Oman maan syötävää

Kurkku Cordoba 12.6.

 

Viikkojen helleputken jälkeen lämpömittari näyttää +21, mikä tuntuu suorastaan kylmältä. Voi siis vaihteeksi hyvällä omallatunnolla istahtaa tietokoneen ääreen sen sijaan, että kiikuttaisi kastelukannuja ympäri puutarhaa. On aika tehdä katsaus tämän kesän oman maan tuotoksiin.

Kurkku Sherba 12.6.

Tomaatit, kurkut ja paprikat muuttivat kasvihuoneeseen 11.5. Taimet olivat kasvaneet kellarissa isoiksi. Koleutta uhmaten otin lämmittämättömään kasvariin siirrossa riskin. Kasvien ympärille viritettyä tuplaharsotelttaa lämmitti muutamana ensimmäisenä yönä lisälämmitin. Hyvin meni niin tomaattien, kurkkujen kuin paprikoidenkin suhteen. Pian saatoin riisua harsot pois ja virittää Blumat-kastelujärjestelmän.

Kasvarin toisella seinustalla on kolmea erilaista kurkkua: 2 kpl Cordobaa, 1 kpl Sherbaa ja 1 kpl Baby F1. Sherbassa oli jo minikokoinen alku taimet kasvariin viedessäni. Pian kukintakilpaan ja kurkkujen tuottamiseen yhtyivät muutkin. Ensimmäiset kurkut söimme jo kesäkuun alussa. Satoa on tullut niin runsaasti, ettemme ole kaikkia millään ehtineet itse syömään. Kurkkuja on jaettu mm. lapsille.

Tomaattisatoa 30.6.

Ensimmäiset tomaatit alkoivat kypsymään kesäkuun lopulla. Sen jälkeen olen hakenut kasvarista kulhollisen säännöllisin välein. Varsinkin kirsikkatomaatit ovat niin herkullisia, että niitä napsii ihan ilokseen.

Kasvihuoneessani on kahdeksan eri lajiketta: Gardener's Delight, Supersweet, Tigerella, Rosella, Golden Sunrise, Yellow Pearshaped, Sungold ja Bumble Bee.

Edellisvuosien tapaan panostin pääasiassa kirsikkatomaatteihin, jotka viileämpinäkin kesinä ehtivät hyvin kypsyä. Kuluneiden viikkojen ylenmääräinen lämpö on saanut myös Tigerellan ja Golden Sunrisen kasvamaan isokokoisiksi ja kypsymään kunnolla.

Kastelun  kanssa on ollut tavallista enemmän säätämistä. Blumatia saa yleensäkin asennuksen jälkeen tarkkailla ja vääntää nupista, mutta nyt vielä enemmän. Muutamaan tomaattiin tuli latvamätää. Netissä sen sanotaan johtuvan kastelun epätasaisuudesta ja kalsiumin puutteesta. Niinpä kastelen tomaatit välillä suoraan kannulla, johon olen lisännyt tomaattilannoitetta. Se näyttäisi auttavan, sillä vähään aikaan ei latvamätäisiä yksilöitä ole ollut.

Alkukesästä olen tavannut käydä sulkemassa kasvihuoneen oven yöksi. Nyt öisin on ollut yhtä hikistä, kuin päivälläkin. Ovi on saanut olla ympäri vuorokauden auki. Olen ripustanut oven eteen harson, jonka kiinnitän illalla ovenkarmeihin nipsuilla kiinni. Näin naapurin kissa tai linnut eivät pääse kasvihuoneeseen.

Paprikaa minulla on Snacking Purplea, Lompardoa, pientä punaista Koralia ja kypsyessään keltaiseksi muuttuvaa Zazua. Varsinkin Koralia tulee runsaasti ja ensimmäinen niistä on jo saanut punaisen värin pintaansa.

Koralia ajattelin täyttää vuohenjuustolla ja säilöä liemeen joulupöytään laitettavaksi. Sen tyylisiä minipaprikoita olen ostanut kaupasta, siitä idea valmistaa niitä itse.

Jos kasvihuoneessa kaikki sujuu hyvin, kasvimaalla onkin sitten ongelmallisempaa. Olen laittanut sadettimen kasvimaata kastelemaan vähintään joka toinen päivä. Kurpitsoille olen antanut sen lisäksi vettä myös kastelukannulla. Lavakauluksissa multa kuivuu tosi nopeasti, kun aurinko paahtaa niihin päivästä toiseen.

Kesäkurpitsat ovat kukkineet huonosti, eikä sen vuoksi satoakaan ole paljon tullut. Juhannuksena sentään saimme muutaman pötkylän grillattavaksi ja salaattiin.

Spagettikurpitsa ei ilmeisesti tee ainuttakaan hedelmää. Sen sijaan Tom Fox kiemurtelee jo naapurilavaan ja kasvattaa neljää mollukkaa kupeessaan.

Salaatti ei meinannut itää ollenkaan. Kylvin sitä uudelleen, mutta hölmöyksissäni samaan lavaan, johon olin istuttanut esikasvatetut ruusukaalit. Mangoldi ponnisti itsensä ilmoille ruusukaalin viereltä, salaatti ei jaksanut kilpailla tilasta ja valosta.

Ruusukaalit olivat pitkään ehjälehtisiä ja komeita. Kuvittelin, että säästyin kaalin tuholaisilta. Olisi pitänyt uskoa viisaampia ja virittää ruusukaalille suojavarusteet. Nyt kaaliressukka alkaa olla varsin pitsilehtistä mallia.

Porkkanaa kylvin huhtikuussa isoon ruukkuun kasvihuoneeseen. Ruukun siirsin lämpimien ilmojen saavuttua ulos. Viikonloppuna päätin katsoa, miten porkkanat voivat ja kaivoin mullasta oheisen sadon. Hyviä ovat. Loput porkkanat kylvin tavalliseen tapaan omaan lavaansa. Ne saavat jatkaa kasvuaan.

Samaten perunaa kylvin huhtikuussa ruukkuun kasvihuoneeseen. Nostin ne mullasta juhannukseksi. Suurin osa oli pikkuruisia miniperunoita, hyviä kyllä. Toisen satsin perunoita laitoin myöhemmin isoon ruukkuun ulos. Saavat vielä jatkaa kasvuaan.

Herneitä kylvin yhden lavakauluksellisen. Keräsimme sadon viikko sitten ja söimme saman tien. Pakastettavaksi ei niin pienestä satsista millään jää, mutta pääasia onkin päästä napostelemaan ja maistelemaan itse kasvatettua. 

Kastelu kasvimaalla kesäkuun lopulla.

Sipuleista ei löytynyt yhtään ajantasaista kuvaa. Yllä olevassa, kuukauden takaisessa kuvassa valkosipulit näkyvät oikeassa yläreunassa. Niiden takana kasvaa tavallista sipulia. Valkosipulit ovat alkaneet kellastuttamaan alalehtiään, joka on merkki korjuukypsyydestä. Yleensä valkosipuli korjataan elo-syyskuun vaihteessa tai jopa myöhemmin. Tänä vuonna ei ehkä niin pitkälle nostoa kannata jättää. 

Tavallista sipulia olemme ottaneet sieltä täältä tarpeen mukaan.

Vadelmia olen kerännyt jo parin viikon ajan. Vadelma kypsyy vaiheittain, joten myös sen kerääminen sijoittuu pidemmälle ajanjaksolle. Yllättävän hyvän sadon kolmen metrin vatturivi antaa. Marjojen kokokin on kohtuullisen hyvä, mistä kiitos kuulunee kasvimaan ahkeralle kastelulle.

Valkoherukkapensas on koko päivän täydessä paisteessa, joten sen marjat alkoivat jo rapisemaan. Punaherukasta olin kerännyt muutaman litran eräänä hellepäivän iltana. Nyt nekin olivat jo täysin kypsiä ja oksat lakoontuivat sadon painosta maahan. Kuivuudesta huolimatta marjat olivat suuria ja meheviä. Kerätessä oli oltava helläkätinen, sillä kypsyyden vuoksi marjat irtosivat melkein itsestään ja rapisivat helposti maahan.

Sunnuntaina aloitin heti aamusta herukkaurakan. Lämmintä oli edelleen, mutta onneksi ei sentään kolmenkympin lukemia. Päätin kerätä kaikki herukat päivän aikana, jos vain suinkin jaksaisin. Lyhyttä ruokataukoa lukuunottamatta istuin useamman tunnin puskissa. Sain 30 litraa marjoja, joista kaksi kolmannesta keitin mehuksi ja kolmanneksen annoin veljenvaimolle.

Marjoja poimiessa kaksi kättä on tarpeen. Toisella voi nostaa oksaa ja toisella irrottaa marjoja. Seisaaltani kerätessä vieressäni on vanha palli, jonka päälle laitan marjaämpärin. Istuessa ämpäri on jalkojeni välissä. Vadelmapuskissa keksin laittaa maahan lyhtyjen ripustamiseen käytettävän metallikoukun ja siihen astian roikkumaan. Näin sain molemmat kädet vapaaksi ja koukkua oli helppo siirtää sopivalle etäisyydelle.

Kasvimaalla on oltava kasvamassa vatsantäytteen lisäksi myös silmäniloa. Samettikukka on erinomainen siihen tarkoitukseen. Vuosia sitten esikasvatin samettikukat, mutta nykyisin kylvän ne suoraan maahan. Hyvin ehtivät kukkaan ja tekevätkin sen näyttävästi.

Cosmos 'Velouette'

Joka vuosi varaan vähintään yhden lavakauluksen kesäkukille, yleensä kosmoksille. Niin myös tänä vuonna. Kosmosten kukintaa saa odottaa näin heinäkuulle, mutta sitten niistä riittääkin iloa pitkälle syksyyn. Kylvin neljää erilaista kosmosta: Velouette, Double Click Cranberries, Double Click ja Daydream. 

Cosmos 'Double Click Cranberries'

Kosmoskukat ovat kasvattaneet korkeat varret ja vähitellen latvuksien nuput alkavat avautua. Korkeiden varsien vuoksi kuvaaminen vaatii vähintäänkin varpailleen nousua.

Samassa lavakauluksessa kosmosten kanssa on yksi rivi villiporkkana Daraa. Se ei ole kasvanut kovin korkeaksi, eikä tule tänä vuonna kukkimaan. Aion siirtää Darat kukkapenkkiin, kunhan kaipaamani sateet saapuvat ja kostuttavat riittävästi maata. Tässä vaiheessa ei ole viisasta istuttaa kasveja paikkaan, joka olisi yksi kasteltava alue lisää.

Yrttejä varten säästämääni tilkkuun kasvimaan reunassa kylvinkin kesäkukkien siemeniä. Pussukallisen erivärisiä ruiskaunokkeja ja kehäkukkaa sekä samettikukkia. Samettikukista vain osa on itänyt. Ruiskukkien varret hortoilevat sinne tänne. Pörriäiset tykkäävät ruiskukista ja tomaatteja poimiessa onkin hauska kuunnella siivekkäiden kesämusisointia.

Viime kesänä niin ruiskukkaa kuin kosmoksiakin kasvoi yhdessä lavakauluksessa. Nyt kummankin siementaimia putkahtelee kasvimaan käytävillä. Kivituhkapinnan alla on tuhti maanrakennuskangas, joten taimet on helppo nipsaista pois, eivätkä ne myöskään kasva kovin suuriksi.

Ostin vain yhden pussillisen kehäkukan siemeniä. Kuvan Bronzed Beauty näyttää itse asiassa siemenpussin kuvassa huomattavasti värikkäämmältä ja kookkaammalta, mitä todellisuudessa. Nätti kyllä, mutta ehkä pienoinen pettymys odotuksiin nähden.

Siihen nähden, miten runsaasti kehäkukka tuottaa siemeniä, oli pussissa niitä todella vähän. Ajattelin vähäisen siemenmäärän johtuvan kukan erityisyydestä, mutta sama koski myös myöhemmin ostamiani ihan tavallisia kehäkukkia. Nyt pitääkin korjata omista kukista siemenet talteen, ettei näyttävämmän kehäkukkakasvuston saadakseen tarvitse ostaa nipputolkulla 10 siemenen pussukoita.

Tungosta aidalla 5.7.

Kesän aikana ei ole kovin usein tullut käytyä kävellen kylillä, jolloin matkamme yleensä alkaa puistikon halki. Jollen leikkaisi nurmikkoa  myös muutaman metrin osuudelta kunnan puolella, en ollenkaan tietäisi kasvieni uteliaasta levittäytymisestä aidan rakoihin. Villiviini nyt ilman muuta suikertelee pitkiäkin matkoja ja sen viherryksen näkee myös omalle puolelle. Sen sijaan harjaneilikoiden uteliaisuus näyttäytyy enemmän puistossa kulkijoille. Muutama sormustinkukkakin on kasvattanut vartensa aidan raoista vapauteen. Samoin tulikuusaman kukintaa piti käydä ihastelemassa aidan ulkopuolelta.

Acer tataricum subsp. ginnala - Mongolianvaahtera 5.7.

Hiidenmäen puutarhassa -blogin Minna laittoi jokin aika sitten kuvan mongolianvaahteran kauniista "nenistä". Kiitos hänelle muistutuksesta, sillä olin täysin unohtanut käydä tsekkaamassa kunnan rajamme tuntumaan istuttamien mongolianvaahteroiden tilanteen. Löytyihän niistäkin muutama punasäväyinen nenä. Kolmesta mongolianvaahterasta kaksi on selvinnyt hyvin kasvuun. Yksi on kyllä elossa, mutta aika huonossa hapessa. Olen käynyt kitkemässä rikkaruohot pikkupuiden tyveltä, jotta niiden ei tarvitse ihan kaikesta energiasta muiden kanssa tapella. 

Lonicera x brownii `Dropmore Scarlet' - Tulikuusama 26.6.

Laitanpa tähän loppuun vielä kuvan tulikuusaman kukasta. Ostin köynnöksen kesällä 2017 halpamarketista neljä kympillä -tarjouksena. Tulikuusama on kukkinut joka kesä, niin myös tänä vuonna.

Dianthus barbatus - Harjaneilikka

Saimme juuri viiden minuutin sateen, toinen samanlainen viikon sisällä. Kiiruhdin turhaan hakemaan pyykkejä narulta, sillä edes itse en kastunut. Taivaanrannassa on taas mustien pilvien rintama. Kunpa ne antaisivat useamman tunnin sateen puutarhalleni.

Tulipa taas pitkä tarina. Kiitos, jos jaksoit lukea loppuun saakka.
Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Päiväretki Porvooseen

Kesäpäivät ovat valoisuuden puolesta pitkiä. Silloin päiväretkenkin aikana ehtii tutustua johonkin kohteeseen talvea paremmin, kun ajomatkat voi sijoittaa aamuun ja myöhäiseen iltaan. Runsaan vuoden kotona möllöttämisen ja tapahtumattomuuden jälkeen tuntui tärkeältä vähän tuulettaa itseään. Ajattelin, että kesän aikana voisi vierailla muutamissa kohtuullisen ajomatkan päässä sijaitsevissa kohteissa. Niinpä teimme Ukkokullan kanssa päiväretken Porvooseen.

Lämmintä riitti aamusta alkaen, kuten tänä kesänä kaikille on jo tullut tutuksi. Ilmastoinnin vuoksi ei autossa ollut liian kuuma, eikä Porvooseen meiltä niin pitkää matkaa edes ole. Saavuimme hyvissä ajoin joen toisella puolella sijaitsevalle pysäköintialueelle. Maksutonta tilaa oli valittavaksi asti ja reitti johti suoraan sillan yli vanhaan kaupunkiin.

Kiertelimme katuja ja kujia katselemassa. Aluksi väljyyttä oli mukavasti, mutta pian väkeä alkoi olla tungokseksi asti. Aurinko paahtoi täydeltä taivaalta, joten kovin pitkään ei tehnyt mieli missään varjottomassa paikassa seisoa. Kun lisäksi on miehen kanssa matkassa, ei silloin liiemmin tutkita näyteikkunoiden antia tai pujahdeta puoteihin hiplaamaan tavaroita. Kuvaaminenkin on tutuksi tullutta intervalliräpsimistä. Otan kuvan tai kaksi ja juoksen etäämmälle ehtineen Ukkokullan kiinni.

Aamupuurosta oli jo aikaa, joten päätimme etsiä sopivan ruokapaikan. Niitähän Porvoossa riittää, mutta luonnollisesti varjoisimmat pihapaikat oli jo varattu, eikä ahtaisiin sisätiloihin tehnyt mieli. Olen pari kertaa aiemmilla Porvoo-reissuilla käynyt syömässä tuomiokirkon lähellä sijaitsevassa Vanha Laamannissa. Ravintola siellä on yhä, mutta nykyisin nimeltään Salt. Tarjolla oli edelleen saaristolaisbuffet, jonka maukas lohikeitto salaatteineen ja silleineen kera talossa leivotun leivän täytti vatsan. Katetulla terassilla on lukuisia varjopaikkoja, joissa kevyt tuulenvire lisäsi mukavuutta.

Lounaan jälkeen suunnistimme uudemman kaupungin puolelle. Olen lukenut Runebergin kotimuseosta ja vaimonsa Fredrikan puutarhasta, mutta eipä siellä ole tullut käytyä. Nyt päätin vinguttaa museokorttia, joten suunta Aleksanterinkadulle. Paikka löytyi helposti. Kiersimme ensin puutarhan, jonka jälkeen Ukkokulta jäi varjoon istumaan ja minä menin tutustumaan kotimuseoon.

Rakennuksen sisällä oli tuulettimien ansiosta mukavan viileää. Muita vieraililjoita oli vain muutama ja sainkin heti itselleni asiantuntevan oppaan kertomaan rakennuksesta ja sen asukkaista. Kierroksen jälkeen tutkin huoneita vielä ominpäin. Kun opas oli hyvin saavutettavissa, esitin lisäkysymyksiä ja sain valaisevia ja yksityiskohtaisia vastauksia. Olipa harvinaisen antoisa opastus.

Heti alkajaisiksi sain kuulla, että Runebergin kirjailijakoti on maamme ensimmäinen kotimuseo. Rakennus on 1860-luvun asussaan. J.L.Runeberg asui tässä kodissa vuodesta 1852 aina kuolemaansa 1877 saakka. Runebergin vaimo Fredrika kuoli 1879, jonka jälkeen Suomen valtio osti talon irtaimistoineen. Kodista tehtiin museo v. 1882.

Runebergin kodissa näkyy perheen vauraus. Tässä vaiheessa Runebergin kirjat tuottivat jo mukavasti. Olihan hän myös pappi, toimittaja ja opettaja, jossa virassa hän toimi eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Perheeseen syntyi vuosien 1832-1850 aikana kahdeksan lasta, joista kaksi kuoli lapsena.

Runebergien kodin seinillä on lukuisia tauluja, joista monet ovat Runebergien laajan ja kulturellin ystäväpiirin maalaamia ja lahjoittamia. Veistokset puolestaan ovat pojan, Walter Runebergin tekemiä.

Huoneissa on mm. isokokoisia peikonlehtiä, jotka ovat Fredrika Runebergin vaalimien viherkasvien jälkeläisiä.

Runeberg oli innokas metsästäjä. Eräällä tällaisella harrastusretkellä 1863 hän sai aivoverenvuodon, jonka seurauksena hän halvaantui ja vietti loppuelämänsä pääasiassa vuodepotilaana.

Museossa on nähtävänä J.L.Runebergin pyörätuoli, joka on hänen poikansa Jakobin suunnittelema. Pyörätuolin verhoilukangas on kauniisti kukkakuvioilla kirjailtu.

Museossa oli käyntini aikaan  esillä Anne Meskanen-Barmanin veistoksia sekä Linda ja Aura -taiteilijaduon näyttely. Etenkin Runebergin pariskunnan sängyn alta pilkottavat, aidon näköiset jalat ja samanaikaisesti kuuluva naurun kiherrys herätti hilpeyttä katsojassakin. Taiteilijat olivat käyttäneet tilaa kivasti taideteostensa esittelemiseen.

Fredrika Runebergin puutarha on rakennettu hienosti rinteeseen. Alunperin ajatuksena on ollut puutarhan toimiminen pääasiassa hyötytarhana. Myöhemmin Fredrika on istuttanut jokaiselle pojalleen nimikko-omenapuun. Käyntimme ajankohtana puutarhassa kukkivat ruusupensaat ja jasmikkeet. Pionit olivat jo lopettaneet, eivätkä syysleimut olleet vielä aloittaneet.

Museokäynnin jälkeen meidän oli tarkoitus poiketa jonnekin iltapäiväkahville. Porukkaa oli joka terassi täynnä ja kaduillakin sai ihan työkseen väistellä rinnakkain kulkijoita. Päätimme käydä Brumbergin makeismyymälässä ja juoda kahvit kotona. 

 
Pysäköintipaikalle päästyämme totesimme, että oli viisasta tulla kaupunkiin heti aamusta. Myöhemmin päivällä olisi pysäköintipaikan etsimisessä mennyt jokunen tovi. Peruutettuamme auton pois, oli jo kaksi muuta vapautuvaa paikkaa kärkkymässä. 

Retki oli sopivan pituinen ja helteestä huolimatta virkisti mukavasti.

Hellepäivän perhosia ja muuta höpinää

Lavatera trimestris 'Silver Cup' - Kesämalvikki

Puutarhassa tapahtuu vauhdilla monenlaista, vaikka toisaalta helle tuntuu pysähdyttäneen ajan ihan kokonaan. Puutarhuri koittaa selviytyä päivä kerrallaan pahemmin kärventymättä ja kasvit suorastaan kilpailevat, kuka heistä ensimmäisenä ehtii kukkaan.

Lavakaulukseen kylvetyt kosmokset aloittavat pian kukintansa. Ensimmäisen kerran kosmoskukkien siementaimia on myös kasvimaan käytävillä ja jopa viereisissä lavakauluksissa. Yksi kosmoskarkulainen itse asiassa kukkikin jo porkkanoiden välissä. Kaiketi edelliskesien kukista on siemeniä rapissut ympäriinsä

Kesämalvikit kuuluvat jokavuotiseen valikomaani. Yleensä niillekin tulee korkeutta mukavasti, mutta nyt ne ovat puolet  kosmosten pituudesta. Yhden pussin siemenistä riitti kosmoksille vain kainaloisen verran. Ensi vuonna on muistettava hankkia enemmän malvikkipussukoita.

Tomaatti lymyilee kosmoksissa.

Olen aiempina vuosina löytänyt tomaatintaimia oudoistakin paikoista. Niinpä en hämmästynyt nähdessäni kosmoskukkien välissä tomaattihujopin. Siihen on tullut muutama nuppukin. En aio kitkeä tomaattia pois, sillä olisi hauska nähdä, jaksaako se tehdä myös hedelmän. Näin lämpimänä kesänä tomaatteja voi onnistua kasvattamaan ilman kasvihuonettakin. Tätä yksilöä ei ole esikasvatettu, vaan sen täytyy olla peräisin mullan joukkoon eksyneestä siemenestä. Kippaan syksyllä kasvihuoneen astioista osan mullasta lavakauluksiin ja loput pensaiden tyvelle. Sinähän niitä siemeniä saattaa siirtyä uusille paikoille.

Daucus carota - Villiporkkana

Viime kesänä pääsin nautiskelemaan pihani ensimmäisistä villiporkkanoista. Nyt ne kukkivat valkoisina pitsipilvinä kasvimaan vieressä, puiston puoleisen aidan kupeessa. Korkeiksi kasveiksi nämä pysyvät yllättävän hyvin pystyssä. Ehkä rankkasade kaataisi ne, mutta sellaisiahan ei ole ollut. Tarvittaessa villiporkkanat on helppo tukea aitaa avuksi käyttämällä. Aika ihania. Tänä keväänä laitoin joukkoon punasävyistä Daraa, mutta ne eivät vielä avomaalla kuki. Terassin ruukussa sen sijaan jo kukkivat.

Eryngium alpinum - Alppipiikkiputki

Jos sopivaa pörriäiskasvia mietitte, niin alppipiikkiputki on ainakin taattu suosikki. Menen milloin tahansa näitä alppipiikkiputkia katsomaan, on suorastaan tungosta jokaisessa kukkapötkylässä. Kilpailu vapaista laskeutumispaikoista lienee niin kiivasta, että osa pörriäisistä nukkuu yönkin taatakseen sijan itselleen.

Lämpimiä päiviä taitaa riittää ihan ympäri maata, joten mitään erityistä todistustarvetta sen suhteen ei tarvinne esittää. Lauantaina uusi sääasemamme huijasi meitä lupaamalla ukkosta ja sadekuuroja. Ei jyrissyt, ei satanut. Sen sijaan kylmä suihku illalla on ollut enemmän kuin tarpeen, jotta nukahtaminen on helpompaa. Peiton on voinut siirtää sivuun jo viikkoja sitten. Pelkkä lakana riittää mainiosti.

Sunnuntaina ei ollut kiire sänkyyn ollenkaan, sillä pitihän sitä istua telkun ääressä katsomassa, miten käy jalkapallon EM-kisassa. Jännittävä matsi, jonka Italia rankkarikisassa ansaitusti voitti.

Nokkosperhonen työhuoneen verhossa

Moni teistäkin on jo raportoinut runsaista perhosmääristä. Kevään lyhyen lämpöjakson aikana meillä oli hurjan paljon nokkosperhosia. Varsinkin krookuksista ne tykkäsivät kovasti. Nyt on uuden nokkosperhossukupolven aika ja niitähän riittää. Lämpimien ilmavirtojen mukana nokkosperhoset löytävät tiensä sisälle. Parhaimmillaan olen kiikuttanut 10 perhosta yhden päivän aikana takaisin pihalle.

Perhosten ja muidenkin ötököiden vuoksi laitan ohuen verhon avoimen pihaoven eteen. Se estää perhosia lentämästä sisään. Kahden verhon väliin avautuvasta aukosta ihmiskulkija pääsee helposti pujahtamaan sisään tai ulos. Myös auringonpaiste ja pakahduttava helle on koitettava pitää talon ulkopuolella.

 
Olemme siivonneet kellaria. 200-neliöiseen kellariin on vuosien varrella kerääntynyt mahdoton määrä tavaraa, jolle jossain vaiheessa on kuviteltu olevan myöhempää käyttöä. Kellarissamme on mukavan viileää, joten paahtavassa helteessä on virkistävää viettää aikaa kellarissa ja saada siellä jopa jotain järkevää aikaan. Seuraava ponnistus on rahdata tavarat peräkärryllä kierrätykseen ja kaatopaikalle. Poika on luvannut jeesata meitä kesälomallaan.

Kellarista löytyi lasten tavaroista myös sopivan kokoinen haavi, jolla on helppo pyydystää nokkosperhoset sisältä niitä vahingoittamatta. Kärpäset, mehiläiset ja muut pienemmät ötökät kuskaamme tyhjän tulitikkurasian avulla ulos. Elleivät sitten ehdi pökertyä vainaiksi jonkun huoneen nurkkaan.

Argynnis paphia - Keisarinviitta ja villiporkkana Dara

Nokkosperhosten lisäksi pihalla leijailee useita muitakin perhosia. Keisarinviitan olen nähnyt joskus aiempina kesinä, mutta nyt niitä on joka päivä useita. Pitihän sellainen saada kameralla ikuistettua, vaikka tehtävä ei kovin helppo ollutkaan. Tosin tätä yksilöä kuvatessani jankutin itselleni ja perheelleni nähneeni verkkoperhosen. Vasta maanantaina toisten blogeja lukiessani ymmärsin sekoittaneeni verkkoperhosen ja keisarinviitan.

Perhonen häiriintyi, jos vain yritinkin mennä liian lähelle. Se lähti lentämään sinne tänne ja laskeutui jopa kukkamekolleni ennen paluuta Daran huipulle. Päätin seisoa hiljaa jonkin matkan päässä odottamassa, kunnes perhonen avaa siipensä levälleen. Lopulta se palkitsi odotukseni.

Keltainen perhonen liljassa

Keltaisia ja valkoisia perhosia en ole edes yrittänyt kuvata. Ne kisailevat ilmassa sinne tänne lentäen ja laskeutuvat sitten kukkaselle siivet supussa. Viime päivien perhosrunsautta katsellesa muistuu mieleen joulun 2019 matkamme Fuengirolaan. Silloin kävimme myös Benaldamadenan perhospuistossa. Siellä oli tietenkin lukuisia erikoisia ja eksoottisia perhosia. Tunnelma näissä oman pihan perhostapaamisissa on ollut kuitenkin sama helteisen sään ja perhosten runsauden ja niiden aivan läheltä seuraamisen vuoksi.

Alcea rosea - Salkoruusu

Vimmaisella vauhdilla eteenpäin kukkiva puutarha vähät välittää loma-ajan hitaasta nautinnosta. Ykköspaikka jaettiin jo huhti-toukokuussa, mutta viimeiseen sijaan on vielä melkoisesti matkaa.

Nuokkuluppiot avasivat ensimmäiset nuppunsa ja saman tekivät salkoruusut. Useista yrityksistä huolimatta olen onnistunut saamaan kukkaan saakka tämän pinkin yksilön. En valita, ihan ylpeydellä katselen häntä, itse siemenestä kasvatettua kaunotarta. Ehkä joskus tulevaisuudessa onnistun kukittamaan niitä muita värejä. Kuten kaikille muillekin tänä kesänä, korkeutta tällekin kasvilla riittää jo nyt. Salkoruusu jatkaa yleensä kukintaansa pitkälle syksyyn, joten sitä ihaillessani joudun viikkojen kuluessa korottamaan katsettani yhä ylöspäin.

Lilium Sweet Surrender

Liljatkin ovat liittyneet kukkijakisailijoiden joukkoon. Vaikka vuosien mittaan olen kätkenyt puutarhamultaan jos jonkinlaisia värejä, oranssit ja keltaiset vaikuttavat vahvimmilta yksilöiltä. Tai sitten mullassamme on jokin ominaisuus, joka muuttaa liljat parin ensimmäisen kesän jälkeen aina vain keltaisiksi ja oransseiksi.

Tiikerilija Sweet Surrender on vuodesta toiseen vaaleassa tyylikkyydessään hurmaava. Sen äärellä katselijan on nöyrryttävä ja kumarruttava nähdäkseen kukan kauneuden. Sitä vaatii avoimen liljankukan kaino alaspäin suuntautuva asento. Sweet Surrenderia istutin ensimmäisenä Päivänliljapenkkiin. Kun ymmärsin sen viehättävyyden, olen istuttanut niitä muuallekin.

Joissakin liljojen mix-pussukoissa on ollut myös toisiinsa hienosti sointuvia värejä, eikä ainuttakaan keltaista. Nämä Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin istutetut liljat kuvittelevat olevansa puuliljoja venyessään mitoissaan pian toiselle metrille. Ihan ovat tavallisia värililjoja.

Clematis viticella 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Kuten olen aiemmin kertonut, kastelen puutarhakasveista vain tuoreimmat istutukset ja joitakin silmäteriä, kuten kärhöjä. Nyt nekin ovat jääneet pitkälti oman onnensa nojaan tässä viikkoja jatkuvassa paahteessa. Päivänpesää elämää -blogista löytämäni kasteluvinkki on osoittautunut käteväksi varsinkin kärhöjen suhteen. Kevyesti reikäpohjainen ämpäri täynnä vettä kärhön tyvelle, jolloin vesi imeytyy kuivaan maahan hissukseen kasvin hyödyksi. Olen kokeillut ja hyväksi havainnut, suosittelen. Tällä menolla meillä on kohta joka puskan juurella reikäpohjainen ämpäri. Turha nauraa ja vitsailla ämpäreitä jonottaville suomalaisille. Ämpäristä on moneksi, kuten huomaamme.

Clematis ?

Osa kärhöistä on kukkinut jo jonkin aikaa, osa vasta aloittelee. Ylemmän kuvan Polish Spirit alkaa kohtapuoliin availla nuppujaan ja kukkii parhaimmillaan pitkälle syksyyn. Tätä alemman kuvan kärhöä kutsun kasvihuonekärhöksi sen sijainnin vuoksi. Olen ostanut sen Princess Katena, joka se ei suinkaan ole. Köynnös kasvaa voimalla ja korkeaksi. Se on täynnä nuppuja, joista avautuu pienikokoinen, noin nelisenttinen lila kukka. 

Seuraava homma onkin punaherukoiden poiminta. Marjat ovat nekin kypsyneet helteissä ja putoilevat pensaasta, jos oksia liikuttelee. Olkihattu päähän ja rohkeasti paarmojen syötiksi. Eihän ne paukamat enää talvella kutise, mutta marjat ja mehu kyllä maistuvat.

Leppoisia lomapäiviä ja kivaa kesänjatkoa kaikille!

Kiitos teille lämminsydämisille ihmisille!

  Tunteista puhuminen avoimesti on monille meistä vaikeaa. Iloa ja onnistumisia on helpompi jakaa muille, mutta murheet ja ahdistus piilotetaan syvälle sisimpään. Siellä ne kasvavat korkoa ja pahimmassa tapauksessa muuttuvat yhä suuremmiksi peikoiksi. Niistä kertominen voi tuntua liian raskaalta ja voimia vievältä. Vielä enemmän ehkä pelkäämme toisten tuomitsevia sanoja ja katseita. Ajattelemme olevamme muita huonompia paljastaessamme heikkoutemme ja haavoittuvuutemme. Vastoinkäymisten kanssa painiessamme koemme, ettei maailmassa ole huono-onnisempaa ihmistä kuin juuri minä tuolla hetkellä.

 

Ihan jokainen meistä joutuu elämässään vaikeiden asioiden ja valintojen eteen. Jokainen kokee ilon ja onnistumisen ohella myös surua ja epäonnistumisia. Jos joku muuta väittää, hän joko valehtelee tai syystä tai toisesta jättää paljon kertomatta. Ihmisinä olemme hyvin erilaisia monestakin syystä. Joillakin on enemmän voimia kulkea elämän ylä- ja alamäkiä sen suuremmin romahtamatta. Toiset taas tarvitsevat apua kapeampienkin purojen ylittämiseen.

Aivan kaikkea ei arvaa blogiin kirjoittaa, vaikka toimisi nimimerkillä. On koittettava suojella niin itseään kuin muita ihmisiä. On myös otettava huomioon, että jokin nyt pieneltä tuntuva asia voi myöhemmin muuttaa merkitystä ja muodostua ongelmaksi. Blogi on osa netin ihmeellistä maailmaa, jonne kaikki jää pyörimään määräämättömäksi ajaksi halusi tai ei.

Iris germanica Night Owl

Edellisen juttuni avautuminen ei tilannetta kovin paljon muuttanut. Mieli kuitenkin hieman keveni ja ajatukset selkenivät, kun asioita kirjasi mustana valkoiselle. Murheiden mittaluokka omissa ajatuksissa pieneni. Ehkä ihmisen sisin kykenee ottamaan vastaan vain tietyn määrän hyvää ja pahaa. Välillä on avattava itsensä täysin saadakseen liian  kauan muhineet asiat ulos, jotta löytyisi tilaa ja voimaa ottaa uutta vastaan.

Aioin ensin vastata kunkin juttuuni laittamaan kommenttiin, mutta päätinkin tehdä sen tällä tavoin postauksen muodossa.

Kiitän kaikkia teitä lämminsydämisiä ihmisiä.

Jokaisella oli antaa kauniita ja järkeviä sanoja, joista olen jo ammentanut toivoa ja voimaa. Musta on muuttunut harmaaksi, pian elämän väritkin taas näkyvät. Varmasti palaan noihin kommentteihin useamman kerran uudelleen.

Iris graminea - Mätäskurjenmiekka

Autuas olo -blogin Cherille lämmin kiitos kommentointiongelmaan liittyvästä korjausehdotuksesta. Näyttää vahvasti siltä, että antamasi ohje tuotti hyviä tuloksia. Toistaiseksi olen kommentoinut muiden blogeja sen verran vähän, ettei minulla vielä ole pidempiaikaista kokemusta. Ongelma on ollut seuranani useamman kuukauden ajan, joten olen sen korjaantumisen suhteen vielä hetken ikäänkuin tulisilla hiilillä.

Iris Hollandican mix-pussukasta

Hyvän voi vaihtaa parempaan,
toivotonta voi toivoa.
On vain löydettävä
halu kasvaa
tahto kestää
usko etsiä ja löytää
ja rohkeus uskaltaa.
Apua on saatavissa
ystävistä vainukoiriin.

        - Hilkka Marttinen -

Jutun kuvat ovat tänä kesänä kukkineista iriksistä. Nimet ovat useimmista totaalisesti sekaisin tai kadoksissa. Joidenkin kukintaa odotin hartaasti, mutta eivät suostuneet esille. Kirkkaanpunainen Agnes Elpers on yksi niistä, joiden toivon palaavan entistä ehompana ensi vuonna.

Iris sibirica

Kirjoittaessani lauantai-iltapäivällä tätä postausta, mittari näyttää sisälläkin +31. Pienestä tuulenvireestä huolimatta ilma ulkona suorastaan seisoo. Harmi, että olen jo ehtinyt pestä kaikki petivaatteet ja matot. Nyt kyllä paksutkin tamineet kuivuvat hetkessä.

 

Ystäväni, pysytelkää varjossa ja juokaa paljon.

Pilvetön taivas ei sada, maa ilman ihmistä ei  kukoista.

- Kiinalainen sananlasku -