Tulppujen lomassa vähän aidankin pystytystä

Tulipa Silver Parrot

Kasvuvauhti puutarhassa on hurjaakin hurjempaa. Eiliset kuvat ovat tänään jo todellakin eilisiä, sillä muutos niin kasvin mitassa kuin kukinnassakin tapahtuu vähintäänkin vuorokaudessa, ellei tunneissa.

Tulipa Orange Cassini - vatukan lehden lomassa.

Nyt voisi olla hauska kokeilla jatkuvasti tallentavaa videokameraa, jolloin saisi ajantasaista kuvaa siitä, miten jokin kukka kasvaa mittaa ja avaa nuppunsa. Esimerkiksi kotkansiipisaniaisen avautumisen seuraaminen tiukalta rullalta heleänvihreäksi, puolimetriseksi kasviksi kutkuttaa vuosi toisensa jälkeen.

Tulipa Toronto

Tulppaanien nuput avautuvat toinen toisensa jälkeen. Sää heittäytyi sen verran koleaksi, että se onneksi pidentää tulppujen kukintaa. Muuten se olisi hetkessä ohi. Osa on vielä tiukasti nupulla, mutta osa jo lakastumisvaiheessa. Nyt huomaan, että olisi sittenkin pitänyt panostaa edellisvuosien tapaan enemmän ripsureunaisiin ja papukaijatulppaaneihin. Niistä minä tykkään. Käytännöllistä olisi tietenkin investoida vuosi toisensa jälkeen kukkiviin punaisiin ja keltaisiin Appeldoorn-tulppuihin. Vaikka monin tavoin käytännölliseksi ihmiseksi lukeudunkin, kukkien suhteen mopo karkaa jatkuvasti, eikä järki juurikaan kolkuta kukkia ostaessa.

Tulipa Sun Lover

Edellisenä vuonna ostin Sun Loveria Lidlin sipulihässäkästä, enkä ole katunut. Edelleen niistä toissasyksyisistä monta tulppua nousee. Ihastuin Sun Loveriin sen verran vahvasti, että viime syksynä istutin sitä lisää. Ei petä. Ihanan monisävyinen ja kerrottu tulppaani, joka seisoo tanakasti pystyssä. Joka keltaisen ja oranssin sävyistä ei tykkää, tämän unohtakoon. Muille se suokoon silkkaa tulppaanien ilotulitusta.

Tulipa Sylvestris

Sini K Kasvihormoni -blogista postasi keltaisen värin sopivuudesta keväiseen puutarhaan. Monille keltainen on inhokkiväri, mutta erityisesti kevään kukkijoissa ja keltaisissa tulppaaneissa se on hurmaava. Pitkän ja pimeän talven jälkeen värien tykitystä puutarhassa jaksaa ihastella. Luonto tekee omat coctailinsa ja siinä väriskaalassa ihan kaikki sopivat yhteen, eikä trendeillä ole mitään väliä.

Tulipa Abigaile

Puutarhassa alkaa olla melko kuivaa. Kastelen vain ruukkukasveja ja kasvimaalla sekä juuri istutettuja taimia. Muut selvitköön omin voimin ja niin ne yleensä tekevätkin. Ehkä kuivuudella on syynsä siihen, että moni kasvi on kooltaan edelleen aika pieniä. Ja moni kasvi ei ole vielä kunnolla edes noussut. Nyt onkin tärkeää, ettei kitke rikkaruohoina kaivattuja kukkia. 

Tulipa Zurel

Näin keväällä - vai pitäisikö jo ryhtyä puhumaan alkukesästä - sitä erehtyy kummastelemaan, missä kaikki rikkaruohot viipyvät. Keväthuumassa sitä saattaa jopa erehtyä kuvittelemaan, että koko elämänmittainen rikkaruohosota on jo voitettu. Ei suinkaan. Siellä ne ovat odottaneet mullassa vain oikeaa hetkeä ponnistaa kukkimaan ja kasvamaan. Se aika näyttää koittaneen, sillä enää ei voi pelkästään seikkailla puutarhassa kameran kanssa, vaan rikkaruohoihin on varauduttava vähintäänkin yhdellä ämpärillä. Seuraavaksi pitäisikin hakea kellarista rikkaruohovekotin ja ryhtyä kitkemistalkoisiin. Enää ei pelkästään käsivoimin kaikille rikoille, varsinkaan voikukille pärjää.

Tulipa Exotic Emperor

Sää veti sen verran koleaksi, ettei nyt pihamaalla pahemmin viitsi istuskella. Hyvä niin, sillä töitä riittää ja viileässä on parempi tehdä raskaitakin hommia. Aitaprojekti on laitettu alulle ja neljäsosa siitä on jo pystyssä. Kunhan tässä keritään, työ jatkuu. Aitaprojekti on hyvä kohde harjoittaa kohtuullisuutta. Mielelläni näkisin sen pystytettynä yhden ainokaisen päivän kuluessa, vaan se ei mahdollista. Aika ja voimat loppuvat kesken. Ei rakennu maailma yhdessä päivässä, eikä yksi aita.
 

Meneekö teillä aina kaikki kuin Strömsössä?

Rönsytiarella - Tiarella cordifolia

Minulla ei mene. Ei todellakaan. Joskus pieleen meneminen harmittaa suunnattomasti, ainakin hetken aikaa. Usein kaikesta sählingistä saa makeat naurut. Näin kävi pari viikkoa sitten istuttaessani kolme pylvästuijaa entisten metsäpuutarhassa sijaitsevien tuijien jatkoksi. Kaivoin kuopat ja toin vuorokauden juuripaakkujaan vedessä liottaneet tuijat paikalle. Sitten hain alapihalta havumultasäkin leikaten sen saksilla auki. Laitoin tuijat kuoppiin ja ryhdyin kaatamaan niille säkistä ensimmäistä annosta multaa saadakseni tuijat pysymään suorassa. 

Jättipoimulehti - Alchemilla mollis

Multa ei valunutkaan säkistä normaaliin tapaan, vaan kuului kummallisia lompsahduksia, jolloin ryhdyin tutkimaan tarkemmin säkin sisältöä. Siellä oli omituisia mustankoppuraisia kaarnanpalasia, sahanpurua ja kaikenlaista osin multaa muistuttavaa moskaa. Vaan ei missään nimessä ainesta, jota voisi kutsua mullaksi. Olin ostanut kyseisen rhodo- ja havumultasäkin Honkkarista muutama päivä aikaisemmin. Kiukuissani ryhdyin kaapimaan moskaa istutuskuopasta takaisin säkkiin ja mielessäni manasin vieväni sen oitis takaisin kauppaan. Ehkä sentään kuvaisin sisällön ensin.

Lemmikki - Myosotis

Nappasin säkin aikomuksenani kiikuttaa se suoraan autoon. Ensin päätin kuitenkin sulkea säkin kunnolla, jolloin huomasin siinä olevan jo entuudestaan nitojan niittejä. Olin ihan ymmällä. Ukkokulta tuli siihen rytäkkään paikalle ja aloin hänelle selittämään, millaista multaa olin säkin myötä saanut. Ukkokulta katsoi minua hetken ja kysyi, mistä säkin olin ottanut. Kerroin hakeneeni sen sieltä, mistä pitääkin eli alapihan puuvajan eteen kokoamastani multasäkkipinosta.

Muscari Azareum

Ukkokultaa alkoi naurattamaan ja hän kertoi keränneensä tyhjään multasäkkiin sahanpurua ja jätettä, jota syntyi polttaessamme kevättalvesta vanhassa kaivonrenkaassa mm. kasvien juurakoita. Betonirengas piti siirtää aitatyömaan alta pois ja myös sen keskeltä paljastunut sotkuinen aines, jossa luonnollisesti alimmaisena oli ihan tavallista maatakin. Ukkokulta oli nitonut säkin kiinni, jotta se ei leviäisi kaatopaikalle kuljetettaessa. Säkki oli vain unohtunut alapihalle kuljetusta odottamaan. Sen ihan oikean rhodo- ja havumultasäkin viereen, jota en ollut huomannut. Ja ne niititkin olivat niin ovelasti, että säkki näytti aivan avaamattomalta.

Kyläkurjenpolvi - Geranium pratense 'Splish-Splash'

Tämä multasäkkiepisodi näyttää jäävän meidän perheen eläväksi legendaksi, jolle nauretaan vielä moneen kertaan. Mitähän olisivat Honkkarissa sanoneet, jos olisin säkin kanssa heille mennyt kummallisesta ja huonosti maatuneesta mullasta valittamaan? Minullahan oli aivan samanlaisesta multasäkistä ostokuittikin näyttää. Ehkä olisin saanut uuden multasäkin tilalle. Ja miten noloksi olisin itseni myöhemmin tuntenut, sillä tokihan asian laita olisi aikanaan kotona paljastunut. Viimeistään silloin, kun Ukkokulta olisi alkanut kaivata kaatikselle menevää säkkiään.

Iris reticulate 'Harmony'

Tuijat pääsivät maahan oikean rhodo- ja havumullan kera. Myöhemmin luin Leena Luodon Puutarhan parhaaksi -ryhmästä, että tuijan voi huoletta istuttaa ihan tavallista multaa käyttäen. Se ei vaadi mullalta samanlaista happamuutta, kuin muut havukasvit. Aina sitä oppii uutta.
 

Tulppuja odotellessa

Tulipa Persian Pearl

Jotenkin on sellainen tuntuma, että tästä keväästä tulee tulppaanien osalta aika vaisu. Tietenkin toivon olevani väärässä ja samoin iloitsen jokaisesta avautuvasta kukasta. Viime päivien lämmön myötä viherrys valtaa alaa hurjaa vauhtia ja kasvu tapahtuu suorastaan kohisten. Tulppaaneja kasvuhurahdus ei vain näytä koskevan. Paikoin on jonkin verran lehtiä, mutta nuppuja varsin vaatimattomasti. Paikoin ei ole edes lehtiä. Pelkkää tyhjyyttä.

Parvitulppaani - Tulipa Tarda

Pienet parvi- ja tähtitulppaanit kukkivat jo reippaasti yläpihalla. Sen sijaan alapihalla kukinta on aika vaisua. Johtuisiko siitä, että linnut kaivoivat niiden sipulit ylös penkistä ja levittivät ne ainakin kahdesti pitkin nurmikkoa, josta kävin niitä keräämässä ja istuttamassa uudelleen.

Tulipa Spring Green

Rinteestä kaivoin viime vuotisen kukinnan jälkeen siinä hienosti kukkineet tulput ylös ja istutin ne myöhemmin uudelleen. Ylöskaivetuista pintaan on noussut ainoastaan Spring Green, joka kukkiikin jo ihan tyydyttävästi.

Tulipa Sun Lover

Yläpihan kukkapenkeihin en syksyllä montaa tulppaania istuttanutkaan. Ilahduin, kuin edellisvuotinen Sun Lover on noussut melko runsaana ja availee jo nuppujaan. Sun Lover on hauska tuttavuus, joka käänsi avointa kukkaansa aina aurinkoon ja kukki todella pitkään. Niitä istutin myös alapihalle syksyllä ja ainakin niiden lehdet ovat jo tanakasti kasvussa.

Punainen villitulppaani taistelee tilasta tuivion kanssa.

Löysin jo syksyllä olopihan kukkapenkeistä useita syviä koloja. Uskon niiden olevan metsähiiren tekosia, sillä kyseisiä otuksia on pihassa näkynyt niin talvella, kuin nyt keväälläkin. Siirrän keväisin biokompostista osan jälkikompostoitumaan vähemmän eristettyyn kompostoriin. Sieltä löytyi lukuisia aikuisia hiiriä ja hiirenpesä, jossa oli pikkuruisia vaaleanpunaisia poikasia. Ehdin siirtää pesän sisältäneen multamöykyn kompostorin sivuun ja huomasin minimaalisen kokoiset poikaset vasta niiden vieriessä rinnettä hakkuualueelle. En alkanut niitä pelastamaan, sillä eiköhän noita metsähiiriä ole muutenkin riittävästi. Ja mitenkä muutenkaan olisin voinut hiiriä elossa pitää.

Nimetön on tämäkin yksinäinen kukkija.

Myös metsähiiret syövät sipuleita ja kasvien juuria kukkapenkeistä. Hyödynsin kolot kaatamalla niihin kanankakkarakeita. Tulipa penkkien lannoitus hoidettua helposti. Ellei hiirenkolot sitten ulottuneet ihan Kiinaan saakka. Sen näemme sitten, jos kiinalaiset alkavat yllättäen kasvaa normaalia enemmän pituutta.

Tulipa Florosa

Kevään kylmyys, vai mikä lie ollut syynä, mutta monen tulppaanin lehdet ovat kiemuraiset ja ryppyiset. Jos lehdet ovatkin suorat ja normaalit, löytyy parista ihan hassusti ryppyinen nuppu. Mielenkiintoista nähdä, millainen kukka näistä ryppynupuista ilmestyy.

Kuka lienee tämäkin?

  
Minusta tulppaanit ovat kauneimmillaan isommissa ryhmissä. Yksittäiset, siellä täällä tuulessa huojuvat tulppaanit ovat vähän onnettoman näköisiä. Tulppaanien istuttaminen kukkapenkkehin on syksyllä hieman hankalaa, kun pitää varoa olemassa olevien kasvien juuria. Mitä täydemmäksi kukkapenkkini tulevat, sen vähemmän niihin jatkossa tulppaaneja aion istuttaa. Jo viime syksynä hyödynsin omenapuiden ja marjapensaiden alustoja, jotka pyrin muuten pitämään mulloksella. Mitä nyt scillat, akileijat ja sormustinkukat niitä innokkaasti valtaavat. Tulppaanisipulien kaivaminen omppupuiden alle osoittautui helpoksi, kun ei liiemmin tarvinnut varoa muita kasveja. Scillan pikkuruiset sipulit tungin takaisin multaan sitä mukaan, kun niitä muun kaivamisen yhteydessä pintaan nousi.

Narsisseja istutin viime vuonna vähemmän. Vanhemmista narskuistutuksista nousee vain muutamia yksilöitä. Tosin tunnetusti meidän pihalla narskut ovat olleet hitaita, joten elän vielä toivossa.

Suvikello eli kesälumipisara - Leucojum aestivu, messuilta purkkikukkana ostettu.

Keskityin viime syksynä pikkusipuleihin, joista niistäkin melkoinen osa on jäänyt nousematta. Yksi ainoa lumikello nousi ja senkin kuvaaminen epäonnistui. En taatusti aio antaa periksi tätä lumikellotaistelua. Syksyllä istutan uuden joukon lumikelloja ihan uusiin paikkoihin. Niin kauan niitä istutan, kunnes löytyy paikka, josta ne nousevat.

Koristekirsikka Kevätsuudelma - Prunus 'Accolade'

Luontoäiti pitää siitä huolen, että jos on kasvien kanssa epäonnea, on myös runsain mitoin onnea ja ilon aiheita. Viime vuonna sain äitienpäivälahjaksi koristekirsikka Kevätsuudelman. Siinä oli jo istuttaessa lukuisia nuppuja, joiden avautumista pääsin ihailemaan. 

Loppukesästä totesin istuttaneeni Kevätsuudelman paikkaan, jossa sen kukinnasta jatkossa olisi vaikea täysin nauttia. Niinpä siirsin kirsikan alapihalle Kiemurapenkin päähän. Pelkäsin, että se loukkaantuu ja kuolee tai ainakin jättää kukinnan tältä keväältä väliin. Eipä kuollut, eikä loukkaantunut. Tänään löysin puusta muutamia nuppuja, joiden kehittymistä aion seurata tarkasti. Ei ole montaa nuppua, mutta eipä ole puukaan iso. Minun silmäteräni.

Kevätkaihonkukka - Omphalodes verna

Vaan kevätkaihonkukka on luottokukka parhaasta päästä. Oli talvi millainen tahansa, tämä kiitollinen kasvi on ensimmäisten mullan päälle nousijoiden joukossa. Ennen kuin lehdet ovat kunnolla kasvaneet, se on jo täynnä nuppuja. Kevätkaihonkukka on maanpeitekasvien parhaimmistoa. Ihana ja takuuvarma kukkija moneen paikkaan. Pitkien kuivuusjaksojen aikana sen kasvusto menee mustanruskeaksi, mutta riittävästi taas kosteutta saatuaan se elpyy. Lemmikinsininen pääkukinta ajoittuu touko-kesäkuuhun, mutta muutamia kukkia siinä on läpi kesän ja usein syksyllä vielä vähän runsaammin.

Marketanpuiston kevätmarkkinat ja bloggaajatapaaminen

Lauantaina aurinko paistoi ja kevätsää huokui ihanaa lämpöä. Olosuhteet perinteiselle Marketanpuiston kevätmarkkinoille olivat mitä parhaimmat ja niinpä suunnistin auton nokan kohti Kehä III:sta jo aamupäivällä ehtiäkseni kiertää markkina-alueen ennen klo 14 alkavaa Bloggaajatapahtumaa, joka niinikään on jo muodostunut mukavaksi perinteeksi.

Kotipuutarha -lehti, Puutarha Tahvoset, Kekkilä, Rudus ja Tikkurila olivat kutsuneet puutarhabloggareita Ideapihojen teemapäivään. Tällä kertaa esillä olivat kotimaiset marjakasvit ja niiden hoito, luomulannoitteet ja kompostimullan käyttö sekä uudet piharakennustuotteet. 

Kotipuutarha-lehden päätoimittaja Maija Stenman toivotti meidät tervetulleeksi, jonka jälkeen salaattibuffetin antimia nauttiessamme kuuntelimme Puutarha Tahvosten Tuuli Vistan esittelyä kotimaisista marjakasveista ja niiden hoidosta. Piia Reinikainen Kotipuutarha -lehdestä jatkoi Tuulin teemaa kertomalla marjapensaiden istutuksesta ja hoidosta. Sopivasti aiheeseen nivoutuen Pauliina Nyberg Kekkilältä jatkoi esittelemällä luomulannoitteita ja opastamalla kompostimullan käyttöön.

Puutarhahenkinen leivos - herkkua alusta loppuun!

Kahvia ja leivosta nauttiessamme saimme syventyä Iia Suikin esittelemiin Ruduksen uutustuotteisiin ja netistä löytyvään uuteen Kotipolku-palveluun, josta löytyy apua ja vinkkejä monenlaiseen kodin ja pihan rakentamiseen liittyvän kysymykseen.

Lopuksi Hanna Salonen esitteli Tikkurilan tuotteista mm. Patio Kivikuullotetta, jolla on mahdollista esimerkiksi uudistaa ja kirkastaa vanhan betonikivipintaisen pihapäällysteen väri.

Herkkuhetken ja informatiivisen osuuden jälkeen oli vuorossa Ruduksen työnäyte, jossa ladottiin matala muuri liuskekivimaisesta uutuustuotteesta. Naisnäkökulmasta katsottuna vaikutti aika kivalta tuotteelta, sillä kivet on helppo latoa ilman erityisiä kommervenkkeja. Korkeampaan ladontaan on toki järkevää käyttää erityistä liimaa ja toki muurin ladottavuuden kannalta on myös tärkeää, että alusta on riittävän suora ja vakaa.

Marketanpuiston keväinen bloggaajatapahtuma on runsaan asiapitoisen annin lisäksi mukavan lämminhenkinen ja kiva tilaisuus. Ilman muuta on hauska tavata blogielämässä jo tutuiksi tulleita ihmisiä, mutta myös mielipiteenvaihto ja keskusteleminen puutarhureille tuotteita markkinoivien yritysten edustajien kanssa on monin tavoin hedelmällistä. Lämmin kiitos järjestäjille omalta osaltani siitä, että sain olla läsnä.

Magnolia

Ennen bloggaajatapahtumaa kiertelin Marketanpuistossa. Samalla tavoin kevät on siellä myöhässä, kuin kotipuutarhoissakin. Pienten sipulikukkien kukinta alkoi jo olla ohi, eivätkä tulppaanit olleet vielä aloittaneet. Valkoinen magnolia kukki upeasti ja sitä katsellessa aloin jo pohtia, pitäisikö sittenkin kokeilla sellaista omalla pihalla.

Kiersin rhodoalueen nähdäkseni, missä vaiheessa rhodojen nuput ovat. Ei vielä värin pilkahdustakaan ainoassakaan nupussa, joten ihan hetkeen ei tarvitse rhodoretkeä mihinkään suuntaan suunnitella. Aiemmilla Marketanpuiston käyntikerroilla olen kuullut rhodoalueella satakielen laulun ja niin kuulin nytkin. Enkä ainoastaan rhodoalueella, vaan myös lähellä Överbyn taimimyymälää.

Hyvä idea esimerkiksi köynnösseinämäksi.

Kerrankin pystyin olemaan ostosten suhteen maltillinen, sillä kotiin tuli kolme kirjorevonhäntää kesäkukkaisutuksiin ja yksi oka-mukulakäenkaali (Oxalis tuberosa), josta voi syödä sekä lehdet, että mukulat. Jos haluaa kasvattaa mukulakäenkaalia myös seuraavana kesänä, on tietenkin hyvä jättää osa mukuloista syömättä. Tätä erikoisuutta näytti olevan yhdellä jos toisellakin. Eikä syyttä, sillä se on ohkolalaisen Myllypellon taimet -hyötypuutarhan tämän vuoden viljelyerikoisuus. Sunnuntaipäivän salaattiin en vielä käenkaalin lehtiä nyppinyt, mutta kesän mittaan saanen siitä maistiaiskokemuksia.

Marketanpuiston ympäristön espoolaispeltoja

Kaiken kaikkiaan oli upean aurinkoinen kevätpäivä täynnä antoisaa ja mukavaa ohjelmaa. Tänään on ollut hivenen rauhallisempi ja myös viileämpi päivä, mutta ei yhtään hullumpi tämäkään. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!
 

Kiven kotiipaluu

Köynnöshortensia - Hydrangea anomala subsp. petiolaris

Monin tavoin kiireinen ja työteliäs viikko alkaa kallistua lopuilleen. Säät ovat suosineet ulkohommia. Välillä aurinko on paistanut ja välillä ollut pilvessä. Keskiviikkona hipsi aamupäivän vettä, mutta kastelun kannalta sillä ei ollut merkitystä. Sen sijaan torstaivastaisena yönä vettä tuli hetken aikaa vähän enemmän ja se teki luonnolle hyvää.

Alkuviikosta oli vielä yöpakkasia, mutta keskiviikon ja torstain välinen yö jo lämmin. Kasvarin mittari näytti alapihalle +8 astetta. Daalia- ja muut juurakot ovat jo parin viikon ajan viettäneet vuorokauden ympäri kasvarissa, tosin harsoilla suojattuina, ja eilen siirsin ne piharuukkuihin patiolle. Varmuudeksi laitoin harson nytkin ruukkujen päälle. Pari begoniaa on vielä autotallissa. Vesivartisena begonia ei kestä pakkasta laisinkaan ja muutenkin ovat vielä niin mitättömän kokoisia, ettei niillä ole kiirettä paraatipaikalle pation amppeliruukkuihin.

Kaivuri on levittänyt soraa pallokentän pohjalle ja lastannut kantoja kuorma-auton lavalle. Yhtenä päivänä kuski taisi pitää kahvituntia odotellessaan tyhjää rekkaa kantokuormaa hakemaan ja niinpä kävelin hänen luokseen kysymään, josko jossain välissä nostaisi kunnan puolelta takaisin kiven, jonka alapihaamme tasoittanut urakoitsija 30 vuotta sitten nakkasi tieltään pois. Kuskille kiven siirto sopi hyvin ja kohta puoliin hän kouraisi ison kiven kauhaan ja pudotti sen tismalleen siihen, mihin olin ajatellutkin. Katseli kyllä minua hetken aikaa pitkään, kun seisoin onnellisena kiveäni silitellen.

Kieltämättä kivi näyttää meidän pihalla jättimäiseltä ja paljon, paljon suuremmalta, miltä se tuntui siinä puiston puiden lomassa ollessaan. Kivi oli vuosien mittaan painunut osittain maan sisään ja nyt paljaalla nurmikolla kyyhöttäessään se on koko komeudessaan näkyvissä. Minulla ei tässä vaiheessa ole hajuakaan, istutanko kiven lomaan jotain, vai annanko sen vain rauhassa palauttaa metsänkaadon ja siirtämisen yhteydessä menettämäänsä sammalta takaisin pinnalleen. Moista järkälettä ei mihinkään ihmisvoimin siirretä, joten siinä se nyt on. Ja minä olen ikionnellinen kiveni kotiinpaluusta.

Clematis atragene 'Columnella'

Jo edellisessä postauksessa totesin, että kulunut talvi on ollut huomattavasti edellistä suosiollisempi kasveille. Useimmissa kärhöissä löytyy jo nyt ainakin vähän eloa. Osassa jo nuppujakin, kuten alppikärhössä ja kuvan Columnellassa. Viime kesänä upeasti kukkinutta lumikärhöä olen vahtinut miltei päivittäin ja tänään löysin senkin tyvestä uusia versoja. Samoin Ruusupenkissä ahkerasti kukkinut Aljonushka on jo hereillä. Tällaiset pikkuruiset löydöt tekevät totisesti iloiseksi.

Viljaminkeltaruusu - Rosa harisonii Williams Double

Ruusupensaat ovat toinen ryhmä, jonka suhteen olin hiukan peloissani. Ei hätää, tähän mennessä kaikki näyttäisivät olevan hyvässä jamassa. Ainoastaan sammalruusussa ei ole silmuja, mutta sitä osasin odottaa. Viime keväänä se ei meinannut herätä laisinkaan ja lopulta teki vain muutaman onnettoman lehden.

Keltareunapikarililja - Fritillaria michailovskyi

Monet pienet sipulikukat jo lopettelevat, mutta seuraava aalto jatkaakin siitä. Kirjopikarililjat ovat jo osin täysin auki. Vuosi sitten istutin ensimmäisen kerran keltareunaista pikarililjaa, joista nousi vain kolme. Tykästyin kukkaan niin paljon, että istutin niitä syksyllä toiseen paikkaan lisää. Siinä näyttävät viihtyvän paremmin, sillä kaikki istutetut sipulit ovat nousseet ja kukkivat parhaillaan.

Jouluruusu - Helleborus

Kivipellon Sailan upeita jouluruusupehkoja ihailtuani otin ohjenuoraksi istuttaa jouluruusuja moneen eri paikkaan pihamaalle nähdäkseni, missä ne parhaiten viihtyvät. Suosituimmaksi paikaksi näyttää nousevan rinne, johon aurinko paahtaa turhankin kuumasti. Ehkä paikan taika on siinä, ettei ainakaan vesi siinä seiso. Istutin jouluruusun rinteeseen kolme vuotta sitten ja nyt siinä on jo aikamoinen pehko. Tänä keväänä kukinta on erittäin runsasta. Myös parissa muussa paikassa jouluruusu näyttää viihtyvän. Tosin kokemuksia näistä on vasta kahdelta vuodelta.

Keltavuokko - Anemone ranunculoides

  
Keltavuokkokin alkaa vähitellen runsastua ja vallata alaa. Se asustaa naapurin vastaisella rajalla, pyykkitelineen takana olevassa kapeassa muurissa tuivioiden kanssa. Paikkaan ei voi mitään korkeaa istuttaa, sillä pyykkien pitää päästä vapaasti liehumaan. Tuiviot ovat muutamassa vuodessa levinneet ja pörhistyneet aika lailla. Jossain vaiheessa keltavuokot ehkä joutuvat muuttamaan, mikäli tuiviot valtaavat vielä enemmän tilaa.

Narsissit vasta aloittavat meillä kukintaansa. Ei taida tulla kovin runsasta narsissikevättä ja useimmissa narskuissa varret ovat jotenkin normaalia matalampia. Olisiko kevään koleudella ja toisaalta myös kuivuudella osansa?

Yläpihan kukkapenkeissä on useita syviä koloja. Osa niistä ilmestyi jo syksyllä ja kevään tullen niitä on ilmaantunut lisää. Luulin niitä aluksi myyränkoloiksi, mutta ovatkin hiirenkoloja. Metsähiiriä olen nähnyt pihassa useita. Muutama viikko sitten näin naapurin kissan nappaavan hiiren meidän kukkapenkistä. Juuso ei viihdy laisinkaan ulkona, joten täytyy vissiin turvautua naapurin kissoihin jatkossakin.

Mukulaleinikki - Ranunculus ficaria, syn. Ficaria verna

Mukulaleinikit olivat pitkään vain pieniä keltaisia nuppupalleroita aivan lehtiensä tyvessä. Torstai-illan aurinko sai ne ponnahtamaan auki ja ylös varsiensa varaan.

Valkovuokko - Anemone nemorosa

Valkovuokkoja on vuosien mittaan ilmaantunut pihallemme, myös moniin kukkapenkkeihin. Alapihalla nuoremman karviaispensaan vieressä on iso esiintymä, jonka annan rauhassa kasvaa ja kehittyä. Vasta varsien täysin kuihduttua ajan paikalta nurmikon. Valkovuokkoja kasvoi vuosi vuodelta enemmän myös meidän ja kunnan puistikon rajamaastossa. Nyt metsänpohja on myllätty niin totaalisesti, ettei siellä taida hetkeen kasvaa yhtään mitään. 

Kevätesikko - Primula vulgaris

Viime keväänä tässä vaiheessa esikot kukkivat erittäin runsaana. Nyt sininen kevätesikkoni on tehnyt peräti yhden kukkasen. En ole hänen rauhaansa häirinnyt, joten saattaa sieltä vielä lisääkin kukkia ilmestyä.

Suikeroesikko - Primula Pruhoniciana-ryhmä

Samoin suikeroesikko oli vuosi sitten täynnä kukkia. Nyt sentään hänkin on pukannut ainakin yhden kukan auki ja nuppujakin on jokunen lisää. Mukavaa, ettei ole talven pakkasiin menehtynyt, vaan jaksaa ilahduttaa minua tänäkin kesänä.

Tarhakylmänkukka - Pulsatilla vulgaris

Tarhakylmänkukat ovat minun puutarhassani aika tuore ilmestys. Ensimmäisen lilan istutin kaksi vuotta sitten ja viime kesänä sitten kaksi lisää. Messuilta ostin yhden lilan. Kuvan kylmänkukka pitäisi olla Rubra eli punainen, mutta ei kyllä ihan punaiselta näytä. Tummempi kuitenkin, kuin vanhempi lila.

Tarhakylmänkukkia katsellessani mietin, miksi aina pitää rohmuta monta erilaista kukkaa kerralla. Lopputuloksen kannalta voisi olla tyylikkäämpää, jos istuttaisi yhtä lajia runsaasti. Vaan, kun yleensä rahaa on rajallinen määrä käyttää kerralla ja kaikkea ihanaa pitäisi saada nyt ja heti. Niin sitä sitten ostaa sikinsokin kaikenlaista ajatellen, että runsastuuhan nuo ajan kanssa.

Puutarhahörhön kevät on kiireistä aikaa. Ei riitä, että tepastelee kameran kanssa lämpimässä ilta-auringossa tutkimassa ja nyppimässä mullasta esiin työntyviä tulokkaita. On myös tehtävä paljon vähemmän mukavia toimia. Monenlaista työvälinettä on noussut kellarin uumenista puuvajan seinustalle. Yksi jos toinenkin multasäkki on kulkenut auton takapaksissa yläpihan kautta alapihalle. Isot vesisaavit kasteluvettä varten on nostettu paikoilleen ja täytetty jo vedellä.

Tulevana viikonloppuna olen ajatellut siirtää taimet kasvariin, sillä ennusteiden mukaan yöt ovat jatkossa lämpimiä. Myös avomaan kylvöt on tarkoitus ainakin aloittaa. Kesäkukkia en ole ehtinyt vielä edes miettiä, puhumattakaan, että olisin niitä käynyt ostamassa. Tähän saakka on ollut useimmille kesäkukille aivan liian kylmää. 

Tarhakylmänkukka - Pulsatilla vulgaris

Lakanapyykki pyörii pesukoneessa ja kohta ripustan sen ulos kuivumaan. Luvassa on aurinkoinen ja lämmin viikonloppu. Nautitaan siis lämmöstä, vihertyvästä luonnosta ja lintujen mahtavasta kevätkonsertista, joka aamutuimaan on parhaimmillaan!