Pistokkaita ja multaa

Muutaman onnistuneen talvetusvuoden jälkeen kohtasin vaihteeksi epäonnen. Seitsemästä siemenestä kasvattamastani pelaguusta vain kaksi selvisi kevääseen. Toinen niistä on Divas Rasberry Ripple, mistä ilman muuta olen iloinen. Toisen nimi on kadoksissa.

Kipaisin viikolla pikaisesti Plantsussa pyörähtämässä. Olen sieltä ostanut keväisin pistokkaita ja niin kävi nytkin.

Rullakossa ei kovin paljon valinnanvaraa ollut. Mukaan lähti kaksi verenpisaraa: Fuchsia 'Aunty Jinks' ja Fuchsia 'Blue Satin'. Enpä voinut vastustaa myöskään värinokkosia eli isokirjopeippiä, joista Coleus blumei hybrida 'Royalty' ja Coleus blumei hybrida 'Abbey Road' tulivat valituiksi.

Pelaguut olivat Plantsuun mennessä mielessä. Otin seuraavat:

Pelargonium pelt. hybrida Toscana Sunflair Eva, Pelargonium zonale hybrida Toscana Dolce Vita Karen, Pelargonium zon. hybrida Toscana Estelle Appleblossom ja Pelargonium 'Orange Fizz'. Nämä kaikki ovat riippuvia.

Pelaguut istutin saviruukkuihin työhuoneen ikkunalaudalle. Värinokkoset ja verenpisarat laitoin reilun kokoisiin taimipotteihin kasvattamaan juuria ja kokoa. Siirrän ne myöhemmin ruukkuihin, joissa saavat viettää kesää ulkosalla.

Tuoksuherneet ovat itäneet vajaassa viikossa. Tämän kuvan jälkeen koukkuja on noussut enemmänkin ja niille on tullut jo reilusti pituutta. Tuoksuhernepotit ovat olleet takkahuoneen ikkunalaudalla. Seuraavaksi vien ne joksikin aikaa autotalliin ja luultavasti piakkoin kasvihuoneeseen. Viime vuonna vein tuoksuherneet kasvihuoneeseen 18.4. Silloin päivälämpötila oli ulkona +15℃, mutta yöllä vajaa +1℃. Tuoksuherne pärjää pikkupakkasessa. Aluksi tuoksuherneet olivat kasvihuoneessa muovilaatikossa, jonka päälle laitoin öiksi harson. 

Siemenpusseja kertyy ylenmäärin, vaikka kuinka vannoisi vastustavansa houkutuksia. Tänä vuonna yritän saada pussukoita vähenemään ihan kunnolla. Uusia tulee takuuvarmasti tilalle, mutta se on sitten myöhemmän ajan murhe - tai ilo.

Lajittelin pussukoitani kylvöaikojen mukaan. Näin huhtikuussa olen kylvänyt monenmoista, joiden kehityskulusta ei tässä vaiheessa pysty vielä sanomaan juuri mitään. Suurimman osan kesäkukista pyrin kylvämään suoraan maahan, mutta joitain olen laittanut esikasvatukseen. 

 
Kurkut kylvin kuun alussa. Niistä pintaan on noussut jo Sherpa. Beth Alpha ja La Diva eivät ole vielä heränneet. Vesimeloni Sugar Babystä ainakin yksi verso kurkkii mullasta.

Kellarissa alkaa olla jo taimipottiruuhkaa. Tomaatit pitäisi siirtää isompiin purkkeihin, mutta taidan jättää sen vaiheen kokonaan pois ja laitan tomaatit suoraan niihin kasvatusastioihin, joissa asuvat sitten kesän kasvarissa. Kellarissa on muutama multasäkki, jotka eivät kuitenkaan riitä täyttämään isoja astioita. Ulkona on lisää, joskin umpijäässä. Tilasin lavallisen mustaa multaa eli 65 säkkiä. Toimitus tapahtuu kahden viikon kuluessa.

Kotitie 6.4.

Mullalle riittää käyttöä, mutta sen tilaaminen on joka kerta jonkinlainen mietinnän paikka. Tontillamme ei enää ole paikkaa, johon voisi kipata lavalta multaa. Aiemmin ostin multaa ja kivituhkaa suursäkeissä, mutta suosimani toimittaja lopetti toissa vuonna. Suursäkkien hinnat ovat nousseet ja niin ovat nousseet niiden toimitusmaksutkin. On siis ynnättävä päässä, millaisessa muodossa multaa kannattaa hankkia niin, ettei pelkkä toimitusmaksu niele isoa siivua hinnasta.

Kevään 2022 lavallinen multasäkkejä.

 
Suursäkkien hyvä puoli on siinä, että multa on kompaktissa paketissa. Säkistä voi ottaa sen mitä tarvitsee ja loput voi olla kohtalaisen siististi paikallaan pitkän aikaa. Irralliset multasäkit ovat sopiva kakkosvaihtoehto. Päädyin nyt kolmannen kerran tilaamaan lavallisen, jotta ei tarvitse joka kauppareissulla rahdata neljän säkin erää auton takapaksissa. 

Kevään 2021 multasäkkikuorma.

Lavallinen Mustaa multaa eli 65 kpl 45 litran säkkiä maksaa Hankkijalla kotiin toimitettuna 259 €. Suursäkkien (1000 l) hinnat vaihtelevat 100 eurosta ylöspäin + kuljetusmaksu toimittajasta ja alueesta riippuen n. 60 €. Varmaan samaista mustaa multaa tai suursäkkejä saisi edullisemminkin. En vain jaksa seikkailla netissä hintoja vertailemassa, vaikka käyttämälleen ajalle ja vaivalle ehkä pienen palkkion saisikin. Tarvitsen multaa, sitä on nyt tilattu.

Kukkavana tulossa.

 
Kolmisen vuotta sitten onnistuin kukittamaan orkideoita uudelleen. Yhden jopa useampaan kertaan. Mitään kikkakolmosta minulla ei ollut käytössä. En vain heittänyt kutakin orkideaa kukinnan loputtua kompostiin, vaan annoin niille uuden mahdollisuuden. Leikkasin kuivuneen kukkavanan pois ja laitoin ruukun valoisalle ikkunalaudalle. Talviaikaan lorautin kahden viikon välein suojaruukkuun vettä pohjalle runsaaksi tunniksi. Kesällä kerran viikossa. Imeytymättömät vedet kaadoin pois. Lannoitteeksi annoin merileväuutetta tai Substralia.

Loppuvuodesta ostin ruotsalaisesta huonekalujätistä halvan orkidean keittiöön iloa tuomaan. Kukinnan jälkeen vein kukan makkarin ikkunalaudalle ja hoidin sitä, kuten aiempiakin. Yllätyksekseni purkista työntyy ylös uusi kukkavana. Olen iloinen. Aika harvoin ostan itselleni orkideoita, kun laiskassa hoidossani niistä tuppaa tulemaan kertakäyttökasveja. Se taas on turhaa tuhlausta, josta en oikein tykkää.

Pääsiäisen hienot säät jatkuvat. Aurinko paistaa ja lumi sulaa. Lämpömittari kipusi meillä pitkäperjantaina +10℃ asteeseen. Kannettiin Ukkokullan kanssa osa pihakalusteista kellarista pergolaan. Kovin kauaa ei vielä voinut ihan vain istua, sillä kylmä hiipi kinttuihin.

Kirjoitan tätä juttua varhain lauantaiaamuna. Tullessani työhuoneeseen, oli vielä täysin pimeää. Siitä huolimatta mustarastaan laulu kuului selkeästi. Kello lähentelee seitsemää, päivä on valjennut ja mustarastas laulaa yhä. Aika ihanaa!

Katariinat kömpi lumesta

Iris reticulata Katharine Hodgkin - Kevätkurjenmiekka

 

Viikontakaiset lumet ovat jälleen sulaneet aurinkoisimmilta paikoilta. Oikearinteen Katariinat poksahtivat lämmöstä iloiten kukkimaan. Tosin ihmisen mielestä ilma ei edelleenkään järin lämpimältä tunnu, mutta eläkäämme sääennusteiden lupausten vankassa toivossa paremmasta.

Laitoin kuvaamisen jälkeen verkon takaisin Katariinoille. Toissakeväänä joko peurat tai jänikset napostelivat tässä lähellä kukkineet Frozen Planet-irikset tyngiksi, joten parempi toimia etukäteen viisaasti.

Talon puistopäädyssä on sinivuokko herännyt. Paikka on lämmin ja suojaisa. Olen käynyt säännöllisesti sinivuokkojen asuinsijan katsomassa, joskin nyt ehti muutama päivä vierähtää. Piippovahdissa ei parane isoja taukoja pitää, jos aikoo pysyä kehityksen perässä. Yksikin aurinkoinen päivä voi saada aikaan ihmeitä.

Vasenrinteessäkin näkyy jo väriä. Näistä krookuksista en tiedä, ovatko Tricoloria vaiko King of the Sripediä. Vanguardiakin olen rinteeseen istuttanut. Näistä krookuksista oikealle on edelleen tiukka lumikasa, mikä hämää istutusten sijainnin arviointia.

Pikkupuutarhassa kasvavan ison marjakuusen ympärillä on jo jonkun verran sulaa. Sielläkin krookukset ovat jo hyvin hereillä. Tähän istutin toissasyksynä Pickwickiä. Maahumalakin näyttää olevan jo virkoamassa. Sitä riittää riesaksi asti.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Pikkuiset, käpymäiset versot kuuluvat vaaleanpunaiselle pystykiurunkannus Beth Evansille. Se ilmestyi mullasta esiin jo "edellisen talven" aikaan eli ennen viikko sitten satanutta lunta. Suurin osa on edelleen lumen peitossa. Nämä muutamat ovat sentään päässeet lumen ikeestä.

Raparperi punastelee joka kevät ensimmäisten joukossa. Yleensä jo lumen keskeltä pilkistää raparperin pallopäitä. Tänä vuonna en ole käynyt kovin aktiivisesti raparperejä vahtimassa. Toistuvat lumisateet ovat jotenkin typistäneet keväästä iloitsemisesta kaikkein parhaimman kärjen.

Päivänliljatkin ovat kovin kiireisiä näkemään kevään ihmeen tunkiessaan vihreitä versoja mullan pinnalle.

Lunta riittää edelleen vaikka toisille jaettavaksi. Pikkupuutarhaan en kunnolla pääse edes kulkemaan, kun peuraverkkoviritykseni ovat jäätyneet maahan kiinni. No, eipä tuonne mitään kiirettä olekaan ennen käytävien paljastumista lumen alta.

Pääsiäiseksi on luvattu mukavan lämmintä ja aurinkoista. Aikaista tai ei, mutta saatan kantaa osan pihakalusteista kellarista pergolaan. Tulkoon räntää tai rakeita, kohti kesää ollaan menossa. Jos riittää kasveilla toivoa, eiköhän sitä riitä meilläkin.

Jollei piippoja pihoillanne vielä näy, nauttikaahan sitten vaikka mämmistä ja pashasta.

Kun tulee pääsiäinen,
niin silloin alkaa kevät.
Pienet kissat valkoisina,
pajuun kiipeilevät.
Muutakin on kummaa:
kukko helttapäinen,
munii munat koreat,
kun on pääsiäinen.

– Aale Tynni –

Hyvää pääsiäistä teille kaikille!

Kyyhkynen huhuilee

 
Lauantain kirjastoreissulla sain omin korvin havaita, että kyyhkytkin ovat palanneet kesämökkimaisemiinsa. Tuttu huhuilu kiiri puun korkeuksista kauas ympäristöön. Kuva on otettu sen verran kaukaa, etten pysty sanomaan, onko kyseessä uuttukyyhky (metsäkyyhky) vaiko sepelkyyhky. 

Aprillipäivän maisema on varsin talvinen. Järvet yhdistävä purouoma on piripintaan täynnä vettä. Tässä kohtaa lasku kohti alempana sijaitsevaa järveä on vielä maltillista, mutta vastakkaisella puolella jyrkkyyttä purolla on enemmän ja sen mukainen solina ja lorina rannalla kuuluukin.

Kylää halkovan valtatien toisella puolella aurinko on jatkanut alkuviikosta sataneen lumen sulattamista. Tien toisella puolella on enemmän varjostavaa metsää. Siellä kuntoilijat viilettivät latua alamäkeen vauhdilla.

Iris reticulata Katharine Hodgkin - Kevätkurjenmiekka

Oikearinteen tuoreet lumimassat ovat saaneet viime päivien paisteessa kyytiä. Katharinet ovat tulleet jälleen esille. Suoja on näille edelleen etsimättä ja löytämättä. Alkaa olla kiire, sillä jäljistä päätellen peura oli kiertänyt yöllä niin ala- kuin yläpihaakin.

Pihamme viereinen puistoalue maanantaina 27.3.

Lumitöitä tehtiin sunnuntaina. Lumitöitä tehtiin maanantaina. Taidettiin tehdä lumitöitä vielä tiistainakin. Torstaiaamuna mittari näytti -13℃. Se tuntui hyytävän kylmältä, mutta päivän mittaan lauhtui jopa asteen verran plussalle. Kevätmessuilta kotiin ajaessani moottoritien yllä leijui sankka pölypilvi, kun nastarenkaat jyystivät tien pintaan kertynyttä hiekoitusta ilmoille. Isot tiet ovat jo sulat. Pienemmillä teillä voi olla liukkautta, ainakin aamuisin. Tekisi mieli vaihdattaa renkaat ja pestä auto. Taidan malttaa vielä hetken aikaa mieleni. Mistä sen tietää, kuinka monta uutta talvea vielä on edessä. Vappuna nyt ainakin perinteinen raekuuro saadaan.

Ostin messuilta kaksi Cafe au Lait -daalia ja kaveriksi Bristol Stripen. Näiden juurakot on komeita ja hyväkuntoisia. Pitää taas palauttaa mieleen parhaat daaliakasvatuskeinot. Kiirettä ei kannata näidenkään kanssa pitää, sillä kylmänarkoina niitä ei kuitenkaan kovin aikaisin ulos voi laittaa. Lämpimissä sisätiloissa niistä kasvaa hailakoita hujoppeja.

Messuilta löysin etsimiäni Alaska Salmon Orange -krasseja. Ostin niitä useamman pussin. Messutarjouksen vuoksi piti keksiä jotain muutakin ja niin tuli valittua idänunikoita ja harjaneilikkaa. Idänunikkoa minulla kasvaa jo ennestään. On ollut aikomuksena kaivaa muutama idänunikko toisaalle siirrettäväksi. Nyt voin sekä kylvää että kaivaa idänunikkoa. Harjaneilikoita ei voi olla liikaa. Vuoden takainen talvi kuritti harjaneilikoitani. Joitakin siementaimia nousi viime kesänä, mutta kukkimaan ne eivät ehtineet.

Koulitut tomaatit ovat ottaneet kasvupyrähdyksen.

Viikolla kylvin tuoksuherneet. Cecilia Wingårdin ohjeiden mukaan, kuten edellisinäkin vuosina. Nyt muovipusseihin laitetut taimipotit ovat takkahuoneen ikkunalla odottamassa itämisen ihmettä. Tässä kuussa on aika kylvää myös kurkut. Yleensä ne ovat nopeita itämään ja kasvamaan, joten ei hoppua. Jännä nähdä, millainen satovuosi tästä tuleekaan. Viime kesänä kurkkusato oli vallan mainio ja se alkoi varsin varhain.

Törmäsin kevätmessuilla Nupun osastoon. Ensimmäisenä katse osui kukkaisiin postikortteihin, joita ostinkin useamman. Lähetän mielelläni ystäville ja sukulaisille perinteisiä postikortteja. Tosin hyvin usein valmiiksi kirjoitettu kortti seikkailee laukussa päivän jos toisenkin, kun en vaan muista pudottaa sitä postilaaitkkoon. En myöskään ole enää lainkaan perillä postinkulun kiemuroista. On vaikea tietää, kuinka paljon kortin matkaan on kulloinkin varattava aikaa. 

Kaiketi postikortteja lähetetään yhä vähemmän ja siksi niitä on kaupoissa aika vähän tarjolla. Kun jossain näkee kauniita kortteja, on paras hankkia niitä edes muuta kotitarpeiksi. Nupun osastolla oli myös paljon muuta kaunista. Messuesittelijöilläkin oli oman tuotannon kankaista tehdyt mekot. Lisää ihanuuksia löytyy heidän kotisivujaan selaamalla. Nupun kuosit suunnittelee ja piirtää Satu Kontinen.

Jotain hyvää ajattelin pääsiäispöytään valmistaa ja leipoa. Kauppojen ruokalehdistä saa kivoja vinkkejä. Nämä mustaherukka-sitruunamuffinit leivoin maaliskuun Pirkka-lehdestä napatulla ohjeella. Suunnitelmissa on kahvipöytään oliiviöljy-sitruunakakku, jonka ohjeen muistan saaneeni Rakkautta ja maan antimia -blogista. En vain löytänyt linkkiä Marketan ohjeeseen. Samantyyppisiä ohjeita saa lukuisia googlettamalla. Pääsiäisen pääruoka on edelleen hakusessa.

Keijunmekko

Suklaamunia on korissa valmiina mahdollisille virpojille. Tuleekohan heitä tänä vuonna? Illalla ollaan viisaampia.

Mukavaa huhtikuuta!

Kukkaisat Kevätmessut

Puutarhanikkareiden somistusta

Helsingin kevätmessut on käyty ja kierretty. Koronan aikaan messuja ei järjestetty. Viime vuonna en taas saanut itseäni innostumaan lähteäkseni messuille. Tänä vuonna päätin mennä ja päätöstäni vahvisti naapurin Maritilta saatu messulippu. Eihän sitä voinut jättää käyttämättä.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Varauduin jättämään päällysvaatteet alakerran aulan säilytyslokeroihin. Nepä olikin kaikki siirretty yläkertaan, joten tungin takin reppuun. Siellä se tietenkin vei tilaa mahdollisilta ostoksilta, joita loppumetreillä roikotin käsissäni. Olin nimittäin suunnittelut vieväni niitäkin välissä lokerikkoon pitääkseni kädet vapaina. Kävelymatkaa tuli jo itse messuja tutkiessa, eikä viitseliäisyyttä riittänyt ramppaamiseen yläaulan lokerikoille. Fiksuna olisin jättänyt päällysvaatteet autoon tai maksulliseen narikkaan. Ei taas päässä raksuttanut.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Ovensuusta messualueelle mennessäni törmäsin ensimmäisenä Puutarhanikkareiden eli Taimia Oy Heiskanen & Nikkarin osastoon. Katse osui oitis komeisiin jouluruusuihin, joista oli aika hyvä tarjous. Kasviherkkuja oli tietenkin pilvin pimein ja peräti heidän toisessakin pisteessään. Ensimmäisellä kerralla pääsin tyhjin käsin ohi. Toisella juutuin vankasti, enkä ilman ostoksia pois lähtenyt.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.  Kuvassa: Magnolia Emperor.

Suurin osa kuvistani on messualueen keskelle sijoittuvasta keskuspuistosta, jonka on suunnitellut maisemasuunnittelija Minna Harju. Perinteisesti keskusalue on pyhitetty näyttäville rakenteille ja istutuksille. Katsojilla on aina hyvinkin erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä alueen tyylikkyydestä. Aamun kireän pakkasen keskeltä lämpimään ja värikkääseen messumaailmaan siirtyminen hiljensi minun päästäni mahdolliset negatiiviset näkemykset. Olin puhtaasti iloinen ja viehättynyt värien kirjosta.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Jättikokoinen mehiläinen tai joku kukkakärpänenkö kenties lymysi narsissien joukossa. Otus oli minusta metkan näköinen. Voisin ottaa sellaisen omaan puutarhaan. En löytänyt ötökän valmistajaa. Ymmärsin kuitenkin, että se on tehty erilaisista kierrätysmateriaaleista.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Tulppaanit ovat aina parhaimmillaan tällaisina isoina ryppäinä.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Joku siivekäs, vanhoista haravista tehty olento tämäkin mainio mönkijä.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Kirjavalehtinen kasvi osoittautui begoniaksi. Pukinmäen puutarhan standilla niitä oli myynnissä. Myös tumma- ja pyöreälehtisiä begonioita oli näiden punalehtisten vieressä. Ylipäätään Pukinmäen puutarhan pisteellä oli runsaasti mielenkiintoisia kasveja niin sisälle kuin puutarhaankin.

Suomen Niittysiemen

Niittysiemenen pussukat ovat niin kauniita, että niitä ei raaskisi tyhjinä heittää pois. Vähintäänkin pusseista voisi askarrella onnittelukortteja sitten, kun sisältö on ripoteltu tuoreeseen multaan.

Monenlaista tilpehööriä oli tarjolla.

Messuilla on lukuisten eri kuntien ja kaupunkien esittelypisteitä. Lohja täyttää tänä vuonna 700 vuotta. Kaupungilla onkin synttärien kunniaksi myynnissä monenlaista pientä kivaa eri makuisista suklaista pellavaisiin laudeliinoihin.

Kekkilän osastolla esiteltiin erilaisia multa- ja kateaineksia puutarhaan.

Hyrian Suuntavalmennus

Puutarhaliiton, Messukeskuksen ja Pihailon järjestämässä näyttelyssä on mahdollisuus katsella seitsemää kivaa minipuutarhaa. Kuvien alla on kunkin minipuutarhan nimi. Mieluisinta minipuutarhaa voi myös äänestää.

Puolimatkan koulu

Huonekasviseura ry

Steinerpäiväkoti Pikkukarhu

Pukinmäen Nukkekotikerho

Aula Työkoti

Ei kevätmessuja ilman sipulibingoa. Myyjärouva tepasteli käytävällä huutamassa nipputarjouksia. Tuolta olisi saanut kukkasipuleja joka makuun. Muutaman kerran olen osallistunut tähän sipulibingoon, jonka lopputuloksesta ei voi koskaan mennä takuuseen. Lukinliljan sipulit ovat sentään kestäneet useita vuosia ja kukkineet joka kesä. Ja juuri niin valkoisena, kuin kyltissä on luvattu.

Jouluruusuja en pysty ohittamaan. En sitten millään. Niitä oli tarjolla useammalla yrityksellä. Hinnat vaihtelivat, samoin koot. Useimmat olivat hyvin muhkeita. Halpojahan nämä eivät ole.

Työvälineissä tarjolla oli kotimaista Fiskarsia ja saksalaista Gardenaa. Fiskarsin osastolla katselin pitkävartista rikkaruohovempainta, mutta jäi ostamatta. Uutuudet aina viehättävät, mutta usein ne vanhatkin toimivat oikein hyvin. Gardenan saksiin olen tykästynyt. Kestävät ja toimivat tosi pitkään. Kaipasin toisia pieniä oksasaksia, joten sellaiset lähtivät mukaan hyvään messutarjoushintaan.

Siemeniäkin oli seinätolkulla. Minun piti tutkia omat siemenvarastot ennen messuille lähtöä, mutta enpä taas muistanut. Pussukoita katsellessa olin aivan vakuuttunut, että tuota minulta puuttuu, ja tuota, ja vielä tuota. En vain luottanut omaan muistiini, kun paljouden äärellä tuppaa niitä tarpeita syntymään perusteettomasti. Löysin kuitenkin 'Alaska Salmon Orange' -krassia, jota olen jo ehtinyt kaupoista etsiä.

Puutarhanikkareiden somistusta

Moni mieluisa puutarhayrittäjä näiltä messuilta jälleen puuttui. Kaipasin mm. Mustilaa ja Tommolan tilaa. Laiturit, paljut ja metrilakut jätin suosiolla kokonaan katsomatta. Kasvihuoneetkin kiersin vähän kauempaa, kuin sellaiselle ei ole nyt tilaa eikä rahaa.

Puutarhanikkareiden somistusta

Kevätmessuilla on puutarhan lisäksi esillä myös sisustusta, remontointia, mökkijuttuja ja lähiruokaa sekä luomua. Ne tuli kierrettyä pikaisesti päältä raapaisten.

Aiempina vuosina olen tehnyt kivoja ruokaostoksia lähiruoka & luomupuolelta. Nyt ostin irtomyynnistä kreikkalaisia oliiveja, joita myivät ruotsia puhuvat nuori mies ja luultavasti hänen isänsä. Hetken pörräsin englantilaisen fudge-tiskin ääressä, mutta päädyin ostamaan lähellä olevasta puodista rasiallisen perinteisiä omenaleivoksia. Kreikkalaiset oliivit ja englantilainen fudge kumpikaan ei ollut lähiruokaa, tuskin luomuakaan. Omenaleivokset on leivottu stadissa eli Helsingissä. Leivokset voikin luokitella lähiruoaksi.

Kuvan naurissäkit olivat ainakin kyltin mukaan luomua. Kaukaa katsottuna näytti, kuin tiskillä myytäisiin jättikokoisia pusseja donitseja. Muutama nuori pohti keskenään, "mitä nuo keltaiset pallerot oikein ovat?" Ei taida nauris olla kovin tuttu juures monellekaan.

Puutarhanikkareiden somistusta

Menin messuille enemmän uteliaisuudesta ja avoimin mielin. Jotain ostoksia ajattelin jo etukäteen siellä tekeväni. Jouluruusuja en tietenkään voinut vastustaa, vaan niitä on nyt kolme kappaletta autotallissa odottamassa isompaan purkkiin istutusta ja pääsyä myöhemmin pihamaalle. Kaksi mukavan kokoista Cafe au Lait -daaliajuurakkoakin eksyi kassiin. Samoin muutama kappale työhanskoja. Narsisseja teki mieli pääsiäiseksi, mutta niitä saa ensi viikolla omasta kukkakaupasta. Ehkei edulliseen messuhintaan, mutta ainakin ne ovat viikolla hankittuina tuoreempia kestämään pääsiäisen yli.

Yhteenvetona messureissusta sanoisin, että piristi kummasti. Kohdalleni osui todella mukavia ja iloisia messuesittelijöitä, joiden kanssa tuli jaettua samoja keväänodotuksen fiiliksiä. Törmäsin myös aiemmin tuntemattomaan oman kylän puutarhaihmiseen, jonka kanssa juteltiin suklaakosmoksista ja tuoksuherneistä. Kyllä onkin yhteisen puutarhakielen höpöttäminen piristävää.

Mukavaa viikonloppua ja siirtymistä huhtikuun puolelle!