Kykkimistä, konttaamista ja linnunlaulua

Kevätesikko - Primula veris

Ulos tekisi mieli, kun ikkunasta pihalle vilkaisee. Vaan, kun saa kamppeet ylleen ja itsensä pihalle, tuleekin taivaalta vettä, rakeita ja räntää. Yhdessä ja erikseen. Ja heti auringon mennessä pilveen voisi kuvitella seisovansa napajäätiköllä. Sen verran kalsaa ulkona nyt on.

Suikeroesikko - Primula Pruhoniciana-ryhmä 'Wanda'

Tilasimme naapurin kanssa suursäkit multaa ja kivituhkaa. Lasti on luvattu toimitettavan välillä keskiviikko-lauantai, joten nyt pitää odotella, milloin kuski soittaa, jotta pääsen näyttämään säkkien pudotuspaikat. Liike lupasi toimituksen ilman kuljetusmaksua, koska autoa ei tarvitse säkkejä purettaessa siirtää. Kunhan kuski kääntää hiabin tien toiselle puolelle naapurin säkkien pudotusta varten. Pakko olla vahtaamassa tilannetta, ettei kuski kuitenkin pudota kaikkia säkkejä jomman kumman puolelle. Aika vaikea on 1000 kilon nyssyköitä itse jälkikäteen tontilta toiselle kuskata.

Kevätesikko - Primula veris

Aika veikeää tämä puutarhahörhön elämä. Ensin minulla ei ollut esikon esikkoa omalla pihalla. Sitten joku jossain laittaa pari kuvaa ja kertoilee omista esikoistaan. Ja hupsis, olen saanut sellaisen esikkotartunnan, ettei se parane ilman omaa pientä esikkokasvustoa. 

No, totuuden nimissä sanottakoon, että keltainen kevätesikko on ollut pihallamme jo useamman vuoden ja ilokseni se on alkanut monistautua useampaan paikkaan. Muutama päivä sitten löysin taas uuden pienen esikkoesiintymän. Muut ovat sitten tartunnan aikaansaaman innostuksen lapsia, joiden soisin kasvavan ja viihtyvän puutarhassamme.

Taponlehti - Asarum europaeum

Taponlehteä meillä alkaa olla vähän joka nurkalla. Se näköjään leviää helposti mm. haravoinnin seurauksena ja myös muurahaiset kuljettavat sen siemeniä uusiin paikkoihin. Taponlehti on mukava kasvi, enkä sen leviämistä ota laisinkaan pahana. Se on helppo kaivaa pois paikasta, jossa sitä ei halua olevan. Talven jäljiltä se on usein vähän raaskun näköinen, kuten tuossa yläkuvassa. Pahimmassa tapauksessa siinä ei kevään tullen ole lehden lehteä.

 
Kuten tästä lähikuvasta näkee, uusia lehtiä on jo runsaasti tulossa. Hauskan näköisiä pikkuruisia kääröjä on valmiina avautumaan kiiltävän vihreiksi lehdiksi. Taponlehti kasvaa ehkä kauneimmaksi varjoisemmassa paikassa, mutta kyllä se menestyy auringossakin. Meillä taponlehteä on vuosien varrella ilmestynyt hyvin paahteisiinkin paikkoihin.

Lupasin taponlehteä kylässä käyneelle puutarhaystävälle. Kirjaan tämän tänne siksikin, että julkisesti annettu lupaus on kenties helpompi muistaa. Kesän mittaan tulee taponlehteä karsittua sieltä täältä ja mielelläni purkitan niitä muille jaettavaksi.

Kohta parin viikon ajan olen kummastellut metsiköstä kuuluvaa monipolvista ja kirkasta linnunlaulua. Lopulta kaivoin esiin Linnut äänessä -kirjan löytääkseni äänen omistajalle nimen. Ääninäytteet kirjassa ovat monen linnun osalta aika lyhyitä, joten tunnistaminen ei ole kovin helppoa. Tänään tepastelin alapihalla ja näin vihdoin oudon laulajan korkean kuusen latvassa. Pakko oli hakea kiikari saadakseni laulajasta enemmän tietoa.

Ihan 100-prosenttisen varma en edelleenkään ole, mutta epäilen linnun olevan kulorastas. Luontoportti -sivustolta löytyy yllättävän paljon tietoa ja tunnistusapua näihin lintuongelmiinkin. Siellä voi mm. kuunnella lintujen ääniä. 

Minikokoisia krookuksia, kylmyyden vuoksi enimmäkseen nuput suljettuina

Aika huonosti tunnistan lintuja, mutta vähitellen ainakin tavallisimmat pihapiirin linnut alkavat tulla tutuiksi. Joku lintu kun useamman kerran marjakuusen alla pomppii maata nokkimassa, on pakko hakea lintukirja ja ryhtyä etsimään linnulle nimeä. Muutamana päivänä olen seurannut, kuinka mustarastas, peipponen ja orava ruokailevat miltei rinnakkain talven aikana maahan varisseita siemeniä. Tänään joukkoon liittyi harakka saaden muut kipittämään pikaisesti sivuun odottamaan, kunnes harakka lehahti pois. 

Sinivuokkomätäs torstain auringonpaisteessa

En ole muistanut tarkkailla puihin ripustamiani linnunpönttöjä. Aamulla pihalla kiikaroidessani huomasin sinitiaisen lentelevän useamman kerran rajamäntypönttöön. Välillä se jäi pidemmäksi ajaksi pöntön suuaukolle nokka sisäpuolelle. Olisiko sillä jo poikasia pöntössä?

Mustaherukka 'Pohjanjätti'

Näin kevään paljaudessa on pakko syventyä tarkkailemaan pieniä ilmiöitä. On kumarruttava alas ja mahdollisimman lähelle nähdäkseen paljon ja kaunista. Kumartuminen ja lähelle katsominen kannattaa, sillä siten voi nähdä yksityiskohtia, joita ei muuten milloinkaan kohtaisi. Kun on aikansa kontannut ja ryöminyt, voikin vähitellen kohottautua aste asteelta ylemmäs. Siinä vaiheessa, kun voi jo astella suorin jaloin ja selin, maailma on vihertynyt. Voimme jälleen ihastella kesän kukkijoita ja ulottaa katseemme laajemmalle.

Sitä odotellessa kontataan ja kykitään. Ja kuunnellaan mustarastaan laulua. Ja nautitaan keväästä. Iloa ja kauneutta elämäänne, ystävät!
 

Tuoreimmat käsityötuotokset

Vaikka illat pitenevät, on usein vielä sen verran viileää, ettei pihamaalla kovin myöhään tule touhuttua. Niinpä puikot suihkii ajankuluksi ja sukkia valmistuu.

Kuvassa fuksianpunaiset palmikkopolvarit 7-veikasta.

Harmaasävyiset nilkkasukat 7-veikan vaaleanharmaasta ja Raidasta.

Resorit valepalmikkoa.

Oranssisävyiset polvisukat hiukan leveämmälle jalalle.

7-veikan oranssi ja valkoinen sekä Nostalgia.

Vihreäsävyiset polvisukat pöllökuviolla. Resoreissa valepalmikkoa.

Lankana 7-veikan tumman ja vaalean vihreää. 

Kudoin pöllökuvion vain eteen, sillä helmien pujotteleminen silmiksi vaatii oman keskittymisensä. En myöskään laittanut pöllökuviota jalkapöydän päälle, koska minusta pienetkin helmet silminä saattavat painaa kengässä.

Ihan perussukat 7-veikan Raidasta, jossa on mukavan maanläheiset värit. Ehkä kuvassa hiukan kirkkaammat, kuin mitä todellisuudessa ovat.

 Vasta toinen sukka valmiina näitä Sirkka-sukkia.

Malli on todella helppo ja sen ohje löytyy alimmaisesta kuvasta.

Ensimmäisen Sirkan jouduin purkamaan, sillä aloitin ohjeen lukemisen vasemmasta ylänurkasta. Niinhän sitä yleensä lukeminen meidän teksteissämme aloitetaan. Vaan ei neuleohjeissa, miten sen nyt olin unohtanut?

Aikani ihmettelin, miten ihmeessä homma voi olla niin vaikeaa 

ja miksi kuviosta tulee aivan erilainen, mitä näin muiden tehneen.

Sitten vain purkamaan ja uusi aloitus ja nyt tulikin ihan erilaista jälkeä. On tuolla jokunen virhe, kun kutoessa pitää telkkua katsella ja jääkaapillakin välillä kipaista. Vaan se ei ole niin vaarallista. Aitoihin itämaisiin mattoihinkin kuulemma kudotaan ihan tarkoituksella pieni virhe, jotta ne olisivat taatusti yksilöllisiä kukin.

Hieno puutarhapäivä

Oli kuulkaa niin hieno puutarhapäivä, etten näin illallakaan vielä pysy nahoissani. Naama hohkaa auringossa olemisesta ja mieli liitelee jossain pilvien korkeudessa. Enkä oikeastaan pihalla paljon mitään tänään edes ehtinyt tehdä. Enimmäkseen kiertelin tsekkaamassa, mitä missäkin mullasta pilkistelee. 

Pikkaisen kateellisena olen ihaillut muiden postauksissa esiteltyjä lumikelloja ja pieniä kevätkukkijoita. On niitä kuulkaa minullakin, mutta minä idiootti olen istuttanut kaikki niin omituisiin paikkoihin, että vasta nyt alkavat hissukseen löytyä. Kuten kuvan lumikellot, jotka kasvavat alapihan pikkuhavujen katveessa. Mitähän olen ajatellut niitä sinne kätkiessäni?

Kevätkirjotähti - Scilla forbesii

Vuosikausia puhuin scilloista tarkoittaessani kaikkia tähän aikaan sinisenä maasta nousevia pieniä scilla-suvun kukkia. Muistaakseni Saila Puutarhapalstalta kerran valisti minua kevätkirjotähden ja idänsinililjan eroista. Scillojahan ne ovat kumpainenkin ja vielä moni muu samantapainen kukka niiden lisäksi.

Idänsinililja - Scilla siberica

Kuten ylempänä ja alempana olevat kuvat osoittavat, kukilla on kuitenkin vissi eronsa. 
Tämä on eräs niistä asioista, jotka ovat muuttuneet puutarhakäyttäytymisessäni blogielämään astumisen jälkeen. Toki olen aina tiennyt, että samaan sukuun kuuluvia kasveja on pilvin pimein, mutta nykyisin olen yhä kiinnostuneempi kasvien eroista. Sen sijaan, että istuttaisin kukkapenkkiini sinisiä kukkia, haluan myös tietää niiden sinisten kukkien tarkan nimen.

Kevätkirjotähti - Scilla forbesii

Onko sillä käytännössä mitään sen kummempaa merkitystä, on taasen toinen juttu, mutta nyttemmin muistan aina näitä pikkusinisiä kuvatessani katsoa, onko kyseessä kevätkirjotähti vaiko idänsinililja. 

Eilen Juuson kanssa eläinlääkärissä käydessäni jouduin tunnin verran odottamaan, kun Juuson hampaita rassattiin. Päätin ajaa lähellä sijaitsevaan honkkarin myymälään uutta pihaharjaa ostamaan. Meinasi se harja unohtua, kun eksyin pihamyymälään. 

Tarjouksessa oli kivikkokasveja kolme kappaletta vitosella ja toisessa rullakossa pikkuperennoja 2,99/kpl. Niitä on yleensä hieman myöhemmin saanut neljä kappaletta kympillä, mutta minkäs näille houkutuksille mahdat. Onneksi Juuson eläinlääkärilaskun loppusumma ei ollut vielä tiedossa, joten piti hiukan hillitä kukkaronnyörejä. Olisi se ollut noloa selittää eläinlääkärille, että antaisitko nyt luottoa laskunmaksussa, kun tuli vähän törsättyä tuolla kasvirintamalla.

Parin päivän takaiseen mahoniaongelmapostaukseen tuli runsaasti hyviä vinkkejä. Useimmat totesivat, että kyllä se talven aikana harmaaksi mennyt mahonia siitä piristyy. Pitää vain maltaa mielensä ja odottaa. Kruunu Vuokolla oli oivallinen testivinkki, jossa hän kehotti leikkaamaan oksasta pienen pätkän ja katsomaan, onko siellä vielä vihreää eloa. Leikkasin likimain jokaisesta mahonianoksasta pienen pätkän ja vain pari ohutta oksaa oli aivan elottomia. Muissa on selvästi elämää, joten nyt puskat saavat odotella. Jollei niihin lehtiä ajan oloon ilmesty, leikkaan pensaat mataliksi. 

Onhan ne harmaat mahoniat hiukan ruman näköisiä, mutta kyllä puutarhaan rumuutta mahtuu. Itse asiassa tässä on taas oivallinen tilaisuus kasvattaa itseään sietämään epätäydellisyyttä.

Vielä tuohon mahoniaongelmapostaukseen liittyen sellainen juttu, joka kirvoitti naurut oikein mahan pohjasta lähtien. Pirkon Elämää ja elämyksiä -blogista kommentti kuuluu näin: "Mulla vielä vakavampi mahonia-ongelma, ei ole sitä lainkaan ;)". Aivan mahtava lohkaisu. Kiitos Pirkko!

Huomenna onkin kiva päivä tiedossa, sillä kylään on tulossa toinen puutarhahörhö. Pääsee pitkästä aikaa puhumaan ihka oikeaa puutarhaa. Ukkokullan kanssa se harvemmin onnistuu, kun hänen mielestään kaikki kasvava on kirjovehkaa. Purkissa tai ilman.

Mukavaa torstai-iltaa ja lähestyvää viikonloppua kaikille!
 

Juuso kävi eläinlääkärissä

Taas on Juuson keväinen eläinlääkärireissu hoidettu. Lääkärin mukaan Juuso on terve ja hyväkuntoinen. Sen hampaissa oli jonkin verran hammaskiveä, joka poistettiin. Juuson painokin on jo vuosia pysynyt likimain samassa. 

En ole koskaan leikannut Juuson kynsiä, koska olen ajatellut sen tekevän kynsihoitonsa itse ulkoillessaan. Pari mäntyä metsikössä kuuluvat sen erityisiin kynsimissuosikkeihin. Eläinlääkäri leikkasi nyt Juuson kynnet ja kertoi, että usein vanhat kissat laiskistuvat kynsihuollon suhteen, jolloin kynnet pitkiksi kasvaessaan helposti tarttuvat varsinkin kodin tekstiileihin. Kynsiä kannattaa jatkossa tarkkailla ja tarvittaessa pitkät kynnet leikata, mutta mitään säännöllistä leikkausta kissan kynnet eivät tarvitse.

Hampaiden putsaaminen tehtiin kevyessä nukutuksessa ja Juuso oli kotiin palatessa aika kanttuvei. Sinnikkäästi se kuitenkin tepasteli takajalat notkahdellen ruokakupin ääreen nuokkumaan. Nälkäinenhän se oli, sillä sovitusti en antanut sille ruokaa ennen lääkärireissua. Ilmeisesti kissa päätti, että ruokakuppia on syytä vahtia siihen saakka, kunnes jaksaa syödä.

Vuosi vuodelta lääkärireissut jännittävät yhä enemmän, kun Juusolle kertyy ikää. Sitä ajattelee, että jos lääkäri löytääkin jotain ikävää ja joudun jättämään hyvästit kissalleni. Monet sellaiset ihmiset, joilla ei itsellään ole lemmikkiä, eivät aina tahdo ymmärtää, miten karvaiseen - tai karvattomaankin - kaveriin kiintyy. Jotkut ajattelevat myös, että koira vielä kannattaa käyttää säännöllisesti eläinlääkärissä. Miksei rotukissakin. Mutta, että törsää rahaa tavalliseen maatiaiskissaan. Kuinkahan monta kertaa minulle on sanottu varsin arvostelevaan sävyyn, että "sehän on vain kissa!"

Jos ja kun ihminen ottaa minkä tahansa lemmikin seurakseen, ilokseen, joskus kiusakseenkin, on siitä huolehdittava monin eri tavoin. Eläinlääkärireissut tulevat eittämättä kalliiksi, mutta sitten on vain priorisoitava asioita. Ja mikäli omassa arvomaailmassa kaikki muut menevät sen eläimen edelle, ei eläintä tule ottaa laisinkaan. 

Lemmikillä on samanlainen terapeuttinen vaikutus ihmiseen, kuin puutarhan hoidollakin. Kasvien kasvamisen seuraaminen ja kukkien ihasteleminen tuottaa yhtälailla mielihyvää, kuin pehmoisen kissan painautuminen syliin rapsutettavaksi. Aina on puhekumppani lähellä, kun on kukkia puutarhassa ja kissa kainalossa.

Voi, kuinka taas tämäkin eläinlääkärireissu sai minut liikuttumaan. Menomatkalla pelkäsin, ettei kaikki olekaan hyvin ja paluumatkalla iloitsin kaiken olevan hyvin. Herkkää touhua tämä ihmisen elämä eläintenkin kanssa.

PS. Anonyymit jättäköön kommentoimatta, kuinka ekologisesti kestämätöntä on ylläpitää lemmikkejä. Enkä kaipaa muitakaan anonyymien esittämiä ilkeyksiä. Niitä tuppaa tulemaan joka kerta, kun kissasta jotain kirjoittaa. Jollei kykene olemaan asiallinen, on parempi mutista omissa nurkissaan.
 
 

Mahoniaongelmia

Mahonia - Mahonia aquifolium

Mahonia-vauva on selvinnyt talvesta ja vaikka ainoat kaksi lehteä ovatkin hiukan ränsistyneen näköisiä, on kasvi ihan elossa. Sen sijaan emokasvi ja sen kaveri ovat aivan harmaita. Vain alaosassa lehdet ovat vihreitä. Suurin osa harmaista lehdistä on rapissut pois ja näkyvissä on paljaita oksia. Pitääkö minun leikata oksat lyhyiksi tai peräti pensaat mataliksi niihin vehreisiin lehtiin saakka? Vai tekeekö mahonia uusia lehtiä tyhjiin oksiin? 

Ovaalipenkkiin olen istuttanut kuvassa mullasta tunkevaa kasvia, mutta kirjaaminen on jäänyt tekemättä. Kuolemaksenikaan en muista, mikä tämä on. Olisiko vuorikaunokki? Sitä ainakin sain viime kesänä tuppaan, mutta en ole aiemmin nähnyt vuorikaunokkia keväisessä oloasussaan.

Särkynytsydän - Dicentra spectabilis

Aamulla satoi hivenen lunta ja nyt vuorotellen vettä ja räntää. Onneksi maahan ei sentään jää valkoista kerrosta, joten edelleen tuntuu ihan keväiseltä. Tai no, joka kevät sitä lunta ja räntää sataa, joten kaipa se kuuluu suomalaiseen kevääseen.

Tulpuilla on tunkua valoon

Ukkokulta saapui hetki sitten peräkärrylastin kanssa ja kannoimme pihalle läjän puutavaraa. Vihdoin alan uskoa siihen, että terassille nousee uusi katettu pergolarakenne vanhan puutarhakatoksen tilalle. Katoksen kangas oli niin hapertunut, että vesi tihkui sen läpi. Katoksen metallirakenteet odottavat pihamaalla purettuina uusia ideoita. Mielessä muhii jonkinlainen kärhöseinämä, mutta katsotaan nyt. Pitäisi keksiä, mihin sellaisen sijoittaa.

Rohtoraunioyritti - Symphytum officinale

Eilen illalla tabletilta blogeja lueskellessani huomasin, että oman blogini ulkoasu käyttäytyi ihan kummallisesti. Tänään etsin syytä ja löysinkin. Lahden Pihapiiri-arpajaisia käsittelevään postaukseen kopioin pari kuvaa suoraan messujen mediasivustolta. Yleensä siirrän muualta otetut kuvat ensin joko Picasaan tai Photoshoppiin, jossa muutan kuvakoon omiin tarpeisiini sopivaksi. Nyt käyttämäni kuvat näyttivät itse postauksessa ihan normaaleilta, mutta sivupalkin "Suositut tekstit" -osiossa kuvat muuttuivat jättikokoisiksi ja sotkivat koko ulkoasun. Otin kuvat kokonaan pois ja laitoin kyseiseen postauksen siitä huomautuksen. Aina oppii uutta.

Nyt alkaakin tulla hoppu, sillä kohta pitää napata Juuso ikkunalaudalta ja viedä se naapurikylän eläinlääkäriin rokotettavaksi. Koppaan se ei tykkää mennä, mutta eläinlääkärille päästessä sitä ei taasen saa sieltä pois. Tietää kyllä, että taas joku vieras täti kiusaa sitä. 

Mukavia kevätpäiviä kaikille!
 
 

Oravat kisailevat

Aamulla syötiin keittiön pöydän ääressä aamupalaa. Samanaikaisesti orava istuskeli linnunruokamökin katolla napostelemassa auringonkukan siemeniä. Nostin sälekaihtimen saadakseni parempia kuvia, eikä kurre karvaansa väräyttänyt. Mökki lähtee kesävarastoon, kunhan tässä ehtii sen varsineen maasta ylös nostaa.

Iltapäivällä takkahuoneen ikkunalaudalta kuului mahdoton kolina ja räminä. Meinasin jo Juusoa torua, mutta pihalla mekastikin kaksi oravaa. Kamera ei tietenkään koskaan ole ajoissa hollilla ja ainoa kiireessä räpätty kuva ikuisti vain toisen kaverin. Olisi ollut metkaa saada kurreista kuva, kun ne mennä vipelsivät tiiliseinää ylös ja toista alas. Aikamoisia apinoita.

"Minulla ei ole mitään tekemistä metelin kanssa!", totesi Juuso ja käänsi kylkeä.

Mustarastaita käy marjakuusen alla maata nyppimässä välillä useampikin samanaikaisesti. Osa taitaa olla naaraita tai nuoria uroksia ruskeasta värityksestä päätellen. Parhaimmillaan maassa tepastelee mustarastaiden kanssa samanaikaisesti myös peipposia ja ainakin yksi orava. Sulassa sovussa. 

Muut linnunruokahärpäkkeet olen vienyt jo pois, mutta marjakuusessa roikkuva siemenautomaatti ja puoliksi syöty talipötkylä saavat olla, sillä ne houkuttelevat edelleen paikalle tikkoja ja tinttejä. Mukavahan niitä on aamupalaa syödessä seurata.

Sunnuntaisin tulee telkusta Ylen Ulos luontoon -kevätseuranta klo 18.15 Yle1-kanavalta. Se on mukava ohjelma, josta ainakin minä huomaan oppivani uusiakin asioita.

Toinen tärkeä vinkki puutarhaihmisille on Rakkaudesta puutarhaan -ohjelman (puutarhuri Alan Titchmarsh tuottaa iloa ihmisille, joiden oma puutarha on jäänyt vaille huolenpitoa) alkaminen kahdeksan uuden osan voimin ti 19.4.2016 klo 19.00 Yle tv1:llä. Ohjelma uusitaan lauantaisin klo 8.05 ja sunnuntaisin klo 12.40.
 

Kevätsateen jälkeen

Kevätvuohenjuuri - Doronicum orientale

Sade alkoi lauantai-iltana ja jatkui eilisen päivän, välillä oikein kunnolla ikkunalautoja takoen. Ei harmittanut laisinkaan, sillä sulattipa routaa ja putsasi ylimääräisiä pölyjä. Aika kuivaakin alkoi jo paikoitellen olla.

Kevät on saapunut monessakin mielessä, sillä lakaisukone ehti vihdoin meidän kotitielle. Johan tässä ehdittiin kärvistellä ohi kulkevien autojen nostattamissa pölypilvissä.

Sormustinkukka - Digitalis purpurea

Mitään vihreää vallankumousta ei sade mukanaan tuonut, mikä johtunee koleasta säästä. Radion mukaan mennään ihan normisäässä, joten ehkä tässä vain itse on jo valmiina vastaanottamaan lämpöä ja jopa t-paitakelejä. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei vielä olla edes vapussa ja silloin perinteisesti on saanut kaivaa tumput ja pipon esiin. Mikäli on ne jo ehtinyt talvisäilöön pakata.

Pihatarkastusta tehdessäni huomasin sormustinkukkien saaneen eloa lehtiinsä. Muutama päivä sitten siellä täällä oli ruskeita limanuljaskoita, mutta nyt niiden nuljaskaryppäiden keskelle on kasvanut vihreitä pikkuruusukkeita. Viime kesä oli sormustinkukkien juhlaa, joten mielenkiintoista nähdä, keskittyvätkö pukkaamaan lähinnä uusia kasvustoja.

Lemmikki - Myosotis sylvatica

Loppukesästä aina vähän surettaa riipiä lemmikkikasvustoja kompostiin, mutta kun niitä ruskean kuivettuneita ryppäitä on kukkapenkit täynnä. Ei kannattaisi sitä asiaa murehtia, sillä takuuvarmasti uutta kasvua riittää jälleen keväällä. Joka sitä epäilee, kannattaa niitä kuivia varsia liikutellessaan kuunnella, kuinka siementen joukko rapisee multaan.

Mutta mikä on tässä kuvassa? Paikalla kasvoi aiemmin lewisia, ja siltä tuo vähän näyttääkin. Tosin lewisian siirsin jo viime vuoden alkukesästä toiseen paikkaan, mutta olisiko siitä jäänyt osia vanhaan paikkaan? Listojeni mukaan en ole tuohon paikkaan mitään tilalle istuttanut.

Monilla jo kukkii ties mitä pihoissaan, mutta meillä ollaan pitkälti vielä piippovaiheessa. Nekin, jotka kukkivat, ovat sen verran etäällä, että lähelle päästäkseen pitäisi astella mullasta työntyvien piippojen päällä. Sitä en henno tehdä. Hauskoja ovat nuo mullastakurkkijatkin. Tuokin kuvassa ikäänkuin suu ammollaan ja huulet kevätjuhlia varten punattuina ponnistaa valoa kohti.

Isomaksaruoho - Sedum telephium/Hylotelephium telephium

Isomaksaruohosta on vähitellen tullut eräs suosikeistani. Etenkin syksyllä se kukkii pitkään ja hartaasti silloin, kun monet ovat jo aikaa sitten lopettaneet. Sieltä se taas pukkaa suloisia ruusukkeitaan, kuin pikkuruisia suukkosuita.

Mukulaleinikki - Ranunculus ficaria (vasemmalla puolella punaisena Töyhtöangervo)

Tänään oli tarkoitus vain tehdä pikainen pihakierros. No, tulipa sitten lakaistua alapihalle johtavat portaat ja haravoitua nurmikko portaiden alapäästä. Kun ne lumetkin vihdoin kaikki sulivat. 

Pystykiurunkannus - Corydalis solida

Pihakierroskin kesti yllättävän pitkään, kun samalla tuli noukittua useampi kotiloyksilö purkkiin. Tällä hetkellä pihalla on kaksi etikalla höystettyä pesuainepurkkia, mutta taidanpa viedä vielä pari lisää. Kun purkkeja on talon joka nurkalla, ei tule kiusausta jättää kotiloita poimimatta. Niitä on ihan mahdottoman vaikea paikallistaa uudelleen, jos välillä poistuu hakemaan etikkapurkkia. 

Meidän pihalla en vielä ole nähnyt kotiloiden ryömivän, mutta eilen kävin kyläilemässä vanhassa puutarhassa, jossa useampi kotilo kulki tarmokkaasti kuivaa kortta pitkin ylöspäin. Kyllä ne meilläkin liikkuvat, sillä miten muuten löytäisin aina uusia samoista paikoista.

Kurgaani valmiina kesään

Piha on osapuilleen haravoitu ja kukkapenkkehinkin katemullat levitetty. Seuraavaksi voisi ryhtyä leventämään pikkupuutarhan yhtä polkuhaaraa, kuten tälle keväälle olen tehtäväksi suunnitellut. Uskoisin, että eilinen sade on maata jo sen verran sulattanut, että lapioiminen onnistuu. Pitänee kuitenkin ensin odottaa tilaamiani kivituhka- ja multasäkkiä. 

Jalopähkämö - Stachys macrantha

Vesiallaskin on ollut suunnitelmissa kaivaa ylös, mutta vasta sinne talven aikana kertynyt vesi on sulanut. Ja siihenkin projektiin tarvitsen sitä multaa, joten olkoon toistaiseksi. Uutta vesiaihetta en ole vielä löytänyt, mutta enpä ole kaupoissa liiemmin kierrellytkään.

Pelaguu Pink Inspire

 
Seuraavina päivinä taas muut hommat painavat päälle, joten pihaan ei juurikaan ehdi. Tai ei mitään isompaa touhuamaan, mutta aina sen verran aikaa jostain löytyy, että ehtii tärkeimmät paikat katsastaa ja kevätlintujen ääniä kuunnella. Ellei muuten, niin postilaatikolla käydessä voi hetkeksi seisahtaa korvia höristelemään ja keväisiä tuoksuja haistelemaan.

Mukavaa huhtikuista viikkoa kaikille!
 

Pihapiiri-messujen lippupaketin voitti

 Lahden Pihapiiri-messujen kahden hengen lippupaketin arvonnassa voitti
Ruusunmekko.

Lämmin kiitos kaikille arvontaan osallistuneille.

Iloisia messuja voittajalle ja kaikille Lahden messuille menijöille!