Välipäivä auringolla

Norjanangervo Spiraea 'Grefsheim'

Ihanat kesäpäivät saapuivat meitä hellimään jo toukokuun puolella. Lämpöä on riittänyt sen verran runsaasti, että pahimman kuumuuden ajan on pitänyt istua varjossa litkimässä raikasta vettä. Maanantaina lämpömittari hipoi auringossa 30 astetta. Illansuussa kuuluikin muutama ukkosen jyrähtely, mutta siihen se sitten jäikin.

Omille teilleen lähtenyt orvokki on siitepölyinen

Tänään on täällä etelärannikolla satanut koko päivän, mikä ei sinänsä ole laisinkaan hullumpaa. Ulkona on edelleen kohtalaisen lämmin ja kaikki kasvaa kohisten. Mikä parasta, ei tarvitse rynnätä pihamaalle kastelemaan tämän kevään istutuksia, koska taivaanhanat hoitavat sen. Samalla helpottaa myös kaikkialla pöllyävän siitepölyn lento. Ei tarvitse kuin selkänsä kääntää, niin jokaikinen pinta ulkosalla on tiiviin kellertävän pölyn peittämä. Ja osittain sisälläkin, jos vain yrittää tuulettaa ikkunoita avoinna pitämällä.

Tuomi Prunus padus

Nyt kannattaa mennä pihamaalle varhain aamulla tai iltamyöhäisellä. Maailma on täynnä tuoksuja ja ääniä. Talomme päädyssä oleva tuomi on aivan valkoisenaan kukista. Puu on kuitenkin jo niin suuri, että pitää mennä kauemmas ja katsella yläilmoihin nähdäkseen kukkaloiston. Norjanangervot ovat myös valkean hunnun peittämiä ja niiden tuoksusta pidän erityisesti.

Petunia ja sivussa Lumihiutale

Tien toisen puolen naapurissa on aina kesäisin aivan mahdottoman kauniit kesäkukkaistutukset. Pääsen nauttimaan Annen kukista keittiössä istuessani, silloin näen naapurin parvekkelaatikot. Parin päivän ajan tyydyin naapurin kukkiin ja maanantaina hurautin minäkin tuttavan sisaren kasvihuoneelle. Aiemmin olen ostanut kesäkukkani aivan lähellä sijaitsevalta puutarhalta, mutta tänä vuonna siellä kaikki kukat näyttivät olevan kovin myöhässä.  Pirkon kukat sen sijaan ovat kerrassaan upeita. Kuten tuosta yläkuvasta voitte itse todeta. Laatikossa on vain kaksi petunian tainta. Tai eiköhän nuo ole jo ihan aikuisia.

Kriikuna Prunus domestica subsp. insititia

Kolme kriikunapuutamme ovat myös kukassa. Hedelmäpuissa leikkaamisen tärkeyden näkee varsin nopeasti. Alapihan kahta kriikunaa en ryhtynyt ajoissa leikkaamaan ja niistä kasvoi korkeita hujoppeja. Kriikunoita niihin ei kuitenkaan ole koskaan kovin paljoa tullut ja niiden muutamienkin kerääminen on aikamoinen sirkussuoritus, kun pitää keikkua korkeiden tikkaiden varassa. Yläpihalla olevaa kolmatta kriikunapuuta leikkasin alusta lähtien siten, ettei siitä ole tullut kovin korkeaa. Hedelmiä se on tehnyt jo parina vuonna todella paljon. Oppaiden mukaan kriikunaa ei tarvitse juurikaan leikata, mutta entäpä sitten, jos haluaa matalamman puun?

Omena Huvitus - aikainen kesälajike

Oheinen kuva Huvituksen nupuista on parin päivän takainen. Jo työhuoneen ikkunasta ulos katsoessa voi todeta, että omenapuiden nuput ovat viittä vaille aukeamassa. Kunhan sade lakkaa, pääsen niitä kuvaamaan.

Punaherukka Ribes rubrum

Punaherukat ainakin kukkivat runsaasti, eikä lähiajoiksi edes ole luvassa hallaöitä. Pojalta sain äitienpäivälahjaksi kaksi mustaherukkaa, Pohjanjättiä, jotka pääsivät multaan maanantaina. Meillä ei ole ollut pariin vuoteen laisinkaan mustaherukkaa, koska edellisiin pensaisiin iski äkämäpunkki. Mustaherukat pääsivät uuteen paikkaan, joten toivotaan niiden menestyvän ja tuottavan marjaa. Vaihtelun vuoksi olisi mukava syödä muutakin kuin punaherukkaa.

Rönsyansikka Waldsteinia ternata

Rönsytiarella Tiarella cordifolia

Metsikön reunassa kukkivat Rönsyansikka ja Rönsytiarella. Rönsyansikka muistuttaa mansikkaa, niin lehdeltään kuin kukaltaankin. Kukka on kuitenkin keltainen. Aika pitkään sain odottaa rönsyansikan leviämistä, mutta nyt se näyttää lähteneen valtaamaan tilaa itselleen. Rönsytiarellan hankin samaan aikaan, mutta se on huomattavasti maltillisempi oman tilan ottamisessaan.

Särkynytsydän Dicentra spectabilis

Iloinen yllätys jälleen kerran. Aikanaan istutin Särkyneensydämen yläpihalle, syreenien eteen. Sitten rakensin alapihalle Kiemurapenkin ja päätin siirtää särkyneensydämen sinne, jossa se alkoi kasvaa ja kukkia. Tänä keväänä olen odottanut kasvia nousevaksi, vaan ei ole näkynyt. Vasta jokin aika sitten löysin vihdoin elonmerkkejä alapihan penkistä ja helpotuksekseni totesin, ettei se ainakaan ihan kuollut vielä ole. Yläpihalla, paikassa, josta sydämen pois siirsin, nousee nyt terhakkaita alkuja. Taisikin käydä niin, ettei särkynytsydän tykännyt alapihan istutuspaikasta ja päätti ihan itsekseen siirtyä takaisin alkuperäiseen penkkiin. Tiedä häntä.

Juuso on mieltynyt ruusupuskissa lepäilyyn. Juhannusruusun ja Punalehtiruusun alla on mukava pikkutalviomatto ja sopivasti varjoisaa. Paikasta on myös hyvä näkyvyys ympäri puutarhaa, mikä näyttää olevan Juusolle usein eräs syy valita köllöttelypaikkansa. Hyvin se naamioituu väriensä puolesta maastoon. Yritin houkutella sitä eilen kävelylle kanssani, mutta eihän sitä kesken turkinhuollon voi mihinkään lähteä. Tuijotti hetken kaukaisuuteen ja jatkoi sitten varpaiden välien puhdistamista.

Eilen illalla maailma muuttui jännän väriseksi. Välillä oli ihan punaista ja luulinkin ukkosen tulevan. Mustarastas istui tavanomaisessa paikassaan naapurin aitakuusen latvassa lurittelemassa. Ehkä se yritti kosia meidän viirikukkoa.

Laskeva aurinko punasi puiden latvat synkkenevää taivasta vasten. Naapurin haavassa ei ole vielä lehtiä.

Kymmenen jälkeen meni sen verran pimeäksi, ettei kuvaaminen enää kunnolla onnistunut. Ei tullut illalla ukkosta eikä sadetta, mutta tänä aamuna ripotteli vettä ja sateen parissa onkin sitten kulunut koko päivä. Nyt illansuussa näyttäisi alkavan kirkastua. Jihuu, huomenna pääsee taas pihahommiin. Hyvillä mielin, sillä pakollisen sadetauon aikana on ehtinyt tehdä sisällä rästihommia.

Ulkona kukkuu käki, pitkiä aikoja ja jossain aivan lähellä. Sitä säestää mustarastas. Upeaa musiikkia korville. Eipä tee mieli avata radiota.
 

 

Lämpöinen tervehdys aurinkoisesta puutarhasta

Niin on kiirettä mullassa möyriessä ja kaikkien kasvien kanssa touhutessa, ettei pahemmin ehdi bloginkaan kanssa seurustella. Hienompia toukokuun säitä ei voisi toivoa, joten jatketaan möyrimistä ja muistetaan siinä ohessa myös nautiskella lämmöstä ja auringosta.

 

Haastevastauksia

Mahonia (Mahonia aquifolium) kukkii

Helleaaltoa odotellessa vastaan kahteen 11 kysymyksen haasteeseen. Ensimmäisen haasteen sain Tanskulta Minun puutarhani -blogista ja hänen kysymyksensä kuuluvat seuraavasti:

1. Mikä on elämäsi tärkein tapahtuma!

Tähän on helppo vastata eli kumpaisenkin lapseni syntymä. Enpä voisi onnellisempaa asiaa elämääni kuvitella kuin raskaus, odotus ja lapsen syntymä sekä heidän vauva-aikansa ja pikkulapsielämä. Harmi, ettei tuohon aikaan voi palata uudelleen.

2. Mitä muuttaisit elämässäsi, jos saisit ja miten?

Sairastuin vakavasti 1990 ja sairauden kukistamiseen kului valtavasti aikaa ja voimavaroja. Menetin vuosia elämästäni ja niin menettivät lapseni ja Ukkokultakin. Yhden perheenjäsenen sairaus rassaa koko perhettä ja jos mitä toivoisin, niin nuo vuodet terveenä takaisin. Eli jos jotain saisin muuttaa, niin mielelläni eläisin uudelleen vuodesta 1990 eteenpäin, mutta terveenä tietenkin.

Valkovuokko (Anemone nemorosa) valloittaa nurmikkoa

3. Mitä asioita pidät tärkeinä elämässäsi, laita tärkeysjärjestykseen, tärkein ensimmäisenä?

Tärkeintä tietenkin on oma perhe eli mies ja nyt jo aikuiset lapset. Sen jälkeen tulee ehdottomasti terveys. Kun perusasiat ovat kunnossa, muukin elämä sujuu.

4. Mihin maahan muuttaisit, jos saisit päättää?

Olen Suomeen syntynyt, joten on todella vaikea miettiä, missä haluaisin asua vakituisesti. Tämän hetkisistä lähtökohdista luultavasti en muuttaisi minnekään, sillä vanhukset lähipiirissäni tarvitsevat paljon apuani ja lapsenikin rakentavat aikuista elämäänsä täällä Suomessa. Kakkosasunnon voisin mielelläni ottaa jostain Välimeren maasta: Italiasta, Ranskasta, Espanjasta, Portugalista...

Lewisia innostui kukkimaan ruukkuun istutettuna

5. Oletko TV:n tuijottaja vai ulkona liikkuja?

Kun päivän puutarhapuurtamisen jälkeen tulee sisälle, ei suihkun ja iltapalan jälkeen enää jaksa mitään muuta tehdä, kuin romahtaa sohvalle tuijottamaan telkkua. Ukkokulta harrastaa kanavasurffailua ja sen tuloksena juutumme katsomaan jotain hömppää. Televisio on minulle täytettä, ei elämän ykkösasia.

6. Mikä eläin olisit, jos saisit näistä valita: kani, virtahepo, sammakko, kettu vai mustekala?

Aika hankala kysymys. En mikään noista, mutta ilmeisesti yksi on valittava. Kanista tulee mieleen, että se on muiden saalistuksen kohde ja joutuu usein pakenemaan. Virtahepo köllöttelee mutaisessa vedessä viilentämässä ihoaan ja lienee myös melko uhanalainen eläin. Myös sammakko on ilmastomuutoksen vuoksi vaarassa. Mustekalasta taas tulee mieleen lähinnä Jules Vernen "Sukelluslaivalla maapallon ympäri" ja siitä kohtaus, jossa valtava mustekala kietoo lonkeronsa kapteeni Nemon aluksen ympärille. Jäljelle jää siis vain kettu. Sitä sanotaan ovelaksi ja ilmeisesti se on melko hyvä selviytyjä, koska jolkottelee nykyisin myös kaupunkiympäristössä.
 

Tulppaanien aika alkaa olla käsillä

 
7. Mikä näistä kukista miellyttää sinua eniten ja miksi: ruiskaunokki, tarhapiisku, köynnösruusu?

Köynnösruusu. Pidän ruusuista, etenkin ruusupensaista. Niiden menestymisen eteen täytyy tehdä runsaasti töitä, ne ovat arkoja ja alttiita monille ongelmille, mutta sopivassa paikassa kiittävät kauniilla kukinnalla.

8. Millä ajoneuvolla liikut mielellään?

Jos saisin valita, liikkuisin jalkaisin tai polkupyörällä ja pidemmät matkat bussilla tai junalla. Erityisesti pidän junalla matkustamisesta, koska junassa on mahdollisuus jaloitella ja silti on koko ajan liikkeessä. Fillarilla on tullut ajettua nuorempana niin työ- kuin huvimatkatkin ja edelleen pyöräily tuntuu mukavalta vaihtoehdolta. Valitettavasti asun paikassa, jossa palvelujen saatavuuden vuoksi oma auto on välttämätön, joten henkilöautolla tulee liikuttua ihan luvattoman paljon.

Mukulaleinikki (Ranunculus ficaria) valtaa Lumimarjapensaan alustan

9. Mikä on bravuuriruoka, jonka teet mielelläsi?

Meillä Ukkokulta valmistaa useimmiten ruoan, joten minusta on tullut jonkinlainen varakokki. Kun on minun vuoroni, teen joko ihan tavallista kotiruokaa (uuniruoat ja erilaiset sosekeitot). Vierasruoka ja leipominen ovat minun kontollani ja yleensä tuleekin leivottua suolaiseksi palaksi quiche lorraine (ranskalainen juustopiirakka) sekä korvapuusteja. Rahkaa käytän paljon niin leivonnassa kuin jälkiruoissakin. 

10. Lemmikki, jota ihannoit?

Kissan palveluskuntaan kuuluvana ei voi muuta sanoa kuin kissa. Olen syntyperäinen kissaihminen. Pidän niiden itsenäisyydestä, pehmeydestä, tavasta liikkua. En haluaisi juosta koiranpissatuslenkeillä monta kertaa päivässä pitkin kyliä. Viihdyn kotinurkissa ja kissan kanssa se onnistuu erinomaisesti.

Helmililja (Muscari armeniacum)

11. Elämän mottosi muille?

Omatkin mottoni vaihtelevat päivän ja tilanteen mukaan, joten parempi olla jakamatta minkäänlaisia ohjeita tai evästeitä muille ihmisille. Eläkää niin kuin parhaaksi näette! (Tuli sittenkin jaettua mottoja).

* * *

Eilen sain toisen 11 kysymyksen haasteen Lumiukolta Lumiukon mietteitä -blogista. Hänen kysymyksensä kuuluvat seuraavasti:

1. Mietitkö hiilijalanjälkeä?

Totisesti mietin välillä vähän liikaakin. Toisinaan tuntuu, että elämä voisi olla huomattavasti helpompaa, jos ei yrittäisi kantaa koko maailman taakkaa pelkästään omilla harteillaan. Sitten taas tulen ajatelleeksi, että jos kaikki heittäytyvät välinpitämättämiksi, ei ole mitään mahdollisuuksia muutoksiin. Kun jokainen tekee oman pienen osansa, saamme varmasti paljon aikaan.

Narsissi Ice King

2. Paras äitis antama neuvo?

Äitini ei ole ollut erityisen innokas neuvomaan lapsiaan. Sen kuitenkin muistan, kun kerran ihan nuorena tyttönä itkin suurta pettymystä, totesi äiti rauhallisesti: "Paistaa se aurinko vielä risukasaankin." Ja onhan se paistanut.

3. Hiiligrilli vai kaasugrilli?

Pitkään grillasimme vanhaan betonirenkaaseen rakennetulla grillillä, jossa poltettiin puita. Sitten tuli monta välivuotta, jolloin ei juurikaan grillattu. Muutama vuosi sitten ehdottelin Ukkokullalle, että hankitaan mekin kaasugrilli. Hän ei innostunut, mutta meninpä sellaisen kuitenkin hankkimaan. Nyt Ukkokulta on innostunut tekemään ruokaa kaasugrillillä ja hyvää tekeekin. Itse olen tainnut grillata sillä yhden ainokaisen kerran.

Parvitulppaani (Tulipa tarda)

4. Paras kotimainen elokuva?

Pidän kovasti elokuvista ja nuorempana kuuluin kahteenkin elokuvakerhoon. Mielestäni suomalaiset elokuvat ovat nykyään aika hyviä, vaikka saavatkin melko vähän katsojia ja huonot arvostelut. Mika ja Aki Kaurismäki tulevat ohjaajina ensimmäisenä mieleen. Kumpaisellakin on monia hyviä leffoja, jotka kestävät toisenkin katsomiskerran.

5. Lempivaatteesi kotona?

Lapsuudenkodissani oli kova kuri ja vaatteet piti vaihtaa heti koulusta kotiin tultaessa. Tapa on jäänyt päälle, enkä osaa "hienostella" kotona. Yleensä kuljen täällä verkkareissa ja t-paidassa, viluisimpina hetkinä vedän päälle vielä fleecetakin ja villasukat. Korutkin tapaan ottaa pois korvakoruja lukuunottamatta. Pihatöihin mennessäni vaihdan toiset verkkarit, puutarhakengät tai saappaat ja tietenkin hanskat. Olen vähän turhankin käytännöllinen, joten käytännöllisyys ja mukavuus tulevat useimmiten ensin.

6. Mitä kuuluu aamupalaasi?

Useimmiten annos kaurapuuroa, jonka päälle laitan oman puutarhan herukoita tai omenasosetta. Kun haluamme poiketa arjesta, keitämme kahvit ja teemme seuraksi pari voileipää.

7. Kuntosali vai lenkkipolku?

Nykyisin omalla kylälläkin on kuntosali, mutta minusta on jotenkin hölmöä ajaa autolla jonnekin ja mennä siellä jossakin sisälle kuntoilemaan. Kevät-, kesä- ja syysaikaan minun kuntosalini on kyllä tuolla pihamaalla. Tälläkin viikolla olen tehnyt kaksi kunnon työpäivää kärräten ja kaivaen. Kyllä siinä energiaa palaa ja lisäksi tulee ihan mahdottoman hyvä mieli. Käymme Ukkokullan kanssa myös reippailemassa kävellen. On kiva katsella, mitä muut ihmiset saavat aikaan puutarhoissaan ja seurata oman kylän tapahtumia. Parasta on tietenkin retket sellaiseen paikkaan luonnossa, jossa ei juurikaan muita ihmisiä näy. Pääsee nauttimaan ympäristöstä täysin palkein.

Tarhalaukkaneilikka (Armeria maritima 'Splendens') - tulipa surkea kuva

8. Paras kevätjuhlamuistosi?

Kevätjuhlasta tulee päällimmäisenä mieleen nuoremman lapseni viimeinen päiväkotipäivä. Päiväkoti oli päätetty lopettaa ja kevätjuhlasta tuli myös viimeinen tarhapäivä. Päiväkoti oli viihtyisä ja tarhatädit todella ihania ihmisiä. Kevätjuhlassa lapset esiintyivät, kuten joka kevät, myös oma lapseni. Juhla oli samalla iloinen ja surullinen. Kaikki vanhemmat ja henkilökunta yrittivät olla urheita, mutta itkuunhan se päättyi. Lapset katsoivat meitä vähän hölmistyneinä, eivät tainneet ymmärtää tilanteen lopullisuutta. Erohaikeuden aiheuttamaa surullista oloa lisäsi myös se, ettei meillä tuolloin ollut minkäänlaista varmuutta uudesta hoitopaikasta. Se kyllä ratkesi onnellisesti ajallaan.

9. Mummosi nimi?

Äidinäitiäni sanottii mammaksi ja hänen nimensä oli Anna Fransiina. Isänäitiäni taasen sanottiin mummuksi ja hänen nimensä oli Amanda Gunilla, arkisemmin Manta. 

Sammalleimu  (Phlox subulata) aloittaa kukintaansa

10. Keittiönpöytäsi väri?

Koivu. Juuri tänään siivotessa mietin, että toiveeni valkoisesta keittiönpöydästä näyttävät kariutuvan kerta toisensa jälkeen. Edellinen pöytä oli umpipuinen koivupöytä, joka hankittiin aikanaan muuttaessamme tähän taloon. Sitten siihen hankitut tuolit alkoivat hajota yksi toisensa jälkeen ja ostimme pöytään sopivat uudet tuolit. Väliaikaisratkaisuja ei pitäisi koskaan tehdä, elleivät ne miellytä. Pöydän pinta oli vuosien mittaan mennyt naarmuiseksi ja sen uudelleenhionta epäonnistui, joten oli hankittava uusi pöytä. Tietenkin sen piti sopia vähän aikaisemmin hankittuihin koivutuoleihin. Nyt meillä on sitten koivuiset tuolit ja pöytä. Ehkä vielä saan sen valkoisen ruokailuryhmän.

11. Kirja vai DVD?

Ehdottomasti kirja. Olen aina ollut aktiivinen lukija. Käyn säännöllisesti kirjastossa ja ostan kirjoja niin uutena kuin antikvaareista ja kirppareilta. Tähän aikaan vuodesta en ehdi lukea yhtä paljon kuin talvella, mutta aina on yöpöydälläni kirja iltalukemisena. 

* * *

Tämä haaste on kiertänyt aika monessa blogissa, joten en laita sitä nyt eteenpäin. Talvella nämä haasteet ovat mukavia, kun puutarhassa ei juurikaan mitään tapahdu. Ehkäpä tapaamme silloin näissä 11 kysymyshaasteen merkeissä. 

Norjanangervot (Spiraea) ovat jo jonkin aikaa olleet kukintavalmiudessa, mutta lämmin sää saa ne avaamaan kukkansa valkoisina pilvinä. Eilen pyykkejä narulta hakiessani tunsin angervojen tuoksun. Käen kukkuessa taittelin puhtaita lakanoita pyykkikoriin ja tunnustelin talon nurkalta leijuvaa norjanangeron tuoksua ja ajattelin, että ihanaa - kesä on ovella.

Aurinkoista ja lämmintä viikonloppua teille kaikille!
 

Vähän vielä puutarhan ongelmista

Pionit kurkkii

Postaukseni puutarhan ongelma-alueista herätti runsaasti ajatuksia ja keskustelua. Siksipä en nyt vastaa yksittäisille kommentoijille vaan kiitän kaikkia tasapuolisesti ja toivon, että muutkin innostuisivat kertomaan pihansa ja puutarhansa ongelmakohdista. 

Pelkästään hankalien paikkojen esille nostaminen virittää rakentavia keskusteluja ja laittaa itse kunkin ideat liikkeelle. Lisäksi monilla saattaa olla jo valmiiksi pureskeltu ratkaisu omaan ongelmaansa, kenties toteutettunakin. Huomasin myös, että kun ryhdyin kuvaamaan ja julkisesti työstämään omia ongelmakohtiani, syntyi ihan uusi into jälleen miettiä, mitä voisin niiden suhteen tehdä (into saattaa kyllä vielä sammuakin).

Kahelinkulman Taina T olikin jo tarttunut teemaani, joten rohkeasti muutkin mukaan.

Akileijaa on mukava karkulainen

Tulipa tässä mieleeni, että olisi hienoa, jos joku viitseliäs ihminen kokoaisi listan sellaisista kasveista, joista tulee nopeasti ongelma puutarhassa. Ehkä moinen lista on jo tehtykin, en huomannut googlettaa aihetta. Omalla pihallani varsinainen riesa on Japanin tatar Fallopia Japonica (saattaa olla myös Jättitatar Fallopia sachalinensis). Tatarit karkaavat helposti puutarhoista ja ne taidetaannkin jo luokitella haitallisiksi. Kasvi on kivan näköinen, nopeakasvuinen ja peittää tarvittaessa mukavasti näkymiä vaikkapa naapuriin. Harmi vain, etten aikanaan sitä istuttaessani tiennyt sen leviävän niin vietävästi. Nythän tietoa jo löytyy runsaasti. Kiitos internetin, josta löytyy runsaasti hyödyllistä tietoa.

Tatarin lisäksi myös Rohtoraunioyrtin Symphytum officinale istuttamista puutarhaani harkitsisin toisenkin kerran. Eikä ainakaan kukkapenkkiin, sillä se leviää ihan vimmatusti ja näyttää lisääntyvän pelkästä juurenpalasta. Rohtoraunioyrtti on vanha perinne- ja lääkekasvi ja sen kukat ovat kauniita. Kuitenkin Maa- ja metsätalousministeriö on luetteloinut kasvin tarkkailtavien ja paikallisesti haitallisten vieraslajien joukkoon, joten sen istutuspaikka kannattaa miettiä harkiten.

Loistotädyke – Veronica austriaca subsp. teucrium

Seuraava uutinen oli viime torstain Hesarissa. Uutista lukiessani mietin, kuinka tarkasti myyntiin kasveja tuovien yritysten toimintaa valvotaan. Kaikki puutarhoihin liittyvä on voimakkaasti kasvavaa businestä ja aina, kun on mahdollisuus tehdä rahaa, syntyy myös houkutus kiertää lakeja ja asetuksia ansioiden maksimoimiseksi. Silloin tuppaa myös unohtumaan, miten mittavia vahinkoja vääränlaisella toiminnalla saatetaan saada aikaan. Ei siis liene liiallista varovaisuutta suosia tuttuja ja tunnettuja taimitarhoja ja erityisesti kotimaisia taimia.   

"HS 8.5.2014

Evira: Baltiasta ei saa tuoda taimia tautivaaran takia

Satoja suomalaisia on lähdössä taimitoreille, joilta voi levitä vaarallista kasvitautia

 Baltian maista ei pitäisi tuoda Suomeen koristekasveja ja hedelmäpuita, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira muistuttaa. Syy on tulipolte-niminen kasvitauti, jota esiintyy muissa Euroopan maissa mutta ei vielä Suomessa.

Tauti todettiin Virossa kaksi vuotta sitten, ja se voi levitä Suomeen puutarhaharrastajien ostamien taimien mukana. Taudin vaara on vielä isompi Latviassa ja Liettuassa.

Baltiassa on keväällä useita suosittuja taimitoreja, joille tehdään matkoja Suomesta. Esimerkiksi Türin puutarhamarkkinoille Keski-Viroon on menossa kymmeniä busseja.

EU-maista saa tuoda omaan käyttöön viisi tainta multapaakkuineen, siemeniä, kasvien sipuleita, leikkokukkia, sitrushedelmiä ja viherkasveja.

Säännös ei kuitenkaan koske tulipoltteen isäntäkasveja, joita ovat muiden muassa omena- ja päärynäpuut sekä pihlajat ja tuhkapensaat. Tällaisen kasvin saa tuoda vain, jos siinä on ZP-tunnus esimerkiksi nimilapussa. Tunnus kertoo, että kasvin tuottaneella taimitarhalla ei ole tulipoltetta. Toreilla myytävissä kasveissa tällaisia tunnuksia ei juuri ole. Siksi Eviran jaostopäällikkö Jari Poutanen sanoo, että tulipoltteen isäntäkasvien, kuten omena- ja päärynäpuiden, taimia ei pitäisi tuoda nyt Baltiasta.

Tulipolte on bakteeritauti, joka lakastuttaa ja mustuttaa kasvin versoja ja lopulta tappaa kasvin. Bakteeri leviää herkästi. "Jos tauti havaitaan samana kesänä, kasvi hävitetään ja muita pihan kasveja tarkkaillaan", Poutanen kertoo. "Jos se on tuotu muutama vuosi sitten, isäntäkasvit hävitetään kymmenen metrin tai kymmenien metrien säteellä. Olemme nähneet Norjassa, miten koko pensasaita poistetaan, ja juuretkin kaivetaan maasta."

Ihmiselle tulipolte ei ole vaarallinen. Epäillyistä tapauksista pitää ilmoittaa Eviraan.

OIKAISU (HS 9.5.2014)

EU-maista saa tuoda omaan käyttöönsä kasveja, kasvinosia ja kasvituotteita vähäisiä määriä, toisin kuin väitettiin torstaina 8. toukokuuta. Mainitut määrät koskivat EU:n ulkopuolisia Euroopan maita.

Tulipoltteen isäntäkasveja

 Omena

 Päärynä

 Ruusukvitteni

 Tuomipihlaja

 Orapihlaja

 Pihlaja

 Tuhkapensas

 Mispeli

 Japaninmispeli

 Tulimarja

 Pastorinpunamarja

 Myös aroniat ovat alttiita tulipoltteelle"

Tulppaaneita nupullaan

Enpä muuten ole onnistunut montaakaan puutarhaohjelmaa tänä keväänä telkusta katsomaan. Aina on jotain muuta tekemistä tai ohjelman esitysaika sellainen, ettei yksinkertaisesti edes tule ajatelleeksi tv:n avaamista. Kun mm. Puutarhaunelmia on uusinta vuodelta 2011, eikö sitä olisi voinut esittää vaikka heti joulun jälkeen. Talven pimeydessä oli aikaa istua kutomassa sukkia sohvalla ja siinä samalla olisi voinut unelmoida tulevasta keväästä ja kesästä samalla virikkeitä puutarhaohjelmista ammentaen. Nyt monet puutarhaohjelmien vinkit saattavat olla jo myöhäisiä toteuttaa tänä keväänä ja ensi kesäksi ne ehtivät unohtua. Pitäisiköhän laittaa ainakin YLElle kommenttia aiheesta. Ehkä ohjelmakarttoja tekevät ihmiset eivät ole tulleet edes ajatelleeksi asiaa tavallisen harrastelijapuutarhurin kannalta.

Olin illalla seuraamassa ystävän lapsenlapsen keihäänheittoa oman kylän kentällä. Kisa oli paikallisen urheiluseuran järjestämä ja tämän kevään ensimmäinen ulkokisa. 10-vuotias tyttö päihitti kaksi vuotta vanhemmat heittäjät, joten meikäläinen "varamummokin" pääsi hiukan pullistelemaan ylpeydestä. Parin tunnin seisominen kentällä oli varsin hyistä hommaa ja niinpä tulikin kitattua jokunen kupillinen mustaa kahvia lämmikkeeksi. Virkisti sen verran, että muutaman tunnin levottomien torkkujen jälkeen heräsinkin ihan liian varhain. Yksin ei meidän talossa kuitenkaan tarvitse valvoa, sillä karvaista seuraa on tarjolla ihan ilman eri kutsua. Vieläkin kissankarvat pyörivät naamalla, kun yritin tiirata näyttöä välillä sen edessä istuvan Juuson viereltä.

Lemmikit aloittelevat kukintaansa, joten vieressä olevan Lemmikkitytön avustuksella toivotan kaikille

Mukavaa keskiviikkoa ja viikon keskiväliä!

* * *  

Kun kitket rikkaruohoja, voit selvittää, onko edessäsi rikkaruoho vai hyötykasvi. Kun nykäiset kasvia ja se irtoaa maasta helposti, kädessäsi on hyötykasvi.

- Tuntematon ajattelija -

* * *

PS. 

Kuulin muuten eilen ensimmäisen kerran käen kukuntaa. 

Kukkui jossain lähellä ja todella pitkään.

Puutarhaongelmia

Täällä blogimaailmassa on tapana esitellä kauneutta ja onnistumisia, mutta tällaisena sateisena maanantaina teen poikkeuksen ja purnaan pihani ongelmakohdista. Meillä on sellaisia useitakin. Osa niistä ärsyttää vain johonkin tiettyyn aikaan vuodesta, osa taasen sijaitsee sellaisissa osissa puutarhaa, että ne tuppaavat unohtumaan pian alueelta poistuttaessa. Puutarha myös muuttuu ajan myötä, jokin alue paranee, mutta jostakin paikasta kasvit saattavat monestakin syystä kitua tai kuolla kokonaan pois.

Autotallipenkki

Ensimmäisenä ongelma-alueena esittelen autotallipenkiksi kutsumamme paikan, joka sijaitsee talomme autotallipäädyssä, ja joka rajoittuu naapurin tonttiin. Edelliset naapurit rakensivat aikanaan lauta-aidan, jotta heidän koiransa voisi juoksennella vapaasti omalla pihamaalla. Nykyinen naapuri on purkanut aidasta pätkiä sieltä täältä ja jättänyt aitatolpat paikalleen. Eihän se aita mikään kaunistus enää viime vuosina ole ollut, mutta vielä hölmömpi se on nyt pätkittynä. Erilaisista aitaratkaisuista on joskus tavatessa vähän keskusteltu, mutta mitään päätöksiä ei ole tehty.  

Naapurin tontti on meidän tonttiamme korkeammalla ja heidän autokatoksensa on aivan tuossa rajalla (yläoikealla). Aikanaan meidän puolella kasvoi joitakin kuusia ja pihlajia, jotka on kaadettu pois. Niiden kannot ovat kuitenkin jääneet maahan lahoamaan ja kaivamista estää myös isojen puiden risteilevät juuret. Hölmöyksissäni istutin alkuvuosina naapurin aidan viereen jättitatarta, eikä siitä kyllä pääse eroon ilman jotain mittavaa operaatiota. Toisaalta se kasvaa nopeasti korkeaksi ja peittää hyvin näkymät naapuriin. Naapurin puolelta on meille levinnyt angervopensaita, joiden olen antanut kasvaa ja peittää paikan, jossa sekä meidän että naapurin tontti rajoittuu tiehen.

Tähän autotallipenkkiin joudumme talven aikana kolaamaan lunta, joka myös sulaa hitaasti paikan varjoisuuden vuoksi. Myös naapurin pihamaalta kolatut lumet valuvat nykyisin meidän puolelle, koska enää ei ole aitaa pitämässä lumimassaa paikoillaan. Samalla heiltä vyöryy soraa ja kaikenlaista roskaa ja roinaa. Osa siitä on edellisen omistajan autokatoksen rakentamisen ja maan täytön vuoksi maahan kätkemää ja nyt sieltä vähitellen nousevaa, osa naapurin pihalta muuten vain valuvaa kamaa, milloin mitäkin.

Kallionauhuksen keväistä alkua

Kesän mittaan alue muuttuu siedettävämmän näköiseksi, kun tatarit kasvavat ja vihertyvät. Samoin noiden vuorenkilpien taakse kasvaa mukavia pehkoja kallionauhusta ja talviot ovat alkaneet täyttää aluetta. Vuorenkilpiä olen istuttanut väliaikaisesti, mutta paikka on niille ehdottomasti liian kova talvisen lumenaurauksen vuoksi. Myös kaksi hernepensasta kituu ja kallistuu pois tatarien varjostavuuden tieltä. Niitä oli aikanaan useampi, mutta siirsin pois, jotta lumenkolaaminen onnistuisi paremmin talvella. Talvioiden vuoksi autotallipenkki on tähänkin aikaan vuodesta ihan kohtalaisen siedettävän näköinen, mutta mennyt talvi oli liian ankara ikivihannille kasveille ja nyt talviot ovat surkeaa katseltavaa. Tilalle on keksittävä jokin kestävämpi ratkaisu.

Siis varsinainen äklötyspaikka, johon en ole jaksanut panostaa, koska huomioonotettavia muuttujia on ihan liikaa; talvinen lumimassa meiltä ja naapurista, naapurit, joita ei pihan ja puutarhan rakentaminen kiinnosta laisinkaan, jättitatarit sekä rajalliset mahdollisuudet panostaa alueeseen eli pieni budjetti ja se, että korjaustoimenpiteet tulisi hoitua meikäläisen lihasvoimilla.

Aitarengaspenkki

Toinen, eikä suinkaan viimeinen ongelmapaikka sijaitsee niinikään rajanaapurin aidan vieressä, mutta alapihalla. Tällä paikalla oli aikanaan varsinainen lepikkopuska. Saimme ohjeen kaataa leppiä useana vuonna perätysten, jotta niiden versotuotanto hiipuisi luonnollista tahtia. Lepikosta päästyämme istutin tilalle muualta siirrettyjä norjanangervoita. Keskelle jäi toinen pihallamme pyörineistä ylijäämäkaivonrenkaista. Angervojen ollessa matalia, tapasin istuttaa renkaan täyteen krassia, joka mukavasti peitti harmaan renkaan iloisilla väreillään. Angervot kasvoivat ja peittivät renkaan, sekä myös osan nurmikosta. 

Vuosi sitten totesin, että angervot olivat ala- ja sisäosistaan aivan risuuntuneita ja lehdettömiä, joten leikkasin osan niistä lyhyiksi ja noita taaempia harvensin, ettei koko paikka samanaikaisesti olisi aivan paljaana. Luultavasti olisi kannattanut leikata kaikki kerralla, sillä jäljelle jääneet pensaat ovat edelleen aivan yhtä ryvettyneiden näköisiä. Kunhan angervot ovat kukkineet, taidan käydä käsiksi oksasaksiin.

Naapurin puolelta vyöryy voikukkaa ja monenlaista rikkakasvia, mutta onneksi olen saanut pysäytettyä ne kohtalaisen hyvin tuonne aidan viereen. Sinne olen myös siirtänyt joitakin kasveja vähän niinkuin koekasvatukseen, mikä ei ole ollut kaikilta osin ihan fiksu toimenpide. Ainakin rohtoraunioyrtti on päättänyt lähteä sieltä leviämään, kuten tuosta renkaan oikeasta sivusta helposti havaitsee. Toisaalta on hyvä, että paikka on tuuhea ja tiheä, sillä se ei ole kovin keskeisellä paikalla puutarhassamme. 

Jokin aika sitten mylläsin renkaassa olevan mullan ja totesin sen olevan muhevaa, eikä siellä kasva juurikaan mitään rikkaa. Olen nimittäin kääntänyt sinne vuosittain puunlehtiä ja krasseja istuttaessani kantanut sinne myös uutta multaa, kuin myös kitkenyt säännöllisesti rikkakasvit pois. Nyt istutin renkaaseen kaksi kärhöä, 'Multi Bluen' ja 'John Paul II:n'. Ajattelin, että ne olisivat kauniita kukkiessaan ja levittäytyessään angervojen päälle (kunhan ne ovat taas kasvaneet kunnollisen kokoisiksi). Lisänä olen ajatellut laittaa jotain kesäkukkaa hätävaraksi.

Renkaan tyveen istutin vuorenkilpeä. Kuinkas muuten, sitä meillä riittää jaettavaksi ihan liikaakin. Olkoon nekin tuossa, kunnes angervot ne aikanaan peittävät. Sitten siirrän niitä taas jonnekin toisaalle.

Tämä aitarengaspenkki on lähes ympyrän muotoinen ja sitä reunustaa kivet. Kivien alle olen aikoinani laittanut maanpeitekangasta, jotta se estäisi edes vähän rikkaruohojen leviämistä kivien väleihin. Penkki on myös vähän muuta maata korkeammalla. Ylemmässä kuvassa näkyy nurmikkoalue, jossa ei kyllä kasva yhtään nurmikkoa, koska angervot kasvoivat varjostavasti sen päälle. Samoin tuolla päin puutarhaamme nurmikko on enemmänkin sammalta. Olen hiukan miettinyt, josko istuttaisin puuttuvan nurmen tilalle suikeroalpia, jota sitäkin riittää runsaasti jaettavaksi. Sehän peittää isojakin alueita aika tehokkaasti ja näköjään kestää jonkin verran myös tallomista. 

Tämä päivä oli suunniteltu käytettäväksi puutarhahommille, mutta sateessa ei ole juurikaan taukoja ollut. Käydessäni vähän aikaa sitten pihamaalla, meinasi sormet ja varpaat jäätyä. Yhdeksän astetta vesisateessa ei tunnu erityisen lämpimältä. 

Näitä omia ongelmakohtiani esitellessä alkaa mieleen nousta erilaisia mahdollisuuksia korjata tilannetta. Samalla tämä näyttää olevan myös jonkinlaista tsemppaamista ja konkreettista tilanteeseen tarttumista. Tuntuu, että vähitellen alkaa hahmottua se, mitä pitäisi tehdä ja miten. Mielenkiintoinen ilmiö.

Olisi mukavaa nähdä ja kuulla, millaisia ongelmakohteita teillä muilla puutarhureilla on ja miten te pulmanne ratkaisette. Odotetuimpia ovat esimerkit, joissa ratkaisut perustuvat lihasvoimaan ja pieniin taloudellisiin panostuksiin. Mitään ongelmaa ei olisi, jos meilläkin työn voisi teettää ammattilaisella ja itse vain aukoa kukkaron nyörejä. Se vaihtoehto on kuitenkin kokonaan pois suljettu siitäkin syystä, että itse tekemällä työn tuloksista nauttiminen on mannaa sielulle. Myöskään ei ole mahdollista käyttää koneita esimerkiksi jyrsimään kantoja tai rahtaamaan tuoretta multaa.

Pikainen pihakierros sateen lomassa

Olipas juhlallista katsoa aamulla lämpömittariin ja todeta sen näyttävän +7 lämpöastetta, eikä yölläkään ole ollut pakkasta. Ulkona tuntui heti ihan erilaiselta kuin aiempina päivinä, vaikkei aurinkoa tänäänkään ole näkynyt. Nyt iltapäivällä lupaava kajastus on jälleen muuttunut raskaiksi pilviksi, jotka hetki sitten purkautuivat kunnon sateena. Eilisen +5 on tuplaantunut, eikä tänään puhalla kylmääkin kylmä tuuli.

Vaahtera

Variksen kanssa kierrettiin pihaa ja tiirailtiin, mitä uutta mahdollisesti olisi tullut näkyviin. Yleisilme alkaa olla  kaikkea muuta kuin harmaa tai ruskea. Vihreää pilkottaa ihan joka kantilla ja puihinkin alkaa tulla hiirenkorvien tilalle ihan oikeita lehtiä.

Tuomi

 

 

 

 

 

 

Tuomi on jo näin vihreänä

Omenapuu Huvitus

 Osa varjoliljoista puskee vasta mullasta esiin... 

...ja osa on jo avannut lehtiruusukkeensa.

Kotkansiivelläkin on erilaisia olomuotoja

Helmililjat

Kun ulkona sataa, nauttii Juuso sohvapaikastaan, johon se on vaihteeksi perustanut nukkumapaikkansa. Siinä on hyvä loikoa, mamman istuskellessa iltaisin sohvan toisessa päässä.

Hyvää viikonloppua ja äitienpäivää kaikille!