasta hyvin. Kaatumisessa parkettiin kolahtanut pää aiheutti tajuttomuuden, voimakkaan päänsäryn, huimauksen ja pahoinvoinnin. Tapaturmassa syntyneet vammat näkyivät kuvauksissa ja kokeissa, mutta sairaalahoidon jälkeen eivät ulospäin. En menettänyt liikuntakykyäni, en näköäni, en puhekykyäni. Kallonmurtuma on ilmeisesti jo luutunut ja aivoissani on lähinnä arpikudos. Vammasta toipuminen jatkuu edelleen ja siihen saattaa mennä vielä vuosi, parikin. Aivoni tarvitsevat aikaa toipumiseen.

Olen ollut HUS:n aivovammapoliklikan hoidossa ja seurannassa. Olen sitä vielä vuoden eteenpäin ja sen jälkeen yhteydenotot tapahtuvat tarvittaessa perusterveydenhoidon kautta.  

Syyskuussa tapasin ensin psykologin, joka teetti runsaan kahden tunnin psykologisiset testit. Niissä pärjäsin hyvin. Muistin kanssa ei ole ongelmia ja muutenkin lukuisat sana-, numero-, palikka- ja kuviotehtävät sujuivat, vaikka jännitin tilannetta aivan valtavasti. 

Orvokki - Viola

Hyvin sujuneesta toipumisesta huolimatta ongelmiakin on. Menetin pään kolautuksen yhteydessä hajuaistin ja osin myös makuaistin. Lääkärin tavatessani kummastelin, miksi koko kesän nenässäni on ollut voimakas savun haju. Hajutestien tuloksena todettiin, etten haista juuri mitään. Nyt ymmärrän, miksi On Stage-liljani ei kesällä tuoksunut minusta yhtään miltään. Normaalisti sen voimakkaan tuoksun aistii jo pitkälle. 

Mauista erotan suolaisen ja makean, kuuman ja kylmän ja joitakin voimakkaita makuja. Valtaosa ruoasta maistuu enemmänkin yhdentekevältä ja se vaikuttaa myös vähentävästi ruokahaluun.

Hajuaisti voi palata, tai sitten ei. Asialle ei voi tehdä oikein mitään.

En ole koskaan kärsinyt kovista päänsäryistä. Tottakai jonkun flunssan yhteydessä on ollut päänsärkyä, mutta muuten äärimmäisen harvoin. Nyt päätä kivistää ihan uuudella tavalla. Ei onneksi jatkuvasti eikä kipuasteikolla kovin voimakkaana, joten koen tulevani sen kanssa toimeen.

Idänkurjenpolvi - Geranium hymalayense 'Baby Blue'

Huimaus on jokapäiväinen kumppani. Varsinaista syytä sille ei ole toistaiseksi löytynyt. Huimaus voi johtua pään kolautuksesta, mutta se voi olla myös sydänperäistä. Tai sitten jotain muuta. Sairaalassa sydämestäni löytyi sivuääni, joka voi toki olla ihan vaaratonkin. Sydäntutkimukset alkavat tämän kuun lopulla. Toivon niiden tuovan jotain selkeyttä tilanteeseen. Joko syyn, jota voi hoitaa tai tiedon, että sydän on kunnossa.

Pikkusydän - Dicentra formosa

Aivovammojen jälkioireissa useimmiten painottuvat alkuvaihetta enemmän muut kuin fyysiset oireet (väsyneisyys, keskittymisvaikeus, aloitekyvyn heikkeneminen, muistivaikeudet, hitaus, käyttäytymisen muutokset). 

Muistissa en ole havainnut ongelmia enempää, kuin mitä itse kukin välillä kohdallaan manailee. Kun päässä on paljon asioita käsiteltävänä, tuppaa avaimet jäämään väärään taskuun tai sokeripussi kaupan hyllylle. Keskittymiskykykin on mielestäni paikallaan ja se näkyy hyvin esimerkiksi aktiivisena kirjoihin uppoutumisena. Hidas en ole koskaan ollut, enkä ole nytkään. Päinvastoin, minun olisi syytä opetella hitautta ja välttää iänikuista hosumista.

Omalla kohdalla koen suurimmiksi vaikeuksiksi väsyneisyyden, liiallisen ärtyneisyyden, aloitekyvyttömyyden ja mielialan merkittävän laskun. Väsymys ei katoa mihinkään kunnon yöunilla, ei lepäämisellä, ei millään. Aina on sellainen olo, kuin olisi valvonut viikon putkeen. Se raivostuttaa ja se haittaa olemista ja elämistä.

Ärtyneisyys tulee voimakkaimmin esiin kotona. Ukkokulta saa syyttä suotta tarpeettoman paljon äkäisiä vastauksia ja kiukkuisia kommentteja. Ärtymys on koko ajan läsnä ja tulee salamannopeasti ulos kipakoina sanoina jostain kielen takaa. Toki Ukkokulta on tietoinen, etten ilkeyksittäni ole tällainen ja että se kuuluu taudin kuvaan. Ei se silti hänellekään mukavaa ole.

Etelänruusuruoho - Knautia macedonica

Aloitekyvyttömyys ei onneksi ole kovin voimakasta. Selviydyn kaikista rutiinitöistä ja ylimääräisistäkin hommista. Ehkä suurin ongelma aloitekyvyttömyydessä on jonkinlainen motivaation katoaminen. Itselle täytyy lujasti perustella, miksi puutarhatyöt on vaan hoidettava ja miksi on hyvä mennä lenkille. Enemmän aikaa kuluu siihen, että seison pohtimassa, tekisinkö tänään vai huomenna, vai en ollenkaan. Perfektionistinen luonne ja voimakas velvollisuudentunto ovat nyt suurena apuna potkimassa minua toimeen, sillä vielä kamalampi on katsella keskeneräisiä tehtäviä.

Syysasteri - Aster

Mielialan lasku tai oikeammin masennus on mielestäni hankalin ja epämiellyttävin asia. Ymmärrän sen kuuluvan  oirekuvastoon, mutta silti ilon ja mielihyvän katoaminen on äärimmäisen raskasta. Minulla on kaikki syyt olla tyytyväinen ja onnellinen, mutta silti itku on jatkuvasti herkässä ja tulevaisuudesta puuttuu valo.

Clematis vit. 'Polish Spirit'

Julkista terveydenhoitoa moititaan paljon. En kiellä, etteikö ongelmia olisi, mutta ihmekö tuo, kun resursseja on vuosikausia vähennetty. Minulla on ollut valtaosin hyviä kokemuksia julkisesta terveydenhoidosta niin vanhempieni asioita hoitaessani kuin omissa tarpeissa. 

Koen tulleeni hyvin kohdatuksi, kuulluksi ja hoidetuksi niin Jorvin päivystyksessä, Töölön neurologisella osastolla kuin Espoon sairaalan neurologisella kuntoutusosastollakin (joka tosin ei ole HUS:n toimintaa, vaan Espoon kapungin sairaala, josta kotikuntani ostaa palveluja).

Voin antaa täydet pisteet HUS:n toiminnalle ja erityisesti aivovammapoliklinikalle. Tapaamani henkilökunta, psykologi ja neurologit ovat olleet ammattitaitoisia ja mikä parasta, he ovat osanneet kohdata potilaan myös tuntevana ihmisenä.

Komeamaksaruoho - Sedum 'Herbstfreude'

Kiitos, jos jaksoit kahlata tämän kukkakuvilla höystetyn tunneryöpyn loppuun. Ehkä seuraavassa postauksessa palaan jälleen puutarha-asioiden pariin.

Kevään sipulishown valmistelut tehty

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard'

Sipulien istuttaminen ei koskaan ole ollut mikään mieluinen urakka, mutta aina se on jotenkin selätetty. Niin myös tänä syksynä. Koska osa sipuleista viipyi postissa, jaoin istutustalkoot kahteen osaan. Ensimmäiset talkoot olivat 18.9.2018 ja niistä jo postasinkin. Nyt myös nettitilaus on postista haettu ja multaan kätketty. 

Tilasin isomman satsin ukkolaukkaa eli 35 kappaletta. Paketissa oli nettikaupan bonuksena vielä kaksi pussia lisää, joten istutettua tuli yhteensä 45 ukkolaukkaa. Tarkoitus oli tänä syksynä panostaa enemmänkin laukkoihin, mutta ilmeisesti myöhästyin nettikauppaostoksilla, sillä moni oli jo loppuunmyyty. Kun ei ole ollut ajolupaa, on myös kaupoissa seikkailu jäänyt lähes kokonaan suorittamatta.

Pallerolaukkaa pitää istuttaa joka vuosi. Tykkään sen viininpunaisesta kukinnosta ja muita laukkoja myöhäisemmästä kukinta-ajasta.

Sinilaukkaa istutin vuosi sitten ensimmäisen kerran ja tykästyin siihen. Siksi tilasin sitä netistä toisen mokoman aiemmin istuttamieni kaupasta hankittujen lisäksi. 

Kirjopikarililja kuuluu nykyisin keväisten sipulikukkijoiden aateliin ja sitä haluan lisätä joka vuosi. Olisipa upeaa, jos joskus olisi valtaisat mättäät näitä luonnonihmeitä shakkiruutuisine mekkoineen. Kirjopikarililjoja istutin jo viime viikolla ja ruokakaupassa käydessäni mukaan tarttui pari pussukkaa.

Viime syksynä istutin ison joukon narsisseja ja ne nousivat todella huonosti. En tiedä, minkä mokan niiden kanssa tein, vai oliko syynä kevään kuivuus. Tiedä häntä. Tappiosta seurasi kuitenkin merkittävä motivaatio-ongelma, enkä hankkinut ainuttakaan narsissipussukkaa. Nettikauppa laittoi muun tilauksen ohessa yhden bonuspussukan Orangery-narsissia ja nyt on sitten nekin multaan kätketty.

Edellisinä vuosina olen istuttanut läjäpäin toinen toistaan kauniimpia tulppaaneja. Vuosien 2016 ja 2017 tulppaanikeväät olivat kertakaikkista ilotulitusta ja niistä huumaantuneena laitoin tietenkin viime syksynä monen monta jaloa tulppaania puutarhan multaan. Aika surkea oli tämän vuoden tulppaanikukinta, joten meinasin unohtaa tulput kokonaan. En sitten malttanut ihan tyystin tulppuja jättää, vaan multaan pääsi myöhäinen tulppaani Sweet Desiree ja aikainen tulppaani Peach Blossom. 

Tykkään kovasti vihreäraitaisista tulppaaneista ja siksi aikainen tulppaani Exotic Emperor ylitti valintakriteerit. Samoin myöhäinen tulppaani Sunlover on vienyt sydämeni ja sitä piti ehdottomasti yksi pussukka hankkia.

Tähtitulppaanit kuuluvat myös keväisiin suosikkeihin. Niidenkin aikaisempina vuosina istutetut sipulit kukkivat keväällä varsin vaisusti, mutta uskaltauduin silti niitä hankkimaan.

Tähtitulppaaneista Persian Pearl on väritykseltään aika lailla Eastern Starin kaltainen. Terälehtien puna on Persian Perlissa ehkä purppuraisempaa ja siitä minä pidän kovasti. 

Tavallisesti linnut käyvät näin syksyisin penkomassa pikkusipulien istutuspaikkoja ja siksi laitoin pari kiveä esteeksi. Täytyy muistaa käydä poistamassa kivet maan jäädyttyä, jotta pikkuiset tulppaanit pääsevät keväällä hyvin ponnistamaan mullasta.

OmaPiha-lehden tämän syksyn lukijatarjouksena oli Pystykiurunkannus Beth Evansin sipuleita. Puutarhassani kasvaa mitä ihmeellisimmissä paikoissa lilakukkaista pystykiurunkannusta. Olen joskus koittanut saada siitä jonkinlaista yhteneväistä keskittymää pariin paikkaan, mutta toistaiseksi ei ole onnistunut. Taitavat kuulua hippikasvien heimoon, sillä nurmikko on eräs niiden mieluisimpia kasvupaikkoja. Jospa näistä pinkeistä uutuuksista syntyisi istutuspaikkaan muhkea pehko.

Idänsinililjaa en ole enää vuosiin ostanut, sillä kirjokevättähden ohella sitä kasvaa puutarhassani joka paikassa. Alkuvuosina istutin kumpaakin ahkerasti ja kaikenlaisen istutusalueiden muokkaamisen myötä pikkuruisia sipuleita on kulkeutunut ympäriinsä.  Eiköhän hyönteisetkin pölyttäessään ole levittämisessä olleet apuna.

Nyt sain nettikaupan bonuksena pussin idänsinililjaa ja multaan pääsivät muiden seuraksi  kasvuaan aloittamaan.

Syysmyrkkylilja - Colchicum autumnale 'Waterlily'

Aiemmin surin, ettei ainutkaan aiempina vuosina isuttamani syysmyrkkylilja ole noussut. Vain muutama päivä nurinan jälkeen löysin yhden lilan Waterlilyn kurkistamassa kukkapenkin mullasta. Löytämisen jälkeen en ole muistanut katsoa, millainen on Waterililyn vointi. Pitänee tsekata. Toivottavasti muut mullan sisässä murjottavat syysmyrkkyliljat keräävät voimia itseensä ja ilmestyvät myöhemmin. Sen verran tyyriitä ovat, ettei niitä ihan vain istuttamisen ilosta viitsi hankkia.

Multaan on nyt kätketty 392 sipulia ja se saanee riittää tälle vuodelle. Yhtään en mene vannomaan, etteikö yllätyspussukoita vielä kotiin kauppareissulta eksy. Jokainen meille eksynyt sipuli otetaan toki ilolla vastaan, mutta omalla tavallaan on myös helpottavaa todeta yhden syysrutiinin olevan nyt hoidettu. Muitakin hommia riittää.

Lokakuussa ollaan taas

Daalia uskoo yhä kesään

Vaikka miten vastaan pyristelisi, syksy on tullut ja etenee vauhdilla. Viimein tuli vähän koleammat ilmatkin ja nehän saivat lopulta meikäläisenkin uskomaan kesän olevan tältä osin mennyttä. Tuskin mitään intiaanikesääkään enää on odotettavissa. Muutamana päivänä tuuli on tuivertanut sellaisella tarmokkuudella, että pian yksikään lehti ei puissa pysy. Ensimmäiset haravoinnitkin on jo tehty, jotta käytävillä pääsisi kulkemaan tarvitsematta kahlata vaahteranlehdissä.

Freesian sipulit nostettu

Syystyöt ovat aikamoista siivoamista ja tavaran talteen kuskaamista. Terassilta olen kiikuttanut jo lähes kaikki kesäkukat kompostiin. Ruukuissa olleet pelaguut kannoin viikolla sisään, kun öisin mittari painui nollan tasolle. Kukkalaatikoissa kesän asuneet pelaguut ovat yhä pergolan reunustalla odottamassa siirtoa autotalliin ja myöhemmin sieltä kellariin.

Kiemurapenkistä kaivoin hädässä olevan mehitähden ylös, sillä syysasteri oli tukehduttamassa mehitähtiressukan. Istutin kasvin reikäpohjaiseen ruukkuun, jonka aion koittaa talvettaa kukkapenkissä. Ei ehkä selviä, koska tuskin ehtii kunnolla tuohon ennen talvea juurtua. Kaivoin kasvin isona paakkuna, vaikka juuret eivät suuren suuret olekaan. Aina kannattaa kokeilla.

Kasvimaan kupeeseen olen valmistellut daalioille omaa kesäkukkapenkkiä. Rajasin penkin kasvimaakäytävästä pari kesää sitten jäätelörasioihin valamillani betonikivillä. Työ on vielä täysin vaiheessa ja siistimättä. En taida kuulua niihin, jotka somistavat kaikki kohteet ennen kuvausta viimeisen päälle fiineiksi.

Rhodo Gunningham's White

Kukkimiset alkavat olla tältä kaudelta ohi. Gunningham's White -rhodo pukkasi yllättäen yhden kukan syksyn iloksi. Aika runsaasti nuppujakin rhodoihin on ilmestynyt, mikä tietenkin ilahduttaa. Toivottavasti niille ei käy samoin, kuin tänä keväänä. Silloin valtaosa nupuista kuivui avautumatta.

Gladiolukset ovat viettäneet kesää huhtikuun lopusta ruukussa ja vasta nyt ensimmäinen ja ainoa niistä kasvatti kukkavanan jopa aueten. Meinasin kukkavanan käydä leikkaamassa maljakkoon, mutta tuuli ja sade hoitivat asian puolestani yöaikaan. Kukkaressukka rötkötti aamulla pitkin pituuttaan terassilla ja aikamoisen surullisen näköisenä. Ei siitä enää ollut maljakkoon laitettavaksi.

Ukkokullan kanssa vapaa-aika menee nyt pihaa syyskuntoon laittaessa. Oikeastaan olemme vasta tehtävälistan alkupäässä, sillä lämpimien säiden vuoksi ei ole ollut mitään kiirettä. Leikkasin talon päädyssä olevan ison norjanangervon matalaksi, sillä totesin lehtiä siinä olevan lähinnä latvoissa. Edellisestä leikkauskerrasta onkin jo useampi vuosi. Samoin laitoin maan tasalle naapurista vyöryneet idänvirpiangervot. Myös naapurin puolella olevat pitäisi leikata, sillä kovin oli ruskeaa risukkoa ja vain muutama lehti niidenkin latvuksissa. Naapurin piha on ylempänä ja he näkevät pensaista vihreän latvuston. Niiden todellinen kunto paljastuu meidän suuntaan.

Vaikka angervopuskia oli melko paljon, hakettimella ne menivät pieneen tilaan. Kippasimme haketetun materiaalin takaisin pensaiden kasvualueelle. Sinne ne ovat maatuneet aiemminkin ja maatuvat varmasti nytkin.

Pensaiden poistuttua niiden alta paljastui muhkea sienikasvusto. Taitaa olla jotain kantosientä, sillä muistelen niiden kohdalla kasvaneen vuosia sitten pihlajan.

Ukkokulta putsasi myös talon rännit. Hurjan paljon niissä oli taas moskaa, jonka määrää on varmasti lisännyt tietyörempasta meille leijunut hiekkapöly. Ehdin jo ihmetellä, kun sateella vesi ryöppysi rännien yli pitkin poikin. Mitenkä se olisikaan moskan läpi syöksytorviin päässyt virtaamaan. Pergolan ränni on vielä putsaamatta, sillä kelloköynnös on kiivennyt sinne kukkailemaan.

Syystöitä riittää vielä pitkäksi aikaa ja niiden parissa on mukava ulkoilla ja harjoittaa hyötyliikuntaa. Toivottavasti ei ihan heti tule pakkasia tai lunta. Viime vuonna kanttasin alapihan istutusalueita vielä marraskuussa. Niin voisin tehdä nytkin, sillä myöhään syksyllä kitketyt rikkaruohot ja kanttausten huolto sai penkit pysymään kuosissa pitkälle kesään.

Koristeomena - Malus purpurea 'Aamurusko'

Mukavaa lokakuuta kaikille!

Kompostointi takkuilee + haaste kompostoinnista

Olen aina iloinnut siitä, että lähes kaikki puutarhajäte löytää uudelleensijoituspaikkansa omassa puutarhassa. Multana ja oksahakkeena. Näin on ollut ennen, vaan nyt homma takkuilee pahasti. Onko syynä tontin valo-olosuhteiden muutos vaiko helteinen ja kuiva kesä? Luultavasti molemmat, yhdessä ja erikseen.

Kompostit huhtikuisen kääntöhomman jälkeen

Meillä on kolme 1m x 1 m -kokoista lautarakenteista lehtikompostia ja yksi isohko muovinen kompostori. Käytimme muovikompostoria aiemmin myös biojätteen kompostointiin, vaikka se ei mikään lämpökompostori olekaan. Vuosi sitten ostimme kunnollisen lämpökompostorin ja siirsimme vanhan vekottimen lehtikompostien jatkeeksi.

Lehtikompostit olivat alapihalla, tontin rajalla, sankan metsikön tarjoamassa varjossa. Keväällä massan sulaminen kesti vähän pidempään, mutta hyvin saimme multaa. Käänsin kompostit keväällä ja usein uudelleen myös syksyllä. Kierrätin massaa kompostien välillä siten, että yhden ollessa muhimassa täytin toista ja kolmas oli tyhjänä. Tavoitteena oli päästä kääntämään muhineesta massasta hieman raaka pinta tyhjään kompostiin. Aina kierto ei tietenkään näin siististi mennyt. Joskus kuorin pinnan maassa olevan pressun päälle, jotta sain alempana olevan valmiimman materiaalin kottikärryihin ja hyötykäyttöön.

Metsikön tilalla avaruutta - eiköhän tuo kasakin tuolta pian poistu.

Metsän kaatumisen myötä tontiltamme meni varjopaikat lähes tyystin. Alapihaa rajaavan aidan rakentamisen myötä komposteille piti löytää uusi paikka. Siirsimme ne aidan viereen, kasvimaan taakse. Muutakaan paikkaa en ole keksinyt. Yläpihalla, autotallin päädyssä olisi ehkä sopivan varjoinen paikka. Siihen pitää kuitenkin mahtua lumet talvella, enkä halua myöskään kompostiyksikköä ihan naapurin rajan tuntumaan, vaikka lehtikompostista ei hajuhaittoja tulekaan. Lisäksi en halua yläpihalle yhtään enempää huoltopaikkoja, mitä siellä jo pyykki- ja mattotelineen vuoksi on.

Biokompostori pöhisee tehokkaasti

Käänsin loppukeväällä ensimmäisen vuoden uudella paikallaan sijainneet kompostit. Multaa tuli äärimmäisen vähän ja suurin osa massasta oli täysin kypsymätöntä. Annoin kompostien jatkaa tehtäväänsä. Muutama päivä sitten päätin tarkastaa tilanteen ja totesin sen yhtä toivottomaksi kuin keväällä. Näin syksyllä kompostiin pitäisi saada tilaa niin pihan siivouksessa syntyvälle jätteelle kuin kevättäkin varten. 

Kaatopaikan multatehtaalle lähdössä

Tilaa on saatava, joten oli pakko keksiä jokin keino hävittää kompostien sisältö. Tyhjensin kaksi kompostia ja ahdoin kypsymättömän puutarhajätteen säkkeihin. Alapihalle ei voi peruuttaa peräkärryä, joten säkkien avulla sain tavaran siirrettyä yläpihan varaparkkipaikalle odottamaan jatkoa. Kunhan puutarhan syystyöt etenevät, kuskaamme puutarhajätteet kaatopaikalle. Siellä massaa otetaan vastaan viiden euron peräkärryhintaan ja massasta kypsytetään multaa. 

Esi- ja jälkikompostorit

Näyttää siltä, että kompostimme ovat liian aurinkoisessa ja tuulisessa paikassa. Kun muuttuneita kompostiolosuhteita tehosti vielä kuuma ja kuiva kesä, ei materiaali kypsynyt laisinkaan. En aio luopua kompostoinnista, vaan seuraan tilannetta ensi kesään. Biojätteet sentään hoituvat nyt mallikkaasti, kun alan vihdoin päästä lämpökompostorin kanssa sinuiksi. Säännöllinen tyhjennys saa lämpökompostorin hyrräämään mukavasti ja kunnon tavaraa syntyy. Siirsimme sukulaiselta perityn vanhemman lämpökompostorin uuden viereen jatkokypsymispaikaksi ja näin biojätteen kompostointiin syntyi toimiva kaveripari. 

Itse tuotettu multa on ollut oiva lisä puutarhan tarpeita täyttämään. Lisäksi kompostoiminen on ollut helppo, edullinen ja luontoa palveleva ratkaisu hoitaa puutarhajätteen hävittäminen. 

Kompostoiminen on meille puutarhureille tärkeä asia. Olisi kiva kuulla, miten sinä hoidat puutarhajätteen kompostoinnin ja kompostoinnin ylipäätään? Toimiiko vai onko ongelmia? Jotta aihetta tulisi pohdittua kommenttikenttää laajemmin, laitan liikkeelle haasteen, jonka sisältö on esitellä oma kompostointijärjestelmä etuineen ja haittoineen. Haasteen saa ottaa käsittelyyn vapaasti, mutta aktivoidakseni teitä haastan ensimmäisenä seuraavat blogit:

Hiidenkiven puutarhassa

Kukkia ja koukeroita

Nettimartan pihapiiri

Mukavaa syyskuun viimeistä viikonloppua kaikille!
 

De Quervain ei tykännyt käsitöistä...

Valamonruusun kiulukat

De Quervain kävi meillä pitkällä vierailulla. Oli varsinainen hapannaama, eikä tykännyt yhtään mistään. Entä kuka tämä De Quervain oikein on? Ranskalainen kesäturisti vai menneisyydestä yllättäen putkahtanut sukulainen? Ei suinkaan. Hän oli sveitsiläinen lääkäri, jonka kuvasi v. 1895 nimeään kantavan yleisen jännetuppitulehduksen. 

De Quervainin tauti on siis peukalon pitkän loitontajan ja lyhyen ojentajan ahtauttava jännetuppitulehdus. Sen sain pääsiäisenä ikkunoiden pesusta, enkä sitten meinannut vieraasta päästä millään eroon. Kuvitelkaa itse, millaista on elää oikeakätisenä ilman toimivaa oikeaa kättä. Peukaloa ei voinut käyttää mihinkään. Sitä särki öisin ja päivisin ja kaiken aikaa piti olla tarkkana, ettei kipeä peukalo osu mihinkään. Kylmägeeliä kului rutkasti ja kylmähaude seikkaili alituiseen pakastimen ja peukalon väliä. Peukalo vietti valtaosan kesästä tuettuna liikkumattomaksi. Muutaman kerran unohdin muuttuneeni vasenkätiseksi ja erehdyin yrittämään hampaiden pesua entiseen tapaan oikealla kädellä. Sattui niin vietävästi, että kyyneleet roiskuivat silmistä kylppärin peiliin. 

Sain vaivaan kortisonipiikin huhtikuun lopussa ja toisen juhannusviikolla. Hetken kipu vähän helpotti, mutta äitiyi pian entistä kiukkuisemmaksi. Minäkin taisin olla jo aika lailla kiukkuinen, kun kipu oli kaiken aikaa läsnä ja rajoitti normaalia elämää melkoisesti. Meidän terveyskeskus menee aina keskikesällä kiinni ja sen vuoksi yritin sinnitellä kipeän käden kanssa viikkoja eteenpäin. Lopulta terveyskeskuksen auettua elokuun toisella viikolla menin samalle lääkärille ja penäsin jotain vaikuttavampaa tekoa kivun helpottamiseksi. Vaikkapa lähetettä ortopedille. Lääkäri ei ollut innostunut ajatuksesta, josta tuli sellainen tunne, että taas säästetään. Kuulin nimittäin toisaalta, ettei kortisonipiikkejä vaivaani kannata kahta enempää laittaa ja että ahtautunut kohta olisi hyvin helposti hoidettavissa pienellä leikkauksella. Sovimme kolmannesta kortisonipiikistä ja soittoajasta parin viikon päähän. Mikäli kipu ei siihen mennessä olisi helpottanut, lääkäri laittaisi lähetteen ortopedille.

Ilmeisesti De Quervain oli kyllästynyt minuun ja kotimme palvelutasoon, sillä muutamassa päivässä kipu helpotti. Saattaahan olla niinkin, että tällä kolmannella kerralla kortisoni osui tismalleen oikeaan paikkaan. Kerran eräs lääkäri sanoi, etteivät kaikki lääkärit edes näitä piikkejä anna, koska on hyvin tarkkaa saada kortisoni osumaan oikeaan kohtaan.

Runsaan kuukauden ajan olen ollut vähän varpaillani oikean käden kanssa. Kipu ja peukalon varominen on jämähtänyt takaraivoon niin tanakasti, että piti ikäänkuin uudelleen opetella oikean käden käyttö. Vihdoin olen uskaltanut kaivaa käsityötkin esiin ja muutama sukka on valmistunut. Uusia lankoja en sentään uskalla kaupassa hiplata, vaan pyrin käyttämään omia varastojani.

Sietämätön kipu on poissa ja peukalo tekee yhteistyötä kanssani ongelmitta. Hiukan arveluttaa ryhtyä tietyörempan pölyttämien ikkunoiden pesuun, mutta ehkä etenen muutama ikkuna kerrallaan, enkä edes haaveile kaikkien kirkastamisesta yhden päivän urakalla. On se vaan juhlaa olla taas kaksikätinen.

PS.
Kuvien sukat olen kutonut syyskuun aikana 7-veikan yksivärisistä ja kirjavista langoista.