Vastavalmistunutta

Kerrosrivinousut turkoosisävyisestä 7-veikka Polkasta 

(löysin kesällä lahjatavaraliikkeen alekorista yhden kerän)

ja

turkoosista Nallesta, joka sekin samaisesta alekorista.

Beigepohjaiset villasukat raitavarsin

7-veikasta vahvennetulla kantapäällä

Mallineule:

*2 o, 2 n neljä kerrosta

viides kerros kaikki nurin*

toista *:stä 

Vaihda väri ja jatka mallineulosta

Värin vaihdon jälkeen neulo yksi kerros pelkkää oikeaa. 

Tämä siksi, ettei nurjissa silmukoissa näkyisi värinvaihto rumasti.

Vaihteeksi lämmintä

Ketunleipää kuivuneiden lehtien lomassa

Pikkupakkasista hypättiinkin sitten lähes välimerellisiin ilmoihin. Sunnuntaiaamuna Juuso halusi ulos puoli kuudelta. Ulkona oli pilkkopimeää, mutta heti oven avatessa kasvoille puhalsi lämmin tuuli. Puuttui vain maininkien äänet ja kypsyvän patongin tuoksu, jotta olisi voinut kuvitella olevansa Ranskan Rivieralla. Jätin kissan pihalle ja painuin takaisin omaan lämpöiseen sänkyyni jatkamaan lokoisia uniani.

Eivät ole kivet vierineet

Suurin osa puiden lehdistä on jo leijunut alas. Huvituksessa ja syreeneissä sekä joissakin pensaissa lehdet näyttävät suorastaan oksiin liimatuilta, eivätkä taida tulla ennen ihan kunnon pakkasia alas laisinkaan. Vaikka tässä jo hehkuttelin saaneeni kaikki syystyöt tehdyiksi, löytyy haravoitavaa vaikka joka päivälle. Etenkin tänään on niin hurja myrskytuuli, että pihalla pyörii kuivia vaahteranlehtiä kuin tähtitansseissa konsanaan. Mikään pakko ei olisi haravan kanssa heilua, mutta jokin säällinen syy ulkoiluun on aina hyvä olla olemassa.

Alastonimpi on aina vain alastomampi, kun muut ympäriltä kuihtuvat pois

Aamulla sentään taivaalla oli selkeitä sinisiä laikkuja kovaa kyytiä taivaanrannasta toiseen kiitävien pilvien lomassa. Aurinkokin välillä pilkahteli. Hurja tuuli on kuitenkin ajanut pilvet toisiinsa kiinni ja iltapäivän mittaan päivä on muuttunut hyvin harmaaksi ja suorastaan synkänoloiseksi. Jollei jo sada niin ainakin viittä vaille. Pimeäkin laskeutuu talviaikaan siirtymisen johdosta aikaisin. Nyt jos koskaan, kynttilöiden sytyttämisellä on aikansa ja paikkansa.

Värit puutarhassa alkavat olla vähissä. Ruskeaa kaikissa sävyissä, vihreääkin. Komeamaksaruoho se vaan jaksaa seisoa tanakasti pystyssä ja kukkia, kukkia, kukkia vaan.

Ups, lapussa näkyy olevan kirjoitusvirhekin!

Kuluneen kesän aikana edistyin vihdoin kasvien merkitsemisessä. Ruusupensaita alkaa olla jo sen verran useita, että katsoin parhaaksi laittaa niille nimikyltit. Aluksi kirjoitin permanent-tussilla puisiin nimitikkuihin, mutta ne tikut lahosivat muutamassa viikossa lukukelvottomiksi. Niinpä ostin laminointilaitteen ja pieniä laminointitaskuja. Parilla kympillä saa ihan kelvollisen vekottimen. Kirjoitin tekstit tietsikalla ja laminoinnin jälkeen laitoin kyltin kumpaankin päähän reiät. Ukkokulta taivutti vähän vahvemmasta rautalangasta tangot, jotka pysyvät hyvin pystyssä kukkapenkissä. Kyltit ovat nyt tulevan talven ulkona koeajalla. Koska tuo valkoinen paperi näkyy ainakin näin syksyisessä puutarhassa aika selkeästi pitkälle, täytyy jatkossa tulostaa nimilaput jollekin maanläheisemmän väriselle paperille. Tuohon olisi voinut vielä lisätä vaikkapa istutusvuoden, mutta en nähnyt sitä nyt tarpeelliseksi, koska olen kirjannut istutustiedot tarkemmin muualle.

Lokakuun viimeisiä päiviä tässä kulutetaan ja viikonloppuna siirrytäänkin marraskuuhun. Tätä menoa kohta on kevät.

 

Siirrytään taas talviaikaan

Ensimmäinen joululehti tipahti postilaatikkoon. Enää ei voi perääntyä, joulu tulee vääjäämättömästi. Onneksi sentään talvi väistyi täällä etelärannikolla vähäksi aikaa ja nyt voi taas vaikka istuttaa sipuleita. Luultavasti hurautan kerran vielä nurmikolla lojuvat lehdet silpuksi. Omenapuista ja syreeneistä eivät kaikki lehdet ole vielä tulleet alaskaan. 
 

Viime viikolla oli päivälläkin pientä pakkasta ja parina päivänä navakka tuuli puhalsi pilvet pois taivaalta päästäen auringon hetkeksi paistamaan. Sain haravoitua alapihan, mutta nyt siellä on jälleen runsaasti pudonneita lehtiä. Paksuimmat kerrokset ja etenkin vaahteranlehdet on kuitenkin haravoitu, joten loput voi jättää vaikka kevääksi. 

Pihalle ei nyt ole niin kiire, sillä suurin osa syystöistä on jo tehty. Nyt voisi ryhtyä suunnittelemaan tämän vuoden joulukortteja. Käytin pitkästä aikaa lauantain aamupäivän leipomalla korvapuusteja, joten taidankin istahtaa sohvalle tutkimaan eilispäivän kirjamessujen saalista ja nauttia pari lämmintä korvaria iltapäiväkahvin kera. Juuso jo odottelee mammaa rapsuttelemaan korvantakaa. 

Muistakaahan, että taas on talviaikaan siirtymisen hetki. Kellonviisarit siis tunti taaksepäin, kohti edellistä kesää. Katse kuitenkin tulevaan kesään, eikös niin!

 

Vaihteeksi vähän tummempia sävyjä 

eli sukat tummanharmaasta 7-veikasta

ja harmaa-beige -sävyisestä 

(beige näyttää tässä kyllä enemmänkin oranssinpunaiselta) 

7-veikka Polkasta.

Vaaleanpunaiset piirakat

7-veikasta.

 

Juuson syksyinen minttuhumaus

"Mitäs mamma on täällä minttutarhassa oikein touhunnut?

Hieno minttupuska on laitettu kokonaan nurin."

"Onhan täällä vielä näitä nuoria versoja jäljellä.

Kylläpä tuoksuvatkin huumaavasti."

"Ei kai naapurin Leevi näe, vaikka ottaisin vielä 

toisetkin tötsyt tätä mainiota minttutuoksua."

"Ja kolmannet..."

"Ehkä jopa neljännet..."

"Nyt on aivan taivaallinen fiilis, kerrassaan mahtava minttuhumaus."

"Silmät pyörii päässä ja korvat taipuu minne sattuu..."

"Huh, huh! Olipas makoisat mintut."

Minttuhumauksesta on selvitty, mutta mikään ei voita päivätorkkuja patterin ja takan läheisyyteen sijoitetun nojatuolin uumenissa.

Samalla voi näyttää mammalle, kuinka vielä taipuu mutkalle luut ja nivelet 

vanhallakin kissalla.

Kissamaisen mukavia päiviä kaikille. 

Kohti lokakuun loppua mennään...ja talviaikaan siirtymistä.

Villasukkatuotantoa

Päätin lisätä blogiini uuden sivun villasukkatuotantoani varten. Sivuston on tarkoituksena toimia omana muistilistanani, millaisia sukkia on tullut kudottua. Koska itse olen saanut paljon ideoita ja vinkkejä muiden kutomista sukista, ajattelin jakaa sukkakuvani kanssanne. Kuvia pääset katselemaan klikkaamalla bannerin alla olevaa Villasukkatuotanto-sivua.

 

Sisällä maalaten, ulkona saksien

Kehäkukat

Pari edellistä päivää on vietetty täällä etelärannikollakin varsin koleissa tunnelmissa. Yöllä on ollut nelisen astetta pakkasta ja päivälläkin mittari on nipinnapin kohonnut saman verran plussalle. Aurinko on kuitenkin paistanut ja paikoitellen saanut maahan pudonneet keltaiset vaahteranlehdet loistamaan kultaisina.

Sormustinkukka

Tänään mennäänkin sitten tyystin toisenlaisissa sääolosuhteissa, sillä vettä vihmoo taivaan täydeltä ja sisällä on sytytettävä valoja näin päiväaikaankin. Sunnuntaipäivän voi ilman huonoa omaatuntoa viettää sisällä. Samalla, kun pyykkikone jyllää viikon rästejä, saan siivottua työpöytääni ja sähköpostejani. Uusi lämminvesivaraaja hyrrää kodinhoitohuoneen nurkassa ja pääsemme jälleen suihkuun omassa kylppärissä. Kraanasta juokseva lämmin vesi mahdollistaa myös hikisemmät hommat, joten viime päivinä on tullut touhuttua niin maalaus- kuin pihahommissakin.

Olin jo pitkään suunnitellut kodinhoitohuoneen maalaamista, mutta nyt siitä tuli sitten ihan pakollinen juttu. Vanhan lämminvesivaraajan poistamiseksi piti purkaa yksi kaappi ja pöytä, jonka jälkeen ei enää voinut kuvitellakaan laittavansa kamoja paikalleen siistimättä nurkkia. Varsinkin, kun uusi varaaja on muutaman sentin entistä kapeampi. Joskus arkinenkin elämä on senteistä kiinni.

Pikkutalvio

Remppaamisessa yksi asia johtaa toiseen ja niinpä seinät maalattuani totesin, että ihan pakko on maalata myös kodinhoitohuoneen ovenkarmeja. Ne nimittäin näyttivät tosi kulahtaneilta uuden seinämaalin rinnalla. Mielelläni olisin uusinut myös lattiakaakelit, mutta se ei nyt ollut mahdollista. Vielä puuttuu varaajan vieressä sijaitsevien jakotukkien eteen hankittava uusi peitelevy sekä pöytälevy. Niiden muutamien erilaisten senttien vuoksi, kun meni muutkin mitat uusiksi.

Kurjenpolvet

Pihalla olen käynyt tekemässä tunnin keikkoja eli yhtenä iltana hurruutteelin leikkurilla nurmikolla lojuneita puunlehtiä silpuiksi. No, nyt se ei enää näy missään, sillä uusia lehtiä on leijunut kasapäin entisten tilalle ja vieläpä näyttää monissa puissakin olevan lehtiä ihan riittämiin. Esimerkiksi parissa omenapuussa, kriikunoissa ja syreeneissä taitaa olla enemmän lehtiä puussa kuin maassa. Pensaista puhumattakaan. Koivut ja vaahterat ovat sentään paljaina.

Jalopähkämö

Yhtenä iltana leikkasin nurin tuoksuvatukoita ja läjän pajuangervoita, jotka kaipaavat uudistumista. Tuoksuvatukat leikkaan parin vuoden välein ihan alas, jolloin ne ovat vähemmän risuisen näköisiä. Olen huomannut, että ne kukkivat ihan yhtä terhakkaasti, kuin ilman leikkaustakin. Ehkä hivenen myöhemmin, mutta ei merkittävästi. Pajuangervokin näyttää taas muutaman vuoden paljon paremmalta, kun se kasvaa alhaalta asti vihreänä. Ukkokulta on jo syöttänyt leikatut pensaat hakettimeen ja alapihalla on korkea kasa oksahaketta joko odottamassa kevättä tai kenties osan siitä kärrään hedelmäpuille vielä tämän syksyn aikana. Nyt, kun pensaat on leikattu, voin helpommin haravoida niiden alustoille puunlehtiä maatumaan. Ei tarvitse kaikkia komposteja täyttää lehdillä.

Taponlehti...ja taitaa tuolla olla harjaneilikkaakin seassa.

Perennoista mm. kuunliljoja olen jonkin verran leikannut pois, sillä yöpakkasten myötä ne makaavat limaisina kasoina käytävien ja kukkapenkkien reunoilla. Itaisin ei paljoa ehdi pihalla tehdä, sillä pimeys laskeutuu jo varhain. Kuuden jälkeen alkaa olla sen verran hämärää, että haravalla saa ihan rauhassa huitoa näkemättä enää kohdetta.

Sipuleita istuttelin vielä pari päivää sitten. Pääosa on jo mullassa, mutta kummasti niitä pussukoita kaupassa käydessä edelleen mukaan tarttuu - kun halvalla saa. OmaPiha -lehden villitulppaanitkin saapuivat vasta viikko sitten ja ehdin jo ihmetellä, ovatko tilaukseni tyystin unohtaneet. Eivät olleet, ja ehtiihän täällä vielä sipuleita istuttaa. Vaikka heti tuonne sateeseen menisi sipulihommia tekemään. Epäilen vahvasti, ettäkö täällä etelässä tässä vaiheessa syksy talveksi muuttuisi. Näiden sateiden jälkeen on toki luvassa jälleen viilenevää, mutta koskaan ei ole tällä tontilla haravointi talven vuoksi jäänyt tekemättä. Hyvin on ehtinyt lehtiä rapsutella yleensä marraskuun puolellakin.

Marri, Sini, Siili, Eeviregina, Tiina Laiho, Pioni, Susanna, Minna, 

olette kaikki tervetulleita blogini pariin. 

Samoin kuin kaikki nekin, joiden nimiä en ole muistanut mainita.

Kaikille myös mukavaa alkavaa viikkoa!

 

Arvonta suoritettu

Arvonta 500. postaukseni kunniaksi on suoritettu. 

M Layouts:n arvontakoneen avustuksella ja Juuson suosiollisessa valvonnassa 

voittajiksi tulivat:

1. Molley 
2. Marietta
3. Sussi

Molley siis valitkoon ensimmäisenä noista sukista, 

sitten Marietta ja Sussille jää ne kolmannet. 

Laittakaa tytöt toivesukkanne kommenttikenttään ja 

yhteystietonne s-postiosoitteeseen 

betweenland@gmail.com 

niin pääsen postittamaan lämpimäisiä. 

Ilmatkin viilenivät juuri sopivasti villasukkakeleiksi.

Juuson kanssa kiitämme kaikkia mukavista kommenteistanne ja osallistumisesta arvontaan. Tästä jatkammekin kohti seuraavia postauksia ja uusia merkkipaaluja.

 

Mukavia loppuviikonpäiviä kaikille!

 

 

Putkimiestä odotellessa

Vaahtera lauantaisessa auringonpaisteessa

Lämminvesivaraaja on rikki, ei siis tule lämmintä vettä. Eikä kylmääkään, koska saapuva vesi on suljettu vanhan varaajan verkosta irroittamisen vuoksi. Putkimiehen piti tulla uuden varaajan kanssa aamukahdeksalta. Kello lähentelee yhtätoista. Odottelun ja muutaman soiton jälkeen putkimies ilmoitti hetki sitten, että tekee ensin vähän töitä toisella työmaalla. Mikään ei ole muuttunut sitten meidän talonrakennusprojektin, josta on kulunut 27 vuotta. Aina sai odotella sähkömiestä, putkimiestä, laattamiestä. Odotella, soitella ja perään kuulutella. Tulivat, milloin tulivat ja tekivät puoli tuntia töitä jättäen loput hommat hamaan tulevaisuuteen. Sitten lähtivät seuraavalle työmaalle luultavasti taas puolituntiseksi. Ja moni muu urakka seisoi odottamassa näiden ammattimiesten työpanosta.  

Aronioiden paloa

En voi pestä pyykkiä, en valmistaa ruokaa. En voi mennä pihalle hommiin, koska siellä sataa ja pihatöiden jälkeen kaipaan yleensä suihkua. Enkä aloittaa kodinhoitohuoneen maalaamista. Tarkoitus oli saada kodinhoitohuone jonkinlaiseen järjestykseen tämän päivän aikana. Sitten ei olekaan aikaa taas moneen päivään. Hiukan olen turhautunut. Ehkä ryhdyn opiskelemaan uutta ammattia. Miten olisi putkimies, sähkömies tai miksei vaikka laattamies. Tai siis nainen. Saattaisi löytyä kysyntää sellaiselle putkinaiselle, joka tulisi silloin kun lupaa ja tekisi sen, mitä lupaa.

Muuten menee ihan mukavasti...
 

 

Inspiroituu -haaste

Maurinmalva kuvattuna 4.10.2014 eli viikko sitten perjantaina

Mökkipuutarhassa -blogin Pirjo laittoi liikkeelle haasteen, joka kuuluu näin:

"On varmaan tullut aiemminkin mainittua miten antoisaa bloggaaminen on. Blogistaniasta löytää jatkuvasti vinkkejä ja uusia ideoita, kuten edellisen postauksen vaahteralehtikranssi.

Haluan antaa tunnustusta parille inspiraationlähteelle (joita toki on valtavasti muitakin).

Haastan siis mainitut inspiraationlähteeni ja tietenkin muut lukijani postaamaan omia inspiraation lähteitään."

Otan Pirjon haasteen vastaan, vaikka on aivan ylettömän vaikeaa valita yhtä, kahta tai kymmentäkään sellaista blogia, joista itse ammennan inspiraatioita. Erinomaisia blogeja on todella paljon ja uusia kiinnostuksen kohteita löytyy jatkuvasti. Jokainen blogi on omanlaisensa ja jokainen niistä ansaitsee vuorollaan oman kunniamainintansa. Mietin, nostanko tässä esiin sellaisia blogeja, jotka eivät ehkä vielä ole löydettyjen blogien joukossa, mutta ansaitsisivat tulla esitellyiksi. Päädyin valintaan, joka sekin oli ehdottoman vaikea. Jostain on kuitenkin aloitettava ja seuraavana sille perustelut.

Olen jo pitkään harmitellut, ettei bloggerissa ole samanlaista tykkää-systeemiä, kuin facebookissa. Kun seuraa monia blogeja ja siinä ohessa yrittää ylläpitää omaansa, ei aina jaksa kovin pitkiä kommentteja kirjoittaa ja silti haluaisi jotenkin tuoreita postauksia huomioida. Toisinaan tuntuu sanat loppuvan, kun haluaisi kehua jonkun postausta tai koko blogia. Yritän löytää käyttämilleni sanoille synonyymejä, mutta silti sanat HIENO, UPEA, IHANA, KAUNIS tuntuvat suorastaan kuluvan käytössä. Joskus peukun nostaminen saattaisi huomattavasti paremmin kertoa sen, että tästä minä tykkään todella paljon. 

Tämän alustuksen saattelemana päätin tuoda näyttämölle neljä blogia, joita seuraan säännöllisesti ja jotka kerta toisensa jälkeen saavat minut tuntemaan iloa siitä, että olen tänne blogistaniaan tieni löytänyt. Nämä esittelemäni blogit löytyvät erittäin monen bloginkirjoittajan lukuluetteloista, joten useille he ovat entuudestaan tuttuja. Näin sain kuitenkin tilaisuuden ihan julkisesti esittää kehuni ja kiitokseni näille blogeille ja kertoa, kuinka upeita ne ovat.

Olkoon tämä iso TYKKÄÄ seuraaville blogeille:

. 

Suvikumpu 

kuuluu niihin blogeihin, joihin tutustuin oman blogini alkutaipaleella. Pidän tämän blogin monipuolisuudesta ja siitä, kuinka vähäisimmänkin asian kuvaamiseen on käytetty aikaa ja vaivaa. Marja taitaa ehdottomasti dekodeerauksen. Luultavasti Marjan upeat villasukat ovat syynä siihen, että innostuin uudelleen, 25 vuoden tauon jälkeen kutomaan ja erityisesti villasukkia. Suvikummusta puhuttaessa on myös ehdottomasti muistettava ihanat kissat Onni, Ruusa, Viiru ja Nipsu.

Mielen lumoa  

on upeine kuvineen enemmän kuin puutarhablogi. Intianminttu on tutustuttanut minut monenlaisiin ötököihin, perhosiin, lintuihin ja lukuisiin kotipihojen ulkopuolella kasvaviin kasveihin. Tässä blogissa aistii myös ekologisuuden jo monien muiden tärkeiden arvojen kunnioituksen.

Autuas olo

Jostain syystä Cherin blogista tulee aina mieleen Virpi Suutarin dokumenttielokuva Eedenistä pohjoiseen (joka esitetään Yle tv1 ma 13.10.2014 klo 21.30). Autuas olo -blogissa on samanlaista elämänmyönteisyyttä, huumoria ja puutarhaan kohdistuvaa syvää intohimoa, kuin Suutarin dokumentissa. Cherin kuvat ovat minusta hyvin taiteellisia ja tarkasti mietittyjä. Ei sovi unohtaa Neroa, jonka mustaa olemusta oppii kaipaamaan 

Cherin postauksissa.

Vikki kuvailee
kuuluu oman blogikokoelmani uudempaan kaartiin. Hänen hienot luontokuvansa ovat houkutelleet minua tutustumaan erilaisiin perhoskasveihin ja katsomaan lintuja aivan uusin silmin. Vikin luontokappaleita käsittelevät postaukset ovat usein hauskasti sanoitettuja tarinoita, joissa huumorilla on paikkansa. Vikillä on myös toinen blogi Vikkityyli, jossa hän esittelee mm. kierrätysmateriaaleista tekemiään koruja. 

Suvikumpu, Mielen lumoa, Autuas olo ja Vikki kuvailee, 

ottakaa siis haaste vastaan 

ja laittakaa se eteenpäin.

Vielä ehtii osallistumaan 500. postauksen kunniaksi järjestämääni arvontaan, 

joka päättyy ke 15.10.2014 klo 24.

Kriikunapolku valmiiksi

Kuluneella viikolla olen ehtinyt pihalle kokonaisen yhden kerran. Silloin olikin sen verran enemmän aikaa, että ajoin nurmikon lyhyeksi. Se nimittäin kasvaa edelleen ihan kelvollista tahtia. Samalla tuli silputuksi massoittain puista nurmelle leijailleita lehtiä. Eritoten vaahteranlehtiä, joille silppuaminen tekeekin hyvää. Maatuvatpa nopeammin. Ulkotouhut ovat niin mukavaa ajanvietettä, etten tietenkään malttanut palata takaisin pyykki- ym. rästitehtävien pariin vaan innostuin saattamaan loppuun kesällä aloitetun Kriikunapolun.

Olin aiemmin kaivanut pintamaan pois, asentanut maanrakennuskankaan ja kärrännyt paikalle kivituhkaa, jonka päälle lättäsin nuo raparperinlehtilaatat. Nyt sitten naputtelin laattojen ympärille kiviä. Irtokivet ovat sekalaisia, lähinnä omalta tontilta erilaisten kaivuhommien myötä nousseita kiviä. Ei siis kovin suuria, ei kauniita eikä tasalaatuisia. Minulle ne kelpaavat erinomaisesti ja täyttävät tehtävänsä. Itse asiassa tähän Kriikunapolkuun laitoin käytettyjä kiuaskiviä, jotka tosin ovat aika murenevaisia, mutta täyttävät tehtävänsä.

Kivituhka kaipaa vielä loppusilausta ja siistimistä, mutta sen teen, kunhan nämä viime päivien sateet ovat hoidelleen tehtävänsä. En alkanut vetämään alapihalle kasteluletkua kivituhkan tiivistämistä varten, vaan jätin sen luvattujen sateiden kontolle. Hyvin on tiivistynyt, ehkä joitakin koloja joudun vielä paikkaamaan, mutta luultavasti teen sen vasta keväällä. Jatkakoon tiivistymistä tulevat talvikuukaudet.

Kiviurakoinnin makuun päästyäni tein myös tuossa kuvassa näkyvän kivineliön kasvihuoneen kasteluvesitynnyriä varten. Tämän kesän tynnyri on seissyt nurmikon päälle asetettujen tiilien varassa. 200-litraista tynnyriä ei siirrellä edes puolinaisena, joten nurmikko on päässyt rehottamaan alustana olevien tiilien väleissä. Koska työtä puutarhassa on muutenkin riittämiin, pyrin keksimään helpottavia oikopolkuja milloin millekin asialle. Ensi kesäksi valmistui vesitynnyrille on oma kiveyksensä, jonka ympäriltä pääsen helposti ajamaan nurmikon, eikä tarvitse harmitella siellä täällä törröttäviä ruohotupsuja. Käytin noihin kulmiin pari lohjennutta raparperilaattaa ja totesin, että löytyipä niillekin hyvä paikka. 

Pihalla alkaisi olla jo haravoitavaa, mutta odottakoon. Ulkona nimittäin sataa ihan kunnolla ja lisäksi meidän 27 vuotta hyvin palvellut lämminvesivaraajamme päätti, ettei se enää jaksa. Uusi on jo ostettuna, putkimies ehtii kuitenkin meille vasta maanantaina. Niinpä tässä ei mitään kovin hikisiä ja lämmintä vettä kaipaavia toimenpiteitä viitsi tehdä. Pääsemme kyllä moneenkin paikkaan lainasuihkuun, mutta mitäpä sitä ehdoin tahdoin itseään likaamaan, kun kyse ei muutamaa päivää pidemmästä ajasta ole. 

Laittakaapa vaikka sipuleita multaan tai köllöttäkää muina miehinä ja naisina sohvalla. Joka tapauksessa oikein leppoisaa viikonloppua kaikille!
 

Päiväunet ikkunalaudalla

"Viitsiskös tuonne ulos mennä laisinkaan? Siellä tuulee niin vimmatusti ja tassuja alkaa kuitenkin taas paleltamaan."

"Kylläpä haukotuttaakin. Tää on varmaan kaamosmasennusta."

"Mietin sitä ulos lähtemistä tässä hetken aikaa. Patteri lämmittää masunalustaa niin mukavasti ja tuo nojatuolikin houkuttelee kovasti."

"Hetkinen...! Mammakin on sisällä, taisi livahtaa työhuoneeseen..."

"No, pitihän se arvata. Mamma haki kameran ja saan olla taas mallina."

"Ota mamma nyt se kuva. Tämähän on lempiasentoni tässä ikkunalaudalla loikoessa, kelpaa varmasti."

"Ai pitäisi olla jotain toimintaa. Älä nyt mamma juksaa arvokasta kissaherraa. 

Ei 68-vuotiaat juokse leikkihiirien perässä.

"Mitäkö se eilinen oli? Vähän kuritin villalankaa. Pitihän sen päkäpään saada paimentamista vielä ennen sukaksi muuttumista."

"Nyt voisit jo lopettaa kuvaamisen ja keksiä jotain muuta tekemistä. Alkaa niiiiiin ramaisemaan, silmät lurpsahtelevat kiinni ja pää kallistuu kohti ikkunalautaa."

"Jutellaan sitten enemmän, kun herään näiltä päikkäreiltä."

HATSEPSUTIN HOVIKISSA

Hatsepsutin hovikissa
kaukaisessa Karnakissa
nousi pitkin palmupuuta
katselemaan Niilin kuuta.
-Minkälainen mahtaa olla
taivaan suuri kissa, jolla
silmäkin on kuin saavin kansi
tuolla tirkistää?
Entä sitten hiiret siellä?
Voivat vaikka kissan niellä!
Hatsepsutin hovikissa
enää näissä aatoksissa
viihtyä ei saata.
Köyristi ja meni maata.

-Marjatta Kurenniemi-
  VANHA LAULU