Hauskaa vappua!

 

Vuokko se silmänsä aukaisee.
Talvi on mennyt se kuiskailee.
Lapset sen kuiskehen kuulevat,
äidin luo riemuiten juoksevat.

Emmekö, lapset näin huudahtaa,
kenkiä, sukkia riisua saa.
Vuokkoja paljon on metsissä,
kaikki ne seisovat kengittä. 

HAUSKAA VAPPUA KAIKILLE!

 

 

Ahmatit puutarhabuffetissani

Iris ret. Katharine Hodgkin Oikearinteessä

 
Aurinkoinen ja lämmin sää on määrittänyt sen, mihin olen käyttänyt vapaa-aikani. Sitä mukaa, kun lumi ja jää on sulanut, olen putsannut niin istutusalueita kuin nurmikkoakin. Kukkapenkeistä olen kerännyt isommat irtoroskat, jonka jälkeen olen ripotellut päälle kevyesti multaa. Näkymät ovat siistiytyneet oitis, eikä mikään estä piippoja nousemasta valoa kohti.

Poistin ikivihreiltä varjostushuput ja puuvartisilta jänisverkot. Yläpihalla, talon kummassakin päässä on väliaikaiset aitaverkkoviritelmät. Samoin Pikkupuutarhan viime vuonna istutetulla magnolialla on yhä verkko ympärillään. Näihin järjestelyihin on syynsä, sillä peurat ovat kiertäneet niin meidän kuin naapurienkin pihat.

Olin joitakin piippoja jo ruiskuttanut Trico Gardenilla, mutta homma jäi viikonloppuna kesken. Samoin silkkaa huolimattomuuttani olin jättänyt yläpihan aitaverkot osittain auki, mitä peurat olivatkin sitten hyödyntäneet tehokkaasti. Harmittaa rankasti, sillä sorkkajalat ovat kiertäneet pihaa hyvin laajasti napsien krookuksia, kevätkurjenmiekkoja, kevätkirjotähtiä ja tietenkin mullasta nousevia tulppaaneja. Hetken epäilin syyllisiksi rusakkoja, mutta sorkanjäljet pehmeässä mullassa kertoivat totuuden.

Tilasin viime vuotiseen tapaan lavallisen Biolanin Mustaa multaa. Lavalle kävi köpelösti kuskin siirtäessä lavaa haarukkavaunulla ulos autosta. Koko muoviin kääritty säkkikeko kellahti varaparkkipaikan kivireunan yli maahan. Sinänsä mitään vahinkoa ei tapahtunut, sillä putouspaikalla oli vielä kerros lunta ja jäätä. Eikä ainutkaan säkki myöskään hajonnut. Kuljettaja totesi säkkien pinoamisen kuuluvan hänelle, kun hän kerran lähetyksen nurin kellauttikin. Laskupaikan pehmeällä maalla oli osuutensa. Kimpassa saatiin säkit uuteen järjestykseen.

Biolanin multasäkkien takana on edellisvuodelta puolitoista suursäkkiä puutarhamultaa. Niissä multa on vielä pinnasta ja reunoilta jäässä.

Ostin pari uutta viljelylaatikkoa, jotka suunnittelen laittavani kasvihuoneen viereen. Alunperin ajatus oli sijoittaa uusi laatikko pitkittäin, mutta tilaongelman vuoksi jouduin muuttamaan suunnitelmia. Laitan kesäisin kasvihuoneen nurkalle 200 litran tynnyrin kasteluvettä varten. Tynnyrille olen tehnyt kivetyn alueen, jotta nurmikko ei pörhistele tynnyrin tyvellä. Ehdin jo purkaa kiveyksen, kunnes huomasin, ettei tynnyrille ole toista järkevää paikkaa. Eli laatikon suunta ja sijainti muuttui. Nyt se tulee pääty kasvihuonetta päin siten, että vesitynnyrille jää väliin tila.

Ladoin kivet takaisin siten, että osa niistä muodostaa jälleen tynnyrille paikan. Lopuilla kivillä rajasin laatikon siten, että nurmikonleikkuu sen vierellä onnistuu. Oikealla pilkottavan valkoherukan ja laatikon välistä kaivoin nurmikon kokonaan pois. Olkoon väli mulloksella.

Laatikon pohjalle laitoin sanomalehtiä, sillä jätin paikalla olleen nurmikon sinne. Tarkoitus on tyhjentää laatikkoon lehtikompostori ja sen päälle kunnon kerros tuoretta multaa. Näillä näkymin istutan tähän uuteen laatikkoon tuoksuherneet ja daalioita. 

Jo pääsiäisenä ripustin kasvihuoneen kummallekin sivustalle tuplaharsot, jotka muodostavat myöhemmin kasvariin vietäville tomaateille, kurkuille ja paprikoille kylmältä suojaavan teltan. Päivällä harsot on siirrettävä sivuun, jotta kasvit eivät paistu. Mikäli kylmiä öitä riittää, vien kasvihuoneeseen lämmittimen. Meillä ei ole alapihalla sähköliitäntää, joten johto on vedettävä yläpihan pergolasta rinnettä pitkin kasvihuoneeseen. Edellisinä vuosina tämä on toiminut ihan hyvin. Yleensä lämmitystä vaativat yöt ovat jäänet aika vähiin. Ja harsoteltakin voi aika nopeasti ottaa kokonaan pois.

Siemenestä kasvatettuja salkoruusuja

 

Tomaatit, paprikat ja kurkut sekä vesimelonin olen jo siirtänyt niihin astioihin, joissa ne tulevat viettämään kasvihuonekesänsä. Toistaiseksi hyötykasvit saavat odotella kellarissa lämpimämpiä öitä. Sopivaa muuttosäätä ei vielä ole näköpiirissä. Seuraaville öille on luvassa pakkasta jopa -6℃ ja päivälämpötilatkin laskevat reilusti alle +10℃.

Tuoksuherneet ovat olleet kasvarissa jo parin viikon ajan. Samoin vein sinne siemenestä kasvattamani perennat, kuten salkoruusut. Koska seuraaviksi öiksi on luvassa pakkasta, täytyy harkita harson laittamista perennoillekin. Kellarin ja viime päivät kasvihuoneen lämmössä asuneina niillä ei vielä ole kokemusta pakkasista.

Betonisaappaat Pikkupuutarhassa la 23.4.2022. Nyt tämäkin paikka on jo sula.

 

Lumi ja jää on sulanut lähes kaikkialta puutarhasta. Ainoastaan autotallipäädyssä on pari sinne kolattua kasaa. Paikoitellen maa on edelleen pintaa syvemmältä jäässä. Kiinnitin syksyllä jänisverkkoja metallisilla kasvituilla maahan. Nyt osaa niistä sai kynsin hampain kiskoa ylös maasta. Tarkoitukseni oli laittaa muutamalle maassa makaavalle rhodon oksalle matalat metallituet. Eivät uponneet multaan senttiä syvemmälle. Uusi yritys muutaman päivän päästä. 

Acer - Vaahtera

Trico Garden -purkin kanssa puutarhassa kiertäessäni, löysin myös lukuisia vaahteravauvoja. Tässä vaiheessa niiden kellanvihreinä nousevat päät on helppo huomata ja napsaista ylös mullasta. Jos vaahteran antaa kasvaa pidempään, tarvitaankin sen kitkemiseen kahden käden tiukka ote.

Puutarhassa rapsuttamisen ohessa on ollut sekä mukavia että vähemmän mukavia tapahtumia. Sunnuntaina olimme todistamassa, kuinka ystäväni nuoremman tyttären poikavauva sai nimekseen Linus. Kahden vuoden koronatyhjiön jälkeen on mukava tavata ihmisiä ja jutella heidän kanssaan kahvikupin äärellä.

Vähemmän mukavaa sen sijaan oli, kun hoivakodissa isää moikkaamassa käydessäni hoitaja ihmetteli, miksei isälläni ole mm. verkkareita. Isä ei ollut juttutuulella, vaan piilotti huonokuuloisen korvansa tyynyn uumeniin. Niinpä tein inventaarion hänen vaatekaapissaan. Ei ollut verkkareita, ei collegeja, ei pitkälahkeisia alushousuja, ei pyjamia. Selvitettyäni vaatekaapin kaaoksen ja kiikutettuani naapurihuoneen asukkaan vaatteet pois, kerroin tutkimustulokset hoitajalle. Tsekkasimme, olisiko isän vaatteita joutunut osaston ylimääräisten vaatteiden varastoon. Ei ollut.

Kotiin päästyäni kävin läpi vuoden aikana isälle hankkimani ostokset. Olen ostanut hänelle viidet verkkarit, viisi collegea, useamman kerraston ja kaksi pyjamaa. Lisäksi hän toi hoivakotiin muuttaessaan kotoa kohtuullisen hyvän varaston käyttöön soveltuvia vaatteita. Valtaosa mm. prässihouduista, kauluspaidoista ja kravateista laitettiin kiertoon, sillä ei niille ole käyttöä tehostetun hoivan yksikössä asuvalle vanhukselle. Eikä tilaa säilyttää varsin pienissä kaapeissa.

Hoitajat järjestivät osastolla etsintäoperaation. Sen seurauksena naapurin kaapista oli löytynyt joitakin isälle kuuluvia vaatteita. Ymmärrän, että isossa talossa tavaroita katoaa ja joutuu ainakin hetkeksi sivupoluille. Silti ihmettelen, miten niin paljon vaatteita voi kadota. Merkitsen kaikki isän vaatteet ommeltavalla nimilapulla. 

Kävin sitten ostamassa isälle kassillisen uusia vaatteita, joihin olen ommellut nimilappuja. Onneksi isällä on hiukan puskurivaroja. Monille jatkuva vaatteiden hankkiminen voi muodostua ongelmaksi, sillä hoivakodin maksut ovat 85 % nettotuloista. Vanhukselle itselleen on jäätävä rahaa 164 €/kk käytettäväksi lääkkeisiin, erikoissairaanhoitoon, vaatteisiin ja mitä ikinä ihminen mahdollisesti tarvitsee ja haluaa. 

Pihan sensimmäinen sinivuokko avautui. Nuppuja on vieressä lisääkin. Muiden sinivuokkojen asuinpaikat ovat hieman varjoisemmissa ja koleammissa paikoissa, joten he heräävät myöhemmin.

Peuran mahaan joutuneet Vasenrinteen krookukset

Vielä muutama päivä huhtikuuta, kunnes siirrytään toukokuun puolelle. Sitä odotellessa, nauttikaahan keväästä!

Tätä minä kaipasin

Terassikausi avattu kahvilla ja appelsiinirahkajälkkärillä.

Nyt on hymy huulilla ja mieli keveä. Kroppa sen sijaan on hellänä vauhdikkaasti alkaneen puutarhaspurtin vuoksi. Kyllä se siitä vetristyy, kunhan pääsen pihaelämän jokapäiväiseen tahtiin. Olen niin kovasti kaivannut tällaisia päiviä, jolloin ovet ja ikkunat ovat avoinna pitkin päivää. Jolloin elämä laajenee ulos ja puutarhaan.

Terttuselja

Jos olen minä innoissani keväästä ja lämmöstä, ovat sitä myös kasvit. Kahvia terassilla hörppiessäni ihmettelin, kuinka tuomi jo selvästi vihertää. Kävin katsomassa sitä lähempää ja kyllä, hiirenkorvathan ovat jo puussa. Puiston puolelle itsestään viime vuosina ilmaantuneessa terttuseljassa on aina keväällä lystikkäät kukkanuput.

Lonicera x brownii 'Dropmore Scarlet' - Tulikuusama

Aidasta tukea hakeva tulikuusama on niinikään päättänyt, että nyt on aika pukata lehtiä ja jatkaa kasvua siitä, mihin syksyllä jäi.

Krookukset Vaserinteessä

Kevätkukkijoissa krookukset kirivät aina kakkosiksi lumikellojen jälkeen. Vasenrinteen lilat krookukset leväyttivät terälehdet kohti aurinkoa. Jonkun verran lisää krookuksia on nousemassa. Voisi nousta lisääkin, joten nyt punainen lappu kalenterin syyssivuille, jotta muistan istuttaa enemmän krookuksia Vasenrinteeseen.

Corydalis solida Beth Evans - Pystykiurunkannus

Pystykiurunkannus Beth Evans on oikea kevään ilopilleri. Se alkaa pian kukkimaan. Ensimmäiset lilakukkaiset kiurunkannukset on jo bongattu. Olen istuttanut Beth Evansia muuallekin. Koska lumi sulaa eri paikoissa eri aikoina, saan nauttia Bethin kukinnasta pidempään.

Crocus Fuscotinctus

Keltakukkainen Fuscotinctus on runsastunut mukavasti kriikunan alla. Ruiskutin näiden ympärille Trico Gardenia, jotta rusakko ei kävisi niitä napostelemassa. Samalla kiersin ruiskuttamassa Tricoa kaikille kukkiville tai nupullaan oleville kasveille.

Helleborus - Jouluruusu

Talvi on ollut ankara jouluruusuille. Ovaalipenkin ja Vasenrinteen jouluruusut ovat pärjänneet parhaiten. Ovaalipenkin jouluruususta leikkasin kuivuneet lehdet pois. Rinteessä en viitsinyt vielä tallustella, mutta siellä teen saman operaation.

Pikkupuutarhan jouluruusuista suurin osa on vapautunut lumen ja jään ikeestä. Olen hiukan huolissani niiden toipumisesta. Lehdet olivat aivan mätiä. Toivottavasti juuristo ei ole mädäntynyt. Vaikka jouluruusut asustavat kohopenkeissä, päälle oli muodostunut paksu jääkerros, joka ei meinannut millään sulaa.

Narsisseja, joiden nimistä en ole vielä varma

Pikkupuutarhassa on ollut paljon lunta ja jäätä. Alue näyttää sulavan viimeisten joukossa. Pelkäsin, etteivät narsissit nouse ollenkaan, mutta ensimmäiset ovat jo hyvässä kasvussa. Jätin narskualueelle syksyllä runsaasti lehtiä. Enimmän osan vaahteranlehdistä keräsin pois, mutta muut lehdet saivat jäädä sijoilleen. Olen vuosi vuodelta laiskempi putsaamaan istutusalueita syksyn lehdistä. Luonto kiittää.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililjat

On se vaan ihmeellistä, miten kaikki sipulikukat osaavat yllättää. Yhtenä päivänä mullan pinnalla ei ole vilaustakaan piiposta. Ja kas, parin päivän päästä joukko hoikkia hujoppeja keikkuu penkissä ristiin rastiin. Kirjopikarililjoista tykkään valtavasti. Niiden shakkiruutukuvioinen kukka on tosi kaunis.

Olopihan Syreenipenkkiin istutin syksyllä useita uusia tulppaaneja. Tähän hätään en muista nimiä ja istutuslistakin on työhuoneen laatikossa. Tsekkaan nimet sitten, kun tulput alkavat näyttää nuppujaan. Nimet lukevat myös kuvassa näkyvässä tikussa, vaan enpä ulottanut kuvaa siihen saakka.

Tulipa sylvestris - Metsätulppaani

Vapautin mustilanhortensian jänisverkoista. Onneksi huomasin sen vierellä nousevat metsätulppaanit, enkä vahingossa tallonut niitä. Näillekin on käytävä ruiskuttamassa Tricoa, sillä yhtenä keväänä peurat napsivat myös metsätulppaanit.

Iris ret. 'Frozen Planet'

Nämä Frozen Planet -kurjenmiekat ovat oivallinen esimerkki siitä, miten yhden päivän tauon aikana piippomaailmassa ehtii tapahtua. Ehkä näidenkin esille tuloa helpotti se, kun kävin rapsuttamassa mustarastaiden levittämät kuorikatteet takaisin rinteen yläosaan.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä

Siirsin kymmensenttiset tuoksuherneet kasvihuoneeseen. Toistaiseksi ne ovat isossa muovilaatikossa, jossa on toivoakseni vähän lämpimämpää. Kasvarissa ei ole lämmitystä. Laitoin pääsiäisenä kasvihuoneen molemmille pitkille sivuille tuplaharsot valmiiksi vastaanottamaan tomaatit, kurkut ja paprikat.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Kurkkasin tontin puistopäädyssä kasvavien rhodojen alle. Meinasin pyllähtää takamukselleni yllätyksestä, kun huomasin punakolmilehden tunkevan lehtikääröjään kuivien syyslehtien keskellä. Myönteinen yllätyslöytö, koska monena vuotena huomaan punakolmilehden vasta, kun se on jo nupulla.

Muurahaisilla on kevätkiireitä

Kylvin muutama päivä sitten ruusukaalia ja retiisiä pitkulaisiin laatikoihin, jotka vein pääsiäismaanantaina kasvihuoneeseen. Olivat alkaneet jo itää. Onnettomuudekseni kompastuin kasvihuoneen kynnykseen, jolloin retiisilaatikko lensi pitkin lattiaa. Oli siis kylvettävä ne uudelleen.

 
Kovin tarkasti en nurmialueita haravoi. Aika paljon talven aikana on tullut männyn- ja koivunoksia, käpyjä ja kasapäin pupupapanoita. Niitä käyn putsaamassa sitä mukaa, kun maa on paljastunut lumen alta. Paikoin on vielä hyvin märkää, joten parempi antaa paikkojen kuivua kunnolla.

Muutamassa päivässä lumi on sulanut todella tehokkaasti. Arvelin alapihan portaiden olevan hangessa vielä vappunakin, mutta pieleen meni sekin arvaus. 

 
Sisäänkäynnin puolella ja talon autotallipäädyssä on vielä isompia lumikeskittymiä. Myös jonkun verran jäätä käytävän reunoissa. Jää on ollut uskomattoman paksua ja niin tiukkaa, ettei siihen meinaa mikään vempain purra. Rautalapiolla kävin taas alkuillasta lohkaisemassa isompia keskittymiä ohuemmiksi ja pienemmiksi. Sulaapa nopeammin.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka Vasenrinteessä

Tuntuu hassulta, kun yhtäkkiä tekemistä on yllinkyllin, eikä päässä pyörivä lista lyhene laisinkaan. Leudompina keväinä puutarhaa on päässyt siivoamaan ja valmistelemaan paikkoja kesäksi kuukautta aikaisemmin. Nyt on sellainen olo, kuin pitäisi viikossa ottaa kiinni menetetty aika. Eikä malttaisi millään lopettaa uurastusta ja tulla illansuussa sisälle. Yllättävän paljon saa aikaan lyhyessäkin ajassa, kunhan vain tarttuu toimeen. Eli kyllä se lista lyhenee.

Kasvien ja lintujen lisäksi myös perhoset ja muut pörriäiset ovat heränneet. Perjantaina näin lukuisia nokkos- ja sitruunaperhosia sekä komean suruvaipan.

Ihania pihapäiviä ja aurinkoista viikonloppua teille kaikille!

Ihan oikea kevät vihdoin täällä!

Viikkojen tuskailun ja epätoivoisen odottamisen jälkeen kevät on vihdoin läsnä. Pihamaan jäätiköt hapertuvat ja kolatut kinokset madaltuvat. Osa kulkuväylistä on kuivahtanut ja pälvialueet laajenevat ihan silmissä. Kasvit ovat tarkkailleet tilannetta periskoopeillaan ja nyt säiden lämmettyä, ponkaisevat joukolla ylös mullasta.

Vielä joutuu pitkään arvuuttelemaan, mikä nousee mistäkin. Vai jääkö kokonaan nousematta? Onneksi kasvit eivät piittaa ihmisen aikatauluista. Eivät harmittele mennyttä maaliskuuta, eivätkä sure liian nopeasti lähestyvää vappua. Niiden omat lämpömittarit ja aurinkoanturit kertovat, että juuri nyt on aika ryhtyä kukkimaan ja kasvamaan. Kaikki tapahtuu jälleen kerran melkoisella voimalla ja vauhdilla. Puutarhaihminen ei joka paikkaan kameransa kanssa ehdi.

Syringa vulgaris Andenken an 'Ludwig Späth'

Syreeneissä silmut ovat olleet lähtövalmiina jo pitkään. Viime keväänä peura kävi popsimassa Ludwig Späthin latvat, joten eipä tullut kukkiakaan. Nyt suojasin vielä matalan syreenin varjostusverkolla, kun muunlaisia verkkoja ei enää ollut. Ei ainakaan peura pääse maistelemaan mahdollisia nuppuja.

Flore Pleno -lumikellot ovat matalia ja päätään nuokuttavia, joten maassa makaamallakaan ei kukasta tahdo saada kuvia. Tosin en märkään maahan mahalleni käynytkään. Otin kukan varovasti sormiini ja laukaisin kuvan yhden käden otteella.

Ficaria verna - Mukulaleinikki

Mukulaleinikki tunkee lehtiään ylös mullasta sellaisella innolla, että melkein ihminenkin kasvun kohinan kuulee. Vielä menee hetki nuppujen ilmestymiseen.

Latvottujen pelaguiden taimista osa teki vesilasissa juuret, osa ei. Laitoin kaikki pistokkaat multaan. Joskus olen onnistunut saamaan juurettomat pelaguupistokkaat kasvuun suoraan multaan tökättyinä. Katsotaan, kuinka nyt käy.

Pääsiäisnoidan lennellessä luudallaan, minä levitin talven tuhkat alapihan nurmialueille. Osa nurmikosta on jo päässyt lumen ikeestä. Tuhkaisissa kohdissa sulaminen on selvästi kiihtynyt. 

Pari päivää sitten kannoin kuusi multasäkkiä alapihalta kellariin, jotta multa lämpiäisi. Sen se tekikin, joten sunnuntaina uurastin pitkän tovin siirtämällä tomaatit ja paprikat astioihin, joissa ne saavat jatkaa kasvuaan aikanaan kasvihuoneessa. Kurkut saavat vielä hetken odottaa, sillä niiden koulimisesta on vasta viikko. Taimet saavat jatkaa kasvuaan kellarissa kasvivalojen alla niin kauan, kunnes lämpötila sallii niiden siirtämisen kasvihuoneeseen.

 
Tilasin viime keväiseen tapaan lavallisen multasäkkejä. Vuosi sitten ajattelin, että johan nyt 65 säkkiä riittää pariksi vuodeksi. Ei näköjään riitä. Kasvihuoneessa on vielä yksi säkki ja alapihalla viisi säkkiä. Moni hyötykasvitaimi tarvitsee multa-annoksensa, samoin kesäkukat ja kaikki nekin, joita en vielä tiedä edes ostavani. Helpompi tilata pihaan tuotuna lavallinen säkkejä, kuin kiikuttaa niitä ruokakauppareissuilla muutama säkki kerrallaan.

Nokkonenkin herää jo

Istutusruljanssin jälkeen oli tarkoitus kiertää tutkimassa ja kuvaamassa puutarhassa. Jokin kummallinen väsymys iski ja kierros jäi. Ehkä intensiivinen kevätilmojen odottaminen ja mielessä pyörivä valmistautuminen tuleviin puutarhakoitoksiin yllättäen uuvutti. Huomenna on päivä uus eli toisena pääsiäispäivänä ylös ulos ja puutarhaan!

Punarinnatkin ovat ilmestyneet pihapiiriin, samoin nokkosperhoset. Kaksi viikkoa vappuun. Tankatkaamme valoa, sillä nyt sitä riittää!

Koska kukkii? -haaste

Paju kukkii

 
Sain Koska kukkii? -haasteen sekä Tutkimusmetsän puutarha -blogista että Vaaleanvihreää -blogista. Haasteen on laittanut alulle Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna.  

Kiitos haastajille ja Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnalle mielenkiintoisesta ideasta!

Joka kevät piippojen ilmestymistä tulee vahdittua intensiivisesti. Tänä vuonna varmasti tavallista enemmän lumisen talven ja hitaasti etenevän kevään vuoksi. Moni sipulikasvi oli vuosi sitten tähän aikaan täydessä kukassa, nyt muutamaa poikkeusta lukuunottamatta umpihangessa. 

Olen surkea ennustaja. Nyt on arvaus kaivettava syvältä aivopoimujen sokkeloista. Kukaan ei minua tai sinua kivitä, vaikka arvaus menisi pieleen. Parhaimmillaan kasvit yltyvät kukkimaan ennustettua aiemmin.

Crocus Fuscotinctus alapihan kriikunan alla 13.4.2022

 
Heti ensikättelyssä karsin haasteen ulkopuolelle lumikellot, jotka ovat jo kukassa omenapuun alla. On niitä muuallakin puutarhassani, mutta jätetään suosiolla laji pois. Samoin crocus Fuscotinctus jääköön kisan ulkopuolelle, koska se on kriikunan alla jo pitkällä ja pikkupuutarhassa yksi jo availee nuppuaankin. 

Crocus Fuscotinctus 13.4.2022 Pikkupuutarhan Kriikunapenkissä

 
Jouluruusuissa saattaa olla jo syksyllä ilmestyneitä nuppuja, joten heitäkään ei nyt kelpuuta kisaan. Ei, vaikka niistäkin useimmat ovat joko lumen peittämiä tai talven ankarasti kurittamia.

Jouluruusu 21.4.2021.

Kevään ja kesän 2021 jouluruusujen kukinta oli runsasta, pitkäikäistä ja niin kaunista. Saapa nähdä, millaista on tämän vuoden kukinta. En aseta heille liian suuria paineita. Iloitsen siitäkin, että ovat hengissä.

Alapihan Ovaalipenkin talven kurittama jouluruusu on hengissä, hurraa! (Kuva 13.4.2022).

Kuka sitten pääsee arvauskisaan? Viime kevään kukkakuvia olisi kovin mukava laittaa vaikka tämä postaus pullolleen. Pidetään maltti mielessä eli tässä ehdokkaat:

Primula juliaea 'Wanda' - Suikeroesikko 6.5.2022
Eranthis cilicica - Talventähti 1.5.2022
Fritillaria imp. Rubra' - Keisarinpikarililja 20.5.2022
Iris retigulata "Katharine Hodgkin" 28.4.2022

Primula juliaea 'Wanda' - Suikeroesikko 28.4.2021

 
Suikeroesikko on nopea käänteisään. Sään lämmetessä sen lehtisykeröt ilmestyvät huomaamatta mullan pintaan ja nuput seuraavat pian perässä.

...ja samainen Wanda 10.5.2021

Olipas hyödyllistä kaivaa tämäkin kuva esille, sillä nyt huomaan, että tästä voisi siirtää alkuja muihinkin paikkoihin. Kunpa muistaisin asian sen ollessa ajankohtainen.

Suikeroesikko asustaa leikkimökistä oikealle, toistaiseksi jäisen lumen alla (kuva 13.4.22).

Muutaman päivän aurinkoiset plussakelit ovat pehmentäneet lunta ja jäätä. Vielä on paikkoja, joissa rautalapion iskulla ei ole mitään vaikutusta. Pala palalta jään osuus vähenee. Torstain koko päivän kestänyt sade edistää jään sulamista merkittävästi.

Eranthis cilicia - Talventähti syysomenapuun alla 31.3.2021.

Vuosi sitten talventähti laittoi parastaan. Se kukki runsaana ja kauniina ja pitkään. Olen systemaattisesti joka syksy lisännyt pikkusipuleiden istuttamista. Ne jaksavat ponnistaa ensimmäisten joukossa itsensä mullan pinnalle. Ne myös runsastuvat itsestäänkin mukavasti.

Talventähtien yksi paikka on lumikärhön takana pilkottavan omenapuun alla (kuva 13.4.22)

Parhaiten talventähti on viihtynyt kahdessa paikassa. Yläpihalla, sisäänkäynnin vastapäisessä Bermudassa pikkuaurinkoja on jo kivasti. Alapihalla, syysomenan alla on toinen keskittymä, jossa talventähti tykkää asua.

Jaha, tämäkin kuva herättää toimenpideajatuksia. Viime vuonna leikkasin jonkin verran lumikärhöä. Se vihertyy myös vanhoista versoista. Leikkasin kuitenkin sen verran maltillisesti, että alle jäi turhan paljon kuivuneita oksia. Moni kommentoi leikanneensa lumikärhöä alppikärhöjen tapaan eli aika matalalta. Aion nyt toimia samoin nuorentaakseni kasvustoa. Lumikärhön kasvuvoima on runsasta ja nopeaa. Äkkiä se kiipeää yläilmoihin.

Järkevintä on käydä suorittamassa lumikärhön leikkaus nyt, kun sen alla on vielä lunta. Eipä tarvitse jatkuvasti varoa, mihin astuu. Laitan lankun ylittämään sulan kohdan, jotta mahdolliset piipot eivät kärsi.

Keisarinpikarililja nupulla 1.5.2021

En löytänyt muistiinpanoistani tietoa, lannoitinko, milloin ja miten keisarinpikarililjojani? Lannoittamisen pitäisi parantaa kukkimista. Aikoinaan istutin  keltaisia keisarinpikarililjoja. Ilo niistä jäi yhteen ainokaiseen kevääseen. Nousevat yhä uskollisesti joka kevät, vaan eivät kuki. Paitsi yllättäen viime keväänä. Annoin niille edellisenä syksynä hevonkakkaa. Siinäkö kukinnan salaisuus?

Keisarinpikarililjan nuput valmiina levähtämään auki 14.5.2021

Punainen Rubra on kukkinut istuttamisvuodesta 2017 lähtien joka vuosi. Todennäköisesti istutuspaikallakin on merkitystä, mutta olen heitä myös lahjonut hevonkakalla.

Keisarinpikarililjat lepäävät parhaillaan jääkannen alla tuijista vähän käytälle päin (kuva 13.4.22)

Kävin kuva-arkistojani läpi useammalta edelliseltä keväältä. Lähivuosista kevät 2018 vastaa hitaudessaan ehkä eniten tätä meneillään olevaa. Ei kuitenkaan näin jäistä ja lumista ollut silloinkaan. Muutama vuosi taaksepäin eli keväinä 2012 ja 2013 pihallamme on ollut huomattavasti lumisempaa tässä vaiheessa. 

Vuodet eivät ole täysin vertailukelpoisia, sillä ennen vuotta 2018 tonttiamme reunusti kahdelta sivulta sankka metsikkö. Se varjosti  ja viilensi pihaa voimakkaasti. Nyt päivä paistaa täydeltä taivaalta aamuvarhaisesta iltamyöhäiseen. Toki tuuleekin enemmän, mutta tuulella on myös haihduttava ja kuivattava vaikutus.

Katharine Hodgkinit alapihan Kurgaanissa 12.4.2021.

Muitakin kevätkurjenmiekkoja puutarhastani löytyy. Osa niistä nousi viime keväänä Katharinea aiemmin. Valitsin seurannan kohteeksi Katharinen, koska se on pitkäaikaisin kevätkurjenmiekkani ja sen asuinpaikka, Kurgaani muita korkeampana penkkinä on säästynyt massiiviselta jääkannelta.

Kurgaani on oikealla näkyvä pyöreä kohopenkki, josta vasta laki on paljastunut (kuva 13.4.22).

Haasteen myötä on jälleen yksi mielenkiintoinen seurattava lisää. Tein taulukon, johon kirjaan valitsemistani kasveista päivämääriä, jolloin ne osoittavat heräämisen merkkejä.

Haaste aiheuttaa lisäksi tarvetta tarkentaa tallennettavien kuvien nimeämistä. Helpottaa etsimistä, mitä tarkemmin olen kuvia tallentanut. Myös kansioita voisi luoda yksilöllisemmin. Jo jonkun aikaa olen merkinnyt ainakin joihinkin kukkakuviin päivämäärän ja nimen lisäksi sijaintipaikan. Samaa kasviahan on usein monessa paikassa, joissa olosuhteet eivät kuitenkaan ole samanlaiset. 

Leskenlehtiä kirjastoreissulla 13.4.2022

Haastan seuraavat blogit:

Kottikärryn kääntöpiiri
Kukkia & Haaveita

Raparperi on aina kevätvirkku, kuva 13.4.2022.

 

Haasteen säännöt ovat seuraavat: 

Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuiksi tunnistettavia osia. Valitsemasi kasvien kohdalla olisi hyvä olla vielä lunta/jäätä tai edes sen verran routaa, ettei kasvi olisi lähtenyt kasvuun. On nimittäin aivan eri asia veikata kukinnan alkua lähipäiville kuin viikkojen päähän ja tässä haasteessa nimenomaan tarkoitus on luoda pitkäkestoista jännitystä. 

Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä (sitähän me kaikki teemme jossain vaiheessa kevättä), mutta harsoviritelmät ynnä muut, joita et normaalisti tekisi, lasketaan dopingiksi. 

Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi myös kiva, jos kävisit laittamassa Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen kommentin osallistumisestasi. Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui.

Innokasta piipposeurantaa meille kaikille!