Lapsuuden puutarhamuistot -haaste

Syysvuokko - Anemone hupehensis

Puutarhurin maja haastoi kertomaan lapsuuden puutarhamuistoja. Olen pyöritellyt haasteen aihetta muutaman päivän päässäni ja muistellut lapsuuteeni liittyviä puutarhakokemuksia. Pakko todeta, ettei kerrostalolapsuuteen kovin kummoisia puutarhamuistoja sisälly. 

Molemmat vanhempani ovat kotoisin maaseudulta ja isän vanhemmat elivät elämänsä loppuun saakka omassa talossaan vehreän pihapiirin ja puutarhan ympäröiminä. Mummun luona käytiin kuitenkin vieraisilla lähinnä kesällä ja jouluna. Silloin tavattiin myös setiä, tätejä, serkkuja ja naapureita. Käsiteltiin puolen vuoden tai vuodenkin asiat kahvin ja ruokailun lomassa. Ei niiden pikakäyntien aikana lapsella syntynyt minkäänlaista kosketusta puutarhaan. 

Asteri

Mummun ja papan puutarhasta muistan lukuisat isot omenapuut, marjapensaat ja porkkana- ja perunamaan. Muistan syreenipuut, joiden kesäisessä tuoksussa joskus juotiin pihakahvit. Vaikka en muista ainuttakaan perennaa, joita mummun puutarhassa olisi kasvanut, niitä on siellä vanhempieni kertomusten mukaan kuitenkin ollut. 

Jostain syystä mieleen on jäänyt puutarhan kohopenkit. Pienen tytön matala näkökulmako on aiheuttanut tällaisen muiston mieleenpainumisen? Sen sijaan kehäkukkia muistan mummulla aina kesäisin olleen ja sieltä varmasti juontaa into istuttaa niitä kesäkukiksi myös omaan puutarhaan.

Rhodo Gunningham's White kukki taas syyskuussa.

Vaikka lapsuudessani ei puutarhaa ollutkaan, parvekkeelle äiti laittoi joka kesä kukkia. Valkoista ja punaista isokukkaista petuniaa oli parvekelaatikoissa ja parvekkeen päätyyn äiti tapasi kylvää ruusupavun ja krassin siemeniä. Pavut ja krassit kiipesivät kesän aikana kattoon kiinnitettyjä lankoja pitkin ja muodostivat kukkaisan ja vehreän seinämän.

Kesämalvikki - Lavatera trimestris - kukkii yhä kasvimaan kupeessa

Lapsena ei välttämättä osaa kaivata sellaista, mitä ei ole koskaan ollutkaan. Vanhempani eivät mielestäni ole haaveilleet omakotitalosta tai edes pienestä puutarhapalstasta. Äidille on riittänyt parvekekukat ja viherkasvit sisällä. Malli mullan tönkimiseen ja puutarhan laittamiseen minulta puuttuu täysin. En ole perinyt sitä äidinmaidossa, eikä ympärillä ole myöskään ollut muita sukulaisia tai läheisiä, joilta olisin voinut edes pienen kipinän saada.

Krassit kukkivat yhä, sillä pakkasöitä ei vielä ole ollut.

 
En muista koskaan erityisesti haaveilleeni omakotitalosta tai puutarhasta. Ainoa puutarhaan liittyvä ajatus, joka on pyörinyt päässäni ihan pikkutyttöajoilta on toive saada joskus poimia oman puun omenoita. 

Ensimmäinen kosketus maahan ja multaan tuli oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun seurusteluaikana kävimme nykyisen mieheni kanssa istuttamassa sipuleita ja perunoita anopin entisen ja silloin jo vain kesäkäytössä olevan kotipaikan kasvimaahan. Anoppi on naureskellut kerrostalotytön osaamattomuudelle, kun istutin sipulit multaan väärinpäin. 

Myöhemmin olen kuullut, ettei sipulien istutusasennolla ole väliä. Varsi lähtee kasvamaan kohti valoa, eikä Kiinaan, kuten minulle naurettiin. 

Syyshortensia - Hydrangea paniculata Vanille Fraise

Toiveet ja suunnitelmat kypsyvät ihmisessä aikojen ja monien erilaisten tapahtumien kautta. Kerros- ja paritaloasumista kokeiltuamme lähdimme etsimään tonttia ja sellaisen löydettyämme ryhdyimme omakotitaloa rakentamaan. 

Pihaan teetettiin istutussuunnitelma, jota on pääpiirteissään toteutettu. Pikkulapsivaihe ja työelämä nieli alkuvuosina ajan ja voimavarat, jonka jälkeen elämään tuli muita vaikeuksia. Puutarha koostui pitkään hedelmäpuista ja marjapensaista sekä laajasta nurmikentästä ja istutussuunnitelman mukaisista pensaista ja perennoista.  

Mies ei myöskään ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut puutarhan rakentamisesta. Jossain vaiheessa hän istutti kasvimaalle juureksia ja sipuleita, mutta sekin innostus on kuihtunut talvivalkosipuleihin. Nurmikkoa hän ei ole tainnut leikata vuosikausiin. On hän sentään taitava käsistään ja aikani ruinattuani olen saanut hänet tekemään tarpeellisia ja vähemmän tarpeellisia rakenteita puutarhaan. 

Syyshortensia - Hydrangea paniculata Vim's Red

Osaamattomuus ja alkuvuosien panostuksen puute näkyy yhä vahvasti puutarhassamme. 2000-luvun alkupuolella innostuin puutarhasta ihan uudella tavalla ja ryhdyin sitä systemaattisesti ja tarmokkaasti muokkaamaan. Aloitettuani blogin kirjoittamisen löysin aivan uuden maailman, joka on tarjonnut minulle valtavan määrän kasvitietoa, vinkkejä ja ideoita. Innolla olen ammentanut tietoa ja siirtänyt sitä konkreettisesti puutarhaani. 

Mustilanhortensia - Hydrangea paniculata Mustila

Olisihan se mukavaa, jos olisin saanut kunnon puutarhapistoksen syntymälahjana, lapsuudenkodin kasvumallina tai viimeistään heti tänne muuttaessamme. Vaan mitäpä sitä vanhoja asioita suremaan. Pääasia, että olen viime vuodet nauttinut täysillä puutarhastani ja siitä on muodostunut minulle tärkeä harrastus ja elämäntapa. Olen elävä esimerkki siitä, ettei multasormea tarvitse geeniperintönä saada, vaan käteen voi kasvaa kokonaista kymmenen multasormea ihan aikuisellakin iällä.
 

Sinitriteleia - Bordiaea 'Queen Fabiola'

Laitan tämän haasteen Puutarhurin Majan ohjeiden mukaisesti kolmelle seuraavalle bloggaajalle:

Kukkia ja koukeroita -blogiin Tuulikille
Puutarhan lumo -blogin Kruunu Vuokolle
Päivänpesän elämää -blogin Katjalle

Kirjoita blogipostaus lapsuutesi puutarhamuistoista. Kerro kirjoituksessa kuka sinut haastoi ja haasta kolme tai useampi bloggaaja mukaan muistelemaan.

Ethän ota haastetta kiviriippana, vaan vapaaehtoisena asiana, jonka voit toteuttaa itsellesi sopivana ajankohtana tai olla toteuttamatta laisinkaan.
 

Yhä jaksavat kukkia

Rosa rugosa Sävel

Olemme siirtyneet lokakuun puolelle eli syksy on jo kovasti etenemässä. Syyskuun viimeinen viikko tarjosi aurinkoa ja lämpöä ruhtinaallisesti. Puutarhaa on päässyt valmistelemaan talveen paitahihasillaan. Kunnolla huhkiessa olisi voinut jopa shortseihin vaihtaa.

Neilikkaruusu - Rosa F.J.Grootendorst

Olen kantannut kukkapenkkejä ja kitkenyt rikkaruohoja. Sitä kannattaa tehdä ihan viime metreille saakka. Huomasin keväällä ja  kesällä, että myöhään syksyllä kantatut ja putsatut kukkapenkit säilyivät siisteinä todella pitkään. Lisäksi oli mukavaa päästä samantien nauttimaan mullasta tunkevista sipulipiipoista ja perennankärjistä, kun penkkien siivoamiseen ei tarvinnut niin paljon panostaa.

Rosa rugosa Sävel

Moni kasvi on jo aloittanut matkansa kohti humukseksi muuttumista. Varsinkin useat liljanvarret ja pionit ovat täysin ruskeita, eivätkä todellakaan näytä erityisen viehättäviltä. Vastaavasti jotkut kasvit ilahduttavat joko yksittäisillä viime hetken kukillaan tai sitten pukkaavat perinteistä toista kukintaansa. Ruusuista esimerkiksi neilikkaruusu, Teresanruusu ja Sävel ovat intoutuneet kukkimaan. 

Nuokkuluppio - Sanguisorba obtuse

Nuokkuluppio on kukkinut taukoamatta siitä, kun se joskus heinäkuussa aloitti. Tosin sen kukinnot keikkuvat pitkien varsien päässä ja makaa rötköttäisivät, ellen niitä kävisi tukemassa ja nostamassa toisia kasveja vasten seisomaan.

Lumikärhö - Clematis 'Paul Farges'

Osa kärhöistäni on kukkinut pitkään ja runsaasti. Lumikärhöä olen hehkuttanut ennenkin ja teen sen varmasti tämän jälkeenkin. Se nyt vaan on minusta niin hieno taivaita kohti kurkottaessaan ja siellä korkeuksissa valkeana kukkiessaan.

Clematis vit. Polish Spirit

Olopihan Syreenipenkin Polish Spirit on myös meikäläisen silmänilo. Ensimmäisen kesän se vähän juroi ja näytti, ettei siitä taida kunnon köynnöstä tullakaan. Viime kesänä pääsin sitä jo vähän ihastelemaan ja tänä kesänä se on näyttänyt parastaan. Yhä uusia kukkia on avautunut jatkuvasti ja nuppuja on edelleen runsaasti. Ei ehkä ehdi kaikkia avatakaan.

Clematis Rouge Cardinal

Myös alapihan Päivänliljapenkin köynnöstuen parivaljakko Rouge Cardinal ja Multi blue ovat kukkineet kerrassaan upeasti. Multi bluessa viimeinen kukka on meneillään, sillä uusia nuppuja ei enää näy. Sen sijaan Rouge Cardinalissa on vielä avautumattomia nuppuja. 

Clematis Multi blue

Omien kärhöjeni tämän kesäistä kukintaa katsoessani ajattelen ja kiitän Puutarhan lumo -blogin Kruunu Vuokkoa ja hänen oivallisia kärhöohjeitaan. Kruunu Vuokon kärhöjen kaltaiseen loistoon en kärhöjeni kanssa ole vielä päässyt - ja pääsenkö kenties koskaan - mutta koen suhtautuvani ja toimivani kärhöjen kanssa nyt eri tavalla, kuin aiemmin. Toivon toimintatapojeni muutoksen kantavan hedelmää, tai pikemminkin hienompaa kukintaa jatkossa.

Clematis Multi blue

Alapihalle johtavan puutarhaportin kupeeseen olen istuttanut jossain vaiheessa kärhön, jonka nimestä olen ollut epätietoinen. Ehkä olen istuttaessani kirjannut tiedot johonkin, mutta enää ne eivät ole tallessa. Kärhö vietti mullassa aikansa ja päätti viime kesänä ilmestyä ihmisten ilmoille. Silloin se teki yhden kukan, jota en kuitenkaan muistanut ja ehtinyt kuvata. Tänä kesänä ilmestyi jo useampi kukka ja kärhö osoittautui Multi blueksi. En ole erityisesti ajatellut ryhtyä Multi blueta keräämään, mutta jostain syystä niitä on kertynyt puutarhaani peräti kolme kappaletta.

Tarhakellokärhö - Clematis integrifolia Aljonushka

Myös alapihan Ruusupenkin Aljonushka on laittanut kesän ajan parastaan. Edelleen siinä on monta avautumatonta nuppua. Aljonushkan viimeiset kukat eivät ole yhtä suuria, kuin mitä siinä kesällä oli. 

Alppikärhö - Clematis alpina

Sininen alppikärhö tapaa tehdä loppukesästä muutaman kukan ja niin se on tehnyt nytkin. Ensi kesänä täytyy leikata alppikärhö alas, vaikka se ei niin erityisen valtava vielä olekaan. Sen painopiste on kuitenkin keskittynyt köynnöskaaren yläosiin ja tämän kesän kovissa tuulissa köynnöskaari on muutaman kerran ollut uhkaavasti kaatumassa. Kaari täytyy saada jollain keinolla tukevammin maahan ja sitä varten köynnöskin on siitä irroitettava. Se onnistuu vain leikkaamalla, sillä kärhö on kietoutunut tukeen todella tehokkaasti. 

Alppikärhö - Clematis alpina

Vielä en ole keksinyt, millä saisin ohuehkon metallikaaren riittävän tukevasti juntattua pehmoiseen multaan. Kaaren alaosassa on poikkitanko sen verran matalalla, ettei kaaren jalkoja saa kovin syvälle maahan. Tämä ongelma piti ratkaista jo aiemmin kesällä, mutta se on kokonaan unohtunut. En halua leikata kärhöä näin syksyllä, vaan annan sen kukkia keväällä ja leikkaan vasta sen jälkeen. Silloin se ehtii kasvattaa kesän aikana uutta kasvustoa ja kukkii taas seuraavana kesänä.

Tarhalyhtykärhö - Clematis texensis Princess Diana

Myös Kiemurapenkin tarhalyhtykärhö Princess Diana on kukkinut ahkerasti. Sen kukat ovat pieniä, mutta niitä on sitäkin enemmän. Itse asiassa kukka näyttää kuvassa punaisemmalta kuin se onkaan. Todellisuudessa se on enemmän sinilila. 

Kärsimyskukka - Passiflora caerulea

Passiflora minulla on ollut kerran aiemmin. Silloin siirsin sen kesän aikana purkista maahan, jossa kuvittelin sen selviävän talvesta. Ei selvinnyt, tietenkään. Elokuussa näin passifloran Honkkarissa ja ostin kokeillakseni, miten saisin sen selviämään talven yli. Kukassa on nyt monta nuppua. Pelkäsin nuppujen paleltuvan ja toin köynnöksen sisälle. Passiflora tarvitsisi talvella valoisan paikan, jossa lämpötila olisi noin 5-10 astetta. Eipä meillä ole sellaista paikkaa tarjota. Onko teillä kokemuksia kärsimyskukan talvettamisesta?

Kelloköynnös - Cobaea scandens

Monien muiden bloggareiden innostamana kasvatin keväällä elämäni ensimmäiset kelloköynnökset. Kolmesta taimesta kaksi selviytyi hengissä pihalle terassiruukkuun. Kahdesti olen käynyt irrottamassa korkealle kasvaneet versot niiden suikerrellessa ränneihin. On siis aikamoinen kasvuvoima ja -vauhti tällä köynnöksellä.

Kelloköynnös - Cobaea scandens

Minun kelloköynnökseni on tehnyt vasta yhden nupun, joka ei ehkä edes ehdi avautua. Istutin samaan ruukkuun myös pari kesäkukkaa, mikä oli virhe. Kelloköynnös on voimallinen kasvaja ja ansaitsee ruukkunsa ihan kokonaan itselleen. Lannoittanutkin olen siinä, kun muitakin kesäkukkia, mutta ehkä olisi voinut lannoittaa enemmänkin. Tuplasti terapiaa -blogissa Pirjo kertookin kelloköynnöksestä sen, mihin minäkin voin yhtyä täysin. Kelloköynnöstä aion kasvattaa jatkossakin, ehdottomasti.

Mukavaa lokakuun alkua kaikille!

Pieni, nätti ja sinnikäs

Jouluruusu - Helleborus Double Ellen

Toissa keväänä ostin kaksi Double Ellen -jouluruusua. Taisi olla vasta maaliskuun alku ja lämpöisiin ilmoihin vielä runsaasti matkaa. Meidän kuivassa sähkölämmitystalossamme jouluruusut ovat sisätiloissa nopeasti entisiä, joten istutin Ellenit koriin, jonka laitoin terassille. Kaupassa jouluruusuja oli säilytetty viileässä ulkoeteisessä, joten ne olivat jo valmiiksi hiukan karaistuneet. Eivät siis joutuneet kylmään shokkihoitoon. Ajatus oli nostaa jouluruusut yöksi autotalliin, mutta täysin unohdin siirtelyn. Jouluruusut kasvoivat ja kukoistivat useamman viikon terassilla ja lopulta kunnon kevään koittaessa istutin ne pikkupuutarhan Kivipenkkiin.

Hyvin ovat Ellenit maassa pärjänneet. Keväällä ne kukkivat ensimmäisen kerran ja koko kesän kummassakin on ollut kukkia. Nytkin molemmat Ellenit ovat kukassa. Kivipenkki on vain sen verran syrjäinen paikka näille ihanuuksille, että taidanpa miettiä niille uutta istutuspaikkaa. Sellaista, jossa kaunokaiset saisivat ihailevia katseita ilman, että puutarhaemännän täytyy siitä erikseen mainita.

 
Ja kun löydän sen uuden ja sopivamman asuinpaikan Ellenille, vien jumppamaton heidän viereensä, jotta voin ihailla kauniita kukkia silmästä silmään. Sen verran matalalla kukat aina ovat, ettei konttaamatta niitä kunnolla näe.
 

Sipulihurmaa, osa 2

Viikonloppuna piti istuttaa vain pienikokoiset sipulit, mutta hieno sää siivitti kaivuuintoa ja samantien multaan menivät sitten kaikki sipulit. Kaikkinensa olen nyt istuttanut 808 sipulia, mutta iso osa on pieniä sipuleita, joita menee tusina yhteen isokokoiseen tulppaanin sipuliin. 

Pikkusipuleiden istuttaminen on aivan valtavan paljon helpompaa ja nopeampaa, joten laitettakoon jälleen kerran muistiin ensi vuoden varalle, että niihin pikkuisiin kannattaa ehdottomasti panostaa. Ehkä kaupassa käydessäni vielä jokunen pikkusipulipussi mukaan lähtee, sillä olen löytänyt lukuisia uusia paikkoja, joihin kaipaisin keväistä kukintaa.

Kasvihormoni -blogin Sini kirjoitti mainiosti  siitä, kuinka hankalaa on perennapenkkeihin syyssipuleita istuttaa. Ihan Sinin toteutustapaa en tänä vuonna kokeillut, mutta mielessä kyllä joskus on sekin ollut. Olisi niin helppo tunkea sipulit multaan, kun tiellä ei olisi ainuttakaan perennanjuurta. Mutta onhan siinäkin työtä, että perustaa joka syksy perennapenkit uudelleen. Ja tämä viimeinen lause sisältää sitten jonkin verran ironiaa.

Tulipa Sun Lover ja Tulipa Esperanto

Tilasin syyssipuleita tänä vuonna kolmesta kotimaisesta nettikaupasta. Jokunen sipulipussukka tuli hankittua myös suoraan kaupasta. Yhden nettikaupan tilaus saapui mukavasti ilman turhaa odottelua. Sen sijaan kahta jälkimmäistä lähetystä kävin jo kyselemässä, kun mitään toimitusviikkoa ei oltu missään mainittu. Tulivatkin sitten kyselyäni seuraavalla viikolla. Hyvinhän täällä etelässä ehtii sipuleita istuttaa usein vielä marras-joulukuussakin, mutta halusin homman pois käsistäni, sillä tekemistä puutarhassa riittää ilman syyssipuleitakin.
 

Tulipa China Town ja Tulipa purple Prince

Taisin jo sipulipostauksen ensimmäisessä osiossa mainita, että istutan isot tulppaanisipulit nykyisin lähes kaikki mulloksella olevien hedelmäpuiden ja marjapensaiden alustoille. Pidän nuo alueet mulloksella, koska hedelmien ja marjojen poimiminen on siten helpompaa. Samoin puiden ja marjapensaiden hoitaminen. Kesällä kyllä akileijat ja sormustinkukat sekä pioniunikot valtaavat myös mulloksella olevan alueet, mutta kukinnan jälkeen kuihtuneet varret on helppo leikata ja korjata pois. Ja taas on mullos siistinä. Akileijoja ja sormustinkukkia on niin paljon, ettei niiden juuria tarvitse varoa syyssipuleita samoille paikoille istuttaessa.

Tulipa Pulchella Violoacea ja Hyasintti Woodstock

Olin tehnyt nimikyltit sipuleille etukäteen, mutta kas, taas kävi, kuten monesti ennenkin. Unohdin istutuspaikat merkitä ja myöhemmin en ihan jokaista enää muistanut. Ei se niin kovasti haittaa, sillä suurimman osan kyllä keväällä tunnistaa niiden puskiessa itsensä maan pinnalle.

Irikset Harmony ja Katharine Hodgkin

Pihapöydällä oli istutussession ajan kynä ja lista hankkimistani syyssipuleista. Listaan pyrin merkitsemään istutuspaikat, jotta keväällä tiedän olla kaivamatta vääristä paikoista. Listaan merkitsin sipulin nimen, kappalemäärän, istutuspäivämäärän ja -paikan sekä sipulien hankintapaikan ja hinnan. Haluan hiukan seurata ja vertailla sipulien hintoja. Aika paljon sipuleihin saa rahaa uppoamaan, joten ehkä on parempi unohtaa loppusummat ihan kokonaan.

Narsissit Recurvus ja Hillstar

Joka kevät katselen paljaita paikkoja ja ajattelen, että tuohon ja tuohon ja tuonnekin täytyy syksyllä laittaa sipuleita. Sitten tulee syksy, eikä mikään paikka ole kovin paljas tai autio. Vaikka kuinka vahtaan niitä keväällä otettuja kuvia, jotka olen tallentanut nimenomaan löytääkseni syksyllä aukkopaikat, ei se keväinen kuva käytännössä ole kovin paljon helpottava tekijä. Tunnen itseni suorastaan murhaajaksi kulkiessani lapion kanssa vääntämässä kasvien juurien tyvellä multaa sivuun saadakseni upotettua sinne sipuleita.

Pallerolaukkoja, pallerolaukkoja...

Ehkä sielunrauhan kannalta olisi parempi tyytyä pienistä pienimpiin sipuleihin, joita multaan tunkemalla ei vahingoita ainuttakaan kasvia tai mitään muutakaan elollista. Eikä niitä pikkusipuleita edes tarvitse kovin syvälle työntää.

Atsurinhelmililja ja nuokkutähdikki

 

Talventähti ja puistolumikello 'Flore Pleno'

Kirjopikarililja mix ja keltareunapikarilija

 

Lumikelllo - Galanthus single Woronowii

Yhtenä päivänä olin Helsingissä asioilla ja kotimatkan bussia Kampin terminaalissa odotellessani eksyin kukkakauppaan. Niin vain neljä pikkusipulipussia tarttui sieltäkin mukaani. En mukamas muistanut, olenko jo niitä tilannut riittävästi. Kyllä sitä ihminen saa helposti itseään huijattua.

Posliinihyasintti - Puschkinia Libanotica

Suvikello - Leucojum 'Gravetye Giant'

Tykkään noista sipulipussien pahvisista kuvaläpysköistä. Miksi niitä nyt sitten kutsutaankaan. Talletan ne kevättä varten ja niiden kanssa on sitten hyvä kulkea puutarhassa tsekkaamassa, tuleeko mullasta sitä, mitä sinne on mielestään istuttanut. Yhden nettikaupan pussukoissa ei ollut laisinkaan nimipahveja, joten piti jälkikäteen käydä kaupan sivuilta tarkastamassa, mitä tulikaan tilattua. Ja tallennettua kuvat itselle muistiin. Pusseissa on kyllä sipulien nimi ja kappalemäärä, joten ihan sokkona niitä ei tarvitse istuttaa.

Tämä nettitilaus sisälsi lähinnä liljoja kumppaniksi uuteen pionipenkkiin. Tähän penkkiin siirsin kaikki uudemmat pionit, joita olin ripotellut liiaksi sinne tänne. Kun pionien kukinta päättyy, jatkavat liljat siitä. Toivon ainakin...

Lilium 'Disco' - matala pinkki värililja

Lilium 'Elodie' - kerrottu vaaleanpunainen värililja

Lilium 'Levi' - vaaleanpunavalkoinen lilja

Lilium 'Pink Perfection' - pinkki kuningaslilja

Lilium 'Stargazer' - vaal.punavalkoinen orientallilja 

Liljojen joukossa oli myös pari pikkusipulipussia, joista posliinihyasintti tuli bonuksena.

Allium roseaum - Kainolaukka

Puschkinia Libanotica - Posliinihyasintti 

Balkaninvuokko - Anemone Blanda Mix

Balkaninvuokon pikkuruisia mukuloita en vielä multaan laittanut, sillä niiden syysistutuksesta minulla on huonoja kokemuksia. Minne lienevät talven aikana menneet, mutta eivät keväällä nouse. Niinpä laitan pussukan kellariin ja istutan ne sitten keväällä joko maahan tai ruukkuun. Ehkä mieluummin ruukkuun, josta ne on helppo syksyllä siirtää taas kellariin talvehtimaan.

Nyt on sitten sipulien osalta lotto laitettu vetämään eli ei muuta, kuin kevättä odottamaan ja keväistä kukintaa tietenkin. Syyshommia riittää, vaan onpa yksi suurtyö poissa päiväjärjestyksestä.

Mukavia syyspäiviä teille kaikille!

PS. Justiinsa muistin, että vielä pitäisi postissa tulla Omapiha-lehden kestotilaajan syyslahja eli 100 kirjokevättähden sipulia. Ihan pulkassa sipulihomma ei siis vielä ole.

Se kukkii!

Syysvuokko - Anemone hupehensis

Yksi ainut kukka riittää täyttämään puutarhahörhön päivän ilolla ja onnella. Sellainen on syysvuokon kukka, jota olen odottanut ties kuinka pitkään. En vain yhtä kesää tai vuotta, vaan useamman. Aika monta syyvuokkoa olen puutarhaani istuttanut ja aina ne ovat häipyneet heippaa sanomatta. Olen kokeillut vähän eri paikkoja, vaan lopputulos on ollut sama, terve vaan, ei me täällä tykätä olla ja asua.

Nyt ensimmäisen kukkansa avanneen syysvuokon olen istuttanut toissa kesänä alapihan Kiemurapenkkiin. Viime kesänä katselin kasvin lehtiä ja tuumin, että ihan näyttävät syysvuokon lehdiltä. Kun nuppuja ei tullut, unohdin koko vuokon. Vaan nytpä on tullut nuppuja ja vihdoin yksi niistä avautui. Jippii!!! Muutama muukin nuppu pullistelee ja hienoa, jos aukeavat. Olen kyllä ihan ylen onnellinen tästä ainokaisestakin. Kunpa syysvuokkoni nyt selviäisi tulevastakin talvesta ja päättäisi jäädä viihtymään.

Toinen hyvältä näyttävä syysvuokko on yläpihan Allaspenkissä. Sen ostin kesällä ja siinäkin on muutama nuppu. Yhtään en häneltä mitään vaadi, vaan olen pelkästään iloinen, jos päättää nuppunsa vielä tässä syksyn koleudessa avata. Tosin sellainen vieno unelma näiden syysvuokkojen suhteen olisi, että joskus näkisin oikein kunnon pehkon kukkivan omassa puutarhassani. Vaikka sellaisen, jonka näin vuosi sitten Berliinin Gärten der Welt -puutarhassa.

Viikonloppuna alapihalla touhutessani Ukkokulta osoitti taivaalla kulkevaa isoa kurkiauraa. Linnut olivat niin korkealla, että nippa nappa kamerallani sain niistä kuvan. Kurkien ääniäkään ei kuulunut. Pari päivää sitten kuulin joutsenten töräyttelyä taivaalta, mutta niitä en onnistunut paikallistamaan. Kummasti tällaiset havainnot saavat sydänalassa läikähtämään. Eipä ihminen kovin paljon tarvitse kokeakseen mielihyvää.

Mukavaa viikonloppua kaikille!
 
 

Namskis näitä omenoita!

Punakaneli

Rakastan omenaa miltei kaikissa sen olomuodoissa, mutta suoraan puusta tai puun alta poimittuna ja nautittuna se on kyllä kaikkein maukkainta. Omenasato on viime vuotista niukempi, mutta ihan hyvin niillä taas on päässyt herkuttelemaan. Kypsyminen näyttää olevan jonkin verran tavallista myöhäisempää. Huvituksia on saanut rouskutella usein jo elokuun lopulla, joten pari-kolme viikkoa niidenkin valmistuminen on ottanut enemmän aikaa.

Huvitus

Meillä on vain neljä satoa tuottavaa omenapuuta, joista yksi on syysomena, jonka nimestä en ole varma. Sen hedelmä olisi iso ja maukas, mutta järjestään joka vuosi se kärsii omenaruvesta. Omenarupi sinänsä ei haittaa hedelmän käyttöä, mutta ruven vuoksi se on altis myös muumiotaudille. Olemme miettineet koko puun kaatamista, sillä sen hedelmistä ei viime vuosina juurikaan olla päästy nauttimaan. Kukkiessaan syysomenakin on kaunis, joten minun puolestani saa olla. Puutarhassani moni muukin kasvi on paikkansa lunastanut pelkästään lyhyen kukinnan tuottaman kauneutensa vuoksi. 

Valkeakuulas

Valkeakuulas teki tänä vuonna kymmenkunta omenaa. Valkeakuulas on vähän toispuoleinen, sillä jänis pääsi sitä järsimään pahemman kerran yhtenä talvena. Puu toipui, mutta yksi iso haara siitä menetettiin. Valkeakuulaan hedelmät läpikuultavina ja mehukkaina ovat parhaimmillaan sellaisinaan syötyinä. 

Punakanelin raakileita olisi pitänyt karsia enemmän. Jonkun verran se tiputti pikkuruisia omenoita itsekin, mutta yksittäisten omenoiden kokoa olisi saanut kasvatettua karsimalla enemmän. Huvituksessa on joka vuosi aika mukavasti omenaa. Paitsi toissa vuonna, jolloin ei monen monta omenaa tullut ylipäätään. Viime vuotisen ennätyssadon vuoksi ajattelin, että nyt olisi lepovuosi, vaan yllättävän paljon hedelmää silti puut kantavat. Tosin niihin on iskenyt ensimmäisen kerran omenakääriäinen, mikä jonkin verran verottaa sadon käyttöä. Ainakin pitää enemmän pilkkoa ja putsata saadakseen suurimmat matojen kaivamat onkalot pois.

Alkuvuosina laiminlöin omenapuiden leikkaamisen pitkälti osaamattomuuden vuoksi. Siksi meidän omenapuumme ovat aivan liian korkeita ja osa oksista niinikään liian pitkiä. Ryhdyin puita paremmin hoitamaan ja leikkaamaan ja nyt olen päässyt tilanteeseen, jolloin kevättalvella ei kovin paljon leikkaustarvetta edes ole. Suurin leikkausoperaatio ajoittuu elokuun lopulle, jolloin poistan kaikki kesän aikana kasvaneet vesiversot. Jonkun verran olen ohjaillut nuorempia oksia taipumaan alaspäin käyttämällä painoja. Käyttökelpoisen painon saa esimerkiksi laittamalla pieneen pussiin tai sukkahousun lahkeeseen kiviä ja sitomalla sen löysästi oksaan. Kivien kokoa ja määrää vaihtelemalla saa painosta sopivan.

Valtaosa omenoista meillä syödään sellaisenaan. Runsassatoisina vuosina olen tehnyt myös hilloa ja mehua. Meillä käytetään aika vähän hilloja, eikä mehujakaan kovin paljon kulu, joten vaikkapa piirakkaan omenoita pilkkoessani lohkon samalla kulhollisen tai pari niitä pakkaseen. Siten ei tarvitse päivätolkulla seisoa pilkkomassa omenoita talveksi talteen. Homma hoituu pienissä erissä sitä mukaa, kun sato kypsyy.

Oman puutarhan sadosta on mukava valmistaa syötävää. Omena toki taipuu moneen suolaiseen ruokaan, mutta parasta se on minusta piirakan täytteenä. Viikonloppuna testasin pariakin löytämääni ohjetta.

Omenapaistos marenkipinnalla oli enemmänkin jälkiruoka ja sen valmistaminen eri vaiheineen vaati enemmän aikaa ja paneutumista. Ohje tähän omenapaistokseen löytyy tästä. 

Sen sijaan ohje, jonka laitan tähän teillekin, oli kohtalaisen yksinkertainen ja nopeatekoinen. Lopputulos oli todella herkullinen. Ohjeen mitoituksella taikina riitti hyvin uunipellilliseen. Kuten ohjeessa mainitsen, korvasin kermaviilin rasvattomalla rahkalla, koska sitä löytyi jääkaapista. Kermaviiliä ei. 

Viikonloppujen leivontainnostuksia usein hillitseekin tarvittavien aineiden puute. Harvassa ohjeessa kerrotaan, millä jokin ainesosa voidaan tarvittaessa korvata. Joskus otan riskin ja kokeilen jotain kaapista löytyvää. Toisinaan onnistuu, toisinaan ei sitten ollenkaan. Kauppaan en yhden kermaviilin vuoksi lähde, ellei ole ihan pakko. Harvoin sellaista pakkoa tulee.

 

Omenapiirakka

Pohja

200 g voita

2½ dl sokeria

4 munaa

2 prk (ä 180 g) kermaviililä, jonka korvasin maustamattomalla rahkalla

5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

Päälle

800 g omenaa lohkoina

2 rkl sokeria

kanelia

Valmistusohje

• Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää huoneenlämpöiset munat yksitellen samalla vatkaten. Lisää kermaviili ja keskenään sekoitetut kuivat aineet.
• Sekoita tasaiseksi, vältä turhaa sekoittamista.
• Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle (-pellille). Asettele pohjan päälle omenalohkot, sokeri ja kaneli.
• Paista uunin keskiosassa 200 asteessa n. 25 min. Tarjoa vaniljakastikkeen tai jäätelön kera.

"Minulle maistuisi myyräpiirakka."

PS. Ruokaan ja syömiseen liittyen luin Rakkautta ja maan antimia -blogin Marketan erinomaisen postauksen  "Miksi ruokaa heitetään roskiin?", ja muita sekalaisia mietteitä ruuankulutuskäyttäytymisestä! Marketalla on usein hyviä ja ajatuksia herättäviä kirjoituksia. Suomalainen kotitalous tuottaa ruokajätettä 140 kg vuodessa, mikä on hirvittävä määrä myös rahana laskettuna, puhumattakaan aiheen eettisestä puolesta. Käykääpä lukemassa Marketan postaus.