Varjoliljani mun

Lilium martagon var. Cattaniae

Tänä vuonna varjoliljat laittavat parastaan. Kukinta on runsasta ja rankoista säävaihteluista huolimatta tuntuu  kestävän pitkään. Eniten puutarhassani on sitä tavallista punaista varjoliljaa, joka on yllättänyt ilmestymällä aivan uusiin paikkoihin. Jopa keittiön ikkunan alla kasvaa yksi komea yksilö, enkä todellakaan ole siihen tietoisesti varjoliljaa istuttanut.

Lilium martagon 'Claude Shride'

Tavallisen punaisen ja valkoisen varjoliljan olen istuttanut vuosia sitten. Valkoinen on jostain syystä kadonnut, eikä uusikaan sipuli lähtenyt kasvamaan. Ehkä se joskus päättää nousta. Edelleen haluaisin valkoisen varjoliljan kukkivan runsaana, joten tilasin valkoisia varjoliljan sipuleita peräti kaksin kappalein.

Lilium martagon - Varjolilja pun.

Muutama vuosi sitten ostin Päivölän ruusujen koetilalla käydessäni muutamia varjoliljoja, joista Cattaniae kukkii nyt toista kertaa. Sen tumman punainen väri on kerrassaan hieno. Muistuttaa paljon Kiemurapenkissä kasvavaa Russian Rediä. En ole  minkäänsortin asiantuntija näiden varjoliljojeni kanssa, joten mahdollisesti kaikki tummanpunaiset ovat samaa sorttia. Kiemurapenkissä kasvaa myös oranssisävyinen Arabian Night, jossa ei kuitenkaan ole kukkavanaa laisinkaan. Lilja on kyllä noussut.

Lilium martagon var. Cattaniae

Toissa syksynä Muhevaisesta ostamistani kolmesta marhanliljasta tänä vuonna näyttää kukkivan ensimmäisenä Claude Shride. Nupulla on toinenkin marhanlilja, joka on joko Guinea White tai Manitoba Morning. Asuvat niin lähekkäin, etten tässä vaiheessa osaa sanoa, kummasta on kyse.

Lilium martagon - Varjolilja pun

Marhanliljoja on vähemmän myytävänä, joten aina tilaisuuden tullen täytyy olla valmiina. Lökar&Knölar -sivuston syyskauden tuotteissa on useampi marhanlilja, joten tilaus lähti oitis. Tilasin kaksi Albumia eli vallkoista liljaa, Guinea Goldin, Peppard Goldin ja Sunny Morningin.

Lilium martagon Russian Red

Kauneuden lisäksi näissä marhanliljoissa on myös se hyvä puoli, että harvemmin ne kaatuilevat sinne tänne. Viime päivien rankkasateista huolimatta korkeaksi kasvaneet kukkavanat seisovat tanakasti pystyssä. Näin kukkakin pysyy hyväkuntoisena, kun se ei makaa vesisateen rummuttamana maassa.

Rankkasateista ja maassa makaamisesta puhuttaessa katse kääntyy ehdottomasti pioneihin. Niiden kukintaa sai tänä vuonna ihailla pikakelauksella. Ensin helteet kiihdyttivät nuppujen avautumista ja osin jo kukkien lakastumistakin. Seuraavaksi saapuivat hartaasti odotetut sateet, jotka ovat päivä toisensa jälkeen - myös öisin - hakanneet pioniressukoiden raskaat kukat taipumaan kohti maata. Kunhan puutarha vähän kuivuu, käyn leikkaamassa pahimmin ruskettuneet ja vaurioituneet kukat kompostiin.

Sateet ovat tuttu tapahtuma pionien kukinnan aikaan. Niinpä sääennusteita seuratessani leikkasin rohkeasti kukkia maljakkoon niin sisälle kuin uloskin. Pioni kannattaa ottaa maljakkoon ennen kuin se on täydellisesti avoinna. Näin siitä on pidempään iloa maljakossa. Tiukassa nupussa oleva kukka ei välttämättä aina aukea.

Viikonloppuna sain myös mansikat pakastettua. Ostin kaksi laatikollista Polkaa. Marja on kookasta, hyvän makuista ja laatukin on erinomaista. Olin varautunut maksamaan enemmänkin, mutta viime vuotiseen tapaan laatikon hinta oli 35 €. 

Mustarastaat ovat pomppineet pihamaalla aktiivisesti kastemadot nokassaan. Epäilin niillä olevan pesä jossain lähistöllä, mutta vasta sunnuntaina sen löysin. Kävelin talon päädyssä, jolloin mustarastas lennähti pois seinustan köynnöshortensiasta. Siellähän se pesä on ja ainakin kolme avointa nokkaa näin siellä odottamassa matoannosta. Tarkoitus oli lähipäivinä pystyttää tikkaat seinälle ja lyhentää köynnöksen korkeimpia versoja, etteivät kasva kattorakenteisiin. Se työ saa nyt vähän aikaa odottaa, jotta mustarastas saa pesueensa rauhassa maailmalle.

Ensin oli lähes kolmen viikon helle, jolloin puutarha jäi vähän hunningolle. Nyt sitten sataa joka päivä enemmän tai vähemmän. Puutarhan heitteillejättö siis jatkuu, vaikka jotain toki yritän välillä tehdäkin.

Otetaan siis sormustinkukista mallia ja pistetään pitkäksemme. Jollei nyt märälle nurmikolle, niin vaikka suojaisessa paikassa sijaitsevaan lepotuoliin.

 
Lämpimiä kesäpäiviä kaikille!


PS.

Blogini on saanut uusia lukijoita, joita en ole huomannut toivottaa tervetulleiksi. Iloitsen jokaisesta lukijasta. 
Olette siis kaikki lämpimästi tervetulleita!


 

Mä ruusun sulle antaisin...

Rosa centifolia Muscosa - Sammalruusu

Laskin puutarhastani löytyvän 20 hyvinvoivaa pensasruusua. Lisäksi syksyllä istutin kaksi Austin-ruusua, joista toinen ei herännyt keväällä ja toinen on huonossa hapessa. Valamonruusun kaivoin loppukesästä ylös, koska se alkoi levitä juurivesoillaan naapurin puolelle. Sen siirsin tontin toiseen laitaan, puuvajarinteeseen. Ajattelin Valamonruusun jo menettäneeni, vaan pari päivää sitten huomasin sen olevan yllättävän pirteä. Pari nuppuakin siinä näkyi.

Rosa rugosa 'Sävel'

Tänä kesänä ruusuissa on aivan valtavasti nuppuja ja kaikki on kasvanut ihan silmissä. Osa ruusuista on jo lopettanut kukintansa, osa vasta aloittelee. Helle kiirehti nuppujen avautumista. Sade todennäköisti rapisuttaa jo avautuneita kukkia, mutta onneksi nuppuja riittää sateen jälkeiseenkin aikaan. Mikäli sade ei viikkotolkulla jatku, mitä epäilen.

 

Rosa rugosa 'Sävel'

Pahin ruusukuumeni ajoittuu vuosiin 2013-2015. Silloin minut valtasi himo saada puutarhaani uusia kotimaisia pensasruusuja. Sävel, Sointu, Lumo ja Ilo muuttivat meille Tove Janssonin ja Rosa Mundin ohella. Hyvä, että kuume alkoi laskea ja innostus suuntautui välillä muihinkin kasveihin. Alkoi jo tontin rajat paukkua.

Rosa 'Ilo' (Puistoruusu-ryhmä)

En ole kovin paljon pensasruusujani leikannut, sillä olen edelleen siinä suhteessa opiskeluvaiheessa. Kuolleet oksat leikkaan ja joitakin vanhimpia oksia. Pyrin myös leikkaamaan kukkineet kukat pois edistääkseni uusien kukkien muodostumista. Kaikissa ruusuissa tämä ei tietenkään päde.

Rosa 'Lumo' (Alba-ryhmä)

Ahneuksissani ja tyhmyyksissäni olen istuttanut osan pensasruusuista aivan liian lähekkäin. Istuttaessani Sointua, Lumoa, Iloa, Säveltä, neilikkaruusua ja kirjoapteekkarinruusua pyrin huomioimaan niiden kasvukorkeudet. Sävel on kuitenkin rohmunnut eniten tilaa kasvamalla leveäksi ja korkeaksi. Se peittää liiaksi viistosi takanaan kasvavaa Sointua. Kirjoapteekkarinruusu pienimpänä taasen tuppaa jäämään Ilon kainaloon.

Rosa Duchesse de Montebello - Ranskanruusu

Ruusupenkiksi kutsumallani istutusalueella on nyt siis tungosta sen verran paljon, että tiedossa on siirtotoimenpiteitä. Pensaiden siirtäminen on vähän tuhdimpaa hommaa verrattuna perennoihin, mutta tehtävän kypsyttely on jo pitkällä. Kunhan kesä lähenee loppuaan, ryhdyn toimeen. Sitä odotellessa nautin kukinnan kauneudesta.

Rosa rugosa 'Sointu'

Olen ajat sitten luopunut ajatuksesta, että puutarhani olisi valmis. Ei siitä valmista tule koskaan. Joskus mielessä käy, ettei meidän tontille myöskään mitään mahdu. Sekin on osoittautunut harhaksi. Kun antaa ajatusten lentää ja ideoiden kypsyä, huomaa mahdollisuuksia löytyvän. Myös aika, sää ja luonnon monenmoiset oikut teettävät tilaa niin uusille kasveille kuin vanhojen muutolle.

Rosa F.J. Grootendorst - Neilikkaruusu

1500 neliön tontille ei loputtomiin pensaita istuteta. Tilaa kyllä löytyy, kunhan katselee tiluksiaan avoimin silmin. En kaipaa tasaista nurmikenttää ja sinne tänne ripoteltuja kukkapenkkejä. Sen sijaan haluan runsautta ja rehevyyttä, kasvien kirjoa ja iloisia yllätyksiä mutkien takana.

Rosa magnifica - Omenaruusu

Yläpihalta nurmikko alkoi pala palalta kadota puutarhan alkuaikoina. Nykyisin yläpihalla ei ole nurmikkoa ollenkaan. Alapihalla nurmikkoa on edelleen tunnin leikkuun verran, mutta se on enenevässä määrin muuttunut käytäviksi istutusalueiden lomassa ja ympärillä. Ensin nurmikko poistui hedelmäpuiden ja marjapensaiden ympäriltä. Seuraavaksi vähäiset istutusalueet alkoivat venyä ja levitä sekä uusia syntyä. Viime aikoina olen keskittynyt pitkälti alapihan alueiden rakentamiseen ja muokkaamiseen. Nyt kiinnostus on siirtynyt yläpihalle, jossa mielestäni on tilaa kohennukselle.

Rosa 'Ritausma' - Tarhakurtturuusu

Osa ruusupensaista muuttaa siis mahdollisesti yläpihalle. Vie taas vähintään vuoden pari, ennenkuin näkymät alkavat näyttää tyydyttäviltä. Ellei niin käy, laitetaan lapio heillumaan. Nyt vain pitää sietää muutama viikko sinne tänne vyöryviä ruusupensaita ja omassa päässä pyöriviä siirtosuunnitelmia.

Rosa Glauca - Punalehtiruusu

Muutama päivä sitten olo oli vähän kyllästynyt. Lötkötin sohvalla dekkaria lukien ja pohdin, mistä ihmeestä löydän riittävästi virtaa kastelemiseen ja rikkaruohojen kitkemiseen. Nyt tuo olotilan tilapäinen väsähdys on kokonaan poissa ja kiertelen taas puutarhassa katsellen kaikkea "sillä silmällä" eli mahdollisuuksia mielessä pyöritellen.

Rosa rugosa 'Hansa' - Hansaruusu

Hyvää viikonloppua kaikille!

 

Jotkut ihmiset jaksavat marista siitä, että ruusuissa on okaita.

Minä olen kiitollinen, että okaissa on ruusuja.

-Alphonse Karr-

I'm singing in the rain...

Pioni Sarah Bernhard nöyrtyy vesisateessa

 I'm singin' in the rain
Just singin' in the rain
What a glorious feeling
I'm happy again.
I'm laughing at clouds.
So dark up above,
The sun's in my heart...

-Kene Gelly-

Lähes kolmen viikon kuiva kausi on vihdoin ohi. Edellisen kerran meidän nurkilla satoi 9.6., eikä silloinkaan kovin paljon. Sadeaamun jälkeen aurinko on porottanut lämpimästi ja viimeiset kaksi viikkoa helteisesti. Ahkerasta keinokastelusta huolimatta puutarha alkoi jo näyttää varsin nuutuneelta. 

Tämä on kolmas perättäinen kesä, jolloin kuivuus koittelee puutarhaa. Tosin kesää on jäljellä, joten koko kesän säästä ei voi vielä mitään lopullista sanoa. Pitkät kuivuusjaksot laittavat ajattelemaan, miten varautua kasvien kurjuuteen? Onko luovuttava vähänkin kosteutta vaativista kasveista ja keskityttävä sitkeisiin "aavikko"kasveihin?

Pioni Maxima Festiva ei tykännyt sateesta ollenkaan

Kastelemiseen menee yllättävän paljon aikaa. Suurimman osan kesäkukista olen keskittänyt terassin ja pergolan tuntumaan. Isommat ruukut pärjäävät parin päivän välein tapahtuvalla kastelulla. Pienempiä on kasteltava päivittäin, sillä paahteen kuivattavaa vaikutusta tehostaa iltapäivisin osuva tuuli. Ruukkukukkien kasteleminen sujuu parhaiten kastelukannuilla.

Yleensä kastelen vain tuoreet istutukset. Muistan, kuinka Arno Kasvi sanoi jossain ohjelmassa, että jatkuvalla kastelulla kasvien juuret jäävät pintaan ja niistä tulee haavoittuvia. Istutusajan jälkeen kastelua voi vähentää ja silloin kasvit työntävät juurensa syvälle selviten siten kuivinakin jaksoina pitkään ilman kastelua.

Tällaisina pitkinä hellekausina ei sielu anna  periksi katsella kasvien nääntymistä. Silloin tulee punninneeksi kaiken sen rahan ja työn, jonka puutarhaansa on laittanut. Vähemmälläkin pohtimisella vesihana aukeaa ja nainen seisoo letkun päässä pelastamassa kasvejaan. 

Lilium martagon - Varjolilja

Hiljan istutetut perennat kastelen letkuilla. Yleensä kerään kasteluletkut omiin kärryihinsä kasteluiden välillä. Näin ylenpalttisten helteiden aikaan letkut saavat kiemurrella paikoillaan. Alapihalla kiemurtelee oma vesiletkunsa, yläpihalla toinen. Ainoastaan ruohonleikkuun ajaksi kerään alapihan letkun sivuun. Mitäpä niitä letkuja pois keräämään, kun joka päivä saa johonkin suuntaan vettä suihkuttaa.

Malva moschata - Myskimalva

Aloittaessani kastelun, käyn vain laittamassa liitosletkun paikalleen ja avaan kellarissa sijaitsevan porakaivon pumpun. Kasvimaan viljelylaatikot kastelen suihkuttamalla vettä suoraan kasvien tyveen. Perennoja ja muita kasveja varten laitan sektorikastelijan itsekseen pyörimään säädellylle alueelle. Välillä käyn vaihtamassa kastelijan paikkaa. 

Spiraea japonica Froebelii - Ruusuangervo

Keinokastelussa on aina omat vaikeutensa. Letkulla ei millään saa tasa-arvoista kastelua. Letkut eivät ulotu joka paikkaan. Väkisinkin on tehtävä valintoja, kasteleeko kaikki joka päivä vai jättääkö jonkun kasvin tai kasviryhmän pärjäämään itsekseen pidemmäksi aikaa.

Maanantaina sadepilvet lähestyivät

Omassa puutarhassani noudatan hellejakson aikana järjestelyä, jossa joka toinen päivä kastelen kasvimaan ja alapihan perennoja. Joka toisena taasen yläpihan perennoja. Meillä on porakaivo käytettävissä kastelemiseen. Ei siis tarvitse kastella kalliilla kunnan vedellä. Kustannuksia syntyy lähinnä sähköstä, joka pyörittää pumppua. Pitkinä hellekausina pumppu alkaa käydä kaiken aikaa, kun kaivoon ei ehdi nousta vettä samaa tahtia kuin kasteluun uppoaa. Silloin on pidettävä kastelussa taukoja.

Sanguisorba obtusa - Nuokkuluppio

Kasvihuoneen ja ruukkukukkien kastelussa auttaa paljon, kun täytän säännöllisesti sekä ylä- että alapihalla olevat 200 litran vesitynnyrit ja kasvihuoneessa Blumat-kastelujärjestelmää varten olevan 150 litran saavin. Luvattuja sateita odotellessa nostan kastelukannut ja ämpärit valmiiksi vastaanottamaan sadevettä. 

Kultakuoriainen päiväunilla pionissa

Asioiden tärkeyden huomaa usein vasta sitten, kun niistä tulee pula. Me suomalaiset olemme tottuneet siihen, että vettä on aina saatavilla. Puhdas vesi ei ole itsestäänselvyys enää kaikille meistäkään. Puutarhan ja luonnon puolesta olen iloinen saapuneista sateista. Muistakaamme olla iloisia myös siitä, että juomavettäkin toistaiseksi riittää.

Poks ja pionit aukeaa

Paeonia lactiflora 'Coral Charm'

Juuri kun unikoiden auki poksahtaminen oli viimeisillään, aloittivat pionit oman poksahtelunsa. Se on ollut arvattavaakin, kun aurinko on helottanut monta päivää täydeltä taivaalta +30 asteen voimalla.
 

Paeonia anomala - Kuolanpioni

Vaikka pionipostauksen aloittaa lempipionini Coral Charm, kukinnan aloitti kuolanpioni. Se ehti saada niskaansa muutaman sadekuuron ennen helteiden alkamista, mikä nopeutti kukkien kuihtumista.

Paeonia lactiflora 'Red Charm'

Seuraavana vuorossa olikin sitten punainen röyhelöpioni, jonka ostin Lahden puutarhamessuilta Alexander Fleminginä. Viime vuonna lukijat veikkasivat kyseessä olevan Red Charm. Myös Rubra Plenaa veikattiin. Kulkekoon nyt Red Charmin nimellä, kun asustaa Coral Charmin vieressä. Kuva hiukan vääristää kukan väriä. Luonnossa on enemmän tummanpunainen kuin tuollainen syklaamiin kallistuva.

Paeonia lactiflora 'Coral Charm'

Coral Charmit avautuivat pian Red Charmin perässä. Helle teki niiden värille tepposet. Koskaan aiemmin Coral Charmit eivät ole näin vaaleiksi menneet. Kuvassa kolme eri aikaan avautunutta kukkaa. Tummin on nuorin näistä. Vanhimmassa terälehtien kärjet muuttuivat viininpunaisiksi. Kauniita Coralit ovat tällaisinakin. Vaan kovin lyhyeksi niiden kukinta näyttää nyt jäävän. Kastepisarat kukissa tulivat ennen kuvaamista paikalla pyörineestä sadettimesta.

Paeonia lactiflora 'Festiva Maxima'

Festiva Maximat ovat lähes kaikki jo täysin avoinna. Yritin katsoa, josko useampia olisi vielä nupulla, jotta voisin ottaa niitä maljakkoon. Kuvan avoimen kukan alla oleva  nuppu on samassa varressa, joten sitä en leikannut.
 

Paeonia lactiflora 'Immaculee'

Alapihan Kurgaanissa asuvat valkoiset pionit seuraavat kukinnassa yläpihan pioneja. Immaculee on pian parhaimmillaan, kun useat kukat ovat samanaikaisesti avoinna. Immaculeet ovat tänä kesänä hurjan korkeita. Kuten kyllä kaikki muutkin pionit. Kukkavarsi nousee korkealle. Kurgaanissa pionit kasvavat riippahernepuun alla ja ensimmäisen kerran osa pioneista jää hernepuun oksien alle. Siitäkin huolimatta, että leikkasin muutamia hernepuun oksia helpottaakseni pioinien elämää.

Paeonia lactiflora 'Jan van Leeuwen'

Jan van Leeuwen on vielä hitusen kiinni. Täysin avoimena sen keltainen keskus näkyy hyvin.

Paeonia lactiflora 'Karl Rosenfield'

Karl Rosenfieldit ovat tehneet tänä vuonna muita vähemmän nuppuja. Lisäksi Karlit kasvavat Sarah Bernhardtien keskellä, enkä pääse niitä kovin läheltä kuvaamaan. Tässäkin tapauksessa kirkas auringonpaiste vääristää kukan väriä kuvassa. Todellisuudessa Karl on punaisempi, ei lainkaan pinkki.

Paeonia lactoflora 'Sarah Bernhardt'

Sarah Bernhardt ei jää muita huonommaksi, vaan kukkii täysillä kavereidensa kanssa. Siinä on vielä sen verran useita nuppuja, että taidan saada muutaman myös maljakkoon. Rohkenen ottaa, kun luvassa on vesisateitakin. Perinteisesti sade hakkaa pioneja rankasti tuennasta huolimatta.

Paeonia lactiflora 'Coral Charm'

Uusia pioneja en ole vähään aikaan hankkinut, eikä ole nyt suunnitelmissakaan. Nettikaupan bonuksena sain keväällä Bowl of Beautyn, joka kasvaa toistaiseksi purkissa. Pionipolun varrelta kaivoin pois ruusupionin, Louis van Houtten ja Bowl of Beautyn, jotka olin laittanut liian ahtaaseen paikkaan. Bartzella ei noussut tänä keväänä ollenkaan. 

Ylös kaivetut pionit ovat nyt purkeissa. Ajatuksena on ryhtyä valmistamaan niille uusi istutuspaikka alapihalle, kunhan tulee viileämpää. Näyttävät voivan paremmin tällä hetkellä purkeissa, joten kerätkööt voimia.

Hämähäkki Festiva Maximassa

Kesäkuu lähestyy loppuaan. Huomenna on viimeinen päivä. Säiden puolesta on ollut todella lämmintä ja hyvin kuivaa. Kesällä saa kyllä lämmintä ollakin, mutta puutarhan ja luonnon vuoksi toivon välillä vesisateita. Minä jaksan vesiletkua kiskoa ja siirtää, mutta taivaallinen kastelu on aina tehokkaampaa ja kaikille kasveille tasa-arvoista.

Kukkii niin, ettei perässä pysy

Sempervivum marmorum - Marmorimehitähti

Kirjoitan tätä postausta illansuussa läppärillä keittiön pöydän ääressä. Kodin varjon puolen ovet ja ikkunat ovat pihalle saakka avoinna. Säleverhot taas auringon puolella aamusta iltaan kiinni, jotta kivitalo ei liikaa kuumenisi. Toistaiseksi nukkuminen on onnistunut, vaikka lämpöä on reilusti enemmän, mistä normaalisti yöaikaan tykkään. Mittari näyttää nyt +28.3 ja peipponen laulaa kauniisti. Muuten on hyvin hiljaista. Monilla alkoi loma juhannuksena ja kaikki muukin väki tuntuu kaikonneen uimarannoille tai jonnekin varjoon loikomaan.

Thalictrum delavayi - Jaloängelmä

Puutarhan kuvaaminen on jäänyt tämän hellejakson aikana vähemmälle. Aurinko porottaa kuumasti täydeltä taivaalta, joten viihdyn mieluummin varjossa. Tärkein puutarhatoimi on viime päivinä ollut kasteleminen. Kastelemisen lomassa tulee tehtyä kaikenlaisia huomioita istutusalueiden tilanteesta, mutta työt saavat odottaa viileämpiä säitä. Rikkaruohoja nappaan ohi kulkiessani. Ihan hirveästi ei niitäkään ole, mikä johtunee kuivuudesta.

Heuchera 'Hans' - Keijunkukka

Puutarhassa tulee useimmiten huomioitua ne näyttävimmät kukkijat eli kärhöt, ruusut ja pionit. Monet muut kaunottaret ansaitsevat yhtä lailla tulla nähdyiksi ja kiitetyiksi. Viime kesän Puutarha Tahvosen retkeltä kotiutunut keijunkukka Hans on ylittänyt kaikki odotukset. Taimi oli suuri ja istutin sen Syyspenkkiin huolella. Hans selvisi ongelmitta leudosta talvesta ja on kasvattanut lukuisan määrän korkeita kukkavanoja. 

Heuchera 'Hans' - Keijunkukka

Vaikka itse kasvi on melko matala, kukkavanat nousevat korkealle. Oli hyvä, että istutin sen penkkiin vähän taaemmas. Tosin Syyspenkki ei ole kovin syvä, mutta jokin matalampi kasvi tulee jossain vaiheessa Hansin eteen. Nyt siinä on vielä sipulikasvien lehtiä, jotka saavat kerätä hetken voimaa ennen leikkaamista. Takana on viime vuonna siemenestä kasvattamaani harmaakäenkukkaa, jonka toivon tänä kesänä kukkivan.

Lonicera 'Dropmore Scarlet' - Tulikuusama

Puiston puoleiseen aitaan istutin toissa kesänä useamman edullisesti hankitun köynnöksen. Pimeän metsikön varjossa vuosikausia asuneena ja vihdoin valon saaneena en halua tilalle mitään korkeaa. Köynnökset kierrelkööt aitaa pitkin ja antakoon auringon tulla vapaasti ylitsensä. Yksi edullisista köynnöshankinnoista on tulikuusama Dropmore Scarlet. Sen kukat ovat vähän villin erikoiset. Yllättävän ahkera kukkija.

Trollius chinensis - Kesäkullero

Kesäkulleron esittelytekstissä mainittiin sen houkuttelevan mehiläisiä. Se riitti valintakriteeriksi minullekin. Onhan kauaskantoinen ajatukseni ollut istuttaa yhä enemmän pörriäisiä houkuttelevia kasveja.

Allium oreophilum - Lehtolaukka

Lehtolaukka sopii mataluutensa vuoksi hyvin penkkien reunuskasviksi. Saman pussin pienistä sipuleista saattaa nousta joko keltaisia tai punaisia kukkia. Nämä kukkivat uskollisesti vuodesta toiseen.

Lathyrus odoratus - Tuoksuherne

Tuoksuherneiden kanssa näytän onnistuneen tänä vuonna erinomaisesti. Kovin montaa kertaa en ole tuoksuherneitä edes esikasvattanut, mutta nyt noudatin Suvikummun Marjan blogissaan julkaisemia Cecilia Wingardin ohjeita. Ohjeet ovat helpot ja näppärät. Itäminen sujui likimain täydellisesti. Istuttaessa 7 eri lajikkeen taimien nimet menivät sekaisin (joukossa pitäisi olla ainakin Cupania ja Beaujolaista). Tuoksuherneet ovat isoissa ruukuissa. Kasvihuoneen edessä olevan ruukun asukkaat kukkivat jo.

Campanula patula - Harakankello

Punaherukan viereen nousi pian tulppaanien kukinnan päätyttyä hentoja kasveja. Mietin, onko kyseessä jokin rikkaruoho ja mikä? Pieni epäilys hiipi jo varhaisessa vaiheessa, sillä samanlaisia kasveja on ollut aiemmin muuallakin puutarhassa. En siis kiskaissut pois ja hyvä niin. Harakankellohan sieltä kehkeytyi, kuten uumoilin. Lapsena kaikki siniset kellokukat olivat minulle kissankelloja. Kissankelloiksi näitäkin kutsun, vaikka harakankelloja ovatkin.

Geranium pratense 'Summer Skies' - Kyläkurjenpolvi

Kurjenpolvet kukkivat pitkin puutarhaa. Olopihan kyläkurjenpolvi "Summer Skies" on hiukan syreenien varjostama, joten se aloitti myöhemmin. Alapihan ovaalipenkissä on jo jonkin aikaa kukkinut kyläkurjenpolvi 'Splish Splash". 

Kyläkurjenpolvi "Splish Splash' ja Illakko

Splish Splash on hauskasti monivärinen. Osa kukista on sinisiä, osa valkoisia ja joissakin kukissa on valkoisissa terälehdissä isompia sinisiä läikkiä ja raitoja. Tämä kyläkurjenpolvi kasvaa korkeaksi, joten kaukoviisaana istutin sen Ovaalipenkin keskelle. Illakko samanlaisena hujoppina sopii Splish Splashin kumppaniksi. Kunhan helle hellittää, käyn heitä tukemassa, koska reunimmaiset varret retkottavat jo muiden kasvien päällä.

Knautia macedonica - Etelänruusuruoho

Myös etelänruusuruoho venyy korkeaksi ja pyrkii rötköttämään matalampien kasvien päällä. Enpä uskonut etelänruusuruohon leviävän niin tehokkaasti, kuin se on tehnyt. En edes tajunnut kyseessä olevan tämän kukan, kun keväällä katselin jonkun pukkaavan innolla versoja Pikkupuutarhan Kivipenkistä. Olisi kannattanut vähän harventaa taimia. Saattaa olla, että teen sen vielä käyttämällä osan harvennetuista maljakkokukkina.

Armeria maritima 'Splendens' - Tarha (Ranta-) laukkaneilikka

Tarhalaukkaneilikan alkaessa kukkia Vasenrinteessä, jouduin hetken etsimään sen nimeä. Erehdyksessä olen poistanut tämän laukan kasvilistastani, vaikka se on jo monena kesänä uskollisesti noussut kukkijoiden joukkoon. Pieni ja sievä kasvi, joka ei näytä kovin paljon tilaa vaativan. Tämä kasvi on niitä entisen Honkkarin neljä kympillä taimia, joiden kasvattamisessa tuurilla on ollut merkittävä rooli. Jotkut niistä ovat jääneet elämään ja kukoistamaan puutarhaani. Useampi on jättänyt nopeasti hyvästit.

Dianthus grationopolitanus 'Pink Jewel' - Vuorineilikka

Vuorineilikka kasvaa Teresanruusun kupeessa. Sopii siinä mielessä hyvin, että ruusu pudottaa samanvärisiä terälehtiä vuorineilikan joukkoon. Kauempaa näyttää, kuin neilikka olisi aivan täynnä kukkia. Kyllä sen kukinta kuvanottohetkestä runsastuukin.

Dianthus plumarius - Sulkaneilikka

Tämän harmaaversoisen neilikan tarinan olen kertonut joskus aiemminkin. Sain sitä vanhempieni pihasta heidän asuessaan Lohjalla 1990-luvun lopulla. Vanhempani eivät tienneet neilikan nimeä, mutta isä kutsui sitä kartanoruohoksi. Tarkkaa nimeä tälle kasville en ole löytänyt, mutta vertaillessani erilaisiin kuviin, olen tulkinnut sen sulkaneilikaksi.

Dianthus plumarius - Sulkaneilikka

Pienestä alusta olen vähitellen monistanut sulkaneilikkaa moneen paikkaan puutarhassani. Ihan reunalle kasvia ei välttämättä kannata istuttaa, sillä se alkaa helposti maata pitkin pituuttaan. Silloin se ei ole kovin nätti ja haittaa esimerkiksi nurmikon leikkaamista.

Dianthus barbatus - Harjaneilikka

Vuosia ihmettelin, miksen saa harjaneilikkaa kasvamaan puutarhassani. Sitten tuuri kääntyi ja nyt niitä on parissa paikassa. Ostanpa sitten mix-pussukan tai kuinka tummia tahansa, nousee siemenistä aina lähinnä punaisia. Harjaneilikan ilmestymisen varaan en myöskään laske. Se nousee, jos on noustakseen. Ja noustuaan sekin toteaa itsensä laiskottelijaksi ja ryhtyy monen muun rennon kasvin tapaan makaamaan puoli-istuvassa asennossa.

Astrantia major 'Star of Fire' - Isotähtiputki

Jossain vaiheessa huomasin, ettei pihassani kasva ainuttakaan tähtiputkea. Asia korjaantui pian ostaessani Kotkassa käydessä Sunningdale Variegated'in, jonka lehdet ovat kaksivärisiä. Tykästyin tähtiputkeen niin paljon, että seuraavana kesänä ostin Star of Firen. Minua varoitettiin tähtiputkien tehokkaasta siementämisestä. Kohta penkissäni olisi lukuisa joukko pieniä tähtiputken taimia. Näin ei ole käynyt. Istutetut puskat ovat runsastuneet, mutta vauvoja he eivät ole saaneet.

Papaver orientale 'Princess Victoria Louise' - Idänunikon kuihtuvaa kauneutta

Helteen vuoksi puutarhanhoito on rajoittunut lähinnä kastelemiseen. Paljon alkaa olla tukemista, vähän kitkemistä ja jotain voisi karsiakin. Pionitkin ovat jo alkaneet poksautella nuppujaan auki, enkä ole ehtinyt laittaa niille tukia. Perinteisesti teen sen jo siinä vaiheessa, kun varret vasta alkavat venyä korkeutta. Toissa iltana innostuin sitten suihkunraikkaana kömpimään pionien ja kuihtuvien idänunikoiden välissä tukia virittelemässä. Pakko oli mennä uudelleen suihkuun, vaan onpa tuet nyt laitettu.

Geranium pratense 'Splish Splash' - Kyläkurjenpolvi

Leppoisaa viikonloppua teille kaikille! Älkää polttako nahkaanne.