perjantai 8. toukokuuta 2015

Puutarhaelämä on sitten mukavaa

Pikkupuutarhassa kukkivat kevätkaihonkukat ja scillat

Aika mainioita pihapuuhailuilmoja on viime aikoina ollut. Eilen varsinkin saimme maistiaisia oikeasta kesästä, sillä auringossa työskennellessä oli pakko heivata pitkähihainen pois ja siirtyä kesäisesti pelkkään T-paitalookiin. Onpa kyllä välillä vettäkin satanut ja aivan tajuttomia määriä. Siitäkös kotilot ovat innostuneet ja aamuisin Juusoa ulos viedessä on samalla tullut noukittua useamman kotilon kerrallaan etikkaliemeen.


Paikoin vastaan on tullut oikein lihavia ja kookkaita kotiloita sarvet tanassa. Törmäsin facebookin puutarharyhmässä keskusteluketjuun, jonka aloitti kotiloiden onnetonta kohtaloa surkutteleva ihminen. Hänestä kotiloiden tappaminen etikkaliemessä sihauttelemalla on julmaa ja tarpeetonta. Hänen puutarhassaan ei tosin ollut kotilo-ongelmaa, joten ehkä mieli muuttuu, kun aamusella nurmikolla tepastellessa jalkojen alla raksuu mukavasti. No, ihan niin paljon meilläkään ei vielä kotiloita ole, mutta selvästi joka kesä edellistä enemmän. Kaikista keruu-urakoista huolimatta. En ole erityisen kärkäs tappamaan yhtä ainutta elukkaa, mutta kotiloiden suhteen alan olla aika tunteeton.


Vihdoin hyasinttinikin alkavat avautua. Viidesstä istutetusta sipulista yksi näyttää olevan pinkki, muut valkoisia. Olen aina pitänyt hyasinteista ja minusta niiden tuoksu kuuluu jouluun. Pääsiäisenä minulla oli messuilta ostettuja keltaisia hyasintteja, jotka tuoksuivat niin voimakkaasti, että päänsärkyä välttääkseni ne oli pakko siirtää etäämmälle. Ulos tuoksuja mahtuu ja iloiten toivotan nämäkin yksilöt tervetulleiksi puutarhaani.

Keltamo

Eilen tein ensimmäisen ISON rikkaruohokierroksen eli kuljin pitkin pihaa pitkävartinen rikkaruohovempain ja ämpäri käsissäni. Joitakin voikukkia, sitäkin useampia rönsyleinikkejä ja muutamia keltamoja lähti kukkapenkeistä kohti kompostia. Keltamo ilmestyi pihaamme muutama kesä sitten ja nyt se näyttää lähteneen leviämään, vaikka en anna sen kukkia - sen ensimmäisen kesän jälkeen. Silloin en nimittäin tuntenut kasvia ja ihastelin sen kauniinkeltaista kukintoa ja rehevänvihreitä lehtiä. Kun se sitten yltyi leviämään, kuin Elanto ennenvanhaan, annoin sille lähtöpassit. 

Lemmikki - Myosotis sylvatica - ilta-auringossa

Lemmikki on niinikään ilmestynyt pihaamme omia aikojaan. Näin alkukeväästä sen kasvusto on runsasta, mutta koska pidän kovasti lemmikin sinisistä kukista, annan sen rehottaa. Kukkimisvaiheen jälkeen lemmikki alkaa näyttää resuiselta ja silloin se lähtee helposti nyppäämällä - tullakseen jälleen seuraavana kesänä ilokseni.


Joskus sinne tänne leviävät kukat saattavat harmittaa ja niitä tulee kitkettyä pois. Kevätkaihonkukka kuuluu niihin kasveihin, joista tykkään vaikka väärässäkin paikassa. Tässä se on valloittanut pikkupuutarhan käytävän reunaa ja siinä saa kasvaakin, kunhan pysyy kuosissaan. Näin keväällä ja vielä alkukesästäkin sen kasvu on ihan maltillista, mutta loppukesästä voin jo tuostakin paikasta kiskaista kokonaisen kourallisen ja siirtää vaikka muualla kasvamaan. Kevätkaihonkukka on kyllä aivan erinomainen maanpeiteperenna, kaunis ja kestävä.


Punaherukkapensaat ovat jo nupullaan. Ilmeisesti ne eivät ole kovin hallanarkoja, sillä viime keväänä ajoitus oli samanlainen ja yöt aika kylmiä vielä ennen juhannustakin. Silti sato oli melkonen. Kaipa se riippuu tuon kukinnan vaiheesta, miten halla niihin puree?


Useamman vuoden ahkera kanttaaminen on tehnyt tehtävänsä. Enää nurmikko ei kykene saamaan yliotetta, vaikka puutarhuri välillä heittäytyisi laiskaksikin. Pari kertaa kesässä käyn hedelmäpuut ja kukkapenkit läpi. Hedelmäpuille ja marjapensaille olen säännöllisesti laittanut kasteltua sanomalehteä ja oksahaketta, joten rikkaruohoista ei enää vuosiin ole ollut juurikaan ongelmaa. Ja kuten huomaatte, myös pienet sipulikasvit löytävät paikkansa omenapuiden alustoilta. Yhden omenapuun alla kasvaa sipulikukkien lisäksi pikkutalviota. Istutin sitä kerran kokeeksi, mutta ehkä puiden alustat saavat mieluummin olla paljaita, koska haluan löytää pudonneet omenat helposti. Mitä syvemmälle kasvien joukkoon omenat putoavat, sen isompi kisa hedelmän syömisestä käydään matojen ja muiden ötököiden kanssa.


Enää ei mene montaa päivää siihen, kun tämä täti käynnistää nurmikonleikkurin kevään ensimmäisen kerran. Sammalen ja nurmikolle levinneiden sipulikukkien välistä alkaa jo nousta nurmikin. Paikoin ihan tanakasti. 


Kotkansiipiä täytyy käydä katsomassa ihan joka päivä, sillä niiden ulkomuoto muuttuu nopeasti. Pienestä ruskeasta kerästä on sukeutunut norjia vihreitä varsia, jotka kerivät itseään auki ilta-auringossa.


Taimia on ulkoilutettu muutamina päivinä ja pian lähestyy niiden siirto kasvariin. Viime vuonna vein tomaatit kasvariin toukokuun puolivälin tienoilla, vaikka yöt olivatkin useaan otteeseen melko kylmiä. Alkuun poltin kasvarissa lämpökynttilöitä ja sitten rahtasimme sinne auton sisätilalämmittimen. Tänä vuonna tilasin netistä lamppuöljyllä toimivan kasvihuonelämmittimen. Enpä tiedä sen tehokkuudesta, mutta ainakaan ei tarvitse viritellä sähköjohtoja jatkopiuhoineen läpi pihan.


Puutarha näyttää olevan kasvien lisäksi erinomainen kohde kaikenlaisille härpättimille. Kerrankin on etua siitä, että talossa on iso kellari. Mihinkä muualle moisten vempainten kanssa talvella joutuisi. Yritän kyllä olla hyvin maltillinen hankintojen suhteen. Paljon mainostetaan, mutta ihan kaikkea ei ole syytä mennä ostamaan. Puutarhan ja pihan sisustaminen on jo muutaman vuoden ajan suorastaan vyörynyt mediasta koteihimme. Joskus on kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään, onko kaikelle tilaa pihassamme ja löytyyko niille säilytystilaa talveksi? Onko ehkä etupäässä lämpimiin ja aurinkoisiin olosuhteisiin tarkoitetut tuotteet kertakäyttöisiä meidän vaihtelevissa säissämme? 

Pikkutalvio -Vinca minor

Siitä olen iloinen, että puutarhan laittaminen on lisääntynyt ja suosio näyttää vain kasvavan. Mikä sen mukavampaa, kuin touhuta kasvien kanssa ja nähdä monenlaiset ihmeet uudelleen ja uudelleen. Kun tietää, miten puutarhassa silmä ja sielu lepäävät, voi vain toivoa, että mahdollisimman moni saisi saman kokea.

Mukavaa keväistä viikonloppua kaikille ja oikein hyvää Äitienpäivää!

Samalla toivotan Intopiin, TaRan, Villa Verandan, Vaahteran lehden Leenan ja Johannan lämpimästi tervetulleiksi blogini pariin.



22 kommenttia:

  1. Voi, teillä kukkapenkit ja nurmikko on niin siisti! Olet ollut ahkera. Huomasin kyllä että nyt on paras aika nitistää rikkaruohoja, jopa vuohenputki lähtee yhdellä voimakkaalla nyppäisyllä. Vielä on kaikki ihana vielä edessä puutarhassa, kyllä se pelkkä odotuskin paljon antaa :)

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia. Kevät ja puutarhatouhut ovat kyllä niin parasta!

    Meilläkin punaherukka on samassa vaiheessa, mutta kotkansiivet ovat vielä huomattavasti pienemmät.

    Ihanaa äitienpäiväviikonloppua sinne!

    VastaaPoista
  3. Etanajahti on täälläkin alkanut. Kallionauhusten ympärille siroteltiin hiekkaa, jospa tänä kesänä niiden lehdet säästyisivät :)

    Hienot kuvat keväisestä puutarhastasi, kotkansiivetkin jo noin isoja.

    Mukavaa äitienpäivää sinullekin!

    VastaaPoista
  4. Upeita kuvia puutarhastasi! Voi kun minäkin saisin omenapuiden ja muiden alustat noin puhtaiksi!
    Taisin tehdä keltamon kanssa saman virheen, en minäkään tuntenut sitä viime kesänä. Nyt sen kasvu on aivan hillitöntä, saan repiä tuskassa pois sitä. Kevät on ihanaa aikaa, tekisi mieli olla aivan pihalla. Hyvää äitienpäivää!

    VastaaPoista
  5. Puutarhailu ON mukavaa. Minulla on tosi vähän härpättämiä ja joskus olen miettinyt kannattaako hyötyviljely jos laittaa kasvimaahan enemmän rahaa kuin mikä on sadon arvo. Mutta ainakin kasvattamisen riemu jää viivan alle. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  6. No ohoh, touhua on riittänyt!! Ruohonleikkurin käynnistäminen tuntuu vielä niin kovin aikaiselta. Puutarhanhoito - odottamista, paljon odottamista... Mutta mukavaa sellaista! :)

    VastaaPoista
  7. Täällä yksi kotiloita kohtaan säälimätön. Etikkaveteen tai tuhkaan kerään ja jokaikisen tapan joka kohdalle osuu. Tänään ostin avuksi 10kg ferramolia. Joka vuosi niitä on enemmän vaikka kerään joutomailtakin pois. Mutta ei aika riitä ihan kaikkeen.

    VastaaPoista
  8. Ihania kevätkuvia, kotkansiipi on kyllä uljas kasvi. On tämä kevät niin touhukasta aikaa.. Tänä keväänä on kyllä ainakin täällä (Etelä-Savo) päästy tekemään kevät-touhuja aikaisemmin kuin ennen. Mukavaa viikonloppua kaikille!

    VastaaPoista
  9. Aivan mahtavia puutarhafiilistelyjä siellä. Meilläkin olisi tarkoitus mönkiä pihalla koko viikonloppu, Hyvä kun äsken malttoi tulla laittamaan pojan nukkumaan. Huomenna aamusta heti takaisin. Ja meillä tosiaan on ruohonleikkurille viikonloppuna käyttöä, ihan uskomatonta vauhtia nurmikko kasvaa.

    VastaaPoista
  10. Wau nyt jo ruohoa leikkaamaan! Kauniit kasvustot!

    VastaaPoista
  11. Tuo kevätkaihonkukka on sitten suloinen kevätkukka. Minulta se hävisi viime keväänä, mutta tänä keväänä muutama on suorittanut paluumuuton. Hyvä niin.
    Ostin tänään kolme valkeaa kevätkaihonkukkaa Agrimarketista uuteen kukkapenkkiini.
    Noita lehtokotiloita asustelee meilläkin. Onneksi rastaat syövät niitä.

    VastaaPoista
  12. Ihanaa vihreyttä ja kukkia!
    Täällä ollaan jouduttu oikein urakalla myös kotilon keräys puuhiin. PLÄÄH!

    VastaaPoista
  13. Upea scillameri ja heräävät kevään kukkaset ja versot. Kotkansiiven herääminen on niin kaunista katseltavaa! Meillä ei vielä herukoissa ole nuppuja mutta ehtii, kauniisti asettunut tuo kevätkaihonkukka. Tuo etanajahti kuullostaa tosi ikävältä...

    VastaaPoista
  14. Intopii kiittää ja iloitsee blogisi löytämisestä! Täällä on kaunista :-) Paitsi nuo kotilonpirulaiset. Meillä ne ovat vielä vajaan sadan metrin päässä, mutta joku vuosi, joku vuosi... Sieltä ne uhkaavasti mönkivät.

    VastaaPoista
  15. Kyllähän siellä ollaan kasvussa paljon pidemmällä. Ihania nuo kotkansiivetkin.
    Meinasin saada slaagin, kun tiskipöydälläkin oli päivällä kotilo vorrimassa. Onneksi ne on täällä vielä pieniä, toivottavasti pysyvätkin pieninä. Muuten niitä on kyllä jokapaikassa. Yritän olla panikoitumatta tänä kesänä kotiloista. Viime kesänä ei niitä ollut hirveästi.
    Tänään keräsin lyhtykoison juuria kottikärryllisen yhdestä penkistä, siinä se on taas yksi kasvi kova leviämään. Eikä varmasti saa pois millään.

    VastaaPoista
  16. Ihania kuvia ja niin keväistä jo. Mielellään kuulisin lisää tuosta kasvihuoneen lämmittimestä. Toimiiko ja mistä tilasit? Itse miettinyt tuollaista jotain kans. Tosin se kasvihuonekkin on vielä vähän vaiheessa, mutta aina saa suunnitella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitus on kertoa lisää lämmittimestä, kunhan saan siitä kunnon kokemuksia. Vielä en ole ottanut käyttöön, kun taimetkin ovat edelleen sisätiloissa.

      Poista
  17. IHania kuvia. Nautin niistä kun oma puutarha on vielä yhtä multakasaa :)
    Blogisani on sinulle haaste, löytyy täältä: http://karolinanpuutarha.blogspot.fi/2015/05/puutarhakysymyksia-kevaista.html

    Hyvää äitienpäivää!

    VastaaPoista
  18. Kotiloita en sääli minäkään, vaikka luontoa ja eläimiä rakastankin! Nuo lisääntyvät niin tuhottomasti ja ovat varsinainen riesa. Liika on liikaa, sanon minä. Minäkin juuri ihastelin noita hyasintteja, miten ovat alkaneet avautua ja tuoksu on sopivan vieno tuolla ulkoilmassa. Kotkansiipi kasvaa ihan hirmuvauhdilla ihanat pallerot latvoissaan :)

    VastaaPoista
  19. Voi kyllä, puutarhaelämä on ihanaa! Ja ensimmäinen ruohonleikkuukin tuntuu kivalta;) meillä se tehtiin tänään.

    VastaaPoista
  20. Kiitos kiitos toivotuksesta. Olen itse vielä noviisi noiden taimien kanssa, joten hyvä idea tuo ulkoiluttaminen. Haaveissa oma iso kasvihuone, joten pitänee muistaa tuo lämmitin! Hyvää äitienpäivää. p.s teidän kisu on ihan meidän Viilu kissan näköinen!

    VastaaPoista
  21. Minulla on ihan sama tapa toimia noiden lemmikkien kanssa ;)

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!