Tuleehan niitä tomaatteja

Kelloköynnös avasi ensimmäisen kukkansa.

 
Keväällä puutarhaihmisestä aika tuntuu matelevan äärimmäisen hitaasti. Lämpö ja viherrys antaa odottaa itseään. Sää keikkuu edestakaisin, kunnes yhtäkkiä kasvukausi on tässä ja nyt, kaikkine iloineen ja suruineen.

Ennen kasvihuonetta saatoin vain unelmoida omista tomaateista. Jonkun verran kasvatin niitä talon seinustalla, mutta määrällisesti sato oli lähinnä pientä maistelua. Syksyllä 2013 ostin 5.4 m² kennokasvarin, jossa sain seuraavana keväänä tilaisuuden kokeilla kasvariviljelyä.

Sol.lyc. Bumble Bee

Oppi on karttunut onnistumisten ja erehdysten kautta. Pieneen, lämmittämättömään kasvariin on saatava mahtumaan tomaatit, kurkut, paprikat ja mahdollisesti vielä jotain muutakin. Niinpä tomaateissa keskityn lähinnä kirsikkatomaatteihin. Ne alkavat kypsymään yleensä aika varhain ja sato on hyvä. Mausta puhumattakaan.

Tänä keväänä kylmyys ei meinannut millään väistyä. Kellarissa esikasvaneet tomaatit olivat jo isoja, vankkoja ja aloittaneet kukintansakin siirtäessäni ne 20.5. kasvariin. Kurkut kasvoivat vauhdilla ja niitä syötiin jo kesäkuun puolivälissä. Ensimmäiset tomaatit päästiin tänä kesänä maistamaan kesä-heinäkuun vaihteessa.

Alkuun päästyään tomaatteja on kypsynyt tasaiseen tahtiin. Aluksi hain kasvarista 200 gramman satsin. Isompikokoisen eli Golden Sunrisen kypsyessä oli kasvariin otettava aina vain isompi kulho mukaan.

Kulhossa on Supersweetiä, Sungoldia ja Gardener's Delightiä. Näistä jokainen on tosi herkullisen makuisia. Gardener's Delight ehkä kaikkein maukkain ja mieluisin.

Sol.lyc. 'Golden Sunrise'

Ainoa kasvarini runkotomaatti on Golden Sunrise. Se on aika varhainen eli kypsyminen tapahtuu kilvan kirsikkatomaattien kanssa. Hyvänmakuinen. Tämän tomaatin poimin mieluummin päivän pari liian aikaisin tai käytän heti, sillä huoneenlämmössä Golden Sunrise kypsyy nopeasti liian pehmeäksi.

Sol.lyc. Yellow Pearshaped

Yellow Pearshaped on hauska, päärynänmutoinen keltainen tomaatti. Tämäkin kypsyy melko aikaisin ja on osoittautunut satoisaksi tomaatiksi. Yellow Pearshaped valikoituu vuodesta toiseen kasvatettavakseni hyvän makunsa ja ominaisuuksiensa vuoksi.

Sol.lyc. 'Bumble Bee'

Bumble Bee kuuluu uudempiin tuttavuuksiin. Siitä on tullut vakiokasvatettava niin hyvän makunsa kuin satoisuutensa vuoksi. Kaunis ulkonäkökin on plussaa.

Sol.lyc. 'Artisan Pink Tiger'

Artisan Pink Tiger on jännän muotoinen, pitkulainen tomaatti. Tätä kasvatan nyt toista kertaa. Pink Tiger aloittaa kypsymisen hiukan muita kirsikkatomaattejani myöhemmin, mutta hyvin pääsee tahtiin mukaan. Maukas ja satoisa. 

Siemeniä tilatessa Pink Tigerin nimi aiheuttaa keväällä hämminkiä. Joissain paikoissa sitä kutsutaan luumutomaatiksi, toisissa taasen kirsikkatomaatiksi.

Sol.lyc. 'Artisan Pink Tiger'

 
Pink Tigerin kasvutapa on ihan erilainen kuin muiden tomaattieni. Se tekee valtavasti sivuversoja ja niihin kukkia ja raakileita. Poistan osan sivuversoista, mutta moneen ehtii tulla raakileita, enkä sitten raaski niitä poistaa. Muille tomaateille riittää yksi tukinaru, mutta Pink Tiger on loppukesästä kuin viidakko, joka vaatii tukea sinne tänne.

Tämän tomaatin suhteen olen kahden vaiheilla, kasvatanko sitä ensi vuonna. Voisin kokeilla jotain kokonaan uutta tai laittaa mieluista Gardener's Delightiä lisää.

Kurkkuja olisi viisasta laittaa kasvariin vähemmän. Tänä vuonna siellä on viisi kurkkua, joista kaksi jo otin poiskin. Satoa on riittänyt sukulaisille ja naapureille jaettavaksi. Määräänsä enempää ei kaksi ihmistä jaksa tuoretta kurkkua syödä. Kun kypsiä molluskoita alkoi kertyä isompi määrä, tein niistä etikkakurkkuja. Hyvin näköjään kasvarikurkkukin toimii säilöttynä eli ei siihen välttämättä tarvita avomaankurkkuja.

Paprika Lompardo

 
Erilaisia paprikoita on kypsymässä. Niistä olen käyttänyt vasta yhden ruoan valmistuksessa. Vuosi sitten paprikasadosta tuli oikein hyvä. Silloin tein niistä etikka-mausteliemeen säilötyn paprikasalaatin, joka olikin niin hyvää. Se on toiveissa ja suunnitelmissa tänä vuonna.

Karviaisetpensaat tyhjensin viikonloppuna. Ne on keitetty mehuksi. Myöhemmin teen osasta mehua hyytelöä vaikkapa liharuuan tai maksalaatikon lisukkeeksi.

Lähipäivinä on tarkoitus nostaa sipulit ja ainakin osa porkkanoista ja punajuurista. Porkkanoita olen käynyt välillä hakemassa, mutta vielä niitä riittää.

Salaatit on syöty, enkä uutta ole kylvänyt. Tilliä kasvatan joka kesä, mutta tänä kesänä se on laihaa ja harvaa. Yleensä tillisato on niin runsas, että saan laitettua sitä reilusti rasioihin silputtuna pakkaseen.

Mangoldi

Mangoldia on syöty tuoreena. Jonkun verran olen sitä ryöpännyt nopeasti ja laittanut pakkaseen, kuten lehtikaaliakin. Lisää pitäisi käydä kasvimaalta hakemassa. Talvella kumpaakin voi käyttää vaikkapa pata- ja uuniruokiin tai suolaisiin piirakoihin.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

Kanttausurien huoltotöitä on yhä enemmän tekemättä kuin tehtynä. Sunnuntaina sain sentään Kiemurapenkin tehtyä. Syysvuokko, silmäteräni, on tehnyt yhden siementaimen kanttausuraan. Sitä tutkittuani huomasin sillä olevan omat juuret, joten uskalsin kaivaa taimen purkkiin odottamaan uuteen istutuspaikkaan pääsyä.

Pyjamalude syysasterissa

Maanantain +30 asteen helteessä tartuin Päivänliljapenkin kanttausuriin. Alkuillan kevyessä varjossa kuvittelin työn sujuvun suitsait ilman kummempia ongelmia. Että olikin ilma paksua ja raskasta hengittää. Sinnikkäästi päätin viedä aloittamani työn loppuun. Siirsin jopa suunnitellusti yhden patjarikon penkin toisesta päästä Ovaalipenkkiin. Sillä seurauksella, että Ovaalipenkkikin oli putsattava ja kanttausurat siistittävä. 

Raparperilaattakukka heinäkuussa 2013

Vuosia sitten innostuin tekemään raparperilaattoja, joita asettelin mm. olopihan kivituhkapintaa elävöittämään. Kuvan kokonaisuus siirtyi myöhemmin hiukan suurennettuna leikkimökin edustalle. Laatat ovat kestäneet hyvin aikaa, vaikka en laittanut niihin verkkoa tai muuta vahviketta. Muutama laatta on haljennut kahteen tai useampaan osaan.

Heinäkuisen pihan kivituhka-alueiden uusimisen yhteydessä nostin kaikki raparperilaatat pois. En laittanut  niitä takaisinkaan, koska ne olisi pitänyt upottaa kunnolla kivituhkaan. Muuten kola osuisi laattoihin lumitöissä.

Osan ehjistä laatoista sijoitin Saapaspolulle kuorikatteen päälle. Etenkin keväällä mustarastaat pöllyttävät kuorikatteen ympäriinsä. Laattojen asettelu kaipaa vielä hienosäätöä, mutta tarkoitus olikin kokeilla, toimiiko järjestely. Kyllä se toimii.

Pyöreät laatat laitoin keittiön ja makkarien ikkunoiden alle riviin. Näidenkin kanssa hienosäätö on vielä tekemättä. Enkä noita laattoja kovin tehokkaasti edes kapealle kivituhkakantille asettelekaan. Pääasiallinen tarkoitus on estää naapuruston kissojen vessavierailut. Kyllästyin siivoamaan kakkapökäleitä ja tasoittamaan tassujen pöllytyskasoja. Niin paljon kuin kissoista tykkäänkin, toivoisin niiden etsivän vessan jostain muualta.

Joku lentäväinen ötökkä lumikärhössä

Alkuviikon suunnitelmiin kuului puutarhan huoltotöiden etenemiseen paneutuminen. Ei onnistunut. Maanantai-iltana tuli soitto isän hoivakodista. Isä, joka on ollut hoitajien mielestä kiltein ja rauhallisin ihminen koko talossa, oli saanut kesken iltapäivätorkkujensa valtavan raivopuuskan. Hänen rauhoittamisekseen ja kolhuilta varjelemisekseen oli tehty työtä ja lopulta paikalle piti kutsua liikkuva sairaala. 

Lääkärin mukaan kyseessä on mitä ilmeisemmin Alzheimerin tautiin liittyvä agressiokohtaus. Käsittämätöntä, millaisen pyörremyrskyn 95-vuotias, sokea ja puolikuuro ihminen oli saanut aikaan. Isän oikea käsi on varmasti useamman päivän mustelmista sinikirjavana hänen taottuaan seiniä ja kaappeja.

Sanguisorba obtusa - Nuokkuluppio

Tiistai meni sitten isän tilanteen selvittelyyn hoitavan tahon kanssa. Isän muistisairaus on tähän saakka ollut aika helppohoitoinen. Nyt aloitettiin lääkitys, jonka vaikutusta tietenkin seurataan. Onneksi hoivakodissa osataan kinkkistenkin tilanteiden hallinta. Isän omahoitaja on erityisen taitava ja kokenut myös muistisairaiden parissa.

Kotipihalle ei enää meikäläiseltä paukkuja riittänyt. Eikä kyllä ulos huvittanut hommiin lähteäkään. Tuuli viskoo jos jonkinlaista oksaa ja roskaa pitkin pihaa. Puut ovat kaiken aikaa vaakatasossa ja peltikatto vonkuu kilpaa tuulen kanssa. Puuvajan rinteessä kasvavista syreeneistä yksi vanhempi on taipunut tyvenestä asti. Se tuskin on pelastettavissa, mutta syreeni on tehokas kasvattamaan uusia taimia.

Lilium lancifolium - Tiikerililja

Paljon puhuttu myräkkä tuli sitten huomattavasti laimeampana. Kaatosateet jäivät väliin, ukkosesta ei mitään merkkejä. Tuuli on tehnyt tuhojaan täällä Uudellamaalla, kuten monin paikoin muuallakin maassa. Toivottavasti kenellekään ei ole sattunut mitään vakavaa. Keskiviikkona pitäisi olla jo rauhallisempaa.

Tekemätöntä työtä riittää

Tänään on jälleen aurinko porottanut täydeltä taivaalta ja helteinen sää ajanut meikäläisen etsimään varjoa. Huonosti nukutun yön jälkeen ei oikein ole ajatus kulkenut, mutta mihinkä sitä olisi tällaisena leppoisana sunnuntaipäivänä tarvittukaan. Leena Lehtolaisen Paholaisen pentuja lueskellessa aika on kulunut sopivasti. Kävinpä Juuson kanssa tutkimassa myös vadelmatilanteen. Meidän pensaista tulee ensimmäisen kerran oikein kunnon sato. Marjat kypsyvät tipotellen ja joka päivä kannattaa käydä katsastamassa poimittavien herkkujen tilanne. Juuson köllötellessä ison vaahteran varjossa sain kerättyä puolen litran verran hyväkuntoisia vattuja, jotka laitoin oitis pakkaseen jotain sopivaa herkutteluhetkeä silmälläpitäen.

Myös karviaiset alkavat saada väriä. Ne menevät meillä yleensä samantien suihin. Joskus olen tehnyt hyytelöä, mutta parhainten karviaiset kyllä maistuvat tuoreeltaan syötynä. Oheinen kuva on muuten otettu maanantaina, jolloin täällä satoi ihan mukavasti vähän pidempäänkin.

Seuraava isompi projekti on omenapuiden kesäleikkaus. Viime kesänä kokeilin kesäleikkausta ensimmäisen kerran ja olen päättänyt ottaa sen vakiotavaksi. Muutaman talon päässä asuva naapuri leikkaa omat puunsa oikeastaan vain loppukesästä. Hänen puunsa ovat kyllä niin nätin mallisia, että joka kerran ohi ajaessani jaksan niitä ihailla. Kuin sateenvarjoja, eikä laisinkaan liian korkeita. Meidän omenapuut ovat aivan liian korkeita, kun emme osanneet ja älynneet niitä alkuvuosina oikein muotoilla. Olen yrittänyt saada niitä useamman talven aikana jonkinlaiseen kuosiin ja nyt tykkään, että tavoite alkaa olla saavutettu. Ehkä vielä ensi talvena otan jokusen hankaavan oksan pois, mutta suuremmat leikkaustarpeet ovat ohi. Ehkä tuo runsas vesiversojen kasvukin noiden talvileikkausten poisjäämisen myötä vähenee.

Tuossa kuvassa etualalla Huvitus, sen takana vasemmalla näkyy Punakaneli, keskellä Valkeakuulas ja vasemmalla syysomena (jonka lajista en ole varma), joka saattaa saada vielä lähtöpassit, sillä sen hedelmä on joka vuosi varsin rupinen ja sen myötä altis muumiotaudille.

No, onhan näitä isohkoja projekteja toki muitakin. Alapihalle johtavat portaat ovat jo aika törkeän näköiset. Tai siis askelvälit. Koska kyse ei ole varsinaisista rikkaruohoista, en ole pitänyt kiirettä askelvälien perkaamisella. Olen odottanut sopivaa ajankohtaa, jolloin olisi aikaa kaivaa tuosta "väliaikaisesta kasvatuspaikasta" pois maksaruohot, taponlehdet, akileijat ja rentoakankaali. Ne ovat ottaneet tavakseen levitä juuri noihin askelväleihin ja sieltä sitten siirrän säännöllisin väliajoin käyttökelpoiset kasvit uusiin paikkoihin ja muut kompostiin. Portaita rakentaessa ei alle laitettu minkäänlaista maanrakennuskangasta, mutta ei tuosta välikasvillisuudesta nyt niin suurta ongelmaa ole tullut. Oikea rinnekin (saanut nimensä ylhäältä alas laskeuduttaessa) kaipaa jo kohennusta. Hopeahärkki on vallannut koko rinteen, eikä se ole näin loppukesästä mitenkään kaunis. Kuivuus on tehnyt rinteeseen ruskeita laikkuja ja muutenkin kaipaan siihen enemmän väriä myös loppukesäksi. 

Löytyyhän näitä tekemättömiä projekteja näköjään enemmänkin, kunhan vain kuvia katselee. Tuleva ruusupuistokin on vielä melkoinen nysä ja hankalasti hoidettavissa. Tarkoitan lähinnä nurmikon leikkuuta noiden pienten kasviryppäiden ympäriltä. Kunhan tässä viilenee ja löytyy sopivan rento aikarako, on tarkoitus tehdä asialle jotain konkreettista. Pitäisi vielä sijoittaa yläpihan ruukussa kasvava neilikkaruusu tuohon joukkoon ruusuiseen.

Ritausmakin on saanut aikaan runsaasti nuppuja ja saanpa kuin saankin vielä tänä kesänä nähdä sen kukkivan. Se oli niin onnettoman pieni sen ostaessani, etten ollut laisinkaan varma, jaksaisiko se kasvaa sen enempää kuin kukkiakaan. Hyvin on ruusu lähtenyt kasvamaan.

Altaan reunalla kasvava auringonkukka on vähän pölhön näköinen ylhäisessä yksinäisyydessään, mutta koska hän on ihan itse kasvupaikkansa valinnut, ei minulla liene siihen mitään sanottavaa. Oikeastaan on aika hauska seurata kukinnon kehittymistä ja sen kääntyilyä aurinkoa kohti. Vuosikausia sitten nuoria vielä ollessamme ajoimme omalla autolla silloisen Neuvostoliiton halki Jaltalle. Matkalla näimme silmänkantamattomiin ulottuvia peltoja täynnä auringonkukkia. Sadat ja tuhannet kukat kurottivat kohti aurinkoa aina riippuen, missä kohti taivasta se kulloinkin paistoi. Niin hullulta kuin ehkä kuulostaakin, tulee minulle kuitenkin auringonkukkapellon nähdessäni mieleen Van Gogh eikä nuo mustan mullan alueen valtaisat kukkapellot.

Löytyipä muuten se kadonnut liljakin eli tiikerililja Sweet Surrender. Siinähän nuo kukkivat vaalean Ercolanon ja pinkin Algarven vieressä. Ovat vain niin saman värisiä kuin Ercolanot, etten ihan heti tajunnut osan kukinnoista nuokkuvan alaspäin. Toivoa saattaa, etten vierestä tulppaanien sipuleja muutama päivä sitten pois kaivaessani vahingossa ottanut myös osan näistä tiikerililjoista. Nyt penkissä on tyhmästi isohko aukko, mutta ajattelin kuitenkin ottaa tulppaanit pois ja miettiä tilalle jotain muuta. En ehkä laita tulppaaneja tuohon paikkaan enää laisinkaan, sillä niiden kaivaminen muita kasveja täynnä olevasta penkistä on todella hankalaa. Saattaapa olla, että ylipäätään tulppaanien sipulien kaivaminen jää tähän yhteen kertaan. Laitan niitä mieluummin joka syksy vähän lisää, jos haluan kukinnan jatkuvan vuodesta toiseen.

Tammikuussa bongasin kalenteristani oheisen rapskulehtimallin ja silloin ajattelin, että ehkä tekisin sellaisen kesällä. Tehty on ja olen lopputulokseen todella tyytyväinen. Toki olin ensin ajatellut sijoittaa kukkasen vähän toiseen paikkaan, mutta ei se sitten siihen sopinutkaan. Tämä toteutunut projekti tasapainottakoon tämän enemmänkin tekemättömien töiden tai paremminkin lähiaikoina toteutettavien projektien luettelemiseen keskittyneen päivityksen. Viikonloppu alkaa olla lopuillaan ja edessä on jälleen työteliäät päivät. Tulossa on toki mukavaakin ajateltavaa, sillä lauantaina on vanhimman veljeni pojan häät. Iloisia juhlia siis.

Ja viho viimeiseksi päivän kevennys:

Tyttö ja poika katselivat kun isompi tyttö ja poika suuteli puiston penkillä. 

-  Poika kysyi: ''mitä noin oikein tekee?

- ''Mä luulen että toi poika yrittää varastaa tolta mimmiltä purkan..'', vastasi tyttö.

Aurinkoista ja kukikasta viikkoa!