sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Tekemätöntä työtä riittää


Tänään on jälleen aurinko porottanut täydeltä taivaalta ja helteinen sää ajanut meikäläisen etsimään varjoa. Huonosti nukutun yön jälkeen ei oikein ole ajatus kulkenut, mutta mihinkä sitä olisi tällaisena leppoisana sunnuntaipäivänä tarvittukaan. Leena Lehtolaisen Paholaisen pentuja lueskellessa aika on kulunut sopivasti. Kävinpä Juuson kanssa tutkimassa myös vadelmatilanteen. Meidän pensaista tulee ensimmäisen kerran oikein kunnon sato. Marjat kypsyvät tipotellen ja joka päivä kannattaa käydä katsastamassa poimittavien herkkujen tilanne. Juuson köllötellessä ison vaahteran varjossa sain kerättyä puolen litran verran hyväkuntoisia vattuja, jotka laitoin oitis pakkaseen jotain sopivaa herkutteluhetkeä silmälläpitäen.


Myös karviaiset alkavat saada väriä. Ne menevät meillä yleensä samantien suihin. Joskus olen tehnyt hyytelöä, mutta parhainten karviaiset kyllä maistuvat tuoreeltaan syötynä. Oheinen kuva on muuten otettu maanantaina, jolloin täällä satoi ihan mukavasti vähän pidempäänkin.



Seuraava isompi projekti on omenapuiden kesäleikkaus. Viime kesänä kokeilin kesäleikkausta ensimmäisen kerran ja olen päättänyt ottaa sen vakiotavaksi. Muutaman talon päässä asuva naapuri leikkaa omat puunsa oikeastaan vain loppukesästä. Hänen puunsa ovat kyllä niin nätin mallisia, että joka kerran ohi ajaessani jaksan niitä ihailla. Kuin sateenvarjoja, eikä laisinkaan liian korkeita. Meidän omenapuut ovat aivan liian korkeita, kun emme osanneet ja älynneet niitä alkuvuosina oikein muotoilla. Olen yrittänyt saada niitä useamman talven aikana jonkinlaiseen kuosiin ja nyt tykkään, että tavoite alkaa olla saavutettu. Ehkä vielä ensi talvena otan jokusen hankaavan oksan pois, mutta suuremmat leikkaustarpeet ovat ohi. Ehkä tuo runsas vesiversojen kasvukin noiden talvileikkausten poisjäämisen myötä vähenee.

Tuossa kuvassa etualalla Huvitus, sen takana vasemmalla näkyy Punakaneli, keskellä Valkeakuulas ja vasemmalla syysomena (jonka lajista en ole varma), joka saattaa saada vielä lähtöpassit, sillä sen hedelmä on joka vuosi varsin rupinen ja sen myötä altis muumiotaudille.


No, onhan näitä isohkoja projekteja toki muitakin. Alapihalle johtavat portaat ovat jo aika törkeän näköiset. Tai siis askelvälit. Koska kyse ei ole varsinaisista rikkaruohoista, en ole pitänyt kiirettä askelvälien perkaamisella. Olen odottanut sopivaa ajankohtaa, jolloin olisi aikaa kaivaa tuosta "väliaikaisesta kasvatuspaikasta" pois maksaruohot, taponlehdet, akileijat ja rentoakankaali. Ne ovat ottaneet tavakseen levitä juuri noihin askelväleihin ja sieltä sitten siirrän säännöllisin väliajoin käyttökelpoiset kasvit uusiin paikkoihin ja muut kompostiin. Portaita rakentaessa ei alle laitettu minkäänlaista maanrakennuskangasta, mutta ei tuosta välikasvillisuudesta nyt niin suurta ongelmaa ole tullut. Oikea rinnekin (saanut nimensä ylhäältä alas laskeuduttaessa) kaipaa jo kohennusta. Hopeahärkki on vallannut koko rinteen, eikä se ole näin loppukesästä mitenkään kaunis. Kuivuus on tehnyt rinteeseen ruskeita laikkuja ja muutenkin kaipaan siihen enemmän väriä myös loppukesäksi. 


Löytyyhän näitä tekemättömiä projekteja näköjään enemmänkin, kunhan vain kuvia katselee. Tuleva ruusupuistokin on vielä melkoinen nysä ja hankalasti hoidettavissa. Tarkoitan lähinnä nurmikon leikkuuta noiden pienten kasviryppäiden ympäriltä. Kunhan tässä viilenee ja löytyy sopivan rento aikarako, on tarkoitus tehdä asialle jotain konkreettista. Pitäisi vielä sijoittaa yläpihan ruukussa kasvava neilikkaruusu tuohon joukkoon ruusuiseen.


Ritausmakin on saanut aikaan runsaasti nuppuja ja saanpa kuin saankin vielä tänä kesänä nähdä sen kukkivan. Se oli niin onnettoman pieni sen ostaessani, etten ollut laisinkaan varma, jaksaisiko se kasvaa sen enempää kuin kukkiakaan. Hyvin on ruusu lähtenyt kasvamaan.


Altaan reunalla kasvava auringonkukka on vähän pölhön näköinen ylhäisessä yksinäisyydessään, mutta koska hän on ihan itse kasvupaikkansa valinnut, ei minulla liene siihen mitään sanottavaa. Oikeastaan on aika hauska seurata kukinnon kehittymistä ja sen kääntyilyä aurinkoa kohti. Vuosikausia sitten nuoria vielä ollessamme ajoimme omalla autolla silloisen Neuvostoliiton halki Jaltalle. Matkalla näimme silmänkantamattomiin ulottuvia peltoja täynnä auringonkukkia. Sadat ja tuhannet kukat kurottivat kohti aurinkoa aina riippuen, missä kohti taivasta se kulloinkin paistoi. Niin hullulta kuin ehkä kuulostaakin, tulee minulle kuitenkin auringonkukkapellon nähdessäni mieleen Van Gogh eikä nuo mustan mullan alueen valtaisat kukkapellot.


Löytyipä muuten se kadonnut liljakin eli tiikerililja Sweet Surrender. Siinähän nuo kukkivat vaalean Ercolanon ja pinkin Algarven vieressä. Ovat vain niin saman värisiä kuin Ercolanot, etten ihan heti tajunnut osan kukinnoista nuokkuvan alaspäin. Toivoa saattaa, etten vierestä tulppaanien sipuleja muutama päivä sitten pois kaivaessani vahingossa ottanut myös osan näistä tiikerililjoista. Nyt penkissä on tyhmästi isohko aukko, mutta ajattelin kuitenkin ottaa tulppaanit pois ja miettiä tilalle jotain muuta. En ehkä laita tulppaaneja tuohon paikkaan enää laisinkaan, sillä niiden kaivaminen muita kasveja täynnä olevasta penkistä on todella hankalaa. Saattaapa olla, että ylipäätään tulppaanien sipulien kaivaminen jää tähän yhteen kertaan. Laitan niitä mieluummin joka syksy vähän lisää, jos haluan kukinnan jatkuvan vuodesta toiseen.



Tammikuussa bongasin kalenteristani oheisen rapskulehtimallin ja silloin ajattelin, että ehkä tekisin sellaisen kesällä. Tehty on ja olen lopputulokseen todella tyytyväinen. Toki olin ensin ajatellut sijoittaa kukkasen vähän toiseen paikkaan, mutta ei se sitten siihen sopinutkaan. Tämä toteutunut projekti tasapainottakoon tämän enemmänkin tekemättömien töiden tai paremminkin lähiaikoina toteutettavien projektien luettelemiseen keskittyneen päivityksen. Viikonloppu alkaa olla lopuillaan ja edessä on jälleen työteliäät päivät. Tulossa on toki mukavaakin ajateltavaa, sillä lauantaina on vanhimman veljeni pojan häät. Iloisia juhlia siis.

Ja viho viimeiseksi päivän kevennys:

Tyttö ja poika katselivat kun isompi tyttö ja poika suuteli puiston penkillä. 

-  Poika kysyi: ''mitä noin oikein tekee?
- ''Mä luulen että toi poika yrittää varastaa tolta mimmiltä purkan..'', vastasi tyttö.


Aurinkoista ja kukikasta viikkoa!

27 kommenttia:

  1. Omppupuiden leikkaus on tosiaan taitolaji. Meidän kaikki vanhat omenapuut oli leikattu törkeästi ja kasvattivat kolmimetristä vesiversoa. Huiman näköisiä. Kaadettiin kaikki pois, kun kallistelivat kaikkiin ilmansuuntiin.

    Nätiltä sun puutarhassas näyttää ja rapparilehtikukkanen on upea. Hyvä sinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi mukavaa, jos ammattitaitoiset puutarhurit järjestäisivät esimerkiksi omenapuiden leikkausopastuksia, vaikka isommalle porukalle kerrallaan. Ehkä oppi menisi paremmin perille, kun pääsisi vierestä katsomaan.

      Poista
  2. Onpa upeasti onnistunut tuo raparperinlehtialue, vau!

    VastaaPoista
  3. Minullakin taitaa tuo Sweet Surrender juuri availla nuppujaan. Luulin niitä aluksi aivan toisen liljan nupuiksi:) Tulipa raparperilaatoista kaunis kuvio!

    VastaaPoista
  4. Meillä hirveän korkeaksi ja toispuoleiseksi kasvanut omenapuu,kun sitä ei ole juurikaan ennen meidän tähän muuttoamme leikkailtu. Emmekä mekään sitä ole leikelleet kuin vasta viime vuosina. Toivottavasti ei joskus kaadu sadon painosta... Nyt ainakin näyttää siltä,että omppusadosta tulee runsas.

    Sulla näyttää olevan Ritausma hyvällä mallilla.Mulla oli useita nuppuja omissa pikkupensaissani,mutta ihan kuin joku olisi "syönyt" kehittyneet nuput ja vain yksi niistä ehti avautua.

    Tuo betonirapskujen kukkakuvio on hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei kyllä monen montaa omppua tänä vuonna tule. Ilmeisesti puut pitävät välivuoden viime kesäisen jättisadon jälkeen.
      Minun ruusuissani oli alkukesästä ilmeisesti vattukärsäkäs, sillä moni nuppu oli pätkäistä tehokkaasti pois. Täytyy vahtia noita Ritausman nuppuja.

      Poista
  5. Joo omppupuiden leikkaus on ainakin meillä ikuisuuskysymys, ja ollaankin vähennetty omppupuita, enää kaksi vanhaa jäljellä, niin ehkä niitä jaksaa yrittää hoitaa. Sinun puusi ovat hyvällä mallilla ja kauniita !
    Voi miten ihanainen kiviasetelma !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakastan oman puutarhan omppuja, joten on vain opeteltava leikkaamaan niitä.

      Poista
  6. Tekemätöntä työtä kyllä aina löytyy. Mutta se puutarhanhoidossa onkin kivaa, aina löytyy jotain puuhasteltavaa.
    Minäkin kokeilin tänä kesänä ensimmäisen kerran kesäleikkausta omenapuille. Tein kyllä vain kannusleikkauksia ja vesiversojen poistamista.
    Toivottavasti lämmin kesä vielä jatkuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesiversoja minäkin ajattelin keskittyä poistamaan. Edelleen jätän isommat leikkaukset sinne talveen, vaikka niitä ei kyllä enää pitäisi liiemmin olla.

      Poista
  7. Tuo valkoinen tiikeri kukka on niin kaunis,ja myös raparperi petoni kuvio. Oi meilläkin tekemättömiä töitä on niin paljon,mutta ei passaa ottaa ressiä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi olen ajan myötä oppinut olemaan stressaantumatta. Joskus on kuitenkin hyvä vähän listata tekemättömiä töitä, jotta pystyisi arvioimaan kokonaisuuksia.

      Poista
  8. Minusta umpeenkasvavat askelmat ovat kauniit. Luonnon ja ihmisen liitto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paremman näköiset nuo portaat ovatkin silloin, kun kasvit pursuavat väleistä. Olen kuitenkin tavannut käyttää hyödylliset kasvit muualle istutettaviksi. Ei aikaakaan, kun askelvälit taas pursuavat uusia taimia.

      Poista
  9. Hienohan tuo ompputarha on näinkin, itellä kun ei oo yhtään omppupuuta ;)
    Ihana lilja! Niinpä niitä sipuleita laittelee ja luulee muistavansa mihin laittaa. Iteki etsin huonosti keväällä kukkineita narsisseja maasta, enkä löytänyt kaikkia.
    Kauniisti asetellut laatat ja tuo alue nätti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo vesiversot on kuitenkin poistettava, jotta kypsyvät hedelmät saavat riittävästi valoa. Vesiversothan eivät koskaan tee omenoita.

      Poista
  10. Hienoilta näyttävät sinunkin omppupuusi jo, taitava leikkaaja olet ollut.
    Sweet Surrender on hurmaava ja tuo raparperikukkanen mahtava idea!
    Olisiko sinulla tuossa Ritausmassa kirvoja? En ihan tarkkaan saanut tuosta kuvasta selvää, mutta tuli vaan mieleen, kun eilen yritin häätää kirvoja miljoonakelloista! Jos nuo valkoiset pikkupisteet ovat kirvoja, ne kyllä haittaavat kukintaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirvojahan ne ja ovat jo saaneet mäntysuopasuihkaukset. Itse asiassa kirvoja on ollut meidän puutarhassa yllättävän vähän ottaen huomioon, että on ollut niin lämmintä.
      Kiitos vain kovasti omppupuukehuista. Nyt ne ovat kyllä aivan täynnä vesiversoja, jotka tosiaan on tarkoitus napsaista pois lähipäivinä.

      Poista
  11. Vau, miten ihana on tuo raparperinlehdistä tehty kuvio pihallasi! Kyllä siitä passaa olla erittäin tyytyväinen. Taidan tehdä mökkipuutarhaani jotain samantyylistä. Kiitos ihanasta inspiraatiosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita rapskulehtilaattoja on tosi helppo ja kiva tehdä. Tarkoitus on vielä tänä kesänä tehdä jotain betonijuttuja, mutta ehkä ei raparperilehtiteemalla. Parasta täällä blogissa on juuri tämä jakaminen; kun keksii jonkin idean, on sitä kiva jakaa muille. Ainakaan minulle ei ole kertaakaan tullut sellaista tunnetta, että pitäisi piilotella kivoja juttuja, jotta muut eivät niitä kopioisi. Päinvastoin.

      Poista
  12. Voi kyllä puutarhassa riittää aina tekemistä se ei lopu koskaan. Satoa alkaa tulla ja sitä pitää säilöä. Kiva tuo petonikukka . Hyvää maanantaita.

    VastaaPoista
  13. Upea raparperilehtikukkanen!

    Tiedustelen tässä samalla, osaisitko avittaa yhtään? Kyselen nimittäin muutamilta kanssabloggaajilta apua, koska huomasin tänään, etteivät blogini uusimmat postaukset jostain syystä enää päivity lukijoideni lukuluetteloihin. Viimeisin läpi mennyt postaus on neljän päivän takainen perhospostaus. Mitään poikkeuksellista en ole itse tässä neljän päivän aikana blogille tehnyt, en ole koskenut mihinkään asetuksiin tms. Osaatko vinkata, mitä nyt kuuluisi tehdä? Googlettamalla / Bloggerin ohjeistuksista en neuvoa löytänyt. On tylsää pitää blogia, jos kukaan ei osaa tulla enää Mielen Lumoon lukemaan uusia päivityksiä! Melkein tässä jo itkua tuhrustan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekemätöntä työtä puutarhassa, mitä se on??
      Tuskin koskaan puutarhassa on kaikki valmista ja jos on niin jokin paikka on jäänyt huomioitta.
      Kaunis petonikukka.
      Omenapuun leikkaus on varmaan taitolaji. Luin jostain näin: omenapuun latvuksen tulisi olla niin avoin/ilmava, että kun heittää lakin omenapuun latvukseen se lentää hienosti läpi eikä tartu oksiin.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!