Kirsikankukkia pojalle

Ei ole olemassa muureja, on vain siltoja. 

Ei ole olemassa suljettuja ovia, on vain portteja.

-Tommy Tabermann-

Kahdesta ihanasta lapsestani esikoinen ilahduttaa tänä keväänä vanhempiaan valmistumalla diplomi-insinööriksi. Ahkerana opiskelijana hän on jo aiemmin valmistunut sekä filosofian että valtiotieteen maisteriksi. Työelämääkin välillä kokeilleena hän palasi opintojen pariin ja uskoo nyt löytäneensä oikean elämänuran.

Iloisena poikani sinnikkyydestä ja ehtymättömästä tiedonjanosta toivotan hänelle 

onnea ja menestystä.

Ojennan sinulle kirsikankukkia poikani, olet ne ansainnut!

Jotka tulevat suorinta tietä,
saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella, outoja hedelmiä
hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on,
niin se on, että eksymättä et
löydä perille.

- Tommy Tabermann-

Aihetta kriikunahanamiin - tai umeniin

Prunus domestica subsp. insititia - Kriikuna

Japanissa järjestetään kirsikkapuiden kukinnan aikaan hanami-juhlia. Hanami on japania ja tarkoittaa kukkien katselemista. Hanamin aikaan ihmiset lähtevät puistoihin eväskorien kera ihailemaan kirsikkapuiden kukintaa. Helsingin Roihuvuoren kirsikkapuistossa hanamia on vietetty vuodesta 2008 lähtien. Juhlan järjestävät Suomessa toimivat japanilaisen kulttuurin yhdistykset ja Roihuvuoriseura. Lisää aiheesta löydät täältä.

Tuskin hanami-sanaa on kriikunapuiden kukintaan yhdistetty, mutta nyt sille olisi kyllä aihetta. Tosin japanilaisilla on myös luumunkukkien katselemista varten umeni-sana. Kriikunahan on luumun sukulainen, joten ehkä meillä vietetään pian umeni-juhlaa.

Pihamme kolme kriikunapuuta ovat kasvaneet 20 vuoden ajan, mutta koskaan aiemmin ne eivät ole kukkineet näin runsaasti, kuin juuri nyt. Kriikunoiden kukinta ei montaa päivää kestä ja pian kukkien terälehdet leijailevat maahan valkaisten nurmikon hetkeksi untuvankeveällä peitteellä.

Kriikunoiden ympärillä kuvatessani puista kuului aikamoinen surina ja pörinä. Toivottavasti pölytykseen erikoistuneet hyönteiset olivat mukana pörinää aiheuttamassa. Silloin hyvä kriikunasato olisi syksyllä odotettavissa.

Naapurin näkökulmasta taisin itsekin muistuttaa jonkinsortin pörriäistä, kun onnellisena kauniista kukkapilvistä pyörin puiden ympärillä niitä ihastelemassa. Useammankin kerran. 

Prunus padus - Tuomi

Lämmin auringonpaiste sai myös tuomen kukat aukeamaan. Paljon on siinäkin kukkia. Talomme päädyssä kasvaa kaksi tuomea. Toinen kärsi vähän metsää kaadettaessa ja kaivureiden pörrätessä sen läheisyydessä. Itse asiassa kumpikin puista kasvaa virallisesti kunnan puolella, mutta pääosa niiden oksistosta on meidän tontillamme. Ovat siis melkein meidän puita. Tuomenkehrääjäkoi valtaa usein tuomet seiteillään, eivätkä ne ole kovin kaunista katseltavaa. Jostain syystä "meidän" tuomemme eivät ole koskaan saaneet seittipeitettä. Koputetaan nyt puuta, ettei niin kävisi nytkään.

Coccinellidae - Leppäkerttu vai olisiko tämä seitsenpistepirkko

Kuinkahan monta kertaa olen jo tämän kevään aikana täällä blogissakin sanonut, että leppäkerttuja on viime kesäiseen tapaan runsaasti. Melkeinpä voisi sanoa, että käänsipä pään minne tahansa, siellä ryömii leppäkerttu. Leppäkerttu seikkailee monissa lastenkirjoissa ja -lauluissa. Ehkä jo sieltä juontaa positiivinen suhtautuminen leppäkerttuihin. Meillä ei enää muutamaan vuoteen ole näkynyt siilejä, joten olkoot leppäkertut meidän "siilejä".

En suinkaan jokaista leppäkerttua ryhtynyt edes kuvaamaan, mutta kieltämättä niiden runsaus herättää kiinnostusta. Leppäkertut ovat minusta sympaattisia hyönteisiä ja lisäksi puutarhurin kannalta hyödyllisiä. Leppäkerttujen ravinnosta pääosan muodostaa kirvat. Poikkeuksena on neilikkapirkko, joka kasvissyöjänä käyttää ravinnokseen kukkia ja lehtiä.

 
En tunne hyönteisten elintapoja, mutta näitä pariskuntia katsellessa ajattelin niillä olevan hellyyskausi meneillään. 

Vanha puunrungonpätkä on lojunut tontilla pitkään. Ukkokulta aikoi jo laittaa sen saunapuiksi, mutta keksimme tehdä siitä ötökkähotellin. Reikiä olisi voinut porata enemmänkin, mutta puuvanhuksessa on jo koloja itsessäänkin. Ukkokulta vei pökkelön rajamäntyä vasten nojaamaan. Nurkkaus on rauhallinen (pallokentän läheisyydestä huolimatta) ja kesän edistyessä pensaat ja töyhtöangervo kasvavat pökkelöäkin korkeammaksi muodostaen suojaisan paikan.

Viikonlopuksi on luvassa melkeinpä kesäisen lämmintä säätä. Nautitaan kaikki auringosta ja viikonlopusta.

 

Kuunliljat ja kaverit, missä olette?

Huhtikuinen lämpö sekoitti puutarhaihmisen kuvittelemaan, että kevät olisi pidemmällä, kuin olikaan. Vapuntienoon hyinen kylmyys palautti maan pinnalle, totuuteen. Kevät etenee nyt hitain askelin, mutta etenee kuitenkin. Jokainen puutarhakierros tuo jotain uutta ja jännää esiin. Samoin jokaisella kiierroksella nousee mieleen kysymyksiä, missä on tämä ja tuo kasvi?

Kuunliljojen viipymistä ihmettelen eniten. Eivät ne koskaan keväisin ensimmäisten joukossa ole, mutta nyt ei ole näkyvissä yhtä ainutta kuunliljan kärkeä. Ei missään niistä lukuisista paikoista, joita pihallani on. Ei kuunliljan kuunliljaa. Olen huolissani. Näinkö viime kesäinen kuivuus sitten puutarhaani vaikutti? Vei kuunliljat, ainakin ne.

Sisääntulon vanhin istutuspenkki on odottanut uudistamista. Siinä olevia istutuksia kuivuus rankaisi kovimmin. Suunnitelmat penkin kohentamiselle ovat jo pitkällä. Olen vain odottanut näkeväni perennojen versovan mullasta, jotta osaan niitä oikeista paikoista ryhtyä ylös kaivamaan ja jakamaan sekä mahdollisesti uudelleen istuttamaan. Kuunliljat, jaloangervot ja joitakin syysleimuja. Syysleimuista on jo versot esillä. Joitakin jaloangervojakin on jo ilmaantunut näkyviin, mutta niiden suhteen olen lähes yhtä huolissani, kuin kuunliljojenkin. Käykö niin, että koko penkki menee kasvienkin osalta täydellisesti uusiksi. Ei ole vanhaa jaettavaksi vaan kivireunuksen uusimisen ja mullan lisäämisen myötä myös istutukset on hankittava.

Kärhöjen kohtalo on jokakesäinen jännittämisen aihe. Viime kevät oli kärhöjen suhteen ruhtinaallista onnistumisen aikaa. Ne nousivat aikaisin ja hyväkuntoisina. Kukkivatkin ahkerasti. Hyvin ymmärrän, jos kärhöt ovat viime vuoden ahkeroinnista väsähtäneitä ja haluavat herätä vähän hitaammin. Olen kiertänyt kärhöjäni tutkaillen, kuka heistä on kevätvirkku, kuka vielä pohdiskelee multavällyissä ja kuka ei jaksa nousta laisinkaan.

Clematis -Ville de Lyon'

Pikkupuutarhan alppikärhön leikkasin melkoisen risuuntumisen vuoksi alkukesän kukinnan jälkeen ja se näytti suuttuneen siitä totaalisesti. Olin jo valmistautunut uuden hankintaan. Niin vain on herännyt alppikärhökin ja pukkaa uutta versoa. Kukintaa ei varmasti tarvitse tänä keväänä ihailla, vaan ei haittaa, kunhan on elossa. Samoin sen kaverina kasvava Ville de Lyon oli viime kesänä vähän vaisu, mutta sekin on herännyt terhakkaana.

Clematis 'Pink Fantasy'

Vastapäätä Pikkupuutarhan köynnöskaarta asustavat Columnella ja Pink Fantasy ovat jo hyvin hereillä. Columnella ensimmäisten joukossa. Sen sijaan kriikunan kupeessa kasvava Multi Blue joko tykkää köllötellä mullassa tai sitten ei meinaa nousta laisinkaan.

Pikkupuutarhan viime kesän uusista asukeista Purpurea Plena Elegans on hyvin hereillä. Sen sijaan ihastuttavasta Warszawska Nikestä ei näy henkäystäkään.

Clematis Warszawska Nike

Metsäpuutarhaan alkukesästä siirtämäni mantsuriankärhö pukkaa versoa mullasta. Toivon vihdoin löytäneeni sille kunnollisen paikan, jossa se viihtyy ja jossa sille on tilaa kasvaa.

Clematis viticella 'Polish Spirit'

Olopihan Syreenipenkissä runsaasti vuosi sitten kukkinut Polish Spirit on herännyt. Samoin viereisessä köynnöstuessa kasvavista joko Dr. Ruppel tai Willy. Vielä en tiedä, kumpi. Kivipolun päähän istutettu Hagley Hybrid ei näytä heräämisen merkkejä, mutta Vatukkapenkkiä vastapäätä istutettu Madame Julia Correvon sen sijaan on hengissä. Hieno juttu, sillä häneen ihastuin oikein vahvasti.

Clematis vit. Purpurea Plena Elegans

Pionipolun Jackmannii ja Purpurea Plena Elegans ovat virkeinä. Puutarhaportiin vasemman puolen Purple Dream pukkaa pitkiä versoja. Vastapäätä portin pystypuita pitkin kasvavista Multi Blue on myös herännyt. Sen vieressä kasvavista joko Piilu tai Willy on hereillä, mutta aikanaan selviää kumpi.

Clematis integrifolia 'Aljonushka'

Ruusupenkin Aljonushkasta löytyi mullasta nousevia versoja viime viikolla. Kiemurapenkin Princess Diana, joka ei ole Princess Diana, on myös hengissä.

Clematis 'Rouge Cardinal'

Päivänliljapenkin Rouge Cardinal ja Multi Blue ovat kumpikin heräänneet. Niin myös penkin toisessa päässä asustava Lumikärhö eli Paul Farges. 

Clematis ' Paul Garges' - Lumikärhö

Jos jotain olen vuosien aikana oppinut, niin en keväisin leikkaa kärhöjen edellisen kesän kuivia varsia. Ihan kuolleen näköisiin oksiin ilmestyy tuoreita versoja. Paras leikata vasta sitten, kun köynnös on vihertynyt ja siitä selvästi erottaa, mikä on elävää ja mikä ei.

Echinacea purpurea - Punahattu

 
Montaa muutakin kasvia odotan kovasti. Punahatuista ei ole merkkiäkään. Syksyllä istutin pari uutta ja niiden hidastelun ymmärrän. Mutta ei kyllä näy vanhojakaan. Samoin syksyllä istutettu syyskimikki Brunette loistaa poissaolollaan. Sinivaleunikkojen suhteen olen jo luopunut toivosta. Heidän tilalleen ostin kaksi uutta sinivaleunikkoa, jotka asustavat nyt vanhimman rhodon läheisyydessä. Muutama päivä sitten pelästyin jo heidätkin salaperäisesti kadottaneeni, mutta itse olin metrin väärässä suunnassa. Helpotuksen huokaisu, löytyivät.

Rhodon nuppu kurkkii, jaksaisiko avautua.

Ei kai tässä mikään hoppu ole. Koleaa ja kuivaa on ollut, joten itsekin kasvina miettisin pari kertaa, viitsiikö vielä nousta. Oli kevät sitten varhainen tai myöhäinen, yhtä jännittävää ja yllätyksiä täynnä se aina on. Samalla puutarhuri voi harrastaa omanlaistaan muistin preppaamista kulkemalla puutarhassa pohtimassa ylös nousevien kasvien nimiä.

Tämän kauden tomaattini

Tomaatit kukkivat ja varkaitakin pitäisi nyppiä.

Tomaattien, kurkkujen ja chilipaprikoiden taimet odottavat kellarissa innokkaasti pääsyä kasvihuoneeseen. Joka päivä katson sääennusteet, erityisesti yöksi luvatut lämpöasteet. Tähän saakka öisin on ollut koleaa, jopa pakkasia. En ole uskaltanut taimiani kasvariin vielä viedä. Kennokasvari on hatara, eikä valopetroolilla toimiva lämmitin kovin tehokkaasti lämpöä kasveille tarjoa. Joko pian uskaltaisi? Yölämmön pitäisi hissukseen pysytellä +5 asteessa tai lämpimämpänä. 

Ajastan tämän postauksen, joten julkaisun aikaan tomaattini saattavat olla jo kasvarissa.

Kohta syödään kellarissa kasvatettuja kurkkuja.

Tein yhteenvedon tämän vuoden tomaateistani. Joka vuosi on ollut tarkoitus yhteenveto tehdä, mutta tähän saakka toteutus on jäänyt vaillinaiseksi. Lähinnä syksyllä olen kertonut kasvarikasvatuksen tuloksista. 

Lainasin tomaattien, kurkkujen ja Hungarian Blackin kuvat sekä tekstit siemenkauppiaiden sivuilta havainnollisuuden lisäämiseksi.


TOMAATIT

Ensimmäiset tomaatit kylvin 3.3. Itäminen oli hidasta ja niinpä varmistin onnistumista kylvämällä toisen satsin 12.3. ja vielä muutaman lajin 18.3. Jokunen siemen jäi itämättä, mutta jälleen kerran taimia tuli yli oman tarpeen. Parempi niin, kuin ei taimia ollenkaan. Ylimääräisille on jo löytynyt uusi koti.

Päätin keskittyä kirsikkatomaatteihin, sillä ne ehtivät varmimmin kypsyä kennokasvarissa viilempänäkin kesänä. Tietysti toiveissa olisi samanlainen tomaattien unelmakesä, kuin viime vuonna. Pitää kuitenkin olla realisti ja varautua toisenlaisiin olosuhteisiin.

Ahkerasti ammensin teidän kaikkien tomaattiyhteenvedoistanne kokemuksia ja suosituksia. Sungold, Rosella ja Bumble Bee pääsivät kehujen perusteella kokeiltaviksi. Promyk oli myös uutena mukana, mutta se iti huonosti ja vain yksi taimi keikkuu nipinnapin elämän rajamailla. Siksi en laske sen varaan mitään.

Hundreds and Thousands on pikkuinen tomaatti, jota suositellaan mm. amppeleihin. Istutin sen taimet isoon ruukkuun, jonka voi tarvittaessa nostaa vaikka terassin nurkkapöydälle.

Kirsikkatomaatti Sungold, 3 kpl

Monen suosikkikirsikkatomaatti. Kasvutapa vähän ’villi’, siksi tukeminen tärkeää. Viljely kuitenkin kannattaa, koska 10-15 g painavat oranssinpunaiset tomaatit ovat supermakeita. Viljellään joko kasvihuoneessa tai lämpimällä seinustalla. Antaa satoa myöhään syksyyn. 

Kirsikkatomaatti Supersweet, 3 kpl

Erittäin runsassatoinen lajike kasvihuoneeseen, ulkokasvatukseen todella suojaisessa paikassa. Viihtyy ravinteikkaassa ja läpäisevässä maassa. Kastele säännöllisesti. Korjaa satoa vähitellen, hedelmät ovat n.4 cm. 

Kirsikkatomaatti Rosella, 3 kpl

Erikoisen värinen tummanroosa kirsikkatomaatti. Ohutkuorisen, makean hedelmän malto on vihertävä. Satoisa ja viljelyvarma runkotomaatti, soveltuu kasvihuoneeseen, lasitetulle parvekkeelle tai lämpimälle seinustalle.

Kirsikkatomaatti Bumble Bee, 3 kpl

Valtavasti erittäin makeita ja hyvänmakuisia, kullankeltaisia hedelmiä, joissa on oranssinpunaisia raitoja. Halkaisija 2–3 cm. Satoisa. Kasvihuoneeseen tai lämpimälle paikalle ulos. Sido taimet tukeen. 

Kirsikkatomaatti Hundreds and Thousands, 2 kpl

Tällaista kirsikkatomaattia et ole varmasti ennen nähnyt. Nimensä mukaisesti se tuottaa satoja ja jopa tuhansia makeita ja mehukkaita suupaloiksi sopia pikkutomaatteja. Soveltuu amppelikasvatukseen ja ruukkuviljelyyn. Pitkä sadonkorjuuaika. 

Päärynätomaatti Yellow pearshaped, 3 kpl

Päärynätomaatti ’Yellow Pearshaped’. Esikasvatettava. Keltaiset, päärynänmuotoiset hedelmät pienehköjä, 2–3 cm läpimitaltaan, makean maukkaita. 
 

Kirsikkatomaatti Gardener’s delight, 3 kpl

Yksi maukkaimmista ja makeimmista kirsikkatomaateista. Kasvuaika n. 68vrk. Pienet, kirkkaanpunaiset tomaatit tertuissa. Paino n. 20-25g/kpl. Kasvutapa rehevä. Kookas, tuettava reilusti. Kasvihuoneeseen tai lämpimälle seinustalle. Huom, siemenet pieniä!

Runkotomaatti Tigerella, 2 kpl

Tunnetaan myös nimellä ’Mr. STRIPEY’. Aikainen englantilainen runkotomaatti kasvihuoneeseen tai lämpimälle ja suojaisalle seinustalle. Kasvuaika n. 70vrk. Hedelmän ulkonäkö erikoisen kaunis: punaisella pohjalla oranssit raidat. Tasakokoisia, painavat n. 80-90 g/kpl. Maku erinomainen. Terve ja suurisatoinen. 
 
KURKUT 

Myös kurkuista tuli viime vuonna aikaisin alkanut ja hyvä sato. Pysyimme koko kesän omissa kurkuissa. Nyt kokeilen uusina Sherpaa ja Cordobaa.

Sherpa, 2 kpl

Partenokarppinen lajike, joka tekee hedelmiä ilman pölytystä ja jolta puuttuvat hedekukat. Aivan sileät, 15-25 cm pitkät hedelmät, joissa on murea malto ja pieni siemenkota. Säilyy hyvin. Erittäin laadukas lajike tuoreena syötäväksi, säilöttäväksi jne. Sopii avomaalle ja kasvihuoneeseen.

Beth Alpha, 3 kpl

Mehukas ja murea lajike. Käytetään tuoreena tai säilöntään. Tummanvihreät, 17-20 cm pitkät hedelmät. Pitkä korjuuaika. Avomaalle tai kasvihuoneeseen. 

Cordoba, 2 kpl

Partenokarppinen (itsepölytteinen) pitkäkurkku kasvihuoneeseen. Mureissa, tummanvihreissä, noin 30 cm pitkissä, hiukan uurteisissa hedelmissä on pienet siemenkodat. Hyvänmakuinen. Aikainen ja satoisa. Erittäin pitkä korjuuaika. Terve ja kasvuvoimainen ammattilaislajike harrastajaviljelyyn. Härmänkestävä.

CHILIPAPRIKA HUNGARIAN BLACK, 4 kpl

Chilipaprika ‘Hungarian Black’ Raikas ja mehukas n. 5 cm pitkä hedelmä. Väri on raakana mustaliila ja kypsänä syvänpunainen. Keskivahva.

Tomaatti kukkii kasvarissa 24.5.2018

Pieni kasvarini täyttyy tomaateista ja kurkuista. Niiden lisäksi kokeilen tänä vuonna chilipaprikaa. Luultavasti kasvariin kulkeutuu kesän mittaan muutakin. Tomaatteja on sen verran paljon, että kokemuksesta tiedän joutuvani niiden sekaan sulloutumaan. Mikäs sen mukavampaa, kuin istua kasvarin rauhassa ja lämmössä varkaita nyppimässä. Sitä jo kovasti odotan.

Puutarhatuliaisia. Ulkomailta ideoita omaan pihaan.

Merja Neroma: Puutarhatuliaisia. Ulkomailta ideoita omaan pihaan.
Reuna Oy, Kouvola. 2019
ISBN 978-952-7221-88-4

Sain Reuna-kustantamolta arvosteltavaksi Merja Naroman kirjan Puutarhatuliaisia. 

Jokainen puutarhasta innostunut ihminen on ulkomailla käydessään pohtinut, voisiko matkakohteessa näkemistään puistoista ja puutarhoista tuoda jotain konkreettisia ideoita omaan puutarhaan. Taiteellinen moniosaaja Merja Norema on tehnyt aiheesta kirjan, jossa kuvin ja sanoin opastetaan, kuinka voi toteuttaa matkalla nähtyjä elementtejä omassa puutarhassa.

Merja Noremalla on Rose Factory -niminen yritys, joka on markkinoinnin ja viestinnän johtamisen, suunnittelun ja konsultoinnin asiantuntijayritys, mutta myös paljon muuta. Merja Noreman intohimo on ohjannut hänet opettelemaan piha- ja puutarhasuunnittelun. Rose Factoryn puitteissa hän suunnittelee ja ohjaa projekteja niin yksityisiin, kuin julkisiinkin kohteisiin.

Lisäksi Merja Norema on kuvataiteilija, joka siirtää originaalivalokuvansa canvas-kankaalle käyttäen apuna akryylimaaleja, hiekkaa ja lasimurskaa. Aiheina ovat maisemat, kasvit ja arkkitehtuuri. Noremalla on ollut useita näyttelyitä. Seuraavaksi "Häivähdys purppuraa" -näyttely Kouvolan Poikilo-Galleriassa 7.5.-2.6.2019.

Kirja on helppolukuinen ja siinä on kauniita kuvia ulkomaan kohteista ja vastaavasti kuvia kotimaan puutarhoista, joihin ulkomainen idea on toteutettu suomalaiseen puutarhaan sopivaksi. Kaikki ideat eivät toki ole yksiyhteen omaan käyttöön otettavissa, mutta kirja herättikin ajatuksia ja kysymyksiä, miten joku asia olisi mahdollista tehdä omassa puutarhassa. Parasta minusta onkin se, että kirja avaa silmiä ja laittaa miettimään oman puutarhan yksittäisiä kohtia uudesta näkökulmasta.

Kirjojen ikuisena ystävänä oli mukava yllätys saada puutarhakirjan mukana Bulletin-lehti, joka on Reuna Kustantamo ja kirjakauppa Oy:n tuoteluettelo. Tuorein Bulletin esittelee Reuna-kustantamon kirjasyksyä 2019. Lehdestä luin, että Reuna-kustantamo ja verkkokauppa.reunalla.fi toimivat Kultturitalo Wanhassa Rautakaupassa Kouvolan Myllykoskella. Siinäpä oivallinen kesäkohde kirjojen ystävälle.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Jua pari lasii kuaharii.

Venyttel tualis semmottos

että pää menee taakse ja

kattelet maailmaa ylösalasi.

Hiukka hianon näköst.

Ei iloseks tulemine enemppä tarvitte.

Karoliina Koskinen

Hyvää äitienpäivää!

 

Sunshine Blogger Award

Sain Puutarhan Lumo -blogin Kruunuvuokolta tämän tunnustuksen, johon liittyy muutamia kysymyksiä. Olen kovasti iloinen ja otettu tunnustuksesta. Lämmin kiitos Kruunuvuokolle.

Tässä sitten Sunshine Blogger Award'iin liittyvät kysymykset vastauksineen: 

1.MIKÄ ON BLOGISI TARINA JA KUINKA SE ALKOI?

Olin pitkään pohtinut, miten saisin yhdistettyä puutarhapäiväkirjan ja kuvat kukista ja kasveista. Kummitytölläni oli silloin oma lifestyle-blogi ja hän kehotti minua kokeilemaan bloggaamista. Aloitin vähän arkaillen kesäkuussa 2011. Vauhtiinpääsy kesti tovin, mutta kun blogille alkoi tulla lukijoita ja kommentoijia, innostuin ihan uudella tavalla.

Blogielämä on aika koukuttavaa. Talvella ja väsyneenä tulee välillä pohdittua, jaksaako jatkaakaan. Kevään tullen bloggari herää siinä, missä kasvitkin. Lukemalla muiden blogeja ja keskustelemalla omaan blogiin tulleiden kommentoijien kanssa olen oppinut valtavasti kasveista ja kasvattamisesta. Olen tutustunut hienoihin kasveihin ja hienoihin blogi-ihmisiin. Vertaisuus on yksi bloggaamisen parhaista elementeistä.

Bloginimeni Between ehkä monia ihmetyttää. Se on peräisin opiskeluajan hassuttelusta ystäväni kanssa. Kirjoitimme yhdessä tarinoita, joita varten tarvitsimme nimimerkit. Between on väännös eräästä nimestä ja bloginimeä miettiessäni se nousi jostain muistojen syövereistä.

Acer - Vaahtera

2.MITÄ INTOHIMO TARKOITTAA SINULLE?

Intohimo tarkoittaa minulle kokonaisvaltaista heittäytymistä jonkin kiinnostavan asian pariin. Puutarha ja kaikenlainen siihen liittyvä ja sen parissa tapahtuva tekeminen on ykkösintohimoni. Varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn vietän aikaani kaikkein mieluiten puutarhatöiden parissa. Puutarha on kuntosalini, terapeuttini, löytämisen ja ilon loputon lähde.

3.MITÄ TEET RENTOUTUAKSESI?

Luen, teen käsitöitä, vietän vapaa-aikaa Ukkokullan kanssa ja tykkään myös tehdä kävelylenkkejä kyläteillä ja välillä vähän pidemmälläkin silloin, kun puutarhassa ei ole mitään tähdellistä tekemistä. Lämpiminä kesäpäivän hetkinä on mukava istua pergolassa vain katselemassa ja kuuntelemassa, kaikki aistit avoinna.

Prunus padus - Tuomi

4.VIIMEISIN MATKASI?

Vietimme Ukkokullan kanssa joulun Krakovassa. Mieleni on aina tehnyt katsomaan Krakovaa ja nyt toive toteutui. Meillä oli oikein hieno matka. Näimme ja koimme paljon, mutta nautimme myös leppoisaa lomaa.

5. MATKUSTATKO YLEENSÄ YKSIN VAI RYHMÄSSÄ?

Lasten ollessa pieniä teimme perheenä paljon omatoimimatkoja. Muutaman kerran olimme myös valmiiksi järjestetyillä seuramatkoilla. Ennen lapsia teimme Ukkokullan kanssa kaksin omatoimimatkoja ja sellainen oli Krakovan matkakin. Olen matkustanut myös yksin, mutta matkalla on kiva jakaa kokemuksia ja siksi seura on mukava plussa. Laivamatkoja teen yleensä jonkun ystävän kanssa, sillä Ukkokulta ei yhtään tykkää laivalla matkustamisesta. Hän ei saa aikaa kulumaan, vaikka matka olisi lyhytkin. Naisporukassa juttua riittää, joten hetken kelluminen vesillä ei ole pitkästyttävää.

Betula - Koivu

6.UNELMAKOHDE, JOHON OLET AINA HALUNNUT MATKUSTAA?

Venetsia oli pitkään unelmakohteeni. Se on niin poikkeuksellinen ja ainutlaatuinen kaupunki, että halusin sen nähdä. Olen käynyt siellä kahdesti, joten yksi unelma on täytetty. Oikeastaan mikä tahansa matkakohde voi olla unelmakohde.Jokaisesta matkasta riittää muisteltavaa loppuelämäksi. Nautin kaikesta uuden näkemisestä, matkakohteiden historiasta ja viime vuosina myös hienoista puistoista ja puutarhoista. Madeiralle haluaisin mennä. Ehkä se voisi olla unelmakohteeni.

7.MIKÄ ON VIIMEISIN KIRJA, JONKA OLET LUKENUT?

Juuri nyt luen kahta kirjaa, joista ensimmäinen on Merja Naroman "Puutarhatuliaisia, ulkomailta ideoita omaan pihaan" ja toinen Kimmo Takasen "Tunne lukkosi, vapaudu tunteiden vallasta". Sain juuri Donna Leonin viimeisimmän "Maalliset jäänteet" luettua ja dekkareiden välissä maistuu tietokirjallisuus.

Prunus Accolade - Koristekirsikka Kevätsuudelma

8. MIKÄ ON LEMPIKIRJALLISUUSLAJISI?

Eniten tulee nykyisin luettua skandinaavisia dekkareita ja kotimaista proosaa. Lukemisen suhteen olen kaikkiruokainen ja tutustun mielelläni vieraisiinkin lajeihin. Sotakirjallisuus ja science fiction taitaa olla ainoat, joita en juurikaan osta tai lainaa. Jos on puutarha intohimoni, niin on sitä lukeminenkin.
 
9.MITÄ TYKKÄÄT JAKAA SOSIAALISESSA MEDIASSA?

Pääpaino taitaa nykyisin olla kasveissa ja kaikessa puutarhaan liittyvässä. Ilo hartaasti odotetusta, mullasta nousevasta perennasta on välillä niin suuri, että se on kirjattava blogiin ja siten jaettava muiden kanssa. Siinä ohessa sitten saattaa kuulla, että muutkin ovat omaa vastaavaa kovasti odottaneet. Miten rauhoittavaa onkaan todeta olevansa samanlainen kasvienkaipaaja muiden joukossa, eikä siis iänikuinen mämmikoura, jolla kaikki menee aina pieleen.

Vuosi sitten jaoin mielelläni kuvia ja tarinoita kissastamme Juusosta. Nyt Juuso köllöttää mirrinminttupusikossa pilvien päällä ja kurnahtelee lempeästi nähdessään naapurin adoptiokissan metsästävän hänen vanhalla reviirillään. Ole rauhassa Juuso, ei mamma sinua unohda.
 

Syringa - Syreeni, vaan mikä?

10.MIKÄ ON SUHTEESI ASUINPAIKKAASI?

Tällä tontilla olen luultavasti kaivanut ja kääntänyt kohta jokaisen neliömetrin, osan useampaankin kertaan. Hien lisäksi olen puutarhamme multaan valuttanut sydänvereni, joten rakashan tämä asuinpaikka eittämättä on. 

Asumme mukavassa pientalovaltaisessa kylässä, jossa on hyvä yhteishenki ja riittävät peruspalvelut sekä kohtuulliset liikenneyhteydet isompiin keskuksiin. Olen aina viihtynyt täällä.

Acer - Vaahtera

11.MITÄ HALUAISIT EDISTÄÄ MAAILMASSA?

Rauhaa ja jokaisen ihmisen tasa-arvoista kohtelua. Empatia tuntuu olevan katoava luonnonvara, joten toivoisin enemmän toisen ihmisen asemaan asettautumista ja "minä itse" -asenteen höllentämistä.

Yksi kylän kolmesta järvestä.

Annan SUNSHINE BLOGGER AWARDIN Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnalle. Pienten lasten äitinä hän jaksaa tehdä aktiivisesti mielenkiintoisia postauksia. Yhtä aktiivisesti hän käy kommentoimassa toisten blogeja lämpimin ja ajatuksella kootuin sanoin. Kiitos Minna, tuot aina hyvää tuulta tullessasi!

Prunus sargentii - Rusokirsikka, luulisin. Kylämme keskustassa.

Vuosi aivovamman kaverina

Passiflora caerulea - Kärsimyskukka

Tänään on kulunut vuosi siitä, kun kaaduin kotikeittiössä kolauttaen pääni parkettiin ikävin seurauksin. Takaraivoon tuli kallonmurtuma ja pään iskeytyminen kovaan alustaan heilautti aivot otsalohkoon aiheuttaen kudosvaurioita. Sairaalassa tehtyjen kuvausten ja tutkimusten jälkeen minulla todettiin keskivaikea aivovamma. Olin Töölön neurokirurgisella osastolla seurannassa kuusi päivää ja sen jälkeen Espoon sairaalan neurologisella kuntoutusosastolla viisi päivää. Tämän jälkeen siirryin ensin HUS:n aivovammapoliklinikan potilaaksi ja myöhemmin oman terveyskeskuksen seurantaan.

Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka

Helteinen ja kuiva kesä auttoi toipumisessa. Oli helppo lepäillä ja ottaa elämä kevyesti, kun puutarhassakaan ei juuri mitään ollut tehtävissä. Eipä ollut rikkaruohojakaan nypittävänä, kun eivät ilman vettä jaksaneet nekään kasvaa. Autolla ajo kiellettiin heti vähintään kolmeksi kuukaudeksi, joten kotona pysyminen oli siltäkin osalta yksinkertaisin ratkaisu. 

Pahoinvointi helpotti jo sairaalassa, samoin pahin päänsärky. Tosin särkylääkeannos oli niin hulppea, että sillä olisi taatusti lähtenyt moni muukin särky. Sen sijaan huimaus oli melkoista pitkään kotiin pääsyn jälkeenkin, eikä se ole täysin poissa vieläkään.

Iris Katharine Hodgin ja lilat krookukset

Vamman vakavuuteen nähden olen toipunut hyvin. Lääkärin mukaan minulla oli melkoinen onni mukanani, sillä oli hilkulla, etten menettänyt liikuntakykyäni tai näkö- tai kuuloaistiani, puhekyvystä puhumattakaan. Aivovammojen seurauksena on riski saada epilepsia. Siltäkin ilmeisesti olen säästynyt.

Aivovammapoliklinikan jälkitarkastuksessa kävi ilmi, että hajuaistini on mennyt. Itse en ollut kiinnittänyt siihen huomiota. Tulin lääkäriltä kysyneeksi, miksi kummassa nenässäni on kaiken aikaa savun haju. Hän tutki asian ja totesi, etten haista mitään. Savun haju lienee jonkinlainen muisto. Hajuaisti voi palautua tai sitten olla palautumatta. Myös makuaisti on paljon entistä heikompi.

Iris Harmony

Hyvästä tuurista ja ripeästä toipumisesta huolimatta aivovamma jätti myös jälkiä. Osa niistä tulee jäämään seurakseni lopuksi ikää vaikeuttaen arkea ja vaatien säännöllistä panostusta omahoitoon. Osa toivon mukaan jollain aikavälillä poistuu. Normaalia elämää haittaa melkoisesti massiivinen väsymys, joka ei vähene, vaikka nukkuisi ympäri vuorokauden. Kaltaistani toimen ihmistä ärsyttää, kun kunnon yöunienkaan jälkeen olo ei ole pirteä ja tarmokas. 

Samoin rajoituksia elämään on tuonut syksyllä mielialan romahduttanut masennus. Sekin on yleinen aivovammojen jälkioire. Onnekseni kunnassamme on aivovammoihin erikoistunut psykiatrinen sairaanhoitaja, jonka ammattitaidolle, empaattiselle työotteelle ja aivan ihanalle persoonalle annan täyden kympin. 

Helleborus 'Double Ellen' - Jouluruusu

Aluksi kuvittelimme Ukkokullan kanssa, että kaatumiseni aiheutui kompastumisesta mattoon. Näin ei ilmeisesti kuitenkaan ollut. Syytä kaatumiselle on etsitty niin sydämestä kuin päästäkin. Mitään ei ole löytynyt. Tapaus jää arvoitukseksi. Itse en kaatumisesta muista mitään. Aamu oli ihan normaali, kunnes heräsin kipuisena ja pahoinvoivana lattialta.

Papaver orientale - Idänunikko

Olen saanut erinomaista hoitoa. Minua on tutkittu, lääkitty ja terapoitu ruhtinaallisesti. Jos johonkin haluaisin muutosta niin siihen, että aivovammapotilaan hoito ja jälkiseuranta pitäisi olla kattavammin ja pidempään neurologisen osaajan käsissä. Aivovammapolin asiakkuus pitäisi säilyä vähintään vuoden, koska oireet ja ongelmat tulevat selkeämmin esille ajan kanssa. Terveyskeskuksessa ei ole kokonaisvaltaista tietämystä ja tuntuu turhauttavalta jokaisen uuden vaivan kanssa soittaa, odottaa vastaanottoaikaa ja kertoa samat asiat sadannen kerran uudelleen. 

Minulla vaihtui loppuvuodesta pitkäaikainen ja erittäin osaava terveyskeskuslääkäri nuorempaan, uuteen lääkäriin. Hän on varmasti pätevä lääkäri, mutta alkuun tuli hänen kanssaan asioidessa tunne, ettei hän joko usko minua tai tiedä aivovammoista tarpeeksi. Saatuani lähetteen eteenpäin ongelmien taustalta löytyi neurologinen syy eli minun tapauksessani aivovamma. Jos tässä taasen on ollut kyse rahan säästämisestä, sellaista tuskin syntyy potilasta sinne tänne juoksutettaessa ja ongelmien pitkittyessä. Inhimmillistä arvoista puhumattakaan.

Ornithogalum nutans - Nuokkutähdikki?

Toinen korjausta vaativa asia on ihmisten asenteet. Kun sanoo sanan aivovamma, kuulija kavahtaa pari askelta taaksepäin, eikä aina silkasta hämmennyksestä. Aivovamma ymmärretään valitettavan usein henkisenä kyvyttömyytenä ja osaamattomuutena. Kuin ihminen menettäisi aivovamman seurauksena älynsä, tietonsa, taitonsa. Aivovamma voi toki aiheuttaa suuriakin liikunta- ja puhevaikeuksia, mutta ihminen on edelleen sama älykäs itsensä kaikkine elämänsä aikana opittuine asioineen. Ei hänelle tarvitse puhua hitaasti, ei häntä tarvitse hävetä, ei häntä tarvitse pelätä. Aivovamman saanutta ihmistä voi ja tulee kohdella, kuin ketä tahansa ihmistä.

Muscari 'Grape Ice'

Minulla oli onni olkapäilläni kaatuessani vuosi sitten. Tapaturman aiheuttamien vaivojen kanssa pystyn elämään. Joskus mielessä häivähtää uuden kaatumisen pelko, mutta miksi murehtia asiaa, jota ei voi ennakkon tietää, eikä siis sille mitään voi. Tapaturmastani mitään tietämätön ei sitä pysty minut nähdessään ja kanssani jutellessaan mistään päättelemään. Olkapäilläni ei keiku lasipäätä, josta kuka tahansa näkisi, miten hermoradat aivoissani etsivät uusia reittejä ja korjaavat vammoja.

Muscari - Helmililja

En edelleenkään ole entiselläni, enkä ehkä koskaan tulekaan. Olen iloinen ja onnellinen, että pystyn kävelemään, puhumaan, näen ja kuulen. Minulla on edelleen vanhat muistoni ja kyky kokea uusia asioita. Olkaamme iloisia terveydestämme, sitä vaalikaamme ja itsestämme sekä toisistamme huolehtikaamme.  Muistakaamme, ettei terveys ole kenellekään meistä itsestäänselvyys. Hetki tänään tai huomenna voi muuttaa kaiken. 

Jokainen vastoinkäyminen toivon mukaan meitä ihmisiä hyvällä tavalla opettaa ja arvojamme syventää. 

Lisätietoa aivovammasta löydät Aivovammaliitto ry:n kotisivuilta.