keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Puutarhakuulumisia

Varjolilja - Lilium martagon

Kylmyydestä ja sateisuudesta olen ruikuttanut ihan riittämiin, mutta ei kyllä käy kieltäminen, että se vie innon pihalla touhuamiseen. Maanantaina tosin sain itseni liikkeelle ja kaivoin kasvarin edessä olleet ruohokaistaleet pois, laitoin suodatinkankaan, kärräsin paikalle kivituhkaa ja naputtelin siihen sekalaisen määrän sekalaisia kiviä sekä muutaman pyöreän raparperilehtilaatan. Ensimmäisen kerran epäonnistuin rapskulaattojen teossa, sillä likimain jokainen viime satsista on haljennut tai murtunut. Säkki oli päässyt kastumaan ja sisältö paakkuuntumaan. Luulen, että betoni oli noissa paakuissa ja massassa oli jäljellä liikaa hiekkaa, jolloin rakenne kärsi. Täytyy siis olla huolelisempi säkkien varastoinnissa. 


Kaivuumassaa tuli kaksi kukkurallista kottikärryllistä ja ne kippasin nurmikolle levittämieni sanomalehtien päälle. Kanttasin nurmikkoa pois alueen reunoilta, kitkin pahimmat ja näkyvimmät rikkaruohot kasasta, peitin kasan märällä sanomalehdellä ja pressulla. Siellä se saa muhia jonkin aikaa tai ainakin siihen saakka, kunnes minulla on aikaa ryhtyä työstämään uutta kukkapenkkiä. Uusi penkki tulee suorana jatkeena tuohon pyörylään, jossa aikanaan kasvoi kriikuna ja jossa nyt on akileijaa, jaloruusuja ja keskellä kärhöt Multi Blue sekä Rouge Cardinal (molemmat hyvässä kasvussa talven jäljiltä). Projektini nurmikon vähentämiseksi on siis hyvässä vauhdissa.


Maurinmalva - Malva sylvestris mauritiana

Koleudella lienee osansa siinä, että monet kukat pysyvät pitkään nupulla ja itse kukintavaihe kestää. Sehän on tietenkin hyvä. Saapahan nauttia kerrankin kunnolla kukista. Maurinmalva on vihdoin avannut ensimmäisen nuppunsa ja uusia näyttää olevan tulossa.

Kiinanpioni - Paeonia ´Festiva Maxima´

Myös ensimmäiset pioninnuput ovat vihdoin alkaneet avautumaan. Pitkään ne ovatkin pullistuneet pullistumistaan ja tarjonneet huikealla näköalalla varustetun kävelypaikan muurahaisille. Odotan kukkien aukeamista siksikin, että voisin vihdoin tunnistaa pionini. Aikanaan ne istuttaessani en muistanut laittaa talteen niiden nimiä ja nyt tunnistan varmasti vain Sarah Bernhardtin, jota on myös punaisena sekä Festiva Maximan. Alapihan Kurgaanissa pitäisi olla ainakin Jan van Leeuwenia.



Sulkaneilikka - Dianthus plumarius

Lämmin edellinen kesä vaiko leuto talvi, mutta monilla kasveilla on tänä kesänä todella hieno kukinta. Harvoin näkee sellaista rhodojen tai syreenien kukkamäärää, mitä nyt on nähty. Sama näyttää pätevän myös moniin perennoihin. Vuosia sitten sain vanhemmiltani harmaanoloista ruohomaista kasvia, jonka nimeä vanhempani eivät tienneet. Isä sanoi sitä "kartanon ruohoksi". Kun se minulla alkoi kukkia, löysin sille nimeksi Sulkaneilikka. Se on vihdoin päässyt oikein elementtiinsä ja erityisen hyvin se näyttää viihtyvän rinteessä, jossa on ajoittain paahtavan kuumaa ja maa hiekkaista.


Akileija - Aquilegia 'Petticoat Pink'

Tästä tyllimekkoprinsessasta olen kovin ylpeä. Onhan se ihan itseni siemenestä kasvattama. Kaikki tietävät, miten akileija kylväytyy puutarhassa vallattomasti sinne tänne, joten olin ihmeissäni, kun siemenestä kasvattaminen ei ollutkaan kovin tuottoisaa. Vain murto-osa siemenistä iti ja niistäkin vain yksi lähti vihdoin kukkapenkissä kasvamaan. No, nyt se sitten palkitsee minut moninkertaisesti kukkimalla näin kauniisti.

Akileija - Aquilegia  'Red Hobbit'

Red Hobbittini on jo hiukan rähjääntynyt. Niin saattaa käydä, kun aikansa mellastaa kukkapenkissä sateen ja kylmyyden armoilla. Enpä ole muistanut käydä leikkaamassa kuihtuneita kukkia, joka kuulemma edistää ja pidentää kukinta-aikaa. Pitäisi varmaan laittaa kaulassa roikkuvaan avainnauhaan myös pienet sekatöörit, joilla napsisi ohikulkiessaan kuihtuvia kukkia muistakin kasveista. Kaikkeen kun ei omat kynnet pysty.

Köynnöshortensia - Hydrangea anomala subsp. petiolaris

Köynnöshortensiasta en ota selvää, onko se avaamassa nuppujaan vai lopettamassa kukintaansa. Sillä kun ei oikein koskaan ole tuollainen kukkarypäs aivan valkoisena, vaan aina ne ovat tuollaisia osittaisia. Ei se minua haittaa, sillä pidän köynnöshortensiasta kaikkinensa. Se ei juuri hoitoa tarvitse ja viihtyy varjoisemmallakin paikalla. Kevättalvesta olen tavannut leikata latvuksia, etteivät ne tunkeudu talon kattorakenteisiin.

Ukkolaukka - Allium hollandicum

Monilla kasveilla niin nuppuvaihe kuin kukinnan jälkeinenkin aika on ihan yhtä näyttävää kuin itse kukka. Laukat ovat tällaisia kasveja. Niitä jaksaa ihastella joka vaiheessa.

Omena Huvitus
Omena Punakaneli

Omenapuissa on jo pieniä raakileita. Hedelmiä näyttäisi tänä vuonna tulevan mukavasti. Ainakin verrattuna viime vuoteen, jolloin sato oli olematon. Talviomenamme Puna-Antonovkan suhteen en tiedä, mitä pitäisi tehdä. Siinä on joka vuosi jotain ötökkää, hedelmistä ei juurikaan ole iloa, sillä ne ovat rupisia ja herkkiä muumiotaudille. Tänä vuonna se kukkikin todella vähän, joten hedelmiä tuskin on nyt edes odotettavissa. Välillä on tullut mieleen, pitäisikö koko puu kaataa, sillä se ei ole edes erityisen kaunis. Omenapuihin tulee kuitenkin jonkinlainen rakkaussuhde. Ne istutetaan pieninä ja niitä suojellaan jäniksiltä ja surraan niiden selviytymistä kovista pakkasista. Niitä leikellään hyvällä ja huonolla tuurilla ja niiden kukintaa odotaan joka kevät yhtä suurella innolla. Yhden omenapuun kasvaminen vie vuosia, joten luopuminen rakkaasta vanhasta ystävästä ei ole helppoa.

Tomaatti Tigarella

Kasvihuoneen ensimmäinen kevät on mennyt näköjään pitkälti harjoittelun puitteissa. Tomaatteihin on vasta hiljan ilmestynyt ensimmäiset nuput. Huomasin istuttaneeni aivan liian monta tainta, joten ahdasta on. Kurkut ovat kukkineet ahkerasti, mutta missä on hedelmät. Olen käynyt leyhyttelemässä kukkia vaan ehkä pölyttyminen sittenkin on ollut vajavaista. Ehkä kasvarissa on myös ollut liian kylmää, sillä alapihalla on kylminä öinä lämpöasteet pudonneet alle viiden. Kasvihuoneessa on kyllä järjestään ollut pari-kolme astetta lämpimämpää. Ukkokullan chilit ovat vasta nyt alkaneet kukkia. Ilmeisesti kasvihuoneessa on myös liian kosteaa, sillä yksi kurkuntaimi näyttää homehtuneen varresta. Opettelua tämä on.

Tuoksukurjenpolvi - Geranium macrorrhizum

Kurjenpolviin olen tykästynyt vuosi vuodelta enemmän. Kauniita, vaatimattomia ja helppohoitoisia, runsaasti ja pitkään kukkivia, kiitollisia, oman tilansa ottavia. Tuoksukurjenpolven lisäksi minulla on Verikurjenpolvea ja Kyläkurjenpolvea. Kyläkurjenpolvet on istutettu vasta hiljan, joten ne eivät ole vielä kukkineet.

Tornionlaaksonruusu - Rosa majalis Tornedal

Punalehtiruusu - Rosa glauca

Ruusupensaiden kukintaa olen odottanut kovin. Juhannusruusun kukat alkavat olla jo lakastumaan päin, Hansa-ruusu ja Metsäruusu kukkivat pitkään ja hartaasti, mutta punalehtiruusussa taisi olla vain kaksi kukkaa tänä vuonna. Sammalruusun nuput ovat olleet nuppuvaiheessa ties kuinka pitkään, väriä jo pilkottaa, mutta eivät vain avaudu. Muut ruusupensaat ovat enemmän tai vähemmän vaivaisen oloisia. Suviruusussa ei ole syystä tai toisesta nupun nuppua. Ritausma, Valamonruusu, Neilikkaruusu, Kirjoapteekkarinruusu sekä uudet Sointu, Sävel ja Ilo ovat olleet niin täynnä kirvoja, että niitä on pitänyt kahdesti ruiskuttaa mäntysuopaliuoksella. Lumossa ei ole nuppuja ja joistakin pensaista vattukärsäkäs näyttää napsineen nupun poikineen.

Tarhapimpinellaruusu - Rosa 'Tove Jansson

Tove Janssonissa oli muutama kukka, joiden kukinta oli tosi nopea. No, eihän pensaalla ole paljon vielä kokoakaan. Kevätkaihonkukat meinasivat valloittaa koko pikkuruisen ruusupensaan, joten Pikkupuutarhaa siivotessani putsasin ruusupensaan alustan, laitoin sinne sanomalehteä ja oksahaketta. Nyt ruusu pääsee sentään hengittämään. Josko se ensi kesänä kukkisi enemmän.

Toivotaan, että hissukseen tulisi aurinkoisempaa ja lämpimämpää. Silloin ruusujen nuput varmaan jaksaisivat aueta ja pääsisin niitä tuoksuttelemaan. Uusimmat ruusupensaani ovat toki vielä ihan lapsukaisia, viime ja tänä kesänä istutettuja tuoreimmat. Kenties niiden parhaat vuodet ovat vielä edessä.


Kaikkein ihanin ruusumme makaa parhaillaan tässä tietokoneen edessä, työpöydällä, ja kehrää niin vimmatusti. Ääni vain kovenee ja paranee, kun kosketan sen pehmoisia vatsakarvoja ja rapsutan korvanjuuresta. Muovinen kirjoitusalusta vetää magneetin tavoin puoleensa Juusosta leijuvaa irtokarvaa ja osa on kyllä päätynyt kasvoillenikin.

Puutarhatyöt saavat nyt hetkisen odottaa, sillä loppuviikoksi saan seuraukseni pikkuveljen Siiri-tyttösen. Menemme lauantaina Suomenlinnan kesäteatteriin katsomaan Ryhmäteatterin 'Liisa Ihmemaassa' -esitystä ja ennen sitä täytyy toki ehtiä kahvilaan nauttimaan kesäisestä mansikkaleivoksesta. Meillä on Siirin kanssa jokakesäiset traditiomme, joita odottelemme koko pitkän talven. 
 

27 kommenttia:

  1. Onpas sinulla siellä monenlaisia ihanuuksia. Nurmikon vähentämisprojektiin pitäisi täälläkin ryhtyä, sillä leikattavan nurmen määrä menee yli oman jakson. Pitäisi muuten kokeilla raparperinlehtilaattoja, ehkä onnistuisivat laastinjämistä.

    VastaaPoista
  2. Tuo tumma varjolilja on todella kaunotar. Ihanaa päästä bloggeriin monen päivän jälkeen näkemään muutakin kuin uusin päivitys.

    VastaaPoista
  3. Kukkia on teilla siellä, meillä ei unikoita, pioneita eikä mitään. Olkoot, en jaksa edes käydä katsomassa niitä

    VastaaPoista
  4. Pienet sekatöörit kaulanauhassa olisi loistava juttu;)

    VastaaPoista
  5. Meillähän on samoja hankintoja, Ilo, Sointu ja Sävel muuttivat mökkipuutarhaan tänä keväänä:)
    Toven ostin viime syksynä, nuppuja siinä on ja odottelen kuinkas punainen se lopulta on:)

    VastaaPoista
  6. Ai niin, ja vielä tuo 'Petticoat Pink', minäkin kasvatin sitä siemenestä keväällä. Ovat vain niin pieniä että tuskin kukkivat tänä vuonna. Oikein söpö kuva, nytpä tiedän mitä odottaa :)

    VastaaPoista
  7. Mulla ei ole ongelmaa liian laajojen nurmialueiden kanssa olen alkanut ihan muuten vain miettiä tuota tapaa tehdä kukkapenkit noin. Sais ainaki hyvin kohopenkkejä en tiiä toimisko muuten. Ihastuttavia kukkijoita varsinkin akileijoista tykkään! :) Tomaattien kasvatukseen antaisin seuraavia vinkkejä; täryytä varsista joka päivä, muista napsia varkaat: varsa tulee varren ja varresta alkavan oksan haaraan, ja kasvarissa kannattaa pitää öisin lisälämmitintä, jokin puhaltinen tyyppinen hyrisiä... :) Olen oppinut tomskujen kasvatusta äidiltäni, hän kasvattaa niitä joka vuosi! Ja tietty koulusta ;)...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohopenkit ovat oiva systeemi kukkapenkeiksi ja toisaalta kaivetun maan saa näin hyvin hyödynnettyä. Meillä on aika hyvää multamaata, sillä alapihan paikalla on joskus aiemmin ollut läheisen maatilan lehmihaka.
      Tomaatin varsia tapaan käydä päivittäin räpläämässä, jotta näkisin mahdolliset varkaat ja pääsisin niitä napsimaan. Lisälämmittimestä käymme Ukkokullan kanssa kiistaa. Hän ei ole innostunut vetämään mitään sähköpiuhoja edes väliaikaisesti alapihalle saakka.

      Poista
    2. Kamalan paljon oli kirjotusvirheitä mulla aiemmin! pöh :/. No jäin vielä miettimään kukkapenkin tekoa, kohopenkin ymmärrän. Mutta teetkö sen suoraan nurmikon päälle sanomalehet toki välissä? Se olis aika helppoa kun ei tarvis kaivaa kuoppaa, se tulis suoraan kohopenkki ei menis niin paljon multaa. Olisipa hyvä jos olisi keksitty johdoton lämmitin.. Sehän se aina on. Aurinkopaneeli. :)

      Poista
    3. Levitän sanomalehdet suoraan nurmikon päälle ja kastelen ne hyvin. Kanttaan alueen, jotta lehden ja pressun alta ei ala ruohot ja rikat kurkkimaan. Näin tulee automaattisesti kohopenkki, eikät osiaankaan tarvitse kaivaa pihaa. Alkuun kaivoin nurmea pois, jolloin penkistä tuppasi lisämullallakin tulemaan liian matala ja osittain se saattoi jäädä jopa kuopalle. Ei siis hyvä kasvien kannalta. Ja minne sitten laittaa kaikki kaivettu maa. Yksinkertaisempaa kasata "kakku" suoraan nurmen päälle ja toimii hienosti.

      Poista
  8. Apua!, nyt tuli niin paljon, että mihin tarttuisin;)

    Siis minullakin on menossa nurmikon kadottamisprojekti ja olen äärettömän ylpeä, että vieläkään ruohonleikkuukone ei ole koskettanutkaan etupihaamme, vaan siinä on nyt kukkaniitty, joka leikataan vasta heinäkuulla. Sen jälkeenkin nurmikkoala on entistä pienempi, sillä tein yhden pyöröpenkin harmaamalvikille ja sen penkin päässä on onnenpensas, joka on siinä minusta tyylillisesti virhe, mutta kun R. halusi sen siihen kevätkukinnan takia ja eihän sitä suvella edes huomaa.

    Syreeneillä on ollut paras vuosi aikoihin, paitsi että lumeton talvi vei toisen kääpiösyreeneistämme ja moskovan kaunotar ei kuki, kaikki muut syreenit niidenkin edestä sitten.

    Tuolle sulkanielikalle olisi monella kysyntää. Minulla on ystäviä. joilla on hankalia niittyrinteitä ja pitävät ne pääosin heinällä tai sitten siellä töröttää kaiken keskellä vain yksi pensas...

    Ota rauhassa: Köynnöshortensia on aina kaunis. Minulla on niitä noin 10 ja nyt se kiertää jo taloamme, syleilee kiveä, kiipeää mäntyä....Se kukkii hyvinä kesinä jopa avonaisin kukin, viime suvi oli meillä sellainen siinä paikassa, missä oli hiukan enempi aurinkoa, mutta meillä on pääosin puolivarjon piha, sillä olemme hulluna puihin ja köynnöshortensia viihtyy puolivarjossa. Siis useimmiten se ei täydellisesti aukaise kukkiaan, mutta se ei haittaa yhtään, sillä mikä muu kasvi tulee lehteen huhtikuussa ja saa syksyllä vielä ruskavärin ja viime syksynä meillä se lime väri ennen keltaista....Rrrrrakastan köynnsöhortensiaa ja meille tulee koko pergola rakentumaan sen varaan.

    Olen ihan hulluna akileijoihin, mutta en minä siemenestä;) Lehdossame kasvaa luontaisesti lehtoakileijaa, olen sen lisäksi ostanut valkoista japanin- ja alppiakileijaa, Luulen, että meillä on nyt risteymiä ja monissä väreissä löytyy. Akileija saa kukkia meillä missä haluaa, se tuo villin ja romanttisen pihan tunnelmaa ja jos L.M.Montgomery oli oikeassa, niin akileija tuo keijut puutarhaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Akileijahan on itsekin kuin keiju, joten epäilemättä sen myötä tulee muitakin keijuja. Mökkipuutarhan Pirjo juuri postasi akileijojen nupuista, joita niitäkin löytyy hyvin monenlaisia. On se vain niin, että kasveja täytyy katsella joka kulmasta ja joka vaiheessa, välillä vaikka mahallaan maassa maaten, jotta näkee kaiken tarkasti. Niin paljon ihania yksityiskohtia niissä on.

      Ja tuo köynnöshortensia on kyllä uskomattoman upea kasvi. Pari ensimmäistä vuotta se tuntui vain kököttävän vähän apaattisena, mutta sen jälkeen se on puhkunut energiaa varhaisesta keväästä pitkälle syksyyn. Aivan, kuten sanoitkin. Luultavasti meidänkin köynnöshortensiamme on sen verran varjossa - jossa se viihtyy kyllä ilmeisen hyvin - että nuo kukat ovat tuollaisia nuppuisen näköisiä. Ei haittaa, tykkään niistä silti kovasti.

      Sinä taisitkin mainita kerran aiemmin syreeneistä Moskovan kaunottaren ja se onkin hankintalistalla. Tiukan budjetin vuoksi kasviostoja täytyy jaksottaa ja syksyhän on erinomaista istutusaikaa.

      Poista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  10. Minulla varjolilja ei ole vielä auennut, mutta tummemman punainen pioni kylläkin. (Vaaleanpunainen pioni on minullakin vielä nupussa.) Ei ole mitään hajua noiden pioneiden tarkoista nimistä, mutta en ole kyllä niitä aikoinaan istuttanutkaan. No, en varmaan tietäisi niiden tarkkaa nimeä,vaikka olisin istuttanutkin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa olla, etten minäkään kaikkia pionejani tunnista, mutta jos nyt edes osan.

      Poista
  11. Oi kun ihan syvänalasta ottaa, miten ihania kuvia laitoit kukistasi!! Nurmikon vähentäminen näyttää olevan todellain hyvässä vauhdissa, komia penkki tuosta tulle sitten aikanaan!
    Aivan satumaisen kaunis on tuo pioni 'Festiva...' noita haluaisin minäkin lisää pihalleni, pionit ovat niin helppoja ja kauniita, siemenistä kasvatin kaukaasianpionia ja kuolanpionia, mutta niiden kukintaa saan odottaa vielä vuosia...
    Syreenit ovat täälläkin kukkineet aika hyvin, paitsi minun valkoinen taas kuivatti osan oksistaan, syynä on kyllä varmaan hieman huono maaperä sillä kohtaa, mihin sen aikoinaan istutin.
    Toivotaan, että lämpenee pian, alkaa tympimään tämä jatkuva viileys.
    Hyvää loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotipuutarha-lehdessä taisi olla neuvoja pionien siemenkasvatukseen. Ei vaikuttanut kovin vaikealta, mutta useampi vuosi menee tosiaan niiden kukkimiseen. Ehkä kuitenkin yritän.
      Minusta ilmassa on merkkejä lämpenemisestä. Tänäänkin aamupäivällä aurinko paistoi, mutta nyt taas sataa.
      Mukavaa loppuviikkoa myös sinulle!

      Poista
  12. Kaunis on puutarhasi, mutta kaunein on Juuso =^..^= tietenkin.
    Minä katselen sohvalta ulos nupuillaan olevia pioneja ja totean saman, että kaunein " pioni" kuitenkin on tässä viekussa; Papu-kisu...toiset pojat pötköttää ihan lähellä myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja näitä karvaisia "ruusuja" voi myös rapsutella. Pionit eivät taitaisi tykätä, jos niitä olisi alinomaan räpläämässä.

      Poista
  13. Siellähän kukkii todella monet kukat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähitellen kesä etenee... ja kyllä se lämpökin sieltä tulee.

      Poista
  14. Upeaa kukintaa säästä huolimatta. Hienon urakan teit kasvarin eteen. Pitäisi joskus kokeilla raparperilaattojen tekoa. Nytkin ihailin jättimäisiä lehtiä kun korjasin raparperisadon talteen. Kukkapenkkien kanssa puuhastelu on ollut suotuisaa, sillä viileässä jakotaimet selviävät hyvin. Olen yrittänyt hävittää myös liikaa levinneitä ruusupensaita ja se ei ole helppoa.
    Hauskoja hetkiä Siirin kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cheri, Suomenlinnan kesäteatterireissut ovat kesäisiä kohokohtia.
      Raparperilaattojen tekeminen on helppoa, kunhan homman saa ensin alulle. Sama pätee minun kohdallani kaikkeen tekemiseen. Aloittamisen vaikeus.

      Poista
  15. Ihana kaveri sinulla siellä koneen ääressä :) Hieno tuo neilikkakasvusto! Ruusut varmasti ihastuttavat vielä, kun ovat muutaman vuoden juurtuneet kasvupaikalleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta Saraheinä, meikäläinen on vain turhan hätäinen.

      Poista
  16. Kovasti tässä sitä lämpöä odottelee, ja toivottavasti sitä saadaan. Kasvihuoneessa ei oikein mikäämn jatka kasvuaan, paitsi hunajameloni, jonka ostin kesäkurpitsana, siinä on paljon kukkia. En vain jaksa uskoa, että sekään hedelmää jaksaa tehdä jos ei pian lämpene...
    sinulla on siellä paljon kaunista kukkijaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minullakin kasvarissa mm. kurkku kukkii kaiken aikaa, mutta eipä näy hedelmiä. Ehkä pitää harkita sitä lämmitintä.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!