Ahmatit puutarhabuffetissani

Iris ret. Katharine Hodgkin Oikearinteessä

 
Aurinkoinen ja lämmin sää on määrittänyt sen, mihin olen käyttänyt vapaa-aikani. Sitä mukaa, kun lumi ja jää on sulanut, olen putsannut niin istutusalueita kuin nurmikkoakin. Kukkapenkeistä olen kerännyt isommat irtoroskat, jonka jälkeen olen ripotellut päälle kevyesti multaa. Näkymät ovat siistiytyneet oitis, eikä mikään estä piippoja nousemasta valoa kohti.

Poistin ikivihreiltä varjostushuput ja puuvartisilta jänisverkot. Yläpihalla, talon kummassakin päässä on väliaikaiset aitaverkkoviritelmät. Samoin Pikkupuutarhan viime vuonna istutetulla magnolialla on yhä verkko ympärillään. Näihin järjestelyihin on syynsä, sillä peurat ovat kiertäneet niin meidän kuin naapurienkin pihat.

Olin joitakin piippoja jo ruiskuttanut Trico Gardenilla, mutta homma jäi viikonloppuna kesken. Samoin silkkaa huolimattomuuttani olin jättänyt yläpihan aitaverkot osittain auki, mitä peurat olivatkin sitten hyödyntäneet tehokkaasti. Harmittaa rankasti, sillä sorkkajalat ovat kiertäneet pihaa hyvin laajasti napsien krookuksia, kevätkurjenmiekkoja, kevätkirjotähtiä ja tietenkin mullasta nousevia tulppaaneja. Hetken epäilin syyllisiksi rusakkoja, mutta sorkanjäljet pehmeässä mullassa kertoivat totuuden.

Tilasin viime vuotiseen tapaan lavallisen Biolanin Mustaa multaa. Lavalle kävi köpelösti kuskin siirtäessä lavaa haarukkavaunulla ulos autosta. Koko muoviin kääritty säkkikeko kellahti varaparkkipaikan kivireunan yli maahan. Sinänsä mitään vahinkoa ei tapahtunut, sillä putouspaikalla oli vielä kerros lunta ja jäätä. Eikä ainutkaan säkki myöskään hajonnut. Kuljettaja totesi säkkien pinoamisen kuuluvan hänelle, kun hän kerran lähetyksen nurin kellauttikin. Laskupaikan pehmeällä maalla oli osuutensa. Kimpassa saatiin säkit uuteen järjestykseen.

Biolanin multasäkkien takana on edellisvuodelta puolitoista suursäkkiä puutarhamultaa. Niissä multa on vielä pinnasta ja reunoilta jäässä.

Ostin pari uutta viljelylaatikkoa, jotka suunnittelen laittavani kasvihuoneen viereen. Alunperin ajatus oli sijoittaa uusi laatikko pitkittäin, mutta tilaongelman vuoksi jouduin muuttamaan suunnitelmia. Laitan kesäisin kasvihuoneen nurkalle 200 litran tynnyrin kasteluvettä varten. Tynnyrille olen tehnyt kivetyn alueen, jotta nurmikko ei pörhistele tynnyrin tyvellä. Ehdin jo purkaa kiveyksen, kunnes huomasin, ettei tynnyrille ole toista järkevää paikkaa. Eli laatikon suunta ja sijainti muuttui. Nyt se tulee pääty kasvihuonetta päin siten, että vesitynnyrille jää väliin tila.

Ladoin kivet takaisin siten, että osa niistä muodostaa jälleen tynnyrille paikan. Lopuilla kivillä rajasin laatikon siten, että nurmikonleikkuu sen vierellä onnistuu. Oikealla pilkottavan valkoherukan ja laatikon välistä kaivoin nurmikon kokonaan pois. Olkoon väli mulloksella.

Laatikon pohjalle laitoin sanomalehtiä, sillä jätin paikalla olleen nurmikon sinne. Tarkoitus on tyhjentää laatikkoon lehtikompostori ja sen päälle kunnon kerros tuoretta multaa. Näillä näkymin istutan tähän uuteen laatikkoon tuoksuherneet ja daalioita. 

Jo pääsiäisenä ripustin kasvihuoneen kummallekin sivustalle tuplaharsot, jotka muodostavat myöhemmin kasvariin vietäville tomaateille, kurkuille ja paprikoille kylmältä suojaavan teltan. Päivällä harsot on siirrettävä sivuun, jotta kasvit eivät paistu. Mikäli kylmiä öitä riittää, vien kasvihuoneeseen lämmittimen. Meillä ei ole alapihalla sähköliitäntää, joten johto on vedettävä yläpihan pergolasta rinnettä pitkin kasvihuoneeseen. Edellisinä vuosina tämä on toiminut ihan hyvin. Yleensä lämmitystä vaativat yöt ovat jäänet aika vähiin. Ja harsoteltakin voi aika nopeasti ottaa kokonaan pois.

Siemenestä kasvatettuja salkoruusuja

 

Tomaatit, paprikat ja kurkut sekä vesimelonin olen jo siirtänyt niihin astioihin, joissa ne tulevat viettämään kasvihuonekesänsä. Toistaiseksi hyötykasvit saavat odotella kellarissa lämpimämpiä öitä. Sopivaa muuttosäätä ei vielä ole näköpiirissä. Seuraaville öille on luvassa pakkasta jopa -6℃ ja päivälämpötilatkin laskevat reilusti alle +10℃.

Tuoksuherneet ovat olleet kasvarissa jo parin viikon ajan. Samoin vein sinne siemenestä kasvattamani perennat, kuten salkoruusut. Koska seuraaviksi öiksi on luvassa pakkasta, täytyy harkita harson laittamista perennoillekin. Kellarin ja viime päivät kasvihuoneen lämmössä asuneina niillä ei vielä ole kokemusta pakkasista.

Betonisaappaat Pikkupuutarhassa la 23.4.2022. Nyt tämäkin paikka on jo sula.

 

Lumi ja jää on sulanut lähes kaikkialta puutarhasta. Ainoastaan autotallipäädyssä on pari sinne kolattua kasaa. Paikoitellen maa on edelleen pintaa syvemmältä jäässä. Kiinnitin syksyllä jänisverkkoja metallisilla kasvituilla maahan. Nyt osaa niistä sai kynsin hampain kiskoa ylös maasta. Tarkoitukseni oli laittaa muutamalle maassa makaavalle rhodon oksalle matalat metallituet. Eivät uponneet multaan senttiä syvemmälle. Uusi yritys muutaman päivän päästä. 

Acer - Vaahtera

Trico Garden -purkin kanssa puutarhassa kiertäessäni, löysin myös lukuisia vaahteravauvoja. Tässä vaiheessa niiden kellanvihreinä nousevat päät on helppo huomata ja napsaista ylös mullasta. Jos vaahteran antaa kasvaa pidempään, tarvitaankin sen kitkemiseen kahden käden tiukka ote.

Puutarhassa rapsuttamisen ohessa on ollut sekä mukavia että vähemmän mukavia tapahtumia. Sunnuntaina olimme todistamassa, kuinka ystäväni nuoremman tyttären poikavauva sai nimekseen Linus. Kahden vuoden koronatyhjiön jälkeen on mukava tavata ihmisiä ja jutella heidän kanssaan kahvikupin äärellä.

Vähemmän mukavaa sen sijaan oli, kun hoivakodissa isää moikkaamassa käydessäni hoitaja ihmetteli, miksei isälläni ole mm. verkkareita. Isä ei ollut juttutuulella, vaan piilotti huonokuuloisen korvansa tyynyn uumeniin. Niinpä tein inventaarion hänen vaatekaapissaan. Ei ollut verkkareita, ei collegeja, ei pitkälahkeisia alushousuja, ei pyjamia. Selvitettyäni vaatekaapin kaaoksen ja kiikutettuani naapurihuoneen asukkaan vaatteet pois, kerroin tutkimustulokset hoitajalle. Tsekkasimme, olisiko isän vaatteita joutunut osaston ylimääräisten vaatteiden varastoon. Ei ollut.

Kotiin päästyäni kävin läpi vuoden aikana isälle hankkimani ostokset. Olen ostanut hänelle viidet verkkarit, viisi collegea, useamman kerraston ja kaksi pyjamaa. Lisäksi hän toi hoivakotiin muuttaessaan kotoa kohtuullisen hyvän varaston käyttöön soveltuvia vaatteita. Valtaosa mm. prässihouduista, kauluspaidoista ja kravateista laitettiin kiertoon, sillä ei niille ole käyttöä tehostetun hoivan yksikössä asuvalle vanhukselle. Eikä tilaa säilyttää varsin pienissä kaapeissa.

Hoitajat järjestivät osastolla etsintäoperaation. Sen seurauksena naapurin kaapista oli löytynyt joitakin isälle kuuluvia vaatteita. Ymmärrän, että isossa talossa tavaroita katoaa ja joutuu ainakin hetkeksi sivupoluille. Silti ihmettelen, miten niin paljon vaatteita voi kadota. Merkitsen kaikki isän vaatteet ommeltavalla nimilapulla. 

Kävin sitten ostamassa isälle kassillisen uusia vaatteita, joihin olen ommellut nimilappuja. Onneksi isällä on hiukan puskurivaroja. Monille jatkuva vaatteiden hankkiminen voi muodostua ongelmaksi, sillä hoivakodin maksut ovat 85 % nettotuloista. Vanhukselle itselleen on jäätävä rahaa 164 €/kk käytettäväksi lääkkeisiin, erikoissairaanhoitoon, vaatteisiin ja mitä ikinä ihminen mahdollisesti tarvitsee ja haluaa. 

Pihan sensimmäinen sinivuokko avautui. Nuppuja on vieressä lisääkin. Muiden sinivuokkojen asuinpaikat ovat hieman varjoisemmissa ja koleammissa paikoissa, joten he heräävät myöhemmin.

Peuran mahaan joutuneet Vasenrinteen krookukset

Vielä muutama päivä huhtikuuta, kunnes siirrytään toukokuun puolelle. Sitä odotellessa, nauttikaahan keväästä!