Piippobongaajan juhlaviikot avattu

Johan on ollut mahtava pääsiäinen. Aurinko paistaa, linnut laulaa ja lumi sulaa silmissä. Muuta puutarhaileva ihminen ei tarvitsekaan. Tällaisia päiviä on odotettu pitkään ja hartaasti.  Vihdoin voi avata ovia ja ikkunoita ulos. Elämä laajenee kodin seinien ulkopuolelle, eikä sohvakaan enää kutsu syliinsä.

Pörriäiset valtasivat auringossa avautuneet krookukset.

Lauantaiaamuna lähdettiin Ukkokullan kanssa pitkälle lenkille. Kierrettiin melkein koko kylä. Yli kahden tunnin lenkki lämpimässä kevätsäässä oli innostavaa. Katse harhaili vuoroin taivaalle lintujen lentoa seuraillen, vuoroin pitkin pientareita ja puskia mahdollisia leskenlehtiä etsien (ei näkynyt). Kotona ruoka maistui lenkin jälkeen. Seuraavana aamuna reippailu tuntui jäykkyytenä talven laiskistamissa lihaksissa.

Kevään ensimmäinen perhonen krookuksissa.

Uutisissa mainittiin tulevan kesän kärsivän pölyttäjäkadosta. Krookukset houkuttelevat luokseen surinaa ja pörinää. Tämä on muistettava ensi syksynä sipulikasveja valittaessa. Lisää krookuksia ympäri pihaa, jotta kaikkein aikaisimmillakin pörriäisillä olisi ruokaa tarjolla.

Crocus sieberi Firefly - tai sitten ihan joku muu

Perjantaina ja lauantaina kiersin pihassa lähinnä kameran kanssa ihastelemassa ja ihmettelemässä. Sormia kyllä pisteli päästä haravan varteen ja noukkia tuulen talven aikana pudottamia oksia ja muuta sälää. Tässä vaiheessa vielä maltoin mieleni, sillä joissakin paikoissa oli vielä lunta. Ja nurmikkokin edelleen aika märkä.

Crocus species Fuscotinctus

Piippoja nousee sieltä täältä. Jotkut muistin ja tunnistin heti nähtyäni. Joidenkin piippojen nimi piti syynätä sisällä istutuslistasta. Valitettavasti en ole kovin taitava tunnistamaan eri kasveja verson kärjestä tai nupun asennosta. Harvoin lähden edes arvuuttelemaan, vaan mieluummin tukeudun faktaan.

Crocus crysanthus 'Romance'

Mietin, vaikuttaako sipulin ikä sen kukintaan? Laji ainakin vaikuttaa. Nämä krookukset on istutettu viime syksynä. Niiden sijainti on valoisa ja lämmin, mutta moniin vuosia aiemmin istutettuihin ja kukassa jo oleviin verrattuna nämä vasta heräävät.

Siellä täällä mullan pinnassa on pieniä sipuleita, joita routa on nostanut ylös. Osan painoin takaisin multaan, jos se vain onnistui. Paikoin ei onnistunut, kun mullan alla oli vielä maa kohmeessa. Kuvan krookus näytti aukovan suutaan kuin kala kuivalla maalla. Sille etsin aurinkoisen paikan, jossa sain sen sipulin mullan sisään.

Scilla forbesii (Chionodoxa luciliae) - Kirjokevättähti

Lauantaina Vasenrinteen scilloissa on jo väriä näkyvissä ja maanantaina ensimmäiset avoinna. Hetken päästä sinisen scillameren aallot huojuvat koko rinteessä ja sen yläpuolella. Aalloilla purjehtii silloin myös kevätkaihonkukkia, eikä aikaakaan, kun joukkoon liittyvät myös lemmikit. Kevään sininen taika on nähtävissä niin  maassa kuin taivaalla.

 
Marjapensaiden välissä on isompi aukko, jonka täytin syksyllä sipuleilla. Krookuksia istutin mix-pussukan eli värien sekamelskaa on niiden puolesta nähtävissä. Samaan paikkaan laitoin myös Darwin-tulppaaneja, jotka nekin ovat päättäneet herätä.

Olopihan Allaspenkissä ollaan myös hereillä. Vaikka alue on muuten hyvin valoisa ja aurinkoinen, takareunan isot tuijat pitävät paikan pitkään lumen ja jään vallassa. Lauantaina kuvaan osui luntakin, sunnuntaina vasemmalla oli enää pieni jääpläntti ja maanantaina loputkin lumet katosivat.

Kaikenlaiset verkko- ja risuviritelmät eivät ole niitä mieluisimpia katseltavia. Jos on valittava, katsooko väliaikaisia viritelmiä vai tarjoaako piipot jäniksille ja peuroille, on vastaus selvä. Aion poistaa ainakin suurimmat havut. Koska kellarissa ei ole enää palaakaan verkkoja, käyn suihkuttamassa TricoGardenia piippojen läheisyyteen. Talon molemmissa päissä on myös väliaikaiset verkot peurojen varalta. Peurat hyppivät 150-senttisen verkkojen yli, mutta hiljaiseen aikaan kulkevien sorkkaeläinten kulkua toisaalle ne hiukan ohjaavat.

Ensimmäiset narsissitkin kurkkivat jo Vatukkalaatikossa. Sunnuntaina kaikki lumi oli sulanut. Jälleen kerran ihmettelen, miksi en istuta tähän paikkaan enemmänkin sipuleita? Myöhemmin Vatukkalaatikkoon nousee tuoksuvatukoita, mistä paikan nimikin. Hyvin useimmat sipulikukat ehtisivät kukkia ja kaunistaa paikkaa ennen vatukoiden vihertymistä.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Pystykiurunkannuksilla vasta ruuhkaa onkin. Niitä tungeksii Olopihan Allaspenkissä runsaasti. Huomaan näiden runsastuneen mukavasti ja kohtuullisen nopeasti. Samaista Beth Evansia olen istuttanut myös vastapäätä sisäänkäyntiä, mutta siellä ei ole vielä pahemmin piippoja näkyvissä. Paikka vapautuu myöhemmin lumesta ja jäästä.

Jouluruusujen kesämatka on vasta aluillaan. Kollaasin vasemmassa kuvassa on Ovaalipenkin punertava jouluruusu. Saattaa olla Double Ellen, mistä en ole varma. Olen istuttanut sen kesällä 2016 pelkkänä jouluruusuna. 

Yläoikealla Vasenrinteen 2014 istutettu jouluruusu yrittää työntää nuppujaan kuivien lehtien keskeltä. Sunnuntaina putsasin pahimmat roippeet pois, jotta jouluruusu pääsisi nauttimaan valosta ja lämmöstä. 

Alaoikealla taasen on puutarhani ensimmäinen jouluruusu. Sen istutusvuotta en muista, mutta kauan se on tuossa ollut. Sain tämän jouluruusun lähellä asuvalta rouvalta. Istutuspaikka voisi olla parempikin, mutta hyvin kasvi näyttää tuossa viihtyvän. Siksi en ole lähtenyt sitä siirtämään.

Maanantaina Vasenrinteen jouluruusu avasi nuppujaan.

 
Jouluruusujen lehdet ovat kärsineet talvesta oikein kunnolla. Annan kasvien herätä ensin kunnolla ja sitten leikkaan ruskeat ja kuivuneet lehdet pois. Muistan jostain lukeneeni, että näin kannattaa tehdä.

Muista jouluruusuista on vasta osa tullut esiin lumen alta. Loput uinuvat lumen saartamissa paikoissa. Toivon niiden olevan elossa ja piristyvän pian.

Lauantaina portaiden alapäässä ja nurmikolla oli vielä jonkin verran lunta. Sunnuntaina nurmikko oli jo vapautunut ja portaiden vasemmalla puolella oleva klöntti oli pienentynyt huomattavasti. 

Maanantaina lumi oli lähes koko alapihalta sulanut. Vain portaiden alapäässä oli isompi paakku. Kolaamme talvisin yläpihan käytäviltä lumet portaille. Usein levitän viimeisiä lumipaakkuja vappuviikolla pitkin nurmikkoa. Nyt ei niin todellakaan tarvitse tehdä.

Anemone hepatica - Sinivuokko

Puistopäädyn sinivuokko on avannut terälehtensä kohti aurinkoa. Muut sinivuokot asuvat vähän viileämmissä paikoissa, joten niiden kukintaa saa vielä hetken odottaa. Riittääpä ihasteltavaa pidemmäksi aikaa.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Vasenrinteen tarhakylmänkukassakin on jo selvät heräämisen merkit. Istutin viime kesänä lisää Nilalta saatuja tarhakylmänkukkia Pikkupuutarhaan. Sieltäkin alkaa lumet vähitellen sulaa. Maanantaina pääsin jo osaa peuraverkoista raottamaan siten, että olin huomaavinani yhdessä tarhakylmänkukassa eloa. Sen kaverit ovat vielä lumen alla.

Ficaria verna - Mukulaleinikki

Mukulaleinikki on toki joka vuosi niitä varhaisimpia herääjiä. Nyt nämä ovat taatusti olleet lähtökuopissaan jo jään ja lumen alla, kun heti niistä vapauduttuaan ponkaisevat kohti yläilmoja.

Minähän en osaa kauaa toimettomana missään istua, joten yhtä jos toistakin tuli tehtyä. Pihakäytävät on haravoitu paria pientä plänttiä lukuunottamatta. Rapsutinpa jo nurmikkoakin, vaikka se ei sellaista toimenpidettä välttämättä tarvitse. Risuja, oksanpätkiä, käpyjä, kuivia vaahteranlehtiä ja jänönkakkaa oli ympäriinsä. Muutaman lumipaakunkin levitin. Ja nypin ensimmäiset vaahteravauvat kukkapenkistä. Tuoksuherneet vein kasvihuoneeseen. Yöksi ne saavat harson ylleen.

Pääsiäiseksi ei hienompaa säätä olisi voinut toivoa. Aurinko on hellinyt päivittäin ja lämpöä on riittänyt yli +10 asteen. Sekä sunnuntaina että maanantaina joimme iltapäiväkahvit terassilla eli virallinen terassikausi on nyt avattu.

Jossain välissä vilkaisin ikkunoita ja totesin niiden kaipaavan kipeästi pesemistä. Siirsin suosiolla johonkin toiseen hetkeen. Pihassa pyöriminen oli niin paljon houkuttelevampaa. Nyt on tankattu ulkoilmaa, kierretty piippoja vahtaamassa ja nautittu täysillä kunnon kevätpäivistä. Koko talven kestänyt odotus on jälleen palkittu. Kevät on saapunut, joka vuosi yhtä uusi ja ihana.

Haastevastauksia

Mahonia (Mahonia aquifolium) kukkii

Helleaaltoa odotellessa vastaan kahteen 11 kysymyksen haasteeseen. Ensimmäisen haasteen sain Tanskulta Minun puutarhani -blogista ja hänen kysymyksensä kuuluvat seuraavasti:

1. Mikä on elämäsi tärkein tapahtuma!

Tähän on helppo vastata eli kumpaisenkin lapseni syntymä. Enpä voisi onnellisempaa asiaa elämääni kuvitella kuin raskaus, odotus ja lapsen syntymä sekä heidän vauva-aikansa ja pikkulapsielämä. Harmi, ettei tuohon aikaan voi palata uudelleen.

2. Mitä muuttaisit elämässäsi, jos saisit ja miten?

Sairastuin vakavasti 1990 ja sairauden kukistamiseen kului valtavasti aikaa ja voimavaroja. Menetin vuosia elämästäni ja niin menettivät lapseni ja Ukkokultakin. Yhden perheenjäsenen sairaus rassaa koko perhettä ja jos mitä toivoisin, niin nuo vuodet terveenä takaisin. Eli jos jotain saisin muuttaa, niin mielelläni eläisin uudelleen vuodesta 1990 eteenpäin, mutta terveenä tietenkin.

Valkovuokko (Anemone nemorosa) valloittaa nurmikkoa

3. Mitä asioita pidät tärkeinä elämässäsi, laita tärkeysjärjestykseen, tärkein ensimmäisenä?

Tärkeintä tietenkin on oma perhe eli mies ja nyt jo aikuiset lapset. Sen jälkeen tulee ehdottomasti terveys. Kun perusasiat ovat kunnossa, muukin elämä sujuu.

4. Mihin maahan muuttaisit, jos saisit päättää?

Olen Suomeen syntynyt, joten on todella vaikea miettiä, missä haluaisin asua vakituisesti. Tämän hetkisistä lähtökohdista luultavasti en muuttaisi minnekään, sillä vanhukset lähipiirissäni tarvitsevat paljon apuani ja lapsenikin rakentavat aikuista elämäänsä täällä Suomessa. Kakkosasunnon voisin mielelläni ottaa jostain Välimeren maasta: Italiasta, Ranskasta, Espanjasta, Portugalista...

Lewisia innostui kukkimaan ruukkuun istutettuna

5. Oletko TV:n tuijottaja vai ulkona liikkuja?

Kun päivän puutarhapuurtamisen jälkeen tulee sisälle, ei suihkun ja iltapalan jälkeen enää jaksa mitään muuta tehdä, kuin romahtaa sohvalle tuijottamaan telkkua. Ukkokulta harrastaa kanavasurffailua ja sen tuloksena juutumme katsomaan jotain hömppää. Televisio on minulle täytettä, ei elämän ykkösasia.

6. Mikä eläin olisit, jos saisit näistä valita: kani, virtahepo, sammakko, kettu vai mustekala?

Aika hankala kysymys. En mikään noista, mutta ilmeisesti yksi on valittava. Kanista tulee mieleen, että se on muiden saalistuksen kohde ja joutuu usein pakenemaan. Virtahepo köllöttelee mutaisessa vedessä viilentämässä ihoaan ja lienee myös melko uhanalainen eläin. Myös sammakko on ilmastomuutoksen vuoksi vaarassa. Mustekalasta taas tulee mieleen lähinnä Jules Vernen "Sukelluslaivalla maapallon ympäri" ja siitä kohtaus, jossa valtava mustekala kietoo lonkeronsa kapteeni Nemon aluksen ympärille. Jäljelle jää siis vain kettu. Sitä sanotaan ovelaksi ja ilmeisesti se on melko hyvä selviytyjä, koska jolkottelee nykyisin myös kaupunkiympäristössä.
 

Tulppaanien aika alkaa olla käsillä

 
7. Mikä näistä kukista miellyttää sinua eniten ja miksi: ruiskaunokki, tarhapiisku, köynnösruusu?

Köynnösruusu. Pidän ruusuista, etenkin ruusupensaista. Niiden menestymisen eteen täytyy tehdä runsaasti töitä, ne ovat arkoja ja alttiita monille ongelmille, mutta sopivassa paikassa kiittävät kauniilla kukinnalla.

8. Millä ajoneuvolla liikut mielellään?

Jos saisin valita, liikkuisin jalkaisin tai polkupyörällä ja pidemmät matkat bussilla tai junalla. Erityisesti pidän junalla matkustamisesta, koska junassa on mahdollisuus jaloitella ja silti on koko ajan liikkeessä. Fillarilla on tullut ajettua nuorempana niin työ- kuin huvimatkatkin ja edelleen pyöräily tuntuu mukavalta vaihtoehdolta. Valitettavasti asun paikassa, jossa palvelujen saatavuuden vuoksi oma auto on välttämätön, joten henkilöautolla tulee liikuttua ihan luvattoman paljon.

Mukulaleinikki (Ranunculus ficaria) valtaa Lumimarjapensaan alustan

9. Mikä on bravuuriruoka, jonka teet mielelläsi?

Meillä Ukkokulta valmistaa useimmiten ruoan, joten minusta on tullut jonkinlainen varakokki. Kun on minun vuoroni, teen joko ihan tavallista kotiruokaa (uuniruoat ja erilaiset sosekeitot). Vierasruoka ja leipominen ovat minun kontollani ja yleensä tuleekin leivottua suolaiseksi palaksi quiche lorraine (ranskalainen juustopiirakka) sekä korvapuusteja. Rahkaa käytän paljon niin leivonnassa kuin jälkiruoissakin. 

10. Lemmikki, jota ihannoit?

Kissan palveluskuntaan kuuluvana ei voi muuta sanoa kuin kissa. Olen syntyperäinen kissaihminen. Pidän niiden itsenäisyydestä, pehmeydestä, tavasta liikkua. En haluaisi juosta koiranpissatuslenkeillä monta kertaa päivässä pitkin kyliä. Viihdyn kotinurkissa ja kissan kanssa se onnistuu erinomaisesti.

Helmililja (Muscari armeniacum)

11. Elämän mottosi muille?

Omatkin mottoni vaihtelevat päivän ja tilanteen mukaan, joten parempi olla jakamatta minkäänlaisia ohjeita tai evästeitä muille ihmisille. Eläkää niin kuin parhaaksi näette! (Tuli sittenkin jaettua mottoja).

* * *

Eilen sain toisen 11 kysymyksen haasteen Lumiukolta Lumiukon mietteitä -blogista. Hänen kysymyksensä kuuluvat seuraavasti:

1. Mietitkö hiilijalanjälkeä?

Totisesti mietin välillä vähän liikaakin. Toisinaan tuntuu, että elämä voisi olla huomattavasti helpompaa, jos ei yrittäisi kantaa koko maailman taakkaa pelkästään omilla harteillaan. Sitten taas tulen ajatelleeksi, että jos kaikki heittäytyvät välinpitämättämiksi, ei ole mitään mahdollisuuksia muutoksiin. Kun jokainen tekee oman pienen osansa, saamme varmasti paljon aikaan.

Narsissi Ice King

2. Paras äitis antama neuvo?

Äitini ei ole ollut erityisen innokas neuvomaan lapsiaan. Sen kuitenkin muistan, kun kerran ihan nuorena tyttönä itkin suurta pettymystä, totesi äiti rauhallisesti: "Paistaa se aurinko vielä risukasaankin." Ja onhan se paistanut.

3. Hiiligrilli vai kaasugrilli?

Pitkään grillasimme vanhaan betonirenkaaseen rakennetulla grillillä, jossa poltettiin puita. Sitten tuli monta välivuotta, jolloin ei juurikaan grillattu. Muutama vuosi sitten ehdottelin Ukkokullalle, että hankitaan mekin kaasugrilli. Hän ei innostunut, mutta meninpä sellaisen kuitenkin hankkimaan. Nyt Ukkokulta on innostunut tekemään ruokaa kaasugrillillä ja hyvää tekeekin. Itse olen tainnut grillata sillä yhden ainokaisen kerran.

Parvitulppaani (Tulipa tarda)

4. Paras kotimainen elokuva?

Pidän kovasti elokuvista ja nuorempana kuuluin kahteenkin elokuvakerhoon. Mielestäni suomalaiset elokuvat ovat nykyään aika hyviä, vaikka saavatkin melko vähän katsojia ja huonot arvostelut. Mika ja Aki Kaurismäki tulevat ohjaajina ensimmäisenä mieleen. Kumpaisellakin on monia hyviä leffoja, jotka kestävät toisenkin katsomiskerran.

5. Lempivaatteesi kotona?

Lapsuudenkodissani oli kova kuri ja vaatteet piti vaihtaa heti koulusta kotiin tultaessa. Tapa on jäänyt päälle, enkä osaa "hienostella" kotona. Yleensä kuljen täällä verkkareissa ja t-paidassa, viluisimpina hetkinä vedän päälle vielä fleecetakin ja villasukat. Korutkin tapaan ottaa pois korvakoruja lukuunottamatta. Pihatöihin mennessäni vaihdan toiset verkkarit, puutarhakengät tai saappaat ja tietenkin hanskat. Olen vähän turhankin käytännöllinen, joten käytännöllisyys ja mukavuus tulevat useimmiten ensin.

6. Mitä kuuluu aamupalaasi?

Useimmiten annos kaurapuuroa, jonka päälle laitan oman puutarhan herukoita tai omenasosetta. Kun haluamme poiketa arjesta, keitämme kahvit ja teemme seuraksi pari voileipää.

7. Kuntosali vai lenkkipolku?

Nykyisin omalla kylälläkin on kuntosali, mutta minusta on jotenkin hölmöä ajaa autolla jonnekin ja mennä siellä jossakin sisälle kuntoilemaan. Kevät-, kesä- ja syysaikaan minun kuntosalini on kyllä tuolla pihamaalla. Tälläkin viikolla olen tehnyt kaksi kunnon työpäivää kärräten ja kaivaen. Kyllä siinä energiaa palaa ja lisäksi tulee ihan mahdottoman hyvä mieli. Käymme Ukkokullan kanssa myös reippailemassa kävellen. On kiva katsella, mitä muut ihmiset saavat aikaan puutarhoissaan ja seurata oman kylän tapahtumia. Parasta on tietenkin retket sellaiseen paikkaan luonnossa, jossa ei juurikaan muita ihmisiä näy. Pääsee nauttimaan ympäristöstä täysin palkein.

Tarhalaukkaneilikka (Armeria maritima 'Splendens') - tulipa surkea kuva

8. Paras kevätjuhlamuistosi?

Kevätjuhlasta tulee päällimmäisenä mieleen nuoremman lapseni viimeinen päiväkotipäivä. Päiväkoti oli päätetty lopettaa ja kevätjuhlasta tuli myös viimeinen tarhapäivä. Päiväkoti oli viihtyisä ja tarhatädit todella ihania ihmisiä. Kevätjuhlassa lapset esiintyivät, kuten joka kevät, myös oma lapseni. Juhla oli samalla iloinen ja surullinen. Kaikki vanhemmat ja henkilökunta yrittivät olla urheita, mutta itkuunhan se päättyi. Lapset katsoivat meitä vähän hölmistyneinä, eivät tainneet ymmärtää tilanteen lopullisuutta. Erohaikeuden aiheuttamaa surullista oloa lisäsi myös se, ettei meillä tuolloin ollut minkäänlaista varmuutta uudesta hoitopaikasta. Se kyllä ratkesi onnellisesti ajallaan.

9. Mummosi nimi?

Äidinäitiäni sanottii mammaksi ja hänen nimensä oli Anna Fransiina. Isänäitiäni taasen sanottiin mummuksi ja hänen nimensä oli Amanda Gunilla, arkisemmin Manta. 

Sammalleimu  (Phlox subulata) aloittaa kukintaansa

10. Keittiönpöytäsi väri?

Koivu. Juuri tänään siivotessa mietin, että toiveeni valkoisesta keittiönpöydästä näyttävät kariutuvan kerta toisensa jälkeen. Edellinen pöytä oli umpipuinen koivupöytä, joka hankittiin aikanaan muuttaessamme tähän taloon. Sitten siihen hankitut tuolit alkoivat hajota yksi toisensa jälkeen ja ostimme pöytään sopivat uudet tuolit. Väliaikaisratkaisuja ei pitäisi koskaan tehdä, elleivät ne miellytä. Pöydän pinta oli vuosien mittaan mennyt naarmuiseksi ja sen uudelleenhionta epäonnistui, joten oli hankittava uusi pöytä. Tietenkin sen piti sopia vähän aikaisemmin hankittuihin koivutuoleihin. Nyt meillä on sitten koivuiset tuolit ja pöytä. Ehkä vielä saan sen valkoisen ruokailuryhmän.

11. Kirja vai DVD?

Ehdottomasti kirja. Olen aina ollut aktiivinen lukija. Käyn säännöllisesti kirjastossa ja ostan kirjoja niin uutena kuin antikvaareista ja kirppareilta. Tähän aikaan vuodesta en ehdi lukea yhtä paljon kuin talvella, mutta aina on yöpöydälläni kirja iltalukemisena. 

* * *

Tämä haaste on kiertänyt aika monessa blogissa, joten en laita sitä nyt eteenpäin. Talvella nämä haasteet ovat mukavia, kun puutarhassa ei juurikaan mitään tapahdu. Ehkäpä tapaamme silloin näissä 11 kysymyshaasteen merkeissä. 

Norjanangervot (Spiraea) ovat jo jonkin aikaa olleet kukintavalmiudessa, mutta lämmin sää saa ne avaamaan kukkansa valkoisina pilvinä. Eilen pyykkejä narulta hakiessani tunsin angervojen tuoksun. Käen kukkuessa taittelin puhtaita lakanoita pyykkikoriin ja tunnustelin talon nurkalta leijuvaa norjanangeron tuoksua ja ajattelin, että ihanaa - kesä on ovella.

Aurinkoista ja lämmintä viikonloppua teille kaikille!