maanantai 14. joulukuuta 2020

Herkkuja joulupöytään

 

Näyttää yhä vahvemmin siltä, että vietämme lähestyvän joulun Ukkokullan kanssa kahden. Korona jyllää Uudellamaalla ja ihmisiä suositellaan rajoittamaan tapaamiset vain välttämättömiin ja mielellään samassa taloudessa asuviin ihmisiin. Joulu on yhdessäolon juhla, mutta tässä tilanteessa on laitettava itse kunkin terveys etusijalle. En halua itse sairastua ja olisi todella raskasta tietää sairastuttaneensa jonkun toisen. Varsinkin, kun lähipiirissä on kolme haurasta ja huonokuntoista vanhusta.

Amaryllis Rozetta

Viime vuosina olen koristellut kotia jouluna yhä vähemmällä tilpehöörillä. Sisällä on erilaisia valosarjoja ja kynttilöitä. Talon molemmin puolin on valosarjat isoissa tuijissa ja parissa muussa paikassa.  Kukkia en edes yritä vastustaa. Vaaleanpunainen Rozetta-amaryllis avasi juuri toisessa kukkavanassaan neljännen nupun. Ruokakaupasta ostin kaksi valkoista amaryllistä, joiden pitäisi olla kerrottuja. Ja aloituskuvan valkoinen joulutähti on juuri niin kaunis, kuin odottaa sopiikin.

Meillä juodaan aika vähän mehuja. Oman puutarhan herukoista tuli tänäkin vuonna useampi litra mehua ja siitä valmistin jokusen purkillisen hyytelöä hillosokerilla. Makeaahan hyytelö on, mutta eipä sitä kauhatolkulla syödäkään. Punaherukkahyytelö sopii hyvin vaikkapa lihan lisukkeeksi. Monena syksynä olen tehnyt vastaavanlaista hyytelöä myös aroniamehusta. Oikein hyvää sekin.

Hyytelöpurkit ovat kiva lahja. Annan muutamalle ihmiselle purkillisen joulukukan sijasta tai kera.

Sinappia olen tehnyt vuosikausia jouluksi itselle ja muille annettavaksi. Teen aika tujakkaa sinappia, jonka tänä vuonna maustoin konjakilla. Ensi vuodeksi täytyy taas pyytää vauvaperheiltä pilttipurkkeja, sillä kovin isoihin purkkeihin sinappia ei ole järkevää pakata.

Jokaisella sinapinvalmistajalla lienee omat suosikkiohjeensa. En muista, mistä omani on peräisin. Sinapin tekeminen on nopeaa, eikä yhtään vaikeaa. Jauheen määrää lisäämällä saa sinappiin sopivasti ytyä, jos tykkää nenän aukeavan sitä syömällä.


Tässä käyttämäni sinappiohje, jos jotakuta kiinnostaa. Netistä ja keittokirjoista löytyy varmasti lisää.

HERKKUSINAPPI

1 ½ dl sinappijauhetta
1 ½ dl sokeria
2 dl kermaa (tai 1 dl kermaa ja 1 dl mustaa kahvia)
4 munaa
1 tl maissijauhoja
1 rkl ruokaöljyä
1 tl etikkaa
madeiraa, sherryä tai konjakkia maun mukaan

Ainekset sekoitetaan huolellisesti keskenään. Seos kaadetaan laakeapohjai-seen kattilaan ja kiehautetaan nopeasti koko ajan hämmentäen (palaa helposti pohjaan, joten muista hämmentäminen). Jäähdytä nopeasti ja purkita. Säilyy hyvin – maku vain paranee. Jos haluat voimakkaampaa sinappia, lisää vain jauhemäärää.


Joka vuosi innokkaat leipojat keksivät uusia vaihtoehtoja niin joulutorttujen täytteeksi kuin piparien mausteeksi. Luumuisella moussella täytetyt torttutuutit on jo tullut kokeiltua ja hyväksi havaittua. Seuraavaksi testasin Omar-karkeilla ryyditettyjä joulupipareita.

Omar-karkki laitetaan kahden kaulitun piparin väliin. Piparin mallilla ei liene merkitystä. Käytin pyöreää muottia. Nipistin hiukan taikinoita toisiinsa kiinni, sillä ajattelin toffeekaramellin pehmentyvän ja valuvan välistä. Ei valunut, ei edes muuttanut muotoaan piparin sisässä. Makuasia tietenkin, mutta en kokenut Omar-karkin tuovan pipareihin sen kummempaa lisäarvoa. Joku suklaakonvehti voisi olla enemmän minun makuuni. Etenkin, jos suklaa vähän sulaa piparin sisässä.

 
Leivon jouluisin taatelikakkuja vietäväksi läheisille. Vaihtelu virkistää, joten nappasin Suvikumpu-blogista hedelmäkakun ohjeen ja tein sillä muutaman pienen kakun. Kakut onnistuivat hyvin, koristeluna käyttämäni valkosuklaaganache sen sijaan ei. Siitä tuli lähinnä epämiellyttävän rään näköistä, anteeksi vain. Tiedän, mikä meni vikaan, joten jatkossa toivon mukaan onnistun paremmin. Harmi vain, että tuli harjoiteltua koristelemalla juuri niitä kakkuja, jotka on tarkoitus antaa toisille. En ota tällaisista asioista turhia paineita. Eiköhän kakut tule syödyiksi, sillä maku on ulkonäköä parempi.

Metallirengas on pyöreä, kuva vääristää.

Tilasin Elsan lempituoli -verkkokaupasta kivan näköisiä kynttiläkransseja. Metallirenkaassa on antiikkikynttilälle sopivankokoinen pesä. Kranssia voi tuunata vaikka puutarhan kasveilla. Kuvausta varten laitoin kranssiin patteritoimisen kynttilän ja vanhan jouluaiheisen mansetin. Kranssi on toistaiseksi etsinyt sopivaa paikkaa ja nyt uskon sen löytäneen hyvän paikan riippumassa olo- ja takkahuoneen välisessä kattopalkissa. 

Ostin näitä kransseja useamman, sillä niitä on mukava antaa joulukukan kera tai sijasta.


Muutamina aamuina aurinko on saanut taivaanrannan punastumaan. Vaikka päivällä pilviverho onkin kattanut koko tienoon, pienikin auringon pilkistys virkistää. Siellä se on tallessa odottamassa sopivaa ajankohtaa ilmestyäkseen lämmittämään ja valaisemaan.

Mukavaa joulun odotusta kaikille!


lauantai 12. joulukuuta 2020

Taas on kudottu


Pitkin vuotta tulee annettua itse tehtyjä neuleita lahjaksi. Pääasiassa sukkia. Vuosia sitten kävin pari kertaa myymässä neuleitani joulumarkkinoilla, mutta siihen se jäikin. Sukkakauppiaita oli pilvin pimein ja hintakilpailu kovaa. Joku pyysi sukistaan design-tuotteen hintaa ja joku taasen kauppasi alle lankojen hankintahinnan. Hinnoittelu on todella vaikeaa, sillä en haluaisi polkea käsintehdyn työn arvoa ja hintaa, mutta toisaalta käsityöt ovat minulle harrastus, jossa en ole mestari. Totesin, että markkinamyynnistä saa vain pahan mielen ja seisomisesta jalat kipeiksi.

Ystävällinen naapurini on jo useampana jouluna pyytänyt sukkiani työpaikalleen myytäväksi. Henkilökunta ostaa itselleen ja lahjoiksi. Anne jää vuodenvaihteessa eläkkeelle ja niin päättyy sukkieni matka tuntemattomien jalkojen lämmikkeeksi. Kutomista en aio lopettaa, mutta ehkä tahtia on vähän höllennettävä.


Pukinkonttiin kudoin mustasta ja kirsikan värisestä 7veikasta kääntövartiset Mariet, joiden ohje löytyy viimeisimmästä Novitan sukkalehdestä. Ylemmässä kuvassa on kolme sukkaa ja neljäs on vielä puikoilla. Piti kutoa vain yksi pari, mutta televisiota katsellessa toiseen tuli pidempi varsia. En tykkää purkamisesta ja niinpä kudoin kummallekin parin.
 

Tumppuja on tullut vähemmän kudottua. Niiden tekeminen on helppoa ja nopeaa, eikä lankaakaan tarvita yhtä paljon, kuin sukkiin. Jostain syystä tumppujan alulle saaminen on työläämpää.

Kahdet tumput tein 7veikasta. Toiset kirkkaanpunaiset ja toiset kirsikan väriset. Punaisten selkämykseen kudoin valepalmikkoa ja kirsikkaisten selkämyksen mallineuleen löysin Parhaat Villasukat -lehdestä.


Säännöllisin välein koitan, joko hermoni sietävät kirjoneuleiden kanssa askartelua. Kuvan mustat tumput valkoisin pilkuin ovat helpoimmasta päästä, eikä näistä tullut yhtään liian kireitä. Langanjuoksut ovat lyhyitä ja muistin jokaisen puikon jälkeen venyttää työtä. Saattaa olla, että kirjoneuleet saavat taas hetken odottaa löytämistään.


Kirkkaanpunaiset nilkkasukat kudoin Suuri Käsityökerho/Parhaat villasukat -lehdestä löytämälläni Jääruusut-mallilla. Kiva ja helppo malli, jolla sukat valmistuvat vikkelästi.


Yksinkertainen perussukka on varsinaista hermolepoa. Ei tarvitse katsella mallia eikä laskea silmukoita. Kunhan antaa puikkojen suihkia. Vähän vaihtelua keskisiniseen sävyyn tuli vaaleansinisestä jämälankanöttösestä lisätyillä raidoilla.

Syksyn lankatarjouksesta ostin useamman kerän mustaa sukkalankaa, sillä mustille sukille lähipiirissäni on käyttöä. Kun saman perheen kolmelle eri-ikäiselle ja sukupuoliselle piti tehdä mustat sukat jokaiselle, lisäsin toiseen kerrosrivinousu-mallisen varren.

Ja toiseen sukkaan kudoin ruttuvarren. Halutessaan perheenjäsenet voivat vaihtaa sukkia keskenään tunnistaen silti omansa. Kolmannet mustasävyiset sukat ovat tämän postauksen ensimmäiset kääntövartiset Marie-sukat.

Ruttuvarsisukkia kutoessani puikkojen väliset nurjat silmukat tuppaavat minulla venymään, jolloin rajakohdasta tulee ruma. Kokeilin erilaisia kikkoja, joista parhaaksi osoittautui neuleen kääntäminen nurin. Tällöin neulomissuunta vaihtuu, mutta se ei haittaa. Kudoin tarvittavan määrän kerroksia oikein, jonka jälkeen käänsin taas neuleen jatkaakseni toisella puolella oikeita kerroksia. Jälki on huomattavasti siistimpää.


Lahjasukat alkavat olla valmiina ja paketoitukin.
Tilasin netistä tekoturkistupsuja, joten seuraavaksi olisi tarkoitus kutoa muutama pipo.

Auringonnousu 7.12.20

Parina aamuna auringonnousu on punannut taivaan ja vastapäisen pihan suorina seisovien mäntyjen rungot. Tätä postausta kirjoittaessani aurinko on laskemassa ja aionkin poistua tietokoneen ääreltä hienoja värejä ihailemaan.


keskiviikko 9. joulukuuta 2020

Leuto joulukuu

Lonicera 'Dropmore Scarlet' - Tulikuusama 2.12.20


Joulukuu näyttää jatkavan syksyn leutoa tyyliä. Lämpömittari keikkuu enimmäkseen muutaman plusasteen puolella painuen lähinnä joinain öinä heikosti miinukselle. Onneksi ei ole ollut kovin paljon sateita, vaikka pilvisinä päivinä kosteus onkin käsinkosketeltavaa.

Heuchera 'Hans' - Keijunkukka


Alapihan nurmikko vihertää kuin kesällä konsanaan. Ei sentään kasva ja vaadi leikkaamista. Enpä kyllä leikkaisikaan, kun vähemmän tulee pihalla nyt kuljettua. Valoisa aika on lyhyt ja silloinkin arjen toimet vaativat puoleensa. Jonkun kerran olen suunnitellut meneväni huoltamaan kanttauksia, mutta toistaiseksi en ole ehtinyt. Jos sää- ja lämpötila jatkuvat joulun jälkeen yhtä leutoina, voisin hyvinkin taas pureutua puutarhapuuhiin. Parempi katsoa ulos, kuin kalenteriin.

Sedum Herbstfreude - Komeamaksaruoho

Nurmikon lisäksi puutarhassa vihertää moni muukin asia. Peittokurjenpolvet ovat ainakin kaukaa katsottuna kohtuullisen vihreitä. Keijunkukka Hansin lehdistö näyttää hyvin pirteältä ja komeamaksaruohokin on kasvattanut pikkuisia alkuja mullan pinnalle. Valkotäpläimikkä vihertää myös, unikoista puhumattakaan. Tällaisina lumettomina aikoina runsaasti levinnyt pikkutalvio on ihan hauskan näköinen.

Lychnis coronaria - Harmaakäenkukka

Harjaneilikat kasvattavat uusia lehtiruusukkeita pitkin syksyä, kuten myös sormustinkukat. Harmaakäenkukallakin on muhkea pöheikkö valmiina työntämään kukkavarret kohti korkeuksia kevään tullen.

Dianthus barbatus - Harjaneilikka
 
Monen puutarhaihmisen lailla tarkoitukseni on ollut kylvää siemeniä ulos luonnollista kylmäkäsittelyä varten. Johonkin se aika hurahtaa, kun en pääse hyviä aikomuksia pidemmälle. Ehkä kylvöt jäävät tammikuulle tai sitten unohtuvat kokonaan.

Pihatöiden vähennyttyä on hyötyliikunta toteutettava muilla keinoin. Ukkokullan kanssa kierretään järviä ja metsälenkkejä. Yksikseni tepastelen asioille kylän keskustaan. Kaupassa tai postissa käydessä on vain muistettava huomioida, ettei selkäreppuun loputtomasti mahdu tavaraa. Muutaman kilometrin matkan kyllä jaksaa painavammankin taakan kantaa, mutta kun yleensä reissussa on aina kamerakin mukana, on askelluksessa ajateltava myös mukavuusseikkoja.

Vakituisen reitin varrelle osuu vanha lato, jonka kuntoa olen seurannut vuosia mielenkiinnolla. Ladon sijaintialueella tehtiin meidän alueemme kaltainen tieremontti, joka valmistui loppusyksystä. Jännäsin, kuinka käy ladolle. Jyrätäänkö se kenties matalaksi? Siellä se edelleen jököttää, joskin hetki hetkeltä ilmastoidummassa olomuodossa. Jos tarkasti katsoo, huomaa ladossa olevan järvinäköalan. Ymmärtääkseni ladon kohdalle on kaavoitettu pari omakotitonttia. Koittaako ladon kohtaloksi ajan hammas vaiko tonttikauppa?

Luntakin meidän pihalla on tämänkin joulukuun aikana nähty.  Joulukuun ensimmäinen perjantaiaamu valkeni ensin räntäsateella, joka aika pian muuttui lumeksi. Puutarha oli kokonaisen päivän ajan valkean lumen kauniisti peittämä. Pikkupuutarhan jouluruusun lukuisat nuput maastoutuivat lumipeitteeseen, joka ei sentään ollut ollenkaan raskasta. Hyvä niin, etteivät puiden ja pensaiden hennot oksat katkenneet.

Lauantaina siirryttiin taas reilusti plussan puolelle ja sopivan harmaaseen tihkusateeseen. Ei harmittanut, sillä vuokrasimme viikonlopuksi höyrypesurin, jolla putsasimme saunan ja pesuhuoneen. Tai Ukkokulta uurasti höyrypesurin kanssa ja minä huolehdin muonituksesta. Tuli siinä ohessa muutakin kokattua, mutta se olkoon toisen jutun aihe.

PS. Kirjoitin tämän postauksen maanantaina. Tiistaina lämpötila olikin sitten asteen verran pakkasella. Saas nähdä, millainen sää on keskiviikkona. Lapset saavat jännittää, kurkkiiko tontut ikkunoiden takana. Aikuisten osana on pohtia, pitääkö auton ikkunat aamulla rapsuttaa jäästä.


sunnuntai 6. joulukuuta 2020

Sinivalkoista -haaste

Yksi kylän kolmesta järvestä 26.3.2019
 

Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivi laittoi minulle Sinivalkoista -haasteen. Haasteesta on tullut jo perinne juhlistaa lähestyvää Suomen itsenäisyyspäivää. Haasteen on laittanut liikkeelle Puutarhahetki - suurien unelmien puutarhablogin Tiiu ja ideana on löytää kuvia, joissa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa.

Syyssahrami 29.1.2020

Mikäs sen suomalaisempaa, kuin sininen taivas, kesäinen järvi tai valkea lumi. Näitä kaikkia elementtejä löytyy monesta muustakin maailman maasta, mutta meille niistä on tullut isänmaan symboleita.

Clematis alpina - Alppikärhö 24.2.2020

Minä juoksentelen metsissä, pelloilla ja puutarhassa kameran kanssa ilman sen hienompia esteettisiä kuvakulmia. Kauneutta kyllä näen ja arvostan, mutta sen valokuvaan sommittelemisessa on vielä oppimisen matkaa.

Galanthus elwesii - Lumikello 4.4.2020

Niinpä saatte katsella näitä yksittäisten kukkien ja ilmiöiden kuvia. On se vaan kumma, että valkoista tai sinistä etsiessä arkistoista nousee esiin punaisen sävyt ja useita keltaisiakin. Ehkä pitäisi laittaa liikkeelle punaista ja keltaista -haaste, johon kirjoittaisi pikkuruisilla kirjaimilla, että tarkoitus onkin etsiä sinisiä ja valkoisia. Josko arkistot tulisivat näin salaa huijatuiksi ja esiin ampaisisi kattava joukko toivottuja värejä.

Iris 'Harmony' - Kevätkurjenmiekka 7.4.2020

Eksyin taas tapani mukaan sivuraiteille. Tämän haasteen ideana taisi olla juhlistaa kotimaamme itsenäisyyspäivää. Haaste on oikeastaan aika vaikea toteuttaa, kun valtaosa kuvista on puutarhaan ja kasveihin liittyviä kesäkuvia, jotka meidän itsenäisyyspäivän aikaan ovat muisto vain. Toisaalta kuva-arkiston selaaminen on nautinnollinen paluu valoon, lämpöön ja väreihin.

Scilla 9.4.2020

Itsenäisyyspäivänä voi perinteisen Ellen Svinhufvud -kakun sijaan syödä oman puutarhan punaherukoista valmistetulla hyytelöllä kruunattua savukalkkunaa. Iltapäiväkahvin kera maistuu pakastimesta otettu Maisemakahvilan raparperipiirakka, jossa pääosaa näyttelee niiinikään oman puutarhan antimet eli raparperi tietenkin.

Kevätkirjotähdet ja Harmony-kurjenmiekat 9.4.2020

Lapsuudenkodissa ikkunalle sytytettiin tasan kello 18 kaksi kynttilää. Silloin ei ollut patterikynttilöitä, vaan kaksi valkoista antiikkikynttilää. Niitä sitten vahdittiin tarkasti, ettei ohi pyyhältävät pikkuveljet vahingossa heilauttaisi verhoja palaviin kynttilöihin.

Scilla forbesii 'Alba' - Kevätkirjotähti 14.4.2020

Tänä päivänä sytytän oikeat kynttilät ulkona oleviin lyhtyihin. Toinen niistä roikkuu pergolassa ja toinen Pikkupuutarhan kärhökaaressa, jotta eivät aiheuta tulipalovaaraa mihinkään. Ikkunalaudoilla on jo kyntteliköt ja pihatuijissa valosarjat, joten enempää kynttilöitä itsenäisyyspäivä ei tarvitse.

Kurjet 18.4.2020

Itsenäisyyspäivää ei meillä mitenkään erityisesti juhlita.  Yleensä se on ollut pyhäpäivä, jolloin monet suomalaiset asettautuvat illalla television ääreen katsomaan loputonta kättelyruljanssia ja porukan auhtutumista presidentin linnaan. Onhan se kiva ihastella kauniita pukuja ja komeita pariskuntia, mutta yhtään ei harmita, vaikka tänä vuonna kättelyseremonia jää väliin.

Lumiset lemmikit 15.5.2020

Luultavasti viimeistelen pari Suvikumpu -blogin Marjan ohjeella tekemääni hedelmäkakkua ja leivon yhden taatelikakun. Askartelen kakkuihin nimilaput ja käärin ne kauniiksi lahjapaketeiksi. Sitähän tämä joulunalusaika on, valmistamista ja valmistautumista.


Omena Huvitus 30.5.2020

Oikeastaan itsenäisyyspäivä on melkoisen osan aikuisiästäni ollut hääpäivän aatto. Menimme vihille perjantaina ja vihkipäiväksi valikoitui 7.12. osittain siksi, että itsenäisyyspäivän vuoksi saimme pidemmän vapaan töistä. Karrikoiden voisi sanoa, että melkein menetin itsenäisyyteni itsenäisyyspäivänä. Näinhän ei käynyt, sillä meidän huushollissa kumpikaan tuskin on kokenut itseään alistetuksi tai tasa-arvottomaksi.

Tulipa Honeymoon 5.6.2020

Tänä vuonna hääpäivä osuu maanantaille, eikä meillä ole sen suhteen ihmeempiä suunnitelmia. Viime vuonna vietimme hääpäivää isommin Espanjan auringossa. Vuokrasimme viikonlopuksi höyrypesurin, jolla Ukkokulta putsaa saunan ja pesuhuoneen. Olen luvannut hoitaa ruoanvalmistuksen ja tarjoan jotain hyvää niin hääpäivän kuin itsenäisyyspäivän kunniaksi.

Pilvet kesätaivaalla 10.6.2020

Minkälainen mahtaisi suomalaisten itsenäisyyspäivä olla, jos se osuisi keskelle kesää? Monet viettäisivät päivän mökillä uiden ja grillaten. Kauniin ja lämpimän sään sattuessa kaupunkien terassit täyttyisivät oluen nauttijoista. Meikäläinen olisi varmasti jonkun puskan kupeessa kykkimässä, kunnes Ukkokulta soittaisi ruokakelloa. Sitten voisimmekin istua pergolan pöydän ääressä syömässä jotain hyvää ja juomassa vaikkapa lasilliset kylmää valkoviiniä.

Juhannusruusu 16.6.2020


Ehkäpä vuoden pimeimpään aikaan sijoittuva itsenäisyyspäivä varmistaa sen, että kansalaiset huomioivat juhlan tarkemmin. Vaikka eivät itse isommin juhlisikaan, ainakin rauhoittuvat ja ottavat yhden päivän leppoisammin.

Sadepivlet 1.7.2020

Tämä itsenäisyyspäivä, kuten joulukin, tulee jäämään varmasti meidän mieliimme koronan aiheuttamien erityisjärjestelyjen aikana. Monille rajoitukset ovat vaikeita ja ahdistavia. Tv-uutisten haastattelussa brysseliläinen lääkäri totesi jotakuinkin näin: "mieluummin jouluna pienellä porukalla, kuin helmikuussa hautajaisissa". Maltetaan siis vielä jonkin aikaa, jotta pääsemme nopeammin taas harrastustemme ja ystäviemme pariin.

Sinipiikkiputki 19.8.2020

Haaste on kiertänyt aika runsaasti, mutta heitän sen seuraaville blogeille - muistuttaen, että haasteet ovat aina vapaaehtoisia ja ne voi toteuttaa täysin itselleen sopivana ajankohtana:

Kivisen Vilman piha
Luonnon luomaa
Puutarhan lumo

Daucus - Villiporkkana 3.9.2020

Haasteen säännöt:

  • kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu / Puutarhahetki-blogista)
  • tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa
  • haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
  • käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista -haaste 2020 kommenttikenttään.
  • Voit osallistua haasteeseen myös instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #sinivalkoista_haaste ja @puutarhahetki.

Kelloköynnös 16.10.2020

Kiitos Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päiville tästä haasteesta.
Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!

Syyssahramit 7.11.2020


lauantai 5. joulukuuta 2020

Kertalaakista koukussa

 
Enpä tiennyt, mihin jouduin, ostaessani Saaripalstan Sailan vinkistä Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -sarjan neljä ensimmäistä kirjaa. Kannoin kirjakaupasta tuhdit, yli 700-sivuiset pokkarit ja laitoin ne hyllyyn ajatuksella lukea ensin pari yöpöydällä odottavaa kirjaa. Ukkokulta nappasi sarjan ensimmäisen osan, mitä hiukan ihmettelin. Ajattelin, ettei Lucinda Rileyn kirjat välttämättä ole kovin miehistä lukemista. Taisin olla väärässä.

Sain Jussi Adler-Olsenin Uhri 2117:n luettua ja tartuin Ukkokullalta vapautuneeseen Seitsemän sisarta -sarjan ensimmäiseen osaan. Ukkokulta kahlasi siinä vaiheessa läpi jo neljättä eli Kuun sisar -osaa. 

Tämä kansainväliseksi bestselleriksi yltänyt kirjasarja kertoo Papa Saltin eri puolilta maailmaa adoptoimista tyttäristä. Kukin kirja kertoo yhden tyttären tarinan. Pohjalla kulkee juoni, jonka voi arvata selkenevän loppua kohden. Moni kysymys saa vastauksen tarinan edetessä, mutta lukiessa syntyy myös yhä uusia kysymyksiä. Tyttärien tarinat lähtevät kiehtovasti lentoon, jokainen omille suunnilleen kietoutuen samalla toisiinsa. Lucinda Riley on punonut tarinoihin taitavasti faktaa ja fiktiota. 


Sarjaan jäi koukkuun jo ensimmäisen kirjan alkumetreillä. Kieli soljuu kauniisti eteenpäin ja lukeminen on helppoa. Siitäkin huolimatta, että pokkaritkin ovat oikeita tiiliskiviä. Koko ajan on sellainen tunne, että seuraavassa kappaleessa paljastuu jotain tärkeää. Jotain paljastuukin, mutta syntyy myös yhä uusia käänteitä pakottaen jatkamaan lukemista.

Vanhempien hankala tilanne on valvottanut minua monen monta yötä. Seitsemän sisarta -kirjasarja on osoittautunut tähän tilanteeseen erinomaiseksi ajankuluksi. Unilääkkeeksi kirjoista ei ole ollut, sillä lukemista on vaikea lopettaa. Ajatusten kiertäessä yön pimeydessä kehää, on ollut pelastus tarttua sisarten tarinoihin ja uppoutua kirjoihin, jotka tempaavat täysillä mukaansa.

Nyt on menossa kolmas osa eli Myrskyn sisar. Olemme päättäneet, ettei aikuisten kesken osteta joululahjoja. Koska kirjastokin on nyt koronan vuoksi kiinni, tilasin kirjakaupasta itselleni ja Ukkokullalle viihdykkeeksi aiemmin ostamatta jääneen 5. osan eli Kuun sisaren sekä loppusyksystä ilmestyneen 6. osan eli Auringon sisaren. 

Tähden tarinan jälkeen minulla on siis vielä kolme tiiliskiven kokoista kirjaa odottamassa niihin tarttumista. Pitkästä aikaa koen löytäneeni kirjasarjan, joka osuu jonnekin sisimpään jättäen sinne pysyvän jäljen. Ainoa murhe asiassa on tarinan päättyminen. Voi viedä hetken löytää kirja, jonka lukeminen tuottaa edes puolet siitä nautinnosta, minkä tämä Rileyn kirjasarja on antanut. 

Lämmin kiitos Saaripalstan Sailalle loistavasta kirjavinkistä!

Lucinda Riley: Seitsemän sisarta -sarja

1. Seitsemän sisarta (Maian tarina)
2. Myrskyn sisar (Allyn tarina)
3. Varjon sisar (Tähden tarina)
4. Helmen sisar (CeCen tarina)
5. Kuun sisar (Tiggyn tarina)
6. Auringon sisar  (Electran tarina)